Lue keskustelun säännöt.
Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)
27.04.2021 |
Meillä on kiva asunto, kivalla paikalla lähellä kouluja ja mun työpaikkaa. Lasten koulureitti on suht. turvallinen ja naapurissa asuu koulukavereita.
Ainoa miinus on tämän asunnon koko. Meillä on vaan kaks makuuhuonetta (vanhemmilla toinen ja pojilla toinen). Vanhempi poika on jo muutaman kerran kunnolla raivostunut siitä kun kokee ettei koskaan saa omaa rauhaa ja että tarvii oman huoneen. Kolkuttelee jo murrosikää, ens syksynä lähtee seiskalle.
Asutaan helsingissä ja jos isompi asunto halutaan on oikeastaan pakko muuttaa halvemmalle alueelle, täältä ei ole varaa isompaa hankkia. Sitten vaan poikien kaverit jää tänne. En tiedä miten koulujutukin menisi ja kaikki on auki. Toisaalta en edes haluaisi tästä muuttaa ja välillä v*tuttaa kun poika vaatii, mutta oikeesti ymmärrän kyllä että haluaa omaakin tilaa. En tiedä mitä teen, mies on sitä mieltä että hänelle on ihan sama (vuokralla tässäkin asutaan), että oikeastaan hänelle olisi parempikin muuttaa koska työpaikka olisi ehkä sitten lähempänä. Mä oon kuulema tässä se hankala. En tiedä..
Kommentit (673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.
Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!
Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.
Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.
Minä taas en ymmärrä kasvatusmenetelmää, jossa omien tarpeiden tuominen esille kuitataan kiukutteluna.
Teini tarvitsee jo eri lailla omaa tilaa ja rauhaa, kuin lapsi. Hänelle pitäisi sitä järjestää isän pyytämättäkin. Liian moni kiltti nuori jää vaille ihan normaaleja asioita ja perustarpeita, kun on oppinut olemaan "vinkumatta" ja "kiukuttelematta". Näin heitä kasvatetaan vain maailmallakin tallottaviksi.Höpö höpö. Kaikkea ei pidä antaa tarjottimella eikä kasvattaa minäminä-tyyppejä. On hyvä että lapsi tottuu myös silloin tällöin pettymyksiin, tästähän on ollut paljon puhetta. Ei saa antaa periksi joka asiassa ja kasvattaa pumpulissa. Hyvä todellakin etten hankkinut lapsia, nuorena en tiennytkään että lasten hankinnan jälkeen pitää oma elämä siirtää kokonaan syrjään ja antaa tenavien määräillä mitä tehdään ja itse ryhtyä palvelijaksi. Toisilla lapset taitavat määrätä missä asutaan, mitä tehdään lomilla, minne matkustetaan, mitä syödään ja millaisia vaatteita ostetaan. Vanhemman tehtävä taitaa olla vaan toteuttaa pikku tyrannien haaveet. Onneksi minä saan itse määrätä oman elämäni.
Juuri näin! Meillä on nuori lapsi vaimon kanssa ja vaimon edellisestä liitosta vanhempi lapsi. Hänen edellinen mies lässytti, mutta vaimoni on myös vanhan kasvatustavan mukainen Uhkailu-Lahjonta-Kiristys. Lapsille tulee antaa pettymyksiä ja kaikissa asioissa ei saa antaa periksi. Tietysti välillä pitääkin antaa periksi, jotta lapsi kokee onnistuvansa. Näiden kanssa tulee tasapainotella. Lasta tulee palkita sanoin, mutta ei joka päivä.
Tuttavapariskunta on kasvattanut lapsensa nykyajan yleisellä vapaalla kasvatuksella ja tälle tytölle ei sanota ei mihinkään asiaan. Mitä vain hän haluaa ja mihin on varaa, niin se hankitaan. Tyttö tiuskii ja puhuu ilkeitä meillekin, mutta kumpikaan vanhempi ei koskaan sano mitään. Olen lukenut uutisista kuinka tällaisia lapsia opettajat eivät nykyään saa millään kuriin koulussa, jos huonosti käyttäytyvät. Eli kotona ei ole Auktoriteettia ollenkaan.
Yllättävän moni menee "lapselle tulee tuottaa pettymyksiä" -kortin taakse aina, kun iskee tarve kyykyttää eikä halua tehdä mitään lapsen hyvinvoinnin eteen.
Joo, tämä. Ihan kuin normaalissa elämässä ei lapsille tulisi ihan riittämiin pettymyksiä eteen ilmankin, että vanhemmat pyrkii niitä erikseen aiheuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä tämä rauhoittumisjankkaus nyt on? Jos lapsi on 8-10 h päikyssä ja näkee vanhempia muutaman tunnin illalla ennen nukkumaanmenoa, niin kyllä sen verran pitäisi todellakin omia lapsiaan jaksaa tai muuten pitää miettiä arkeen ihan radikaaleja ratkaisuja perhe-elämän turvaamiseksi. Terapiaa, lääkitystä, työtehtävien downgreidausta jne.
Jos haluaa pitkän työpäivän jälkeen hiljaisuutta ja omaa rauhaa, niin sitten käyttää ehkäisyä. Ei ole vaikeaa.
Jo tuossa aiemmin ehdotin, että vanhempien makkari olisi päivät lasten käytettävissä. Meillä tuo on toiminut kohtuullisen hyvin. Huone on pieni, parisängyn ja vaatekaapin lisäksi sinne mahtuu pieni hyllykkö, työpöytä ja elfakorihylly. Lattiapintaa ei jää, mutta sängyn päällä on kiva makoilla. Kolme teiniä, joista vanhin on tyttö ja nuoremmat poikia, nukkuvat isommassa makkarissa. Tytär lähinnä käyttää päivähuoneena vanhempien makkaria ja on laittanut "kaunistumistarvikkeensa" sinne. Makkareiden ja keittiön ovet saa lukkoon, joskin avain on sama joka oveen. Kavereita voivat lapset kutsua kylään ihan rauhassa. Joskus on joku ollut yökylässäkin. Kyllä kolmiossa voi asua 5-henkinen perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?
Asumisen maksajat laitettaisiin olohuoneeseen, vaikka nyt asujia on molemmissa makuuhuoneissa 2?
Kummassakin makuuhuoneessa on jo kaksi... joista 2 on parisuhteessa. Aikuisella ihmisellä on myös tuo "ymmärrys" puoli paremmin hallussa (ainakin yleisesti ottaen) Nuoret tarvitsevat myös sitä omaa tilaa ja rauhaa, varsinkin siinä teini iässä, erilailla kuin aikuiset. Terveisin äiti joka on nukkunut vuosia olohuoneessa vaikka onkin asumisen maksaja.
Tässä oli oivaltava idea. Keittiöstä makuuhuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.
Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.
T. Lastensuojelusta päivää
Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.
T.Lastenpsykiatrialta päivää
Ihmettelen kyllä minkälaisia ihmisiä tämä ketju on oikein täynnä! Ilmeisesti hyvin harva aikuinen tässä ketjussa kokee vahvaa stressiä nykyisessä työssään - tai työnpuutteesta! Ilmeisesti hyvin harvalla aikuisella täällä on myöskään ongelmia parisuhteessa johtuen stressistä ja ruuhkavuosista (ja oman tilan- ja ajanpuutteesta) joita edes kannattaisi yrittää hoitaa! Uskon että suurin osa vanhemmista todella haluaa parasta lapsilleen, mutta on sinisilmäistä kuvitella että sitä kannattaisi tehdä oman hyvinvointinsa kustannuksella. Kompromissiratkaisut ovat usein parhaita, ja uskon että useimmat näihin pyrkivätkin.
Itselläni ei ole vielä siunaantunut lapsia, mutta ne ovat tulevaisuuden toiveissa. Mitä haluan tarjota lapsilleni, on turvallinen perhe missä aikuisetkin voivat hyvin ja rakastavat toisiaan. Oma lapsuuteni oli riidan- ja rahahuolien kyllästämä: vanhempani huusivat päivittäin toisilleen ja olivat stressistä niin pahantuulisia ja väsyneitä että koko perhe kärsi. Meillä lapsilla oli kyllä omat huoneet, mutta olisi koska vain muuttanut ärsyttävän siskoni kanssa samaan huoneeseen jos se olisi auttanut perheen ilmapiirissä.
Huono työtilanne ja huono palkkaus lisäävät stressiä, ja ovat ihan todellisia syitä sille miksi ihmiset asuvat ahtaammin kuin toivoisivat. Lapsiperheiden vanhempien parisuhdeongelmat ovat todella tavallisia, ja avioerot tuossa vaiheessa todella yleisiä. Ihan näistä syistä pitäisin kaikkein tärkeimpänä luoda kotiympäristöstä semmoinen ettei kumpikaan vanhempi hajoa, eivätkä käy toistensa kimppuun - vaikka se tarkoittaisi sitä että lapset joutuvat asumaan vähän tiiviimmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.
Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.
En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.
En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.
Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?
Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.
Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa?
Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?
Mitäköhän helvettiä sä teet työksesi. Ensin oli salaisia papereita ja nyt ois sit kovat tietokonejärjestelmät mitä ei voi edes siirtää. Alkaa kyl haiskahtaa niin esittämiselle niin taas, että huhhuh.
Joku kahden näytön ja läppärin siirtäminen ei oo ees iso urakka.
Ja käytät vielä päivittäin 15h tähän? Siis mitä vittua?
Et taida olla toimistotöissä jos tuo on käsityksesi... Itse (olen täysin eri henkilö) tarvitsen 2-3 näyttöä, läppärin, näppäimistön, kuulokkeet ja hiiren + läppärin telakan. Yksikään näistä ei paina kovinkaan paljoa itsessään, mutta näitten kymmenien piuhojen asentaminen tökkii kyllä pahasti! Jokaisella näytöllä on kaksi piuhaa, joista toinen koneeseen, toinen seinään. Läppärin akulla yksi piuha, toinen piuha telakkaan, ja sitten vielä näppis, luurit ja hiiri piuhoilla telakkaan.... Itsellä ei ole tarvetta muuttaa näitä huoneesta toiseen kovinkaan usein, mutta en kyllä siihen ryhtyisikään - ainakaan kuten kehoitat kahdesti päivässä!!!
Johtospagetin selvittely ei ole kovinkaan hauskaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ratkaistiin sama ongelma.Oli vain tyttö ja poika. Vuode siiretiin olohuone ja molemat sai oman huoneen.Tytär oli silloin 7v ja poika 4 puol vuotta vanhempi!Kodin ei tarvitse aina olla sisutuslehtien sivujen mukaan.Koti pitää olla jossa perhe viihtyy!Eikä niin että se laitetan koti vieraita varten.Ei ne kauaa siinä ole. lähtevät opiskele,.itsenäisytvät ja hankivat fiksuina opiskelu kämpän!
Eikö poikaa voi viedä jonnekin tuntihotelliin itsenäistymään? Siitä sitten oma kämpä sossun masseilla ja pian maailman merille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.
Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.
T. Lastensuojelusta päivää
Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.
T.Lastenpsykiatrialta päivääIhmettelen kyllä minkälaisia ihmisiä tämä ketju on oikein täynnä! Ilmeisesti hyvin harva aikuinen tässä ketjussa kokee vahvaa stressiä nykyisessä työssään - tai työnpuutteesta! Ilmeisesti hyvin harvalla aikuisella täällä on myöskään ongelmia parisuhteessa johtuen stressistä ja ruuhkavuosista (ja oman tilan- ja ajanpuutteesta) joita edes kannattaisi yrittää hoitaa! Uskon että suurin osa vanhemmista todella haluaa parasta lapsilleen, mutta on sinisilmäistä kuvitella että sitä kannattaisi tehdä oman hyvinvointinsa kustannuksella. Kompromissiratkaisut ovat usein parhaita, ja uskon että useimmat näihin pyrkivätkin.
Itselläni ei ole vielä siunaantunut lapsia, mutta ne ovat tulevaisuuden toiveissa. Mitä haluan tarjota lapsilleni, on turvallinen perhe missä aikuisetkin voivat hyvin ja rakastavat toisiaan. Oma lapsuuteni oli riidan- ja rahahuolien kyllästämä: vanhempani huusivat päivittäin toisilleen ja olivat stressistä niin pahantuulisia ja väsyneitä että koko perhe kärsi. Meillä lapsilla oli kyllä omat huoneet, mutta olisi koska vain muuttanut ärsyttävän siskoni kanssa samaan huoneeseen jos se olisi auttanut perheen ilmapiirissä.
Huono työtilanne ja huono palkkaus lisäävät stressiä, ja ovat ihan todellisia syitä sille miksi ihmiset asuvat ahtaammin kuin toivoisivat. Lapsiperheiden vanhempien parisuhdeongelmat ovat todella tavallisia, ja avioerot tuossa vaiheessa todella yleisiä. Ihan näistä syistä pitäisin kaikkein tärkeimpänä luoda kotiympäristöstä semmoinen ettei kumpikaan vanhempi hajoa, eivätkä käy toistensa kimppuun - vaikka se tarkoittaisi sitä että lapset joutuvat asumaan vähän tiiviimmin.
Lasten syy ei ole aikuisten työstressi, taloudelliset syyt, tai parisuhdeongelmat - eikö tämä mene mitenkään kaaliin?
Täällä on kymmeniä kertoja sanottu että jos lähtökohdat on valmiiksi jo huonot niin älkää tehkö niitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.
Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.
En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.
En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.
Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?
Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.
Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa?
Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?
Mitäköhän helvettiä sä teet työksesi. Ensin oli salaisia papereita ja nyt ois sit kovat tietokonejärjestelmät mitä ei voi edes siirtää. Alkaa kyl haiskahtaa niin esittämiselle niin taas, että huhhuh.
Joku kahden näytön ja läppärin siirtäminen ei oo ees iso urakka.
Ja käytät vielä päivittäin 15h tähän? Siis mitä vittua?
Et taida olla toimistotöissä jos tuo on käsityksesi... Itse (olen täysin eri henkilö) tarvitsen 2-3 näyttöä, läppärin, näppäimistön, kuulokkeet ja hiiren + läppärin telakan. Yksikään näistä ei paina kovinkaan paljoa itsessään, mutta näitten kymmenien piuhojen asentaminen tökkii kyllä pahasti! Jokaisella näytöllä on kaksi piuhaa, joista toinen koneeseen, toinen seinään. Läppärin akulla yksi piuha, toinen piuha telakkaan, ja sitten vielä näppis, luurit ja hiiri piuhoilla telakkaan.... Itsellä ei ole tarvetta muuttaa näitä huoneesta toiseen kovinkaan usein, mutta en kyllä siihen ryhtyisikään - ainakaan kuten kehoitat kahdesti päivässä!!!
Johtospagetin selvittely ei ole kovinkaan hauskaa...
Koti voi olla toimisto 24/7 jos kodissa on kokonaan erillinen tila sille, ilman että se on muulta perheeltä pois tilallisesti tai ajallisesti. Ei ihme että stressaa kun työt on nenän edessä jatkuvasti. Lapsetkin kehtaa häiritä ja vaatia ruokaa ja huomiota, eivätkä pärjää 15 tuntia omineen. Tämänkin jälkeen pitäisi olla hiljaa ja antaa vanhemmille omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.
Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.
T. Lastensuojelusta päivää
Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.
T.Lastenpsykiatrialta päivääIhmettelen kyllä minkälaisia ihmisiä tämä ketju on oikein täynnä! Ilmeisesti hyvin harva aikuinen tässä ketjussa kokee vahvaa stressiä nykyisessä työssään - tai työnpuutteesta! Ilmeisesti hyvin harvalla aikuisella täällä on myöskään ongelmia parisuhteessa johtuen stressistä ja ruuhkavuosista (ja oman tilan- ja ajanpuutteesta) joita edes kannattaisi yrittää hoitaa! Uskon että suurin osa vanhemmista todella haluaa parasta lapsilleen, mutta on sinisilmäistä kuvitella että sitä kannattaisi tehdä oman hyvinvointinsa kustannuksella. Kompromissiratkaisut ovat usein parhaita, ja uskon että useimmat näihin pyrkivätkin.
Itselläni ei ole vielä siunaantunut lapsia, mutta ne ovat tulevaisuuden toiveissa. Mitä haluan tarjota lapsilleni, on turvallinen perhe missä aikuisetkin voivat hyvin ja rakastavat toisiaan. Oma lapsuuteni oli riidan- ja rahahuolien kyllästämä: vanhempani huusivat päivittäin toisilleen ja olivat stressistä niin pahantuulisia ja väsyneitä että koko perhe kärsi. Meillä lapsilla oli kyllä omat huoneet, mutta olisi koska vain muuttanut ärsyttävän siskoni kanssa samaan huoneeseen jos se olisi auttanut perheen ilmapiirissä.
Huono työtilanne ja huono palkkaus lisäävät stressiä, ja ovat ihan todellisia syitä sille miksi ihmiset asuvat ahtaammin kuin toivoisivat. Lapsiperheiden vanhempien parisuhdeongelmat ovat todella tavallisia, ja avioerot tuossa vaiheessa todella yleisiä. Ihan näistä syistä pitäisin kaikkein tärkeimpänä luoda kotiympäristöstä semmoinen ettei kumpikaan vanhempi hajoa, eivätkä käy toistensa kimppuun - vaikka se tarkoittaisi sitä että lapset joutuvat asumaan vähän tiiviimmin.
Jos olet jo valmiiksi sitä mieltä, ettei parisuhde pysy kasassa ilman lasten kustannuksella tehtyjä itsekkäitä ratkaisuja ja lasten tarpeiden laiminlyöntiä, niin pliis, älkää tehkö niitä lapsia ollenkaan. Ihan totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.
Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.
T. Lastensuojelusta päivää
Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.
T.Lastenpsykiatrialta päivääIhmettelen kyllä minkälaisia ihmisiä tämä ketju on oikein täynnä! Ilmeisesti hyvin harva aikuinen tässä ketjussa kokee vahvaa stressiä nykyisessä työssään - tai työnpuutteesta! Ilmeisesti hyvin harvalla aikuisella täällä on myöskään ongelmia parisuhteessa johtuen stressistä ja ruuhkavuosista (ja oman tilan- ja ajanpuutteesta) joita edes kannattaisi yrittää hoitaa! Uskon että suurin osa vanhemmista todella haluaa parasta lapsilleen, mutta on sinisilmäistä kuvitella että sitä kannattaisi tehdä oman hyvinvointinsa kustannuksella. Kompromissiratkaisut ovat usein parhaita, ja uskon että useimmat näihin pyrkivätkin.
Itselläni ei ole vielä siunaantunut lapsia, mutta ne ovat tulevaisuuden toiveissa. Mitä haluan tarjota lapsilleni, on turvallinen perhe missä aikuisetkin voivat hyvin ja rakastavat toisiaan. Oma lapsuuteni oli riidan- ja rahahuolien kyllästämä: vanhempani huusivat päivittäin toisilleen ja olivat stressistä niin pahantuulisia ja väsyneitä että koko perhe kärsi. Meillä lapsilla oli kyllä omat huoneet, mutta olisi koska vain muuttanut ärsyttävän siskoni kanssa samaan huoneeseen jos se olisi auttanut perheen ilmapiirissä.
Huono työtilanne ja huono palkkaus lisäävät stressiä, ja ovat ihan todellisia syitä sille miksi ihmiset asuvat ahtaammin kuin toivoisivat. Lapsiperheiden vanhempien parisuhdeongelmat ovat todella tavallisia, ja avioerot tuossa vaiheessa todella yleisiä. Ihan näistä syistä pitäisin kaikkein tärkeimpänä luoda kotiympäristöstä semmoinen ettei kumpikaan vanhempi hajoa, eivätkä käy toistensa kimppuun - vaikka se tarkoittaisi sitä että lapset joutuvat asumaan vähän tiiviimmin.
Riitelevät vanhemmat riitelee vaikka heillä olisi oma makuuhuone. Tarkoitatko sitä, että pahoissa riidoissa toinen pääsee olohuoneen sohvalle nukkumaan ja niin ei käy, jos aikuiset nukkuvat jo valmiiksi olohuoneessa? Kahdesta vastentahtoisesta lapsesta samassa huoneessa tulee meteliä eikä se ainakaan paranna äkäisen vanhemman mielialaa. Lopputuloksena ensin kaikki huutavat vuorotellen ja lopussa lapset itkevät peloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?
Asumisen maksajat laitettaisiin olohuoneeseen, vaikka nyt asujia on molemmissa makuuhuoneissa 2?
Jeep, pojat vuoroviikoin olohuoneeseen.
Millä tarpeilla koulussa? Kotona voi vessassa sekä pissata että kakata, ei niitä tehä siellä huoneessa!
Keskustelkaa koko perhe( ilman huutoa) asiasta, nuorilla on fiksuja mielipiteitä.
Vanhempien sänky voi ihan hyvin olla olohuoneessa muutaman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tämä rauhoittumisjankkaus nyt on? Jos lapsi on 8-10 h päikyssä ja näkee vanhempia muutaman tunnin illalla ennen nukkumaanmenoa, niin kyllä sen verran pitäisi todellakin omia lapsiaan jaksaa tai muuten pitää miettiä arkeen ihan radikaaleja ratkaisuja perhe-elämän turvaamiseksi. Terapiaa, lääkitystä, työtehtävien downgreidausta jne.
Jos haluaa pitkän työpäivän jälkeen hiljaisuutta ja omaa rauhaa, niin sitten käyttää ehkäisyä. Ei ole vaikeaa.
Päikyssä??? Tuon ikäiset (tässähän puhutaan AP:n lapsista) taitaa olla jo koulussa...
Minä ja sisareni jaoimme yhteisen huoneen -80-luvulla, ikäeroa meillä 3 vuotta ja asuimme kolmiossa. Me sentään olimme samaa sukupuolta mutta samanlaisessa asunnossa oli myös kolmilapsisia perheitä tai tyttö-poika-sisarukset. Silloin se ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä, moni koulukavereistakin jakoi huoneensa. Meidän talossa ei edes ollut isompia asuntoja. Ja yllätys yllätys, meistä tuli ihan täyspäisiä aikuisia, osaamme ottaa muut ihmiset huomioon ja välit siskon kanssa ovat edelleen hyvät. Joskus toki haaveilin omasta huoneesta mutta harrastin paljon joten en ollut läheskään aina koko iltaa kotona, silloin myös tavattiin paljon kavereita ulkona. Samaan aikaan siskon kanssa tehtiin läksyjä tai luettiin kokeisiin, se ei ollut ongelma. Kavereita kävi kotona aina silloin tällöin, jopa yökylässä jolloin toinen siskoista siirtyi sitten tilapäisesti olohuoneen sohvalle nukkumaan. Poikakavereita ei ollut yökylässä, se ei ollut meillä silloin tapana. Opiskelemaan isompaan kaupunkiin muutin 18-vuotiaana soluasuntoon mutta sekään ei taida olla palstan yleisen mielipiteen mukaan nykyään enää sopivaa vaan vanhempien kai täytyy ostaa lapsille opiskeluajan asunnot koska eivät aikoinaan älynneet käyttää ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.
Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.
T. Lastensuojelusta päivää
Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.
T.Lastenpsykiatrialta päivääIhmettelen kyllä minkälaisia ihmisiä tämä ketju on oikein täynnä! Ilmeisesti hyvin harva aikuinen tässä ketjussa kokee vahvaa stressiä nykyisessä työssään - tai työnpuutteesta! Ilmeisesti hyvin harvalla aikuisella täällä on myöskään ongelmia parisuhteessa johtuen stressistä ja ruuhkavuosista (ja oman tilan- ja ajanpuutteesta) joita edes kannattaisi yrittää hoitaa! Uskon että suurin osa vanhemmista todella haluaa parasta lapsilleen, mutta on sinisilmäistä kuvitella että sitä kannattaisi tehdä oman hyvinvointinsa kustannuksella. Kompromissiratkaisut ovat usein parhaita, ja uskon että useimmat näihin pyrkivätkin.
Itselläni ei ole vielä siunaantunut lapsia, mutta ne ovat tulevaisuuden toiveissa. Mitä haluan tarjota lapsilleni, on turvallinen perhe missä aikuisetkin voivat hyvin ja rakastavat toisiaan. Oma lapsuuteni oli riidan- ja rahahuolien kyllästämä: vanhempani huusivat päivittäin toisilleen ja olivat stressistä niin pahantuulisia ja väsyneitä että koko perhe kärsi. Meillä lapsilla oli kyllä omat huoneet, mutta olisi koska vain muuttanut ärsyttävän siskoni kanssa samaan huoneeseen jos se olisi auttanut perheen ilmapiirissä.
Huono työtilanne ja huono palkkaus lisäävät stressiä, ja ovat ihan todellisia syitä sille miksi ihmiset asuvat ahtaammin kuin toivoisivat. Lapsiperheiden vanhempien parisuhdeongelmat ovat todella tavallisia, ja avioerot tuossa vaiheessa todella yleisiä. Ihan näistä syistä pitäisin kaikkein tärkeimpänä luoda kotiympäristöstä semmoinen ettei kumpikaan vanhempi hajoa, eivätkä käy toistensa kimppuun - vaikka se tarkoittaisi sitä että lapset joutuvat asumaan vähän tiiviimmin.
Jos olet jo valmiiksi sitä mieltä, ettei parisuhde pysy kasassa ilman lasten kustannuksella tehtyjä itsekkäitä ratkaisuja ja lasten tarpeiden laiminlyöntiä, niin pliis, älkää tehkö niitä lapsia ollenkaan. Ihan totta.
Nyt taisit lukea kommenttini vähän huolimattomasti. Omassa taustassani ongelmana nimenomaan oli se että yritettiin tarjota lapsille kaikki, mutta tämä aiheutti liikaa stressiä ja rahahuolia. Mielestäni itsekkäämpää on yrittää elää jotain päälisin puolin idyllielämää jos se käytännössä tarkoittaa vuosikausien velkahelvettiä jonka lapset joutuvat kuitenkin jollain lailla kokemaan (parhaimmassa tapauksessa vanhempien stressinä ja ylitöinä, huonoimmassa tapauksessa perittyinä velkoina).
Pikkulapsiperheessä rauhoittumistila vanhemmalle voi tosiaan olla tarpeen, mutta jos kyseessä on teinit joilla on omat huoneet niin tosiaanko ne meuhkaa niin paljon, että aikuisen pitää sulkeutua makuuhuoneeseen tunneiksi joka ilta? Useimmiten teinien kanssa ongelma on ymmärtääkseni se, että ne nyhväisi siellä omassa huoneessaan kännykkä kourassa kaiken aikaa. Kyllä vanhempi voi silloin rentoutua ihan sohvallakin.