Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.
Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.
Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?
Ainakin meillä lasiroskis on samassa roskakatoksessa muiden roska-astioiden kanssa. Kierrätykseen se lasi siitä lähtee, kun sitä ei laita sekajätteeseen.
Aika harva astiasto on lasia, joten se koko erä menee pilalle, jos sinne laittaa keramiikkaa.
Kannattais opetella kierrättämään oikein.
Hyvin usein jälkiruokakulhot on lasia, ovat olleet aiemmin ja ovat yhä edelleen. Älä lue omiasi.
Lasinkeräykseen EI SAA laittaa lasiastioita, ei juomalaseja tms., vaan vain lasipakkaukset, pullot ja purkit. Lasiastiat kuuluvat sekajätteeseen! Näitä ei pystytä hyödyntämään samassa prosessissa pullojen ja purkkien kanssa.
No tuo yksi ainakin laittaa sinne myös vanhat keramiikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista miten kaikki yrittävät noissa tilanteissa hipsutella appivanhempien ympärillä ja olla hiljaa ja mieliksi ettei ne vaan pahoita mieltään ja suutu. Kukaan sen sijaan ei pelkää että miniä suuttuu tulisesti kun hänen ylitseen kävellään toistuvasti. Ei edes se aviomies. Ollaanko me jossain välimeren maassa jossa mammat rulettaa?
Minä sanoisin miehelleni suoraan että pahoitin ihan helkkaristi mieleni siitä että menit raahaamaan äitisi mieliksi hänen vanhat rojunsa meidän kotiimme vaikka tiesit ihan hyvin että minä olin halunnut jotain ihan muuta. Siis et edes kysynyt olisiko tuo OK etkä ilmeisesti yhtään ajatellut mitä vaimosi ja lastesi äiti tuosta ajattelisi, tärkeintä oli tehdä mamman mieliksi? Järkevä mies tajuaa nopeasti että vaimon k*rpiintymisestä seuraa paljon enemmän päivittäisiä hankaluuksia kuin toisessa huushollissa asuvan mamman suuttumisesta. Pikkupoika haluaa miellyttää äitiänsä, aikuinen mies jolle on jo karvat kasvaneet tajuaa että kun on vaimon kanssa perustanut perheen niin vaimo on ykkönen eikä mamma huseeraa tai sisusta miehen ja naisen yhteisessä huushollissa.
Nuo sekaantuvat apet ja anopit ovat tottuneet päsmäröimään kaikkea ja kaikkia. Minä olen vaan sen verran kova luu että välien katkaisu ei ole juttu eikä mikään jos appivanhemmat sekoilevat. Suutun oikein kunnolla! En tarvitse tuollaisia ihmisiä elämääni ja jos mies osoittautuu niin lapatossuksi ettei lopultakaan osaa sanoa vanhemmilleen ei, niin sekin saa mennä samaa matkaa. Sayonara!
Vierailija kirjoitti:
Kummallista miten kaikki yrittävät noissa tilanteissa hipsutella appivanhempien ympärillä ja olla hiljaa ja mieliksi ettei ne vaan pahoita mieltään ja suutu. Kukaan sen sijaan ei pelkää että miniä suuttuu tulisesti kun hänen ylitseen kävellään toistuvasti. Ei edes se aviomies. Ollaanko me jossain välimeren maassa jossa mammat rulettaa?
Minä sanoisin miehelleni suoraan että pahoitin ihan helkkaristi mieleni siitä että menit raahaamaan äitisi mieliksi hänen vanhat rojunsa meidän kotiimme vaikka tiesit ihan hyvin että minä olin halunnut jotain ihan muuta. Siis et edes kysynyt olisiko tuo OK etkä ilmeisesti yhtään ajatellut mitä vaimosi ja lastesi äiti tuosta ajattelisi, tärkeintä oli tehdä mamman mieliksi? Järkevä mies tajuaa nopeasti että vaimon k*rpiintymisestä seuraa paljon enemmän päivittäisiä hankaluuksia kuin toisessa huushollissa asuvan mamman suuttumisesta. Pikkupoika haluaa miellyttää äitiänsä, aikuinen mies jolle on jo karvat kasvaneet tajuaa että kun on vaimon kanssa perustanut perheen niin vaimo on ykkönen eikä mamma huseeraa tai sisusta miehen ja naisen yhteisessä huushollissa.
Nuo sekaantuvat apet ja anopit ovat tottuneet päsmäröimään kaikkea ja kaikkia. Minä olen vaan sen verran kova luu että välien katkaisu ei ole juttu eikä mikään jos appivanhemmat sekoilevat. Suutun oikein kunnolla! En tarvitse tuollaisia ihmisiä elämääni ja jos mies osoittautuu niin lapatossuksi ettei lopultakaan osaa sanoa vanhemmilleen ei, niin sekin saa mennä samaa matkaa. Sayonara!
Aikuinen mies on siis joko vaimonsa lapatossu tai saa kenkää?
Ehkäpä sinun pitäisi kasvaa aikuiseksi ja todeta, että maailma ei pyöri sun ympärilläsi, vaikka satut olemaan vaimo ja äiti ja parisuhteessa lasten oletetun isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlaista varmaan joka perheessä. Kaikkein pahinta kun antavat niitä joululahjoiksi niin vaikea kieltäytyä.
Uuh, joo, itse sain viime jouluna anopilta pöytäliinan, jossa oli tahrakin valmiina. Liina ei edes ollut lainkaan sen tyylinen, mitä milloinkaan käytän, ja taisin laittaa sen saman tien kierrätyslaatikkoon muiden ylimääräisten tekstiilien kanssa. Olin jo unohtanut koko asian, kun hän alkoi siitä kysellä joskus pääsiäisen lähestyessä, että eikös se nyt sopisi, kun on näin pääsiäinenkin tulossa, ja hänen vanhemmillaan se oli usein sohvapöydällä.
Taisin sanoa jotain tyyliin, ei meillä nyt ole käytetty liinoja, kun vauva kiskoo kaikki alas. Toisaalta harmitti, ettei hän alunperin ollut kertonut sillä olevan mitään erityistä historiaa (yleensä paketeissa on mitä merkillisimpiä kirppislöytöjä ja sellaiseksi tämänkin oletin), toisaalta olin helpottunut, että koska en historiasta tiennyt, en alkanut säilöä taas yhtä asiaa taas pelkän säilömisen vuoksi (kyllä multa niitäkin esineitä löytyy)...
Vierailija kirjoitti:
Miksi oi miksi osa vanhemmasta sukupolvesta ei raaski myydä tai heittää pois tavaraa, jota itse ei tarvitse? Tai tajua, että nuorempi sukupolvi saattaa arvostaa ihan erilaisia juttuja. Appivanhempani ovat n. 70 vuotiaita ja tekevät muuttoa pienempään asuntoon. Tässä yhteydessä olisi hyvä tilaisuus käydä läpi tavaroita ja miettiä mitä kannattaa säästää ja mitä ei. Suunnitelmama on kuitenkin viedä kaikki ylimääräinen mökille säilöön ja anopin sanojen mukaan "saatte te sitten selvitellä mitä tavaroille tapahtuu kun meistä aika jättää". Jos minusta on kiinni niin pihaan tulee jätelava ja tavarat kipataan sinne.
Voi helvetti inhoan tuota tyyliä! Omat 6-kymppiset vanhempani ovat raahanneet ikänsä kaiken vanhan romun kodistamme kesäpaikalle tehden paikasta todella epäviihtyisän. En tykkää enää käydä siellä, kun mökin kaikki huoneet ovat täynnä ylimääräistä rojua vanhoista sohvista, tietokoneista, helloista ym. lähtien. Ei siellä mahdu enää edes kääntymään. En tajua mihin sitä sekalaista romua edes tarvitsee. Olisi sama laittaa kaikki jätelavalle tai polttaa koko mökki romuineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keksittekö te näitä anoppi-juttuja omasta päästänne? Vähän kuin kilpailumielessä?
Miniöistä voisi saada helposti yhtä kovia tositarinoita.
Miksipä et siis avaisi uutta ketjua, johon alat keksiä mieleisiäsi tarinoita?
Tämä ketju ei mitä ilmeisimmin ole sinulle tarkoitettu.
Itse rakastan vanhoja astioita ja astiastoja. Arkiastiasto on ihan perus Iittala, mutta esim kahvisetti on mummun entinen ja aivan ihana. Sellainen kunnon kukkateekupit kultareunuksella. Oisin itse varmaan aivan innoissani jostain 70-luvun kukkalautasista, mutta ostaisin varmaan nykyaikaisenkin. Itsellä nytkin lautaset kolmessa eri värissä ja tyylissä, koska tykkään kattausten luomisesta ja illallissuunniteluista. Mutta ymmärrän, että kaikki eivät jaa tätä rakkauttani vanhoihin astioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt-60-luvulla, samoin mieheni. Meillä on Arabian muumiastioita (osa ostettu -90-luvulla, myös käytössä oleva Rauha-muki jota netissä usein himoitaan), valkoista Teemaa ja Paratiisi-sarjaa. Ihmettelen kun täällä parjataan koko ajan ikäisiäni anoppeja, nimittäin kenelläkään tuntemallani ikätoverilla ei ole mitään Myrna-kuppeja tai vastaavaa mistä täällä kirjoitellaan. Itse sain opiskelemaan lähtiessäni muutamia astioita kotoa mukaan mutta ne ovat jo aikoja sitten rikkoutuneet tai muuten hävitetty, osa jäi opiskelusoluihin tai minne lie. Parhaat ovat enää jäljellä enkä niitä aio tyrkyttää kenellekään. Käytän niitä elämäni loppuun, jos hajoavat ostan uutta yhteensopivaa. Perikunta saa ne kärrätä sitten minne haluaa tai palkata firman kaappien tyhjentämiseen, tietysti minun jättämilläni rahoilla.
Kamalaa lukea tällaista ketjua, jotkut astioiden kaltaiset mitättömät asiat rikkovat ihmissuhteita!
Ei se ole mikään mitätön juttu, jos anoppi (tai appi tai kirjoittajan äiti/isä) kantaa pyytämättä toisen kotiin roskaa. Ja jälkeenpäin vielä tarkistaa, että onhan se roska varmasti tallessa. Jos ei ole, niin huutoitkukohtaus. Se on vallankäyttöä toisen perheeseen.
Näitä kun lukee niin tulee mieleen että onpa pienet ongelmat kun astioista saadaan tuollainen vääntö. Isompiakin ongelmia voi elämässä tulla kun anopin astiat, miettikääs sitä. Diplomatia ei näemä kuulu palstalaisten repertuaariin. Miniät päättää astiat ja sisustuksen perheessä - kai siellä mieskin asuu. Ilman sananvaltaa Ainakin vähän aikaa. Toisekseen, olen sitä mieltä että kierrätys kunniaan. Itse en halua ostaa enää mitään. Ja toisekseen, minulla oli hyvä anoppi, olen itse hyvä anoppi, minulla on hyvä miniä.
Asenne ratkaisee. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista miten kaikki yrittävät noissa tilanteissa hipsutella appivanhempien ympärillä ja olla hiljaa ja mieliksi ettei ne vaan pahoita mieltään ja suutu. Kukaan sen sijaan ei pelkää että miniä suuttuu tulisesti kun hänen ylitseen kävellään toistuvasti. Ei edes se aviomies. Ollaanko me jossain välimeren maassa jossa mammat rulettaa?
Minä sanoisin miehelleni suoraan että pahoitin ihan helkkaristi mieleni siitä että menit raahaamaan äitisi mieliksi hänen vanhat rojunsa meidän kotiimme vaikka tiesit ihan hyvin että minä olin halunnut jotain ihan muuta. Siis et edes kysynyt olisiko tuo OK etkä ilmeisesti yhtään ajatellut mitä vaimosi ja lastesi äiti tuosta ajattelisi, tärkeintä oli tehdä mamman mieliksi? Järkevä mies tajuaa nopeasti että vaimon k*rpiintymisestä seuraa paljon enemmän päivittäisiä hankaluuksia kuin toisessa huushollissa asuvan mamman suuttumisesta. Pikkupoika haluaa miellyttää äitiänsä, aikuinen mies jolle on jo karvat kasvaneet tajuaa että kun on vaimon kanssa perustanut perheen niin vaimo on ykkönen eikä mamma huseeraa tai sisusta miehen ja naisen yhteisessä huushollissa.
Nuo sekaantuvat apet ja anopit ovat tottuneet päsmäröimään kaikkea ja kaikkia. Minä olen vaan sen verran kova luu että välien katkaisu ei ole juttu eikä mikään jos appivanhemmat sekoilevat. Suutun oikein kunnolla! En tarvitse tuollaisia ihmisiä elämääni ja jos mies osoittautuu niin lapatossuksi ettei lopultakaan osaa sanoa vanhemmilleen ei, niin sekin saa mennä samaa matkaa. Sayonara!
Aikuinen mies on siis joko vaimonsa lapatossu tai saa kenkää?
Ehkäpä sinun pitäisi kasvaa aikuiseksi ja todeta, että maailma ei pyöri sun ympärilläsi, vaikka satut olemaan vaimo ja äiti ja parisuhteessa lasten oletetun isän kanssa.
Minun mieheni maailman on kyllä parasta pyöriä minun ja lasten ympärillä, ei vanhempiensa ympärillä, jos meinaa samassa huushollissa jatkaa asumistaan. Minun maailmani pyörii miehen ja lasten ympärillä, eikä minunkaan vanhemmat kävele mieheni yli. Kyllä se miehelläkin keittäisi pian yli jos yrittäisivät. Kummatkin appivanhemmat ovat onneksi älykkäitä ja huomaavaisia ihmisiä ja ymmärtävät että me teemme itse omat päätöksemme. He eivät ikimaailmassa olisi niin typeriä että toisivat väkisin vanhaa roinaansa kotiimme. Emmehän mekään tee sellaista heille. Anoppi tykkää kukkakupeista ja hopealusikoista, en minä väkisin tuppaa hänelle vanhoja marimekon mukejani.
Ymmärrän kuitenkin että miehen joka ei saa naista on vaikea ymmärtää millaista on oikeasti elää perheenä. Säälipropsit siis sulle siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksittekö te näitä anoppi-juttuja omasta päästänne? Vähän kuin kilpailumielessä?
Miniöistä voisi saada helposti yhtä kovia tositarinoita.
Sitä minäkin ihmettelen, että miksi nämä anopit ovat niin hienotunteisia,
etteivät laadi samanlaisia ketjuja miniöitään kohtaan. Alkaa mennä vähän yksipuoliseksi. En ole anoppi enkä miniä, olen nettipoliisi.
Ehkä anopin henkiset kyvyt eivät riitä internetin käyttöön saati sitten uuden ketjun avaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen kanssa miksi appivanhempien suhteen pitäisi olla niin varovainen. Riittää kun yhden kerran sanoo suoraan mikä ärsyttää ja käskee lopettamaan. Toimi meillä erittäin hyvin ja en jäänyt murehtimaan jos tuli paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee niin tulee mieleen että onpa pienet ongelmat kun astioista saadaan tuollainen vääntö. Isompiakin ongelmia voi elämässä tulla kun anopin astiat, miettikääs sitä. Diplomatia ei näemä kuulu palstalaisten repertuaariin. Miniät päättää astiat ja sisustuksen perheessä - kai siellä mieskin asuu. Ilman sananvaltaa Ainakin vähän aikaa. Toisekseen, olen sitä mieltä että kierrätys kunniaan. Itse en halua ostaa enää mitään. Ja toisekseen, minulla oli hyvä anoppi, olen itse hyvä anoppi, minulla on hyvä miniä.
Asenne ratkaisee. Aina.
Selvä. Kerropa minulle jokin tavara mitä inhoat suuresti - tuon sinulle heti kassillisen sellaisia - vanhoja ja puolirikkinäisiä - koska minäkin haluan kierrättää. Haluan myös nimenomaan että nuo tavarat kierrätetään juuri sinun kotiisi. Sillä ei ole mitään merkitystä että sinä et niitä halua. Minulla on nyt kierrätettävä joten minä päätän minne ne tavarat viedään, ja ne viedään nyt sinun kotiisi. Ja auta armias jos en näe niitä paraatipaikalla kun seuraavan kerran käyn...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksittekö te näitä anoppi-juttuja omasta päästänne? Vähän kuin kilpailumielessä?
Miniöistä voisi saada helposti yhtä kovia tositarinoita.
Sitä minäkin ihmettelen, että miksi nämä anopit ovat niin hienotunteisia,
etteivät laadi samanlaisia ketjuja miniöitään kohtaan. Alkaa mennä vähän yksipuoliseksi. En ole anoppi enkä miniä, olen nettipoliisi.Ei niiden tarvitse, haukkumisen, alistamisen ja nöyryyttämisen tarve tulee täyteen ihan livenä. Toisin sanoen oman hauraan egon pönkittämisen tarve, kyllä olo on silmin nähden heillä parempi, kun on saanut taas kiusata miniää. Oma anoppini on suorastaan hyväntuulinen, kun ensin saa sivaltaa minua kahden kesken. Itselläni onkin turvasääntö, etten koskaan ole hänen kanssaan samassa tilassa ja hakeudun välittömästi pois, kun hän yrittää esimerkiksi tunkea perääni varastoon. Surullista, mutta pakko suojella itseä.
Monen anopin kaverit ovat heidän somensa. Miniöitä haukutaan porukalla. Mun anoppi haukkui pitkään kavereidensa miniät mulle ja tajusin, että tuskin se tuppisuuna seisoo kun Marjatta, Ritu ja Sari moittivat kilpaa omiaan. Päättelin asian siitä, että hän arvostelee mua jatkuvasti päin naamaakin, miksei selänkin takana. Anoppi on pitänyt minua vuosikaudet tyhmänä lampaana, jolle voi tehdä mitä tykkää, ja vaatia mitä haluaa. Esimerkiksi kun olin synnytyksestä kipeänä, oli tärkeämpää pestä hänen mökkinsä ikkunat kuin että hän olisi tarjonnut yhtään auttavaa käteä. Ja minä todella pesin hänen ikkunansa, kävin välillä imettämässä vauvan, vedin Buranaa ja vedettömässä ulkohuusissa siivosin jälkivuotojani. Anoppi kärsii niin kovasti jos on siitepölyä ikkunoissa.
Uhkasiko aseella, kävikö käsiksi ?
Jos niin 112, jos ei niin olet muita ketjuja lainatakseni lammas. Anoppisi on sadisti kun esitti em.vaatimuksia, mutta kaikkeen ei tarvitse suostua. Vanha viisaus hyppäätkö kaivoon kun anoppi käskee ? Miksi yleensä edes olit mökillä, anopin tai kummin kaiman tuossa tilassa ?
Olen anoppi ja äiti ja jos jätetään pois näiden akkojen vallankäyttö tai mitä nämä kontrollin tarvetta, pönkittämistä nyt onkaan niin kyllä mä ihmettelen , anteeksi nyt, teitä miniöitä. Itketään kun kun anoppi sitä ja tätä. Osa varmaan kuviteltua puolin ja toisin, en ole koskaan luottanut naisten kykyyn tulla toimeen keskenään, mutta puolustaukaa nyt herran tähden.
Myönnän ja olen sanonut sen aiemminkin , että nämä jutut ei ole minun maailmastani joten lienen jäävi niitä kommentoimaan. Oman anopin kanssa riitti ilmoitus " minä en marjoja poimi" kun sanoi, että huomenna mennään mustikkaan.
Älä sitten kommentoi ja vähättele muiden kokemuksia. Valitettavasti kun on ihan oikeasti olemassa täyshulluja anoppeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista miten kaikki yrittävät noissa tilanteissa hipsutella appivanhempien ympärillä ja olla hiljaa ja mieliksi ettei ne vaan pahoita mieltään ja suutu. Kukaan sen sijaan ei pelkää että miniä suuttuu tulisesti kun hänen ylitseen kävellään toistuvasti. Ei edes se aviomies. Ollaanko me jossain välimeren maassa jossa mammat rulettaa?
Minä sanoisin miehelleni suoraan että pahoitin ihan helkkaristi mieleni siitä että menit raahaamaan äitisi mieliksi hänen vanhat rojunsa meidän kotiimme vaikka tiesit ihan hyvin että minä olin halunnut jotain ihan muuta. Siis et edes kysynyt olisiko tuo OK etkä ilmeisesti yhtään ajatellut mitä vaimosi ja lastesi äiti tuosta ajattelisi, tärkeintä oli tehdä mamman mieliksi? Järkevä mies tajuaa nopeasti että vaimon k*rpiintymisestä seuraa paljon enemmän päivittäisiä hankaluuksia kuin toisessa huushollissa asuvan mamman suuttumisesta. Pikkupoika haluaa miellyttää äitiänsä, aikuinen mies jolle on jo karvat kasvaneet tajuaa että kun on vaimon kanssa perustanut perheen niin vaimo on ykkönen eikä mamma huseeraa tai sisusta miehen ja naisen yhteisessä huushollissa.
Nuo sekaantuvat apet ja anopit ovat tottuneet päsmäröimään kaikkea ja kaikkia. Minä olen vaan sen verran kova luu että välien katkaisu ei ole juttu eikä mikään jos appivanhemmat sekoilevat. Suutun oikein kunnolla! En tarvitse tuollaisia ihmisiä elämääni ja jos mies osoittautuu niin lapatossuksi ettei lopultakaan osaa sanoa vanhemmilleen ei, niin sekin saa mennä samaa matkaa. Sayonara!
Aikuinen mies on siis joko vaimonsa lapatossu tai saa kenkää?
Ehkäpä sinun pitäisi kasvaa aikuiseksi ja todeta, että maailma ei pyöri sun ympärilläsi, vaikka satut olemaan vaimo ja äiti ja parisuhteessa lasten oletetun isän kanssa.
Eli lapsiperheen maailman pitäis sitten pyöriä sen anoppi-mamman ympärillä? Jottei mummukalle vaan tule paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Itse rakastan vanhoja astioita ja astiastoja. Arkiastiasto on ihan perus Iittala, mutta esim kahvisetti on mummun entinen ja aivan ihana. Sellainen kunnon kukkateekupit kultareunuksella. Oisin itse varmaan aivan innoissani jostain 70-luvun kukkalautasista, mutta ostaisin varmaan nykyaikaisenkin. Itsellä nytkin lautaset kolmessa eri värissä ja tyylissä, koska tykkään kattausten luomisesta ja illallissuunniteluista. Mutta ymmärrän, että kaikki eivät jaa tätä rakkauttani vanhoihin astioihin.
"Kunnon kukkateekupit" joihin mahtuu pari lusikallista juotavaa, korva on niin pieni ja kapea että siitä ei saa kiinni ja koko ajan saa pelätä, hajoaako heiveröinen kuppi kun sen laskee lautaselle. Oma on toki mielipiteesi, jos tuollaiset ovat mielestäsi kunnollisia astioita.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee niin tulee mieleen että onpa pienet ongelmat kun astioista saadaan tuollainen vääntö. Isompiakin ongelmia voi elämässä tulla kun anopin astiat, miettikääs sitä. Diplomatia ei näemä kuulu palstalaisten repertuaariin. Miniät päättää astiat ja sisustuksen perheessä - kai siellä mieskin asuu. Ilman sananvaltaa Ainakin vähän aikaa. Toisekseen, olen sitä mieltä että kierrätys kunniaan. Itse en halua ostaa enää mitään. Ja toisekseen, minulla oli hyvä anoppi, olen itse hyvä anoppi, minulla on hyvä miniä.
Asenne ratkaisee. Aina.
Anoppi kantaa roskaa kassikaupalla ja "asenne ratkaisee"? Pitää siis aina vaan kiittää anoppelia, kun tämä urhoollisesti aina vaan kantaa roskansa perheelle sen sijaan että veisi ne suoraan keräykseen? Tätä asennetta ilmeisesti tavoittelet.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee niin tulee mieleen että onpa pienet ongelmat kun astioista saadaan tuollainen vääntö. Isompiakin ongelmia voi elämässä tulla kun anopin astiat, miettikääs sitä. Diplomatia ei näemä kuulu palstalaisten repertuaariin. Miniät päättää astiat ja sisustuksen perheessä - kai siellä mieskin asuu. Ilman sananvaltaa Ainakin vähän aikaa. Toisekseen, olen sitä mieltä että kierrätys kunniaan. Itse en halua ostaa enää mitään. Ja toisekseen, minulla oli hyvä anoppi, olen itse hyvä anoppi, minulla on hyvä miniä.
Asenne ratkaisee. Aina.
Mihin sitä diplomatiaa tarvitaan, kun anoppi on päättänyt olevansa lapsen perheen ylintä päätäntävaltaa käyttävä henkilö, eikä kuuntele eriäviä mielipiteitä? Ainut diplomatia mitä tarvitaan on niskaperse-ote ja anoppi pihalle "et tule tänne enää ikinä" -ohjeustuksen kera.
Jos olet jo anoppi itsekin, niin luulisi elämänkokemusta kertyneen sen verran, että tajuaisit, ettei kaikilla todellakaan ole hyvä anoppi, edes hyvää äitiä. Helppoa leijua omahyväisenä hyvistä väleistä anoppiin, kun on saanut anopiksi ihmisen. Mulla on anoppinsa painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kanssa miksi appivanhempien suhteen pitäisi olla niin varovainen. Riittää kun yhden kerran sanoo suoraan mikä ärsyttää ja käskee lopettamaan. Toimi meillä erittäin hyvin ja en jäänyt murehtimaan jos tuli paha mieli.
En ole laskenut, mutta me ollaan saatu sanoa varmaan tuhansia kertoja, eikä asia ole silti mennyt perille. Suoraan sanominen tai kieltäminen ei toimi narsistin kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Aika erikoinen esimerkki ”hyvin mitättömästä asiasta”, kun on jo menty sille asteelle, että poliisilla uhkaillaan.
-ohis