Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä

Myy kirpparilla

Vanhoista astioista irtoaa liikaa lyijyä, myös ns. merkkiasitioista. Värilliset ja kuvioidut, pahimpia. Siinä erittäin painava syy olla ottamatta astioita käyttöön.

Vie kaatopaikalle tai kierrätyskeskukseen. Avot, asia ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun. 

Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.

Tai sitten vain toisen mielestä astiasto on todella hyvä ja käyttökelpoinen ja on suurta haaskausta ostaa uusi kun ilmaiseksi saisi vanhan ja hyvän. Ollaan erilaisia. Vanhempi sukupolvi ei ole välttämättä tottunut nuoremman polven shoppailutaipumuksiin että kaikki pitää olla uutta, muodikasta, oikean väristä. Apn mieskin voi oikeasti tykätä astioista ja siksi ottanut ne vastaan, nostalgiaa omasta lapsuudesta. Ei vaan uskalla sille morsmaikulle sanoa että hän haluaa ne, hänelle ne kelpaa. Naisilla on usein tuota kilpavarustelua että pitää ostaa muodikasta, ja siitä voi sitten laittaa instakuvaa ja saada yläpeukkuja. Tuntee kuuluvansa joukkoon jossa arvostetaan. Nainen vain on se joka aina niistä kotiasioista määrää.

Miksi anoppi sitten itse 15 vuotta sitten osti uudet astiat ja vanhat jäi kaappiin 15 vuodeksi, jos kerran oli niin hyvät ja käyttökelpoiset??

Ne on yksinkertaisesti liian arvokkaita omaan käyttöön. 

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Todennäköisesti astiasto on anopistakin ollut ruma ja on itse halunnut hankkia itselle mieleisen.

Kyllä on järkeä. Tämä on varmaan se juhlakalusto, jota ei koskaan loppujen lopuksi uskallettu käyttää. Äidillä oli hieno juhlakalusto, jota ei koskaan loppujen lopuksi käytetty kuin veljeni häissä ja minun lakkiaisissa. Nyt astiasto on veljelläni ja ilmeisesti hänen vaimolleen se on sopinut. 

Yleensä miniöille rahanarvoinen tavara kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista astioista irtoaa liikaa lyijyä, myös ns. merkkiasitioista. Värilliset ja kuvioidut, pahimpia. Siinä erittäin painava syy olla ottamatta astioita käyttöön.

Näin voi käydä myös uudemmista astioista, Ei voi tietää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen elämän tärkein nainen on äiti. Olkaa sovussa anopin kanssa ja parisuhteenne kukoistaa ja voi hyvin.

Siinä tapauksessa mies voi vallan hyvin jatkaa asumistaan äidin kanssa.

Moni jatkaakin. Turha sitten itkeä kun hyviä miehiä ei löydy mistään.

Höpsis.  Hyvä mies ei roiku äidissään.

Katsos kun se äiti on isän nainen.  Pojan kuuluu löytää ihan oma.

Äiti äitinä ja elämänkumppani elämänkumppanina.

t. pojan äiti

Äiti on se joka hoivaa ja auttaa takaisin tolpilleen petollisten naisten juonittelujen jälkeen. Jo Lemminkäinen aikoinaan tiesi tämän.

t. äidin poika

Ihan uteliaisuuttani kysyn, miten helvetissä te ihmiset, jotka ette koskaan saa suutanne aukia ja sanottua ei selviätte elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista astioista irtoaa liikaa lyijyä, myös ns. merkkiasitioista. Värilliset ja kuvioidut, pahimpia. Siinä erittäin painava syy olla ottamatta astioita käyttöön.

Samaa kauhistelen, kun porukka kantaa jotain ikivanhoja naarmuisia raskasmetallikuppeja kierrätyskeskuksista ja tori.fi:stä.

Uunoimmat vielä pistävät pikkulapsille käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on sinulle kohtalontoveri, ap. Tästä syystä pidän vauvapalstan lukemisesta, kun aina välillä saa vertaistukea ihan käsittämättömiin ongelmiin. Näistä sinänsä hauskoista kommenteista voi päätellä, että suuri osa normaalien ihmisten ympäröimistä kansalaisista ei ole joutunut tämän(kään) ongelman kanssa nokitusten.

Meillä on ihan sama. Minulla on ollut sinkkuaikoina perintöastiasto, joka on mielestäni tylsä mutta käytännöllinen. Olin ajatellut, että uusin sen yhteen tiettyyn moderniin, kauniiseen ja konepesun kestävään astiastoon sitten kun talo on valmis (rakennettiin uusi) ja laitetaan sekä minun vanhat ja miehen hajaparit sitten mökille. Lisäksi kerään juhla-astiastoksi tiettyä antiikkisarjaa. Se on minulle harrastus. Kun käyn jossain, vilkaisen myös kirpputoreilta ja antiikkikaupoista onko sen sarjan osia.

Tein sen virheen, että vilkaisin yhden antiikkikaupan ikkunan kerran myös anopin seurassa. Hänelle valkeni, että olen Rahalla Ostamassa Perheeseen Vanhaa Tavaraa vaikka hänellä on Vanhaa Tavaraa nurkat pullollaan. Yritin selittää anopille, että kerään tätä yhtä sarjaa ja joskus sisustukseemme sopivia käyttöesineitä, en halua mitä tahansa. Myöhäistä. "Tämän me saimme häälahjaksi ja ei ole yhtään käytetty!" "Tässä on sentään hieno kuppi ja tämä on ihan kiinanposliinia!" "Tästä kupista minä aina join kamomillateetä kun oli kurkku kipeä! Tämä teidän pitää ottaa ainakin!" Joka kerta kun anoppi käy, hän sujauttaa väkisin kaappiimme jotain p*skaa. Olen yrittänyt ottaa senkin linjan, että hänen pitää viedä romunsa takaisin, mutta hän on ruvennut itkua vääntämään kun en hänen tunteella valitsemiaan lahjoja arvosta, ja sitä ei poikansa kestä.

Tästä päästäänkin siihen, että anoppi on manipuloinut ja syyllistänyt poikaansa koko ikänsä, eikä mies näin ollen kykene kieltämään äidiltään yhtään mitään. Astiashow on luonnollisesti vain jäävuoren huippu. Jos teen asialle jotain, se on miehelle päin merkki että VIHAAN hänen äitiään. Niin että tässä sitä ollaan sekalaisen (ehdottomasti konepesua kestämättömän) romukokoelman kanssa. Odotan oikeaa hetkeä tehdä asia kerralla selväksi ja paketoida kaikki pahvilaatikikoihin ja kantaa autotalliin. Käyköön anoppi siellä sitten ihailemassa niitä.

Luulen, että rajattomien läheisten ketjussa voisi olla myös sinua kiinnostavaa materiaalia.

Eiköhän nämä tavaroiden roskiin heittäjät ja rikkojat kuulu sinne samaan ketjuun. 

Mummon kuolinpesää tultiin katsomaan, ja asiantuntija tuumasi omasta mielestäni rumista astioista. Että nyt on löytöjä. Olivat vanhat rumat lautaset jonkun tunnetun taiteilijan tekemiä koriste lautasia, jokaisen astian arvo oli 3 000€ - 15 000€, hyvä ettei roskiin heitetty. Samassa kaapissa oli arabian juhla aterin settejä 20-60 luvuilta, hyvä tili tuli. Vanhat on monesti tehty kestämään, eivät tosin sovi moneen "moderniin" kotiin, joissa teemana jotkin tietyt värit ja sävyt, esim. rosteri/musta/valko. Mutta jos ei ole mikään kontrolli friikki joka haluaa päästä eroon kaikesta mikä ei silmää miellytä, niin ajaa ne vanhat astiat asiansa. Etkö edes miehesi vuoksi voisi niitä sietää, niillä voi olla tunne arvoa hyvinkin paljon. Ei tuo ihminen loputtomiin elä, nuo saattavat olla yksiä viimeisiä muistoja mitä hänestä jää jäljelle, anna miehesi nauttia niistä vaikka olisi kuinka rumia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuuttani kysyn, miten helvetissä te ihmiset, jotka ette koskaan saa suutanne aukia ja sanottua ei selviätte elämästä?

Vähän huonosti. Joutuu jatkuvasti tahattomasti kaikenlaisiin konfliktitilanteisiin ja meitä myös hyväksikäytetään ihan surutta, esim. siirretään töitä tehtäväksi meille jne.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerropa astiaston speksit, niin katsotaan mitä niistä saisi.

Mitä kaikkea sinun omistamaa tavaraa miehesi on myynyt sinulta? 

Maailma hukkuu kaikkeen roinaan just siksi, että astiastojen pitää olla jotain erityistä mallia.

Nyt ap tuhoaa anoppinsa astiat ja ostaa sitten haluamansa uudet. Parin vuosikymmenen jälkeen ne uudet asiat ovat " kaameaa 2020-lukua", eikä kukaan ap:n jälkeläinen halua tietää niistä mitään. Tyhmyys kiertää kehää ja monistaa itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen elämän tärkein nainen on äiti. Olkaa sovussa anopin kanssa ja parisuhteenne kukoistaa ja voi hyvin.

Siinä tapauksessa mies voi vallan hyvin jatkaa asumistaan äidin kanssa.

Moni jatkaakin. Turha sitten itkeä kun hyviä miehiä ei löydy mistään.

Höpsis.  Hyvä mies ei roiku äidissään.

Katsos kun se äiti on isän nainen.  Pojan kuuluu löytää ihan oma.

Äiti äitinä ja elämänkumppani elämänkumppanina.

t. pojan äiti

Äiti on se joka hoivaa ja auttaa takaisin tolpilleen petollisten naisten juonittelujen jälkeen. Jo Lemminkäinen aikoinaan tiesi tämän.

t. äidin poika

Tuollaisest miehestä ei voi käyttää termiä "hyvä mies". Mieshön juoksee jatkossakin äidin luo juoruamaan, että nyt se vaimo sanoi rumasti, kun käski tiskaamaan.

Siis haloo, yli 40 vuotta vanhat astiat eivät välttämättä ole enää käyttökelpoisia ruokailukäyttöön, ainakaan arkikäyttöön. Eivät luultavasti kestä konepesua, ja jos astioissa on halkeamia, edes pieniä sellaisia, niin silloin ei todellakaan kannata käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Maailma hukkuu kaikkeen roinaan just siksi, että astiastojen pitää olla jotain erityistä mallia.

Nyt ap tuhoaa anoppinsa astiat ja ostaa sitten haluamansa uudet. Parin vuosikymmenen jälkeen ne uudet asiat ovat " kaameaa 2020-lukua", eikä kukaan ap:n jälkeläinen halua tietää niistä mitään. Tyhmyys kiertää kehää ja monistaa itseään. 

Anoppi olisi voinut käyttää itse sitä astiastoaan eikä ostaa uutta tilalle, niin tätäkään ongelmaa ei olisi tullut.

Vierailija kirjoitti:

Minä pistin kaapin perälle ja ostin sen mieluisan astiaston. Erotessa otin ostamani astiaston mukaan ja eksälle jäi se hirvekä perintöastiasto. 

Eikö kierrätys ole päivän sana? Te modernit miniät tuhlaatte luonnonvaroja, kun aina pitää olla uutta.

Vierailija kirjoitti:

Mummon kuolinpesää tultiin katsomaan, ja asiantuntija tuumasi omasta mielestäni rumista astioista. Että nyt on löytöjä. Olivat vanhat rumat lautaset jonkun tunnetun taiteilijan tekemiä koriste lautasia, jokaisen astian arvo oli 3 000€ - 15 000€, hyvä ettei roskiin heitetty. Samassa kaapissa oli arabian juhla aterin settejä 20-60 luvuilta, hyvä tili tuli. Vanhat on monesti tehty kestämään, eivät tosin sovi moneen "moderniin" kotiin, joissa teemana jotkin tietyt värit ja sävyt, esim. rosteri/musta/valko. Mutta jos ei ole mikään kontrolli friikki joka haluaa päästä eroon kaikesta mikä ei silmää miellytä, niin ajaa ne vanhat astiat asiansa. Etkö edes miehesi vuoksi voisi niitä sietää, niillä voi olla tunne arvoa hyvinkin paljon. Ei tuo ihminen loputtomiin elä, nuo saattavat olla yksiä viimeisiä muistoja mitä hänestä jää jäljelle, anna miehesi nauttia niistä vaikka olisi kuinka rumia.

Ei tänä päivänä ihmisiä toisten tunteet juuri kiinnosta, keskitytään vain omaan napaan. Itsellä eroon johtanut kulmakivi oli aikanaan yksi vanha keltainen muki jonka olin saanut rakkaalta mummolta juuri ennen hänen poistumista. Yksi harvoista astioista joka hänestä vielä muistuttaa vuosikymmenien jälkeen. Oli entinen heittänyt sen vaivihkaa roskiin koska vihasi väriä. Heitin koko suhteen roskiin siinä vaiheessa, ei hän ilmeisesti minua arvostanut pätkän vertaa. Oma esteettisyys oli tärkeämpi kuin minun muistoni

Miten olisi se, että olet aikuinen, viet astiaston jonnekin kikeen tai kaatikselle ja ostat ihan sen haluamasi? 

Vierailija kirjoitti:

Siis haloo, yli 40 vuotta vanhat astiat eivät välttämättä ole enää käyttökelpoisia ruokailukäyttöön, ainakaan arkikäyttöön. Eivät luultavasti kestä konepesua, ja jos astioissa on halkeamia, edes pieniä sellaisia, niin silloin ei todellakaan kannata käyttää.

Minulla on 70-luvulla ostettu Arabian astiasto ja aivan ovat hyvässä kunnossa vielä. Voi käyttää mikrossa ja pestä astianpesukoneessa.