Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Mun äiti ei mitenkään uskonut, että esim tietosanakirjasarjalla ei ole mitään arvoa, vaikka aikanaan kallis olikin. Ei, enkä minä niitä halua. Eivätkä kelpaa edes paperikeräykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Isovanhempi voi auttaa, mutta on hyödytöntä auttaa tavaralla, jota avun tarvitsija ei tarvitse. Tyrkyttäjämummo haluaa auttaa vain niin kuin itse tahtoo, ei niin kuin tarve olisi.
Kuka auttaisi minua karsimaan ylimääräistä tavaraa kotoa, johon meinaa jo hukkua. Voisin ihan maksaa siitä hyvästä. Kyllä tavaroista eroon pääseminen on vaivalloista. Sekin, kun pitää päättää ja pähkäillä, mitä tekee niille sadoille tavaroille, kun tunnearvoakin on, tai vaikka sitä anopin tunnearvoa. Tosi hankalaa. Itse vien sen taskin nykyään lahjaksi vain sellaista, joka kuluu pois (syötävä tai muutoin poiskuluva saippuan tavoin) tai jolla voi ostaa. Voihan sen lahjakortin antaa vaikka antiikkikauppaan, jos ihan välttämättä haluaa. Vie sinne ensin omat vanhat astiat ja toivoo, että ne olisivat juuri se, mistä lahjakortin saaja on aina haaveillut....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Isovanhempi voi auttaa, mutta on hyödytöntä auttaa tavaralla, jota avun tarvitsija ei tarvitse. Tyrkyttäjämummo haluaa auttaa vain niin kuin itse tahtoo, ei niin kuin tarve olisi.
Kuka auttaisi minua karsimaan ylimääräistä tavaraa kotoa, johon meinaa jo hukkua. Voisin ihan maksaa siitä hyvästä. Kyllä tavaroista eroon pääseminen on vaivalloista. Sekin, kun pitää päättää ja pähkäillä, mitä tekee niille sadoille tavaroille, kun tunnearvoakin on, tai vaikka sitä anopin tunnearvoa. Tosi hankalaa. Itse vien sen taskin nykyään lahjaksi vain sellaista, joka kuluu pois (syötävä tai muutoin poiskuluva saippuan tavoin) tai jolla voi ostaa. Voihan sen lahjakortin antaa vaikka antiikkikauppaan, jos ihan välttämättä haluaa. Vie sinne ensin omat vanhat astiat ja toivoo, että ne olisivat juuri se, mistä lahjakortin saaja on aina haaveillut....
Googleta netistä, löytyykö paikkakunnaltasi ammattijärjestäjiä.
Minä käytin sellaista.
Ja mitä aloitukseen tulee, niin sodanjäleiset sukupolvet on kasvatettu niin, että mitään ei heitetä pois. Ei varsinkaan ehjää. Sitä voi joku tarvita vielä. Hyvää hyvyyttään lahjoittavat, että nuorten ei tarvitsisi rahalla ostaa samanlaista tuotetta. Kumma asenne nykynuorilla, kun kuvittelevat, että ilkeyttään tai laiskuuttaan lahjoittavat, että ei tarvitsisi itse kärrätä kaatopaikalle. Hävytön asenne.
Riitelemään ei kannata ruveta, eikä pahoittaa lahjoittajan mieltä. Sen sijaan voi kiittää kauniisti ja sanoa, että ei tarvitse, kun on ihan tietynlainen mielessä, jonka välttämättä haluaa.
Kirjoitin jo aiemmin, että rupesin keräämään itselleni mieleistä astiasarjaa 90-luvulla. Meillä oli 80-luvulla ostettu halpissarja, mutta ne alkoi hajota pienestäkin kolhusta. Nyt minulla on aivan ihana ja täysimääräinen astiasto, josta nautin päivittäin. Käytän niitä niin pitkään, mitä elän. Lapset saavat tehdä niille mitä lystäävät, ne ovat siinä vaiheessa tehtävänsä tehneet. Aloittajan anoppi ei tainnut tykätä itse astioista, joten halusi laittaa vahingon kiertämään.
On kyllä TODELLISIA "ongelmia" nämä :DDDDDDDDDD
Miten joku voi olla kasvatettu niin herkäksi ja kieroon, että tälläisestä asiasta täytyy laittaa postaus vauva.fi?
Käsittämätöntä ettet ota astioita kaapista ja vie roskikseen, vaan tulet tänne avautumaan? Vaikeaa sanoa kumpi on nössömpi, sinä vai miehesi.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla uutta ja kivaa. Nyt kun oli vanhat astiat, niin ei saanut tilailla netistä kivoja kuppeja ja sekös harmittaa. Tuo ilmasto näkökulma on hyvä pointti, sillä kaikki sisustaminen ja pintaremontti kuormittaa maapalloa todella paljon. En ymmärrä miksi vihreät eivät meuhkaa tästä.
Sen takia, koska nuo ovat sellaisia vähän naisten juttuja. Nainen itsekkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että ihmiset säilyttää roskaa. Roskaahan se on, jos ei itselle kelpaa. Miksi antaisi lapsilleen sitten?
Luulen, että monet vanhemmat ja isovanhemmat ajattelevat vain hyvää. Että lapsilta säästyy sitten rahaa kun ei tarvitse ostaa uusia.
Ne anopin vanhat astiat ovat monin verroin paremmin tehtyä laatua kuin miniän himoitsemat vinkuintiassa orjatyönä tehdyt ikea-kipot.
Jos kuitenkin on pakko saada ostaa ne uudet ikea-krääsät, laita laadukkaat vanhat astiat nettikirpparille myyntiin. Arabiaa ym. laatukamaa kerätään, niillä on rahallista arvoa vielä käytettynäkin.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla uutta ja kivaa. Nyt kun oli vanhat astiat, niin ei saanut tilailla netistä kivoja kuppeja ja sekös harmittaa. Tuo ilmasto näkökulma on hyvä pointti, sillä kaikki sisustaminen ja pintaremontti kuormittaa maapalloa todella paljon. En ymmärrä miksi vihreät eivät meuhkaa tästä.
Vihreät toimii ja pitää jatkuvasti tästäkin turhakuluttamisesta keskustelua yllä. Ei vain tavoita sinua, jos pelkkää persusomea katsot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että ihmiset säilyttää roskaa. Roskaahan se on, jos ei itselle kelpaa. Miksi antaisi lapsilleen sitten?
Luulen, että monet vanhemmat ja isovanhemmat ajattelevat vain hyvää. Että lapsilta säästyy sitten rahaa kun ei tarvitse ostaa uusia.
Ne anopin vanhat astiat ovat monin verroin paremmin tehtyä laatua kuin miniän himoitsemat vinkuintiassa orjatyönä tehdyt ikea-kipot.
Jos kuitenkin on pakko saada ostaa ne uudet ikea-krääsät, laita laadukkaat vanhat astiat nettikirpparille myyntiin. Arabiaa ym. laatukamaa kerätään, niillä on rahallista arvoa vielä käytettynäkin.
Mistä sinä tiedät? Oletko nähnyt ne astiat? Ei kaikki vanha ole laatua, kyllä ennenkin osattiin tehdä halpaa ja huonoa. Ne on edelleen halpaa ja huonoa, jos eivät ole hajonneet.
Läksin maailmalle 16 vuotiaana . Kahteen vuoteen oli vain pari juomalasia .Muuta rompetta vain vaatteita matkalaukullinen . Olisinpa ollut kiitollinen astioista ja muista taloustavaroista . No, siinä sitten hyvinvointivaltio luotiin, se sukupolvi ja varmaan se anoppikin ,kaikki ahersivat . Astiat olivat kalliita palkkaan nähden, ei tukia mitään asumiseenkaan . Kylmä vinttihuone asuntona . Nytkö oksettaa nuoria rouvia ? Vaan jospa se muuttuisi kohta . Mua etoo ainakin lentelevä, saastuttava sukupolvi . Sia vatukossa, älyttömät .
Kannattaa keskustella miehen kanssa kupeista, sillä voihan lapsuuden astioilla olla miehelle tunnearvoa.
Samaistuin kuitenkin ap:n kirjoitukseen. Mulla on sukulainen, joka laottaa tavaroitaan "hyvästä sydämestään" toisten riesaksi. Se on oikeesti raivostuttavaa, kun suorat kiellotkaan eivät auta, vaan tavaraa tuodaan rappusille ja takapihalle, vaikka olet sanonut, ettet niitä halua. Murheena tietysti pieni, mutta kun tuntuu, että joka kaappi tursuaa, mikään ei mahdu piiloon ja koti sotkeentuu helposti, iskee ahdistus. Hyväsydäminen lahjoittaminen muuttuu kiusaamiseksi. Tavaran kieltäytyjästä luodaan myös ylimielistä kuvaa tyyliin "ei meidän tavarat kelpaa". Silloin on hyväsydämisyys kaukana.
Manta Hintriikan tytär kirjoitti:
Läksin maailmalle 16 vuotiaana . Kahteen vuoteen oli vain pari juomalasia .Muuta rompetta vain vaatteita matkalaukullinen . Olisinpa ollut kiitollinen astioista ja muista taloustavaroista . No, siinä sitten hyvinvointivaltio luotiin, se sukupolvi ja varmaan se anoppikin ,kaikki ahersivat . Astiat olivat kalliita palkkaan nähden, ei tukia mitään asumiseenkaan . Kylmä vinttihuone asuntona . Nytkö oksettaa nuoria rouvia ? Vaan jospa se muuttuisi kohta . Mua etoo ainakin lentelevä, saastuttava sukupolvi . Sia vatukossa, älyttömät .
Eivät osaa arvostaa mitään jaa keskittyvät haalimaan statusta ja kilvenkiillotusta. Siinähän se nykyihmisen elämä sitten meneekin.
Mun veljen anoppi tunkee ylijäämäastioitaan ja vanhoja mattojaan mun mökille! Kahvinkeittimiäkin on mösrskässä jo kolme.
Siellä ei ole edes kunnon isoja roskiksia pihalla niin kuin taloyhtiöissä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo aiemmin, että rupesin keräämään itselleni mieleistä astiasarjaa 90-luvulla. Meillä oli 80-luvulla ostettu halpissarja, mutta ne alkoi hajota pienestäkin kolhusta. Nyt minulla on aivan ihana ja täysimääräinen astiasto, josta nautin päivittäin. Käytän niitä niin pitkään, mitä elän. Lapset saavat tehdä niille mitä lystäävät, ne ovat siinä vaiheessa tehtävänsä tehneet. Aloittajan anoppi ei tainnut tykätä itse astioista, joten halusi laittaa vahingon kiertämään.
Miten ihmeessä 90-luvun käyttöastioiden lasitukset kestävät ehjinä? Meillä on uusittu Teeman lautasia jo varmasti kolmeen kertaan. Nyt vaihdoin merkiä Pentikin lautasiin, lasitus on paksumpi.
Mä saan aina appivanhemmilta nähdessäni heille tarpeetonta.
Kun takavalot ovat hävinneet näköpiiristä, aloitan myymisen
Rahat tosin menee sentilleen asuntolainaan, mutta eipä jää kaappien tukkeiksi.
Ei ihmiset muista mitä ovat antaneet.
Kysy mieheltä, että tykkääkö astioista ja haluaako käyttää niitä. Jos kyllä, niin järjestätte jostakin tilaa niille. Jos ei, niin kysy mieheltä että voitko laittaa kiertoon. Anopille ei tarvitse raportoida asiasta mitenkään.
Aikuinen ihminen, eli ap, voinee omilla tai yhteisillä astioilla ostaa joka tapauksessa haluamiaan astioita, ei ole väliä onko anopin astiat teillä vai ei.
Ne anopin vanhat astiat ovat monin verroin paremmin tehtyä laatua kuin miniän himoitsemat vinkuintiassa orjatyönä tehdyt ikea-kipot.
Jos kuitenkin on pakko saada ostaa ne uudet ikea-krääsät, laita laadukkaat vanhat astiat nettikirpparille myyntiin. Arabiaa ym. laatukamaa kerätään, niillä on rahallista arvoa vielä käytettynäkin.[/quote]
=======
Mistä niin tarkkaan tiedät, että AP aikoi ostaa ikeaa tai jotain muuta halpissarjaa?
Musta ne astiat on hienoja.
ap:n mies
Vierailija kirjoitti:
Mun veljen anoppi tunkee ylijäämäastioitaan ja vanhoja mattojaan mun mökille! Kahvinkeittimiäkin on mösrskässä jo kolme.
Siellä ei ole edes kunnon isoja roskiksia pihalla niin kuin taloyhtiöissä.
Sun mökin pihalla on just niin isot roskikset kun sinne hankit...
Tarinoitsija se taas jaksaa. Epäilen, että ap on yksi modeista, jolle on annettu tehtäväksi tehdä näitä aloitustarinoita.