Onko oikein että skitsofreenikko tuomittu olemaan yksin?

Ei ole, kenenkään ei pitäisi joutua olemaan vastentahtoisesti yksin.

Kato vaikka niitä Vastaamon vuodettja tietoja. Ei skitsot ole yhtään yksin

Paitsi naiset. Naiset aina seksiä,parisuhteen ja naimisiinmenon 

Kärsitkö pienimunaisuudesta ap?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, kenenkään ei pitäisi joutua olemaan vastentahtoisesti yksin.

No ei kukaan jaksa hullun kaa olla.

Tarkoitatko Aapo Olervoa?

Riipuu varmaan siitä skitsofrenian tasosta, jotkuthan toipuu siitä täysin lääkityksen tai terpian avulla ja jotkut menevät niin pahaan kuntoon, että eivät ole enää tässä maailmassa ja ovat siten kyvyttömiä pitämään yllä mitään sosiaalisia kontakteja. En itse ainakaan näe, että skitsofreenikon pitäisi olla yksin, riippuu hoitotasapainosta. Jotkut varmaan käy töissäkin. Olen ollut itse kerran muutaman päivän osastolla muista syistä ja ne jotka olivat menossa ns. pakkohoitoon tai suljetulle siitä niin heihin ei saanut mitään kontaktia kun yritin jutella jotakin niin he vaan oli ihan omissa maailmoissaan. Enempää en kerro heistä koska kunnioitan heitä ja se olisi epäreilua että terveenä kriisin takia siellä olleena lavertelisin heidän asioitaan. Mutta terveen ihmisen näkökulmasta se on niin, että itse en ainakaan pelännyt heitä, mutta oli todella vaikea edes yrittää jutella tai tutustua ihmiseen joka on omissa maailmoissaan. Mulle tuli sellainen olo, että teen väärin jos yritän kovin tentata ja kysellä ja jutella. 

Käräjäoikeus on näin asian päättänyt.

Ketään ei voi pakottaa eikä velvoittaa ottamaan riskiä skitsofreenikon kanssa eikä epärehellisyys muuta sitä tosiasiaa ja siitä on turha repiä itselleen uutta prsereikää. 

Riippuu mitä tarkoittaa sillä, että on tuomittu olemaan yksin. Skitsofreenikon on varmasti vaikea löytää parisuhdetta saati elää sellaisessa, mutta sekään ei ole mahdotonta, jos on oikea lääkitys ja hoito. 

Yksin ei toki tarvitse olla. On monenlaisia ryhmiä ja tukitoimintaa, joista voi löytyä ystäviä. 

Onnistuisiko kahden skitsofreenikon suhde? Olisiko skitsofreniaa sairastava valmis suhteeseen toisen skitsofreenikon kanssa? Vai tarvitaanko aina se "terve" osapuoli, joka huolehtii siitä toisesta?