Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1181)
Juosta mies ajattelee niiden olevan tarpeellisia vaikka sinä et selvästikään niin ajattele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ne astianpesukoneeseen, niin sen jälkeen ei tarvitse muuta kuin kerätä sirpaleet ja viedä ne jäteastiaan.
Ja ostaa uusi tiskikone ja vaihtaa putkitukset. Se keramiikkamurska ei lähde sieltä minnekään.
Mutta kultareunat ja kukkakuviot lähtevät. Pesun jälkeen anoppi ei itsekään tunnista aarteitaan.
Tosin en tiedä, pystyykö moderni pesukone riittävään tuhoon. Ehkä joku kuuma ohjelma.
Menneinä vuosina kaveri laittoi oikeasti arvokkaan, hyvin säilyneen keittokulhon pesukoneeseen. Sinne häipyi kauniit kukkaset, vaikkei ollut tarkoitus.
Mun anoppi on ihan itse pessyt kaikki kultaukset ja kukkakuviot vanhoista Arabioista. Hän kun ei tarvitse astioita, joita ei voi koneeseen pistää. Myös kristalli ja hopea menevät pilalle.
Kuulemma ei vaikuta astioiden arvoon, vaikka on pilannut ne laiskuuttaan. Anoppi luulee istuvansa arvokkaan aarteen vartijana. Todennäköisesti mun mies + sisarukset hankkii lavan pihaan, kun anopin "aarteet" tulee ajankohtaiseksi viedä pois. Sitä tavaraa on kaiken muun hyvän lisäksi paljon. Pelkkää romua.
Vierailija kirjoitti:
Ne vanhat, mielestänne roskaa, olevat astiat yms. ovat taatusti usein parempaa tavaraa, mitä nykyään myydään. Pitää vain osata ymmärtää niiden arvo.
Millä tavalla parempaa tavaraa? Astioissa laatu paranee iän ja muutaman kolhun myötä?
Vierailija kirjoitti:
Tipsa kirjoitti:
Ratkaisu: Serkkuni laittoi äitinsä vanhat Arabian astiat muovipussiin, hakkasi vasaralla ja pieneksi ja käytto pihamaan pengertämiseen....:D
Kallis penger. Arabia kalleinta. Olis kannattanut myydä ne.
No ei ole kaikki Arabia kallista ja haluttua.
Vierailija kirjoitti:
- Myrna on hinnakas astiasto. Ei kelpaa kaikille (kuten ei mikään muukaan), mutta sillekin on ostajansa. Katso markkinahinta nettikaupoista ja pistä Huutoon tai Toriin vähän halvemmalla. Tai jos on alan liikkeitä kulmilla, myy suoraan sinne. Tai vie Punaisen ristin konttiin tai muulle lahjoituskirpparille. Tästä viimeisestä et saa rahaa, mutta hyvän mielen (äitini kuoltua vietiin siskon kanssa kymmeniä laatikollisia käyttökelpoista tavaraa Konttiin. Jos olisi jaksanut kirpparirumban, olisi niistä ainakin tonnin saanut. Mutta Konttiin viemällä pääsi nopeasti eroon ja SPR sai rahaa tärkeään työhönsä.)
- Jätä miehelle se puurolautanen.
- Mies varmaan ymmärtää tilanteen kun sen kanssa asiasta puhuu.
- Onko suvussa tai tuttavissa ketään muuta kenelle dumpata astiasto; "Se niin tykkäsi niistä niin minä annoin sille - se varmasti pitää niistä hyvää huolta"?
- Jos ei muu käy niin sitten vaan astiat varaston nurkkaan samassa laatikossa missä tulivatkin. Lahjoita aikanaan väkisin omalle miniälle.
- Sodan, pula-ajan ja köyhemmät vuosikymmenet nähneet on säästeliäitä, eivätkä heitä mitään menemään. Ja onhan se ymmärrettävää että monilla astioilla on tunnearvoa. Näitä pitää ymmärtää, mutta ei niiden tarvitse rajoittaa omaa elämää. Aina löytyy reitti kun osaa luovia.
Ei ne haalistuneet ja pienillä kolhuilla olevat myrnat ole minkään arvoisia. Hyväkuntoisista voi saada muutaman lantin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tipsa kirjoitti:
Ratkaisu: Serkkuni laittoi äitinsä vanhat Arabian astiat muovipussiin, hakkasi vasaralla ja pieneksi ja käytto pihamaan pengertämiseen....:D
Kallis penger. Arabia kalleinta. Olis kannattanut myydä ne.
No ei ole kaikki Arabia kallista ja haluttua.
Ei niin. Mistä tämä harhaluulo on lähtöisin?
Vierailija kirjoitti:
Ne vanhat, mielestänne roskaa, olevat astiat yms. ovat taatusti usein parempaa tavaraa, mitä nykyään myydään. Pitää vain osata ymmärtää niiden arvo.
Niissä on lyijyä ja kadmiumia yli sallitun määrän. Monet terveysongelmat voi johtua niistä, kukaan ei vain älyä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niistä vanhoista Arabioista enää kukaan mitään maksa. Ne ei käy pesukoneeseen, eikä uuniin ja niistä irtoaa myrkkyjä.
Vierailija kirjoitti:
Ei niistä vanhoista Arabioista enää kukaan mitään maksa. Ne ei käy pesukoneeseen, eikä uuniin ja niistä irtoaa myrkkyjä.
Mulla on yksi vanha Arabian kannu. Käytän sitä kukkamaljakkona kesäisin.
On ne nostalgisia, mutta en halua kotiini käyttökelvottomia astioita. Kiva nähdä kirpputorilla ja muistella, kuinka mummu tarjosi samanlaisella lautasella lättyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko eri asia, jos astioita tarjoaisi sinun äitisi miehesi äidin sijaan?
Kyllä. Oma äitini ymmärtää sanan ei.
Tyrkyttäjälle voi sanoa, että korkeintaan voimme puolestasi viedä ne kirppikselle, jos et kerran itse niitä enää tarvitse.
Itse olen äidilleni sanonut suoraan, että en halua enkä tarvitse mitään tavaroita, myy ne pois tai vie kirpparille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani ehtivät olla naimisissa 66 vuotta toisen kuolemaan saakka.
Sen jälkeen toinen vanhempi tarjosi hääpäiväastiastonsa jäänteitä (ja niitä oli paljon) periaatteella "perintöarvoa".
No thanks but no thanks. Ei pitänyt asiasta kun en kuulemma ymmärrä...
Minä vien kirppikselle kaikki tavarat, joista en pidä. En välitä loukkaantuuko joku, esim lahjan antaja. Jos ei ole lahjan antajalla tajua siitä mistä pidän tai en, ei minunkaan tarvitse välittää hänestä sen syvällisemmin. En keskustele asiasta kenenkään kanssa, minä toimin. Tämä on minun elämäni ja minun kotini. Vähitellen muut oppivat, ettei kotini ole vanhojen romujen kaatopaikka ( mikäli ovat normaaliälyisiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä puhutaan kukkalautasista ja arvokkaasra Arabiasta? Meille anoppi toi pyytämättä ja lupaa kysymättä astiaston. Oli vaalean beige, jossa oli pieniä mustia pisteitä. Aika paksua posliinia. Ruma kuin mikä. Ruokalautanen oli valtava, soppalautanen taas naurettavan pieni pieni. Lisäksi mukit ja mitä kaikkea muuta siinä olikaan. Oli vielä paketissa, oli löytynyt kun oli tyhjännyt rojukaappia. Anopin puoliso oli sen voittanut bingosta joskus 1980-luvulla. Omaan käyttöön ei tullut, mutta meidän olisi pitänyt se ilolla ottaa käyttöön. Meillä ei ollut puutetta astioista. Kieltäydyimme.
Voitonriemuisesti anoppi kertoi ukrainakeräysten ollessa kuumimmillaan, että vei tuon astiaston sinne. Kuulemma olivat onnesta soikeana. Niin varmaan.... Pääasia, ettei tuonut noita enää meille. Ilmeisesti vaivasi vuosia hampaan kolossa, kun ei kelvannut vuosikymmenten takainen bingovoitto pojan perheeseen.
Ei muuten varmasti ole uutenakaan ollut kovin arvokas (rahallisesti).
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nuo iänikuiset pula-aikahorinat. Omatkin vanhemmat ja appivanhemmat elivät parhaat vuotensa 80-luvulla ja hyvin osasivat törsätä. Silti mielellään työnnettäisiin kaikki roina meille ja suututaan, jos heitetään heidän aikanaan ostamaansa vanhaa pois.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä puhutaan kukkalautasista ja arvokkaasra Arabiasta? Meille anoppi toi pyytämättä ja lupaa kysymättä astiaston. Oli vaalean beige, jossa oli pieniä mustia pisteitä. Aika paksua posliinia. Ruma kuin mikä. Ruokalautanen oli valtava, soppalautanen taas naurettavan pieni pieni. Lisäksi mukit ja mitä kaikkea muuta siinä olikaan. Oli vielä paketissa, oli löytynyt kun oli tyhjännyt rojukaappia. Anopin puoliso oli sen voittanut bingosta joskus 1980-luvulla. Omaan käyttöön ei tullut, mutta meidän olisi pitänyt se ilolla ottaa käyttöön. Meillä ei ollut puutetta astioista. Kieltäydyimme.
Voitonriemuisesti anoppi kertoi ukrainakeräysten ollessa kuumimmillaan, että vei tuon astiaston sinne. Kuulemma olivat onnesta soikeana. Niin varmaan.... Pääasia, ettei tuonut noita enää meille. Ilmeisesti vaivasi vuosia hampaan kolossa, kun ei kelvannut vuosikymmenten takainen bingovoitto pojan perheeseen.
Ei muuten varmasti ole uutenakaan ollut kovin arvokas (rahallisesti).
oli varmaan pentikin?
Niin no mitenpä sitä vanhoille ihmisille sanoo ei. Vanha eläkkeellä olevani isäni käy luonani korjailemassa ja samalla tuo joskus jotain tavaraa, jota ajattelee minun tarvivan. Olen siis hänen tyttärensä enkä oikein itse osaa mitään korjata. Isä toi sitten viime kerralla mulle kaksi todella likaista vanhaa tuolia vaikka olin sanonut, että en tarvi. Toi ja sanoin, että ei olisi tarvinnut niin isä sanoo, että ei hän mitään pahalla näitä kun hyvä tarkoitus oli tuoda mulle tuoleja. Nyt mulla on asunto täynnä tuoleja enkä tiedä mitä teen niille :D. Ja mielensä hetkellisesti pahoittanut vanha mies. Eli tuota, valitseppa siinä sitten, että joko pahoitat vanhan ihmisen mielen sanomalla suoraan, että et tarvi tavaroita vaiko annat heidän tuoda tavaroita ja hymyilet kiitollisena ja kärsit ja laitat ylimääräiset tavarat vaikka varastoon.
Ne vanhat, mielestänne roskaa, olevat astiat yms. ovat taatusti usein parempaa tavaraa, mitä nykyään myydään. Pitää vain osata ymmärtää niiden arvo.