Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä

Vierailija kirjoitti:

Av-mammat taas osoittamassa ymmärrystään käytännön kierrättämisestä. Ironista kyllä nuo äänestää vihreitä ja puhuu heti kohta suu vaahdossa siitä miten hienoa kirpparilta on tehdä vaatelöytöjä kun samalla luonto säästyy.

Siksi toiseksi muutamalle kommentojalle tiedoksi niin vanhastaan astiastoja ja muutakin kierrätettiin sukupolvelta toiselle ja moni oli tyytyväinen saadessaan "anopin vanhat" ettei tarvinnut pistää rahojaan uuteen astiastoon omilleen muuttaessa.

Joku kuitenkin on joutunut ostamaan uuden astiaston kun anopin vanha astiasto on siirretty jollekin perikuntaan kuuluvalle anopin kuoleman jälkeen. Sehän ei ole ollut mahdollista, että anoppi olisi hankkinut uuden astiaston, kun entinen on ollut käyttökelpoinen. Ihmeen kestäviä astioita sitä on tehty, kun samalla anoppi on pärjännyt 70 vuotta ja vielä senkin jälkeen vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.

Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.

Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?

Ainakin meillä lasiroskis on samassa roskakatoksessa muiden roska-astioiden kanssa. Kierrätykseen se lasi siitä lähtee, kun sitä ei laita sekajätteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tarkista nyt ensin, ettei ole mitään arvokasta keräilytavaraa esim Arabiaa. Voit saada astiastosta hyvän hinnan. Minä säilyttelisin jonkin aikaa kaapin perällä sitä varten, että anoppi tulee vierailemaan. Tai sitten sanoisin, että astiat "ovat niin hienoja ja hauraita, ettei viitsi arkena käyttää, säästetään vaan tärkeisiin hetkiin" ;)

Mä en jaksaisi tuollaista ulkokultaista mielistelyä. Jos ne anopin astiat on anopille noin arvokkaita, hän saa ne sit pitää kotonaan, eikä säilöä niitä mun kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.

Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.

Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?

Kotona mulla on erillinen lasiroskis, jonka käyn tyhjäämässä kierrätyspisteessä. Tietysti kierrätän aina kun se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt-60-luvulla, samoin mieheni. Meillä on Arabian muumiastioita (osa ostettu -90-luvulla, myös käytössä oleva Rauha-muki jota netissä usein himoitaan), valkoista Teemaa ja Paratiisi-sarjaa. Ihmettelen kun täällä parjataan koko ajan ikäisiäni anoppeja, nimittäin kenelläkään tuntemallani ikätoverilla ei ole mitään Myrna-kuppeja tai vastaavaa mistä täällä kirjoitellaan. Itse sain opiskelemaan lähtiessäni muutamia astioita kotoa mukaan mutta ne ovat jo aikoja sitten rikkoutuneet tai muuten hävitetty, osa jäi opiskelusoluihin tai minne lie. Parhaat ovat enää jäljellä enkä niitä aio tyrkyttää kenellekään. Käytän niitä elämäni loppuun, jos hajoavat ostan uutta yhteensopivaa. Perikunta saa ne kärrätä sitten minne haluaa tai palkata firman kaappien tyhjentämiseen, tietysti minun jättämilläni rahoilla.

Kamalaa lukea tällaista ketjua, jotkut astioiden kaltaiset mitättömät asiat rikkovat ihmissuhteita!

Harvoin meillä 60-luvulla syntyneillä noita Myrnoja yms. onkaan, eiköhän nuo ole iäkkäämpiä henkilöitä.  Mehän ollaan vielä täysillä työelämässä jne. eikä kyllä ehditä miniöiden pyykkejä pesemään:)

Vierailija kirjoitti:

Tarkista nyt ensin, ettei ole mitään arvokasta keräilytavaraa esim Arabiaa. Voit saada astiastosta hyvän hinnan. Minä säilyttelisin jonkin aikaa kaapin perällä sitä varten, että anoppi tulee vierailemaan. Tai sitten sanoisin, että astiat "ovat niin hienoja ja hauraita, ettei viitsi arkena käyttää, säästetään vaan tärkeisiin hetkiin" ;)

Siis onko muka kaikilla muilla nämä seuraavalle sukupolvelle luovutetut / tyrkytetyt astiat Arabiaa, tai jotain muuta vähän tyyriimpää? Mun riesaksi on yritetty pistää vain huonokuntoisia, jotain alun perin heikkolaatuista puolalaista ja ties mistä pilipalilandiasta olevaa pikkuvikaista kuppia ja kuppia.

Sanoin miehelleni, kun hän lähti kuolinpesän tavaroiden jakotilaisuuteen, että älä tuo mitään. Samoin tein oman sukuni kohdalla, turhasta tavarasta ei ole kuin haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt-60-luvulla, samoin mieheni. Meillä on Arabian muumiastioita (osa ostettu -90-luvulla, myös käytössä oleva Rauha-muki jota netissä usein himoitaan), valkoista Teemaa ja Paratiisi-sarjaa. Ihmettelen kun täällä parjataan koko ajan ikäisiäni anoppeja, nimittäin kenelläkään tuntemallani ikätoverilla ei ole mitään Myrna-kuppeja tai vastaavaa mistä täällä kirjoitellaan. Itse sain opiskelemaan lähtiessäni muutamia astioita kotoa mukaan mutta ne ovat jo aikoja sitten rikkoutuneet tai muuten hävitetty, osa jäi opiskelusoluihin tai minne lie. Parhaat ovat enää jäljellä enkä niitä aio tyrkyttää kenellekään. Käytän niitä elämäni loppuun, jos hajoavat ostan uutta yhteensopivaa. Perikunta saa ne kärrätä sitten minne haluaa tai palkata firman kaappien tyhjentämiseen, tietysti minun jättämilläni rahoilla.

Kamalaa lukea tällaista ketjua, jotkut astioiden kaltaiset mitättömät asiat rikkovat ihmissuhteita!

Harvoin meillä 60-luvulla syntyneillä noita Myrnoja yms. onkaan, eiköhän nuo ole iäkkäämpiä henkilöitä.  Mehän ollaan vielä täysillä työelämässä jne. eikä kyllä ehditä miniöiden pyykkejä pesemään:)

Olisipa anoppi, jolla olisi elämässään jotain muutakin sisältöä, kuin mun perheen asioihin puuttuminen ja kauniit ja rohkeat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis taas tämä anoppihullu sai aikaan tällaisen keskustelun. Varmastikin parin päivän päästä täällä on aloitus: Anoppini tuli haravoimaan pihani aamulla kello seitsemän eikä mieheni sanonut hänelle mitään.

Tulen aivan hulluksi.Apua!!!

Mikä näissä on sinusta niin uskomatonta? Oman anoppini siskon toiminnasta saisi vaikka kirjan aikaiseksi. Hän tekee noita tempauksia omien tyttärien ja miniöiden kanssa, omat pojat taas eivät voi ikinä tehdä mitään väärää. Hän saattoi mennä lauantaiaamuna klo 7 koputtelemaan ikkunoihin, että vieläkö täällä nukutaan. Toi tavaroita ja vei toisten tavaroita turhina pois. Omalla anopilla ei noita vinkeitä ole koskaan ollut, hän enemmän kauhisteli siskonsa tekemisiä.

Miten ihmeessä kyseinen henkilö pääsee sisälle tuomaan ja viemään tavaraa, jos kiitenkin joutui koputtelemaan ikkunoita?

No vaikka siten, että melko käymään muulloinkin kuin aamuvarhaisella.

Siis teidän suvussa pidetään ovet lukossa vain yöllä?

Meillä ovet ovat lukossa öisin ja kun ollaan pois kotoa. En halua istua kotona lukkojen takana. Eri asia, jos asuisi kerrostalossa.

Siis sinä käyt erikseen joka aamu avaamassa oven lukon ihan siltä varalta, että kuka tahansa kulkija voi poiketa vapaasti sisälle ilman mitään kontrollia?

Ei, vaan tuo helpottaa oman perheen kulkemista. Se, että ovi ei ole lukossa ei ole kenellekään avoin kutsu. Kaikki muut ymmärtävän tämän anoppia lukuun ottamatta.

Teillä ilmeisesti jätetään lauta nojaamaan ulko-oveen, kun talonväki poistuu muualle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.

Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.

Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?

Ainakin meillä lasiroskis on samassa roskakatoksessa muiden roska-astioiden kanssa. Kierrätykseen se lasi siitä lähtee, kun sitä ei laita sekajätteeseen.

Aika harva astiasto on lasia, joten se koko erä menee pilalle, jos sinne laittaa keramiikkaa.

Kannattais opetella kierrättämään oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.

Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.

Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?

Kotona mulla on erillinen lasiroskis, jonka käyn tyhjäämässä kierrätyspisteessä. Tietysti kierrätän aina kun se on mahdollista.

Ei kaikki astiat ole lasia. Opettele kierrättämään oikein.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin miehelleni, kun hän lähti kuolinpesän tavaroiden jakotilaisuuteen, että älä tuo mitään. Samoin tein oman sukuni kohdalla, turhasta tavarasta ei ole kuin haittaa.

Mies ei siis saanut tuoda edes kultakoruja tai käteistä? No olivat varmaan muut osakkaat tyytyväisiä. Enemmän heille.

Tarkista astioiden arvo. Yhden anopin kulhon hinnalla voit ehkä saada kaksi netistä tilaamaasi astiastoa. Miehesi ehkä uskaltaa sanoa sinulle, jos ei halua tai haluaa että myyt astiaston. Jos e et saa myydä, etkä halua käyttää, niin kiikuta takaisin.

Ihan turhaan täällä valitat ja vaikeroit. Sano suoraan sille anopilles.

Minäkin teen kuolinsiivousta. Ensimmäisenä kysyn miniöiltä ja pojiltani ja lastenlapsilta haluavatko he jonkun kulhon, vaasin, astioita jne. Sanovat rehellisesti kyllä tai ei. Jos eivät huoli, niin vien talomme kierrätyshuoneeseen tai myyn netin kirpputorilla. Useita mustia jätesäkkejä olen raahannut jäteastiaan. Ei tätä roinaa mukaansa saa, ja suurin osa menee minun jälkeeni huitsin nevadaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin miehelleni, kun hän lähti kuolinpesän tavaroiden jakotilaisuuteen, että älä tuo mitään. Samoin tein oman sukuni kohdalla, turhasta tavarasta ei ole kuin haittaa.

Mies ei siis saanut tuoda edes kultakoruja tai käteistä? No olivat varmaan muut osakkaat tyytyväisiä. Enemmän heille.

Kultaa ja käteistä löytyy jokaisesta kuolinpesästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ongelmasta voi olla myös siinä, että sillä tyrkyttäjällä on tunneside siihen antamaansa astiastoon. Anoppi tyrkytti meille jotain jälkiruoka kulhoja, rumia ja lohkenneita. Mieluisia settejä löytyi kaapista jo kaksi. Anopin omat oli saatu häälahjaksi joskus 1971, ja nyt mun lapsi saa syödä siitä jogurttinsa anopin päätöksellä.

Kerroin, että jos jättää settinsä meille, niin roskiin menee. Jätti. Heitin kierrätykseen. Anoppi raivostui.

Roskiinhan se piti laittaa, eikä kierrätykseen?

Ainakin meillä lasiroskis on samassa roskakatoksessa muiden roska-astioiden kanssa. Kierrätykseen se lasi siitä lähtee, kun sitä ei laita sekajätteeseen.

Aika harva astiasto on lasia, joten se koko erä menee pilalle, jos sinne laittaa keramiikkaa.

Kannattais opetella kierrättämään oikein.

Hyvin usein jälkiruokakulhot on lasia, ovat olleet aiemmin ja ovat yhä edelleen. Älä lue omiasi.

Nyt äkkiä anoppi ruotuun ja miehelle selkärankaa!!! Ettei käy niinkuin meille, ollaan eron partaalla ja ainakin minä terapian tarpeessa anopin käytöksen vuoksi. Pikkuisen myös oma moka kun ei älytty aiemmin asettaa rajoja. Älä sinä tee samaa virhettä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin miehelleni, kun hän lähti kuolinpesän tavaroiden jakotilaisuuteen, että älä tuo mitään. Samoin tein oman sukuni kohdalla, turhasta tavarasta ei ole kuin haittaa.

Mies ei siis saanut tuoda edes kultakoruja tai käteistä? No olivat varmaan muut osakkaat tyytyväisiä. Enemmän heille.

Käteinen ei ole tavaraa vaan rahaa ja se pitää ilmoittaa perukirjaan, jos rahaa on enemmän kuin muutamia kolikoita. Omalla vanhemmalla käteistä jäi noin satasen verran ja se näkyy perukirjassa. Jos oma mies itse käyttäisi kultakoruja, niin toki hän niitä saisi ottaa. Minä en käytä, joten turha niitä on tänne tuoda.

eri

Ap,

Minä en nyt näe anoppiasi varsinaisena ongelmana, tai muutenkaan järkevänä etsiä tilanteeseen syyllistä.

Yhden asian kuitenkin näen: sinun ja miehesi kommunikaatio tökkii.

Tilanne on siis tämä: Te tarvitsette uuden astiaston, katselit sitä miehesi kanssa ja tämä meni mainitsemaan asiasta äidilleen. Anoppisi ajatteli varmaan saavansa kätevästi kaappitilaa, ja auttavansa teitä. Miehesi ei ehkä ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta jos on yhtään säästäväinen luonne, voi olla, että oli siksi tyytyväinen kun saittekin hänen mielestään käypiä astioita käyttöön.

Mitään valmista ratkaisua et tule täältä saamaan. Ydinkysymyksiin kuuluu, onko astiastolla miehellesi tunnearvoa ja pitääkö hän siitä. Toinen yhtä tärkeä kysymys on, että jos teidän mielipiteet asiasta eroaa, millä tavalla voisitte ratkaista asian.

Itse inhoan turhan tavaran säästämistä, mutta haluan, että pois laitettavista sekä hankittavista isommista ostoksista (jollainen joku kokonainen astiasto kaikkine lautasineen ja kuppeineen mielestäni myös on) keskustellaan yhdessä.

Oma mieheni ei mikään astiahullu ole, eikä hirveän kiinnostunut asiasta, mutta sen verran on joutunut kiinnostua että sanoo suoraan jos joku tökkii tai jos vaikka pitää jostain jutusta. Samoin johonkin ei-neutraaleihin verhoihin haluan hänen ottavan kantaa. Koti on kuitenkin yhteinen paikka ja kaikkien viihtyvyys on tärkeää.