Lue keskustelun säännöt.
Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)
27.04.2021 |
Meillä on kiva asunto, kivalla paikalla lähellä kouluja ja mun työpaikkaa. Lasten koulureitti on suht. turvallinen ja naapurissa asuu koulukavereita.
Ainoa miinus on tämän asunnon koko. Meillä on vaan kaks makuuhuonetta (vanhemmilla toinen ja pojilla toinen). Vanhempi poika on jo muutaman kerran kunnolla raivostunut siitä kun kokee ettei koskaan saa omaa rauhaa ja että tarvii oman huoneen. Kolkuttelee jo murrosikää, ens syksynä lähtee seiskalle.
Asutaan helsingissä ja jos isompi asunto halutaan on oikeastaan pakko muuttaa halvemmalle alueelle, täältä ei ole varaa isompaa hankkia. Sitten vaan poikien kaverit jää tänne. En tiedä miten koulujutukin menisi ja kaikki on auki. Toisaalta en edes haluaisi tästä muuttaa ja välillä v*tuttaa kun poika vaatii, mutta oikeesti ymmärrän kyllä että haluaa omaakin tilaa. En tiedä mitä teen, mies on sitä mieltä että hänelle on ihan sama (vuokralla tässäkin asutaan), että oikeastaan hänelle olisi parempikin muuttaa koska työpaikka olisi ehkä sitten lähempänä. Mä oon kuulema tässä se hankala. En tiedä..
Kommentit (673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.
Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.
T. Lastensuojelusta päivää
Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.
T.Lastenpsykiatrialta päivääIhmettelen kyllä minkälaisia ihmisiä tämä ketju on oikein täynnä! Ilmeisesti hyvin harva aikuinen tässä ketjussa kokee vahvaa stressiä nykyisessä työssään - tai työnpuutteesta! Ilmeisesti hyvin harvalla aikuisella täällä on myöskään ongelmia parisuhteessa johtuen stressistä ja ruuhkavuosista (ja oman tilan- ja ajanpuutteesta) joita edes kannattaisi yrittää hoitaa! Uskon että suurin osa vanhemmista todella haluaa parasta lapsilleen, mutta on sinisilmäistä kuvitella että sitä kannattaisi tehdä oman hyvinvointinsa kustannuksella. Kompromissiratkaisut ovat usein parhaita, ja uskon että useimmat näihin pyrkivätkin.
Itselläni ei ole vielä siunaantunut lapsia, mutta ne ovat tulevaisuuden toiveissa. Mitä haluan tarjota lapsilleni, on turvallinen perhe missä aikuisetkin voivat hyvin ja rakastavat toisiaan. Oma lapsuuteni oli riidan- ja rahahuolien kyllästämä: vanhempani huusivat päivittäin toisilleen ja olivat stressistä niin pahantuulisia ja väsyneitä että koko perhe kärsi. Meillä lapsilla oli kyllä omat huoneet, mutta olisi koska vain muuttanut ärsyttävän siskoni kanssa samaan huoneeseen jos se olisi auttanut perheen ilmapiirissä.
Huono työtilanne ja huono palkkaus lisäävät stressiä, ja ovat ihan todellisia syitä sille miksi ihmiset asuvat ahtaammin kuin toivoisivat. Lapsiperheiden vanhempien parisuhdeongelmat ovat todella tavallisia, ja avioerot tuossa vaiheessa todella yleisiä. Ihan näistä syistä pitäisin kaikkein tärkeimpänä luoda kotiympäristöstä semmoinen ettei kumpikaan vanhempi hajoa, eivätkä käy toistensa kimppuun - vaikka se tarkoittaisi sitä että lapset joutuvat asumaan vähän tiiviimmin.
Riitelevät vanhemmat riitelee vaikka heillä olisi oma makuuhuone. Tarkoitatko sitä, että pahoissa riidoissa toinen pääsee olohuoneen sohvalle nukkumaan ja niin ei käy, jos aikuiset nukkuvat jo valmiiksi olohuoneessa? Kahdesta vastentahtoisesta lapsesta samassa huoneessa tulee meteliä eikä se ainakaan paranna äkäisen vanhemman mielialaa. Lopputuloksena ensin kaikki huutavat vuorotellen ja lopussa lapset itkevät peloissaan.
Aika harva riitelevä pariskunta on ollut toimimaton jo alunperin. Useat parisuhteet kaatuvat siihen kun vastuuta tulee niskaan jatkuvasti lisää, ja rahat ovat loppu. Kahdestaan rahahuolia tuskin on lainkaan, mutta harva lapseton tajuaakaan kuinka paljon menoja tulee edes yhdestäkään lapsesta!
Omassa lapsuudessa stressiä olisi varmasti ollut vähemmän, ellei vanhemmat olisi väen vängällä halunneet muuttaa paljon isompaan asuntoon, jonka lainakustannukset olivat korkeat. Jos käyttörahaa on yht'äkkiä 500e vähemmän joka kuussa, niin kyllä se jossain tuntuu. Toki, kaikki eivät murru stressin ja murheiden alla, mutta aika moni meistä reagoi näihin asioihin huonosti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmaan on ratkaisu. Jos vanhemmat siirtyvät olohuoneeseen, lapset siirtyvät esim. klo 21 viimeistään omiin huoneisiin aamuun asti. Jos tämä ei sovi, teinit jakavat makuuhuoneen kuten tähänkin asti. Englannissa lapset menevät klo 20 omiin huoneisiin ja tulevat sieltä vasta aamulla, jotta vanhemmilla on aikaa hoitaa parisuhdetta. Se, että teinit käyvät jääkaapilla iltamyöhään, on kasvatuksen tulosta. Kun perheessä on säännölliset ruoka-ajat iltapala mukaan lukien, ei tarvetta jääkaappivierailulle ole. Jos vanhemmat luopuvat omasta huoneestaan, teinit omalta osaltaan takaavat myös vanhemmille oman rauhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.
Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.
T. Lastensuojelusta päivää
Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.
T.Lastenpsykiatrialta päivääIhmettelen kyllä minkälaisia ihmisiä tämä ketju on oikein täynnä! Ilmeisesti hyvin harva aikuinen tässä ketjussa kokee vahvaa stressiä nykyisessä työssään - tai työnpuutteesta! Ilmeisesti hyvin harvalla aikuisella täällä on myöskään ongelmia parisuhteessa johtuen stressistä ja ruuhkavuosista (ja oman tilan- ja ajanpuutteesta) joita edes kannattaisi yrittää hoitaa! Uskon että suurin osa vanhemmista todella haluaa parasta lapsilleen, mutta on sinisilmäistä kuvitella että sitä kannattaisi tehdä oman hyvinvointinsa kustannuksella. Kompromissiratkaisut ovat usein parhaita, ja uskon että useimmat näihin pyrkivätkin.
Itselläni ei ole vielä siunaantunut lapsia, mutta ne ovat tulevaisuuden toiveissa. Mitä haluan tarjota lapsilleni, on turvallinen perhe missä aikuisetkin voivat hyvin ja rakastavat toisiaan. Oma lapsuuteni oli riidan- ja rahahuolien kyllästämä: vanhempani huusivat päivittäin toisilleen ja olivat stressistä niin pahantuulisia ja väsyneitä että koko perhe kärsi. Meillä lapsilla oli kyllä omat huoneet, mutta olisi koska vain muuttanut ärsyttävän siskoni kanssa samaan huoneeseen jos se olisi auttanut perheen ilmapiirissä.
Huono työtilanne ja huono palkkaus lisäävät stressiä, ja ovat ihan todellisia syitä sille miksi ihmiset asuvat ahtaammin kuin toivoisivat. Lapsiperheiden vanhempien parisuhdeongelmat ovat todella tavallisia, ja avioerot tuossa vaiheessa todella yleisiä. Ihan näistä syistä pitäisin kaikkein tärkeimpänä luoda kotiympäristöstä semmoinen ettei kumpikaan vanhempi hajoa, eivätkä käy toistensa kimppuun - vaikka se tarkoittaisi sitä että lapset joutuvat asumaan vähän tiiviimmin.
Ei kannata hankkia enempää lapsia kuin pystyy säällisesti elättämään. Jos ja kun tekee lapsia, vanhempien pitää ymmärtää että lasten tarpeet menee omien edelle ja vanhemmat ovat ne jotka joustaa.
Asumisen maksavat vanhemmat, joten vanhemmat päättävät, eikä esiteini. Omaa huonetta ei kaikille ole, mutta omaa tilaa ja rauhaa pystytte järjestämään. Älkää missään nimessä muuttaako aikuiset olohuoneeseen, se todennäköisesti lähinnä antaisi valtaa lapsille ja eristyttäisi teinejä omiin huoneisiinsa ja heikentäisi parisuhdetta ainakin seksielämä osalta.
Lapsella on myös vaihtoehtoja: ota tai jätä.
Ehdotus 1: kerrossänky poikittain keskelle lastenhuoneesta, jolloin kummallekin lapselle jää oma puoli huoneesta. On oma tila, mutta henkilökohtaisia huoneita teille jokaiselle vaan yksinkertaisesti ei ole, koska kotinne on tuon kokoinen.
Ehdotus 2: vanhempien makuuhuoneessa vanhemmat ainoastaan käyvät nukkumassa/pukemassa, sinne huoneeseen toiselle lapselle työpöytä/nojatuoli/mitä toivoo, ja oikeus käyttää päiväsaikaan vanhempien makkaria mutta yöksi lastenhuoneeseen nukkumaan. Lapset voisivat vaikka vuorotella kuukausittain kumpi saa päiväksi käyttöönsä lastenhuoneen ja kumpi aikuisten makkarin.
Ehdotus 3: mikäli olohuoneenne on kyllin suuri, sinne asumaan toinen lapsista systeemillä parvisänky+sen alla oleva tila. Vuorokuukausin kumpikin lapsi saisi oman huoneen ja oman nurkkauksen.
Ehdotus 4: lastenhuoneeseen tilanjakajaksi verho/sermi/hyllysysteemi. Suihkutanko on edullinen ja kevyt tähän tarkoitukseen. Sääntö että toisen alueelle ei mennä ilman koputusta ja lupaa.
Yh-mutsi kirjoitti:
Asumisen maksavat vanhemmat, joten vanhemmat päättävät, eikä esiteini. Omaa huonetta ei kaikille ole, mutta omaa tilaa ja rauhaa pystytte järjestämään. Älkää missään nimessä muuttaako aikuiset olohuoneeseen, se todennäköisesti lähinnä antaisi valtaa lapsille ja eristyttäisi teinejä omiin huoneisiinsa ja heikentäisi parisuhdetta ainakin seksielämä osalta.
Lapsella on myös vaihtoehtoja: ota tai jätä.Ehdotus 1: kerrossänky poikittain keskelle lastenhuoneesta, jolloin kummallekin lapselle jää oma puoli huoneesta. On oma tila, mutta henkilökohtaisia huoneita teille jokaiselle vaan yksinkertaisesti ei ole, koska kotinne on tuon kokoinen.
Ehdotus 2: vanhempien makuuhuoneessa vanhemmat ainoastaan käyvät nukkumassa/pukemassa, sinne huoneeseen toiselle lapselle työpöytä/nojatuoli/mitä toivoo, ja oikeus käyttää päiväsaikaan vanhempien makkaria mutta yöksi lastenhuoneeseen nukkumaan. Lapset voisivat vaikka vuorotella kuukausittain kumpi saa päiväksi käyttöönsä lastenhuoneen ja kumpi aikuisten makkarin.
Ehdotus 3: mikäli olohuoneenne on kyllin suuri, sinne asumaan toinen lapsista systeemillä parvisänky+sen alla oleva tila. Vuorokuukausin kumpikin lapsi saisi oman huoneen ja oman nurkkauksen.
Ehdotus 4: lastenhuoneeseen tilanjakajaksi verho/sermi/hyllysysteemi. Suihkutanko on edullinen ja kevyt tähän tarkoitukseen. Sääntö että toisen alueelle ei mennä ilman koputusta ja lupaa.
Todella fiksusti kirjoitettu. Ärsyttää nuo viisastelevat kommentit, ettei saisi olla montaa lasta, kun ei sitten ole varaa tarjota jokaiselle omaa huonetta. Meillä ehdotus 2 käytössä ja toimii. Emme tienneet lapsia hankkiessa, että mieheni sairastuu ja jää työkyvyttömyyseläkkeelle ja myöhemmin itsekin saan YT-neuvotteluiden tuloksena potkut. Pari kertaa katseltiin aikanaan isompaa asuntoa, mutta ei sitten ostettu, kun ei haluttu ottaa riskiä. Nyt olen kiitollinen, että maltettiin pysyä nykyisessä kämpässä, josta on laina kohta maksettu, ja lapset jo lähdössä opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Mutta vanhemmat traumatisoituvat, jos nukkuvat muutaman vuoden ajan olohuoneessa? Voihan vanhemmat antaa teinille olohuoneen omaksi huoneeksi ja muuttaa itse makkariin. Sitten olohuonetta ei ole eikä kenenkään siellä tarvitse nukkua.
Kyllä, tarvitsen ehdottomasti oman makkarin miehen kanssa, kun välistä teen jopa 15 tunnin työpäiviä. Molempien aikuisten työkuviot ovat haastavat, ollaan molemmat välistä ihan romahtamisen partaalla työkuvioiden takia. Olen sitä mieltä, että lapset traumatisoituisivat pahemmin siitä, että isä huutaa päivittäin pinna kireällä, koska sellainen hän on kun menee jaksamisensa kanssa liian reunalle. Ja jos minäkin menen reunalle, en nuku enkä jaksa enää mitään, menetän hermoni tuon tuosta enkä jaksa enää mitään, niin kyllä. Olen rehellisesti sitä mieltä, että se traumatisoisi lapsia enemmän, kuin se, että jakavat huoneen.
Noin selkeästi mielenterveysongelmaisten ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan.
Samaa mieltä. Vanhemmat on ensin jopa 15 tuntia (?) päivässä töissä ja sitten pitää vielä illalla saada olla rauhassa niiltä omilta lapsilta??? Voi luoja sentään.
Eikö niillä penskoilla ole rauhoittumis- ja tyydyttymisaikaa tuossa aika monta tuntia, ennen kuin vanhemmat tulevat töistä? Kyllä se teini jaksaa sen kolme vuotta huoneensa jakaa, ennen kuin lähtee opiskelemaan ja muuttaa pois kotoa. Sitten on oma luukku, oma lupa tehdä mitä lystää, oma rauha.
Vierailija kirjoitti:
No arvatkaapa miksi poika haluaa oman huoneen :D? Ihan inhimillistä.
Mitä jos kyseessä olisi tyttö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen olohuoneessa ja lapsella on makuuhuone. Jokaisella pitää olla oma yksityinen alue.
Niin no eihän sinulla nyt ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, ylen jännä miten tästä omasta huoneesta on tullut ihan välttämätön juttu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Sitä ennen lapsilla ei ollut mitään ongelmia jakaa huonetta samaa sukupuolta olevien sisarusten kanssa. Itse asiassa ihan aikuiset, työssäkäyvät ihmiset saattoivat vielä 70-luvulla asua alivuokralaisena yhdessä huoneessa toisen samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa!
Ajatelkaa, nekään ei kualleet siihen.
Rajatkaa ap poikien huone jollain seinäkkeillä tai verhoilla niin, että molemmilla on yksityisyyttä.
Oma huone on jonkinlaista ylellisyyttä. Esiteini ei sanele perheen sääntöjä eikä kaikkien tarvitse tanssia lapsen pillin mukaan. Selittäkää mitä sen oman huoneen saaminen käytännössä saattaisi merkitä: muutto, koulun vaihto, menettää nykyiset kaverit (ja velipoika myös, se vaikuttaa häneenkin) tai hyvin minimaaliset taskurahat ja harrastukset tulevaisuudessa koska rahaa ei ole paljon ja isommat asunnot nykyisellä aluella ovat hintavia. Eihän lapsi sellaista osaa miettiä jollei hänelle selitä. Joku kompromissi löytyy varmasti siinä nykyisessäkin asunnossa.
Ja tuosta olohuoneeseen muuttamisesta: on olohuoneita joihin mahtuisi hyvinkin ja sitten on sellaisia joihin ei saa parisänkyä muuta kuin nostamalla sen seinälle Murphy-sängyn malliin tai levittämällä vuodesohvan joka ilta ja sitten siivoamalla sen taas aamulla pois. Itseäni sellainen nyppisi todella paljon plus ettei olisi ollenkaan omaa rauhaa yhtään missään koska lapsethan loikovat tietysti olkkarissa kunnes menevät illalla nukkumaan ja kolistelevat siellä taas aamulla aikaisin uudestaan. Mielelläni antaisin sen isomman makuuhuoneen lasten käyttöön, mutta olkkariin en halua muuttaa.
Aikuiset voi tehdä olohuoneesta oman makuuhuoneen. Sohva hiiteen ja tilalle kunnon sänky. Miksi lapset lojuisivat aikuisten makuuhuoneissa, kun heillä on omat huoneet? Perhe voi viettää yhteistä aikaa keittiössä.
Kauheasti täällä moititaan teiniä, kun se haluaa oman huoneen. Jos lapsi ihan oikeasti kärsii siitä, että ei ole opiskelurauhaa, niin miten tilanne helpottaa myöhemmin? Lapsi muuttaa pois kotoa heti, kun se on mahdollista. Vanhemmat varmaan hyppii tasajalkaa riemuissaan ja läpsyttävät käsiä yhteen, kun vaateliaasta kakarasta pääsee eroon. Eihän siitä saa enää lapsilisääkään.
Ahaa, en ollut tajunnutkaan että me perheenä vietämme sinun ihanneasunnossasi sitten aikaa siellä parin neliön avokeittiössä josta on kivasti näkymät meidän makuuhuoneeseen joka on se entinen olkkari. Meidän aikuisten vieraat kestitään varmaankin sitten vessassa. Mutta onhan teineillä sitten sentään kummallakin tilava huone johin voi myös kutsua omat vieraansa... Teinit elää herroiksi ja aikuiset nököttää niissä parissa neliössä jotka ovat armosta saaneet asuttavakseen. Ai niin mutta eikös ne teinit tarvi oman vessankin.... voihan ne aikuiset käydä työpaikalla suihkussa ja hätätilassa lainata sitä teinin vessaa, jos siis teini antaa luvan.
Samalla logiikalla muuten pitäisi joka jumalan avokonttori heti hävittää ja kaikille työntekijöille oma työhuone jotta saavat työrauhan. Koska eihän samassa huoneessa olevat iihmiset pysty mitenkään tekemään yhtään mitään töitä kun se toinen häiritsee.
Lapset edellä pitää aina mennä. Lapset eivät ole valinneet syntymäänsä, te olette sen valinneet.
On vanhemman velvollisuus tehdä uhrauksia lapsensa takia ei toisinpäin.
Just nii. Jos teini haluaa harrastaa vaikka ratsastusta, vanhempien on lopetettava lehtitilaukset, jotta saavat harrastuksen maksettua. Jos teini haluaa lisäksi oman ponin, vanhempien on myytävä autonsa, jotta elikko saadaan ostettua. He voivat kyllä sitten fillaroida työmatkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yrittäisin löytää samalta alueelta isomman asunnon, vaikka se olisikin kalliimpi. Muutaman vuoden päästä lapset muuttavat pois, ja voi taas muuttaa halvempaan, ehkä jopa "aikuisille sopivammalle" alueelle.
Nythän kun oppivelvollisuus nousee, ei tarvitse enää säästää edes lukion kirjoihinkaan. Täytyy vain sanoa lapsille, että moporahoja ja harrastuksia ja kalliita laitteita ei ole varaa sitten maksaa, mutta tietysti teinit voivat jo itsekin tienata moporahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, ylen jännä miten tästä omasta huoneesta on tullut ihan välttämätön juttu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Sitä ennen lapsilla ei ollut mitään ongelmia jakaa huonetta samaa sukupuolta olevien sisarusten kanssa. Itse asiassa ihan aikuiset, työssäkäyvät ihmiset saattoivat vielä 70-luvulla asua alivuokralaisena yhdessä huoneessa toisen samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa!
Ajatelkaa, nekään ei kualleet siihen.
Rajatkaa ap poikien huone jollain seinäkkeillä tai verhoilla niin, että molemmilla on yksityisyyttä.
Oma huone on jonkinlaista ylellisyyttä. Esiteini ei sanele perheen sääntöjä eikä kaikkien tarvitse tanssia lapsen pillin mukaan. Selittäkää mitä sen oman huoneen saaminen käytännössä saattaisi merkitä: muutto, koulun vaihto, menettää nykyiset kaverit (ja velipoika myös, se vaikuttaa häneenkin) tai hyvin minimaaliset taskurahat ja harrastukset tulevaisuudessa koska rahaa ei ole paljon ja isommat asunnot nykyisellä aluella ovat hintavia. Eihän lapsi sellaista osaa miettiä jollei hänelle selitä. Joku kompromissi löytyy varmasti siinä nykyisessäkin asunnossa.
Ja tuosta olohuoneeseen muuttamisesta: on olohuoneita joihin mahtuisi hyvinkin ja sitten on sellaisia joihin ei saa parisänkyä muuta kuin nostamalla sen seinälle Murphy-sängyn malliin tai levittämällä vuodesohvan joka ilta ja sitten siivoamalla sen taas aamulla pois. Itseäni sellainen nyppisi todella paljon plus ettei olisi ollenkaan omaa rauhaa yhtään missään koska lapsethan loikovat tietysti olkkarissa kunnes menevät illalla nukkumaan ja kolistelevat siellä taas aamulla aikaisin uudestaan. Mielelläni antaisin sen isomman makuuhuoneen lasten käyttöön, mutta olkkariin en halua muuttaa.
Aikuiset voi tehdä olohuoneesta oman makuuhuoneen. Sohva hiiteen ja tilalle kunnon sänky. Miksi lapset lojuisivat aikuisten makuuhuoneissa, kun heillä on omat huoneet? Perhe voi viettää yhteistä aikaa keittiössä.
Kauheasti täällä moititaan teiniä, kun se haluaa oman huoneen. Jos lapsi ihan oikeasti kärsii siitä, että ei ole opiskelurauhaa, niin miten tilanne helpottaa myöhemmin? Lapsi muuttaa pois kotoa heti, kun se on mahdollista. Vanhemmat varmaan hyppii tasajalkaa riemuissaan ja läpsyttävät käsiä yhteen, kun vaateliaasta kakarasta pääsee eroon. Eihän siitä saa enää lapsilisääkään.
Ahaa, en ollut tajunnutkaan että me perheenä vietämme sinun ihanneasunnossasi sitten aikaa siellä parin neliön avokeittiössä josta on kivasti näkymät meidän makuuhuoneeseen joka on se entinen olkkari. Meidän aikuisten vieraat kestitään varmaankin sitten vessassa. Mutta onhan teineillä sitten sentään kummallakin tilava huone johin voi myös kutsua omat vieraansa... Teinit elää herroiksi ja aikuiset nököttää niissä parissa neliössä jotka ovat armosta saaneet asuttavakseen. Ai niin mutta eikös ne teinit tarvi oman vessankin.... voihan ne aikuiset käydä työpaikalla suihkussa ja hätätilassa lainata sitä teinin vessaa, jos siis teini antaa luvan.
Samalla logiikalla muuten pitäisi joka jumalan avokonttori heti hävittää ja kaikille työntekijöille oma työhuone jotta saavat työrauhan. Koska eihän samassa huoneessa olevat iihmiset pysty mitenkään tekemään yhtään mitään töitä kun se toinen häiritsee.
Lapset edellä pitää aina mennä. Lapset eivät ole valinneet syntymäänsä, te olette sen valinneet.
On vanhemman velvollisuus tehdä uhrauksia lapsensa takia ei toisinpäin.
Just nii. Jos teini haluaa harrastaa vaikka ratsastusta, vanhempien on lopetettava lehtitilaukset, jotta saavat harrastuksen maksettua. Jos teini haluaa lisäksi oman ponin, vanhempien on myytävä autonsa, jotta elikko saadaan ostettua. He voivat kyllä sitten fillaroida työmatkat.
Oma huone on toivomuksena/vaatimuksena aivan eri luokkaa kuin kallis harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikein ymmärrettävä toive ja ratkaisujakin on monta. Miksi sä et haluaisi hänelle omaa huonetta järjestää?
Oli se ainakin helvetin ällöttävää kun joutui kuuntelemaan kun isoveli runkkaa peittonsa alla.
Saman huoneen jakanut sisarus (luojan kiitos vanhemmat tajusi vihdoin muuttaa isompaan kun täytin 12 v)