Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1181)
1970-luvun astiat eivät kestä konepesua. Eli niistä pääsee kohtalaisen nopeasti eroon, kun pesee niitä astianpesukoneessa.
Jos ruokailuvälineillä on vähäisintäkään taipumusta ruostua, astianpesukone tuhoaa nekin tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis taas tämä anoppihullu sai aikaan tällaisen keskustelun. Varmastikin parin päivän päästä täällä on aloitus: Anoppini tuli haravoimaan pihani aamulla kello seitsemän eikä mieheni sanonut hänelle mitään.
Tulen aivan hulluksi.Apua!!!Mikä näissä on sinusta niin uskomatonta? Oman anoppini siskon toiminnasta saisi vaikka kirjan aikaiseksi. Hän tekee noita tempauksia omien tyttärien ja miniöiden kanssa, omat pojat taas eivät voi ikinä tehdä mitään väärää. Hän saattoi mennä lauantaiaamuna klo 7 koputtelemaan ikkunoihin, että vieläkö täällä nukutaan. Toi tavaroita ja vei toisten tavaroita turhina pois. Omalla anopilla ei noita vinkeitä ole koskaan ollut, hän enemmän kauhisteli siskonsa tekemisiä.
Miten ihmeessä kyseinen henkilö pääsee sisälle tuomaan ja viemään tavaraa, jos kiitenkin joutui koputtelemaan ikkunoita?
No vaikka siten, että melko käymään muulloinkin kuin aamuvarhaisella.
Siis teidän suvussa pidetään ovet lukossa vain yöllä?
Et voi olla tosissasi.
Suvusta en osaa sanoa mutta meillä täällä maalla ei ovia pidetä päivisin lukossa, kun koko ajan ravataan sisään ja ulos kun pihapiirissä töitä tehdään.
Eri.
amelio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt 64 paria Arabian kahvikuppeja ja kakkulautasia. Mitään en niillä tee, vaan odottelen arvonnousua ja myyn aikanaan pois.
Sillä aikaa ahtaammin asuvat heittävät omansa kaatopaikalle.
:D Luuletko oikeasti, että niille tapahtuu vielä arvonnousua? Katsokaapa vaikka, kuinka paljon esim. Torissa on myynnissä nimenomaan kahvikuppeja ja kahviastiastoja?
Esim. Myrnasta on nykyään tosi hankala päästä eroon.
Noiden aika meni jo.
'
-Miksi ajattoman kauniista ja arvokkaista Myrnista pitäisi päästä eroon?
Kaikkien aikojen rumin astiasarja. Eikä tosiaan kelpaa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Kiti kiti. Ota kaikki mitä annetaan ja tuuppaa kirppikselle. Saat rahat mieleiseen astiastoon. Kaikki voittaa.
Kaikki kirppukset on vastaavia romuja täynnä, eivät näytä vetävän ostajia. Ei pääsisi tuntipalkoille, kun nuo pitäisi ensin puhdistaa perusteellisesti.
Anoppi voi ihan itse viedä ne kirpulle, jos "korvaamattoman arvokkaista" astioista haluaa eroon. Eikö se samalla vaivalla menisi, kuten hän itse asian ilmaisee?
Mun äiti tekee samaa. Välillä en ota, välillä en henno kieltäytyä. Vien varastoon ja roskiin niitä pikkuhiljaa. Kovin pahottaa mielensä, jos ei ota vastaan. Alkaa puhua rahasta ja siitä, kuinka kannattaa olla nuuka jne. Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen isovanhenpien kahvisetti voi olla hyvinkin arvokas!
Joten hae kotiin vaan ja pyydä arvio onko sillä minkä verran rahallista arvoa!
Voisit saada siitä nätit rahat!
Myrnaa on. Ei siitä kukaan maksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkista nyt ensin, ettei ole mitään arvokasta keräilytavaraa esim Arabiaa. Voit saada astiastosta hyvän hinnan. Minä säilyttelisin jonkin aikaa kaapin perällä sitä varten, että anoppi tulee vierailemaan. Tai sitten sanoisin, että astiat "ovat niin hienoja ja hauraita, ettei viitsi arkena käyttää, säästetään vaan tärkeisiin hetkiin" ;)
Siis onko muka kaikilla muilla nämä seuraavalle sukupolvelle luovutetut / tyrkytetyt astiat Arabiaa, tai jotain muuta vähän tyyriimpää? Mun riesaksi on yritetty pistää vain huonokuntoisia, jotain alun perin heikkolaatuista puolalaista ja ties mistä pilipalilandiasta olevaa pikkuvikaista kuppia ja kuppia.
Ei ne kaikki Arabiankaan astiastot ole haluttua tavaraa. Tekivät paljon sarjoja samalla pohjalla, johon läntättiin vain erilaiset kukat koristeeksi ja nimeksi joku naisen nimi. Melkein jokaiselle tuntuu löytyvän oma nimikkoastiasto. Ja eri sarjat ovat haluttuja eri aikoina.
Mitä se keräilijäkään tekee maitokannulla, josta puuttuu nokka ja kahva? Tai joka on lasitteen alta rikki ja on oikeasti aika karun näköinen? Ei nuo risat ole arvokkaita, ehjänä voi olla satasen tai pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarinoitsija se taas jaksaa. Epäilen, että ap on yksi modeista, jolle on annettu tehtäväksi tehdä näitä aloitustarinoita.
Niin tietenkin, kun oikeasti näin ei käy koskaan. Senhän näkee jo siitä, että ketjuun ei tule yhtään vastausta. Ei ku?
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti tekee samaa. Välillä en ota, välillä en henno kieltäytyä. Vien varastoon ja roskiin niitä pikkuhiljaa. Kovin pahottaa mielensä, jos ei ota vastaan. Alkaa puhua rahasta ja siitä, kuinka kannattaa olla nuuka jne. Huokaus.
Eli ei osaa käsitellä omaa tunnettaan. Se on hänen oma ongelmansa, ei kenenkään muun. Tunnistan ilmiön. On kyllä tosi rasittavaa, kun ensimmäisen ein jälkeen alkaa manipulointi. Olisi niin kivan näköinen tuo lautanen terassilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva ettei pidä kynsin hampain kiinni kaikista rojuistaan ja kämppäkin tyhjenee.
Anopin kämppä tyhjenee, mutta haluaa silti säilöä romunsa poikansa (ja mun) kotiin. Tosi kätevää? Anoppi nimittäin suuttui kovaa, kun jotain hänen kruunujalokiviään heitettiin pois. Sen jälkeen sanottiin, että mitään ei meille enää tuo.
Huom! Mies heitti, mä sain syyt niskoilleni.
Otan ysikymppiseltä rakkaalta sukulaiselta jotain tavaroita vastaan ja siirrän kirpparille. Ei ne mullakaan kotiin ja kaappiin mahdu, mutta hänestä se on hyvä vaate tai muu tavara. En pahoita hänen mieltään paljastamalla totuutta "ihan hyvän villapaidan" kohtalosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva ettei pidä kynsin hampain kiinni kaikista rojuistaan ja kämppäkin tyhjenee.
Anopin kämppä tyhjenee, mutta haluaa silti säilöä romunsa poikansa (ja mun) kotiin. Tosi kätevää? Anoppi nimittäin suuttui kovaa, kun jotain hänen kruunujalokiviään heitettiin pois. Sen jälkeen sanottiin, että mitään ei meille enää tuo.
Huom! Mies heitti, mä sain syyt niskoilleni.
Tuo on niin tuttua, että anoppi syyttää miniää, kun hänen oma poikansa toimii toisin kuin hän haluaisi.
- Myrna on hinnakas astiasto. Ei kelpaa kaikille (kuten ei mikään muukaan), mutta sillekin on ostajansa. Katso markkinahinta nettikaupoista ja pistä Huutoon tai Toriin vähän halvemmalla. Tai jos on alan liikkeitä kulmilla, myy suoraan sinne. Tai vie Punaisen ristin konttiin tai muulle lahjoituskirpparille. Tästä viimeisestä et saa rahaa, mutta hyvän mielen (äitini kuoltua vietiin siskon kanssa kymmeniä laatikollisia käyttökelpoista tavaraa Konttiin. Jos olisi jaksanut kirpparirumban, olisi niistä ainakin tonnin saanut. Mutta Konttiin viemällä pääsi nopeasti eroon ja SPR sai rahaa tärkeään työhönsä.)
- Jätä miehelle se puurolautanen.
- Mies varmaan ymmärtää tilanteen kun sen kanssa asiasta puhuu.
- Onko suvussa tai tuttavissa ketään muuta kenelle dumpata astiasto; "Se niin tykkäsi niistä niin minä annoin sille - se varmasti pitää niistä hyvää huolta"?
- Jos ei muu käy niin sitten vaan astiat varaston nurkkaan samassa laatikossa missä tulivatkin. Lahjoita aikanaan väkisin omalle miniälle.
- Sodan, pula-ajan ja köyhemmät vuosikymmenet nähneet on säästeliäitä, eivätkä heitä mitään menemään. Ja onhan se ymmärrettävää että monilla astioilla on tunnearvoa. Näitä pitää ymmärtää, mutta ei niiden tarvitse rajoittaa omaa elämää. Aina löytyy reitti kun osaa luovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita ne astianpesukoneeseen, niin sen jälkeen ei tarvitse muuta kuin kerätä sirpaleet ja viedä ne jäteastiaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on sinulle kohtalontoveri, ap. Tästä syystä pidän vauvapalstan lukemisesta, kun aina välillä saa vertaistukea ihan käsittämättömiin ongelmiin. Näistä sinänsä hauskoista kommenteista voi päätellä, että suuri osa normaalien ihmisten ympäröimistä kansalaisista ei ole joutunut tämän(kään) ongelman kanssa nokitusten.
Meillä on ihan sama. Minulla on ollut sinkkuaikoina perintöastiasto, joka on mielestäni tylsä mutta käytännöllinen. Olin ajatellut, että uusin sen yhteen tiettyyn moderniin, kauniiseen ja konepesun kestävään astiastoon sitten kun talo on valmis (rakennettiin uusi) ja laitetaan sekä minun vanhat ja miehen hajaparit sitten mökille. Lisäksi kerään juhla-astiastoksi tiettyä antiikkisarjaa. Se on minulle harrastus. Kun käyn jossain, vilkaisen myös kirpputoreilta ja antiikkikaupoista onko sen sarjan osia.
Tein sen virheen, että vilkaisin yhden antiikkikaupan ikkunan kerran myös anopin seurassa. Hänelle valkeni, että olen Rahalla Ostamassa Perheeseen Vanhaa Tavaraa vaikka hänellä on Vanhaa Tavaraa nurkat pullollaan. Yritin selittää anopille, että kerään tätä yhtä sarjaa ja joskus sisustukseemme sopivia käyttöesineitä, en halua mitä tahansa. Myöhäistä. "Tämän me saimme häälahjaksi ja ei ole yhtään käytetty!" "Tässä on sentään hieno kuppi ja tämä on ihan kiinanposliinia!" "Tästä kupista minä aina join kamomillateetä kun oli kurkku kipeä! Tämä teidän pitää ottaa ainakin!" Joka kerta kun anoppi käy, hän sujauttaa väkisin kaappiimme jotain p*skaa. Olen yrittänyt ottaa senkin linjan, että hänen pitää viedä romunsa takaisin, mutta hän on ruvennut itkua vääntämään kun en hänen tunteella valitsemiaan lahjoja arvosta, ja sitä ei poikansa kestä.
Tästä päästäänkin siihen, että anoppi on manipuloinut ja syyllistänyt poikaansa koko ikänsä, eikä mies näin ollen kykene kieltämään äidiltään yhtään mitään. Astiashow on luonnollisesti vain jäävuoren huippu. Jos teen asialle jotain, se on miehelle päin merkki että VIHAAN hänen äitiään. Niin että tässä sitä ollaan sekalaisen (ehdottomasti konepesua kestämättömän) romukokoelman kanssa. Odotan oikeaa hetkeä tehdä asia kerralla selväksi ja paketoida kaikki pahvilaatikikoihin ja kantaa autotalliin. Käyköön anoppi siellä sitten ihailemassa niitä.
Laitat vain pesukoneeseen niin pääset niistä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Laita ne astianpesukoneeseen, niin sen jälkeen ei tarvitse muuta kuin kerätä sirpaleet ja viedä ne jäteastiaan.
Ja ostaa uusi tiskikone ja vaihtaa putkitukset. Se keramiikkamurska ei lähde sieltä minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ne astianpesukoneeseen, niin sen jälkeen ei tarvitse muuta kuin kerätä sirpaleet ja viedä ne jäteastiaan.
Ja ostaa uusi tiskikone ja vaihtaa putkitukset. Se keramiikkamurska ei lähde sieltä minnekään.
Mutta kultareunat ja kukkakuviot lähtevät. Pesun jälkeen anoppi ei itsekään tunnista aarteitaan.
Tosin en tiedä, pystyykö moderni pesukone riittävään tuhoon. Ehkä joku kuuma ohjelma.
Menneinä vuosina kaveri laittoi oikeasti arvokkaan, hyvin säilyneen keittokulhon pesukoneeseen. Sinne häipyi kauniit kukkaset, vaikkei ollut tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
- Myrna on hinnakas astiasto. Ei kelpaa kaikille (kuten ei mikään muukaan), mutta sillekin on ostajansa. Katso markkinahinta nettikaupoista ja pistä Huutoon tai Toriin vähän halvemmalla. Tai jos on alan liikkeitä kulmilla, myy suoraan sinne. Tai vie Punaisen ristin konttiin tai muulle lahjoituskirpparille. Tästä viimeisestä et saa rahaa, mutta hyvän mielen (äitini kuoltua vietiin siskon kanssa kymmeniä laatikollisia käyttökelpoista tavaraa Konttiin. Jos olisi jaksanut kirpparirumban, olisi niistä ainakin tonnin saanut. Mutta Konttiin viemällä pääsi nopeasti eroon ja SPR sai rahaa tärkeään työhönsä.)
- Jätä miehelle se puurolautanen.
- Mies varmaan ymmärtää tilanteen kun sen kanssa asiasta puhuu.
- Onko suvussa tai tuttavissa ketään muuta kenelle dumpata astiasto; "Se niin tykkäsi niistä niin minä annoin sille - se varmasti pitää niistä hyvää huolta"?
- Jos ei muu käy niin sitten vaan astiat varaston nurkkaan samassa laatikossa missä tulivatkin. Lahjoita aikanaan väkisin omalle miniälle.
- Sodan, pula-ajan ja köyhemmät vuosikymmenet nähneet on säästeliäitä, eivätkä heitä mitään menemään. Ja onhan se ymmärrettävää että monilla astioilla on tunnearvoa. Näitä pitää ymmärtää, mutta ei niiden tarvitse rajoittaa omaa elämää. Aina löytyy reitti kun osaa luovia.
Pula-aikapa hyvinkin. Nykymummot ovat buumereita, jotka elivät kasarin nousukauden ja tuhlasivat rahaa armotta. Ihan turha leikkuä edeltävää sukupolvea vanhoilla päivillään. Silloin kasarilla ne on ne myrnansakin ostaneet.
Sehän se noilla mummeleilla onkin, kun ovat ostaneet kaiken kovaan hintaan 80-luvulla, ja siksi ei voi heittää pois, vaan muut saavat kärsiä.
Yhä vaan ihmiset tunkevat esim juomalaseja lasinkeräykseen. Ne. Eivät. Kuulu. Sinne.
Ovat sekajätettä.