Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veljen anoppi tunkee ylijäämäastioitaan ja vanhoja mattojaan mun mökille! Kahvinkeittimiäkin on mösrskässä jo kolme.
Siellä ei ole edes kunnon isoja roskiksia pihalla niin kuin taloyhtiöissä.
Sun mökin pihalla on just niin isot roskikset kun sinne hankit...
Joo, mutta ne roskikset ja roskisten tyhjentäminen maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta ne astiat on hienoja.
ap:n mies
Mutta ei rohkeus riittänyt sanomaan sitä vaimolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viet anopille astiat takaisin ja sanot että paljon kiitoksia, mutta näille ei ole tarvetta kun tässä kävi nyt väärinkäsitys ja olit jo katsellut kaupasta astiaston teille. Anoppi voi vähän harmistua mutta ei se siihen kuole.
ja vaikka sattuisi kuolemaan, niin menetys ei liene kummoinen... :p
Siis? Voiko joku typerämpää kirjoittaa??
🧛🏿♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo aiemmin, että rupesin keräämään itselleni mieleistä astiasarjaa 90-luvulla. Meillä oli 80-luvulla ostettu halpissarja, mutta ne alkoi hajota pienestäkin kolhusta. Nyt minulla on aivan ihana ja täysimääräinen astiasto, josta nautin päivittäin. Käytän niitä niin pitkään, mitä elän. Lapset saavat tehdä niille mitä lystäävät, ne ovat siinä vaiheessa tehtävänsä tehneet. Aloittajan anoppi ei tainnut tykätä itse astioista, joten halusi laittaa vahingon kiertämään.
Miten ihmeessä 90-luvun käyttöastioiden lasitukset kestävät ehjinä? Meillä on uusittu Teeman lautasia jo varmasti kolmeen kertaan. Nyt vaihdoin merkiä Pentikin lautasiin, lasitus on paksumpi.
Pentikiä ne minunkin astiat ovat. Hyvänä ovat pysyneet vaikka ovat koko ajan käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Minä pistin kaapin perälle ja ostin sen mieluisan astiaston. Erotessa otin ostamani astiaston mukaan ja eksälle jäi se hirvekä perintöastiasto.
Nerokasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Isovanhempi voi auttaa, mutta on hyödytöntä auttaa tavaralla, jota avun tarvitsija ei tarvitse. Tyrkyttäjämummo haluaa auttaa vain niin kuin itse tahtoo, ei niin kuin tarve olisi.
Kuka auttaisi minua karsimaan ylimääräistä tavaraa kotoa, johon meinaa jo hukkua. Voisin ihan maksaa siitä hyvästä. Kyllä tavaroista eroon pääseminen on vaivalloista. Sekin, kun pitää päättää ja pähkäillä, mitä tekee niille sadoille tavaroille, kun tunnearvoakin on, tai vaikka sitä anopin tunnearvoa. Tosi hankalaa. Itse vien sen taskin nykyään lahjaksi vain sellaista, joka kuluu pois (syötävä tai muutoin poiskuluva saippuan tavoin) tai jolla voi ostaa. Voihan sen lahjakortin antaa vaikka antiikkikauppaan, jos ihan välttämättä haluaa. Vie sinne ensin omat vanhat astiat ja toivoo, että ne olisivat juuri se, mistä lahjakortin saaja on aina haaveillut....
Googleta netistä, löytyykö paikkakunnaltasi ammattijärjestäjiä.
Minä käytin sellaista.
Ja mitä aloitukseen tulee, niin sodanjäleiset sukupolvet on kasvatettu niin, että mitään ei heitetä pois. Ei varsinkaan ehjää. Sitä voi joku tarvita vielä. Hyvää hyvyyttään lahjoittavat, että nuorten ei tarvitsisi rahalla ostaa samanlaista tuotetta. Kumma asenne nykynuorilla, kun kuvittelevat, että ilkeyttään tai laiskuuttaan lahjoittavat, että ei tarvitsisi itse kärrätä kaatopaikalle. Hävytön asenne.
Riitelemään ei kannata ruveta, eikä pahoittaa lahjoittajan mieltä. Sen sijaan voi kiittää kauniisti ja sanoa, että ei tarvitse, kun on ihan tietynlainen mielessä, jonka välttämättä haluaa.
Ei ne sodanjälkeiset sukupolvet tyhmiä ole. He tietävät kyllä, että niitä Ernesti-pappavainaan kalsareita ja pilkkihaalaria ei tarvita. Siksi he haluavat lahjoittaa ne pois omista kaapeistaan - koska niistä pääsee kätevimmin eroon lahjoittamalla ne jälkipolville. Jälkipolvi ei tarvitse käytettyjä kalsareita tai pilkkihaalaria, jos ei harrasta pilkkimistä. Nekin ovat kehittyneet niistä ajoista, nykyään saa vedenkestäviä vaatteita.
Oma asenteesi on hävytön.
Ihmettelen kusipääasennetta. Anopin kuuluvat siihen iläpolveen kun oli hieno asia saada vanhoja astiastoja. Heitätkö myös omalta äidiltäsi saamat asiat roskiin.
Miehilläkin on nostalgian tunteita. Mitähän vaimoni olisi sanonut jos reagoisi noin hänen äidiltä ja mummolta tulleisiin astioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vastaan ja myy nettikirppiksellä. Tuon ajan astiat on todennäköisesti Arabiaa. Nehän menee kuin kuumille kiville. Ellet viitsi, vie Fidaan tai Kierrätyskeskukseen.
Kasvakaa aikuisiksi ja vaihtakaa puheenaihetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Isovanhempi voi auttaa, mutta on hyödytöntä auttaa tavaralla, jota avun tarvitsija ei tarvitse. Tyrkyttäjämummo haluaa auttaa vain niin kuin itse tahtoo, ei niin kuin tarve olisi.
Kuka auttaisi minua karsimaan ylimääräistä tavaraa kotoa, johon meinaa jo hukkua. Voisin ihan maksaa siitä hyvästä. Kyllä tavaroista eroon pääseminen on vaivalloista. Sekin, kun pitää päättää ja pähkäillä, mitä tekee niille sadoille tavaroille, kun tunnearvoakin on, tai vaikka sitä anopin tunnearvoa. Tosi hankalaa. Itse vien sen taskin nykyään lahjaksi vain sellaista, joka kuluu pois (syötävä tai muutoin poiskuluva saippuan tavoin) tai jolla voi ostaa. Voihan sen lahjakortin antaa vaikka antiikkikauppaan, jos ihan välttämättä haluaa. Vie sinne ensin omat vanhat astiat ja toivoo, että ne olisivat juuri se, mistä lahjakortin saaja on aina haaveillut....
Googleta netistä, löytyykö paikkakunnaltasi ammattijärjestäjiä.
Minä käytin sellaista.
Ja mitä aloitukseen tulee, niin sodanjäleiset sukupolvet on kasvatettu niin, että mitään ei heitetä pois. Ei varsinkaan ehjää. Sitä voi joku tarvita vielä. Hyvää hyvyyttään lahjoittavat, että nuorten ei tarvitsisi rahalla ostaa samanlaista tuotetta. Kumma asenne nykynuorilla, kun kuvittelevat, että ilkeyttään tai laiskuuttaan lahjoittavat, että ei tarvitsisi itse kärrätä kaatopaikalle. Hävytön asenne.
Riitelemään ei kannata ruveta, eikä pahoittaa lahjoittajan mieltä. Sen sijaan voi kiittää kauniisti ja sanoa, että ei tarvitse, kun on ihan tietynlainen mielessä, jonka välttämättä haluaa.
Mun koti ei ole anopin rojujen varasto, vaan mun ja perheeni koti! Meillä ei ole kyseessä vain astiasto, vaan useampi kaapillinen astioita, vaaseja, mattoja, yksi valtava kulmasohva vuodelta 1982. Ihan oikeesti, kuka haluaa asua kodissa, joka näyttää Pelastusarmeijan lahjoituskirppikseltä?
Kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti ollaan kieltäydytty. Kielletty tuomasta mitään. Aikaan ollaan saatu itkupotkuraivareita, joista moni uhmaikäinen olisi kateellinen ja syyllistäminen, kun mikään ei kelpaa. Huom! Anopin tuomat tavarat ovat suurimmaksi osaksi rikkinäisiä.
En keksi mitään syytä, miksi antaisin anopin määrätä, miltä kotini näyttää. Kohteliaisuus on pitänyt unohtaa, kun toinen ei ole ottanut kieltoja kuuleviin korviinsa. Välit tässä on mennyt, mutta saapa olla rauhassa. Tavarat eivät edes ole ainoa ongelma tuon "hyvää tarkoittavan" maan aivan kanssa.
Toivottavasti et ole ilmastosta vouhkaava samaan aikaan. Ihme kulutushysteriaa, ei voi tajuta tätä kaksinaismoralismin ja itsekkyyden määrää nykyään. Ihan pimeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyntiin vaan tai hyväntekeväisyyteen. kirjoitti:
Ota vastaan ja myy nettikirppiksellä. Tuon ajan astiat on todennäköisesti Arabiaa. Nehän menee kuin kuumille kiville. Ellet viitsi, vie Fidaan tai Kierrätyskeskukseen.
Kaikki Arabia ei todellakaan mene kuin kuumille kiville. Oletko koittanut myydä?
Vierailija kirjoitti:
Myyntiin vaan tai hyväntekeväisyyteen. kirjoitti:
Ota vastaan ja myy nettikirppiksellä. Tuon ajan astiat on todennäköisesti Arabiaa. Nehän menee kuin kuumille kiville. Ellet viitsi, vie Fidaan tai Kierrätyskeskukseen.
Kaikki Arabia ei todellakaan mene kuin kuumille kiville. Oletko koittanut myydä?
Seuraavat buumit tulee olemaan rumimpia 70-80 luvun astioita ja huonekaluja. En olisi uskonut ikinä että kammo 60-luku nousee muotiin saati 70 tai 80, mutta niin niitä vaan näkyy. Niin monet kerätty 2000-luvulla vielä roskiin kun kierrätys ei ottanut vastaan kirjahyllyä joita nyt myydään useilla satasilla.
Ei ne kauniiksi ole muuttuneet mutta nuoret menevät virran mukana. Ja niille rumille astioille löytyy ostajansa kyllä ihan pian.
Anoppi lahjoitti vanhat Arabiat ja voi että käly jolle ei kelvannut, myöhemmin ollut niitä vaatimassa itselleen. Kuin myös sysirumia Ultima thuleja. Ajat muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehtiin keittiöremppa ja ajateltiin kanssa vaihtaa siitä sun tästä koostuva astiastomme uuteen. Tyhmyyttäni sanoin siitä anopille - meillä OLI jo hänen lahjoittamansa jättimäinen pino kultareunaisia lautasia, joita ei voinut käyttää mikrossa eikä astianpesukoneessa, ja hän sitten kirpputoreilta ja muualta haali intopiukeana meille "uusia astioita", ja löytyihän sieltä kaapin perältä lisää anopin omiakin. Kilttinä otin vastaan, ja sitten olikin jo uudet keittiönkaapit täynnä uutta "siitä sun tästä" koostuvaa astiastoa :/ Vääntyneitä vanhoja haarukoita. No, ostettiin me sitten kuitenkin vierasvaraksi ja juhlapöytään muutama uusi lautanen ja haa-vei-lu -sarja.
Ja siis me oltiin kuitenkin asuttu jo perheenä yhdessä 10 vuotta, ei oltu mikään tuore perhe jolla oli pulaa kaikesta - haluttiin vain jotain omannäköistä. Anopille vain iski joku nyt-joku-tarvii-apuani- mielenhäiriö ja se kuvitteli että meiltä puuttuu lautasia.
Onko ap tarkistanut, jos anopin antamat astiat sattumalta olisivat arvokas keräilykohde? Vaihda ne rahaksi ja osta mieleisesi astiasto. Sitten voit kertoa anopille, että luulit saaneesi ne juuri sitä varten, että voit hankkia uuden astiaston. Tai sano ettei kukka-astiasto sopinut kaappiin tai käynyt yhteen sisustuksen kanssa.
Eikö nuo nyt voi jo olla sellaista keräilyretroa, joka olisi jonkun aarre. Viekää kirpputorille tai myykää netissä.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei mitenkään uskonut, että esim tietosanakirjasarjalla ei ole mitään arvoa, vaikka aikanaan kallis olikin. Ei, enkä minä niitä halua. Eivätkä kelpaa edes paperikeräykseen.
Meillä on tietosanakirjasarja vuodelta 1892 ja sitä moni pitää arvokkaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Isovanhempi voi auttaa, mutta on hyödytöntä auttaa tavaralla, jota avun tarvitsija ei tarvitse. Tyrkyttäjämummo haluaa auttaa vain niin kuin itse tahtoo, ei niin kuin tarve olisi.
Kuka auttaisi minua karsimaan ylimääräistä tavaraa kotoa, johon meinaa jo hukkua. Voisin ihan maksaa siitä hyvästä. Kyllä tavaroista eroon pääseminen on vaivalloista. Sekin, kun pitää päättää ja pähkäillä, mitä tekee niille sadoille tavaroille, kun tunnearvoakin on, tai vaikka sitä anopin tunnearvoa. Tosi hankalaa. Itse vien sen taskin nykyään lahjaksi vain sellaista, joka kuluu pois (syötävä tai muutoin poiskuluva saippuan tavoin) tai jolla voi ostaa. Voihan sen lahjakortin antaa vaikka antiikkikauppaan, jos ihan välttämättä haluaa. Vie sinne ensin omat vanhat astiat ja toivoo, että ne olisivat juuri se, mistä lahjakortin saaja on aina haaveillut....
Googleta netistä, löytyykö paikkakunnaltasi ammattijärjestäjiä.
Minä käytin sellaista.
Ja mitä aloitukseen tulee, niin sodanjäleiset sukupolvet on kasvatettu niin, että mitään ei heitetä pois. Ei varsinkaan ehjää. Sitä voi joku tarvita vielä. Hyvää hyvyyttään lahjoittavat, että nuorten ei tarvitsisi rahalla ostaa samanlaista tuotetta. Kumma asenne nykynuorilla, kun kuvittelevat, että ilkeyttään tai laiskuuttaan lahjoittavat, että ei tarvitsisi itse kärrätä kaatopaikalle. Hävytön asenne.
Riitelemään ei kannata ruveta, eikä pahoittaa lahjoittajan mieltä. Sen sijaan voi kiittää kauniisti ja sanoa, että ei tarvitse, kun on ihan tietynlainen mielessä, jonka välttämättä haluaa.
Mun koti ei ole anopin rojujen varasto, vaan mun ja perheeni koti! Meillä ei ole kyseessä vain astiasto, vaan useampi kaapillinen astioita, vaaseja, mattoja, yksi valtava kulmasohva vuodelta 1982. Ihan oikeesti, kuka haluaa asua kodissa, joka näyttää Pelastusarmeijan lahjoituskirppikseltä?
Kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti ollaan kieltäydytty. Kielletty tuomasta mitään. Aikaan ollaan saatu itkupotkuraivareita, joista moni uhmaikäinen olisi kateellinen ja syyllistäminen, kun mikään ei kelpaa. Huom! Anopin tuomat tavarat ovat suurimmaksi osaksi rikkinäisiä.
En keksi mitään syytä, miksi antaisin anopin määrätä, miltä kotini näyttää. Kohteliaisuus on pitänyt unohtaa, kun toinen ei ole ottanut kieltoja kuuleviin korviinsa. Välit tässä on mennyt, mutta saapa olla rauhassa. Tavarat eivät edes ole ainoa ongelma tuon "hyvää tarkoittavan" maan aivan kanssa.
Toivottavasti karma kostaa ja saat yhtä pirullisen ja lapsellsien miniän kuin itse olet omalle anopillesi. Se on helppo sitä anoppia aina morkata mutta sama kohtalo on luvassa itselläsikin, sinustakin tulee vihattu anoppi, hähää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veljen anoppi tunkee ylijäämäastioitaan ja vanhoja mattojaan mun mökille! Kahvinkeittimiäkin on mösrskässä jo kolme.
Siellä ei ole edes kunnon isoja roskiksia pihalla niin kuin taloyhtiöissä.
Sun mökin pihalla on just niin isot roskikset kun sinne hankit...[/quote
===========
Roskikseni on mitoitetut omille roskilleni kuten kaikilla muillakin OKT- ja mökkiasujilla.
Tietty voihan niitä astioita upottaa vaikka järveen, jos oikein rupee tympimään.
Minä tykkään just vanhoista. Ja olen niitä saanutkin ja mitä arvokkaita helmiä on ollut joukossa! Kirpparilla voit myydä ne, mistä et pidä, niistäkin saa ihan kivasti rahaa.