Mitä teillä tulisi tästä mieleen? (miehen käytös puhututtaa)

Eilen puhuin miehen kanssa, sanoin haluavani terapiaan ja kysyin lähtisikö mielummin miesterapeutin luokse. Mies kysyi että pärjäisimmekö ilman terapeuttia sanoin että en usko, että suhteemme tila on aika huolestuttava.



Kerroin sitten miehelle miten olen hänen käytöksen kokenut ja taisin saada hänet ymmärtämään. Hän vilpittömän oloisesti pahoitteli ja sanoi, ettei enää lähde pois kun tulee erimielisyyttä.



Täytyy toivoa, että saamme elämämme kuntoon. En olisi uskonut miten vaikeaa on saada luottamus edes jollekin tasolle sen jälkeen kun toinen luottamuksen pettää.. (jos olisin tiennyt, en tiedä olisinko jatkanut suhdetta : (



Kiitos teille kaikille! Ja jos jollain tulee hyvä parisuhdekirja mieleen otan kiitollisena vinkin vastaan!



-ap

" Jälleenrakennus kun suhteesi päättyy" .



Nimestä huolimattaan se sopii erinomaisesti myös eron ennaltaehkäisyyn ja parisuhteen kriisien ymmärtämiseen ja niiden selvittämiseen.



Sait jo hienoja neuvoja tuossa yllä.



Lisäksi mieleeni tuli se että väliltänne taitaa puuttua toisen arvostaminen ja kunnioittaminen.

Ymmärrä että toisen unentarvetta tulee kunnioittaa. On todella ahdistavaa jos toinen vaatimalla vaatii jutella juuri silloin kun haluat nukkua. Se ei ole oikein. Poliisin soittamiseen en ota kantaa muuta kuin että se vain mielestäni osoittaa sen ettei teillä juurikaan oteta toisen toiveita huomioon. Olette valmiita käyttämään radikaalejakin keinoja saadaksenne oman tahtonne läpi. Ja se on tarpeen vain silloin kun kumpikaan ei lainkaan kuuntele eikä ota tosissaan toisen toiveita.



Minä olen taas sitä mieltä että miehesi tulisi nyt tehdä kaikkensa ansaitakseen luottamuksesi. Luottamus ei ole tahtotila. Sitä ei voi vaatia eikä sitä voi pakottaa. Et voi luottaa sellaiseen joka ei ole luotettava. Se miten koit sen Korkeasaari tilanteen kertoo tosin vain siitä että sinulla on haavat vielä täysin auki eikä teillä ole tehty mitään sen eteen jotta keskinäinen luottamuksenne voisi palata.



Tuo parisuhdeleiri viikonloppu voisi olla hyvä idea. Saisitte kertasysäyksellä uuden mahdollisuuden parisuhteellenne. Ne on intensiivisiä ja silmät avaavia.

Ei ole mitenkään tavatonta, että mies pakenee paikalta kesken väittelyn. Usein tilanne on se, että nainen on verbaalisempi ja saa muotoiltua ajatuksensa paremmin - mies kokee jäävänsä alakynteen, suuttuu, turhautuu mutta ei osaa sitä purkaa (jotkut miehet lyö tässä vaiheessa, sinun ei sentään sitä tee). Miesten tapa käsitellä asioita on usein erilainen kun naisten: he eivät halua vatvoa ongelmia vaan yrittävät yksin ja itsekseen keksiä ratkaisun. Jatkuva vaatimus keskustelusta voi tällöin tuntua ahdistavalta ja vain pahentaa ongelmia.



Parisuhdeongelmat eivät tietenkään ratkea niin, että mökötetään ja mietitään itsekseen. Jonkinlainen keskusteluyhteys täytyy saada, mutta se edellyttää että molemmat yrittävät ymmärtää myös sitä osapuolta. Tuo mitä kerroit, että miehesi tajusi vihdoin miltä sinusta tuntuu, on hyvä alku. Seuraavaksi on sinun vuorosi kuunnella miltä miehestä tuntuu, ja olla tuomitsematta sitä. Tai jos hän ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi, voisit kysyä mitä hän haluaa. Hänelle voi olla helpompi puhua konkreettisista asioista kuin tunteista.



Tunteista puhuminen ei ole mikään ihmisarvon mittari, teot ja sopusointu itsen kanssa ovat tärkeämpiä kuin se miten monisyisiin keskusteluihin ihminen kykenee. Tämän olen omassa parisuhteessani oppinut: meillä menee oikein hyvin vaikka emme jatkuvasti selitäkään toisillemme miltä nyt tuntuu ja mikä nyt ahdistaa. Mies ratkoo juttunsa usein urheilulla ja kertoo murheistaan minulle sitten, kun on siihen valmis. Minä taas kilautan kaverille. Ja molemmat saavat mitä tarvitsevat.