Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat astiat voivat olla todella arvokkaita varsinkin jos ovat ehjiä. Joku keräilijä voi olla hyvinkin kiinnostunut niistä. Meillä miehen sisar "siivosi" mummon keittiönkaapit, rikkoi mäsäksi vanhat hienot arabian keittolautaset ja hommasi tilalle Ikean ylisuuret kulhot 5e/kpl. Niiden rikottujen arvo olisi ollut 30e/kpl. Suututtaa vieläkin kun kysymättä keltään teki tuommoisen töllöntyön. Sitäpaitsi ne vanhat oli kauniit ja ihan ehjät. Olisin huolinut ne heti meille jos kerta ne piti ehdottomasti sieltä kaapista saada pois ja "ihanaa" ikeaa tilalle!!
Kauhea ihminen. Niin omahyväinen, että päättää toisen ihmisen puolesta, mitä astioita saa vanhana käyttää. Astioiden arvosta riippumatta. :(
Kyllä, tämä on tosi kauheaa.
Lähes yhtä kauheaa on antaa omat vanhat tavarat toiselle ja vaatia tätä käyttämään niitä.
Heii, mehän puhutaan just siitä tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkaa ne laatikkoon ja viet kirppikselle tai osto -ja myyntiliikeesen. Jotkut ihmiset haluaa nimenomaan aitoja 70-luvun astioita.
Millä oikeudella voi vaan noin pakata toisen omaisuutta? Hemmetin pirttihirmuja kaikki täällä.
Sillä oikeudella, että anoppi antoi astiansa pois tälle perheelle. Jokainen tekee omille tavaroilleen mitä haluaa.
Selvittäisin kuitenkin ensin miehen mielipiteen, jos hän kuuluu perheeseen.
No just tämä! Yleensä sitä miehen mielipidettä ei kuitenkaan kysytä.
Kyl maar mää joskus kysyn. Käytettiin useamman vuoden rikkinäisiä ja parittomia astioita, kunnes päästiin sopuun. Ostettiin kaksi astiastoa. Molemmat on käytössä.
Vierailija kirjoitti:
kun olet etsinyt teille sopivaa astiastoa, niin oletko kysynyt miehesi mielipidettä siihen että minkänlaisen astiaston pitäisi olla, vai päätätkö asiasta yksin.
Mun mies ei ole pätkääkään kiinnostunut astioista. Kunhan ovat ehjiä ja konepestäviä, niin hänelle kelpaa. Mä saan ihan itse tehdä valinnat.
Odottaisin että mies haluaa uusia television ja kantaisin salaa tilalle roskalavalta saadun vanhan putkitelkkarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy hyvin valtapelailu. Vähin erin mieheltä viedään vähäisinkin oma tila. Hän on kelpo maksumies kustantamaan vaimon sisutusseikkailut ja kodinvaihtorumba.
Täytyisi ostaa kerralla paritalo, jossa miehellä se oma puoli.
Entä jos kotona ei keittiössä ole enää tyhjää kaappitilaa, minne astiat saa sopimaan? Mitäs sitten? Jääkö astiat keittiön nurkkaan pahvilaatikkoon haitolle?
Vierailija kirjoitti:
Niin saako mies sisustaa?
Tietysti saa. Mutta ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin anopin varastossa oli yli 60 000 euron taulu. Se myytiin siis huutokaupassa tuohon hintaan. Ja lisäksi löytyi kaikenlaista arvoastiaa, jotka näytti vanhalta roskalta.
Jotkut vielä heivaa nämä jonnekkin kylmävarastoon homehtumaan. Sitten seinillä joku sisustustaulu, arvo 0€. Toki jos ei sovi seinälle niin ei sovi, mutta ei kannata ihan pahimmassa kiimassa tehdä mitään ääliömäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pistin kaapin perälle ja ostin sen mieluisan astiaston. Erotessa otin ostamani astiaston mukaan ja eksälle jäi se hirvekä perintöastiasto.
Eikö kierrätys ole päivän sana? Te modernit miniät tuhlaatte luonnonvaroja, kun aina pitää olla uutta.
Saako sinun kotiisi miniä tai poikasi tuoda jonkun vanhan astiaston, jonka on saanut ilmaiseksi jostain? Ja vielä saatesanoilla, että tämä oli menossa kaatopaikalle, mutta pelastin sen ja annan sinulle. Kai sinä kiität iloisesti ja otat astiat käyttöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset kun muuttivat omilleen saivat ottaa mukaansa mitä halusivat ja se ei ollut paljon vaan tuyliin oma rakas puurolautanen. Viime vuonna remontoitiin talo ja siinä yhteydessä heitettiin pois/vietiin Fidalle kaikki turhat astiat yms.
Meillä sama. Ja sit mies ja anoppi pitävät niitä astioita vielä jotenkin rahallisesti arvokkaina. Ihan perus kultareunuksista kulunutta ja lohkeillutta arabiaa. Ei mitenkään edes hyvännäköistä ja lautaset eivät edes ole samaa sarjaa. Anoppi luulee, että kun myymme ne niin saadaan hyvät rahat. Todellisuudessa kukaan tuskin ottaa edes ilmaiseksi. Nauratti, kun mies oli kauhuissaan, kun laitoin koiran vesikupiksi yhden tuollaisen lautasen.
Anoppi rahtaa muutenkin siivouksen yhteydessä meille kaikkea tavaraa, joka on muka arvokasta. Aina, kun mies käy siellä niin hänellä on pussi jotain tavaraa mukana. Sitten niitä joutuu vähin äänin hävittämään. Kaikkea ihme koristehärpäkettä ja kippoa ja kuppia. Oli tuomassa mankelia, mutta se saatiin onneksi estettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annas kun minä ennustan: sinulle sattuu ikävä tapaturma, jossa astiat tippuvat pihakivetykselle ja menevät rikki. Onneksi ihmisille ei käy mitään.
Voisko tämä olla suunnitelma B, jos ei A onnistu, nimittäin yritys myydä nuo astiat? Ne kun ovat aika monelle suorastaan aarre? Jotkut nyt vaan arvostavat perintönä eteenpäin meneviä asioita ja tavaroita. Tietenkin niiden pitää olla ehjiä ja astiastonkin kokonainen tai sellainen, jota voi täydentää. Arabiaa, jonka valmistus jatkuu sukupolvelta toiselle.
Anoppi tarkoittaa vaan hyvää, ei se piruillakseen kenenkään autotallia halua täyttää. Ymmärrystä vähän nyt, ja tarvittaessa topakasti mutta ystävällisesti tietenkin se ""Kiitos, mutta meillä on jo tarvittavat astiat, ja kotimme täynnä tavaraa yms. joten emme pysty ottamaan vastaan, vaikka ihania ovatkin".
Kyllä vaan meille anoppi yritti tuputtaa jotain kattolamppuja ja räsymattoja kommentilla ”nää ei enää sovi meille kun ostettiin uusi sohva mutta kyllä nämä teillä välttää oikein hyvin”
Ja me ollaan lähes viiskymppinen pari, lapsetkin jo aikuisia. Asuntolaina maksettu ja itse ollaan talomme sisustettu. Ymmärtäisin jos oltaisiin ensimmäiseen kotiin muuttava nuoripari
Siis just tämä. Itse anoppi ei kotiinsa enää mattoa/sohvaa/tms kelpuuta, mutta teidän olkkariin tämä on just sopiva. Ja kun kohteliaasti kieltäytyy, niin helvetti on irti. Lisäksi selän takana nyyhkitään sääliä kerjäten, kuinka kurja miniä ei kelpuuta mitään, "on niin olevinaan".
Juuri näin! Mekin ollaan nelikymppisiä. Meillä on täällä talossamme vuorollaan ollu KUUDEN poismenneen isovanhemman suunnilleen koko omaisuus, arvoesineineen, kippoineen ja tauluineen, koska asunnot on tyhjennetty myyntiä tai vuokrausta varten. Ihan yksitellen on pitänyt käydä läpi jokainen esine ja luopua kaikesta siitä, millä ei ole tunne- tai käyttöarvoa. Rahallinen arvo ei riitä siihen, että tavaran pitää saada seisoa meidän kaapissa. Ei se ole helppoa, ja on kyllä erilaiset Fb:n roskalavaryhmät ja kirppikset tulleet tutuiksi. Vieläkin on varasto täynnä laatikoita (ja tottakai kasvavien lasten ulkoleluja ja muuta tavaraa), joka pitäisi käydä läpi ja pistää eteenpäin.
Tästä lähtökohdasta on kyllä suorastaan kieroa, että yksi sukulainen sitten katsoo oikeudekseen säilyttää omat vähäisemmän tunnearvon kipponsa paraatipaikalla meidän keittiön kaapeissa, kun ei itse raaski luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat astiat voivat olla todella arvokkaita varsinkin jos ovat ehjiä. Joku keräilijä voi olla hyvinkin kiinnostunut niistä. Meillä miehen sisar "siivosi" mummon keittiönkaapit, rikkoi mäsäksi vanhat hienot arabian keittolautaset ja hommasi tilalle Ikean ylisuuret kulhot 5e/kpl. Niiden rikottujen arvo olisi ollut 30e/kpl. Suututtaa vieläkin kun kysymättä keltään teki tuommoisen töllöntyön. Sitäpaitsi ne vanhat oli kauniit ja ihan ehjät. Olisin huolinut ne heti meille jos kerta ne piti ehdottomasti sieltä kaapista saada pois ja "ihanaa" ikeaa tilalle!!
Kauhea ihminen. Niin omahyväinen, että päättää toisen ihmisen puolesta, mitä astioita saa vanhana käyttää. Astioiden arvosta riippumatta. :(
Kyllä, tämä on tosi kauheaa.
Lähes yhtä kauheaa on antaa omat vanhat tavarat toiselle ja vaatia tätä käyttämään niitä.
Heii, mehän puhutaan just siitä tässä ketjussa.
Ai niin, hyvä huomio. Muokkaan sit vähän.
.. Ei kenenkään tavaroita saa rikkoa tai heittää pois, kuten ap:lle ehdotettiin. Ap:n miehen äidin vanhat astiat on annettu ap: n miehen perheelle, ja miehen mielipidettä olisi ehdottomasti kysyttävä ja pyrittävä sopuratkaisuun. Ehkä mies halusi astiat, mutta ei uskaltanut sanoa ap:lle? Uskon, että ap ei ole yhtä inhottavan omahyväinen. Hän sanoikin, ettei halua omalla päätöksellään hankkiutua niistä eroon, koska ne ovat miehen omaisuutta.
🕊♡Olen pahoillani, että kommentoin ot:ksi huomaamaani kommenttiin. Lupaan, että yritän välttää sitä, että ketju pysyisi asiallisena eikä rönsyilisi rajatusta aiheesta mihinkään. On tärkeää pysyä asiassa.♡🕊
🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen elämän tärkein nainen on äiti. Olkaa sovussa anopin kanssa ja parisuhteenne kukoistaa ja voi hyvin.
Meillä taas elämän laatu parani ja parisuhde alkoi kukoistaa, kun suljettiin narsistinen ja rajaton anoppi elämästämme.
Vierailija kirjoitti:
Viet anopille astiat takaisin ja sanot että paljon kiitoksia, mutta näille ei ole tarvetta kun tässä kävi nyt väärinkäsitys ja olit jo katsellut kaupasta astiaston teille. Anoppi voi vähän harmistua mutta ei se siihen kuole.
Juuri kaltaistesi takia tämä maailma on hukkumassa roskaan. Miksi ostaa uusia kun on ehjiä vanhoja tarjolla?
Ei astioiden tehtävä ole näyttää hienoilta vaan niiden tehtävä on syömistä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Tai sitten vain toisen mielestä astiasto on todella hyvä ja käyttökelpoinen ja on suurta haaskausta ostaa uusi kun ilmaiseksi saisi vanhan ja hyvän. Ollaan erilaisia. Vanhempi sukupolvi ei ole välttämättä tottunut nuoremman polven shoppailutaipumuksiin että kaikki pitää olla uutta, muodikasta, oikean väristä. Apn mieskin voi oikeasti tykätä astioista ja siksi ottanut ne vastaan, nostalgiaa omasta lapsuudesta. Ei vaan uskalla sille morsmaikulle sanoa että hän haluaa ne, hänelle ne kelpaa. Naisilla on usein tuota kilpavarustelua että pitää ostaa muodikasta, ja siitä voi sitten laittaa instakuvaa ja saada yläpeukkuja. Tuntee kuuluvansa joukkoon jossa arvostetaan. Nainen vain on se joka aina niistä kotiasioista määrää.
Miksi anoppi sitten itse 15 vuotta sitten osti uudet astiat ja vanhat jäi kaappiin 15 vuodeksi, jos kerran oli niin hyvät ja käyttökelpoiset??
Ne on yksinkertaisesti liian arvokkaita omaan käyttöön.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Todennäköisesti astiasto on anopistakin ollut ruma ja on itse halunnut hankkia itselle mieleisen.
Kyllä on järkeä. Tämä on varmaan se juhlakalusto, jota ei koskaan loppujen lopuksi uskallettu käyttää. Äidillä oli hieno juhlakalusto, jota ei koskaan loppujen lopuksi käytetty kuin veljeni häissä ja minun lakkiaisissa. Nyt astiasto on veljelläni ja ilmeisesti hänen vaimolleen se on sopinut.
Yleensä miniöille rahanarvoinen tavara kelpaa.
Kai rahanarvoinen tavara kelpaa ihan kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen elämän tärkein nainen on äiti. Olkaa sovussa anopin kanssa ja parisuhteenne kukoistaa ja voi hyvin.
Siinä tapauksessa mies voi vallan hyvin jatkaa asumistaan äidin kanssa.
Moni jatkaakin. Turha sitten itkeä kun hyviä miehiä ei löydy mistään.
Äidin kanssa asuva mies ei ole koskaan hyvä mies. Jos on napanuora katkaisematta, ei ole parisuhdeainesta muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain vanhempi polvi on saanut hankkia itse haluamansa astiat? Ja sitten seuraavan polven koko elämä jää välistä elämättä, kun joutuu käyttämään vanhan polven vanhoja huonekaluja ja astioita? Pitäisihän tuollainen kieltää jo laissa.
Heidän oli pakko ostaa tavarat koska niitä ei ollut. Ei ole millään tavalla kestävä elintapa se että jokainen ostaa kaiken uutena.
Juuri kaltaistesi takia joudutaan pakolla pakottaamaan ihmisiä vähentämään kulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viet anopille astiat takaisin ja sanot että paljon kiitoksia, mutta näille ei ole tarvetta kun tässä kävi nyt väärinkäsitys ja olit jo katsellut kaupasta astiaston teille. Anoppi voi vähän harmistua mutta ei se siihen kuole.
Juuri kaltaistesi takia tämä maailma on hukkumassa roskaan. Miksi ostaa uusia kun on ehjiä vanhoja tarjolla?
Ei astioiden tehtävä ole näyttää hienoilta vaan niiden tehtävä on syömistä varten.
Samoin autot ja telkkarit pitäisi käyttää loppuun eikä hankkia aina uutta toimivan tilalle.
Siis just tämä. Itse anoppi ei kotiinsa enää mattoa/sohvaa/tms kelpuuta, mutta teidän olkkariin tämä on just sopiva. Ja kun kohteliaasti kieltäytyy, niin helvetti on irti. Lisäksi selän takana nyyhkitään sääliä kerjäten, kuinka kurja miniä ei kelpuuta mitään, "on niin olevinaan".