Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1229)
Vierailija kirjoitti:
Kun anoppi työntää viissatasen esteleekö kukaan? Ostakaa jotain mitä tarvitsette.
Ihan vaan vähäsen oot ymmärtänyt väärin mistä tässä on kyse :D
Kyllä kun näitä miniöiden kommentteja täällä lukee, niin olen onnellinen, että en ole tyrkyttänyt ensimmäistäkään kippoa enkä kuppia nuorilleni. Jokainen ostakoon ihan sellaista tavaraa mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kun näitä miniöiden kommentteja täällä lukee, niin olen onnellinen, että en ole tyrkyttänyt ensimmäistäkään kippoa enkä kuppia nuorilleni. Jokainen ostakoon ihan sellaista tavaraa mitä haluaa.
Minä olen ostanut lapsilleni kaikenlaista, mutta olen kysynyt etukäteen kiinnostaako vai ei. En harrasta yllätyslahjoja kuin hyvin harvoin ja nekin aina saatesanoilla, että jos ette tykkää, anna takaisin tai pistä kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkakaapa vähitellen tajuta, et tasa-arvo tarkoittaa sitä, et se mies saa päättää ihan yhtä vahvasti mitä astioita kotona on. Vaikka ne olis rumat. Ja anopilta.
Nimenomaan näin! Ärsyttää, miksi akkojen pitäs päättää astiat ja muut.
Mieluiten niin, että pariskunta yhdessä valitsee. Jos toinen ei halua niitä, joita anoppi ehkä ystävällisesti tarjoaa, silloin niitä ei oteta, vaan otetaan sellaiset jotka miellyttää molempien silmää ja toiveita. Miksi anoppi saisi olla se toinen päättävä osapuoli, kun on kyse miniän kodista?
Kerropa ihan rehellisesti, mitä mies on päättänyt teidän sisustuksessanne?
Se "yhdessä valitseminen" on paskapuhetta. -eri
Sohvan ja telkkarin paikan. Ja telkkarin kävi ostamassa ihan itsekseen ilman mun hyväksyntää. Nyt meillä on mun mielestä turhan iso televisio, mutta kyllä tuostakin näkee Avaran luonnon.
Sama täällä: liian iso telkkari on ja ikuinen ongelma mihin se sopii. Silti se on nyt sitten, koska mies halusi ja kävi kysymättä ostamassa. Oh on ahdas, kun tv täyttää yhden seinän. Sama homma kaiuttimien suhteen: niin monta ja isoa ja rumiakin, että päätä huimaa. Kova äänikin lähtee. Paljon muutakin teknistä härpäkettä pyörii nurkissa. Eiks ole kiva, kun molemmilla on juttunsa ja kumpikin saa heittäytyä niihin asioihin, joista on kiinnostunut ja joista tykkää?
Tosiaan nuo isot kaiuttimet, joita ei ole edes käytetty aikoihin. Mies ei viitsi pölyjäkään pyyhkiä niistä, ne on ihan kauhean näköiset.
Voi luoja, meilläkin on kaiuttimia. Niitä käytetään korkeintaan kerran vuodessa, mutta pois ei voi viedä. Pölyisiäkin ovat.
Koska riivinrauta ei anna niitä käyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkakaapa vähitellen tajuta, et tasa-arvo tarkoittaa sitä, et se mies saa päättää ihan yhtä vahvasti mitä astioita kotona on. Vaikka ne olis rumat. Ja anopilta.
Nimenomaan näin! Ärsyttää, miksi akkojen pitäs päättää astiat ja muut.
Mieluiten niin, että pariskunta yhdessä valitsee. Jos toinen ei halua niitä, joita anoppi ehkä ystävällisesti tarjoaa, silloin niitä ei oteta, vaan otetaan sellaiset jotka miellyttää molempien silmää ja toiveita. Miksi anoppi saisi olla se toinen päättävä osapuoli, kun on kyse miniän kodista?
Kerropa ihan rehellisesti, mitä mies on päättänyt teidän sisustuksessanne?
Se "yhdessä valitseminen" on paskapuhetta. -eri
Sohvan ja telkkarin paikan. Ja telkkarin kävi ostamassa ihan itsekseen ilman mun hyväksyntää. Nyt meillä on mun mielestä turhan iso televisio, mutta kyllä tuostakin näkee Avaran luonnon.
Sama täällä: liian iso telkkari on ja ikuinen ongelma mihin se sopii. Silti se on nyt sitten, koska mies halusi ja kävi kysymättä ostamassa. Oh on ahdas, kun tv täyttää yhden seinän. Sama homma kaiuttimien suhteen: niin monta ja isoa ja rumiakin, että päätä huimaa. Kova äänikin lähtee. Paljon muutakin teknistä härpäkettä pyörii nurkissa. Eiks ole kiva, kun molemmilla on juttunsa ja kumpikin saa heittäytyä niihin asioihin, joista on kiinnostunut ja joista tykkää?
Tosiaan nuo isot kaiuttimet, joita ei ole edes käytetty aikoihin. Mies ei viitsi pölyjäkään pyyhkiä niistä, ne on ihan kauhean näköiset.
Voi luoja, meilläkin on kaiuttimia. Niitä käytetään korkeintaan kerran vuodessa, mutta pois ei voi viedä. Pölyisiäkin ovat.
Koska riivinrauta ei anna niitä käyttää?
Meillä mies ei ole saanut ilmeisesti piuhoja kiinni. Ihan turhia pölynkerääjiä nuo isot laatikot on, tilaakin vievät.
Mistä niitä anoppeja tulee? Varmaan miesten vika tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä niitä anoppeja tulee? Varmaan miesten vika tämäkin.
Nyt on kyllä ihan turha uhriutua ja heittäytyä marttyyriksi. Näitä hamstraajia ja vanhan romun jälkikasvulle työntäjiä on niin mummoissa kuin papoissakin. Näille voi ihan surutta sanoa, että itsekin ollaan siivottu kaappeja turhasta tavarasta, niin uutta turhaa tavaraa ei kerta kaikkiaan oteta tilalle. Jämäkkyyttä kehiin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ikää jo 73 vuotta ja tällaista "anoppi ja verhot" taistelua olen havainnut vain tällä palstalla.
Itse en ole joutunut moista kokemaan kahdenkaan anopin kanssa eikä kukaan ystävä, sukulainen, tuttu tai työkaveri ole tällaisesta maininnut. Äitinikään ei koskaan puuttunut kahden veljeni verhoihin tai ylipäänsä mihinkään.
Itsellä ei ole poikia ja tyttärillenikin olen vienyt vain sen, mitä ovat pyytäneet.
Kai nämä tarinat sitten kuitenkin totta on. Vai olisko kuitenkin jotain väritystäkin vähäsen. Niin uskomattomia juttuja jotkut.
No meillä mun äitini puuttui verhoihin, tai olisi puuttunut, jos olisin antanut. Mikähän siinä muuten onkin, että juurikin verhot halutaan vaihtaa? Äitini suosi hyvin erityyppisiä verhoja kuin minä, hänen mielestään kaikissa ikkunoissa olisi pitänyt sivuverhojen lisäksi olla ns. valoverhot näkyvyyttä estämässä. Ja takkahuoneessa meillä ei ollut verhoja ollenkaan, talo oli rakennettu rinteeseen ja matala ikkuna katonrajassa. Niin tästäkös äitini jaksoi toimittaa, että "edes pienet" verhot pitäisi olla.
Kun anoppi työntää viissatasen esteleekö kukaan? Ostakaa jotain mitä tarvitsette.