Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini oli joidenkin tämän ketjun kirjoittajien kaltainen. "Minä olen aikuinen ja minä päätän", "koska minä maksan vuokran, niin" ja "minun kodissani kyllä". Tiedättekö, ihan itse olette päättäneet ne lapset hankkia, lapsi ei ole pyytänyt päästä syntymään teidän perheeseenne. Lapsi ei Suomen lain mukaan saa käydä töissä eikä häntä voi syyttää tai rangaista siitä ettei hän pysty itse maksamaan vuokraansa. Ja se koti on ihan yhtä lailla sen lapsenkin koti 18 vuotta. Se ei ole mikään loinen vaan tunteva ja ajatteleva ihminen toiveineen ja tarpeineen. Tiedättekö millaiset jäljet se jättää, kun vanhemman viesti lapselle on että sinä et ole tärkeä, vain minun mielihyvälläni on väliä?

Todella toivoisin, että jotkut vanhemmat miettisivät kaksi kertaa ennenkuin jättävät sen ehkäisyn pois. Jos ei missään haluta tulla vastaan ja miettiä muiden ihmisten tarpeita, niin lapseton elämä on ihan hyvä vaihtoehto.

Sinä et huomioi uusioperheitä. Hyvin moni mies ottaa yh-äidin ja lapset tulevat pakollisena rasitteena mukana. Kaikilla sinkkumiehillä ei ole varaa tarjota 5 huoneen kämppää koko lössille. Siellä asutaan missä pystytään. Ei kai kukaan oikeasti kiusallaan lapsia laita samaan huoneeseen nukkumaan. Eiköhän jokainen halua eristää lapsensa toisistaan, jotta rakennetaan hyvin yhteyskuntakelpoisia itsenäisiä muista piittaamattomia itsekkäitä nuoria minä-minä-minä-ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.

Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!

Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.

Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.

Minä taas en ymmärrä kasvatusmenetelmää, jossa omien tarpeiden tuominen esille kuitataan kiukutteluna.

Teini tarvitsee jo eri lailla omaa tilaa ja rauhaa, kuin lapsi. Hänelle pitäisi sitä järjestää isän pyytämättäkin. Liian moni kiltti nuori jää vaille ihan normaaleja asioita ja perustarpeita, kun on oppinut olemaan "vinkumatta" ja "kiukuttelematta". Näin heitä kasvatetaan vain maailmallakin tallottaviksi.

Höpö höpö. Kaikkea ei pidä antaa tarjottimella eikä kasvattaa minäminä-tyyppejä. On hyvä että lapsi tottuu myös silloin tällöin pettymyksiin, tästähän on ollut paljon puhetta. Ei saa antaa periksi joka asiassa ja kasvattaa pumpulissa. Hyvä todellakin etten hankkinut lapsia, nuorena en tiennytkään että lasten hankinnan jälkeen pitää oma elämä siirtää kokonaan syrjään ja antaa tenavien määräillä mitä tehdään ja itse ryhtyä palvelijaksi. Toisilla lapset taitavat määrätä missä asutaan, mitä tehdään lomilla, minne matkustetaan, mitä syödään ja millaisia vaatteita ostetaan. Vanhemman tehtävä taitaa olla vaan toteuttaa pikku tyrannien haaveet. Onneksi minä saan itse määrätä oman elämäni.

Juuri näin! Meillä on nuori lapsi vaimon kanssa ja vaimon edellisestä liitosta vanhempi lapsi. Hänen edellinen mies lässytti, mutta vaimoni on myös vanhan kasvatustavan mukainen Uhkailu-Lahjonta-Kiristys. Lapsille tulee antaa pettymyksiä ja kaikissa asioissa ei saa antaa periksi. Tietysti välillä pitääkin antaa periksi, jotta lapsi kokee onnistuvansa. Näiden kanssa tulee tasapainotella. Lasta tulee palkita sanoin, mutta ei joka päivä.

Tuttavapariskunta on kasvattanut lapsensa nykyajan yleisellä vapaalla kasvatuksella ja tälle tytölle ei sanota ei mihinkään asiaan. Mitä vain hän haluaa ja mihin on varaa, niin se hankitaan. Tyttö tiuskii ja puhuu ilkeitä meillekin, mutta kumpikaan vanhempi ei koskaan sano mitään. Olen lukenut uutisista kuinka tällaisia lapsia opettajat eivät nykyään saa millään kuriin koulussa, jos huonosti käyttäytyvät. Eli kotona ei ole Auktoriteettia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.

Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!

Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.

Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.

Minä taas en ymmärrä kasvatusmenetelmää, jossa omien tarpeiden tuominen esille kuitataan kiukutteluna.

Teini tarvitsee jo eri lailla omaa tilaa ja rauhaa, kuin lapsi. Hänelle pitäisi sitä järjestää isän pyytämättäkin. Liian moni kiltti nuori jää vaille ihan normaaleja asioita ja perustarpeita, kun on oppinut olemaan "vinkumatta" ja "kiukuttelematta". Näin heitä kasvatetaan vain maailmallakin tallottaviksi.

Höpö höpö. Kaikkea ei pidä antaa tarjottimella eikä kasvattaa minäminä-tyyppejä. On hyvä että lapsi tottuu myös silloin tällöin pettymyksiin, tästähän on ollut paljon puhetta. Ei saa antaa periksi joka asiassa ja kasvattaa pumpulissa. Hyvä todellakin etten hankkinut lapsia, nuorena en tiennytkään että lasten hankinnan jälkeen pitää oma elämä siirtää kokonaan syrjään ja antaa tenavien määräillä mitä tehdään ja itse ryhtyä palvelijaksi. Toisilla lapset taitavat määrätä missä asutaan, mitä tehdään lomilla, minne matkustetaan, mitä syödään ja millaisia vaatteita ostetaan. Vanhemman tehtävä taitaa olla vaan toteuttaa pikku tyrannien haaveet. Onneksi minä saan itse määrätä oman elämäni.

Juuri näin! Meillä on nuori lapsi vaimon kanssa ja vaimon edellisestä liitosta vanhempi lapsi. Hänen edellinen mies lässytti, mutta vaimoni on myös vanhan kasvatustavan mukainen Uhkailu-Lahjonta-Kiristys. Lapsille tulee antaa pettymyksiä ja kaikissa asioissa ei saa antaa periksi. Tietysti välillä pitääkin antaa periksi, jotta lapsi kokee onnistuvansa. Näiden kanssa tulee tasapainotella. Lasta tulee palkita sanoin, mutta ei joka päivä.

Tuttavapariskunta on kasvattanut lapsensa nykyajan yleisellä vapaalla kasvatuksella ja tälle tytölle ei sanota ei mihinkään asiaan. Mitä vain hän haluaa ja mihin on varaa, niin se hankitaan. Tyttö tiuskii ja puhuu ilkeitä meillekin, mutta kumpikaan vanhempi ei koskaan sano mitään. Olen lukenut uutisista kuinka tällaisia lapsia opettajat eivät nykyään saa millään kuriin koulussa, jos huonosti käyttäytyvät. Eli kotona ei ole Auktoriteettia ollenkaan.

Ketju koski nyt asiaa, jossa teini-ikäinen poika kaipaa omaa rauhaa. Tällä ei ole mitään tekemistä vapaan kasvatuksen kanssa tai sillä, että kaikissa asioissa annettaisiin periksi tai että teini "pomottaa" koko perhettä. Älkää siis vetäkö tarinaa ihan raiteiltaan ja keksikö omianne.

Minkäkokoisessa huoneessa pojat nyt asuvat? Olisiko huonetta mahdollista jakaa esim seinällä kuten minun ja siskoni huone jaettiin vastaavassa tilanteessa. Seinä oli kevytrakenteinen niin , että jäi mahdollisuus purkaa se helposti myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini oli joidenkin tämän ketjun kirjoittajien kaltainen. "Minä olen aikuinen ja minä päätän", "koska minä maksan vuokran, niin" ja "minun kodissani kyllä". Tiedättekö, ihan itse olette päättäneet ne lapset hankkia, lapsi ei ole pyytänyt päästä syntymään teidän perheeseenne. Lapsi ei Suomen lain mukaan saa käydä töissä eikä häntä voi syyttää tai rangaista siitä ettei hän pysty itse maksamaan vuokraansa. Ja se koti on ihan yhtä lailla sen lapsenkin koti 18 vuotta. Se ei ole mikään loinen vaan tunteva ja ajatteleva ihminen toiveineen ja tarpeineen. Tiedättekö millaiset jäljet se jättää, kun vanhemman viesti lapselle on että sinä et ole tärkeä, vain minun mielihyvälläni on väliä?

Todella toivoisin, että jotkut vanhemmat miettisivät kaksi kertaa ennenkuin jättävät sen ehkäisyn pois. Jos ei missään haluta tulla vastaan ja miettiä muiden ihmisten tarpeita, niin lapseton elämä on ihan hyvä vaihtoehto.

Sinä et huomioi uusioperheitä. Hyvin moni mies ottaa yh-äidin ja lapset tulevat pakollisena rasitteena mukana. Kaikilla sinkkumiehillä ei ole varaa tarjota 5 huoneen kämppää koko lössille. Siellä asutaan missä pystytään. Ei kai kukaan oikeasti kiusallaan lapsia laita samaan huoneeseen nukkumaan. Eiköhän jokainen halua eristää lapsensa toisistaan, jotta rakennetaan hyvin yhteyskuntakelpoisia itsenäisiä muista piittaamattomia itsekkäitä nuoria minä-minä-minä-ihmisiä

Missä universumissa sinkkumiehet maksavat asunnon naistystävälleen ja tämän lapsille? Tuollaista ei tapahdu ikinä missään eikä tarvitsekaan.

Näin kirjoitti:

Minkälainen pohjapiirustus kodissanne on? Linkissä kuvattuna miten keittiöstä tuli makuuhuone, ehkä tästä hyvä järjestely pikkuveljelle ?

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.is.fi/…

Tää oli varmaan typerintä mitä mä olen hetkeen nähnyt. Miksei ne vanhemmat muuttanut tuohon terraarioonsa? Laittaa nyt nuori poika tuonne, missä se kaikki yksityisyys on? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, ylen jännä miten tästä omasta huoneesta on tullut ihan välttämätön juttu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Sitä ennen lapsilla ei ollut mitään ongelmia jakaa huonetta samaa sukupuolta olevien sisarusten kanssa. Itse asiassa ihan aikuiset, työssäkäyvät ihmiset saattoivat vielä 70-luvulla asua alivuokralaisena yhdessä huoneessa toisen samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa!

Ajatelkaa, nekään ei kualleet siihen.

Rajatkaa ap poikien huone jollain seinäkkeillä tai verhoilla niin, että molemmilla on yksityisyyttä.

Oma huone on jonkinlaista ylellisyyttä. Esiteini ei sanele perheen sääntöjä eikä kaikkien tarvitse tanssia lapsen pillin mukaan. Selittäkää mitä sen oman huoneen saaminen käytännössä saattaisi merkitä: muutto, koulun vaihto, menettää nykyiset kaverit (ja velipoika myös, se vaikuttaa häneenkin) tai hyvin minimaaliset taskurahat ja harrastukset tulevaisuudessa koska rahaa ei ole paljon ja isommat asunnot nykyisellä aluella ovat hintavia. Eihän lapsi sellaista osaa miettiä jollei hänelle selitä. Joku kompromissi löytyy varmasti siinä nykyisessäkin asunnossa. 

Ja tuosta olohuoneeseen muuttamisesta: on olohuoneita joihin mahtuisi hyvinkin ja sitten on sellaisia joihin ei saa parisänkyä muuta kuin nostamalla sen seinälle Murphy-sängyn malliin tai levittämällä vuodesohvan joka ilta ja sitten siivoamalla sen taas aamulla pois. Itseäni sellainen nyppisi todella paljon plus ettei olisi ollenkaan omaa rauhaa yhtään missään koska lapsethan loikovat tietysti olkkarissa kunnes menevät illalla nukkumaan ja kolistelevat siellä taas aamulla aikaisin uudestaan. Mielelläni antaisin sen isomman makuuhuoneen lasten käyttöön, mutta olkkariin en halua muuttaa.

Aikuiset voi tehdä olohuoneesta oman makuuhuoneen. Sohva hiiteen ja tilalle kunnon sänky. Miksi lapset lojuisivat aikuisten makuuhuoneissa, kun heillä on omat huoneet? Perhe voi viettää yhteistä aikaa keittiössä.

Kauheasti täällä moititaan teiniä, kun se haluaa oman huoneen. Jos lapsi ihan oikeasti kärsii siitä, että ei ole opiskelurauhaa, niin miten tilanne helpottaa myöhemmin? Lapsi muuttaa pois kotoa heti, kun se on mahdollista. Vanhemmat varmaan hyppii tasajalkaa riemuissaan ja läpsyttävät käsiä yhteen, kun vaateliaasta kakarasta pääsee eroon. Eihän siitä saa enää lapsilisääkään.

Ahaa, en ollut tajunnutkaan että me perheenä vietämme sinun ihanneasunnossasi sitten aikaa siellä parin neliön avokeittiössä josta on kivasti näkymät meidän makuuhuoneeseen joka on se entinen olkkari. Meidän aikuisten vieraat kestitään varmaankin sitten vessassa. Mutta onhan teineillä sitten sentään kummallakin tilava huone johin voi myös kutsua omat vieraansa... Teinit elää herroiksi ja aikuiset nököttää niissä parissa neliössä jotka ovat armosta saaneet asuttavakseen. Ai niin mutta eikös ne teinit tarvi oman vessankin.... voihan ne aikuiset käydä työpaikalla suihkussa ja hätätilassa lainata sitä teinin vessaa, jos siis teini antaa luvan.

Samalla logiikalla muuten pitäisi joka jumalan avokonttori heti hävittää ja kaikille työntekijöille oma työhuone jotta saavat työrauhan. Koska eihän samassa huoneessa olevat iihmiset pysty mitenkään tekemään yhtään mitään töitä kun se toinen häiritsee.

Lapset edellä pitää aina mennä. Lapset eivät ole valinneet syntymäänsä, te olette sen valinneet.

On vanhemman velvollisuus tehdä uhrauksia lapsensa takia ei toisinpäin.

Niin kauan kun Suomen laissa ei ole pykälää joka pakottaa antamaan jokaiselle lapselle oman erillisen huoneen, me vanhemmat teemme kyllä omat ratkaisumme asumisjärjestelyjen suhteen. Riippumatta siitä miten ikävää se sinun mielestäsi onkaan. Joillekin meistä lapset edellä kun ei tarkoita että jokainen lapsi on eristettävä ensi tilassa omaan koppiinsa. Joillekin meistä se tarkoittaa elämää jossa on harrastuksia, miellyttävä ympäristö ja naapurit, mukava ja tuttu koulu ja jonkinlainen pysyvyys niin että ne omat kaverit voi olla olemassa vaikkapa ekaluokalta lukion loppuun asti.

Jospa kysyisit ihan itse niiltä nuorilta, että valitsisivatko he 15-18 v iässä mieluummin oman huoneen vai alle puolen kilsan matkan lukioon? Hirveän vaikea ajatella, että yhdellekään nuorelle lyhyt bussimatka olisi mikään kauhistus jos lähellä asumisen hinta olisi yksityisyyden menetys herkimmässä iässä.

Ja mistä sinä edes tiedät, että ne lapset haluaa välttämättä mennä sinne lähimpään lukioon? Päätätkö sinä heidän puolesta senkin? Varmaan valitset ammatin ja puolisonkin? Mites sinä ajattelit pakottaa ne lasten kaveritkin samaan lukioon?

Minun lapsuudessani asuttiin neljä henkeä samassa huoneessa.  Isäni ja äitini parivuoteessa ja minä ja pikkusiskoni hetekassa. minä yläosassa ja sisko siinä lattian rajassa olevassa alaosassa.  Ekat 11 vuotta.  Isovanhemmat yläkerrassa.  En muista, että olisin  koskaan "vaatinut" omaa huonetta.   Lopulta saatiin siskon kanssa omat koppihuoneet sieltä yläkerrasta missä isovanhemmat asuivat.  No, tästä on jo noin 55 vuotta.

Hulluksihan siinä tulee jos ei ikinä ole omaa rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?

Mitenhän vanhempien seksielämälle kävisi..

Se nyt loppuu ekan lapsen synnyttyä muutenkin. Tai parhaimmillaan saa ehkä tuurilla kerran kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Nyt ei eletä 100 vuotta sitten oloissa. Nyt on aivan tavallista, Eikä mitään luksusta että lapsille on kullekin oma huone. Ehkä ihmisten pitäisi miettiä ennen lisääntymistä enemmän sitä, moneenko lapseen on oikeasti varaa.

Meillä on 5 h+k, kolme lasta ja ehdoton työhuoneen tarve. Lapset vielä pieniä, mutta ollaan jo mietitty mitä tehdään kun kasvavat. Minusta viimeistään yläasteiässä pitäisi olla oma huone jos lapset sitä haluaa. Eri juttu, jos kaksi heistä tai kaikki haluaa itse asua samassa huoneessa, sermillä jaettuna tai ilman.

Itse en suostu nukkumaan paitsi olkkarissa, en myöskään yhdessä makkareistamme jonka läpi täytyy kulkea kylppäriin. Mutta en oleta lähes täysikäisen teininkään elävän ilman yksityisyyttä. Suunnitelmana on joko iso remontti tai muutto lasten tullessa kouluikään. Vaihtoehtoina on väläytelty mm. toisen kylppärin rakentamista, toisen oven puhkaisemista nykyiseen kylppäriin, vaatehuoneen remontointia työhuoneeksi/minimakkariksi, isoimman makkarin jakamista kahdeksi, työpisteen rakentamista isoimman makkarin vaatekaappiin jne. Varmaan joku yhdistelmä näistä, ellei rahat riitä uuden talon ostamiseen.

Vierailija kirjoitti:

No voi teitä. Itekkin oon joutunut nyt vuosikymmenen täällä pikkuasunnossa asuneena nukkumaan samassa huoneessa _ÄITINI_ kanssa. Kyllä vituttaa tosiaan. Olen nyt siis 18, kesällä 19. Hanki hänelle huone jos vaan pystyt. Mulla on kyllä tänki takia varmaan menny todella elämä ja henkinen hyvinvointi paskaks :D Toivottavasti se siitä paranee ku pääsen omaan asuntoon.

Vai että henkinen hyvinvointi pilalle kun joutuu oman perheenjäsenen kanssa asumaan samassa huoneessa..olisit iloinen että äitisi on edes elossa typerä nulikka. 

Hienosti taas ajateltu :) 

Hankitaan pari lasta ja yritetään asua väkisin liian kalliilla alueella palkkatasoihin nähden, ja vielä omitaan toinen makuuhuone lapselta, kun aikuiset nukkuvat TIETTY perinteen mukaan olkkarissa tässä tilanteessa.

Kuulostaa siltä että ette hirveesti oo tehnyt MITÄÄN pitkän ajan suunnitelmia unelmillenne, ja nyt ollaan sitten ns. pikavippi-tilanteessa. 

Ei muuta kun ylpeys laatikkoon, kamat kasaan ja olkkariin nukkumaan. Toinen aikuisista koulun penkille ja kovempaan duuniin niin on varaa sit asua kivemmassa paikassa 4-5v päästä. Ensi kerralla tehkää suunnitelma, ja olkaa täysi-ikäisiä päätöksissänne. Ei tarvi enää kirjoittaa tänne. Kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Mutta vanhemmat traumatisoituvat, jos nukkuvat muutaman vuoden ajan olohuoneessa? Voihan vanhemmat antaa teinille olohuoneen omaksi huoneeksi ja muuttaa itse makkariin. Sitten olohuonetta ei ole eikä kenenkään siellä tarvitse nukkua.

Kyllä, tarvitsen ehdottomasti oman makkarin miehen kanssa, kun välistä teen jopa 15 tunnin työpäiviä. Molempien aikuisten työkuviot ovat haastavat, ollaan molemmat välistä ihan romahtamisen partaalla työkuvioiden takia. Olen sitä mieltä, että lapset traumatisoituisivat pahemmin siitä, että isä huutaa päivittäin pinna kireällä, koska sellainen hän on kun menee jaksamisensa kanssa liian reunalle. Ja jos minäkin menen reunalle, en nuku enkä jaksa enää mitään, menetän hermoni tuon tuosta enkä jaksa enää mitään, niin kyllä. Olen rehellisesti sitä mieltä, että se traumatisoisi lapsia enemmän, kuin se, että jakavat huoneen.

Noin selkeästi mielenterveysongelmaisten ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan.

Luulisi ihmisen ymmärtävän, että perhe tarvitsee isomman kodin kuin sinkku tai pariskunta.

Jos ei halua muuttaa minnekään, niin ainoa vaihtoehto on että vanhemmat nukkuu olohuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.

Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!

Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.

Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.

Minä taas en ymmärrä kasvatusmenetelmää, jossa omien tarpeiden tuominen esille kuitataan kiukutteluna.

Teini tarvitsee jo eri lailla omaa tilaa ja rauhaa, kuin lapsi. Hänelle pitäisi sitä järjestää isän pyytämättäkin. Liian moni kiltti nuori jää vaille ihan normaaleja asioita ja perustarpeita, kun on oppinut olemaan "vinkumatta" ja "kiukuttelematta". Näin heitä kasvatetaan vain maailmallakin tallottaviksi.

Höpö höpö. Kaikkea ei pidä antaa tarjottimella eikä kasvattaa minäminä-tyyppejä. On hyvä että lapsi tottuu myös silloin tällöin pettymyksiin, tästähän on ollut paljon puhetta. Ei saa antaa periksi joka asiassa ja kasvattaa pumpulissa. Hyvä todellakin etten hankkinut lapsia, nuorena en tiennytkään että lasten hankinnan jälkeen pitää oma elämä siirtää kokonaan syrjään ja antaa tenavien määräillä mitä tehdään ja itse ryhtyä palvelijaksi. Toisilla lapset taitavat määrätä missä asutaan, mitä tehdään lomilla, minne matkustetaan, mitä syödään ja millaisia vaatteita ostetaan. Vanhemman tehtävä taitaa olla vaan toteuttaa pikku tyrannien haaveet. Onneksi minä saan itse määrätä oman elämäni.

Juuri näin! Meillä on nuori lapsi vaimon kanssa ja vaimon edellisestä liitosta vanhempi lapsi. Hänen edellinen mies lässytti, mutta vaimoni on myös vanhan kasvatustavan mukainen Uhkailu-Lahjonta-Kiristys. Lapsille tulee antaa pettymyksiä ja kaikissa asioissa ei saa antaa periksi. Tietysti välillä pitääkin antaa periksi, jotta lapsi kokee onnistuvansa. Näiden kanssa tulee tasapainotella. Lasta tulee palkita sanoin, mutta ei joka päivä.

Tuttavapariskunta on kasvattanut lapsensa nykyajan yleisellä vapaalla kasvatuksella ja tälle tytölle ei sanota ei mihinkään asiaan. Mitä vain hän haluaa ja mihin on varaa, niin se hankitaan. Tyttö tiuskii ja puhuu ilkeitä meillekin, mutta kumpikaan vanhempi ei koskaan sano mitään. Olen lukenut uutisista kuinka tällaisia lapsia opettajat eivät nykyään saa millään kuriin koulussa, jos huonosti käyttäytyvät. Eli kotona ei ole Auktoriteettia ollenkaan.

Yllättävän moni menee "lapselle tulee tuottaa pettymyksiä" -kortin taakse aina, kun iskee tarve kyykyttää eikä halua tehdä mitään lapsen hyvinvoinnin eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Se on yksi vaihtoehto, tai sitten sovitte lapsen kanssa, että teet työpäivän loppuun hänen huoneessaan ja hän saa vaikka siitä hyvästä pienen viikkorahakorotuksen.

Niin siis minne minä sen työpisteeni siirtäisin, jos se olisi yksi vaihtoehto? Huomioiden yrityksen tietosuojavaatimukset? Ja kuinka tilanne muuttuu niiden päivien osalta, kun työpäivä kestää iltaan saakka? Eihän lapsi silloinkaan saa siellä omassa huoneessaan olla, jos se on minun käytössäni työpäivän ajan.

Ihmiset eivät ajattele kokonaisuuksia ja asioita loppuun asti.

Voit järjestää työpisteesi lukittava kaappiin vaikka sinne olohuoneeseen, joka toimii myös makuuhuoneenanne. Googlaa kuvahaku Works desk cupboard

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Mutta vanhemmat traumatisoituvat, jos nukkuvat muutaman vuoden ajan olohuoneessa? Voihan vanhemmat antaa teinille olohuoneen omaksi huoneeksi ja muuttaa itse makkariin. Sitten olohuonetta ei ole eikä kenenkään siellä tarvitse nukkua.

Kyllä, tarvitsen ehdottomasti oman makkarin miehen kanssa, kun välistä teen jopa 15 tunnin työpäiviä. Molempien aikuisten työkuviot ovat haastavat, ollaan molemmat välistä ihan romahtamisen partaalla työkuvioiden takia. Olen sitä mieltä, että lapset traumatisoituisivat pahemmin siitä, että isä huutaa päivittäin pinna kireällä, koska sellainen hän on kun menee jaksamisensa kanssa liian reunalle. Ja jos minäkin menen reunalle, en nuku enkä jaksa enää mitään, menetän hermoni tuon tuosta enkä jaksa enää mitään, niin kyllä. Olen rehellisesti sitä mieltä, että se traumatisoisi lapsia enemmän, kuin se, että jakavat huoneen.

Noin selkeästi mielenterveysongelmaisten ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan.

Samaa mieltä. Vanhemmat on ensin jopa 15 tuntia (?) päivässä töissä ja sitten pitää vielä illalla saada olla rauhassa niiltä omilta lapsilta??? Voi luoja sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Se on yksi vaihtoehto, tai sitten sovitte lapsen kanssa, että teet työpäivän loppuun hänen huoneessaan ja hän saa vaikka siitä hyvästä pienen viikkorahakorotuksen.

Niin siis minne minä sen työpisteeni siirtäisin, jos se olisi yksi vaihtoehto? Huomioiden yrityksen tietosuojavaatimukset? Ja kuinka tilanne muuttuu niiden päivien osalta, kun työpäivä kestää iltaan saakka? Eihän lapsi silloinkaan saa siellä omassa huoneessaan olla, jos se on minun käytössäni työpäivän ajan.

Ihmiset eivät ajattele kokonaisuuksia ja asioita loppuun asti.

Ongelma ei siis ollutkaan että mies raivoaa jos ei ole makkaria, vaan se että sinä tarvitset työhuoneen? Miten et näe että todellakin teillä on liian pieni asunto! Muuttakaa! Hajotat vielä perheesi, tai vähintäänkin menetätte mielenterveyden koko sakki tuolla menolla!

Rauhoitu, meillä ei ole mitään hätää. En ole ap. Ja kyse on molemmista, sekä siitä, että minä tarvitsen tietoturvallisen työpisteen etätöille että siitä, että mies tarvitsee meille aikuisille oman makkarin ollakseen riittävän hyvässä tasapainossa haastavien työkuvioiden takia. Ei tämä ole joko tai, vaan tähän vaikuttaa moni asia. Ei perhe ole hajoamassa siihen, että kaikilla lapsilla ei ole omaa huonetta :D.

Vielä.