Autisminkirjon lapsia kiusataan ja syrjitään koulussa, eikä tukea saa

Vierailija kirjoitti:

Olen as-lapsen vanhempi ja koulussa töissä.

Ymmärrän kuormittumisen, jumittumisen ja melttarit, mutta en hyväksi sitä, että nämä puretaan toisiin ihmisiin.

Autisminkirjon ihmiset elävät yhteiskunnassa, osana sitä.

Juuri tämän vuoksi me tarvitsemme enemmän Asperger-luokkia ja autsiminkirjoon erikoistuneita ohjaajia ja opettajia. Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Tiedän, että olet nyt jumiutunut ajatukseen, että olisin hakenut lapselleni jotakin hyötyä erityislapsen seurasta. Näin ei ollut, aluksi lapseni toimi hänen tukilapsenaan, myöhemmin he olivat ystävykset.

Oletko ajatellut, että kirjoituksesi kääntyvät itseään vastaan? Kuka enää tällaisia purkauksia luettuaan antaa lapsensa tukilapseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Tiedän, että olet nyt jumiutunut ajatukseen, että olisin hakenut lapselleni jotakin hyötyä erityislapsen seurasta. Näin ei ollut, aluksi lapseni toimi hänen tukilapsenaan, myöhemmin he olivat ystävykset.

Oletko ajatellut, että kirjoituksesi kääntyvät itseään vastaan? Kuka enää tällaisia purkauksia luettuaan antaa lapsensa tukilapseksi?

Tukilapset ovat oikeastikin yleensä narsististen päällepäsmäriäitien hedelmiä. ”Sosiaalinen älykkyys” on näissä tapauksissa maineen hankintaa, ja lopulta henkistä väkivaltaa heikompia kohtaan. Sivusta seuranneena oksettaa aina nämä ”tukilapset” äityleineen.

Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten kiusaajavanhempien lempihokema on ”ei kaikkien kaveri tartte olla”. Sitten meillä on tällaista ja tapahtuu koskeloita. Suomi on tasapäistettyjen kiusaajien maa.

Ei tartte. Mutta voi olla ystävällinen ja asiallinen niillekin joita ei läheisemmäksi kaveriksi halua.

Säästyisi itsellekin positiivista energiaa.

Koettu on puolin jos toisin.

Ja on sitten tosiaan paljon kivempi olo itselläänkin.

Peace and respect. So simple.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Tiedän, että olet nyt jumiutunut ajatukseen, että olisin hakenut lapselleni jotakin hyötyä erityislapsen seurasta. Näin ei ollut, aluksi lapseni toimi hänen tukilapsenaan, myöhemmin he olivat ystävykset.

Oletko ajatellut, että kirjoituksesi kääntyvät itseään vastaan? Kuka enää tällaisia purkauksia luettuaan antaa lapsensa tukilapseksi?

Tukilapset ovat oikeastikin yleensä narsististen päällepäsmäriäitien hedelmiä. ”Sosiaalinen älykkyys” on näissä tapauksissa maineen hankintaa, ja lopulta henkistä väkivaltaa heikompia kohtaan. Sivusta seuranneena oksettaa aina nämä ”tukilapset” äityleineen.

Ohis.

Kappas vaan kun joudut kärsimään. Mitäs jos muuttaisit asennettas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Tiedän, että olet nyt jumiutunut ajatukseen, että olisin hakenut lapselleni jotakin hyötyä erityislapsen seurasta. Näin ei ollut, aluksi lapseni toimi hänen tukilapsenaan, myöhemmin he olivat ystävykset.

Oletko ajatellut, että kirjoituksesi kääntyvät itseään vastaan? Kuka enää tällaisia purkauksia luettuaan antaa lapsensa tukilapseksi?

Tukilapset ovat oikeastikin yleensä narsististen päällepäsmäriäitien hedelmiä. ”Sosiaalinen älykkyys” on näissä tapauksissa maineen hankintaa, ja lopulta henkistä väkivaltaa heikompia kohtaan. Sivusta seuranneena oksettaa aina nämä ”tukilapset” äityleineen.

Ohis.

Kyllä yleensä aloite tukilapsitoimintaan tulee päiväkodin puolelta. Mitenkäs noiden ammattikasvattajien narsismin aste, kun yrittävät saada erityisiä tavisten seuraan?

Autistit ovat suomeksi VAIKEITA IHMISIÄ.

Vierailija kirjoitti:

Autistit ovat suomeksi VAIKEITA IHMISIÄ.

Sitäkin. Tosin eivät ole valinneet sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Tiedän, että olet nyt jumiutunut ajatukseen, että olisin hakenut lapselleni jotakin hyötyä erityislapsen seurasta. Näin ei ollut, aluksi lapseni toimi hänen tukilapsenaan, myöhemmin he olivat ystävykset.

Oletko ajatellut, että kirjoituksesi kääntyvät itseään vastaan? Kuka enää tällaisia purkauksia luettuaan antaa lapsensa tukilapseksi?

Tukilapset ovat oikeastikin yleensä narsististen päällepäsmäriäitien hedelmiä. ”Sosiaalinen älykkyys” on näissä tapauksissa maineen hankintaa, ja lopulta henkistä väkivaltaa heikompia kohtaan. Sivusta seuranneena oksettaa aina nämä ”tukilapset” äityleineen.

Ohis.

Kyllä yleensä aloite tukilapsitoimintaan tulee päiväkodin puolelta. Mitenkäs noiden ammattikasvattajien narsismin aste, kun yrittävät saada erityisiä tavisten seuraan?

Ihan sivusta, mutta minusta(kin) tällainen tukilapsitoiminta kuulostaa lähinnä perverssiltä. Eiköhän ne ammattiavustajat ja autismiosaajat ole parempi ratkaisu.

Aihe ei ole itselleni ollenkaan tuttu. En ole kasvatusalalla eikä omassa työpaikassani ole työkavereissa autisminkirjoon kuuluvia (ainakan tietääkseni eikä kyllä ole syytä epäillä että olisi) joten kysyn ihan oikeasti kun en tiedä. Eli voiko kyse ollla myös siitä miten eri tavalla nämä kirjolla olevat tulkitsevat tilanteet? Olen jotenkin sellaisessa käsityksessä että ainakin monilla aspergerin oireyhtymäisillä sosiaaliset tilanteet ja suhteiden muodostaminen voi olla vaikeaa. Ja jos vaikka työyhteisössä ei tiedetä että sillä yhdellä on kyseinen oireyhtymä niin ihan jo sen vuoksi ei osata toimia oikein ja sitten asperger-yksilö kokee sen kiusaamisena. Itse ehkä kokisin että jos omassa työyhteisössä olisi joskus tilanne, että meille tulisi töihin autisminkirjolla oleva työkaveri niin asiasta voisi keskustella avoimesti ja vaikka hän itse tai joku asiantuntija voisi neuvoa muita miten tulisi toimia ettei vahingossa toimi väärin. Uskon, että vaikka autismista nykyään puhutaan paljon niin se on silti monille muillekin aika vieras asia omassa arjessa ja aiheesta tarvittaisiin työpaikoille koulutusta. Jotenkin vain jäänyt sellainen käsitys että monesti tätä piilotellaan eikä haluta suoraan kertoa jos on autistinen. Voisiko se avoimuus ainakin aikuisten keskuudessa toimia kuitenkin paremmin. Tiedon puute aiheuttaa varmasti paljon tilanteita joissa oikeasti vahingossa toimitaan väärällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Olen erilainen aikuinen, entinen erilainen lapsi ja nuori.

Vaikka olen erilainen, en ymmärrä, miksi siitä pitää kiusata?

Eikö normaaleilla(?) ihmisillä ole lainkaan empatiaa ja myötäelämisen kykyä?

Eikö osata ajatella lainkaan sen erilaisen kannalta; miten yksinäistä ja ankeaa elämänsä on?

Tarpeeksi pahaa on jo se, että hylätään yksin, ryhmien ulkopuolelle.

Ehkä se on joillekin vielä pahempaa kuin kiusaaminen. Eli joku voi valita olla kiusaajien 'kaveri', jos vaihtoehtona on olla näkymätön ja jäädä täysin huomiotta.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hitossa noita autistilapsia on vuosi vuodelta vain enemmän? Mitä kemikaaleja äidit on vetäneet?

Tämän hetken tieto on että voimakkaasti periytyvä. Aikaisemmin näitä lapsia kutsuttiin persoonallisiksi, ujoiksi yms. Voit unohtaa noi sun spekulaatiot. Sama kuin väittäisi, että vihreäsilmäisten lasten vanhemmat on narkkeja.

Niinpä. Ei ennen näitä diagnosoitu.

Minulla on ja varsinkin oli lapsena kaikki poikani piirteet(lukihäiriötä lukuunottamatta) paljon vahvempana.

Silti minulla ei ole diagnoosia.

1. luokalla minulla oli sopeutumisvaikeuksia, jonka takia opettaja lähetti psykologille tarkistaakseen olenko tyhmä.

Psykologi testasi älyni todeten sen hyväksi, joten tuumattiin "no problem..."

Muutama käynti perheneuvolaan osoitettiin, koska mielenkiintoni kohdistui pakkomielteisesti tekniikkaan ja koneisiin.

Siellä psykologi pui äitisuhdettani...

Myös mun pakonomaista tekniikkainnostusta selitettiin huonolla äitisuhteella. Tämä viime vuodelta, psykiatrin lausunnosta. Olen jo luovuttanut sen suhteen että saisin apua. Elämäni on ihan sekaisin, töissä en ole ollut koskaan vaikka olen ammattikoodari. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Et ilmeisesti ymmärrä kiusaamisen syitä ja psykologiaa kun tartuit tuohon. Kyllä jotkin asiat altistavat kiusaamiselle. Lue vaikka Christina Salmivallin kirjoja. Sielläkin käytetään altistaa sanaa.

Se on silti jokaisen oma valinta, että syrjiikö ja kiusaako joitakin vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Olen erilainen aikuinen, entinen erilainen lapsi ja nuori.

Vaikka olen erilainen, en ymmärrä, miksi siitä pitää kiusata?

Eikö normaaleilla(?) ihmisillä ole lainkaan empatiaa ja myötäelämisen kykyä?

Eikö osata ajatella lainkaan sen erilaisen kannalta; miten yksinäistä ja ankeaa elämänsä on?

Tarpeeksi pahaa on jo se, että hylätään yksin, ryhmien ulkopuolelle.

Ehkä se on joillekin vielä pahempaa kuin kiusaaminen. Eli joku voi valita olla kiusaajien 'kaveri', jos vaihtoehtona on olla näkymätön ja jäädä täysin huomiotta.

Näinhän juuri Koskelassa tapahtui; koko luokka/yhteisö hylkäsi, ja paikalle saapui pahimman sortin demonit esittämään kaveria.

”Tukilapsitoimintaa?”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten kiusaajavanhempien lempihokema on ”ei kaikkien kaveri tartte olla”. Sitten meillä on tällaista ja tapahtuu koskeloita. Suomi on tasapäistettyjen kiusaajien maa.

Ja taas vain Suomi on sellainen ja muut maat on jotain uskomatonta ja hienoa? Kieroutunut asenne tuokin. Kyllä ne ihmiset on samanlaisia perkeleitä muissakin maissa ja osassa jopa pahempia.

Kyllä muualla voi olla toisille parempaakin tarjolla, kuin Suomessa. Itseäni lähellä on erityisherkkyysasiatkin, ja hekään eivät ns. neurotyypillisiä ole, niin kyllä siellä ulkomailla jo puhutaan enemmän siitä, miten erityisherkkiä lapsia tulisi kasvattaa ja millainen elinympäristö on heille hyväksi ja millaista pitää välttää. Ollaankohan siellä näissäkin asioissa kuitenkin hieman pidemmällä jo, vaikka kaikissa maissahan on ongelmia ja samankaltaisia ongelmia sielläkin autisminkirjon ihmisillä sekä mm. erityisherkillä ja empaattisillakin ihmisillä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Tiedän, että olet nyt jumiutunut ajatukseen, että olisin hakenut lapselleni jotakin hyötyä erityislapsen seurasta. Näin ei ollut, aluksi lapseni toimi hänen tukilapsenaan, myöhemmin he olivat ystävykset.

Oletko ajatellut, että kirjoituksesi kääntyvät itseään vastaan? Kuka enää tällaisia purkauksia luettuaan antaa lapsensa tukilapseksi?

Tukilapset ovat oikeastikin yleensä narsististen päällepäsmäriäitien hedelmiä. ”Sosiaalinen älykkyys” on näissä tapauksissa maineen hankintaa, ja lopulta henkistä väkivaltaa heikompia kohtaan. Sivusta seuranneena oksettaa aina nämä ”tukilapset” äityleineen.

Ohis.

Näinhän se voi olla. Mutta olisiko aika näitä asetelmia muuttaa, eli ei tyydyttäisi enää seuraamaan sivusta, vaan yritettäisiin puuttua tähän jotenkin? Eli auttaisiko asiasta mainitseminen näille ihmisille tai että muunlaiset ihmiset lähtisivät tähän tukilapsitoimintaan?

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Tiedän, että olet nyt jumiutunut ajatukseen, että olisin hakenut lapselleni jotakin hyötyä erityislapsen seurasta. Näin ei ollut, aluksi lapseni toimi hänen tukilapsenaan, myöhemmin he olivat ystävykset.

Oletko ajatellut, että kirjoituksesi kääntyvät itseään vastaan? Kuka enää tällaisia purkauksia luettuaan antaa lapsensa tukilapseksi?

Tukilapset ovat oikeastikin yleensä narsististen päällepäsmäriäitien hedelmiä. ”Sosiaalinen älykkyys” on näissä tapauksissa maineen hankintaa, ja lopulta henkistä väkivaltaa heikompia kohtaan. Sivusta seuranneena oksettaa aina nämä ”tukilapset” äityleineen.

Ohis.

Näinhän se voi olla. Mutta olisiko aika näitä asetelmia muuttaa, eli ei tyydyttäisi enää seuraamaan sivusta, vaan yritettäisiin puuttua tähän jotenkin? Eli auttaisiko asiasta mainitseminen näille ihmisille tai että muunlaiset ihmiset lähtisivät tähän tukilapsitoimintaan?

Eri

Täysin sivusta mielipide: ehdoton EI tukilapsitoiminnalle. Tässä luodaan jo lapsena hierarkiaeroja, jotka kotona vielä typeryyttä alleviivataan; ”sinä markokristiina olet taitava olemaan ystävä petrivilhelmiinalle. Petrivilhelmiina ei osaa olla ystävä, eikä hankkia niitä. Nyt me leikimme petrivilhelmiinan kanssa, koska sinä saat siitä reippaan ja hienon lapsen statuksen, ja vaikka petrivilhelmiina vihaa sinun teennäistä ystävyyttäsi!”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Tiedän, että olet nyt jumiutunut ajatukseen, että olisin hakenut lapselleni jotakin hyötyä erityislapsen seurasta. Näin ei ollut, aluksi lapseni toimi hänen tukilapsenaan, myöhemmin he olivat ystävykset.

Oletko ajatellut, että kirjoituksesi kääntyvät itseään vastaan? Kuka enää tällaisia purkauksia luettuaan antaa lapsensa tukilapseksi?

Tukilapset ovat oikeastikin yleensä narsististen päällepäsmäriäitien hedelmiä. ”Sosiaalinen älykkyys” on näissä tapauksissa maineen hankintaa, ja lopulta henkistä väkivaltaa heikompia kohtaan. Sivusta seuranneena oksettaa aina nämä ”tukilapset” äityleineen.

Ohis.

Näinhän se voi olla. Mutta olisiko aika näitä asetelmia muuttaa, eli ei tyydyttäisi enää seuraamaan sivusta, vaan yritettäisiin puuttua tähän jotenkin? Eli auttaisiko asiasta mainitseminen näille ihmisille tai että muunlaiset ihmiset lähtisivät tähän tukilapsitoimintaan?

Eri

En tiedä, minkälaiset ihmiset yleensä lähtevät mukaan tukilapsitoimintaan, mutta minun lapseni ainakin poimittiin päiväkotiryhmästä tukilapseksi ihan meiltä vanhemmilta kysymättä.

Asiasta kerrottiin meille siinä vaiheessa kun toiminta oli jo aloitettu. Se vaikutti mukavalta ajatukselta, varsinkin kun lapsemme oli tullut melko uutena ryhmään ja oli varsin ujo. Näin jälkikäteen mietittynä lapsemme olisi nimenomaan tarvinnut itse enemmän tukea ryhmäytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Tiedän, että olet nyt jumiutunut ajatukseen, että olisin hakenut lapselleni jotakin hyötyä erityislapsen seurasta. Näin ei ollut, aluksi lapseni toimi hänen tukilapsenaan, myöhemmin he olivat ystävykset.

Oletko ajatellut, että kirjoituksesi kääntyvät itseään vastaan? Kuka enää tällaisia purkauksia luettuaan antaa lapsensa tukilapseksi?

Tukilapset ovat oikeastikin yleensä narsististen päällepäsmäriäitien hedelmiä. ”Sosiaalinen älykkyys” on näissä tapauksissa maineen hankintaa, ja lopulta henkistä väkivaltaa heikompia kohtaan. Sivusta seuranneena oksettaa aina nämä ”tukilapset” äityleineen.

Ohis.

Näinhän se voi olla. Mutta olisiko aika näitä asetelmia muuttaa, eli ei tyydyttäisi enää seuraamaan sivusta, vaan yritettäisiin puuttua tähän jotenkin? Eli auttaisiko asiasta mainitseminen näille ihmisille tai että muunlaiset ihmiset lähtisivät tähän tukilapsitoimintaan?

Eri

Täysin sivusta mielipide: ehdoton EI tukilapsitoiminnalle. Tässä luodaan jo lapsena hierarkiaeroja, jotka kotona vielä typeryyttä alleviivataan; ”sinä markokristiina olet taitava olemaan ystävä petrivilhelmiinalle. Petrivilhelmiina ei osaa olla ystävä, eikä hankkia niitä. Nyt me leikimme petrivilhelmiinan kanssa, koska sinä saat siitä reippaan ja hienon lapsen statuksen, ja vaikka petrivilhelmiina vihaa sinun teennäistä ystävyyttäsi!”

En tietenkään voi puhua muiden puolesta, mutta omasta puolestani voin kertoa että lapsellani ei ole vieläkään aavistustakaan siitä että hän oli vuosia sitten tukilapsi.

Ja tosiaan me vanhemmatkin saimme tietää asiasta vasta kun päiväkodissa oli jo ensimmäiset toimintatunnit pidetty erityisopettajan johdolla.

Joten kovin vieraalta tuntuu ajatus narsismista tai pätemisestä tämän asian yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Tiedän, että olet nyt jumiutunut ajatukseen, että olisin hakenut lapselleni jotakin hyötyä erityislapsen seurasta. Näin ei ollut, aluksi lapseni toimi hänen tukilapsenaan, myöhemmin he olivat ystävykset.

Oletko ajatellut, että kirjoituksesi kääntyvät itseään vastaan? Kuka enää tällaisia purkauksia luettuaan antaa lapsensa tukilapseksi?

Tukilapset ovat oikeastikin yleensä narsististen päällepäsmäriäitien hedelmiä. ”Sosiaalinen älykkyys” on näissä tapauksissa maineen hankintaa, ja lopulta henkistä väkivaltaa heikompia kohtaan. Sivusta seuranneena oksettaa aina nämä ”tukilapset” äityleineen.

Ohis.

Näinhän se voi olla. Mutta olisiko aika näitä asetelmia muuttaa, eli ei tyydyttäisi enää seuraamaan sivusta, vaan yritettäisiin puuttua tähän jotenkin? Eli auttaisiko asiasta mainitseminen näille ihmisille tai että muunlaiset ihmiset lähtisivät tähän tukilapsitoimintaan?

Eri

Täysin sivusta mielipide: ehdoton EI tukilapsitoiminnalle. Tässä luodaan jo lapsena hierarkiaeroja, jotka kotona vielä typeryyttä alleviivataan; ”sinä markokristiina olet taitava olemaan ystävä petrivilhelmiinalle. Petrivilhelmiina ei osaa olla ystävä, eikä hankkia niitä. Nyt me leikimme petrivilhelmiinan kanssa, koska sinä saat siitä reippaan ja hienon lapsen statuksen, ja vaikka petrivilhelmiina vihaa sinun teennäistä ystävyyttäsi!”

En tietenkään voi puhua muiden puolesta, mutta omasta puolestani voin kertoa että lapsellani ei ole vieläkään aavistustakaan siitä että hän oli vuosia sitten tukilapsi.

Ja tosiaan me vanhemmatkin saimme tietää asiasta vasta kun päiväkodissa oli jo ensimmäiset toimintatunnit pidetty erityisopettajan johdolla.

Joten kovin vieraalta tuntuu ajatus narsismista tai pätemisestä tämän asian yhteydessä.

Olen ymmärtänyt, että tukilapseudesta kyllä tiedustellaan vanhemmilta. Useinhan tämä jopa integroidaan erityisten ryhmään. Väität siis, että arka ja ujo, lähes tukitoimia itsekin kaipaava lapsesi on asetettu tällaiseen rooliin tiedustelematta teiltä vanhemmilta mielipidettä? Kuulostaa oudolta.