Hei lapsettomat avioparit tai avoparit, eikö teitä pelota, jos puolisonne kuolisikin ennen itseänne ?

Onnittelut hyvästä trollista. Nyt oli onnistunut pitkästä aikaa. Kirjoitettu ihan kuin muka tosissaan.

Hienoa huomata tämän ketjun kommentoijista, kuinka heitä ei yksin jääminen heilauttaisi toisen puolison kuoltuaan yhtään mitenkään. Eikä sellainen elämänsä tilanne mitenkään pelota. Upeaa, ettei mitään apuja ja tukea edes omilta läheisiltäänkään nämä hehkuttajat pärjäämisestään tulisi tarvitsemaan. Juu yksinhän ihminen on, mutta miksi noita muita ihmisiä sitten on ympärillä, kun ei niitä edes tarvita. Ennen vanhainen sanontakaan ei pidä enää kutiaan, että "lapset tehdään vanhuuden turvaksi", juu, eihän niitä enää moni tarkoituksellakaan teekkään. Itsellistä elämää ilman omia jälkeläisiään arvostetaan. Hienoa ja hyvä tuloista elämää ilman lapsista koituvia harmeja ja vastuita. No, onneksi on vielä meitä hölmöjä, jotka ollaan omia lapsia tehty, niin riittää sitten sinkkuelämänsä vanhuuden tai heikkouden päiviin yhteiskunnalta tarjota hoitajia lapsettomille, rikkaille sinkuille, kun eihän ne lapsia omaavienkaan palvelutaloissa hoivaosastolla makaavien äitien ja isien lapset tule edes käymään siellä, mutta sinkkuhoiturit hoitelevat ja siivoovat P... T vai poista. Pravoo.

Vierailija kirjoitti:

En ole niin v.....n itsekäs että teen lapsia itseäni hoitamaan ja palvelemaan.

Eikä ne mahdolliset lapset välttämättä paljon auta jos kokevat olevansa palvelijoita tai asuvat satojen kilometrien päässä. Miksi ap on kateellinen lapsettomille, oliko se niin kauheaa niitä tehdä, eihän kukaan pakottanut.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa huomata tämän ketjun kommentoijista, kuinka heitä ei yksin jääminen heilauttaisi toisen puolison kuoltuaan yhtään mitenkään. Eikä sellainen elämänsä tilanne mitenkään pelota. Upeaa, ettei mitään apuja ja tukea edes omilta läheisiltäänkään nämä hehkuttajat pärjäämisestään tulisi tarvitsemaan. Juu yksinhän ihminen on, mutta miksi noita muita ihmisiä sitten on ympärillä, kun ei niitä edes tarvita. Ennen vanhainen sanontakaan ei pidä enää kutiaan, että "lapset tehdään vanhuuden turvaksi", juu, eihän niitä enää moni tarkoituksellakaan teekkään. Itsellistä elämää ilman omia jälkeläisiään arvostetaan. Hienoa ja hyvä tuloista elämää ilman lapsista koituvia harmeja ja vastuita. No, onneksi on vielä meitä hölmöjä, jotka ollaan omia lapsia tehty, niin riittää sitten sinkkuelämänsä vanhuuden tai heikkouden päiviin yhteiskunnalta tarjota hoitajia lapsettomille, rikkaille sinkuille, kun eihän ne lapsia omaavienkaan palvelutaloissa hoivaosastolla makaavien äitien ja isien lapset tule edes käymään siellä, mutta sinkkuhoiturit hoitelevat ja siivoovat P... T vai poista. Pravoo.

No herranjestas mikä katkeruus. Omapa on ollut valintasi. Jos sulla on varaa niin käy juttelemassa terapeutille niin ei mene loppuelämäkin harakoille, tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota. Enkä tarvitse puolison omaisuutta, saa mennä hänen sisaruksilleen. Kaikki hyvin, kiitos kysymästä.

Mitä minä luin? Periikö lapsettoman aviopuolison hänen perheensä, esim. sisaruksensa Suomessa???

t. ulkosuomalainen

Vierailija kirjoitti:

Hienoa huomata tämän ketjun kommentoijista, kuinka heitä ei yksin jääminen heilauttaisi toisen puolison kuoltuaan yhtään mitenkään. Eikä sellainen elämänsä tilanne mitenkään pelota. Upeaa, ettei mitään apuja ja tukea edes omilta läheisiltäänkään nämä hehkuttajat pärjäämisestään tulisi tarvitsemaan. Juu yksinhän ihminen on, mutta miksi noita muita ihmisiä sitten on ympärillä, kun ei niitä edes tarvita. Ennen vanhainen sanontakaan ei pidä enää kutiaan, että "lapset tehdään vanhuuden turvaksi", juu, eihän niitä enää moni tarkoituksellakaan teekkään. Itsellistä elämää ilman omia jälkeläisiään arvostetaan. Hienoa ja hyvä tuloista elämää ilman lapsista koituvia harmeja ja vastuita. No, onneksi on vielä meitä hölmöjä, jotka ollaan omia lapsia tehty, niin riittää sitten sinkkuelämänsä vanhuuden tai heikkouden päiviin yhteiskunnalta tarjota hoitajia lapsettomille, rikkaille sinkuille, kun eihän ne lapsia omaavienkaan palvelutaloissa hoivaosastolla makaavien äitien ja isien lapset tule edes käymään siellä, mutta sinkkuhoiturit hoitelevat ja siivoovat P... T vai poista. Pravoo.

Onnittelut lukutaidosta!

Kyllä puolison menettäminen hetkauttaisi, tietenkin, mutta pelkäänkö sitä: en. Silloin pitäisi ratkaista vaikkapa se, jäänkö omakotitaloon ja jos jään niin opetella lämmitysjärjestelmän käyttö mikä ei vielä ole kiinnostanut. Tosin vikatilanteissa pitäisi kuitenkin kutsua korjaaja. Pystyn kolaamaan ja putsaamaan rännit ja johonkin voi tarvittaessa pyytää apua tuttavapiiristä. Toinen vaihtoehto on kerrostaloon muutto, mikä sekin on ihan mahdollista. En kyllä ymmärrä jos joku tällaisia etukäteen murehtii ja yöunensa jossitteluissa menettää.

Anoppi on 75 ja viimeiset kymmenen vuotta asunut yksin isohkoa maalaistaloa. Hoitaa kaikki työt mitä pystyy ja loppuihin ostaa apua. Ei lapsensa siellä häntä pyöri auttamassa, koska asuvat suht kaukana kaikki.

Trolli.

Enemmän huolettaisi jäädä yksin perheenlisäyksen kanssa, ilman, että kukaan edes jakaisi sitä rasitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Koko aikuiselämänsä yksin asuneet lapsettomat sinkut ovat niin tottuneet elämään yksin, että pelkäävätkö he sitten yhtään mitään? Omaa kuolemaansakaan?

Leski, jolla on kuitenkin omia aikuisia lapsia tai vielä alaikäisiäkin, niin eikö heillä ole jotenkin helpompattavampaa, jos ja kun lapsi tai lapset ovat ikään kuin nostamassa surusta ylös kohti elämää?

Minusta ihmisen osa on niin traaginen kaiken kaikkiaan. Mietin joskus, että onkohan täällä maapallomme päällä yhtäkään perusteellisen onnellista aikuista ihmistä olemassakaan?  Väliaikaisesti ihminen voi olla onnellinen, mutta ne ovat vain hetkiä tai jaksoja elämän aikana. 

 

No, pelkään monia asioita, mutta kuolemaa en. Kaikki loppuu siihen, joten en sitä pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota. Olen ihan normaali, työssäkäyvä ihminen, joka osaa hoitaa asiansa. Surullinen olisin, mutta eipä ole tullut mieleenkään pelätä sitä etten muka pärjäisi itsekseni.

Eihän tässä nyt ollut mistään ihmisen normaalisuudesta kyse tai työssäkäymisestään. Mutta riippuen sukupuolesta, osaatko hoitaa kaikki kotiin liittyvät tekniset jutut ihan itsenäisesti, tiedätkö esim. auton huolloista ihan kaiken ja kotisi kaikista huoltohommista, hallitsetko esim. uusien koneiden käyttöönoton ihan itsenäisesti, ja osaatko korjata jonkin teknistä taitoa vaativan kodin kohdan kuntoon?  Lähinnä ajattelen näitä naisena, jolla ei ole teknistä koulutustaustaa.

Sitten vieläpä jos jäisit naisena asumaan jonnekin syrjäkylään isoon omakotitaloon ihan yksin, niin eikö mukamas pelottaisi ainakin pimeän aikaan?

Osaisin itse viedä auton huoltoon, soittaa putki- tai sähkömiehelle ja google auttaa tarvittaessa.

Hallitsen uusien koneiden käyttöönoton, koska osaan lukea käyttöohjetta.

Vierailija kirjoitti:

Välittyy minun kaltaiselleni perheelliselle miehelle vahva emotionaalinen denialismi tästä ketjusta sen osalta, että yksin asuminen on ihan tutkitusti vakava terveysriski ja yleensäkin elämän laadun heikentäjä.

Mutta joo, ihminen pysyy toki psyykisesti eheänä jos tekee omista uskomuksistaan tosia.

Välittyy minun kaltaiselleni lapsettomalle sinkkunaiselle vahva emotionaalinen denialismi tästä viestistä sen osalta, ettei osata kuvitella, että joku, joka elää eri tavalla kuin sinä, voi olla täysin onnellinen ja elää juuri sellaista elämää kuin haluaa. 

Huom. Vaikka elän yksin ja ilman parisuhdetta, en ole silti perheetön. Perheeseeni kuuluvat sisarukset, ne kaikista läheisimmät ystävät ja tietenkin lemmikit. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun luettuani, niin huomaa ihan selkeästi, millaisessa sosiaalisessa asemassa nämä kommentoivat ja ylänuolta antavat elävät nykyisessä elämän tilanteessaan.  Ja eikä tarvitse ihmetellä, miksi meidänkin valtiossamme on paljon sinkkutalouksia.

Joo yksin asuvia ja pärjääviä ihmisiä on sittemin näköjään paljon, mutta miksi sitten tarvitaan niin paljon kaikenlaista yhteiskunnan tukirahoitusta ja muutakin tukea yksin asuvillekin ihmisille. Ja kaikkia ei apu edes tavoita, vaan hyvin monet yksin elävät valittavat yksinäisyyttään kaiken maailman kriisipuhelimien päivystäviin puhelimiin. Kumma kyllä sinkkujen tekemät itsemurhatkin ovat melkoisen yleisiä.  Montakin ihmistä on löydetty tässäkin maassa itsemurhan tekemisen jälkeen viimeinen viestinsä kirjoitettuna pikkulapulle, ja syynä on ollut loputon yksinäisyys, kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat poistuneet jostakin syystä tälläiseen ratkaisuun päätyneen ihmisen vierellä kulkijana ja tukijana.  Sillä vaikka onkin itsenäinen yksilö, niin kyllä ihminen kuitenkin on eräällä tyylillä ns. laumaeläin, ja kaipaa toisen ihmisen kanssa jonkinlaista henkistä yhteyttä; kontaktia. 

Mutta onhan hyvä, kun tässä ketjussa tuntuu olevan kaikilla taito elää myös ypöyksin ilman minkäänlaisia yhteyksiä kehenkään toiseen ihmiseen. Kaiken taitavia osaajiahan tarvitsee nykyinen työelämäkin. Pravoo!!!!!

Häh? Aloitus koski lapsettumuutta ja pelkoa siitä, että puolison kuollessa jää yksin.

Se, että on lapseton, tai edes sinkku, ei tarkoita, että olisi yksin tai yksinäinen. Mulla on esimerkiksi ystäviä. Parisuhteessakin voi olla yksinäinen, jos puoliso ei välitä.

Hei sinkku tai lapseton leski: Harmittaa näköjään teidän jutuistanne päätellen, että meillä jo ikääntyneillä leskillä tai eronneilla yksin asuvilla on niin auttavaisia ja ihania aikuisia lapsia tai lapsi ja lapsenlapsiamme, jotka pyytämättä tulevat auttamaan tarpeen vaatiessa, sillä ei yhteiskunta kykene tarjoamaan ainakaan korvauksetta apua kaikkiin sellaisiin yksittäisiin erikoisempiin pikkuasioihin, joihin nyt ei esim. iäkkäällä ja kuitenkin vielä normiaivotoiminnalla varustetulla ihmisellä riitä osaaminen tai kunto suorittaa.

Hoitakaa te lapsettomaksi jääneet sinkut vain ihan kaikki asianne itse ja yksin tai ostakaa palvelijanne rahalla. Ei minua kiinnostakaan, miten pärjäätte. Mutta moni yksin asuva täällä mainostaa olevansa niin monitoimiosaaja ja eivät tarvitse edes henkistä tukea läheisiltään. Ja onhan se mukavaa, jos olette onnellisia ja kaiken yksin jaksavia työkoneita, ja ettekä sairastukkaan ikinä mihinkään, että tarvitsisitte edes säälijöitä ystävistänne seuraanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko aikuiselämänsä yksin asuneet lapsettomat sinkut ovat niin tottuneet elämään yksin, että pelkäävätkö he sitten yhtään mitään? Omaa kuolemaansakaan?

Leski, jolla on kuitenkin omia aikuisia lapsia tai vielä alaikäisiäkin, niin eikö heillä ole jotenkin helpompattavampaa, jos ja kun lapsi tai lapset ovat ikään kuin nostamassa surusta ylös kohti elämää?

Minusta ihmisen osa on niin traaginen kaiken kaikkiaan. Mietin joskus, että onkohan täällä maapallomme päällä yhtäkään perusteellisen onnellista aikuista ihmistä olemassakaan?  Väliaikaisesti ihminen voi olla onnellinen, mutta ne ovat vain hetkiä tai jaksoja elämän aikana. 

 

No, pelkään monia asioita, mutta kuolemaa en. Kaikki loppuu siihen, joten en sitä pelkää.

Älä valehtele, ettet pelkää kuolemaasi, sillä sellaista ihmistä tuskin onkaan, ja jos onkin, niin hän ei ole normaali mieleltään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisia asioita ihmiset mieti.

Elämään pitää luottaa ja elää eteenpäin.  Voihan se puoliso sairastuakin vakavasti ja joutua pyörätuoliin.

Eikä niistä lapsista ole suurta iloa, kun yksin jää.   Lapsilla on oma elämä, oma perhe ja omat lapset ja työt.

Eivät ne lapset tule lesken luo asumaan.  Ja monet asuvat vielä kaukana, toisella puolen Suomea.

Yksin se leski jää kaikissa tapauksissa elämään ja asumaan, oli sitten vaikka miten monta lasta.

En tarkoittanutkaan, että jos jo aikuisten lastensa äiti tai isä jää leskeksi, niin jo omillaan asuvat jopa toisella puolella Suomea, muuttaisivat lapsuuden kotiinsa leski vanhemman kanssa. Mutta onhan vaan virkistävää ja jollakin tavalla tunnetasolla mukavaa, kun ihan ikiomat lapset käyvät tapaamassa ja soittelevat puhelimitse yksin asuvalle vanhemmalleen kuulumisiaan kertoillen ja toisin päin. Onhan se tyhjää parempi sekin kuin että omia lapsia ei olisi lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, siis suurin huolesi on, että sitten pitää yksin hoitaa omat talot ja tavarat?

Minkäs takia oikeastaan oletkaan parisuhteessa?

Minulla on oma talo ja auto ja tavarat, ja vastaan niistä jo nyt. En valitse puolisoa sen mukaan. Minulla on ystävät ja sukulaiset, jotka tukevat minua vastoinkäymisissä. En ole tehnyt lapsia pönkittämään minun elämääni.

Minä olen tehnyt lapseni omaksi ja heidän isänsä ilokseen. On niin mukavaa, kun on omia ihania rakkaita lapsia elämässäni mukana. En kylläkään ajatellut lapsia tehdessäni, että heistä tulisi pelkkiä veronmaksajia ja uraputkiorjia yhteiskunnalle. Toivon myös, että jos he saavat elää pitempään kuin me vanhemmat ja että ovat sitten siinä kunnossa, että järjestävät meidät hautaan aikanamme jne., vaikka kyllähän sen voi viranomaisetkin hoitaa. Ystäviä ei viitsi vaivata eikä sukulaisiamme.

Auton huollot hoitaa korjaamo ja kodin rempat putkarit, maalarit, kirvesmiehet. Hui kamala miten pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei sinkku tai lapseton leski: Harmittaa näköjään teidän jutuistanne päätellen, että meillä jo ikääntyneillä leskillä tai eronneilla yksin asuvilla on niin auttavaisia ja ihania aikuisia lapsia tai lapsi ja lapsenlapsiamme, jotka pyytämättä tulevat auttamaan tarpeen vaatiessa, sillä ei yhteiskunta kykene tarjoamaan ainakaan korvauksetta apua kaikkiin sellaisiin yksittäisiin erikoisempiin pikkuasioihin, joihin nyt ei esim. iäkkäällä ja kuitenkin vielä normiaivotoiminnalla varustetulla ihmisellä riitä osaaminen tai kunto suorittaa.

Hoitakaa te lapsettomaksi jääneet sinkut vain ihan kaikki asianne itse ja yksin tai ostakaa palvelijanne rahalla. Ei minua kiinnostakaan, miten pärjäätte. Mutta moni yksin asuva täällä mainostaa olevansa niin monitoimiosaaja ja eivät tarvitse edes henkistä tukea läheisiltään. Ja onhan se mukavaa, jos olette onnellisia ja kaiken yksin jaksavia työkoneita, ja ettekä sairastukkaan ikinä mihinkään, että tarvitsisitte edes säälijöitä ystävistänne seuraanne.

Sinun jutuistasi tulee mieleen läheisriippuvuus ja täydellinen ymmärtämättömyys toisten erilaisia elämänvalintoja kohtaan. Kauheaa,

että joku uskoo tulevansa toimeen yksin kun sinä et ilmiselvästi tulisi ja jo ajatuskin närkästyttää.

Vierailija kirjoitti:

Hei sinkku tai lapseton leski: Harmittaa näköjään teidän jutuistanne päätellen, että meillä jo ikääntyneillä leskillä tai eronneilla yksin asuvilla on niin auttavaisia ja ihania aikuisia lapsia tai lapsi ja lapsenlapsiamme, jotka pyytämättä tulevat auttamaan tarpeen vaatiessa, sillä ei yhteiskunta kykene tarjoamaan ainakaan korvauksetta apua kaikkiin sellaisiin yksittäisiin erikoisempiin pikkuasioihin, joihin nyt ei esim. iäkkäällä ja kuitenkin vielä normiaivotoiminnalla varustetulla ihmisellä riitä osaaminen tai kunto suorittaa.

Hoitakaa te lapsettomaksi jääneet sinkut vain ihan kaikki asianne itse ja yksin tai ostakaa palvelijanne rahalla. Ei minua kiinnostakaan, miten pärjäätte. Mutta moni yksin asuva täällä mainostaa olevansa niin monitoimiosaaja ja eivät tarvitse edes henkistä tukea läheisiltään. Ja onhan se mukavaa, jos olette onnellisia ja kaiken yksin jaksavia työkoneita, ja ettekä sairastukkaan ikinä mihinkään, että tarvitsisitte edes säälijöitä ystävistänne seuraanne.

Alkuperäinen kysymys kuului seuraavasti: ” Eikö olisi hirveää jäädä yksin, ettei teillä olisi yhtään yhteistä lasta, ja etenkin aikuista, tervettä omillaan asuvaa aikuista lasta, joka olisi teidän tukenanne vaikeassa ja surullisessa tilanteessanne?”

Kysymykseen on usean ihmisen toimesta vastattu pelottaako vaiko eikö pelota ja miksi.

Nyt sitten vastaukset kysymykseen eivät enää kelpaakaan? Olisivatko ne kelvanneet, jos yleinen mielipide olisi ollut omaa kokemusmaailmaasi myötäilevä?

Av-palstalaista yksinäistä sinkkua ei pelota mikään. Sinkkuus mielletäänkin vahvan ihmisen logoksi ja lapsettomuus on vain positiivista pariskunnille, jotka avo-tai avioliitossa. Mahtavaa! Älkää missään nimessä tehkö omia lapsia, jotka niitä ylipäätänsä kykenisivätkään saamaan oman kehon aineksistaan.