Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1229)
Alat järjestää kreikkalaisia illanviettoja. Niin ei aikakaan. Kun kaikki lautaset ovat heitetty lattiaan murskaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vain naisella on oikeus määritellä, millä esineillä on tunnearvoa ja millä ei? Miksi vain naisella on oikeus päättää, missä menee esimerkiksi omien vanhempien tunteiden ajattelun suhteen raja?
Oon yli 10 v ottanut kaikkea ilolla vastaab. Jokainen antaja tietää harrastan kirppistelyä. Alle 10 esinettä on kysytty missä on. Oon kertonut niin kuin on, olen luult vienyt kirppikselle, kun ei meillä ollut käyttöä.
Olen tyhjentänyt monen kollegan lapsuudenkodin, kollegan kodin , naapureiden, lähikauppiaan jne.
Viimeisenä tuli kuorma esikoisen puolison edesmenneen isoäidin kodista.
Meillä käyttöesineet ovat käytössä ja jemmassa olevia ei juurikaan ole.
Tällä hetkellä on paljon lakanoita, etenkin pussilakanoita. Työkaverini lapsuudenkodista tuli yli 30 pussilakanaa.
Myyntiarvo on pieni, tykkään kaikista, jotka jätin ja nämä kuitenkin kuluu.
Vuoden sisällä laitan vintediin myyntiin 2/3, en vielä tiedä mitkä
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain naisella on oikeus määritellä, millä esineillä on tunnearvoa ja millä ei? Miksi vain naisella on oikeus päättää, missä menee esimerkiksi omien vanhempien tunteiden ajattelun suhteen raja?
Minä olen ihan varma, että mies ei rupea pesemään äidiltä saamiaan astioita käsin. Niitä käytetään kerran ja sitten ne ovat tiskipöydällä likaisina maailmantappiin asti.
Ongelma on sitte, kun mies alkaa käyttää isänsä vanhoja vaatteita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain naisella on oikeus määritellä, millä esineillä on tunnearvoa ja millä ei? Miksi vain naisella on oikeus päättää, missä menee esimerkiksi omien vanhempien tunteiden ajattelun suhteen raja?
Minä olen ihan varma, että mies ei rupea pesemään äidiltä saamiaan astioita käsin. Niitä käytetään kerran ja sitten ne ovat tiskipöydällä likaisina maailmantappiin asti.
Meillä ne olisi siihen asti, kunnes olisi seuraavat lasten synttärijuhlat. Sitten mies tiskaisi ne. Mä sitten veisin ne kaappiin, ja sinne jäisivät.
Onneksi mun mies on hyvin välinpitämätön astioiden suhteen. Ainoa "pyhä" on kahvimuki. Muissa käytännöllisyys on muita asioita tärkeämpi, esim konepestävyys.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on sitte, kun mies alkaa käyttää isänsä vanhoja vaatteita...
Kyllä, kun mies on 15 cm pidempi ja n. 30 kg painavampi kuin isänsä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi alkanut tekemään tätä lasten kautta kun minä ja mies sanottiin ei. Nyt on lapset onneksi oppineet myös että pitää uskaltaa itse sanoa heille 'ei kiitos'. Me emme ole appivanhempien jätelaitos, maksakoot itse jätelaskunsa jos SPR ei huoli. Törkeetä että yritti ja onnistuikin osin meidän vanhempien selän takana lapsille tätä tavaraa syytää. Olen miettinyt että voiko liittyä alkavaan dementiaan että on arviointikyky anopilla heikentynyt?
Tekevät siis kaiken rikkinäisen, tarpeettoman tavaran ei vain astioiden tyrkytystä. ^
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikien äitinä en ymmärrä tätä anoppien verho vimmaa ja halua mennä laittamaan poikiensa koteihin verhoja miniän yli kävellen. Todella epäasiallista ja röyhkeää. Ei kävisi itselläni mielessäkään kun naisena tietää sen, että tuollainen on loukkaava käytöstä. Mutta tätä verho valtataistelua näkee näköjään paljon. Yritetäänkö niillä verhoilla näyttää, että anoppi on se joka määrää vai mitä ihmettä. Nuoret parit laittakoon itse haluamansa verhot. On mullakin ollut anoppi, joka kävi haukkumassa minun ostamat ja laittamat verhot. Jokin psykologia tuonkin käytöksen takana on.
Olen ollut tilanteessa jossa vastaavia kalliita tavaroita ollaan ostettu lahjana miehelle. Hän sitten aina yllättänyt tuomalla väkisin kotiin. Kaiken olen lähettänyt kylmästi takaisin. Tässä taustalla oli oikea ongelma, jossa hän ei kyennyt sanomaan ei omille vanhemmilleen ihan sama mitä kohtuuttomuuksiia he häneltä vaativat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tilanteessa jossa vastaavia kalliita tavaroita ollaan ostettu lahjana miehelle. Hän sitten aina yllättänyt tuomalla väkisin kotiin. Kaiken olen lähettänyt kylmästi takaisin. Tässä taustalla oli oikea ongelma, jossa hän ei kyennyt sanomaan ei omille vanhemmilleen ihan sama mitä kohtuuttomuuksiia he häneltä vaativat.
Kalliilla tarkoitan siis jotain esimerkiksi 500 € harmaita verhoja. Mies ei osannut kieltäytyä lahjoista, koska ne olivat kalliita, vaikka ei itsekkään pitänyt niistä.
Mulla on ikää jo 73 vuotta ja tällaista "anoppi ja verhot" taistelua olen havainnut vain tällä palstalla.
Itse en ole joutunut moista kokemaan kahdenkaan anopin kanssa eikä kukaan ystävä, sukulainen, tuttu tai työkaveri ole tällaisesta maininnut. Äitinikään ei koskaan puuttunut kahden veljeni verhoihin tai ylipäänsä mihinkään.
Itsellä ei ole poikia ja tyttärillenikin olen vienyt vain sen, mitä ovat pyytäneet.
Kai nämä tarinat sitten kuitenkin totta on. Vai olisko kuitenkin jotain väritystäkin vähäsen. Niin uskomattomia juttuja jotkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelleko miehelle olisi ok, että appiukko kaivaa pihan periltä vanhan Ladan, kun se on vielä ihan hyvä. Ei mitään uutta Bemaria kannata hommata.
Vanhat Ladat ovat nykyään hyvinkin arvossaan. Pyöreälamppuista leimassa olevaa et saa alle tonnilla. Kelpaisi minulle ja ajaisin muutenkin mieluummin Ladalla kuin bemarilla.
Taitaa olla jo monta tonnia. Mullekin kelpaisi. Tosin ruosteista ja ajokunnotonta en ottaisi.
Onko tämä ihan normaalia suomalaista anopin käytöstä? Hän antaa lapsille vanhaa tavaraa ja ostaa itselleen uutta. Olin yllättynyt, kun anoppi teki niin. Oma äitini antoi aina jotain uutta ja hyvää. Häiden jälkeen on joskus tuntunut siltä, kuin olisi naimisissa roskan kanssa, koska anoppi antoi käytettyjä tavaroita – kerran hän antoi jopa likaisen airfryerin. Kun halusin viettää päivää ystäväpariskunnan kanssa mökillä, hän tuli sinne kysymättä minulta. Päätin, että tapaamme toisessa paikassa, jonne anoppi ei voi tulla. En halua tavata häntä, jos se vain on mahdollista. Ihminen ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on sitte, kun mies alkaa käyttää isänsä vanhoja vaatteita...
Ja vielä isompi ongelma, kun mies alkaa käyttää äitinsä vanhoja vaatteita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että ihmiset säilyttää roskaa. Roskaahan se on, jos ei itselle kelpaa. Miksi antaisi lapsilleen sitten?
Vanhemmat sukupolvet eläneet Suomen pula-ajat ja niukkuuden, niin opittu ettei ehjää heitetä pois. 81v äidistäni huomaan, että nyt alkanut itsekin tajuamaan ettei kaikkea ole pakko säästää. "Onhan se vähän huono tai risa, mutta kyllä tällä vielä voi saada aikaan" tai "jos vaikka joskus tarvitsisi". Näistä päästy pois ja siivottu paljon turhaa pois.
Täysin ja hyvin käyttökelpoista on turha heittää menemään, vaan antaa tarvitsevalle, maailma ja kaatopaikat täyttyvät kertakäyttökulutusroskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on sitte, kun mies alkaa käyttää isänsä vanhoja vaatteita...
Ja vielä isompi ongelma, kun mies alkaa käyttää äitinsä vanhoja vaatteita...
Kaikista isoin ongelma (muka) sitten on kun tytär lainaa äitinsä vaatteita ?
Vanha aloitus, mutta tuohan on yksinomaan aloittajan ja hänen miehensä välinen asia. Jos mies haluaa omaan kotiinsa lapsuudestaan tutut perintöastiat, niin paskaako se aloittajalle kuuluu. Jos ap haluaa toisenlaisia astioita, ostakoon. Jos ap:lla on joku konmarituspakkomielle, että kodissa saa olla vain niukasti hänen kuratoimiaan tavaroita, niin sitten yritätte tehdä kompromissin tai eroatte, jos yhteensopivaa elämäntapaa ei löydy.