Lue keskustelun säännöt.
Hei lapsettomat avioparit tai avoparit, eikö teitä pelota, jos puolisonne kuolisikin ennen itseänne ?
27.04.2021 |
Eikö olisi hirveää jäädä yksin, ettei teillä olisi yhtään yhteistä lasta, ja etenkin aikuista, tervettä omillaan asuvaa aikuista lasta, joka olisi teidän tukenanne vaikeassa ja surullisessa tilanteessanne?
Minua pelottaa puolisoni mahdollinen poisnukkumisensa, vaikka minulla ja puolisollani on yhteisiä omia lapsia ja lapsenlapsiakin. On minulla muutamia sisaruksia ja puolisollanikin, mutta en luota heidän antamaansa tukeensa ihan kaikissa asioissa, enemmänkin luotan hyviin ystäviini, mutta eihän ystäväänkään voi aivan kaikissa asioissaan tukeutua siten kuin omiin läheisimpiin ihmisiinsä. Molempien minun sekä aviopuolisoni omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
Minusta olis pelottavaa jäädä vastuuseen ihan yksin kodistaan ja kaikesta, mitä on elämän aikana kerääntynyt ympärilleni; mökistä, autosta ja sen huolloista jne.
Kommentit (108)
Vaikka olisi millainen liuta lapsia, niin ei ole mitään varmuutta, että heistä olisi turvaa ja apua vanhuuden päiviksi. Ja se puolisokin voi sairastua esim. dementiaan, jolloin sinä olet vastuussa hänestä. Mikään elämässä ei ole varmaa.
Vähän ohis, mutta olen nähnyt hoivakodeissa vanhuksia, joita yksikään lapsi ei käy katsomassa. Vaikka niitä lapsia ois kymmenkunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota. Olen ihan normaali, työssäkäyvä ihminen, joka osaa hoitaa asiansa. Surullinen olisin, mutta eipä ole tullut mieleenkään pelätä sitä etten muka pärjäisi itsekseni.
Eihän tässä nyt ollut mistään ihmisen normaalisuudesta kyse tai työssäkäymisestään. Mutta riippuen sukupuolesta, osaatko hoitaa kaikki kotiin liittyvät tekniset jutut ihan itsenäisesti, tiedätkö esim. auton huolloista ihan kaiken ja kotisi kaikista huoltohommista, hallitsetko esim. uusien koneiden käyttöönoton ihan itsenäisesti, ja osaatko korjata jonkin teknistä taitoa vaativan kodin kohdan kuntoon? Lähinnä ajattelen näitä naisena, jolla ei ole teknistä koulutustaustaa.
Sitten vieläpä jos jäisit naisena asumaan jonnekin syrjäkylään isoon omakotitaloon ihan yksin, niin eikö mukamas pelottaisi ainakin pimeän aikaan?
Olipas taas seksististä. Onko miehillä sitten joku oma tekniikan tutkinto sukupuolen puolesta? Ja karhuako siellä pimeässä pitäisi pelätä, vai jotain moottorisahamurhaajaa? Kohtalaisen epätodennäköisiä molemmat.
No se siitä, mutta tämän takia parin molempien osapuolten kannattaisi olla vähän kärryillä kaikesta eikä jakaa töitä niin että ollaan sitten ihan nesteessä.
Ei pelota. Olisi tottakai valtava suru ja menisi pitkä aika päästä siitä yli, mutta en näe mitään syytä pelätä. Aikuinen lapsi minulla on, mutta en odota hänen huolehtivan itsestäni ja asioistani, hänellä on oma perhe huolehdittavanaan.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini eli melkein satavuotiaaksi. Oli leski viimeiset vuosikymmenet. Hiljakseen myös kaikki ystävät=ikätoverit kuolivat. Kertoi aina kuinka vaikeaa ikäihmisenä on saada uusia ystäviä. Kyllä siinä tilanteessa lapset ja lapsenlapset pelastivat tilanteen.
Mutta nykyään ajatellaan hyvin lyhytnäköisesti elämää. Jäisivät ne kivat Indonesian reissut ym. väliin jos tähän lapsen tekisi.
En tarkoita kirjoituksella tahattomasti lapsettomia. Itsekin vasta hedelmöityshoitojen kautta onnistunut.
Aika lyhytnäköinen on omakin kirjoituksesi. Mitä sinä tiedät niistä syistä joiden vuoksi ihmiset jäävät lapsettomaksi? Itse olen jättänyt lapset tekemättä, koska he tulisivat todennäköisesti perimään terveydelliset ongelmani, ja nämä ovat sen verran vakavia, että olisin mielummin jäänyt itsekin syntymättä. Mieti vähän mitä kirjoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua pitäisi tukea? Vai pitäisikö sinun tukea lapsiasi?
Ei pelota. Varmasti kyllä rankkaa sitten jos kumppanin poismenon joutuisi kokemaan. Mutta sellaista murehdin vasta kun sen aika on-jos on. Meillä ei ole tapana murehtia tulevia etukäteen, varsinkaan asioita joihin emme voi vaikuttaa. Ja vaikka lapsia olisikin niin ei se ole mikään itsestään selvä tae että he olisivat "käytettävissä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota. Olen ihan normaali, työssäkäyvä ihminen, joka osaa hoitaa asiansa. Surullinen olisin, mutta eipä ole tullut mieleenkään pelätä sitä etten muka pärjäisi itsekseni.
Eihän tässä nyt ollut mistään ihmisen normaalisuudesta kyse tai työssäkäymisestään. Mutta riippuen sukupuolesta, osaatko hoitaa kaikki kotiin liittyvät tekniset jutut ihan itsenäisesti, tiedätkö esim. auton huolloista ihan kaiken ja kotisi kaikista huoltohommista, hallitsetko esim. uusien koneiden käyttöönoton ihan itsenäisesti, ja osaatko korjata jonkin teknistä taitoa vaativan kodin kohdan kuntoon? Lähinnä ajattelen näitä naisena, jolla ei ole teknistä koulutustaustaa.
Sitten vieläpä jos jäisit naisena asumaan jonnekin syrjäkylään isoon omakotitaloon ihan yksin, niin eikö mukamas pelottaisi ainakin pimeän aikaan?
Ei niillä miehilläkään mitään teknistä koulutustaustaa ole. Netistä löytyy firmat, jotka hoitavat hommat.
Mies on ollut vuosia matkatöissä ja olen välillä kuukausia yksin keskellä metsää, missä ei ole valoja ja lähimmät naapurit kolmen kilometrin päässä. Ei ole vielä pelottanut. En ymmärrä mitä pitäisi pelätä. Pimeää? Metsää? Yksinäisyyttä vai rosvoja, kummituksia tai mu rh amiehiä?
Olen aina miettinyt miksi vanhemmilla on halu ajatella että lapset elävät oman elämänsä heitä varten. Lapsethan voivat muuttaa uokomaille, olla riidoissa vanhempiensa kanssa tai mitä tahansa ja ennen kaikkea yhdenkään lapsen unelma ei ole olla omien vanhempiensa ainoa onnenlähde. Apua. Onneksi omilla vanhemmillani on myös oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota. Olen ihan normaali, työssäkäyvä ihminen, joka osaa hoitaa asiansa. Surullinen olisin, mutta eipä ole tullut mieleenkään pelätä sitä etten muka pärjäisi itsekseni.
Eihän tässä nyt ollut mistään ihmisen normaalisuudesta kyse tai työssäkäymisestään. Mutta riippuen sukupuolesta, osaatko hoitaa kaikki kotiin liittyvät tekniset jutut ihan itsenäisesti, tiedätkö esim. auton huolloista ihan kaiken ja kotisi kaikista huoltohommista, hallitsetko esim. uusien koneiden käyttöönoton ihan itsenäisesti, ja osaatko korjata jonkin teknistä taitoa vaativan kodin kohdan kuntoon? Lähinnä ajattelen näitä naisena, jolla ei ole teknistä koulutustaustaa.
Sitten vieläpä jos jäisit naisena asumaan jonnekin syrjäkylään isoon omakotitaloon ihan yksin, niin eikö mukamas pelottaisi ainakin pimeän aikaan?
Kaikkiin noihin asioihin voi palkata ammattilaisen, ei kai se nyt lasten tehtävä muutenkaan ole tulla asentamaan äidille vaikka uutta astianpesukonetta? Saati pitelemään kädestä kiinni kun ulkona on pimeää?
Millainen holhottava ap oikein on? Onko joku syy kun et ole kiinnostunut hoitamaan talouden asioita? Ihan samat asiat sinun on osattava kuin miehenkin. Jamitä ihmeen sukulaisten tukea? Kuulostat kauhealle riipalle ja vinkujalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pimahtanut aloitus.
Itse olet pimahtanut kommentoija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan normaaliälyllä varustettu ihminen ei voi laskea elämäänsä toisten varaan. T. Lapseton leski joka pärjää ihan hyvin.
Melko rumaa tekstiä, että vain normaali äly olisi se sun pelastajasi, voithan itsekkin vaikkapa joutua leskenä onnettomuuteen ja menettää vaikkapa jalkasi kantokyvyn tai vielä pahemmin käsiesikin toiminta lakkaisi. Eipä siinä sinun älysi auttaisi yhtään, kun et kertakaikkiaan pääsisi enää liikkumaan omin avuin vaan tarvitsisit apujoukkoja, että ylipäätänsä pääsisit peseytymään aamuin illoin. Etköhän tuonkaltaisessa vaiheessa jossakin kohtaa katuisi, ettei sinulla olisi edes yhtä omaa aikuista normaalia lasta auttelemassa ihan juoksevissa asioissakin, mitä et olisi aiemminkaan hallinnut. Eivät kaikki osaa esim. tietokoneen virustorjuntaa hoitaa kuntoon.
Ostopalveluna moni asia hoituu. Sen sijaan, että hyppyyttää aikuisia töissä käyviä perheellisiä lapsiaan satojen kilometrien päästä huolehtimaan milloin mistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini eli melkein satavuotiaaksi. Oli leski viimeiset vuosikymmenet. Hiljakseen myös kaikki ystävät=ikätoverit kuolivat. Kertoi aina kuinka vaikeaa ikäihmisenä on saada uusia ystäviä. Kyllä siinä tilanteessa lapset ja lapsenlapset pelastivat tilanteen.
Mutta nykyään ajatellaan hyvin lyhytnäköisesti elämää. Jäisivät ne kivat Indonesian reissut ym. väliin jos tähän lapsen tekisi.
En tarkoita kirjoituksella tahattomasti lapsettomia. Itsekin vasta hedelmöityshoitojen kautta onnistunut.
Mikä olettamus on, että lapsi/lapset asuisivat lähellä tai edes samassa maassa? Itse muutin satojen kilometrien päähän omista vanhemmistani päästäkseni opiskelemaan, enkä missään vaiheessa edes suunnitellut muuttavani takaisin. Vastaavasti oma lapseni muutti 18-vuotiaana pois kotoa, kävi välillä asumassa ulkomailla mutta palasi takaisin Suomeen, ei kuitenkaan asu samalla paikkakunnalla kuin minä. En todellakaan ajattele, että hänen tehtävänsä olisi huolehtia minusta.
No ei niistä lapsista välttämättä apua ole. Voivat olla hankalia persoonia, katkaista välit, olla kiireisiä uraihmisiä, muuttaa ulkomaille/toiselle puolelle Suomea, ajautua huonoille teille, rikoksiin ja syrjäytyä, paljastua psykopaateiksi jne. jne.
Yksin olemme jokainen lopulta.
Voi luoja, ap! Ymmärrän kyllä että tunnetasolla puolison kuolema kauhistuttaa, minuakin. Mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää pärjätä omillaan 🙄
Häh?
Ei ole mökkiä eikä autoa. Vain kerrostalokämppä eikä kyllä pelota olla siitä vastuussa. Tuntuu, että olen jo nyt yksin siitä "vastuussa".
Vertailun vuoksi. Olen noin 40 vuotias (mies) en ole eläessäni ollut parisuhteessa, eikä minulla ole yllätys, yllätys jälkikasvua, eikä ällä hetkellä lemmikki eläimiä. - Arvaa ai arvatkaa vain, olenko ikinä pelännyt jääväni yksin. - Olisi kiva, jos jaksaisit antaa myös perustelut miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan normaaliälyllä varustettu ihminen ei voi laskea elämäänsä toisten varaan. T. Lapseton leski joka pärjää ihan hyvin.
Melko rumaa tekstiä, että vain normaali äly olisi se sun pelastajasi, voithan itsekkin vaikkapa joutua leskenä onnettomuuteen ja menettää vaikkapa jalkasi kantokyvyn tai vielä pahemmin käsiesikin toiminta lakkaisi. Eipä siinä sinun älysi auttaisi yhtään, kun et kertakaikkiaan pääsisi enää liikkumaan omin avuin vaan tarvitsisit apujoukkoja, että ylipäätänsä pääsisit peseytymään aamuin illoin. Etköhän tuonkaltaisessa vaiheessa jossakin kohtaa katuisi, ettei sinulla olisi edes yhtä omaa aikuista normaalia lasta auttelemassa ihan juoksevissa asioissakin, mitä et olisi aiemminkaan hallinnut. Eivät kaikki osaa esim. tietokoneen virustorjuntaa hoitaa kuntoon.
Kotisairaanhoito auttaa peseytymiset. Jos atk apua tarvitsee niin huollon voi maksaa itse.
Pelottaa, mutta ei siihen lapset auttaisi.