Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)

Olisipa ollut kauheaa, jos lapsena ei ollut omaa huonetta. Nyt muuttakaan sinne olohuoneeseen ja antakaa lapsellenne sitä oma rauhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisipa ollut kauheaa, jos lapsena ei ollut omaa huonetta. Nyt muuttakaan sinne olohuoneeseen ja antakaa lapsellenne sitä oma rauhaa. 

Tämä. Eri asia tietysti jos ei vanhemmilla ole aidosti rahaa isompaan, mutta jos syynä on tällainen minäminäminä -vanhemmuus. Minulla on oikeus ja minun ei tarvitse tinkiä mistään.

Minun äitini oli joidenkin tämän ketjun kirjoittajien kaltainen. "Minä olen aikuinen ja minä päätän", "koska minä maksan vuokran, niin" ja "minun kodissani kyllä". Tiedättekö, ihan itse olette päättäneet ne lapset hankkia, lapsi ei ole pyytänyt päästä syntymään teidän perheeseenne. Lapsi ei Suomen lain mukaan saa käydä töissä eikä häntä voi syyttää tai rangaista siitä ettei hän pysty itse maksamaan vuokraansa. Ja se koti on ihan yhtä lailla sen lapsenkin koti 18 vuotta. Se ei ole mikään loinen vaan tunteva ja ajatteleva ihminen toiveineen ja tarpeineen. Tiedättekö millaiset jäljet se jättää, kun vanhemman viesti lapselle on että sinä et ole tärkeä, vain minun mielihyvälläni on väliä?

Todella toivoisin, että jotkut vanhemmat miettisivät kaksi kertaa ennenkuin jättävät sen ehkäisyn pois. Jos ei missään haluta tulla vastaan ja miettiä muiden ihmisten tarpeita, niin lapseton elämä on ihan hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, ylen jännä miten tästä omasta huoneesta on tullut ihan välttämätön juttu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Sitä ennen lapsilla ei ollut mitään ongelmia jakaa huonetta samaa sukupuolta olevien sisarusten kanssa. Itse asiassa ihan aikuiset, työssäkäyvät ihmiset saattoivat vielä 70-luvulla asua alivuokralaisena yhdessä huoneessa toisen samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa!

Ajatelkaa, nekään ei kualleet siihen.

Rajatkaa ap poikien huone jollain seinäkkeillä tai verhoilla niin, että molemmilla on yksityisyyttä.

Oma huone on jonkinlaista ylellisyyttä. Esiteini ei sanele perheen sääntöjä eikä kaikkien tarvitse tanssia lapsen pillin mukaan. Selittäkää mitä sen oman huoneen saaminen käytännössä saattaisi merkitä: muutto, koulun vaihto, menettää nykyiset kaverit (ja velipoika myös, se vaikuttaa häneenkin) tai hyvin minimaaliset taskurahat ja harrastukset tulevaisuudessa koska rahaa ei ole paljon ja isommat asunnot nykyisellä aluella ovat hintavia. Eihän lapsi sellaista osaa miettiä jollei hänelle selitä. Joku kompromissi löytyy varmasti siinä nykyisessäkin asunnossa. 

Ja tuosta olohuoneeseen muuttamisesta: on olohuoneita joihin mahtuisi hyvinkin ja sitten on sellaisia joihin ei saa parisänkyä muuta kuin nostamalla sen seinälle Murphy-sängyn malliin tai levittämällä vuodesohvan joka ilta ja sitten siivoamalla sen taas aamulla pois. Itseäni sellainen nyppisi todella paljon plus ettei olisi ollenkaan omaa rauhaa yhtään missään koska lapsethan loikovat tietysti olkkarissa kunnes menevät illalla nukkumaan ja kolistelevat siellä taas aamulla aikaisin uudestaan. Mielelläni antaisin sen isomman makuuhuoneen lasten käyttöön, mutta olkkariin en halua muuttaa.

Aikuiset voi tehdä olohuoneesta oman makuuhuoneen. Sohva hiiteen ja tilalle kunnon sänky. Miksi lapset lojuisivat aikuisten makuuhuoneissa, kun heillä on omat huoneet? Perhe voi viettää yhteistä aikaa keittiössä.

Kauheasti täällä moititaan teiniä, kun se haluaa oman huoneen. Jos lapsi ihan oikeasti kärsii siitä, että ei ole opiskelurauhaa, niin miten tilanne helpottaa myöhemmin? Lapsi muuttaa pois kotoa heti, kun se on mahdollista. Vanhemmat varmaan hyppii tasajalkaa riemuissaan ja läpsyttävät käsiä yhteen, kun vaateliaasta kakarasta pääsee eroon. Eihän siitä saa enää lapsilisääkään.

Ahaa, en ollut tajunnutkaan että me perheenä vietämme sinun ihanneasunnossasi sitten aikaa siellä parin neliön avokeittiössä josta on kivasti näkymät meidän makuuhuoneeseen joka on se entinen olkkari. Meidän aikuisten vieraat kestitään varmaankin sitten vessassa. Mutta onhan teineillä sitten sentään kummallakin tilava huone johin voi myös kutsua omat vieraansa... Teinit elää herroiksi ja aikuiset nököttää niissä parissa neliössä jotka ovat armosta saaneet asuttavakseen. Ai niin mutta eikös ne teinit tarvi oman vessankin.... voihan ne aikuiset käydä työpaikalla suihkussa ja hätätilassa lainata sitä teinin vessaa, jos siis teini antaa luvan.

Samalla logiikalla muuten pitäisi joka jumalan avokonttori heti hävittää ja kaikille työntekijöille oma työhuone jotta saavat työrauhan. Koska eihän samassa huoneessa olevat iihmiset pysty mitenkään tekemään yhtään mitään töitä kun se toinen häiritsee.

Lapset edellä pitää aina mennä. Lapset eivät ole valinneet syntymäänsä, te olette sen valinneet.

On vanhemman velvollisuus tehdä uhrauksia lapsensa takia ei toisinpäin.

Niin kauan kun Suomen laissa ei ole pykälää joka pakottaa antamaan jokaiselle lapselle oman erillisen huoneen, me vanhemmat teemme kyllä omat ratkaisumme asumisjärjestelyjen suhteen. Riippumatta siitä miten ikävää se sinun mielestäsi onkaan. Joillekin meistä lapset edellä kun ei tarkoita että jokainen lapsi on eristettävä ensi tilassa omaan koppiinsa. Joillekin meistä se tarkoittaa elämää jossa on harrastuksia, miellyttävä ympäristö ja naapurit, mukava ja tuttu koulu ja jonkinlainen pysyvyys niin että ne omat kaverit voi olla olemassa vaikkapa ekaluokalta lukion loppuun asti.

Olen eri, mutta Suomen laissa ei ole sellaista pykälää, koska joillakin perheillä ei ihan aidosti ole varaa asua perhekoon puolesta optimaalisen kokoisessa asunnossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhemman olisi jotenkin pakko laiminlyödä lasten tarpeet ja ajatella vain itseään. Työssäkäyvät ihmiset voivat ihan itsekin valita tarjota lapsille paremman elämän kuin mihin ne lain määräämät minimiraamit pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.

Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!

Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.

Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.

Minä taas en ymmärrä kasvatusmenetelmää, jossa omien tarpeiden tuominen esille kuitataan kiukutteluna.

Teini tarvitsee jo eri lailla omaa tilaa ja rauhaa, kuin lapsi. Hänelle pitäisi sitä järjestää isän pyytämättäkin. Liian moni kiltti nuori jää vaille ihan normaaleja asioita ja perustarpeita, kun on oppinut olemaan "vinkumatta" ja "kiukuttelematta". Näin heitä kasvatetaan vain maailmallakin tallottaviksi.

Höpö höpö. Kaikkea ei pidä antaa tarjottimella eikä kasvattaa minäminä-tyyppejä. On hyvä että lapsi tottuu myös silloin tällöin pettymyksiin, tästähän on ollut paljon puhetta. Ei saa antaa periksi joka asiassa ja kasvattaa pumpulissa. Hyvä todellakin etten hankkinut lapsia, nuorena en tiennytkään että lasten hankinnan jälkeen pitää oma elämä siirtää kokonaan syrjään ja antaa tenavien määräillä mitä tehdään ja itse ryhtyä palvelijaksi. Toisilla lapset taitavat määrätä missä asutaan, mitä tehdään lomilla, minne matkustetaan, mitä syödään ja millaisia vaatteita ostetaan. Vanhemman tehtävä taitaa olla vaan toteuttaa pikku tyrannien haaveet. Onneksi minä saan itse määrätä oman elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini oli joidenkin tämän ketjun kirjoittajien kaltainen. "Minä olen aikuinen ja minä päätän", "koska minä maksan vuokran, niin" ja "minun kodissani kyllä". Tiedättekö, ihan itse olette päättäneet ne lapset hankkia, lapsi ei ole pyytänyt päästä syntymään teidän perheeseenne. Lapsi ei Suomen lain mukaan saa käydä töissä eikä häntä voi syyttää tai rangaista siitä ettei hän pysty itse maksamaan vuokraansa. Ja se koti on ihan yhtä lailla sen lapsenkin koti 18 vuotta. Se ei ole mikään loinen vaan tunteva ja ajatteleva ihminen toiveineen ja tarpeineen. Tiedättekö millaiset jäljet se jättää, kun vanhemman viesti lapselle on että sinä et ole tärkeä, vain minun mielihyvälläni on väliä?

Todella toivoisin, että jotkut vanhemmat miettisivät kaksi kertaa ennenkuin jättävät sen ehkäisyn pois. Jos ei missään haluta tulla vastaan ja miettiä muiden ihmisten tarpeita, niin lapseton elämä on ihan hyvä vaihtoehto.

Oma lapsuus meni myös tuolla tavalla. Minusta tuntui ihan pienestä pitäen, että talo on vanhempien koti, jossa me lapset saadaan asua. Ei se koskaan tuntunut minusta kodilta enkä ikinä tuntenut mitään koti-ikävää missään vaiheessa. Nyt aikuisena hämmästyin, miten tykkään kodistani, viihdyn siellä ja minulle tulee hyvin nopeasti koti-ikävä.

Minulle on tärkeää, että myös lapset tuntevat tämän kodikseen ja siksi olemme ottaneet lasten mielipiteen huomioon. Kyllä lapsetkin, etenkin teinit, osaa pohtia, että jos tehdään näin, siitä seuraa sitä, ja jos tehdään noin, siitä seuraa tätä. Mekin keskusteltiin aiheesta pysytäänkö tästä vai muutetaanko isompaan ja loppujen lopuksi lasten mielipide ratkaisi asian. Kun kaikki ei ole mahdollista, pitää asiat laittaa tärkeysjärjestykseen.

Teinille oman tilan tarve on kyllä ihan ehdotonta, joustakaa.

http://murkunkanssa.fi/teinin-kanssa-asuminen/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.

Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!

Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.

Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.

Minä taas en ymmärrä kasvatusmenetelmää, jossa omien tarpeiden tuominen esille kuitataan kiukutteluna.

Teini tarvitsee jo eri lailla omaa tilaa ja rauhaa, kuin lapsi. Hänelle pitäisi sitä järjestää isän pyytämättäkin. Liian moni kiltti nuori jää vaille ihan normaaleja asioita ja perustarpeita, kun on oppinut olemaan "vinkumatta" ja "kiukuttelematta". Näin heitä kasvatetaan vain maailmallakin tallottaviksi.

Höpö höpö. Kaikkea ei pidä antaa tarjottimella eikä kasvattaa minäminä-tyyppejä. On hyvä että lapsi tottuu myös silloin tällöin pettymyksiin, tästähän on ollut paljon puhetta. Ei saa antaa periksi joka asiassa ja kasvattaa pumpulissa. Hyvä todellakin etten hankkinut lapsia, nuorena en tiennytkään että lasten hankinnan jälkeen pitää oma elämä siirtää kokonaan syrjään ja antaa tenavien määräillä mitä tehdään ja itse ryhtyä palvelijaksi. Toisilla lapset taitavat määrätä missä asutaan, mitä tehdään lomilla, minne matkustetaan, mitä syödään ja millaisia vaatteita ostetaan. Vanhemman tehtävä taitaa olla vaan toteuttaa pikku tyrannien haaveet. Onneksi minä saan itse määrätä oman elämäni.

Kiva kuulla, että olet valinnut lapsettomuuden sillä vanhemmuus ei sopisi sinulle, kuten itsekin jo totesit. Kyllä vanhemmat tavallaan ovat "palvelijoita" syntyville lapsilleen ja joutuvat siirtämään omia tarpeitaan syrjään. Vastasyntynyt, taapero ja pieni lapsi on täysin vanhempiensa armoilla ja jokaisen tarpeen täyttämisen varassa, nuorta ja teiniä kasvatetaan aikuistumaan, itsenäistymään ja suodaan hyvät ja turvalliset raamit tähän ajanjaksoon, tuetaan ja kannustetaan. Vanhemmuus on valinta, jos ei ole kyvykäs joustamaan ja mukautumaan, ei kannata lapsia hankkia.

Mun miehen, joka on myös pk-seudulta (eli kallista asumista) perhe teki niin että kun perheen kaksi lasta tuli teini-ikään niin vanhemmat muutti olkkariin. Eihän sekään kivaa ole, mutta varmaan sitä sietää sen muutaman vuoden. Tai sitten vaan muutatte suosiolla halvemmalle alueelle, ei sekään kai maailmanloppu ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?

Asumisen maksajat laitettaisiin olohuoneeseen, vaikka nyt asujia on molemmissa makuuhuoneissa 2?

Pyysikö ne kersat syntyä sinne elätettäviksi? No eipä tainnut. Olisko kantsinut miettiä kuviota ennen kuin lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.

Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!

Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.

Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.

Minä taas en ymmärrä kasvatusmenetelmää, jossa omien tarpeiden tuominen esille kuitataan kiukutteluna.

Teini tarvitsee jo eri lailla omaa tilaa ja rauhaa, kuin lapsi. Hänelle pitäisi sitä järjestää isän pyytämättäkin. Liian moni kiltti nuori jää vaille ihan normaaleja asioita ja perustarpeita, kun on oppinut olemaan "vinkumatta" ja "kiukuttelematta". Näin heitä kasvatetaan vain maailmallakin tallottaviksi.

Höpö höpö. Kaikkea ei pidä antaa tarjottimella eikä kasvattaa minäminä-tyyppejä. On hyvä että lapsi tottuu myös silloin tällöin pettymyksiin, tästähän on ollut paljon puhetta. Ei saa antaa periksi joka asiassa ja kasvattaa pumpulissa. Hyvä todellakin etten hankkinut lapsia, nuorena en tiennytkään että lasten hankinnan jälkeen pitää oma elämä siirtää kokonaan syrjään ja antaa tenavien määräillä mitä tehdään ja itse ryhtyä palvelijaksi. Toisilla lapset taitavat määrätä missä asutaan, mitä tehdään lomilla, minne matkustetaan, mitä syödään ja millaisia vaatteita ostetaan. Vanhemman tehtävä taitaa olla vaan toteuttaa pikku tyrannien haaveet. Onneksi minä saan itse määrätä oman elämäni.

Pystytköhän edes parisuhteeseen, jos toisen ihmisen kanssa keskustelu ja joustaminen on ihan vieraita käsitteitä? Vanhemmuudessa ei ole kyse kaiken kieltämisestä varmuuden vuoksi "ettei pikkutyrannit vaan pääse määräämään" yhtään sen enempää kuin kaikessa periksiantamisestakaan. Avainsana on kohtuus. Lapsi ei saa päättää syömäänkö pizzaa aamiaiseksi, mutta isoissa asioissa lapselle pitää vähintään saada välitettyä tunne, että heidän tarpeensa on tullut kuulluksi.

Ajattelepa itsesi siihen tilanteeseen, että koko elämäsi ja kaikki perustarpeesi ovat riippuvaisia toisesta ihmisestä, ja tämä toinen ihminen suhtautuu sinuun vähättelevästi ja ylimielisesti ja käyttäytyy kuin olisit olemassa vain hänen kiusakseeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.

Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!

Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.

Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.

Minä taas en ymmärrä kasvatusmenetelmää, jossa omien tarpeiden tuominen esille kuitataan kiukutteluna.

Teini tarvitsee jo eri lailla omaa tilaa ja rauhaa, kuin lapsi. Hänelle pitäisi sitä järjestää isän pyytämättäkin. Liian moni kiltti nuori jää vaille ihan normaaleja asioita ja perustarpeita, kun on oppinut olemaan "vinkumatta" ja "kiukuttelematta". Näin heitä kasvatetaan vain maailmallakin tallottaviksi.

Höpö höpö. Kaikkea ei pidä antaa tarjottimella eikä kasvattaa minäminä-tyyppejä. On hyvä että lapsi tottuu myös silloin tällöin pettymyksiin, tästähän on ollut paljon puhetta. Ei saa antaa periksi joka asiassa ja kasvattaa pumpulissa. Hyvä todellakin etten hankkinut lapsia, nuorena en tiennytkään että lasten hankinnan jälkeen pitää oma elämä siirtää kokonaan syrjään ja antaa tenavien määräillä mitä tehdään ja itse ryhtyä palvelijaksi. Toisilla lapset taitavat määrätä missä asutaan, mitä tehdään lomilla, minne matkustetaan, mitä syödään ja millaisia vaatteita ostetaan. Vanhemman tehtävä taitaa olla vaan toteuttaa pikku tyrannien haaveet. Onneksi minä saan itse määrätä oman elämäni.

Pystytköhän edes parisuhteeseen, jos toisen ihmisen kanssa keskustelu ja joustaminen on ihan vieraita käsitteitä? Vanhemmuudessa ei ole kyse kaiken kieltämisestä varmuuden vuoksi "ettei pikkutyrannit vaan pääse määräämään" yhtään sen enempää kuin kaikessa periksiantamisestakaan. Avainsana on kohtuus. Lapsi ei saa päättää syömäänkö pizzaa aamiaiseksi, mutta isoissa asioissa lapselle pitää vähintään saada välitettyä tunne, että heidän tarpeensa on tullut kuulluksi.

Ajattelepa itsesi siihen tilanteeseen, että koko elämäsi ja kaikki perustarpeesi ovat riippuvaisia toisesta ihmisestä, ja tämä toinen ihminen suhtautuu sinuun vähättelevästi ja ylimielisesti ja käyttäytyy kuin olisit olemassa vain hänen kiusakseeen. Vaikea siinä on kehittyä terveitsetuntoiseksi aikuiseksi joka arvostaa itseään ja ymmärtää olevansa tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?

Asumisen maksajat laitettaisiin olohuoneeseen, vaikka nyt asujia on molemmissa makuuhuoneissa 2?

Pyysikö ne kersat syntyä sinne elätettäviksi? No eipä tainnut. Olisko kantsinut miettiä kuviota ennen kuin lisääntyy.

Juuri tämä! Ai että kun ottaa pattiin aina, kun joku jeesustelee tällä maksajaroolillaan ikäänkuin olisi suurikin hyväntekijä kun ei laita itse vapaaehtoisesti vääntämiään lapsia nälässä katuojaan.

Kuule, lapset pitää majoittaa, vaatettaa ja ruokkia. Tästä ei saa mitään erillistä palkintoa. Olisi hirmu hyvä, jos tämä sisäistettäisiin jo ennen ehkäisyn poisjättöä. Jos haluat kiitollisuudenvelkaisen palvojan niin majoitapa joku koditon aikuinen nisti. Lapselle se katto pään päällä ja ruoka pöydässä on vähän niinkuin perusoletus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini oli joidenkin tämän ketjun kirjoittajien kaltainen. "Minä olen aikuinen ja minä päätän", "koska minä maksan vuokran, niin" ja "minun kodissani kyllä". Tiedättekö, ihan itse olette päättäneet ne lapset hankkia, lapsi ei ole pyytänyt päästä syntymään teidän perheeseenne. Lapsi ei Suomen lain mukaan saa käydä töissä eikä häntä voi syyttää tai rangaista siitä ettei hän pysty itse maksamaan vuokraansa. Ja se koti on ihan yhtä lailla sen lapsenkin koti 18 vuotta. Se ei ole mikään loinen vaan tunteva ja ajatteleva ihminen toiveineen ja tarpeineen. Tiedättekö millaiset jäljet se jättää, kun vanhemman viesti lapselle on että sinä et ole tärkeä, vain minun mielihyvälläni on väliä?

Todella toivoisin, että jotkut vanhemmat miettisivät kaksi kertaa ennenkuin jättävät sen ehkäisyn pois. Jos ei missään haluta tulla vastaan ja miettiä muiden ihmisten tarpeita, niin lapseton elämä on ihan hyvä vaihtoehto.

Oma lapsuus meni myös tuolla tavalla. Minusta tuntui ihan pienestä pitäen, että talo on vanhempien koti, jossa me lapset saadaan asua. Ei se koskaan tuntunut minusta kodilta enkä ikinä tuntenut mitään koti-ikävää missään vaiheessa. Nyt aikuisena hämmästyin, miten tykkään kodistani, viihdyn siellä ja minulle tulee hyvin nopeasti koti-ikävä.

Minulle on tärkeää, että myös lapset tuntevat tämän kodikseen ja siksi olemme ottaneet lasten mielipiteen huomioon. Kyllä lapsetkin, etenkin teinit, osaa pohtia, että jos tehdään näin, siitä seuraa sitä, ja jos tehdään noin, siitä seuraa tätä. Mekin keskusteltiin aiheesta pysytäänkö tästä vai muutetaanko isompaan ja loppujen lopuksi lasten mielipide ratkaisi asian. Kun kaikki ei ole mahdollista, pitää asiat laittaa tärkeysjärjestykseen.

Tuttuja tunteita. Juuri tuo, että vanhempi korosti aina tuota "MINUN kotiani", jäi tunne ettei minulla ollut lapsena edes kotia vaan olin vaan vanhempani armosta kylässä. Oikeasti aika ahdistava tunne joka jätti jäljet. Sama juttu, että omille lapsilleni en vastaavaa kokemusta halua. Ei meilläkään tietysti ole kaikkeen varaa, mutta haluan että lapseni tietävät aina, että heidät huomioidaan päätöksenteossa ja he ovat tärkeitä. Itse ollaan lapset haluttu tehdä, niin heistä myös huolehditaan tärkeinä perheenjäseninä eikä heitä kohdella lemmikkieläiminä tai kalusteina.

Minkä kokoinen se lastenhuone on? Sisustamalla saa kyllä huoneen jaettua, mutta jos huone on luokkaa kaksi sänkyä seinillä ja yksi työpöytä välissä niin eihän siihen sitten mitään tehdä. 

Googleta bunkbed room divider niin löytyy vinkkejä. 

Ja tosiaan, lapselle voi ihan selväsanaisesti perustella, mitä se tarkoittaisi, jos hän saisi oman huoneen. Rahat, muutto jne. 

Vierailija kirjoitti:

aikuinen mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on alkanut runkkaamaan.

olisiko tällainen kommentti 12v tytöstä sopiva?? Ei. Puhutte lapsista. Jotain rajaa taas mitä kirjoittelette.

Mutta totta se on. Lähes kaikki sitä tekee niin teinit kuin aikuisetkin. Mitä pahaa siinä on? Minusta on hyvä asia tiedostaa ja antaa tilaa niin tytölle kun pojallekin. Jos mahdollisuus järjestää oma huone tai muuten rauhallinen tila jonne muille ei ole näköyhteyttä niin tosi kiva juttu. Siellä tehdään paljon muutakin kun vain sitä: luetaan läksyjä, pelataan, itketään, viestitellään kavereille, snäppäillään, hengaillaan kavereiden kanssa, rauhoitutaan. Mutta ei siinä ole mitään likaista tiedostaa, että monella 13v pojalla (ja tytöllä) hormonit jo hyrrää ja paineita on pakko purkaa. Kiva se on omassa rauhassa tehdä ennemmin kuin vessassa kun porukka koputtelee oveen "mun vuoro päästä suihkuun/peseen hampaat/pissalle".

Kyllä aikuisilla varsinkin on tarvetta purkaa paineita. Me joudumme tekemään sitä mitä kummallisimmissa paikoissa, jos ei ole mahdollisuutta saada seksiä kun Naisen ja Miehen seksuaalisesti haluttavat päivät eivät kohtaa.

Ei ole mikään vaatimus tarjota lapselle omaa huonetta itsetutkiskeluun, mutta se on hyvä syy, jos lapsi tarvitsee paikan leikkiä ja vaikka opiskella. Omaa rauhaa lapset saavat nykyään laittamalla kuulokkeet päähänsä ja piiloutumalla johonkin huoneen rauhallisempaan tilaan. Näin ainakin meillä.

Siihen ikään päässeillä pojilla seksuaalisuus ja itsetyydytys on niin eri asia, kuin tytöillä. Pojat joutuvat piilottelemaan mällirättejään, jos eivät "kastele" vuodevaatteitaan öisin, tai päivällä pikkuhousujaan. Jos poika ei käsin pura paineita, niin elimistö kyllä auttaa ja PURKAA ne pois, jotta sukupuolielimet toimivat. Jokainen poika pystyy tämän tekemään vaikka WC:ssä, tai suihkussa, sillä kyllähän me aikuisetkin niin joudumme välillä, tai säännöllisesti tekemään.

Jostain syystä useimmat täällä kommentoijat ajattelevat heidän tissiposkiensa parasta ja unohtavat, että aikuiset tarvitsevat lapsia enemmän omaa rauhaa ja usein heti töiden jälkeen, eli oman huoneen, jossa lapset eivät ole. En ihmettelekään näitä MT-ongelmia ja perheväkivaltaa, parisuhdeongelmiat sekä eroja. Nykyään monilla aikuisilla on kova paine päässä, tai pää meinaa räjähtää kun ei ole hiljaista paikkaa koko asunnossa raskaan työpäivän päätteeksi.

Mihin tämä perustuu? Siis varmasti aikuisetkin tarvitsevat omaa rauhaa ja oman huoneen, mutta miten niin he tarvitsevat sitä enemmän kuin lapset?

Perustuu ihan omiin tuntemuksiin. Minullakin usein päätä särkee lasten meluaminen. Tämä siis meluisan työpäivän jälkeen. Teen kriittistä työtä, joka vaatii äärimmäistä keskittymistä ja ilman tätä muiden ihmisten henki on vaarassa. Useimmiten metelistä valittaa vaimo ja hän sulkeutuu omaan rauhaansa makkariin yksikseen töiden jälkeen jopa tunneiksi. Toki voisi ottaa toisen lapsen huoneen käyttöönsä, mutta onko järkeä pakottaa lapsi ulos huoneestaan päivittäin, jotta äiti tai isä voi siellä heidän huoneessaan rentoutua?! Tällä hetkellä meillä toinen lapsi nukkuu olkkarissa, koska tarvitsemme paikan rauhoittua iltaisin.

Ovat sentään siis molemmat poikia, huoneen jako hyllyköllä tms. kahtia

Viittamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aikuinen mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on alkanut runkkaamaan.

olisiko tällainen kommentti 12v tytöstä sopiva?? Ei. Puhutte lapsista. Jotain rajaa taas mitä kirjoittelette.

Mutta totta se on. Lähes kaikki sitä tekee niin teinit kuin aikuisetkin. Mitä pahaa siinä on? Minusta on hyvä asia tiedostaa ja antaa tilaa niin tytölle kun pojallekin. Jos mahdollisuus järjestää oma huone tai muuten rauhallinen tila jonne muille ei ole näköyhteyttä niin tosi kiva juttu. Siellä tehdään paljon muutakin kun vain sitä: luetaan läksyjä, pelataan, itketään, viestitellään kavereille, snäppäillään, hengaillaan kavereiden kanssa, rauhoitutaan. Mutta ei siinä ole mitään likaista tiedostaa, että monella 13v pojalla (ja tytöllä) hormonit jo hyrrää ja paineita on pakko purkaa. Kiva se on omassa rauhassa tehdä ennemmin kuin vessassa kun porukka koputtelee oveen "mun vuoro päästä suihkuun/peseen hampaat/pissalle".

Kyllä aikuisilla varsinkin on tarvetta purkaa paineita. Me joudumme tekemään sitä mitä kummallisimmissa paikoissa, jos ei ole mahdollisuutta saada seksiä kun Naisen ja Miehen seksuaalisesti haluttavat päivät eivät kohtaa.

Ei ole mikään vaatimus tarjota lapselle omaa huonetta itsetutkiskeluun, mutta se on hyvä syy, jos lapsi tarvitsee paikan leikkiä ja vaikka opiskella. Omaa rauhaa lapset saavat nykyään laittamalla kuulokkeet päähänsä ja piiloutumalla johonkin huoneen rauhallisempaan tilaan. Näin ainakin meillä.

Siihen ikään päässeillä pojilla seksuaalisuus ja itsetyydytys on niin eri asia, kuin tytöillä. Pojat joutuvat piilottelemaan mällirättejään, jos eivät "kastele" vuodevaatteitaan öisin, tai päivällä pikkuhousujaan. Jos poika ei käsin pura paineita, niin elimistö kyllä auttaa ja PURKAA ne pois, jotta sukupuolielimet toimivat. Jokainen poika pystyy tämän tekemään vaikka WC:ssä, tai suihkussa, sillä kyllähän me aikuisetkin niin joudumme välillä, tai säännöllisesti tekemään.

Jostain syystä useimmat täällä kommentoijat ajattelevat heidän tissiposkiensa parasta ja unohtavat, että aikuiset tarvitsevat lapsia enemmän omaa rauhaa ja usein heti töiden jälkeen, eli oman huoneen, jossa lapset eivät ole. En ihmettelekään näitä MT-ongelmia ja perheväkivaltaa, parisuhdeongelmiat sekä eroja. Nykyään monilla aikuisilla on kova paine päässä, tai pää meinaa räjähtää kun ei ole hiljaista paikkaa koko asunnossa raskaan työpäivän päätteeksi.

Mihin tämä perustuu? Siis varmasti aikuisetkin tarvitsevat omaa rauhaa ja oman huoneen, mutta miten niin he tarvitsevat sitä enemmän kuin lapset?

Perustuu ihan omiin tuntemuksiin. Minullakin usein päätä särkee lasten meluaminen. Tämä siis meluisan työpäivän jälkeen. Teen kriittistä työtä, joka vaatii äärimmäistä keskittymistä ja ilman tätä muiden ihmisten henki on vaarassa. Useimmiten metelistä valittaa vaimo ja hän sulkeutuu omaan rauhaansa makkariin yksikseen töiden jälkeen jopa tunneiksi. Toki voisi ottaa toisen lapsen huoneen käyttöönsä, mutta onko järkeä pakottaa lapsi ulos huoneestaan päivittäin, jotta äiti tai isä voi siellä heidän huoneessaan rentoutua?! Tällä hetkellä meillä toinen lapsi nukkuu olkkarissa, koska tarvitsemme paikan rauhoittua iltaisin.

Pysähdypä miettimään asiaa lapsen kannalta. Ensin päivä 30 hengen "avokonttorissa" (paitsi avoimien oppimisympäristöjen uhreilla porukkaa on vielä enemmän), sitten vielä muutama tunti "etätöitä" kotona, eikä vieläkään omaa rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy pojalta että miksi on pakko saada oma huone. Muutenkaan ainakaan meillä vinkumisella ei saa mitään.

Kunhan lapsesi on 13 v , saat painetun vihkosen teinin kasvatuksesta, jossa kerrotaan, että myös nuorella on oikeus tiettyyn yksityisyyteen ja siksi hän tarvitsee oman huoneen.

Vessa on sitä varten ja niihin on aina laitettu lukkokin, jos haluaa varmistaa täyden yksityisyyden itselleen. Tämä jokaiselle oma huone on aika uusi keksintö ja lähinnä rikkaiden etuoikeuksia. Ei, jossa 10 hengen lapsiperheissä tehty asiasta ongelmaa. Muutama vuosi ja teini voi muuttaa omaan asuntoon, jolloin hänellä on ihan kaikki huoneet omassa käytössään.

Niin, mutta eipä silloin vanhemmillakaan ollut omaa makuuhuonetta.

Jep. Koulukaverini kertoi, miten kivaa oli kun hänen ollessaan murrosikäinen nukkuivat kaikki samassa kamarissa ja vanhemmilla oli aktiivinen rakkauselämä.

Vaimoni varhaislapsuus meni myös noin. Rajasivat äitin ja isän sängyn vain verholla. Samassa huoneessa nukkui monta lasta. Jokainen osaa kuvitella miten kiusallista on olla samassa tilassa korvia pidellen iltaisin. Asia helpottui kun laajensivat taloa ja nuorimmaiselle rakennettiin oma pieni huone. Pojat muuttivat omiin kolkkiinsa aikanaan ennen tätä. Kaikilla ei ole ollut varaa, eikä ole vieläkään.

En tiedä missä te muut oikein olette töissä, mutta itse olen pienipalkkainen ja parempiin hommiin en ole päässyt. Ravintolassa ei käydä syömässä ja ruokakin on itse tehtyä kalliiden einesten sijaan.

Ällöttävää ajatella että oma lapsi harrastaa itsensä häpäisyä.  Nykymaailma on kyllä mennyt irvokaaksi jos tuotakaan perversiota ei enää vanhempi voi lapseltaan kieltää. Alaikäisen ei pitäisi seurustella, parisuhteet ovat aikuisten asia.