Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hyvien ja rakastavien perheiden lapset tulla tänne leuhkimaan,tuntuu pahalle,koska nämä eivät ymmärrä mitä on kasvaa väkivaltaisessa,tunteettomassa ja tunnekylmässä lapsuudessa,joka jatkuu pitkälle aikuisikään asti.
Tuosta tuli mieleen että olen kertonut sellaisille ystäville joilla ihanat,rakastavat vanhemmat että millainen oma lapsuus oli, yhtä ihmistä lukuunottamatta monet rupeaa kertomaan että kuinka heillä ollut ihanaa,kuinka usein matkustettu,syöty yhdessä pöydän ääressä,nauravaista, iloista,saanut kertoa omat murheet ja huolet ,vanhemmat lohduttanut yms.
Eli ihan kuin sillä kompensoidaan se että ei tarvitse edes miettiä tai ajatella miltä tuota toisesta on tuntunut jatkuvat väkivallan ja kiukun puuskat hänen LAPSUUDESSA,kuinka vanhemmat vähätelly,piiketelly,alistanut,tukistanut,räyhännyt,paiskonut tavaroita ympäriinsä,kuinka pienen lapsen on joutunut katsomaan joka ilmettä,elettä ja liikettä millä päällä toinen on.
Taannoin oli juttu isosta tutkimuksesta jossa kävi ilmi että eniten empatiakyvyttömiä ovat hyväosaiset. Heillä on sellainen harha että he luulevat hyvän onnensa ja kotinsa olevan omaa ansiota, ja jos toisella on huono koti ja vaikeuksia, se on sen ihmisen omaa syytä. Eli jos pieni vauva syntyy hakkaajavanhemmille kaltoinkohdeltavaksi, niin ajatellaan että ”mitäs oli niin tyhmä, omaa syytä”,
Tämä näkyy monissa ketjuissa, he eivät osaa asettua toisen asemaan. Ajattelevat että he ovat niin paljon parempia ihmisiä että siksi heillä on asiat hyvin, ja ne kenellä on kurjat lähtökohdat ovat vaan huonoja ja typeriä.
Tätä ajatusmallia ei välttämättä siis ilkeyttään toteuteta vaan ihan ymmärryksen puutteesta.Lisäksi näillä hyvä osaisilla on hankaluutta hahmottaa ja ymmärtää se tosiasia jos lapsi joka on syntynyt kamalan perheeseen että voi olla traumat joistakin tietyistä asioista esim traumat voi ilmetä ihan arkipäivän asioista,kovista äänistä,verestä,ruoasta tms.
Mä huomasin tästä ketjusta kanssa,että hyvän perheen vanhemmille syntyneet syyttää narsisti hakkaaja vanhemmille syntynyttä valemuistoista,vainoharhaisuudesta esim.
Pohjimmiltaan syy siihen, miksi hyvän perheen rakastetut lapset kiihkolla ja raivolla mitätöi huonojen perheiden lasten kokemukset (tässäkin ketjussa) on se, että on helpompi säilyttää oma turvantunne ja mielenrauha kun väittää vaan kiivaasti että valehtelette, ei noin ole käynyt, valemuistoja, liioittlelua jne jne.
Ihminen halua säilyttää helpon elämän ja vaivattoman ajattelun, ja toisi hirveä epämukavuutta ja ristiriitaa ajatella hakattuja kaltoinkohdeltuja lapsia ja heidän kokemuksiaan, tunteitaan, hätää ja pelkoa. Kivempi vaan teeskennellä että sellaista ei ole!
Lisäksi joku jo kertoikin tuosta suhtellisuusharhasta: hyvän perheen rakastettu lapsi luulee että ilman muuta kaikilla oli samanlainen lapsuus kuin itsellä! Ja sitten tuomitsee ja nyrpistelee niille jotka ei ole väleissä vanhempiinsa (koska itse ei ikinä katkoisi ihaniin vanhempiin välejä). Tässä siis hyvän perheen lapsi siirtää oman taustansa toiseen, kun arvioi toisen kertomusta siitä miten toisella oli huono lapsuus ja kurjat välit vanhempiin.
Ei vaan osata yhtään samaistua. Eikä haluta samaistua.
Tästä ne monet ongelmat johtuu maailmassa. Asioita tarkastellaan oman perspektiivin lävitse.
No ne vainoharhaiseksi ja valemuistoiksi väittävät voivat vielä olla omia sisaruksiakin, jos kysesssä on narsistiperhe. Suosikit puolustavat yhä narskuvanhempaa, ja olihan meillä ihan hyvin asiat jne.ja toki varmaan niillä suosikeilla olikin, kun luuhasivat itse kavereittensa ja myöhemmin myös kumppaneidensa perheissä saamassa edes jonkinlaista seuraa, läsnäoloa ja tukea, itse raadoit itsesi sairaaksi jo lapsena kotitöissä joita noiden susoikkien ei ikinä tarvinnut tehdä, ja kaikkien silmätikkuna hullun stressin alla ja elämäsi meni vatuiksi sitten aikuisenakin, kun uuvutettiin jo kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ajattelumalliin liittyy varmasti sekin, että vielä 70-80-luvulla oltiin ihan tieteellisesti sitä mieltä että vastasyntyneet eivät tunne kipua ja esim. keskosille tehtiin vaikka mitä toimenpiteitä, joka leikkauksia, ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Sittemmin tutkimuksissa todettiin että tämmöiseen kidutukseen joutuneilla ihmisillä on vielä aikuisena selviä muutoksia hermostossa varsinkin kivun aistimisessa. :(
Synnyin keskosena 1970-luvulla ja olen aikuisena sairastellut paljon. Olen epävarma, pelkään ihmisiä ja kovia ääniä ja kirkkaita valoja. Olen miettinyt, että johtuvatko pelkoni keskosajasta ja silloin tehdyistä toimenpiteistä? On todella sairasta, että meille tehtiin toimenpiteitä ilman puudutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hyvien ja rakastavien perheiden lapset tulla tänne leuhkimaan,tuntuu pahalle,koska nämä eivät ymmärrä mitä on kasvaa väkivaltaisessa,tunteettomassa ja tunnekylmässä lapsuudessa,joka jatkuu pitkälle aikuisikään asti.
Tuosta tuli mieleen että olen kertonut sellaisille ystäville joilla ihanat,rakastavat vanhemmat että millainen oma lapsuus oli, yhtä ihmistä lukuunottamatta monet rupeaa kertomaan että kuinka heillä ollut ihanaa,kuinka usein matkustettu,syöty yhdessä pöydän ääressä,nauravaista, iloista,saanut kertoa omat murheet ja huolet ,vanhemmat lohduttanut yms.
Eli ihan kuin sillä kompensoidaan se että ei tarvitse edes miettiä tai ajatella miltä tuota toisesta on tuntunut jatkuvat väkivallan ja kiukun puuskat hänen LAPSUUDESSA,kuinka vanhemmat vähätelly,piiketelly,alistanut,tukistanut,räyhännyt,paiskonut tavaroita ympäriinsä,kuinka pienen lapsen on joutunut katsomaan joka ilmettä,elettä ja liikettä millä päällä toinen on.
Taannoin oli juttu isosta tutkimuksesta jossa kävi ilmi että eniten empatiakyvyttömiä ovat hyväosaiset. Heillä on sellainen harha että he luulevat hyvän onnensa ja kotinsa olevan omaa ansiota, ja jos toisella on huono koti ja vaikeuksia, se on sen ihmisen omaa syytä. Eli jos pieni vauva syntyy hakkaajavanhemmille kaltoinkohdeltavaksi, niin ajatellaan että ”mitäs oli niin tyhmä, omaa syytä”,
Tämä näkyy monissa ketjuissa, he eivät osaa asettua toisen asemaan. Ajattelevat että he ovat niin paljon parempia ihmisiä että siksi heillä on asiat hyvin, ja ne kenellä on kurjat lähtökohdat ovat vaan huonoja ja typeriä.
Tätä ajatusmallia ei välttämättä siis ilkeyttään toteuteta vaan ihan ymmärryksen puutteesta.
Tuo tutkimus johon viittaat kiinnostaa. Onko tieto mikä tutkimus, onko linkkiä tutkimukseen ?
Kaltoinkohdeltu lapsi on ainakin Alice Millerin mukaan ohjelmoitu murhaan, ilman terapiaa hän ei pääse vihasta eroon joka estää kaiken empatian vasta terapian jälkeen hänestä voi tulla empaattinen.
Tää teki teininä, lapsena jo kodin töitä.Vanhin tyttäreni teki lapsesta kaikkea,ja onneksi teki.Ahkera tekijä vieläkin.Hallitsee paljon.Kouluun tää heräsi yläasteelle 5,00.bussille viimestää 7,30.Töihin nyt aikuisena samat herätts,ajat,mutta klo 6piti olla menossa junaan.Uusimaa kotina jo.Vanhin tr joutui myös menemään yläasteelle bussille 7,30.Nyt kun katsoo asiaa ,meistä kukaan ei lorvija ,ja kaksi vanhinta lapsenlastakin menestyjiä urheilussa,koulussa.Lasta pitää hyvällä ohjata asioihin,jos joku asia ei onnistu jätä, etsi uusi.Nään täällä nykyisyyden lorvijat narkkaa jne ilkivaltaa paljon.Menetetty sukupolviko.Ei mitään ohjausta mihkään,faija,ostaa mopedit,mönkkärit.On meilläkin ollut mut aika oli niin erilainen.Minäkin isän mopolla ajelin,autoilla,traktirilla teininä.
Hyväosaisten ja varakkaitten perheitten lasten on täysin mahdotonta ymmärtää huono-osaisten perheitten lasten kokemuksia omasta lapsuudestaan. Hyväosaiset ja varakkaat ihmiset ovat pääosin myös tunnekylmiä ja empatiakyvyttömiä minä itse-ihmisiä.
Olen kasvanut köyhässä perheessä. Lapsuus oli köyhää ja niukkaa aikaa. Ihmettelin jo alakoulussa, miten joillakin lapsilla voi olla jatkuvasti uusia vaatteita ja kenkiä. Jopa monilla ekaluokkalaisilla ja alaluokkalaisilla oli oma, uusi lasten polkupyörä. Ajoin lapsena äitini vanhalla pyörällä.
1970-luvulla hain köyhien avustuksia koko koululuokan edessä opettajalta. 50 markan avustuksella sai ostaa vaatteita ja kenkiä. Jouduin kokemaan monta vuotta koulukiusaamista, jota harrastivat hyväosaisten perheitten ku#ipäälapset. Suurin osa opettajista ei puuttunut kouluväkivaltaan mitenkään.
Ihme ja kumma - olen aikuisena tasapainoinen ja tervejärkinen. Se on vaatinut minulta vuosien työstämisen ja pelkojen ja traumojen käsittelyn. Kun luen uutisia lasten ja nuorten kouluväkivallasta ja esimerkiksi Ko##elan murhasta ja Sy#män hirttoyrityksestä, niin näen punaista. Kenenkään lapsen ja vanhemman ei pitäisi johtua kohtaamaan tällaisia hirmutekoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hyvien ja rakastavien perheiden lapset tulla tänne leuhkimaan,tuntuu pahalle,koska nämä eivät ymmärrä mitä on kasvaa väkivaltaisessa,tunteettomassa ja tunnekylmässä lapsuudessa,joka jatkuu pitkälle aikuisikään asti.
Tuosta tuli mieleen että olen kertonut sellaisille ystäville joilla ihanat,rakastavat vanhemmat että millainen oma lapsuus oli, yhtä ihmistä lukuunottamatta monet rupeaa kertomaan että kuinka heillä ollut ihanaa,kuinka usein matkustettu,syöty yhdessä pöydän ääressä,nauravaista, iloista,saanut kertoa omat murheet ja huolet ,vanhemmat lohduttanut yms.
Eli ihan kuin sillä kompensoidaan se että ei tarvitse edes miettiä tai ajatella miltä tuota toisesta on tuntunut jatkuvat väkivallan ja kiukun puuskat hänen LAPSUUDESSA,kuinka vanhemmat vähätelly,piiketelly,alistanut,tukistanut,räyhännyt,paiskonut tavaroita ympäriinsä,kuinka pienen lapsen on joutunut katsomaan joka ilmettä,elettä ja liikettä millä päällä toinen on.
Taannoin oli juttu isosta tutkimuksesta jossa kävi ilmi että eniten empatiakyvyttömiä ovat hyväosaiset. Heillä on sellainen harha että he luulevat hyvän onnensa ja kotinsa olevan omaa ansiota, ja jos toisella on huono koti ja vaikeuksia, se on sen ihmisen omaa syytä. Eli jos pieni vauva syntyy hakkaajavanhemmille kaltoinkohdeltavaksi, niin ajatellaan että ”mitäs oli niin tyhmä, omaa syytä”,
Tämä näkyy monissa ketjuissa, he eivät osaa asettua toisen asemaan. Ajattelevat että he ovat niin paljon parempia ihmisiä että siksi heillä on asiat hyvin, ja ne kenellä on kurjat lähtökohdat ovat vaan huonoja ja typeriä.
Tätä ajatusmallia ei välttämättä siis ilkeyttään toteuteta vaan ihan ymmärryksen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisten ja varakkaitten perheitten lasten on täysin mahdotonta ymmärtää huono-osaisten perheitten lasten kokemuksia omasta lapsuudestaan. Hyväosaiset ja varakkaat ihmiset ovat pääosin myös tunnekylmiä ja empatiakyvyttömiä minä itse-ihmisiä.
Olen kasvanut köyhässä perheessä. Lapsuus oli köyhää ja niukkaa aikaa. Ihmettelin jo alakoulussa, miten joillakin lapsilla voi olla jatkuvasti uusia vaatteita ja kenkiä. Jopa monilla ekaluokkalaisilla ja alaluokkalaisilla oli oma, uusi lasten polkupyörä. Ajoin lapsena äitini vanhalla pyörällä.
1970-luvulla hain köyhien avustuksia koko koululuokan edessä opettajalta. 50 markan avustuksella sai ostaa vaatteita ja kenkiä. Jouduin kokemaan monta vuotta koulukiusaamista, jota harrastivat hyväosaisten perheitten ku#ipäälapset. Suurin osa opettajista ei puuttunut kouluväkivaltaan mitenkään.
Ihme ja kumma - olen aikuisena tasapainoinen ja tervejärkinen. Se on vaatinut minulta vuosien työstämisen ja pelkojen ja traumojen käsittelyn. Kun luen uutisia lasten ja nuorten kouluväkivallasta ja esimerkiksi Ko##elan murhasta ja Sy#män hirttoyrityksestä, niin näen punaista. Kenenkään lapsen ja vanhemman ei pitäisi johtua kohtaamaan tällaisia hirmutekoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hyvien ja rakastavien perheiden lapset tulla tänne leuhkimaan,tuntuu pahalle,koska nämä eivät ymmärrä mitä on kasvaa väkivaltaisessa,tunteettomassa ja tunnekylmässä lapsuudessa,joka jatkuu pitkälle aikuisikään asti.
Tuosta tuli mieleen että olen kertonut sellaisille ystäville joilla ihanat,rakastavat vanhemmat että millainen oma lapsuus oli, yhtä ihmistä lukuunottamatta monet rupeaa kertomaan että kuinka heillä ollut ihanaa,kuinka usein matkustettu,syöty yhdessä pöydän ääressä,nauravaista, iloista,saanut kertoa omat murheet ja huolet ,vanhemmat lohduttanut yms.
Eli ihan kuin sillä kompensoidaan se että ei tarvitse edes miettiä tai ajatella miltä tuota toisesta on tuntunut jatkuvat väkivallan ja kiukun puuskat hänen LAPSUUDESSA,kuinka vanhemmat vähätelly,piiketelly,alistanut,tukistanut,räyhännyt,paiskonut tavaroita ympäriinsä,kuinka pienen lapsen on joutunut katsomaan joka ilmettä,elettä ja liikettä millä päällä toinen on.
Taannoin oli juttu isosta tutkimuksesta jossa kävi ilmi että eniten empatiakyvyttömiä ovat hyväosaiset. Heillä on sellainen harha että he luulevat hyvän onnensa ja kotinsa olevan omaa ansiota, ja jos toisella on huono koti ja vaikeuksia, se on sen ihmisen omaa syytä. Eli jos pieni vauva syntyy hakkaajavanhemmille kaltoinkohdeltavaksi, niin ajatellaan että ”mitäs oli niin tyhmä, omaa syytä”,
Tämä näkyy monissa ketjuissa, he eivät osaa asettua toisen asemaan. Ajattelevat että he ovat niin paljon parempia ihmisiä että siksi heillä on asiat hyvin, ja ne kenellä on kurjat lähtökohdat ovat vaan huonoja ja typeriä.
Tätä ajatusmallia ei välttämättä siis ilkeyttään toteuteta vaan ihan ymmärryksen puutteesta.
Tosiasia sitten on että hyväosaiset ovat kertomasi tapaisia, kiitos tiedoista. Asialle ei mahda mitään, toivottavasti sitten köyhtyvät niin empaattisuus lisääntyy.
Vuosikymmenien aikana kiusaaminen on muuttunut niin että ennen kotona lapsia kiusattiin, pahoinpideltiin, alistettiin henkisesti ja fyysisesti vanhempien sekä opettajien toimesta. Nykyään vanhemmat eivät enää niin paljon kiusaa lapsiaan mutta nykyisin lapset sitten ovat alkaneet kiusata toisiaan.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hyvien ja rakastavien perheiden lapset tulla tänne leuhkimaan
Tuo tutkimus johon viittaat kiinnostaa. Onko tieto mikä tutkimus, onko linkkiä tutkimukseen ?
Kaltoinkohdeltu lapsi on ainakin Alice Millerin mukaan ohjelmoitu murhaan, ilman terapiaa hän ei pääse vihasta eroon joka estää kaiken empatian vasta terapian jälkeen hänestä voi tulla empaattinen.Äskettäin yle.areenassa oli Alice Millerin lapsen haastattelu. Poika kertoi, että Alice Miller hylkäsi hänet lastenkotiin, kun halusi olla rauhassa tai osallistua konferensseihin. Äiti myös valehteli lähes kaiken omasta lapsuudestaan ja oli fyysisesti väkivaltainen omaa lastansa kohtaan. Taas tällainen kasvatus-ja psykologian opaskirjojen tekijä, jonka teoriat ja neuvot eivät toimi käytännössä. Feikki ja huomiohakuinen ihminen, jota ei nykyisin pidetä edes arvossa.
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hyvien ja rakastavien perheiden lapset tulla tänne leuhkimaan
Tuo tutkimus johon viittaat kiinnostaa. Onko tieto mikä tutkimus, onko linkkiä tutkimukseen ?
Kaltoinkohdeltu lapsi on ainakin Alice Millerin mukaan ohjelmoitu murhaan, ilman terapiaa hän ei pääse vihasta eroon joka estää kaiken empatian vasta terapian jälkeen hänestä voi tulla empaattinen.Äskettäin yle.areenassa oli Alice Millerin lapsen haastattelu. Poika kertoi, että Alice Miller hylkäsi hänet lastenkotiin, kun halusi olla rauhassa tai osallistua konferensseihin. Äiti myös valehteli lähes kaiken omasta lapsuudestaan ja oli fyysisesti väkivaltainen omaa lastansa kohtaan. Taas tällainen kasvatus-ja psykologian opaskirjojen tekijä, jonka teoriat ja neuvot eivät toimi käytännössä. Feikki ja huomiohakuinen ihminen, jota ei nykyisin pidetä edes arvossa.
Olet oikeassa, tuosta jo kerroinkin aikaisemmin. Netflixissä on dokumentti Alice Milleristä jossa juuri hänen poikansa kertoo äitinsä kasvatustavoista. Alice Miller kehitti vapaan kasvatuksen ideologian joka on todettu täysin toimimattomaksi. Lapset tarvitsevat myös kuria, vapaalla kasvatuksella lapsista tulee rajattomia narsisteja joita nykyisin nähdään päiväkodeissa ja kouluissa kun mitään ei saa kieltää kun tulee traumoja.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisten ja varakkaitten perheitten lasten on täysin mahdotonta ymmärtää huono-osaisten perheitten lasten kokemuksia omasta lapsuudestaan. Hyväosaiset ja varakkaat ihmiset ovat pääosin myös tunnekylmiä ja empatiakyvyttömiä minä itse-ihmisiä.
Olen kasvanut köyhässä perheessä. Lapsuus oli köyhää ja niukkaa aikaa. Ihmettelin jo alakoulussa, miten joillakin lapsilla voi olla jatkuvasti uusia vaatteita ja kenkiä. Jopa monilla ekaluokkalaisilla ja alaluokkalaisilla oli oma, uusi lasten polkupyörä. Ajoin lapsena äitini vanhalla pyörällä.
1970-luvulla hain köyhien avustuksia koko koululuokan edessä opettajalta. 50 markan avustuksella sai ostaa vaatteita ja kenkiä. Jouduin kokemaan monta vuotta koulukiusaamista, jota harrastivat hyväosaisten perheitten ku#ipäälapset. Suurin osa opettajista ei puuttunut kouluväkivaltaan mitenkään.
Ihme ja kumma - olen aikuisena tasapainoinen ja tervejärkinen. Se on vaatinut minulta vuosien työstämisen ja pelkojen ja traumojen käsittelyn. Kun luen uutisia lasten ja nuorten kouluväkivallasta ja esimerkiksi Ko##elan murhasta ja Sy#män hirttoyrityksestä, niin näen punaista. Kenenkään lapsen ja vanhemman ei pitäisi johtua kohtaamaan tällaisia hirmutekoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hyvien ja rakastavien perheiden lapset tulla tänne leuhkimaan,tuntuu pahalle,koska nämä eivät ymmärrä mitä on kasvaa väkivaltaisessa,tunteettomassa ja tunnekylmässä lapsuudessa,joka jatkuu pitkälle aikuisikään asti.
Tuosta tuli mieleen että olen kertonut sellaisille ystäville joilla ihanat,rakastavat vanhemmat että millainen oma lapsuus oli, yhtä ihmistä lukuunottamatta monet rupeaa kertomaan että kuinka heillä ollut ihanaa,kuinka usein matkustettu,syöty yhdessä pöydän ääressä,nauravaista, iloista,saanut kertoa omat murheet ja huolet ,vanhemmat lohduttanut yms.
Eli ihan kuin sillä kompensoidaan se että ei tarvitse edes miettiä tai ajatella miltä tuota toisesta on tuntunut jatkuvat väkivallan ja kiukun puuskat hänen LAPSUUDESSA,kuinka vanhemmat vähätelly,piiketelly,alistanut,tukistanut,räyhännyt,paiskonut tavaroita ympäriinsä,kuinka pienen lapsen on joutunut katsomaan joka ilmettä,elettä ja liikettä millä päällä toinen on.
Taannoin oli juttu isosta tutkimuksesta jossa kävi ilmi että eniten empatiakyvyttömiä ovat hyväosaiset. Heillä on sellainen harha että he luulevat hyvän onnensa ja kotinsa olevan omaa ansiota, ja jos toisella on huono koti ja vaikeuksia, se on sen ihmisen omaa syytä. Eli jos pieni vauva syntyy hakkaajavanhemmille kaltoinkohdeltavaksi, niin ajatellaan että ”mitäs oli niin tyhmä, omaa syytä”,
Tämä näkyy monissa ketjuissa, he eivät osaa asettua toisen asemaan. Ajattelevat että he ovat niin paljon parempia ihmisiä että siksi heillä on asiat hyvin, ja ne kenellä on kurjat lähtökohdat ovat vaan huonoja ja typeriä.
Tätä ajatusmallia ei välttämättä siis ilkeyttään toteuteta vaan ihan ymmärryksen puutteesta.Tosiasia sitten on että hyväosaiset ovat kertomasi tapaisia, kiitos tiedoista. Asialle ei mahda mitään, toivottavasti sitten köyhtyvät niin empaattisuus lisääntyy.
Tilanne on muuttunut. Hyväosaiset ovatkin empaattisia. Toivotan onnellisten kotien ihmiset kertomaan rakkaudesta nyt tulevana äitienpäivänä. Hyvää äitienpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hyvien ja rakastavien perheiden lapset tulla tänne leuhkimaan
Tuo tutkimus johon viittaat kiinnostaa. Onko tieto mikä tutkimus, onko linkkiä tutkimukseen ?
Kaltoinkohdeltu lapsi on ainakin Alice Millerin mukaan ohjelmoitu murhaan, ilman terapiaa hän ei pääse vihasta eroon joka estää kaiken empatian vasta terapian jälkeen hänestä voi tulla empaattinen.Äskettäin yle.areenassa oli Alice Millerin lapsen haastattelu. Poika kertoi, että Alice Miller hylkäsi hänet lastenkotiin, kun halusi olla rauhassa tai osallistua konferensseihin. Äiti myös valehteli lähes kaiken omasta lapsuudestaan ja oli fyysisesti väkivaltainen omaa lastansa kohtaan. Taas tällainen kasvatus-ja psykologian opaskirjojen tekijä, jonka teoriat ja neuvot eivät toimi käytännössä. Feikki ja huomiohakuinen ihminen, jota ei nykyisin pidetä edes arvossa.
Hän ei ole "taas" kirjoittanut mitään, vaan vuosikymmeniä sitten, syntynyt 1923, kuollut 2010
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alice_Miller
Muistin just erään asian jonka kirjoitin johonkin ketjuun, myös tuo että toista vanhempaani ärsytti lasten äänet,lasten piti olla hiljaa,leikkiä hiljaa,syödä hiljaa yms. Toinen vanhempi eleli omaa elämäänsä ja toinen vanhempi hoiti,piti mennä pois jos toista ärsytti jo pelkästään oman lastensa näkeminen,lisäksi huomioi vain jos oli itse jotakin vaille.
Jos toinen vanhempi antoi huomiota lapsilleen,niin toista vanhempaani ärsytti. Toinen vanhempi oli ns " kahden tulen välissä". Mietin että miksi lapsia tehty jos lasten iloiset leikkiäänet tai lapset ylipäätänsä ärsytti ja ei siedetty.
Illan virkku, aamun torkku se tapa talon hävittää.
Vierailija kirjoitti:
Muistin just erään asian jonka kirjoitin johonkin ketjuun, myös tuo että toista vanhempaani ärsytti lasten äänet,lasten piti olla hiljaa,leikkiä hiljaa,syödä hiljaa yms. Toinen vanhempi eleli omaa elämäänsä ja toinen vanhempi hoiti,piti mennä pois jos toista ärsytti jo pelkästään oman lastensa näkeminen,lisäksi huomioi vain jos oli itse jotakin vaille.
Jos toinen vanhempi antoi huomiota lapsilleen,niin toista vanhempaani ärsytti. Toinen vanhempi oli ns " kahden tulen välissä". Mietin että miksi lapsia tehty jos lasten iloiset leikkiäänet tai lapset ylipäätänsä ärsytti ja ei siedetty.
Lapsia aikoinaan tehtiin siksi että tekotapa miellytti, yhteiskunnissa joissa ei ollut sosialiturvaa lapsia tehtiin ja edelleenkin tehdään vanhuuden turvaksi, kuvitellaan että lapset sitten pitävät heistä huolta kun vanhenevat. Fiksuimmat tekevät lapsia ajatellen kasvattaa lapsista onnellisia ihmisiä jotka vievät elämää ja ihmissukua eteenpäin.
Minua ei vaadittu tekemään mitään - paitsi oletusarvo oli että koulussa on pärjättävä, mutta vanhemmat sitten elivätkin itsekin ensisijaisesti työlle. Minut pantiin kokopäivähoitoon 2 kk iässä. Hiihtolomalla ja kesälomilla olin paljon yksin, iltapäivät yksin, jos en ollut kaverilla jne. Suhde jäi muodostumatta läheiseksi tunnetasolla eikä mistään syvällisestä tai vaikeasta koskaan puhuttu. Itse piti pärjätä eikä kuukautisista tai rintaliivien tai edes migreenilääkkeiden tarpeesta oikein voinut keskustella.
Poikaystävän äiti sitten nakitti häntä ihan jatkuvalla syötöllä tekemään koko ajan jotain, jatkuva työleiri. Hän oli ihan uupumuksen partaalla ja todella väsynyt ja sairastui autoimmuunisairauteen.
Te, jotka laitettiin kitkemään kesäisin perunamaata, oliko teidänkin pakko olla vähissä vaatteissa?
Ainakaan itse en saanut pitää paitaa, eikä mistään aurinkovoiteista maalla syntyneet olleet tietenkään kuulleet.
Tuloksena oli sitten se, että iho paloi yläkropasta joka kesä niin pahasti, että yöllä kutisi ja kuollutta ihoa sai kaapia sormilla.
Mutta olipahan lapsi sitten ainakin sen näköinen, että ei ollut kesällä istunut sisällä vaan tehnyt töitä. Sisällä istumista kun halveksittiin maalaisten parissa. Se oli kaupunkilaisten juttu.
Välillä olen miettinyt, miksi näin aikuisenakin vielä vihaan auringonottoa ja yleensäkin auringossa makaamista ja hyvällä säällä ulkona oleskelua. Sehän on toimettomuuden merkki. Pitää tehdä töitä töitä töitä, ei voi vain olla.
Näin sitä lapsuudessa koetut asiat vaivaavat vielä keski-iässäkin, valitettavasti. 83
T: Mies, 70-luvulla syntynyt
Kammottavia juttuja. Uskon kyllä että tällaista tapahtuu paljon. Itse olen onneksi tuollaiselta kotona säästynyt, mutta tiedän ihan tosielämästäkin monia vastaavia tapauksia.
Taaempana ketjussa oli mielenkiintoista pohdintaa siitä mikä tämän oikein on alun perin aiheuttanut. Itsekään en oikein koe tyydyttäväksi näitä kaiken pelkästään sota-aikaan tai kaupungistumiseen supistavia selityksiä.
Osa näistä boomerivahnemmista lienee kyllä lapsena traumatisoituja esimerkiksi juuri sodan tärvelemien vanhempien tähden ja sitten he panevat vahingon eteenpäin. Nämä yleensä tunnistaa avoimen vihamielisestä, mutta jotenkin myös maahan painetusta olemuksesta.
Pahempia näissä boomerivanhemmissa ovat kuitenkin hemmotellut maailmanomistajat, joissa k-päisyys on aivan omilla tasoillaan. Itse jouduin joskus tällaisten työpaikkakiusaamaksi. Kuvaavaa on, että pääkiusaaja oli pelkän nepotismin ansiosta hyviin hommiin päässyt monilahjattomuus, joka sitten rekrytoi kyseiseen projektiin vielä täysin ammattitaidottoman vaimonsa. Siinä olikin sitten sellainen pari, ettei paremmasta väliä. Tunnistan nämä hahmot useimmista sellaisista kotihelveteistä, joita olen itse jollain tavoin sivusta todistanut, eikä näissä tapauksissa kyse todellakaan ole ollut siitä että oma elämä olisi ollut jotenkin kurjaa. Pikemminkin se ego on kasvanut pienestä saakka niin valtavaksi, ettei muilla ihmisillä ole noille mitään arvoa.
Sitä en tiedä, miten nämä erilaiset tyypit sitten jakautuvat suuressa kuvassa, mutta vaarallisia ja kipeitä ihmisiä tässä läpikotaisin sairaassa maassa riittää ja syitä siihen on taatusti enemmän kuin nämä patenttivastaukset antavat ymmärtää.
Meidän perheessä ei lasten tarvinnut tehdä mitään kotitöitä, riitti, kun piti oman huoneensa siistinä. Äiti teki kaiken kokopäivätyön lisäksi - siivosi, kokkasi, leipoi, pyykkäsi, silitti, mankeloi jne. Isä ei koskaan osallistunut mihinkään edes silloin harvoin, kun häntä kotona näki harrastustensa välissä. Kysyin hiljattain äidiltä (olen jo viisikymppinen), että miksi hän ei koskaan laittanut meitä tekemään mitään kotitöitä tai laittamaan ruokaa. Hän vastasi, että olisimme saaneet keskittyä koulunkäyntiin.
Kyllä minustakin sitten kokkaustaitoinen ja kotityöt osaava tuli, vaikken niitä kotona ollut tehnytkään.
Lisäksi näillä hyvä osaisilla on hankaluutta hahmottaa ja ymmärtää se tosiasia jos lapsi joka on syntynyt kamalan perheeseen että voi olla traumat joistakin tietyistä asioista esim traumat voi ilmetä ihan arkipäivän asioista,kovista äänistä,verestä,ruoasta tms.
Mä huomasin tästä ketjusta kanssa,että hyvän perheen vanhemmille syntyneet syyttää narsisti hakkaaja vanhemmille syntynyttä valemuistoista,vainoharhaisuudesta esim.