Mikä oli se hetki kun tajusit että Suomi ei ole hyvinvointiyhteiskunta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin ei mikään riitä. Menkää tosiaan johonkin kolmanteen maailmaan asumaan, niin saatte vähän perspektiiviä. 

Elikä Suomesta on tarkoitus tehdä asteittain kehitysmaa? Lasketaan rimaa alas, alas, alas...

Ei se ole tavoitteena, tässä vaan alkaa tulla velkojat ovelle, kun pitkään on vain otettu lainaa ja syydetty sitä joka suuntaan. Koska heti jos halutaan vähän kiristää vyötä niin kansa alkaa ulista, mutta jossain vaiheessa se säkin pohja tulee joka tapauksessa vastaan ja sitä pahempana, miten syvällä veloissa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä työttömyysluvuilla ollaan kaukana hyvinvointiyhteiskunnasta. Yhteiskunta jossa työväestön hyvinvointi on muiden veronmaksajien tuista riippuvaista ei voi hyvin.

Olet nyt ymmärtänyt welfare staten idean väärin, mutta ei se mitään. Monella muullakin oikeiston äänestäjällä se on hakusessa.

En ole. Suurin osa työkykyisistä ihmisistä voi huomattavasti paremmin päästessään osalliseksi työntekemisestä. Työntekeminen on ihmisen perusoikeus ja hyvinvoinnin lähde. Työttömänä joudutaan sivuun yhteiskunnan toiminnasta ja ns. muiden armoille ja siitä seuraa yksilölle kaikenlaisia ongelmia. Osa kärsii mm. mielenterveysongelmista, epäsäännöllisestä elämänrytmistä, nukahtamisvaikeuksista, ongelmista parisuhteessa ym.

Tukien tulisi olla pysyvä ratkaisu ainoastaan niille, joita edes kuntoutuksen turvin saada palautettua takaisin työelämään, niin haitallisia ne kerrannaisvaikutukset ovat.

Ei työntekeminen ole mikään oikeus kenellekään, työtä joko on tai ei ole. Se on ihan markkinoista kiinni ja siitä että kuka mihinkin työhön soveltuu. Tietysti ideallitilanteessa kaikille olisi töitä, mutta emme elä utopiassa.

Psykoterapiaan pääsy.

2015 kun huomasin että suomalaiset eivät olekaan päättäjille ne tärkeimmät ihmiset. Sipilä.

Vierailija kirjoitti:

Muutin 16 vuotiaana 23 vuotiaan miehen kanssa yhteen asumaan. Mies oli juoppo ja aivan hunningolla. Kuten isäni, joten jostain syystä ajattelin asian olevan ihan normaalia.

Täytettyäni 18 ja elämänpiirin laajennuttua tajusin, että eihän tää nyt hemmetti ole okei. Kerroin miehelle, että on aika muuttaa erilleen. Olimme hakeneet asumistukea ennen kuin aloin opiskelemaan (siihen aikaan ei asumistukea saanut opiskeluaikana). Mies oli ollut töissä silloin, toisen kerran tällöin ja tietysti jättänyt ilmoittamatta tästä kelalle.

No, kun halusin muuttaa erilleen mies katosi kuin pieru saharaan, vuokrarästejä tuli (vaikka en alaikäisenä ollut allekirjoittanut edes vuokrasopimusta). Kela ilmoitti, että miehen liian suurien tulojen vuoksi parilta kuukaudelta peritään asumistuki takaisin. Oli yli 800€.

Nämä perittiin kaikki minulta opintorahoista. Jouduin ottamaan lainan maksaakseni kaiken takaisin. Mieskin palasi jossain vaiheessa takaisin perimään jotain vanhoja dvd-elokuviaan.

Silloin ymmärsin, ettei markkinavoimia ja rahataloutta kiinnosta ihminen, vaan vain ja ainoastaan se, että raha peritään jostain takaisin. Mies ei maksanut euroakaan, minä kaiken. Toimeentulotukea en saanut, sillä sossun mukaan taas nämä maksetaan takaisin tottakai yhdessä. Silloin tuli nähtyä ihan nälkää. Opiskelutarvikkeisiin ei ollut rahaa, onneksi opettajani oli ymmärtäväinen ja antoi minun silti jatkaa.

Syy koko soppaan oli vanhempiesi, joilla oli velvollisuus huoletia sinusta, koska olit alaikäinen. Lasku olisi kuulunut osoittaa sinne plus lastensuojeluilmoitus. 

Ymmärrän kritiikin, mutta oikeasti tilanne ei ole parempi esim. Ruotsissa. Vai onko hyvinvointivaltiossa ihan ok, että iso määrä murhia plus muita rikoksia jää selvittämättä, osassa kunnista ei suositella nuorten tyttöjen liikkuvan itsekseen pimeän jälkeen, pommit räjähtelee harva se päivä jne jne. Tai nyt viimeisempänä koronahoitoa ei anneta kaikille ts. antaa heikompien kuolla.

Muistan sen tarkalleen. Se oli 19.9 klo 6 vuonna 1996. Yhtäkkiä maailma kääntyi päälaelleen; mustasta tuli valkoista, porvareista duunareita ja duunareista porvareita.

Viimeisen vuoden aikana, kun koko lähipiirini ja heidän lähipiirinsä on jätetty yhteiskunnan ulkopuolelle vain sen takia, että he ansaitsivat elantonsa kulttuurista ennen pandemiaa.

Ajat sitten, varmaan joskus lapsena kun tajusin, että heikompia ei puolusteta, riistäminen on ok ja maan tapa ja k...sipäisimmät saa kaiken. Köyhiä, rikoksen uhreja yms. vaan potkitaan päähän ja nauretaan ilolla.

No mä ooon 20 vuotta istunu pimeessä huoneeessa että. En osaaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin ei mikään riitä. Menkää tosiaan johonkin kolmanteen maailmaan asumaan, niin saatte vähän perspektiiviä. 

Niin kauan kun tämän maan kansalaisia kupataan järjettömillä veroilla, odotan myös, että jotakin saa vastineeksikin.

Suomi oli sodan jälkeen kehitysmaa ja olemme kivunneet maailman nopeimmin niistä ajoista hyvinvointivaltioiksi. Jos se onnistui Suomelta, mikä estää näitä kolmansia maita onnistumatta?

Hyvä kysymys. Suomi on valtiona ja kulttuurina kaikkein nuorimmasta päästä, miksi tietyissä paikoissa maailmassa ei ole päästy tuhansien vuosien etumatkasta huolimatta vielä kurjuudesta pois? Mutta se on toinen keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin ei mikään riitä. Menkää tosiaan johonkin kolmanteen maailmaan asumaan, niin saatte vähän perspektiiviä. 

Niin kauan kun tämän maan kansalaisia kupataan järjettömillä veroilla, odotan myös, että jotakin saa vastineeksikin.

Suomi oli sodan jälkeen kehitysmaa ja olemme kivunneet maailman nopeimmin niistä ajoista hyvinvointivaltioiksi. Jos se onnistui Suomelta, mikä estää näitä kolmansia maita onnistumatta?

Hehe... niillä "järjettömillä" veroilla juuri maksetaan hyvinvointiyhteiskunta; maailman parhaimpia ilmaisia koulutuksia ja terveydenhuoltoa, tieinfraa, poliisia jne. Muutappa hetkeksi vaikka mihin tahansa 99% maapallon maista, niin alkaa kovasti tulla Suomea ikävä. Maailmassa vain pohjoismaat, Uusi Seelanti, Sveitsi, Kanada, Australia ja Signapore ovat samaa tasoa ja joissain asioissa parempia ja joissain huonompia.

Luettelemasi asiat ovat monessa Euroopan maissakin kunnossa, pienemmällä verotuksella.

Johtuu varmaan siitä, että monessa muussa maassa on vientiteollisuus massiivisesti isompaa kuin meillä, rahaa tulee sisään sitä kautta. Meilläkin pitäisi olla isompaa ja helpommin toteutettavaa yrittäjyyttä, jotain tarjottavaa maailmalle, ei tätä pelkillä sisämarkkinoilla pyöritetä.

Marraskuussa 2011. Silloin lääkäri tappoi pikkusiskoni. Ja meille omaisille kerrottiin, että tapahtuman syynä on raha. Yhteiskunnalla oli varaa tappaa 24v sairaanhoitoalan työntekijä, koska raha. Tästä on siis sairaalan johtajan kirje mustaa valkoisella. Silloin karisi ruusun kuvat silmistä ja se illuusio, että Suomi on hyvinvointivaltio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä työttömyysluvuilla ollaan kaukana hyvinvointiyhteiskunnasta. Yhteiskunta jossa työväestön hyvinvointi on muiden veronmaksajien tuista riippuvaista ei voi hyvin.

Olet nyt ymmärtänyt welfare staten idean väärin, mutta ei se mitään. Monella muullakin oikeiston äänestäjällä se on hakusessa.

En ole. Suurin osa työkykyisistä ihmisistä voi huomattavasti paremmin päästessään osalliseksi työntekemisestä. Työntekeminen on ihmisen perusoikeus ja hyvinvoinnin lähde. Työttömänä joudutaan sivuun yhteiskunnan toiminnasta ja ns. muiden armoille ja siitä seuraa yksilölle kaikenlaisia ongelmia. Osa kärsii mm. mielenterveysongelmista, epäsäännöllisestä elämänrytmistä, nukahtamisvaikeuksista, ongelmista parisuhteessa ym.

Tukien tulisi olla pysyvä ratkaisu ainoastaan niille, joita edes kuntoutuksen turvin saada palautettua takaisin työelämään, niin haitallisia ne kerrannaisvaikutukset ovat.

Ei työntekeminen ole mikään oikeus kenellekään, työtä joko on tai ei ole. Se on ihan markkinoista kiinni ja siitä että kuka mihinkin työhön soveltuu. Tietysti ideallitilanteessa kaikille olisi töitä, mutta emme elä utopiassa.

Työmarkkinoihin voidaan vaikuttaa ja ihmisiä voidaan uudelleenkouluttaa, mutta tietysti jos  heti lähtötilanteessa luovutetaan ja hyväksytään se, että ihmiset saavat olla vuosikausia työttöminä antaen heidän työkykynsä ja osaamisensa rapistua niin eipä se tämäkään dystopia kovin kivalta vaikuta.

Kun pikkuveljeni teki itsemurhan. Oli sitä ennen yrittänyt saada apua siinä onnistumatta. Liian pitkät jonot ja aina lähetettiin sairaanhoitajalle juttelemaan, joka ei osannut auttaa. Itsemurha oli viimeinen hätähuuto, että auttakaa joku. Olisi tarvinut sairaalahoitoa, mutta ei päässyt. En usko, että veljeni on ainoa joka on kokenut samanlaista hätää, että apua ei saa ja sen takia päätyy ainakin yrittämään viimeistä ratkaisua.

90-luvun puoli välissä ollessani lapsi yritin itsemurhaa. Jorvissa kyllä elvyttivät ja käynnistivät sydämen uudestaan, mutta siihen se hoito oikeastaan jäikin. Yksi perheterapia käynti ja yksi yksilö käynti ja siinäpä se. Koita pärjäillä. Kenelläkään ei pälkähtänyt päähän kysyä, miksi lapsi yrittää tappaa itsensä.

Vuodet 2020-2021 eli slloin kun Suomesta tuli poliisivaltio. Ja Marin vie kohti kommunismia.

Se hetki, kun sain laskun kunnallisesta hammashoidosta kaksikymppiä, ilmainen se pitäs olla. Se siitä hyvinvointiyhteiskunnasta.

Kun valmistuin lukiosta kortistoon. jouduin armeijaan koska olen mies. En saanut töitä koska ei ole työkokemusta tai koulutusta. Opiskelupaikkaa en koskaan saanut. Tässä sitä nyt ollaan.

Kun valtionkonttori ei maksanut korvauksia sukulaiseni tapon jälkeen. Eihän tekijällä rahaa ole, ulosotto on helppo kiertää sukulaisten avulla, joten jäin nuolemaan näppejäni. Muutin pois Suomesta aika pian sen jälkeen.