Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Hyvä vaan huomioida ympäristö ja kestävä kehitys ja käyttää olemassa olevia tavaroita sen sijaan että ostetaan aina muodinmukaista uutta Kiinassa valmistettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntiin vaan tai hyväntekeväisyyteen. kirjoitti:
Ota vastaan ja myy nettikirppiksellä. Tuon ajan astiat on todennäköisesti Arabiaa. Nehän menee kuin kuumille kiville. Ellet viitsi, vie Fidaan tai Kierrätyskeskukseen.
Kaikki Arabia ei todellakaan mene kuin kuumille kiville. Oletko koittanut myydä?
Seuraavat buumit tulee olemaan rumimpia 70-80 luvun astioita ja huonekaluja. En olisi uskonut ikinä että kammo 60-luku nousee muotiin saati 70 tai 80, mutta niin niitä vaan näkyy. Niin monet kerätty 2000-luvulla vielä roskiin kun kierrätys ei ottanut vastaan kirjahyllyä joita nyt myydään useilla satasilla.
Ei ne kauniiksi ole muuttuneet mutta nuoret menevät virran mukana. Ja niille rumille astioille löytyy ostajansa kyllä ihan pian.
Anoppi lahjoitti vanhat Arabiat ja voi että käly jolle ei kelvannut, myöhemmin ollut niitä vaatimassa itselleen. Kuin myös sysirumia Ultima thuleja. Ajat muuttuvat.
Samaa mietin. Mummon kuollessa kenellekään ei kelvanneet teak-huonekalut, ne oli ihan kamalia 60-luvun hörhötyksiä, joita nuoriso 10 vuotta sitten katseli melkein oksentaen. No meille mahtui, laitettiin varastoon. Viime kesänä yksi ja toinen alkoi kyselemään, että missä on se ruokapöytä tuoleineen tai kirjahylly, olisi täyspuuta ja hyvät ekan asunnon ostaneelle orastavalle instagramvaikuttajalle. Rumiahan ne on kuin synti, mutta nyt niille tuli yllättäen tunnearvoa, kun kaikilla muillakin on.
Me otettiin mukisematta vastaan anopin tarjoamat astiat. Myytin osa, ja loput toimivat kissojen ruokalautasina :)
Kun tytär lähti opiskelemaan 3 v sitten, sanoin että ottaa mukaansa mitä tarvitsee, lautasia, liinavaatteita jne ja ostaa sitten vähitellen omat, ettei ensimmäinen opintotuki mene kokonaan sisustamiseen.
Viimeksi kun kävin hänen luonaan, hän oli hankkinut uuden sängynpeiton ja verhot, ja heivannut vanhat pois.
Oli tosi kivan näköistä, kehuin hänen värisilmäänsä. Pikkuhiljaa sitten ostelee sellaista mistä tykkää.
Jos itse haluaa vielä lapsuudenkodista jotain, saa toki, mutta en tyrkytä, ja olen jo raivaillut omaa turhaa tavaraani.
Vierailija kirjoitti:
Mä saan aina appivanhemmilta nähdessäni heille tarpeetonta.
Kun takavalot ovat hävinneet näköpiiristä, aloitan myymisenRahat tosin menee sentilleen asuntolainaan, mutta eipä jää kaappien tukkeiksi.
Ei ihmiset muista mitä ovat antaneet.
Mun anoppi muistaa. Eikä yhtään häpeile, kun jää verekseltään kiinni vaatekaapin penkomisesta, kun etsii sitä kulhoa, jonka just ennen joulua mulle antoi. (=tunki väkisin meille)
Näissä anopin lahjoituksista on myös ikuinen säilytys velvollisuus minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin osaan samaistua tähän! Olin meiltä antanut ylimääräisiä mukeja pois ja lähes seuraavana päivänä mies tuli äidiltään kylkiäisenä saatujen Coca-Cola lasien (noin 10 kpl) kanssa, jotka anoppi oli kaivellut kaapista saatesanoilla "keräilykappaleita ovat" Ihan varmasti joo. Ilmaiseksi Mäkkäristä saatuja.
Näin punaista. Sulloin lasit kaapin perimmäiseen nurkkaan. Anoppi oli pääsiäisenä kaivellut kaappejamme kyselen missä lasit ovat etten oo vain ehtinyt heittää kierrätykseen.
Meillä taas teini pitää juurikin noista Mäkkärin keräilylaseista 😊
Jos ne anopin astiat on jotain keräilyharvinaisuuksia, hänen kannattaa itse ne myydä ja käyttää rahat itseensä. Mutta hänen pitää kyllä itse nähdä se myymisen vaiva...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei mitenkään uskonut, että esim tietosanakirjasarjalla ei ole mitään arvoa, vaikka aikanaan kallis olikin. Ei, enkä minä niitä halua. Eivätkä kelpaa edes paperikeräykseen.
Meillä on tietosanakirjasarja vuodelta 1892 ja sitä moni pitää arvokkaana.
Mutta vuoden 1982 tietosanakirjalla ei ole enää mitään arvoa. Se Otavan suuri tietosanakirjasetti voi mahdollisesti olla jonkun arvoinen, mutta joku vähäpätöisempi sarja ei kelpaa edes kierrätyskeskukselle.
1800-luvulla kirjoja oli vain hyvin harvoilla. 1980-luvulla niitä oli kaikilla. Nyt 2020-luvulla niitä on taas huomattavasti harvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin osaan samaistua tähän! Olin meiltä antanut ylimääräisiä mukeja pois ja lähes seuraavana päivänä mies tuli äidiltään kylkiäisenä saatujen Coca-Cola lasien (noin 10 kpl) kanssa, jotka anoppi oli kaivellut kaapista saatesanoilla "keräilykappaleita ovat" Ihan varmasti joo. Ilmaiseksi Mäkkäristä saatuja.
Näin punaista. Sulloin lasit kaapin perimmäiseen nurkkaan. Anoppi oli pääsiäisenä kaivellut kaappejamme kyselen missä lasit ovat etten oo vain ehtinyt heittää kierrätykseen.
Meillä taas teini pitää juurikin noista Mäkkärin keräilylaseista 😊
Niitä saa kirppikseltä eurolla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkakaapa vähitellen tajuta, et tasa-arvo tarkoittaa sitä, et se mies saa päättää ihan yhtä vahvasti mitä astioita kotona on. Vaikka ne olis rumat. Ja anopilta.
Nimenomaan näin! Ärsyttää, miksi akkojen pitäs päättää astiat ja muut.
Mieluiten niin, että pariskunta yhdessä valitsee. Jos toinen ei halua niitä, joita anoppi ehkä ystävällisesti tarjoaa, silloin niitä ei oteta, vaan otetaan sellaiset jotka miellyttää molempien silmää ja toiveita. Miksi anoppi saisi olla se toinen päättävä osapuoli, kun on kyse miniän kodista?
Kerropa ihan rehellisesti, mitä mies on päättänyt teidän sisustuksessanne?
Se "yhdessä valitseminen" on paskapuhetta. -eri
Me käytiin ekat huonekalut ostamassa yhdessä huonekaluliikkeestä. Yhdessä ollaan ostettu viimeksi uusi sohva 2004 ja keittiön valaisin muistaakseni 2010. Jos mies ei lähtisi mukaan tai sanoisi ihan sama, niin tietenkin tekisin valinnat itse. Mies ei ole kertaakaan sanonut, että haluaisi ostaa jotain yksin.
Kodin tekstiilit olen minä valinnut, sillä pyykkäys ja siivous on jäänyt minun hommaksi. Mies ei miettisi yhtään, miten niitä huolletaan ja pestään.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin osaan samaistua tähän! Olin meiltä antanut ylimääräisiä mukeja pois ja lähes seuraavana päivänä mies tuli äidiltään kylkiäisenä saatujen Coca-Cola lasien (noin 10 kpl) kanssa, jotka anoppi oli kaivellut kaapista saatesanoilla "keräilykappaleita ovat" Ihan varmasti joo. Ilmaiseksi Mäkkäristä saatuja.
Näin punaista. Sulloin lasit kaapin perimmäiseen nurkkaan. Anoppi oli pääsiäisenä kaivellut kaappejamme kyselen missä lasit ovat etten oo vain ehtinyt heittää kierrätykseen.
Meillä taas teini pitää juurikin noista Mäkkärin keräilylaseista 😊
Niitä saa kirppikseltä eurolla..
Niin? Eurolla niitä sai aterian lisukkeenakin, enempää ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai mahtavaa, jossain vaiheessa muotiin tulee taas ne 70-luvun valtavan isot möhkälekirjahyllyt. Myyn tuon omani kovaan hintaan. Tosin nykyasunnoissa ei ole niin isoja olohuoneita, että se sopisi minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntiin vaan tai hyväntekeväisyyteen. kirjoitti:
Ota vastaan ja myy nettikirppiksellä. Tuon ajan astiat on todennäköisesti Arabiaa. Nehän menee kuin kuumille kiville. Ellet viitsi, vie Fidaan tai Kierrätyskeskukseen.
Kaikki Arabia ei todellakaan mene kuin kuumille kiville. Oletko koittanut myydä?
Seuraavat buumit tulee olemaan rumimpia 70-80 luvun astioita ja huonekaluja. En olisi uskonut ikinä että kammo 60-luku nousee muotiin saati 70 tai 80, mutta niin niitä vaan näkyy. Niin monet kerätty 2000-luvulla vielä roskiin kun kierrätys ei ottanut vastaan kirjahyllyä joita nyt myydään useilla satasilla.
Ei ne kauniiksi ole muuttuneet mutta nuoret menevät virran mukana. Ja niille rumille astioille löytyy ostajansa kyllä ihan pian.
Anoppi lahjoitti vanhat Arabiat ja voi että käly jolle ei kelvannut, myöhemmin ollut niitä vaatimassa itselleen. Kuin myös sysirumia Ultima thuleja. Ajat muuttuvat.
Ultima thule ei ole sysiruma :(
Ottaisin innosta kiljuen, ja jopa maksaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin osaan samaistua tähän! Olin meiltä antanut ylimääräisiä mukeja pois ja lähes seuraavana päivänä mies tuli äidiltään kylkiäisenä saatujen Coca-Cola lasien (noin 10 kpl) kanssa, jotka anoppi oli kaivellut kaapista saatesanoilla "keräilykappaleita ovat" Ihan varmasti joo. Ilmaiseksi Mäkkäristä saatuja.
Näin punaista. Sulloin lasit kaapin perimmäiseen nurkkaan. Anoppi oli pääsiäisenä kaivellut kaappejamme kyselen missä lasit ovat etten oo vain ehtinyt heittää kierrätykseen.
Meillä taas teini pitää juurikin noista Mäkkärin keräilylaseista 😊
Niitä saa kirppikseltä eurolla..
Niin? Eurolla niitä sai aterian lisukkeenakin, enempää ei tarvita.
Itse asiassa eurolla saa sen XL-aterian, jossa on isompi juoma ja ranskikset. Ja kesäisin aina noita kokislaseja.
Lasi itsessään ei maksa mitään. Ihan ehta kylkiäinen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kusipääasennetta. Anopin kuuluvat siihen iläpolveen kun oli hieno asia saada vanhoja astiastoja. Heitätkö myös omalta äidiltäsi saamat asiat roskiin.
Miehilläkin on nostalgian tunteita. Mitähän vaimoni olisi sanonut jos reagoisi noin hänen äidiltä ja mummolta tulleisiin astioihin.
Anoppi tunkee väkisin mukaan rikkinäisiä roskaa. Ja vaikka mitä väitetään, ne kuviottomaksi pestyt Arabian lautaset eivät ole arvokkaita, eurolla niitä myydään kirppiksellä. Jos kieltäydyn ottamasta niitä, haukutaan ja huudetaan, jos edes syyllistämällä saisi anoppi tahtonsa läpi.
Äiti taas kysyy, että haluanko astian x. Jos kieltäydyn, asia jää siihen. Vie itse kirppikselle turhat, jos haluaa jostain eroon, mikä ei löydä kotia mun tai siskoni luota. Hän ei ota itseensä, vaikka joku tavara ei ole mulle tarpeellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä vaihtoehtoni sinulle
1. sano suoraan etteivät astiat tyylisiäsi ja haluat itse valita astiat josta syöt tarjoutuen palauttamaan
2. Jatkaen ensimmäiseen mikäli anoppi ei halua takaisin itselleen turhaa kysy käykö että annat eteenpäin/ autat myymään ne ja anopille vaikka tuotot
3. Vähemmän kunnollinen vaihtoehto eli hätävale: sanot tyyliin että astioita liikaa kun ehdit jo tilata netistä setin joka tulossa ja siksi anopi astiat palautetaan
4. Pidät astiat ja märehdit palstalle nuristen
EI. vaan
1. Anopille Kiitos hienosta ajatuksesta, mutta ei kiitos, en ota noita, eivät ole minun tyylisiäni.
2. Anopille, otatko astiat takaisin vai viemmekö ne kirpparille.
3. Kasvata itsellesi selkäranka niin ei tarvitse ruveta valehtelemaan.
4. Jos osaat 1 ja 2:sen tähän kohtaan ei ole enää tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntiin vaan tai hyväntekeväisyyteen. kirjoitti:
Ota vastaan ja myy nettikirppiksellä. Tuon ajan astiat on todennäköisesti Arabiaa. Nehän menee kuin kuumille kiville. Ellet viitsi, vie Fidaan tai Kierrätyskeskukseen.
Kaikki Arabia ei todellakaan mene kuin kuumille kiville. Oletko koittanut myydä?
Seuraavat buumit tulee olemaan rumimpia 70-80 luvun astioita ja huonekaluja. En olisi uskonut ikinä että kammo 60-luku nousee muotiin saati 70 tai 80, mutta niin niitä vaan näkyy. Niin monet kerätty 2000-luvulla vielä roskiin kun kierrätys ei ottanut vastaan kirjahyllyä joita nyt myydään useilla satasilla.
Ei ne kauniiksi ole muuttuneet mutta nuoret menevät virran mukana. Ja niille rumille astioille löytyy ostajansa kyllä ihan pian.
Anoppi lahjoitti vanhat Arabiat ja voi että käly jolle ei kelvannut, myöhemmin ollut niitä vaatimassa itselleen. Kuin myös sysirumia Ultima thuleja. Ajat muuttuvat.
Ultima thule ei ole sysiruma :(
Ottaisin innosta kiljuen, ja jopa maksaisin.
Minäkin tykkään Ultima Thulesta, olen jopa ostanut sitä lahjaksi kolmekymppiselle lapselleni. Ostin, koska lapsi itse toivoi, kun kysyin lahjatoivetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Isovanhempi voi auttaa, mutta on hyödytöntä auttaa tavaralla, jota avun tarvitsija ei tarvitse. Tyrkyttäjämummo haluaa auttaa vain niin kuin itse tahtoo, ei niin kuin tarve olisi.
Kuka auttaisi minua karsimaan ylimääräistä tavaraa kotoa, johon meinaa jo hukkua. Voisin ihan maksaa siitä hyvästä. Kyllä tavaroista eroon pääseminen on vaivalloista. Sekin, kun pitää päättää ja pähkäillä, mitä tekee niille sadoille tavaroille, kun tunnearvoakin on, tai vaikka sitä anopin tunnearvoa. Tosi hankalaa. Itse vien sen taskin nykyään lahjaksi vain sellaista, joka kuluu pois (syötävä tai muutoin poiskuluva saippuan tavoin) tai jolla voi ostaa. Voihan sen lahjakortin antaa vaikka antiikkikauppaan, jos ihan välttämättä haluaa. Vie sinne ensin omat vanhat astiat ja toivoo, että ne olisivat juuri se, mistä lahjakortin saaja on aina haaveillut....
Googleta netistä, löytyykö paikkakunnaltasi ammattijärjestäjiä.
Minä käytin sellaista.
Ja mitä aloitukseen tulee, niin sodanjäleiset sukupolvet on kasvatettu niin, että mitään ei heitetä pois. Ei varsinkaan ehjää. Sitä voi joku tarvita vielä. Hyvää hyvyyttään lahjoittavat, että nuorten ei tarvitsisi rahalla ostaa samanlaista tuotetta. Kumma asenne nykynuorilla, kun kuvittelevat, että ilkeyttään tai laiskuuttaan lahjoittavat, että ei tarvitsisi itse kärrätä kaatopaikalle. Hävytön asenne.
Riitelemään ei kannata ruveta, eikä pahoittaa lahjoittajan mieltä. Sen sijaan voi kiittää kauniisti ja sanoa, että ei tarvitse, kun on ihan tietynlainen mielessä, jonka välttämättä haluaa.
Mun koti ei ole anopin rojujen varasto, vaan mun ja perheeni koti! Meillä ei ole kyseessä vain astiasto, vaan useampi kaapillinen astioita, vaaseja, mattoja, yksi valtava kulmasohva vuodelta 1982. Ihan oikeesti, kuka haluaa asua kodissa, joka näyttää Pelastusarmeijan lahjoituskirppikseltä?
Kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti ollaan kieltäydytty. Kielletty tuomasta mitään. Aikaan ollaan saatu itkupotkuraivareita, joista moni uhmaikäinen olisi kateellinen ja syyllistäminen, kun mikään ei kelpaa. Huom! Anopin tuomat tavarat ovat suurimmaksi osaksi rikkinäisiä.
En keksi mitään syytä, miksi antaisin anopin määrätä, miltä kotini näyttää. Kohteliaisuus on pitänyt unohtaa, kun toinen ei ole ottanut kieltoja kuuleviin korviinsa. Välit tässä on mennyt, mutta saapa olla rauhassa. Tavarat eivät edes ole ainoa ongelma tuon "hyvää tarkoittavan" maan aivan kanssa.
Toivottavasti karma kostaa ja saat yhtä pirullisen ja lapsellsien miniän kuin itse olet omalle anopillesi. Se on helppo sitä anoppia aina morkata mutta sama kohtalo on luvassa itselläsikin, sinustakin tulee vihattu anoppi, hähää.
En ole erityisen pidetty ihmisenä, joten paljon mahdollista, että olen vihattu anoppi.
Kerrotko mikä viestissäni oli lapsellista? Se, että en ole anoppini oikkuihin mukautuva kynnysmattominiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntiin vaan tai hyväntekeväisyyteen. kirjoitti:
Ota vastaan ja myy nettikirppiksellä. Tuon ajan astiat on todennäköisesti Arabiaa. Nehän menee kuin kuumille kiville. Ellet viitsi, vie Fidaan tai Kierrätyskeskukseen.
Kaikki Arabia ei todellakaan mene kuin kuumille kiville. Oletko koittanut myydä?
Seuraavat buumit tulee olemaan rumimpia 70-80 luvun astioita ja huonekaluja. En olisi uskonut ikinä että kammo 60-luku nousee muotiin saati 70 tai 80, mutta niin niitä vaan näkyy. Niin monet kerätty 2000-luvulla vielä roskiin kun kierrätys ei ottanut vastaan kirjahyllyä joita nyt myydään useilla satasilla.
Ei ne kauniiksi ole muuttuneet mutta nuoret menevät virran mukana. Ja niille rumille astioille löytyy ostajansa kyllä ihan pian.
Anoppi lahjoitti vanhat Arabiat ja voi että käly jolle ei kelvannut, myöhemmin ollut niitä vaatimassa itselleen. Kuin myös sysirumia Ultima thuleja. Ajat muuttuvat.
Ultima thule ei ole sysiruma :(
Ottaisin innosta kiljuen, ja jopa maksaisin.
Minäkin tykkään Ultima Thulesta, olen jopa ostanut sitä lahjaksi kolmekymppiselle lapselleni. Ostin, koska lapsi itse toivoi, kun kysyin lahjatoivetta.
Mun tädillä oli Ultima Thulea, kun olin lapsi. Mun mielestä se oli maailman upein astia. Tykkään edelleen, kelpuuttaisin.
Kerropa ihan rehellisesti, mitä mies on päättänyt teidän sisustuksessanne?
Se "yhdessä valitseminen" on paskapuhetta. -eri