Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.
Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.
Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?
Ainakin meillä lasiroskis on samassa roskakatoksessa muiden roska-astioiden kanssa. Kierrätykseen se lasi siitä lähtee, kun sitä ei laita sekajätteeseen.
Aika harva astiasto on lasia, joten se koko erä menee pilalle, jos sinne laittaa keramiikkaa.
Kannattais opetella kierrättämään oikein.
Hyvin usein jälkiruokakulhot on lasia, ovat olleet aiemmin ja ovat yhä edelleen. Älä lue omiasi.
Tarkistinpa oman paikkakunnan kierrätysohjeet. Lasiastiat, posliini ja muu keramiikka menee samaan jäteastiaan.
Missä näin? Eikö tästä ole ihan laki olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.
Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.
Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?
Ainakin meillä lasiroskis on samassa roskakatoksessa muiden roska-astioiden kanssa. Kierrätykseen se lasi siitä lähtee, kun sitä ei laita sekajätteeseen.
Aika harva astiasto on lasia, joten se koko erä menee pilalle, jos sinne laittaa keramiikkaa.
Kannattais opetella kierrättämään oikein.
Hyvin usein jälkiruokakulhot on lasia, ovat olleet aiemmin ja ovat yhä edelleen. Älä lue omiasi.
Tarkistinpa oman paikkakunnan kierrätysohjeet. Lasiastiat, posliini ja muu keramiikka menee samaan jäteastiaan.
Missä näin? Eikö tästä ole ihan laki olemassa?
Eri alueilla on erilaiset järjestelyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.
Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.
Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?
Ainakin meillä lasiroskis on samassa roskakatoksessa muiden roska-astioiden kanssa. Kierrätykseen se lasi siitä lähtee, kun sitä ei laita sekajätteeseen.
Aika harva astiasto on lasia, joten se koko erä menee pilalle, jos sinne laittaa keramiikkaa.
Kannattais opetella kierrättämään oikein.
Hyvin usein jälkiruokakulhot on lasia, ovat olleet aiemmin ja ovat yhä edelleen. Älä lue omiasi.
Tarkistinpa oman paikkakunnan kierrätysohjeet. Lasiastiat, posliini ja muu keramiikka menee samaan jäteastiaan.
Missä näin? Eikö tästä ole ihan laki olemassa?
Eri alueilla on erilaiset järjestelyt.
Sitähän kysyin, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.
Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.
Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?
Ainakin meillä lasiroskis on samassa roskakatoksessa muiden roska-astioiden kanssa. Kierrätykseen se lasi siitä lähtee, kun sitä ei laita sekajätteeseen.
Aika harva astiasto on lasia, joten se koko erä menee pilalle, jos sinne laittaa keramiikkaa.
Kannattais opetella kierrättämään oikein.
Hyvin usein jälkiruokakulhot on lasia, ovat olleet aiemmin ja ovat yhä edelleen. Älä lue omiasi.
Tarkistinpa oman paikkakunnan kierrätysohjeet. Lasiastiat, posliini ja muu keramiikka menee samaan jäteastiaan.
Missä näin? Eikö tästä ole ihan laki olemassa?
Eri alueilla on erilaiset järjestelyt.
Sitähän kysyin, vai?
Googlaa itse.
Myy ne! On ihmisiä, jotka oikeasti tykkäävät 70-luvusta ja väreistä!
Itse vihaan valkoista sairaala / toimisto-sisustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista miten kaikki yrittävät noissa tilanteissa hipsutella appivanhempien ympärillä ja olla hiljaa ja mieliksi ettei ne vaan pahoita mieltään ja suutu. Kukaan sen sijaan ei pelkää että miniä suuttuu tulisesti kun hänen ylitseen kävellään toistuvasti. Ei edes se aviomies. Ollaanko me jossain välimeren maassa jossa mammat rulettaa?
Minä sanoisin miehelleni suoraan että pahoitin ihan helkkaristi mieleni siitä että menit raahaamaan äitisi mieliksi hänen vanhat rojunsa meidän kotiimme vaikka tiesit ihan hyvin että minä olin halunnut jotain ihan muuta. Siis et edes kysynyt olisiko tuo OK etkä ilmeisesti yhtään ajatellut mitä vaimosi ja lastesi äiti tuosta ajattelisi, tärkeintä oli tehdä mamman mieliksi? Järkevä mies tajuaa nopeasti että vaimon k*rpiintymisestä seuraa paljon enemmän päivittäisiä hankaluuksia kuin toisessa huushollissa asuvan mamman suuttumisesta. Pikkupoika haluaa miellyttää äitiänsä, aikuinen mies jolle on jo karvat kasvaneet tajuaa että kun on vaimon kanssa perustanut perheen niin vaimo on ykkönen eikä mamma huseeraa tai sisusta miehen ja naisen yhteisessä huushollissa.
Nuo sekaantuvat apet ja anopit ovat tottuneet päsmäröimään kaikkea ja kaikkia. Minä olen vaan sen verran kova luu että välien katkaisu ei ole juttu eikä mikään jos appivanhemmat sekoilevat. Suutun oikein kunnolla! En tarvitse tuollaisia ihmisiä elämääni ja jos mies osoittautuu niin lapatossuksi ettei lopultakaan osaa sanoa vanhemmilleen ei, niin sekin saa mennä samaa matkaa. Sayonara!
Aikuinen mies on siis joko vaimonsa lapatossu tai saa kenkää?
Ehkäpä sinun pitäisi kasvaa aikuiseksi ja todeta, että maailma ei pyöri sun ympärilläsi, vaikka satut olemaan vaimo ja äiti ja parisuhteessa lasten oletetun isän kanssa.
Minun mieheni maailman on kyllä parasta pyöriä minun ja lasten ympärillä, ei vanhempiensa ympärillä, jos meinaa samassa huushollissa jatkaa asumistaan. Minun maailmani pyörii miehen ja lasten ympärillä, eikä minunkaan vanhemmat kävele mieheni yli. Kyllä se miehelläkin keittäisi pian yli jos yrittäisivät. Kummatkin appivanhemmat ovat onneksi älykkäitä ja huomaavaisia ihmisiä ja ymmärtävät että me teemme itse omat päätöksemme. He eivät ikimaailmassa olisi niin typeriä että toisivat väkisin vanhaa roinaansa kotiimme. Emmehän mekään tee sellaista heille. Anoppi tykkää kukkakupeista ja hopealusikoista, en minä väkisin tuppaa hänelle vanhoja marimekon mukejani.
Ymmärrän kuitenkin että miehen joka ei saa naista on vaikea ymmärtää millaista on oikeasti elää perheenä. Säälipropsit siis sulle siitä.
Sorruit sitten pelaamaan ”mies, joka ei saa naista”-kortin. Loppuiko argumentit kesken?
Sinun kirjoituksesi oli niin selkeästi sellaisen miehen kirjoittama jolla ei ole hajuakaan perhe-elämästä että halusin herätellä sinut ajattelemaan miksi mahdollisesti sinun suhteesi eivät onnistu. Jo pelkästään se ajatusmalli että naimisissa olevan ihmisen elämän keskipisteen on oltava jossain muualla kuin puolisossa ja lapsissa kertoo kyllä hurjasti siitä miksi jotkut kaltaisesi eivät saa parisuhdetta ja perhe-elämää sujumaan. Koska joku tai jokin muu on aina tärkeämpi ja puoliso ja lapset tulevat jossain kaukana perässä..
Mieti sitä. Saatat valaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.
Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.
Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?
Ainakin meillä lasiroskis on samassa roskakatoksessa muiden roska-astioiden kanssa. Kierrätykseen se lasi siitä lähtee, kun sitä ei laita sekajätteeseen.
Aika harva astiasto on lasia, joten se koko erä menee pilalle, jos sinne laittaa keramiikkaa.
Kannattais opetella kierrättämään oikein.
Hyvin usein jälkiruokakulhot on lasia, ovat olleet aiemmin ja ovat yhä edelleen. Älä lue omiasi.
Tarkistinpa oman paikkakunnan kierrätysohjeet. Lasiastiat, posliini ja muu keramiikka menee samaan jäteastiaan.
Missä näin? Eikö tästä ole ihan laki olemassa?
Eri alueilla on erilaiset järjestelyt.
Joo. Olen kuullut sellaisestakin järjestelystä, että eri kierrätysastioiden sisältö kipataan samaan kuormaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On teillä ongelmat... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Anoppi on alkanut tekemään ns. kuolinsiivousta ja kaikki tavarat kärrätään meille. Autotalli täynnä krääsää, jonka olisi voinut viedä suoraan kaatopaikalle.
Toivottavasti ei kaatopaikalle viedä ehjää/käyttökelpoista tavaraa! Kierrätyskeskukset, seurakunnan kirppikset, fb:n roskalalava-ryhmät on paikkoja mihin voi viedä tai ilmoittaa näitä tavaroita. Joku voi mielellään ottaa käyttöön. Kaikille ei ole niin väliä onko lautasessa kukkia tai ylipäänsä mitään kuviota...
Pitäs pikkuhiljaa herätä tähän kuluttamiseen ja ehjän tavaran kaatopaikalle roudaamiseen... 😤 Ja mummot on siinä oikeassa, että tämä krääsä mitä tänään ostetaan ei todellakaan tule olemaan niin kauaa käytössä kun heidän tavaransa on ollut... Valitettavasti...
Kierrätys on ihan järkevä ja kannatettava asia. Niin kauan kuin se perustuu molemminpuoliseen sopimukseen: minä haluan antaa tavaran pois ja sinä tarvitset ja haluat vastaanottaa sen nimenomaisen tavaran.
Epämieluisan ja käyttökelvottomaksi rikkoutuneen tavaran väkisin roudaaminen jonkun toisen ihmisen huusholliin on, no, lähestulkoon henkistä väkivaltaa. Uhkaillaan suuttumisella ja välien katkaisulla jos roinaa ei suostu ottamaan kotiinsa. Lahjoituksen kohteelta ei kysytä tarviitseeko/haluaako hän sen.
Tajuatko eron?
Vierailija kirjoitti:
On teillä ongelmat... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Anoppi on alkanut tekemään ns. kuolinsiivousta ja kaikki tavarat kärrätään meille. Autotalli täynnä krääsää, jonka olisi voinut viedä suoraan kaatopaikalle.
Toivottavasti ei kaatopaikalle viedä ehjää/käyttökelpoista tavaraa! Kierrätyskeskukset, seurakunnan kirppikset, fb:n roskalalava-ryhmät on paikkoja mihin voi viedä tai ilmoittaa näitä tavaroita. Joku voi mielellään ottaa käyttöön. Kaikille ei ole niin väliä onko lautasessa kukkia tai ylipäänsä mitään kuviota...
Pitäs pikkuhiljaa herätä tähän kuluttamiseen ja ehjän tavaran kaatopaikalle roudaamiseen... 😤 Ja mummot on siinä oikeassa, että tämä krääsä mitä tänään ostetaan ei todellakaan tule olemaan niin kauaa käytössä kun heidän tavaransa on ollut... Valitettavasti...Kierrätys on ihan järkevä ja kannatettava asia. Niin kauan kuin se perustuu molemminpuoliseen sopimukseen: minä haluan antaa tavaran pois ja sinä tarvitset ja haluat vastaanottaa sen nimenomaisen tavaran.
Epämieluisan ja käyttökelvottomaksi rikkoutuneen tavaran väkisin roudaaminen jonkun toisen ihmisen huusholliin on, no, lähestulkoon henkistä väkivaltaa. Uhkaillaan suuttumisella ja välien katkaisulla jos roinaa ei suostu ottamaan kotiinsa. Lahjoituksen kohteelta ei kysytä tarviitseeko/haluaako hän sen.
Tajuatko eron?
Ei tuo ole lähestulkoon henkistä väkivaltaa. Se on henkistä väkivaltaa, vallan käyttöä oman aikuisen lapsen perheessä. On muuten todella monimutkainen ongelma ratkaistavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä ongelmat... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Anoppi on alkanut tekemään ns. kuolinsiivousta ja kaikki tavarat kärrätään meille. Autotalli täynnä krääsää, jonka olisi voinut viedä suoraan kaatopaikalle.
Toivottavasti ei kaatopaikalle viedä ehjää/käyttökelpoista tavaraa! Kierrätyskeskukset, seurakunnan kirppikset, fb:n roskalalava-ryhmät on paikkoja mihin voi viedä tai ilmoittaa näitä tavaroita. Joku voi mielellään ottaa käyttöön. Kaikille ei ole niin väliä onko lautasessa kukkia tai ylipäänsä mitään kuviota...
Pitäs pikkuhiljaa herätä tähän kuluttamiseen ja ehjän tavaran kaatopaikalle roudaamiseen... 😤 Ja mummot on siinä oikeassa, että tämä krääsä mitä tänään ostetaan ei todellakaan tule olemaan niin kauaa käytössä kun heidän tavaransa on ollut... Valitettavasti...Kierrätys on ihan järkevä ja kannatettava asia. Niin kauan kuin se perustuu molemminpuoliseen sopimukseen: minä haluan antaa tavaran pois ja sinä tarvitset ja haluat vastaanottaa sen nimenomaisen tavaran.
Epämieluisan ja käyttökelvottomaksi rikkoutuneen tavaran väkisin roudaaminen jonkun toisen ihmisen huusholliin on, no, lähestulkoon henkistä väkivaltaa. Uhkaillaan suuttumisella ja välien katkaisulla jos roinaa ei suostu ottamaan kotiinsa. Lahjoituksen kohteelta ei kysytä tarviitseeko/haluaako hän sen.
Tajuatko eron?
Ei tuo ole lähestulkoon henkistä väkivaltaa. Se on henkistä väkivaltaa, vallan käyttöä oman aikuisen lapsen perheessä. On muuten todella monimutkainen ongelma ratkaistavaksi.
Ongelman ratkaisu ei ole sinänsä monimutkaista, mutta vaatii lujat hermot ja tietynlaisen kovan luonteen että se onnistuu. Pitää vain kieltäytyä tiukasti, ja sitten kohdella loukkaantuneita appivanhempia tai omia vanhempia kuin kiukuttelevia pikkulapsia, ymmärtämyksellä ja lempeydellä mutta tiukasti ja antamatta tuumaakaan periksi. "Ymmärrän Marja että sinua harmittaa kovasti ettemme ota vastaan sinun Myrna-astiastoasi, mutta se ei ole meidän makumme mukainen emmekä halua sitä kotiimme turhaan pölyttymään. Voitte vapaasti lahjoittaa jollekin muulle joka arvostaa sitä tai myydä sen." Ja jos astiasto kuitenkin muilutetaan jotenkin salaa kotiinne, se lahjoitetaan heti pois. Kyselyihin vastataan että se on annettu pois, mehän teimme hyvin selväksi ettei meillä ole mitään käyttöä sille, miksi te ette kunnioittaneet meidän tahtoamme vaan toitte silti kotiimme tavaroita joita emme halunneet?
Onnistuu kyllä lopulta, vaikkakin hintana on usein verinen loukkaantuminen sen lahjoittajan puolelta. Mutta se on tietenkin heidän ongelmansa, hehän ovat itse toimineet väärin ja ylittäneet rajoja, ei se jolle ne tavarat on yritetty pakottaa. Huonoa käytöstä ei pidä palkita tai se jatkuu ja jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä nettikirpparille myyntiin?
Kuka hitto ne yksittäiset, naarmuiset lautaset ja korvattomat kahvikupit ja muun roskan ostaa? Ainakaan kirppikseltä ei katoa, vaikka hinta on 0,2€ / kpl.
Niinpä. Ei kukaan muukaan ole kiinnostunut niistä anoppien/äitien/mummujen kärräämistä romuista.
Täällä foorumilla tosin tuntuu olevan monia, jotka mielellään vaikka maalaavat risaisia astioita iloisen väriseksi. Voisikohan tänne laittaa linkkejä myynnissä olevista halkeilleista lautasista? Kun kysyntää näkyy olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon äitinsä tossun alla olevan miehen rooli on jäänyt tässä ketjussa turhan pieneksi. Hänen pitäisi tietysti sanoa ei. Mutta tuollainen äiti on paha. Tuskin laittaa keinoja saadakseen tahtonsa läpi. Mies on pienestä pitäen ehdollistettu toteuttamaan äitinsä toiveita, ja niiden uhmaaminen voi tuntua mahdottomalta. Helpommalla pääsee, kun toteuttaa ne äidin oikut pikaisesti kuin ottamalla vastaan äidin viha ja kosto.
Tukea ja lujaa mutta määrätietoista ohjausta mies tarvitsee. Hellyyttä itsetunnon kohotusta. Uskoa siihen, että vaikka se äippä suuttuu, niin maailma ei lopu eikä mitään pahaa ei tapahdu. Äiti huutaa ja haukkuu, mutta niin hän tekee joka tapauksessa. Äiti pahoittaa mielensä, kun manipulointi ei onnistu. Mitä sitten? Ei mies voi olla vastuussa äitinsä mielipahasta.
Ei sitä äitiä tarvitsee kokonaan hylätä, mutta oman perheen ja omat tarpeet pitää olla sitä äitiä korkeammalla prioriteeteissä.
Meillä Suomessa on ollut tapana pitää kirjahyllyssä matkamuistoesineet ja lahjaksi saatuja esim.maljakoita ,pikareja,snapsulasit ja posliiniesineitä.Sitten taidelautaset seinällä niille on omat kiinnitys jutut.Niitä saa lahjaksi joskus synttäreillä.Sitten runokirjat historiakirjat ja valokuva kansiot niin pienet patsaat ja mitalit.Niistä pyyhitään pölyt.Sitten näitä astiastoja on säilytetty hyvin pestynä joko astiakaapissa tai lasivitriini kaapissa.Yleensä niitä käytetään juhlissa.Samoin viinilasit.Ne jää lapsille perinnöksi lähinnä muistoksi mutta myös ettei tarvi ostaa uusia. Joissakin arabian astioissa on keräily arvo.Samoin on säästetty vanhoja kolikoita muistoksi.Sekä ulkomailta tuotuja matkamuisto rahoja eli niitä mitä on jäänyt käyttämättä.Jokunen seteli ja kolikko. Ne jää lapsille.Samoin on ollut tapana säästää leluja ja kukkapurkkeja omille lapsille jäävää perintöä.Verhot on yleensä jätetty myös lapsille.Meillä on tapana vaihtaa verhot kesä verhot ja talviverhot sekä jouluverhot. Jouluverhot yleensä keittiössä ja joulukoristeet.Jouluiset lautasliinat astioiden kanssa.Ne jää lapsille perinnöksi.Samoin korut jää heille.Nämä on ollut aina tapana täällä pohjoisessa kulttuurissa.Lasten koe tuloksia ja joitakin piirustuksia jätetään heille muistoksi sekä päättötodistukset.On myös pidetty kansiossa syntymäpäivä onnittelu kortteja ja muuta.Matkoilta tulleet ja tuodut postikortit on laitettu kansioon.Muistoksi.Ne ei siis ole mitään roskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä saan miehen siskolta kaikkea vanhaa kaapissa lojuvaa, etenkin vanhoja vaatteita. Otan ne vastaan, mutta jonkin ajan päästä vien kierrätykseen. Ehkä voisit tehdä niin itsekin. Kyllä joku ne fb:n roskalavalta huolii. Lisäksi anoppi antaa joka joulu ja syntymäpäivä jonkin kipon lahjaksi, vaikka itse inhoan sitä kun kaapit on täynnä erinäköisä ja eri värisiä tarpeettomia kippoja ja koriste-esineitä. Olen suunnitellut myyväni pois torissa, kun osa on ihan hyviä Iittalaa ja kastehelmeä, joista varmaankin jokusen euron saa.
No ensinnäkin Miehen sisko osoittaa sinulle että olet hyväksytty niiden kauppojen kautta. Ne on teille tai voit antaa ne miehellesi niin ne jää miehen lapsille perittäväksi sitten. Keräät ne laatikkoon kaupasta saa pahvilaatikkoja ja vintille varastoon.Iittalaa kerätään joten niistä niistä tulee sarja minkä voit pitää kirjahyllyssä lasikaapissa ja miehesi saa ne itselleen ja hänen lapsensa perivät ne. Näin meidän kulttuurissa on ollut tapana.Ne pestään ja pidetään ehjänä.Synttärilahjat on tapana säilyttää muistona.Samoin onnittelukortit.Meillä on tapana antaa lahjoja jouluna ja synttäripäivänä.Ne säilytetään.Meillä on myös tapana viedä lahjoja kylään mennessä kahvia keksiä tai synttärinä joku lahja kuten koru tai kello tai astioita. Olet siis saanut tavaroita jotka oikeasti kuuluu miehellesi joten pese ne pakkaa sekä anna miehesi varastoida ne. Hänen lapset sitten aikanaan niistä tutkii.
Älä tuhlaa tai hävitä mitään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä saan miehen siskolta kaikkea vanhaa kaapissa lojuvaa, etenkin vanhoja vaatteita. Otan ne vastaan, mutta jonkin ajan päästä vien kierrätykseen. Ehkä voisit tehdä niin itsekin. Kyllä joku ne fb:n roskalavalta huolii. Lisäksi anoppi antaa joka joulu ja syntymäpäivä jonkin kipon lahjaksi, vaikka itse inhoan sitä kun kaapit on täynnä erinäköisä ja eri värisiä tarpeettomia kippoja ja koriste-esineitä. Olen suunnitellut myyväni pois torissa, kun osa on ihan hyviä Iittalaa ja kastehelmeä, joista varmaankin jokusen euron saa.
No ensinnäkin Miehen sisko osoittaa sinulle että olet hyväksytty niiden kauppojen kautta. Ne on teille tai voit antaa ne miehellesi niin ne jää miehen lapsille perittäväksi sitten. Keräät ne laatikkoon kaupasta saa pahvilaatikkoja ja vintille varastoon.Iittalaa kerätään joten niistä niistä tulee sarja minkä voit pitää kirjahyllyssä lasikaapissa ja miehesi saa ne itselleen ja hänen lapsensa perivät ne. Näin meidän kulttuurissa on ollut tapana.Ne pestään ja pidetään ehjänä.Synttärilahjat on tapana säilyttää muistona.Samoin onnittelukortit.Meillä on tapana antaa lahjoja jouluna ja synttäripäivänä.Ne säilytetään.Meillä on myös tapana viedä lahjoja kylään mennessä kahvia keksiä tai synttärinä joku lahja kuten koru tai kello tai astioita. Olet siis saanut tavaroita jotka oikeasti kuuluu miehellesi joten pese ne pakkaa sekä anna miehesi varastoida ne. Hänen lapset sitten aikanaan niistä tutkii.
Tämä on vaikea yhtälö ja tässä on tuttuja piirteitä itsellekin. Oma anoppini esimerkiksi rakastaa tummansinistä lasia, ja itse en voi sietää sitä varsinkaan astioissa, tykkään erityisesti vaaleahkoista vihreän sävyistä ja vaaleista väreistä muutenkin. Kun kuitenkin saan häneltä välillä noita tummansinisiä perintöastioita, olen säilönyt niitä parhaita (Iittalaa ym., ei mitään roinaa) kaappiin siinä toivossa, että joku lapsistamme aikanaan tykkäisi tummansinisestä ja saisi niistä iloa.
Mutta olen eri mieltä siitä, että anopin kantamia tavaroita pitäisi säilyttää vain siitä velvollisuudentunnosta, että kuuluvat oikeasti miehelle. Jos siis miehelläkään ei ole niille mitään käyttöä eikä ole innostunut kyseisestä tyylistä, niin yhteistä säilytystilaahan ne vain vievät. Omalla anopillani on niin hirveästi tavaraa ja monessa eri paikassa, että hiki ja ahdistus tulee pelkästä ajatuksesta, että joku ne joutuu joskus selvittämään. Samanlaista "perintöä" en halua jättää omille lapsilleni.
En ole lukenut koko ketjua jos on jo mainittu että voiko Iittalan tehtaanmyymälään viedä vanhoja Arabioita.
Itselläni on 80 luvun Pirttisarjaa joka on käytetty naarmuisiksi, turha viedä kierrätykseen kun ei itsellekään enää kelpaa.
Ovat ainakin joskus niistä jopa antaneet lahjakortin liikkeeseen.
Älä tuhlaa tai hävitä mitään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä saan miehen siskolta kaikkea vanhaa kaapissa lojuvaa, etenkin vanhoja vaatteita. Otan ne vastaan, mutta jonkin ajan päästä vien kierrätykseen. Ehkä voisit tehdä niin itsekin. Kyllä joku ne fb:n roskalavalta huolii. Lisäksi anoppi antaa joka joulu ja syntymäpäivä jonkin kipon lahjaksi, vaikka itse inhoan sitä kun kaapit on täynnä erinäköisä ja eri värisiä tarpeettomia kippoja ja koriste-esineitä. Olen suunnitellut myyväni pois torissa, kun osa on ihan hyviä Iittalaa ja kastehelmeä, joista varmaankin jokusen euron saa.
No ensinnäkin Miehen sisko osoittaa sinulle että olet hyväksytty niiden kauppojen kautta. Ne on teille tai voit antaa ne miehellesi niin ne jää miehen lapsille perittäväksi sitten. Keräät ne laatikkoon kaupasta saa pahvilaatikkoja ja vintille varastoon.Iittalaa kerätään joten niistä niistä tulee sarja minkä voit pitää kirjahyllyssä lasikaapissa ja miehesi saa ne itselleen ja hänen lapsensa perivät ne. Näin meidän kulttuurissa on ollut tapana.Ne pestään ja pidetään ehjänä.Synttärilahjat on tapana säilyttää muistona.Samoin onnittelukortit.Meillä on tapana antaa lahjoja jouluna ja synttäripäivänä.Ne säilytetään.Meillä on myös tapana viedä lahjoja kylään mennessä kahvia keksiä tai synttärinä joku lahja kuten koru tai kello tai astioita. Olet siis saanut tavaroita jotka oikeasti kuuluu miehellesi joten pese ne pakkaa sekä anna miehesi varastoida ne. Hänen lapset sitten aikanaan niistä tutkii.
Kun antaa lahjan, sen lahjan omistaja vaihtuu. Sen jälkeen se kahvisetti tai kivutuikku on lahjan saajan omaisuutta, ja tämä on vapaa tekemään saamillaan lahjoilla täsmälleen mitä itse haluaa. Ei ole mitään pakkoa säilyttää saamaansa lahjaa. Sen voi heittää, maalata kukkakuvioiseksi, kierrättää tai myydä! Säilytysvelvollisuutta siis ei ole, ihan sama kuinka olisi tapana palvoa ikuisesti saamaansa lahjaa.
Mä voisin tykätäkin 70-luvun kukka-astioista. Olisi ainakin ekologista käyttää vanhoja. Mua ahdistaa kun anoppi antaa ihan uusia juttuja, jotka ovat turhia. Jouluna kasan pyyhkeitä, oletuksella että vanhat voi laittaa pois kun uudet on parempia. Vanhat on ihan hyviä ja lahjaksi saadut väreiltään sellaisia, etten taatusti ostaisi. Tai jos tyrkyttää jotain vanhaa esim. asiastoa meille niin ostaa itselleen uutta tilalle, joten ei tunnu kovin ekologiselta. Jos joka tapauksessa on tarve ostaa uutta niin mieluummin minä ostan omasta mielestä kivoja uusia ja anoppi käyttäköön omat vanhansa.
Voi kun ihmiset oppisivat puhumaan tällaisista suoraan, inttämättä, painostamatta ja loukkaantumatta. Joskus ne vanhat tarjotut jutut on ihania, otetaan kiitollisina vastaan ja pidetään huolella. Mutta luovutaan niistä mielessä hellityistä kuvitelmista, miten nuori pari saa hienon astiaston ilmaiseksi, jos nuori pari sanoo ei kiitos, ei ole meidän makuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.
Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.
Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?
Ainakin meillä lasiroskis on samassa roskakatoksessa muiden roska-astioiden kanssa. Kierrätykseen se lasi siitä lähtee, kun sitä ei laita sekajätteeseen.
Aika harva astiasto on lasia, joten se koko erä menee pilalle, jos sinne laittaa keramiikkaa.
Kannattais opetella kierrättämään oikein.
Hyvin usein jälkiruokakulhot on lasia, ovat olleet aiemmin ja ovat yhä edelleen. Älä lue omiasi.
Tarkistinpa oman paikkakunnan kierrätysohjeet. Lasiastiat, posliini ja muu keramiikka menee samaan jäteastiaan.
Missä näin? Eikö tästä ole ihan laki olemassa?
Yleisesti ottaen lasiastiat, posliini ja keramiikka ym kuuluu sekajätteeseen.
Pakkauslasi (pullot ja purkit ym ) kuuluu lasinkeräykseen. Eri lasit sulavat eri lämpötilassa, joten jos kaikki lasijäte laitetaan lasinkeräykseen ei sitä sekoitusta voi enää lasin teossa käyttää.
Jollain alueella voi olla että lasijäte menee maanrakennusaineeksi, silloin sillä ei ole väliä mitä lasia keräykseen laittaa.
Alue: Aihe vapaa
Useimmista kyllä, esim. vihkisormus ja pari seteliä.