Autisminkirjon lapsia kiusataan ja syrjitään koulussa, eikä tukea saa

Tämä on niin surkeaa ettei edes tosi. Veljeni jolla siis as diagnoosi pakotettiin ysärillä normaaliin luokkaan. Kärsi koko ajan melusta, hälinästä, ärsyyntyi herkästi ja tietysti kiusaajat myös provosoivat koska veljeni tulistui nollasta sataan kun mitta tuli täyteen. Ja koko ajan ongelmana vaan pidettiin veljeäni, vaikka hän olisi vain halunnut olla rauhassa ja omissa oloissaan... Tutkitusti keskivertoa älykkäämpi, ei olisi kuulunut tavalliseen luokkaan vaan johonkin normaalia rauhallisempaan pienryhmään muiden samankaltaisten kanssa. 

Turha jeesustella, ärsyttäviä ihmisiä kiusaa suurin osa.

Kyllä se niin on, että se joka kiusaa heikompaa, on itse nolla. Hänen ei tarvitsisi kiusata, jos itse olisi ylempänä.

Kiusaajista tulee tehdä lastensuojeluilmoitus. Muuten heidän ongelmansa voivat jäädä piiloon!

Koulukiusaaminen voi olla rikos

Koulumaailmaan kuuluva ikävä ilmiö on koulukiusaaminen. Kiusaamista on monenlaista. Se voi olla henkistä väkivaltaa, jolloin joku suljetaan tahallaan porukan ulkopuolelle, haukkumista tai fyysistä käsiksi käymistä.

Nykypäivänä kiusaaminen tapahtuu usein puhelimien tai muiden viestivälineiden avulla. Lapsen kuvia voidaan levitellä julkisuuteen tai lähetellä haukkumaviestejä. Erityisen vahingollista tämä on lapselle, sillä hänet saatetaan saattaa nopeasti naurunalaiseksi tuhansien ihmisten edessä. Siksi vanhempien ei pidä vähätellä kiusaamista sosiaalisessa mediassa.

Joskus kiusaaminen on rikos ja siitä pitää tehdä rikosilmoitus poliisille. Kiusaamiseen liittyviä rikosnimikkeitä voivat olla pahoinpitely, kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen tai laiton uhkaus.

Joskus kiusaaminen on rikos ja siitä pitää tehdä rikosilmoitus poliisille. Kiusaamiseen liittyviä rikosnimikkeitä voivat olla pahoinpitely, kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen tai laiton uhkaus.

Tehkää lasut kiusaajista, koska heidän elämässään on jokin pielessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Lastensuojeluilmoitusta tehtäessä on hyvä sisällyttää ilmoitukseen ainakin ne lasta koskevat henkilötiedot, jotka ovat ilmoittajan tiedossa. Lisäksi ilmoitukseen on sisällytettävä syy ilmoituksen tekemiselle, tarkoittaen esimerkiksi perusteita ja tapahtumia, joiden vuoksi ilmoitus tehdään. Lastensuojeluilmoituksen tekijä voi lisätä ilmoitukseen myös maininnan siitä, ovatko lapsi ja hänen huoltajansa tietoisia siitä, että ilmoitus tehdään. Lastensuojelun työntekijän tehtäväksi jää vielä merkitä asiakirjoihin sellaiset tiedot, joilla voi olla vaikutusta lastensuojelutoimenpiteisiin. Lisäksi hänen tulee merkitä asiakirjoihin toimenpiteiden suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan osalta tarpeellisina pidettävät tiedot. Lastensuojelun työntekijä merkitsee kirjalliseen muotoon myös ne tiedot, jotka hän saa puhelimitse lastensuojeluilmoituksen vastaanottaessaan. Lastensuojelun tarpeen arvioimiseksi on mahdollista ottaa yhteyttä myös sosiaalihuoltoon.

Milloin lastensuojeluilmoitus voidaan tehdä?

» Haluatko vastauksen? - Soita 0600 12 450 »

Lastensuojeluilmoitus voidaan tehdä, jos havaitaan tai saadaan tietää sellaisia seikkoja, jotka ovat merkityksellisiä lastensuojelun tarpeen osalta. Periaatteessa ilmoituksen tekeminen voi näin ollen perustua täysin henkilön omaan tilannearvioon lastensuojelun tarpeen olemassaolosta. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen on sallittua jokaiselle, joka havainnoi lapsen olevan suojelun tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Entäpä jos erityislapsi kiusaa? Eikö hän silloinkaan voi valita käytöstään?

Ymmärrän sen, että varsinkin nykyajan koulu on tälläiselle lapsella rasittava. Itsekin olin kiusattu ja vähän ujo sekä herkkä lapsi, mutta  pärjäsin pienessä koulussa ja silloisella koulutustyylillä. Tarkoitan siis, että opiskeltiin luokassa, luettiin kirjoista sekä oli selkeät säännöt yms ja jokainen sai olla ujompikin ilman liiallista sosiaalisuuden korostusta. Tuskin voisin itsekään hyvin jos nyt koulun aloittaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, nämä ovat vaikeita asioita. Periaatteessa kiusaamista on sekin, jos kukaan ei suostu ystäväksi.

Omalla lapsellani oli pienempänä asperger-piirteitä (ei koskaan epäilyä muuten kuin perhepiirissä), ja hänen paras ystävänsä oli diagnosoitu asperger. Se oli kivaa, lapsilla oli oma maailmansa.

Mutta ei sille mitään voinut, että kun lapsi kasvoi ulos omista piirteistään, ja kaverilla ne vain tuntuivat vahvistuvan, päättyi ystävyys omia aikojaan.

Heh. Ettei vaan kosahtaisi vielä omallekin kohdalle. Piirteistä ei nimittäin ”kasveta ulos” ja autismin kirjo näyttäytyy eri ikävaiheissa eri tavalla eri yksilöillä. Voi olja että lapsesi kaveri löytää oman polkunsa ja omasi hukkaa sen mitä luuli löytäneensä.

Kaikki on mahdollista ja sekin on hyvä tiedostaa.

Autismista ei kasveta ulos, mutta näitä piirteitä voi olla ihan normeillakin moninaisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on myös tasa-arvokysymys koska suurin osa  autismikirjolapsista ja nuorista  ovat poikia!

Asperger on alidiagnosoitua tytöillä, sillä aspergernaiset osaa olla paremmin ns. normaaleja kuin aspergermiehet.

T: 27-vuotias asperger nuorimies

Ajatus, että asperger tytöillä olisi alidiagnosoitua, on vähän ongelmallinen, koska diagnoosin määritelmään kuuluu että arjessa pitää olla huomattavia ongelmia. Jos haluttaisiin kiintiöidä diagnoosit 50/50 sukupuolten kesken, tarkoittaisi että tyttöjä pitäisi diagnosoida lievemmillä ongelmilla.

Se, että joutuu ponnistelemaan arjessa, ei ainakaan minun mielestäni ole ongelma, joutuuhan jokainen ponnistelemaan vaikkapa menestyäkseen koulussa. Haasteet vain ovat eri ihmisillä erilaisia. Joku väsyy sosiaalisissa tilanteissa mutta oppii hetkessä saksan verbit, jollakulla toisella asia menee päinvastoin. Paras apu itselleni on ollut itsetuntemus ja se ettei vaadi itseltä kaikkea.

Naiset on neurokirjon ongelmissa erittäin alidiagnosoituja, koska kriteerit on laadittu poikalapsia tarkkailemalla. Kuitenkin on huomattu että ne naiset joilla on sekä ADHD että autismi niin heillä on kymmenkertainen itsemurhariski. Neurokirjon naisilla on suurempi todennäköisyys päätyä ihmissuhteisiin joissa heitä jollain tavoin kaltoinkohdellaan. Neurokirjon naiset myös kärsivät paljon keskivertoväestöä useammin esimerkiksi masennuksesta, ahdistuneisuudesta, syömishäiriöstä, unihäiriöistä, itsetuhoisuudesta... 

T: ADHD-nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Ei kai tuo mikään valinta ole miten erityislapsi käyttäytyy.

Se kuuluu sairauteen siinä missä syöpäänkin sairastavan kipu kuuluu syöpään. Kohteletko siis kivuliasta syöpääkin sairastavaa epäkunnioittavasti tai huonommin?

- eri -

Kyllä. Jos on kiusaajavanhempi, on homman nimi tämä sairauteen katsomatta. Ja jos oma lapsi ei enää erityislapsen seurasta jollakin tasolla hyödy, keksitään se ongelma. Narsistin narsistiset kakarat. Kiusaajien Suomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on myös tasa-arvokysymys koska suurin osa  autismikirjolapsista ja nuorista  ovat poikia!

Asperger on alidiagnosoitua tytöillä, sillä aspergernaiset osaa olla paremmin ns. normaaleja kuin aspergermiehet.

T: 27-vuotias asperger nuorimies

Ajatus, että asperger tytöillä olisi alidiagnosoitua, on vähän ongelmallinen, koska diagnoosin määritelmään kuuluu että arjessa pitää olla huomattavia ongelmia. Jos haluttaisiin kiintiöidä diagnoosit 50/50 sukupuolten kesken, tarkoittaisi että tyttöjä pitäisi diagnosoida lievemmillä ongelmilla.

Se, että joutuu ponnistelemaan arjessa, ei ainakaan minun mielestäni ole ongelma, joutuuhan jokainen ponnistelemaan vaikkapa menestyäkseen koulussa. Haasteet vain ovat eri ihmisillä erilaisia. Joku väsyy sosiaalisissa tilanteissa mutta oppii hetkessä saksan verbit, jollakulla toisella asia menee päinvastoin. Paras apu itselleni on ollut itsetuntemus ja se ettei vaadi itseltä kaikkea.

Naiset on neurokirjon ongelmissa erittäin alidiagnosoituja, koska kriteerit on laadittu poikalapsia tarkkailemalla. Kuitenkin on huomattu että ne naiset joilla on sekä ADHD että autismi niin heillä on kymmenkertainen itsemurhariski. Neurokirjon naisilla on suurempi todennäköisyys päätyä ihmissuhteisiin joissa heitä jollain tavoin kaltoinkohdellaan. Neurokirjon naiset myös kärsivät paljon keskivertoväestöä useammin esimerkiksi masennuksesta, ahdistuneisuudesta, syömishäiriöstä, unihäiriöistä, itsetuhoisuudesta... 

T: ADHD-nainen

Aspergerin ja ADD:n kombo on todellakin jo itsessään itsemurhariski. Sitten tulevat kiusaajat...

Vierailija kirjoitti:

Tehkää lasut kiusaajista, koska heidän elämässään on jokin pielessä

Näin jälkeenpäin ajateltuna luokkani pahimmasta kiusaajasta olisi kyllä sellainen pitänyt tehdä. Kaikki ei ollut todellakaan kunnossa ja sen kuuli jutuistaan. Olisi mm. halunnut kesken tunnin keskustella koko luokan kesken yksityiskohtaisesti Brittien ns. kauhujen talon pariskunnan Fred ja Rose Westin teoista, askarrella bordellin luokan yhteisenä kuvistuntitehtävänä tekemään kaupunkiin ja mutisi monta kertaa, että haluaisi joskus tappaa jonkun. Kyseessä siis alakouluikäinen lapsi.

Vaikka olisi millaista neurokirjon erityisyyttä, pitää oppia toimimaan yhteisillä säännöillä.

Väkivaltaa ei tule hyväksyä, vaikka lyöjä on erityinen.

Toisten tavaroiden rikkominen on väärin.

Pitää harjoitella kuuntelemaan ja puhumaan omalla vuorolla.

Ääntelemiseen pitää löytää vähentämiskeinoja.

Jos juuttuminen vaikuttaa 20 muun oppilaan päivärytmiin, siihen pitää puuttua.

Sen sijaan voi olla kiinnostunut tietyistä asioista, levätä yksin välitunneilla, jutella mielikuvitusystäville, keksiä uusia (vaarattomia) tempauksia jne. Näistä ei saa kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi millaista neurokirjon erityisyyttä, pitää oppia toimimaan yhteisillä säännöillä.

Väkivaltaa ei tule hyväksyä, vaikka lyöjä on erityinen.

Toisten tavaroiden rikkominen on väärin.

Pitää harjoitella kuuntelemaan ja puhumaan omalla vuorolla.

Ääntelemiseen pitää löytää vähentämiskeinoja.

Jos juuttuminen vaikuttaa 20 muun oppilaan päivärytmiin, siihen pitää puuttua.

Sen sijaan voi olla kiinnostunut tietyistä asioista, levätä yksin välitunneilla, jutella mielikuvitusystäville, keksiä uusia (vaarattomia) tempauksia jne. Näistä ei saa kiusata.

Joo, menepä kertomaan tämä niille, jotka tänä päivänä päättävät, että kaikki erilaisuus ja rajoitteet integroidaan jättiryhmiin. Väkivaltaisuus ja rikkominen johtuvat yleensä paineen ja stressin alla ahdistumisesta luokassa, ja sen purku on sitten tätä kun niitä muita keinoja ei ole. Kukaan erityislapsen vanhempi ei ehdoin tahdoin lastaan jättiluokkaan lyttää. Olet juuri tyypillinen tapaus, joka luultavasti huutelisi sokeallekin että KYLLÄ VÄHÄM TÄYTYY NÄHDÄ, YRITÄT EDES! Ymmärrätkö sinä alkuunkaan että tuo ei ole millään tasolla omavalintaista käytöstä?

Koulusysteemi on Suomessa vanhentunut. Näitä pitäisi uusia, eikä ainakaan koulutuksesta tule säästää.

Kyllä tulisi etsiä ne vahvuudet ja kääntää positiiviseksi koko asberger.

Asperger-henkilöillä on monia vahvuuksia joiden avulla heillä on mahdollisuus kompensoida vaikeuksiaan.

– Asperger-henkilöillä on usein hyvä muisti ja tarkkuus. Monet ovat kielellisesti taitavia. Kyvyt saattavat olla ajattelun eri alueilla hyvin eritasoisia, joten heillä saattaa olla yksilöllisiä huipputaitoja ja mahdollisuus kehittyä niissä erikoisasiantuntijoiksi.

Olen as-lapsen vanhempi ja koulussa töissä.

Ymmärrän kuormittumisen, jumittumisen ja melttarit, mutta en hyväksi sitä, että nämä puretaan toisiin ihmisiin.

Autisminkirjon ihmiset elävät yhteiskunnassa, osana sitä.