Lue keskustelun säännöt.
Nyt kerätään keinot miten saan miehen tekemään itse kotitöitä
01.05.2021 |
Eli tilanne on se että pitäisi saada mies oivaltamaan että hänelle kuuluu puolet kotitöistä, ja että tekisi niitä oma-aloitteisesti ja vähän useammin kuin nyt. Suhde on muuten todella hyvä ja uskon että mies kyllä tekee jos saa oivallettua todella että asia ei ole vain minun vastuullani. Nyt on siis vähän ollut omakin vika että minä olen siivonnut enemmän. Minua alkaa nopeammin häiritä pölypallerot lattialla.
Valitettavasti se ei ole toiminut että sanon että voisitko imuroida, koska mies voi sanoa joo, mutta siihen menee silti pari päivää että tarttuu imuriin. Tuota piirrettä inhoan, eli sanoo joo joo mutta ei silti tee. Eikä sen pitäisi olla minun homma pyytää.
Nyt siis keinot kehiin että miten muutetaan tämä. Jätänkö siivoamatta täysin tästä lähtien ja katson koska hän itse alkaa puhumaan että onpa sotkuista? Ja siihen sanon että niimpä. Ja odotan koska siivoaa ne pois?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin keskustelusta liikkeelle eli istutte ihan keittiönpöydän ääreen (ilman ärsykkeitä eli puhelimia tai tv:tä) ja käytte tilanteen läpi eli tilanne ei voi jatkua nykyisellään. Puhut omista tarpeistasi (= et voi hyvin jatkuvan sotkun keskellä) etkä syyytele miestäsi mistään.
Tämän jälkeen yhdessä sovitte vastuualueet molemmille. Eli valitaan ne itselle sopivimmat tehtävät eli imurointi, vessan siivous, tiskikoneen tyhjennys, pyykit jne. Tän lisäksi vaikka kerran kuussa tai kahden viikon välein tms yhteinen siivouspäivä, jolloin siivoatte yhdessä muita kohtia, joita ei tarvi jatkuvasti olla siivoamassa (ikkunat, jääkaappi, kylppäri, sauna tms).
Myös muita asioita voi sopia eli vaikka niille puolipitoisille vaatteille järkevämpiä säilytyspaikkoja. Jos sinä peset pyykit, niin peset vain ne vaatteet, jotka on pyykkikorissa. Jne.
Jos tällainen yhteinen sopiminen ei auta eli mies tästä huolimatta ei hoida omaa osuuttaan, niin vaihtoehdoksi jää, että mies maksaa siivoojan, sinä tyydyt kohtaloosi ja siivoat itse tai sitten eroatte tai ainakin muutatte erilleen asumaan.
Ja siis nuo vastuualueet viikkotasolla eli mitä pitää viikon aikana olla tehtynä. Jos mies saa paremmin tehtyä oman osuutensa, niin voi sopia myös ihan päivät näille tekemisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet sen, mitä kaikki muutki naiset; nalkutat kunnes mies joko oppii tai jättää siut.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen meillä kaikki kotityöt. Välillä mieheni valittaa yhteisen ajan puutteesta tai siitä että jääkaappi on tyhjä tai pyykit pesemättä mutta silloin ilmoitan että hän voi alkaa valittamaan sitten kun tekee oman osansa. Minulle on se ja sama tekeekö vai ei mutta jos ei tee ei ole valitusoikeutta.
Tämän lukemisesta tuli ikävä olo. En ymmärrä tätä piikomista muuten, kuin että lillut rahassa ja timanteissa.
Oma mies on laiska siivoamaan enkä minäkään siitä tykkää. Olen ratkaissut asian niin, että olen panostanut kunnon siivousvälineisiin, mies maksaa niistäkin puolet vaikkei käytä. Sinituotteen levymoppi on aivan ihana. Ostan valmiiksi kosteita kertakäyttöliinoja, sellaisen avulla pyyhit lattiapinnat muutamassa minuutissa, käytön jälkeen liina menee roskiin. Sillä saa lattiat puhtaaksi vaikka lattialla olisi sukkia, tönin vain ne kauemmaksi. Pölyt pyyhin myös kertakäyttöliinoilla. Vessaan on omat kosteat kertakäyttösiivousliinat. Tuosta jää kaikki rättien kanssa puljaaminen pois. Keskityn niihin kotitöihin, jotka on minulle tärkeitä, mies voi halutessaan hoitaa ne, joista hänelle on haittaa. Telkkari on nyt ihan älyttömän pölyinen, mutta kyllä siitä vielä näkee.
M26 kirjoitti:
Teet sen, mitä kaikki muutki naiset; nalkutat kunnes mies joko oppii tai jättää siut.
Siinäpä meillä on oikea parisuhde-expertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin keskustelusta liikkeelle eli istutte ihan keittiönpöydän ääreen (ilman ärsykkeitä eli puhelimia tai tv:tä) ja käytte tilanteen läpi eli tilanne ei voi jatkua nykyisellään. Puhut omista tarpeistasi (= et voi hyvin jatkuvan sotkun keskellä) etkä syyytele miestäsi mistään.
Tämän jälkeen yhdessä sovitte vastuualueet molemmille. Eli valitaan ne itselle sopivimmat tehtävät eli imurointi, vessan siivous, tiskikoneen tyhjennys, pyykit jne. Tän lisäksi vaikka kerran kuussa tai kahden viikon välein tms yhteinen siivouspäivä, jolloin siivoatte yhdessä muita kohtia, joita ei tarvi jatkuvasti olla siivoamassa (ikkunat, jääkaappi, kylppäri, sauna tms).
Myös muita asioita voi sopia eli vaikka niille puolipitoisille vaatteille järkevämpiä säilytyspaikkoja. Jos sinä peset pyykit, niin peset vain ne vaatteet, jotka on pyykkikorissa. Jne.
Jos tällainen yhteinen sopiminen ei auta eli mies tästä huolimatta ei hoida omaa osuuttaan, niin vaihtoehdoksi jää, että mies maksaa siivoojan, sinä tyydyt kohtaloosi ja siivoat itse tai sitten eroatte tai ainakin muutatte erilleen asumaan.
Järkevää pohdintaa. Tähän pitäisi vielä lisätä keskustelu siitä, mitkä asiat vähentävät miehen tai jopa lasten hyvinvointia ja miten niihin voidaan vaikuttaa kohentavasti. Jos ei ole mielenkiintoa muuhun, kuin naisen hyvinvoinnin panostamiseen yhteisessä kodissa ja parisuhteessa niin suhde on taputeltu. Miehen mielenkiinnon puute yhteisen hyvän eteen on yleensä oire jostain. Pitäisikö sitä miestäkin kuunnella välillä? Entä jos mies on sitä mieltä, että yhteisen hyvinvoinnin kannalta olisi oleellisempaa tehdä joka toinen viikko jotain ihan muuta, kuin ikkunoiden pesua?
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
Teet sen, mitä kaikki muutki naiset; nalkutat kunnes mies joko oppii tai jättää siut.
Siinäpä meillä on oikea parisuhde-expertti.
Kiitti. Pitäs varmaa kirjottaa kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommatkaa robotti-imuri ihan ensimmäiseksi apulaiseksi. Siitä on jo paljon hyötyä.
Kotitöiden epätasainen jakautuminen siten, että toinen osapuoli kokee jaon epäreiluksi, on varma tie suhteen tuhoon. Se epäreiluuden tunne nakertaa suhdetta ja kunnioitusta omaan puolisoon yhtä varmasti kuin että päivä seuraa yö. Jotkut kestää tilannetta vuosia, jotkut ehkä vuosikymmeniä eroamatta, mutta mistään onnellisesta parisuhteesta ei silloin puhuta. Se vitutuskäyrän nousu väistämättä vaikuttaa siihen miten näkee puolisonsa ja mitä tästä ajattelee ja miten häntä kohtelee. Elämänlaatu on aika karseaa molemmilla puolisoilla jos toinen on koko ajan katkeran pahantuulinen. Sitä keskustelua kotitöiden jakamisesta kannattaakin käydä tältä pohjalta. Kysyä mieheltä suoraan, millaisena hän näkee parisuhteen tulevaisuuden, mitä odotuksia hänellä on ja tajuaako hän itse, mitä kotitöistä lusmuaminen aiheuttaa pidemmän päälle parisuhteeseen? Millaista elämää mies haluaa elää? Jos häntä ei haittaa elää katkeroituneen ja vihamielisen naisen kanssa, niin sitten naisen kannattaa miettiä haluaako hän elää sillä tavoin? Koska siihen tuo tilanne tulee takuu varmasti kehittymään. Jos molempia osapuolia tuo kyseinen tulevaisuuden näkymä puistattaa, niin on järkevää suunnitella ja sopia kirjallisesti siivouspäivät ja mitä niihin kuuluu, kuitenkin sillä tavoin joustavasti, että jos torstaina onkin pitkä työpäivä, niin ei ole ongelma siivota perjantaina tai lauantaina. Samoin kannattaa miettiä koko vuoden aikataulut harvemmin tapapahtuville kotitöille, kuten ikkunan- ja saunanpesu tai okt:ssa esim rännien puhdistus. Samalla tulee huolehdittua että kiinteistö pysyy hyvin huollettuna. Ja parisuhde onnellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
Teet sen, mitä kaikki muutki naiset; nalkutat kunnes mies joko oppii tai jättää siut.
Siinäpä meillä on oikea parisuhde-expertti.
Kiitti. Pitäs varmaa kirjottaa kirja.
Älä suotta jätä olematonta päivätyötä.
M26 kirjoitti:
Teet sen, mitä kaikki muutki naiset; nalkutat kunnes mies joko oppii tai jättää siut.
No miksi hakeutua nalkuttajan kanssa parisuhteeseen, jos kerran "kaikki muutkin naiset"? ;D Mistä löytyy likainen ja sotkuinen kumppani? Toisesta miehestä? Kun suosiolla jää yksineläjäksi tai maksaa siivoojalle, jos naisen kanssa elää haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaihdoin miestä. Hankin mallin jossa kotitöiden jakaminen oli valmiiksi ohjelmoitu keskusyksikköön.
Minä pyörittelen silmiäni lukiessani näitä viestejä. Meillä ei ole koskaan ollut erikseen miesten ja naisten töitä. Myöskään rahoja ei olla koskaan puolitettu tasan. Mieheni tykkää ruuanlaitosta, joten hän sen yleensä aina tekee. Siivouskin onnistuu ikkunoiden pesuineen kaikkineen. Laskut maksetaan eräpäivinä, joskus huomautan, että anna muutama lasku minun hoidettavaksi, kun epäilen, että hän on maksellut niitä enemmän. Ruokakaupassa maksaa se kumpi sattuu kaupassa käymään. Ei mistään nillitetä. Saan kiittää paljosta ihanaa anoppiani joka on opettanut ja kasvattanut poikansa tekemään asoita pyytämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alfanaaras kirjoitti:
Suomalainen mies on täysi nahjus tai ei aivan kaikki, sanotaan että kuitenkin SUURIN OSA. Viddu että voikin viduttaa moiset rääpäleet.
Missä pohjoismaiden ulkopuolella miehet siivoavat kotona?
Vierailija kirjoitti:
Kotitöiden epätasainen jakautuminen siten, että toinen osapuoli kokee jaon epäreiluksi, on varma tie suhteen tuhoon. Se epäreiluuden tunne nakertaa suhdetta ja kunnioitusta omaan puolisoon yhtä varmasti kuin että päivä seuraa yö. Jotkut kestää tilannetta vuosia, jotkut ehkä vuosikymmeniä eroamatta, mutta mistään onnellisesta parisuhteesta ei silloin puhuta. Se vitutuskäyrän nousu väistämättä vaikuttaa siihen miten näkee puolisonsa ja mitä tästä ajattelee ja miten häntä kohtelee. Elämänlaatu on aika karseaa molemmilla puolisoilla jos toinen on koko ajan katkeran pahantuulinen. Sitä keskustelua kotitöiden jakamisesta kannattaakin käydä tältä pohjalta. Kysyä mieheltä suoraan, millaisena hän näkee parisuhteen tulevaisuuden, mitä odotuksia hänellä on ja tajuaako hän itse, mitä kotitöistä lusmuaminen aiheuttaa pidemmän päälle parisuhteeseen? Millaista elämää mies haluaa elää? Jos häntä ei haittaa elää katkeroituneen ja vihamielisen naisen kanssa, niin sitten naisen kannattaa miettiä haluaako hän elää sillä tavoin? Koska siihen tuo tilanne tulee takuu varmasti kehittymään. Jos molempia osapuolia tuo kyseinen tulevaisuuden näkymä puistattaa, niin on järkevää suunnitella ja sopia kirjallisesti siivouspäivät ja mitä niihin kuuluu, kuitenkin sillä tavoin joustavasti, että jos torstaina onkin pitkä työpäivä, niin ei ole ongelma siivota perjantaina tai lauantaina. Samoin kannattaa miettiä koko vuoden aikataulut harvemmin tapapahtuville kotitöille, kuten ikkunan- ja saunanpesu tai okt:ssa esim rännien puhdistus. Samalla tulee huolehdittua että kiinteistö pysyy hyvin huollettuna. Ja parisuhde onnellisena.
Asiaa! Ei haitannut tällä kertaa edes kappalejaon puute :D
Meillä tämä on ratkaistu niin, että olemme SOPINEET siivouspäivän, ja sinä päivänä sitten siivotaan eikä kumpikaan sovi sille illalle muuta eikä myöskään parkkeeraa sohvalle ennen kuin on valmista. Samoin joka ilta ennen nukkumaanmenoa 30min pakolliset jutut eli keittiö ja vähän pyykkejä.
Mies ei ole vastahakoinen mitä siivoamiseen tulee, mutta muuten ei saa oma-aloitteisesti tartuttua toimeen vaan minä "ehdin" tehdä kaiken, tällainen yhdessä laadittu aikataulu on korjannut ongelman.
Jos mies ei vaan yksinkertaisesti halua siivota niiin on isomman pohdinnan paikka, aikuista miestä kun ei voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin keskustelusta liikkeelle eli istutte ihan keittiönpöydän ääreen (ilman ärsykkeitä eli puhelimia tai tv:tä) ja käytte tilanteen läpi eli tilanne ei voi jatkua nykyisellään. Puhut omista tarpeistasi (= et voi hyvin jatkuvan sotkun keskellä) etkä syyytele miestäsi mistään.
Tämän jälkeen yhdessä sovitte vastuualueet molemmille. Eli valitaan ne itselle sopivimmat tehtävät eli imurointi, vessan siivous, tiskikoneen tyhjennys, pyykit jne. Tän lisäksi vaikka kerran kuussa tai kahden viikon välein tms yhteinen siivouspäivä, jolloin siivoatte yhdessä muita kohtia, joita ei tarvi jatkuvasti olla siivoamassa (ikkunat, jääkaappi, kylppäri, sauna tms).
Myös muita asioita voi sopia eli vaikka niille puolipitoisille vaatteille järkevämpiä säilytyspaikkoja. Jos sinä peset pyykit, niin peset vain ne vaatteet, jotka on pyykkikorissa. Jne.
Jos tällainen yhteinen sopiminen ei auta eli mies tästä huolimatta ei hoida omaa osuuttaan, niin vaihtoehdoksi jää, että mies maksaa siivoojan, sinä tyydyt kohtaloosi ja siivoat itse tai sitten eroatte tai ainakin muutatte erilleen asumaan.
Järkevää pohdintaa. Tähän pitäisi vielä lisätä keskustelu siitä, mitkä asiat vähentävät miehen tai jopa lasten hyvinvointia ja miten niihin voidaan vaikuttaa kohentavasti. Jos ei ole mielenkiintoa muuhun, kuin naisen hyvinvoinnin panostamiseen yhteisessä kodissa ja parisuhteessa niin suhde on taputeltu. Miehen mielenkiinnon puute yhteisen hyvän eteen on yleensä oire jostain. Pitäisikö sitä miestäkin kuunnella välillä? Entä jos mies on sitä mieltä, että yhteisen hyvinvoinnin kannalta olisi oleellisempaa tehdä joka toinen viikko jotain ihan muuta, kuin ikkunoiden pesua?
Joo, siis keskustelulla nimenomaan tarkoitinkin sitä, että yhdessä päätetään asioista. Eli vaikka ap olisi sitä mieltä, että pitäis imuroida 2 kertaa viikossa ja mies sitä mieltä, että kerta kahteen viikkoon riittäis. Niin kompromissi sitten eli kerta viikkoon riittää yhteisenä ja ap imuroi toisen kerran, jos kokee tarpeelliseksi. Pitää muistaa, että siisti koti ei vaikuta pelkästään naisen hyvinvointiin: jos ap jättäisi kokonaan siivoamatta, niin tod.näk. se paha siivo alkaisi vaikuttaa myös mieheen eli harva haluaa elää ihan täyskaaoksessa.
Ilman muuta voisi myös tehdä niin, että kahden viikon välein tehdään joku pakollinen ns. isompi siivous yhdessä TAI välillä joku muu yhteinen hyvinvointia edistävä juttu. Mutta homma ei tietenkään toimi niin, että vain miehen toiveita kuunnellaan eli mies päättää aina mitä tehdään. Vuorotellen siis. Pitää muistaa se, että ap ei ole miehen äiti eli miehellä on aikuisena ihmisenä vastuu itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Eli pitää osata myös itse nostaa niitä tärkeitä asioita esille.
Pääasia tässä kaikessa se, että molempia kuullaan yhtälailla ja että päätökset tehdään yhdessä :)
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin miestä. Hankin mallin jossa kotitöiden jakaminen oli valmiiksi ohjelmoitu keskusyksikköön.
Miten alun perin rupesit hänen kanssaan suhteeseen? Aikaa olisi säästynyt, jos heti etsit just sen oikean mallin.
Onko varaa siivoojaan? Meillä mies maksaa siivoojan ja minä hoidan ruuanlaiton ja pyykit.
Sopii oikein hyvin, kun erityisesti pidän ruuanlaitosta.
Tässä aloitusviesti. Missä kohdassa kerrot, että teillä maksetaan kulut puoliksi?
"
Eli tilanne on se että pitäisi saada mies oivaltamaan että hänelle kuuluu puolet kotitöistä, ja että tekisi niitä oma-aloitteisesti ja vähän useammin kuin nyt. Suhde on muuten todella hyvä ja uskon että mies kyllä tekee jos saa oivallettua todella että asia ei ole vain minun vastuullani. Nyt on siis vähän ollut omakin vika että minä olen siivonnut enemmän. Minua alkaa nopeammin häiritä pölypallerot lattialla.
Valitettavasti se ei ole toiminut että sanon että voisitko imuroida, koska mies voi sanoa joo, mutta siihen menee silti pari päivää että tarttuu imuriin. Tuota piirrettä inhoan, eli sanoo joo joo mutta ei silti tee. Eikä sen pitäisi olla minun homma pyytää.
Nyt siis keinot kehiin että miten muutetaan tämä. Jätänkö siivoamatta täysin tästä lähtien ja katson koska hän itse alkaa puhumaan että onpa sotkuista? Ja siihen sanon että niimpä. Ja odotan koska siivoaa ne pois?"