Työelämän muutos?

Näin juuri. Tahti on uuvuttavaa, mutta kannattaa silti pitää työajasta kiinni.

En itse vanhempaan ikäluokkaan kuulu, mutta käsitykseni mukaan elämän tahti on yleisesti nopeutunut, ja siinä ohessa työelämä. Jos esimerkiksi 80 luvulla halusi suorittaa palavereita asiakkaiden kanssa, kutsut ja järjestelyt hoidettiin nähtävästi lankapuhelimella ja kirjepostilla. Tällainen ottaa aikaa verrattuna siihen, että tänä päivänä kaikki ovat välittömästi tavoitettavissa puhelimitse, tekstiviestein, Zoomilla, Teamsilla, sähköpostilla yms. Työaika on ainoastaan 8 tuntia, joten jos pystyt jotain optimoimaan, se optimoidaan ja täten saadaan enemmän asiaa yhteen työpäivään. 

Korona-aikaan tilanne on varmasti vielä kärjistynyt, kun kaikki kommunikaatio tapahtuu sähköisesti. Palavereita on helppo buukata päivä täyteen, kun ei tarvitse huomioida matkustusaikoja. Etämiitit ovat mahdollisesti myös johtaneet hieman "särmempään" palaverikulttuuriin, jossa koko 60 minuuttia käytetään asioiden läpikäymiseen sen sijaan, että ennen ehkä käteltiin ja puhuttiin hieman small talkia toimiston käytävillä tai palaverihuoneessa miitin alussa. 

Kaikkiaan teknologian myötä maailmasta tulee nähdäkseni nopeatahtisempi, ja se on myös teknologian käyttöönoton vaatimus. Työnantaja tietenkin haluaa, että työntekijä saa enemmän aikaiseksi etäpalavereissa ja etätöissä. Jos näin todella käy, niin silloin etätyöskentelystä tulee arkipäivää myös koronan jälkeen. Tässäkin asiassa tulee varmasti olemaan jonkinlainen siirtymä, jona aikana työnantajat ja työntekijät oppivat mukautumaan uuteen maailmaan. Etäpalaverit opitaan tekemään 50 mins pituisiksi 60 mins sijaan, ehkä työnantajat huomaavat, että työntekijöiden vaihtuvuus on pienempi, jos heille tarjoaa psykologin ja "life coach" palveluita ennen burnoutin syntymistä, ja ehkä työnantajat alkavat mahdollistamaan helpompia "töistä irtautumis" menetelmiä vapaa-ajalle, jotta vapaa-aika ja työt saadaan eroteltua paremmin.

Ammatinvalintakysymys. Olin aikoinaan operaattorina ison firman atk-keskuksessa. Työ oli lähinnä napin painamista kerran tunnissa. Sitten valtiolla työnjohtajana, eikä sielläkään koskaan kiirettä ollut. Nykyisessä työpaikassa on jatkuva kiire, mutta vuosipalkkakin on tuplat edelliseen verrattuna.

Aina voisin lähteä takaisin nojailuhommiin, mutta olen toistaiseksi liian ahne.

Kiire meillä on ollut aina, mutta nykyisin siihen yhdistyy entistä useammin erilaisten ismien ja konsulttien tuomat tehostamisyritykset, joissa milloin kytätään suoritteita, milloin kalenterin tyhjiä aikoja. Työhön on tullut paljon aikaisempaa enemmän rupattelupalavereja, joissa koko verkostosta porukkaa on mukana. Ennen sama asia hoidettiin kahdenkeskisissä neuvotteluissa, joissa molemmilla oli lupa sopia asioista, nyt kysellään kaikilta mahdollisilta tahoilta ja palvelumuotoillaan milloin ilmoittautumista päivystyspolille, milloin päiväkodin vasukeskustelua.