Miksi yksinäiset ihmiset eivät löydä kavereita?

Sosiaalisten taitojen vähyys. Ei kai siinä muuta tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten taitojen vähyys. Ei kai siinä muuta tarvita.

Millaisia sosiaalisia taitoja tarkalleen ottaen yksinäisiltä puuttuu?

Tarpeeksi monta kokemusta huonoista ihmissuhteista, niin ei jaksa enää yrittää.

Oli niitä vielä opiskeluaikoina. No muut löysi puolisot niin ei oikein enää ollut aikaa tavata. Lapseton sinkku joustaa töissä...Niimpä, tein usein pitkää päivää, jolloin tuo sosiaalisuus muuten vähän katosi. Nyt lapsen myötä yritän pysistellä siitä eroon ja sosiaalistua taas. Mammakerhot, päiväkodin muut vanhemmat tms on hyviä ja helppoja löytää tuttuja (muttei kavereita) , mutta muuten kaipaisi toisaan neuvoja ja apuja, mistä ystäviä vanhemmalla iällä (38)?

Mä teen yksin suorittavaa työtä, työkavereita näen ohimennen muutaman kerran vuodessa, eli siellä en ole ystävystynyt kenenkään kanssa. En ole aikoihin käynyt oikein missään, enkä harrasta mitään ryhmätoimintaa. Aika mahdotonta saada ystäviä 😔

Koska Suomessa ajatellaan, että vieraan ihmisen kanssa puhuminen "häiritsee ihmisen tekemistä", "on epänormaalia yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin" monien muiden syiden lisäksi. Meillä sosiaalista käymättömyyttä pidetään normaalina ja yksin pärjäämistä arvostetaan suuresti.

Tätähän on tutkittukin mm. prof. Juho Saarinen. Yksinäiset ovat yksinäisiä, koska heitä ei voi auttaa, koska heidän sosiaaliset kykynsä ovat niin onnettomia, että apu ei tavoita. Vaikka järjestettäisiin minkälaista sosiaalista toimintaa ja yritettäisiin näitä yksinäisiä houkutella ihmisten ilmoille, he eivät tule. 

Voi olla myös elämäntilanne syynä. Jos on esimerkiksi köyhyyttä tai rajoittava sairaus niin ystäviä on siinä mielessä vaikeampi saada, että ei voi tehdä kovin monipuolisesti aktiviteetteja, energiaa on vähän ja kotiin voi olla vaikea kutsua vieraita jos on pienet tilat jo huono sisustus. Ja jos ei voi käydä töissä tai koulussa niin sosiaalisia kontakteja ei tule myöskään luonnollisesti. Ystävien saamiseen tarvitaan yleensä, että altistuu samalle seuralle tarpeeksi monta kertaa peräkkäin. Sen takia sitä on vaikea järjestää - vaikka tapaa jonkun, niin tilanne pitäisi saada todistettua myös useita kertoja.

Koska ne haluaa kavereita. Ei kukaan sellaisen kanssa halua olla. Minulle joskus joku tuputtaa itseään, että saisi olla kaveri. No et saatana ole, häivy! Niin kahta kauheempi yritys sellaisella.

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa ajatellaan, että vieraan ihmisen kanssa puhuminen "häiritsee ihmisen tekemistä", "on epänormaalia yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin" monien muiden syiden lisäksi. Meillä sosiaalista käymättömyyttä pidetään normaalina ja yksin pärjäämistä arvostetaan suuresti.

Ei tietenkään päde kaikkiin, mutta ainakin minut on kasvatettu näin ja se istuu todella tiukassa! Lisätään siihen vielä hitaastilämpeävä ja ujo luonne, niin voilá. Kotoa muutettuani olen ruvennut opettelemaan sosiaalisemmaksi, mutta hidasta se on.

Ladojen kokoontumsiajto. Voi puhua niistä ladoista vaiikka.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän on tutkittukin mm. prof. Juho Saarinen. Yksinäiset ovat yksinäisiä, koska heitä ei voi auttaa, koska heidän sosiaaliset kykynsä ovat niin onnettomia, että apu ei tavoita. Vaikka järjestettäisiin minkälaista sosiaalista toimintaa ja yritettäisiin näitä yksinäisiä houkutella ihmisten ilmoille, he eivät tule. 

Tämä. Joskus joku ihminen kirjoitti täällä, miten yritti tutustuttaa kaksi eri yhteyksistä tullutta yksinäistä tuttuaan keskenään, niin että ne toisetkin olisi ystävystyneet keskenään. Joka tapauksessa loooutulema oli että kumpikin näistä toisista suuttui verisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän on tutkittukin mm. prof. Juho Saarinen. Yksinäiset ovat yksinäisiä, koska heitä ei voi auttaa, koska heidän sosiaaliset kykynsä ovat niin onnettomia, että apu ei tavoita. Vaikka järjestettäisiin minkälaista sosiaalista toimintaa ja yritettäisiin näitä yksinäisiä houkutella ihmisten ilmoille, he eivät tule. 

En tiedä tuosta tutkimuksesta. Mutta ehkä yksinäiset ovat niitä jotka haluaisivat kovasti olla ihmisten kanssa mutta sitten sosiaalisissa tilanteissa enemmän niitä sammakkojen päästelijöitä. Tai heitä joiden seuraa muut eivät vaan sitten pidä tarpeellisena. Ja tuo on ihan kauheaa. Lauma taitaa kaivata sitä että jokainen tuo porukkaan jotakin. Hauskoja juttuja, sitä että avaa itsestään asioita, sitä että välittää siitä muusta porukasta sopivasti muttei liikaa.... ei se kaikilta onnistu. Pitäisi tuoda lisäarvoa, mut entäs jos ei pysty tai osaa. 

Mä pelaan pingistä yksin seinää vasten. Pyöritän pulloa ja kaivan nenää.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä monet yksinäisyyttä valittavat ihmiset vaikuttavat passiivisilta. Eivät jaksa etsiä kavereita ja jos joku ehdottaa livetapaamista, niin ei käy.

Yksinäisyys itsessään passivoittaa. Olen itse yrittänyt aikanaan ehdotella ihmisille tapaamisia, mutta ei ole sopinut, nykyään ei tosiaan oikein jaksa etsiä kavereita kun muilla on kaverikiintiöt täynnä. Kukaan ei ole minulle ehdottanut mitään. En tiedä mitä kävisi jos ehdottaisi, kun olen niin pitkään ollut lähinnä itsekseni. Entisenä koulukiusattuna minulle on myös tärkeää varmistua että ihmiset oikeasti haluavat olla kanssani eikä kyse ole kohteliaisuudesta.

Se on myös kierre.

Ihminen, jolla on kavereita käy todennäköisesti näiden kaverien kanssa taaphtumissa tai vaikka juhlissa toistensa kanssa, joissa saattaa tavata uusia ihmisiä. Kaverien kavereihinkin tutustuu pikkuhiljaa.

Yksinäinen ei käy ”missään” tai jos käykin, siellä on vaikeampi tutustua kehenkään.

Katsopa vaikka joskus baarissa, konsertissa tai tapahtumassa, alkaako siellä ihmiset jutella sille yksin olevalle vai sulautuuko kaksi porukkaa ennemmin yhdeksi isommaksi porukaksi. Oman kokemukseni mukaan jälkimmäinen.

Vuorovaikutustaitojen puute on yksi. Toinen seikka on se, että yleensä ystävystytään jotenkin samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Esim. Normaalisti opiskelujen alussa ollaan alttiita ystävystymään, koska ollaan uusina samassa tilanteessa ja vietetään pakosta paljon aikaa tietyissä ryhmissä. Töissä ja harrastusten parissa ollaan paljon yhdessä ja ystävyyksiä voi muodostua. Jotkut jopa ystävystyy naapureidensa kanssa.

Yleensä ystävystymiseen vaaditaan se, että saa suunsa auki ja on kiinnostunut ihmisistä. Osasta tulee tuttuja, kavereita ja lopulta ystäviä.

Kun en poistu kotoa kuin töihin (teen sellaista työtä missä ei voi puhua kollegoille enkä kyllä muutenkaan heistä mitään kavereita saisi/haluaisi kun kaikki vähintään 50-vuotiaita), lenkille (kuka lenkkipolulla aloittaa keskustelun ventovieraan kanssa?) ja kauppaan (ks. edellinen). Kotoa ei kukaan tule hakemaan, netistä en ole kavereita yrittänyt etsiä, ei jotenkin nappaa. Kavereita mulla ollut viimeksi koulussa 18-vuotiaana. Nyt ikää 32 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä monet yksinäisyyttä valittavat ihmiset vaikuttavat passiivisilta. Eivät jaksa etsiä kavereita ja jos joku ehdottaa livetapaamista, niin ei käy.

Yksinäisyys itsessään passivoittaa. Olen itse yrittänyt aikanaan ehdotella ihmisille tapaamisia, mutta ei ole sopinut, nykyään ei tosiaan oikein jaksa etsiä kavereita kun muilla on kaverikiintiöt täynnä. Kukaan ei ole minulle ehdottanut mitään. En tiedä mitä kävisi jos ehdottaisi, kun olen niin pitkään ollut lähinnä itsekseni. Entisenä koulukiusattuna minulle on myös tärkeää varmistua että ihmiset oikeasti haluavat olla kanssani eikä kyse ole kohteliaisuudesta.

Mitä vikaa kohteliaisuudesta on? Kyllähän siitäkin voi lähteä ystävyys syvenemään kun opitaan tuntemaan toisensa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä monet yksinäisyyttä valittavat ihmiset vaikuttavat passiivisilta. Eivät jaksa etsiä kavereita ja jos joku ehdottaa livetapaamista, niin ei käy.

Yksinäisyys itsessään passivoittaa. Olen itse yrittänyt aikanaan ehdotella ihmisille tapaamisia, mutta ei ole sopinut, nykyään ei tosiaan oikein jaksa etsiä kavereita kun muilla on kaverikiintiöt täynnä. Kukaan ei ole minulle ehdottanut mitään. En tiedä mitä kävisi jos ehdottaisi, kun olen niin pitkään ollut lähinnä itsekseni. Entisenä koulukiusattuna minulle on myös tärkeää varmistua että ihmiset oikeasti haluavat olla kanssani eikä kyse ole kohteliaisuudesta.

Oletko yrittänyt etsiä kokonaan uusia kavereita netistä?