Mitä teillä tulisi tästä mieleen? (miehen käytös puhututtaa)

Olen alkanut tiedostamaan, että jotain pahasti pielessä on suhteessemme. Miehestäni on tullut halveksiva ja välttelevä. Kuitenkin hän on todella ihana isä lapselle ja perusmukava aviomis noin normaalioloissa, mutta jos sorrun sanomaan poikkipuoleisen tai olen " arassa aiheessa" tai vaadin selitystä johonkin niin heittäytyy todella kylmäksi ja inhottavaksi ja tosiaan hän lähtee pois..



Paha masennus on miehellä diagnosoitu, pelkään vain että siinä ei ole ihan kaikki... : (



sinulle joka kysyit niin lapsemme on 2v.

mieheltä löytyi punainen sateenvarjo autosta ja kun kysyin kenen se on niin, työpaikan ja kuulemma ei tarvitse selittää minulle muuten mitään?!



Työmatkakin venyy (ei kertonut itse syytä) jouduin senkin kysymään.

En taida jaksaa elää tässä suhteessa. : (



Surullinen ja neuvoton ap

Miehesi käyttää sinuun henkistä väkivaltaa uhkailemalla lähteä jonnekin jos otat hankalat asiat puheeksi, halveksimalla ym. Myöskään mielestäni ei ole sinun ongelmasi jos et pysty luottamaan, sillä miehesi käyttääytyy epäluuloa herättävästi. Tuli myös mieleeni, että mahtoikokohan mies olla menossa äidilleen yöksi, silloin kun sitä uhkasi? Hän on himen huolimatan, sateenvarjoja sinun näkyvilläsi, ehkä siksi on ärtynyt kun tajuaa että huomaat jonkun olevan vinossa. Todellakaan miehesi käytös ei ole aikuisen, vaimoaan kunnioittavan miehen käytöstä. Muistne, kuinka eksäni kohteli minua noin, se oli todella raskasta aikaa. Varsinaisesti mikään ei ollut vialla, paitsi tavalaan kaikki.. En tiedä miten sinua neuvoisin, muuta kuin että kysy mieheltäsi, tahtooko hän olla kanssasi, jos hän kysyy samaan sen jälkeen sinulta, sano ettet oikein tiedä, näin ehkä vähän heräisi tilanteeseen.. Voimia sinulle raskaaseen tilanteeteeseen!!

Mieheni sanoi vielä että hänen masennuksena on minun syytä : (

Pahinta on ettei minull aole paikka mihin lasten kanssa menen.

Tämän viikon mies on matkoilla mutta mitäs sen jälkeen?

-ap

Älä syyllisty, siitä tulee vain sinulle paha mieli. Pysy lujana, miehesi tekke väärin, et sinä. hänen sietäisi tosiaankin ryhdistäytyä, mikäli tahtoo perheensä pelastaa. Muista että yksin ei voi yrittää, jos miehesi ei yritä, on aika hankalaa koitta korjata mitään..

-ap

Ja nehän on vaan tavaroita, eikä mies voi niitä kaikkia kuitenkaan pitää, joten älä niistä huolehdi. Mene hetkeksi jonnekin muualle miettimään asioita, vaikka ystävälle, sukulaiselle?

Voisitko ajatella meneväsi miehen vanhemmille? tai onko ketään lapsiperhetuttua, omat ystävät ketään? Tai oliko mahdollista mennä hotelliin tai johonkin vähän halvempaan majoitukseen? Kylpylään, niisö on usein jotain tarjouspaketteja.

yhteinen ja avioerotilanteessa se menee jakoon. Paitsi jos teillä on omaisuutta sen verran, että toinen saa kodin ja toinen taas vastaavan määrän rahaa/osakkeita/kesämökin tms.

" jos puhut tästä ja tästä niin lähden yöksi pois" , " sinun takiasi olen masentunut / juon" , " koska sinä käyttäytyt näin ja näin niin siksi minä olen tällainen / teen näin / sanon näin" - lista on loputon. Vastuu omista teoista ja sanoista siirretään muille ja siten myös oikeutetaan nämä teot.



Menkää parisuhdeterapiaan! Voit käydä siellä mysö yksin (ainakin kirkonperheasiainkeskuksessa voi) - ja hyvä olisikin käydä jossain vaiheessa ainakin sen jälkeen kun olette käyneet siellä yhdessä miehesi kanssa (terapeutti on hieman nähnyt tilannetta ja vuorovaikutustanne ja pääsisit puhumaan asioista myös kahden kesken terapeutin kanssa).



Masennus on sinun syytäsi, sateenvarjosta ei saa puhua. Hae itsellesi ainakin apua jos mies ei suostu terapiaan heti!



Taisin olla numero 24 (se, jonka aiempi viesti sai sinut itkemään)

kummallakaan ei ole mainittavia välejä vanhempiinsa ja muita sukulaisia ei ole. Voisin varmasti mennä lapsen kanssa säästöillä viikonlopuksi kylpylään tai johonkin kiitos ehdotuksesta!

Kerrohan kuulumisiasi:), muista että ollaan tällä koko aavee tukenasi!

en siis missään nimessä tarkoittanut, että miehen masennus olisi sinun syytäsi. Se, että miehesi syyttää sinua siitä on vallankäyttöä: " jos toimisit toisin en olisi masentunut" Ja se, ettei sateenvarjosta saa puhua on myös sitä. Miehellesi ilmeisesti olisi mieluisinta, että hän voisi mennä miten haluaa, tehdä mitä haluaa ja sinä pikkuvaimona olisit kiltisti kotona ja hiljaa hyväksyisit.

olen jotenkin jo pitkään tinnyt etten voi olla niin " sekaisin" kuin mieheni väittää. Sitä vain alkaa itsekin uskomaan kaikenlaista kun toinen tarpeeksi kauna sanoo : (

Kyllä tämä tästä, minä selviän kyllä, lapsen kanssa!

-ap

Mistä miehesi syyllistää sinua? Eikö seksi maistu? Kai sitä silloin käy vieraissa ja autosta alkaa löytyä vieraiden naisten kamoja.



*) Alussa kerroit että miehesi lähtee äitinsä tai isänsä luo, mutta myöhemmin kerroit että välejä vanhempiin ei ole.

siksi olen ihmetellytkin miksi mies sinne mukamas menee yöksi..

-ap

miestä ei kiinnosta siitäkin syyllistää kun minulla on kuulemma liian innokas libido eikä hän jaksa (2-3x viikossa) liika on liika kuulemma.

-ap

Vaikka täällä on pikaisesti vedetty johtopäätökset että miehesi on hullu ja ties mitä, uskon että voitte saada asianne kuntoon. Minä en ainakaan saanut tilanteestanne mitenkään mahdotonta kuvaa. Kuitenkin sellaisen kuvan sain, että tarvitsette ehdottomasti apua.

Suosittelen yhä niitä Ranssin pariskunnanviikon loppuja, niitä on ainakin järjestetty Jyväskylässä. Siellä on myös lastenhoito. He eivät pidä mitään terapiaa, vaan kertovat hyvin kansantajuisesti, pitkänkokemuksen omaavina, mitkä asiat syövät avioliittoa, mitä pitää tehdä, jotta uskottomuudesta aiheutuva kriisi saadaan läpikäytyä, miten nainen saattaa tietämättömyyttään karkoittaa miehen luotaan (pakoon kesken tärkeän keskustelun) ja kuinka olisi toimittava, jotta rakentava keskustelu syntyy, mitä nainen kaipaa mieheltä kaikkein kipeimmin, kuinka mies voi sen naiselle antaa ja mitä mies kaipaa naiselta eniten, kuinka anteeksiantaminen tapahtuu jne. Tämä olisi jo hyvä alku. Jos innostutte enemmän kesällä on lyhyt ja pitkä leiri jatkoa ko asialle.

välttelee vaiekiden asioiden käsittelyä. saattaa esim. sanoa että tästä hän ei enää halua kuulla sanaakaan kun yritän aloittaa asiallisesti jostain kipeästä aiheesta.

Löysin läheltä kotia edullisen hotellin johon menemme viikonlopuksi.

Toivottavasti saan itsetuntoni joskus takaisin. En ajatellut miten vaikeaa on luottamuksen palautuminen kun se kerran menee : (



Mieheni ei ymmärrä, että minä petyin häneen silloin ja minä koin että hän petti minun luottamuksen kun salasi työsuhteensa naispuoliseen työkaveriinsa. Hän kertoi tästä naisesta " työkaverina" kotona monet kuukaudet lähes vuoden (tämän naisen murheet jne) kunnes tajusin mistä on kyse. Ja kun kysyin miksi salasi tämän tiedon minulta on vastaus ollut, ettei voinut luottaa minuun, MISSÄHÄN asiassa? En ymmärrä, vieläkään..



Minun olisi pitänyt tajuta että ei ihminen muutu. Toiset ovat avoimia, toiset tykkää salailla asioita ja kertoa niistä juuri sen verran kuin itselle sopii.

Mies kokee että väijyn häntä vaikka itse koen että avioliitossa saa ja pitää kysyä jos löytää voieraita esineitä autosta tms.



Huvittavinta on se, että mieheni mielestä en ole tarpeeksi kiinnostunut hänen töistään ja kun kysyn tulevasta työmatkastaan (josta hän ei ole puhunut minulle mitään) saan syljet kasvoille, että älä väijy!



Toisin sanoen hän haluaa olla tässä suhteessa juuri niin kuin hänelle hyvä on, hänen ehdoillaan pitää mennä, ja sitä en enää jaksa.



Kiitos teille kaikille vielä tuestanne! lisääkin ajatuksia saa laittaa!

-ap