Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaista oli. Työväenluokan ainoa tapa tuntea olevansa kunnon ihmisiä, jatkuva raadanta ja laiskottelunpelko. Aikuisiällä en ole tehnyt yhtään mitään ylimääräistä, ei nimittäin ole mitään sisäistä motivaatiota tai käsitystä siitä, mitä itse haluaisi, kun lapsena tapettiin kaikki oma tahto raadannalla. Ei keski-/yläluokkaisilla, joita esimerkiksi kannustettiin koulunkäyntiin, voi olla mitään käsitystä mitä semmoinen tekee ihmiselle.

Niinpä, saati käsitystä siitä, miltä tuntuu kun on itse halunnut katkaista kierteen ja opiskellut yliopistossa ja valmistuttuaan tajunnut, että koulutusta pitäisi vielä täydentää työllistyäkseen, mutta täydennyskoulutusta korkea-asteella  ei tueta

ja että tutkijana ja/tai taiteilijana ei voi enää nykypäivänä millään elättää itseään ja tuet katkaistaan samantien jos uskaltaa edes yrittää. 

Ainut ratkaisu ongelmiisi, mihin yhteiskunta kannustaa on amis, amis ja amis.. 

Sitten luovutat ja opiskelet sen amistutkinnon. Saat valmistumisen jälkeen puoli vuotta palkatonta harjoittelua ja olet taas työtön. 

Sitten sama uudestaan, ja taas uudestaan. Nuoret 3 v opiskelleet menevät aina 1,5v pikakoulutuksessa tai amiksen osatutkinnoissa opiskelleen keski-ikäisen aikuisen ohi työmarkkinoilla. 

Huomaat tehneesi yhteensä jo vuosia palkatonta harjoittelua, kun kaikki koulutuksiin kuulunut harjoittelu ja työttömyysaikana tehty palkaton harjoittelu lasketaan yhteen. 

Sitten saat päivästä toiseen kuulla olevasi laiska ja ongelma ja korkean tason päättäjät keskustelevat vakavissaan, pitäisikö sinut laittaa risusavottaan, kun olet niin karsea lorvailija. 

Miltä sellainen tuntuu? 

Sitä ei käsitä kovin moni, jos ei ole osunut omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullekin tulee näistä mieleen tämä hallituksen kohtelu työttömiä kohtaan. Onkohan nämä jotkut päättäjät eläneet lapsuutensa työleirillä, tunnollisina ja suorittajina edenneet pitkälle, ja nyt "hyvä" kiertämään? Työttömät vaan ilmaisiin töihin keräämään risuja niin ei laiskistuta! Mitään oikeaa ja ketään hyödyttävää työtä ei sitten kuitenkaan ole tarjota.

Ei ole. Päinvastoin. lue wikipediasta millaista kultalusikka menoa on ollut sanni grahn-laasosella tai Stupidilla.

Unohdat nyt Persut. 

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Tää on muuten luultua yleisempää että lapsuudessa rajusti kurittanut vanhempi tekee sitä vielä lapsen ollessa aikuinen. Tämä on tabujen tabu ja siitä ei puhuta, ja jotenkin oletetaan että se lapsiaan julmasti kohdellut ja hakannut vanhempi jotenkin ihmeellisesti muuttuu ja alkaa kunnioittaa lastaan (ja lopettaa väkivallan) heti kun lapsi täyttää 18.

Eihän se noin mene! Koska se luonnevikainen vanhempi kokee koko elämänsä ajan sen lapsen olevan vähäpätöinen, arvoton, ja hänen ”palvelijansa”. Eli kokee oikdeudekseen käskyttää ja komentaa, ja jos sitten aikuinen lapsi ei tottele (vaan niskuroi!) niin on ihan ok että vanhempi pöllyttää sitten aikuista lastaan.

Mun isä on vielä pitkästi yli seitsenkymppisenä iso ja vahva ja hyväkuntoinen. Ja olen todella monta kertaa aikuisikäisena saanut väkivaltaa (joskin lievempää, retuutusta tms) ja edelleen on pelko. Ja aiheesta. Nyt en enää ole tekemisissä, en vaan voi, sillä vanhemmiten vähäisetkin estot ja jarrut on kadonneet ja on niin aggresiivinen ja väkivaltainen että en voi käydä siellä ollenkaan.

Minun vanhempani olivat julmia ja itsekkäitä vallankäyttäjiä, niin kuin monien muidenkin vanhemmat tässä ketjussa. Aikuisena olen onneksi ymmärtänyt vähentää kanssakäymisen minimiin heidän kanssaan. Muutenhan sama meno jatkuisi vieläkin. Kun tapaamme ja puhumme puhelimessa vain harvoin, asia pysyy hallinnassa ja olen itse oman itseni herra, niin kuin aikuisen ihmisen kuuluukin olla. Suosittelen tätä tapaa - ellet sitten halua pistää välejä poikki lopullisesti. Mielestäni yhteydenpito harvoin toimii hyvin.

Mulla se meni niin, etten osannut tehdä oikeastaan mitään oikein, etenkään äitini mielestä. Mökki oli pelkkä työleiri, ja sen yhden kerran kun sain tuoda kaverin mukaan, äiti pisti meidät kaivamaan kantoa ylös pihalta. Kyllä hävetti! Yhtenä kesänä rupesin käymään yksikseni pitkillä kävelyillä, sai olla edes hetken rauhassa ja tuli liikuntaa (äiti valitti painostani, olin normaalipainoinen). Noin viikon jälkeen sekin sitten kiellettiin, syytä en saanut. :) 

Kotona äiti maalasi ja pisti minut siivoamaan jälkensä. Kun kysyin että miksi hän ei siivoa omia sotkujaan, sai raivarin ja uhkasi perua tulevan yökyläilyni. En osannut kuulemma myöskään siivota, minulla "ei ollut silmää" sille. Äitihän ei opettanut mitään, katsoi vaan tuimasti vieressä kun en heti kerrasta osannut. Kaikesta piti rähistä ja riehua, isä luikki arkana karkuun tilanteista. Kerran isä vei jätskille ja varoitteli, etten vaan kertoisi äidille, koska äiti saisi siitäkin raivarit. 

Kamalaa. Lastenhan pitää (pääsääntöisesti) saada nukkua niin paljon kuin uni maittaa, tärkeää aivojen ja hermoston kehitykselle.

^

Kummatkin vanhempani ovat köyhistä oloista ja työtä tekivät aina.

Kummatkin ovat opettajia ja uran alussa pääsivät rehtorin puhutteluun, kun antoivat liikaa läksyjä ja kokeissa virheistä rokottivat liikaa. 
Kumpikin löysivät uran, opetti lahjakkaita oppilaita ja kummankin nimi googlettaa, on mainittu lukemattomia kertoja, kun on kehuttu opettajia.

Myöskään opiskelemaan ei tuettu, kun ei heitäkään. Joskus teininä sain jostain ehdot. Isäni huusi. Sanoin olisit joskus ollut minulle isä ja opettanut, etkä vaan selittänyt erinomaisuuttasi ja kuinka sinä teit kaikki itse. Minä en ole sinä.

Niin me lapset ollaan löydetty paikkamme, ei akateemisestä urasta ja hyvä näin. 

Pikkusiskoni oli töissä päiväkodissa varmaan 15 v. Vaikka on kunnan, rikkoivat lakia ja siskon työsopimus oli aina syksystä kevääseen. Kesällä piti pitkän kesäloman liiton piikkiin ja sai olla lasten kanssa kesän kotona. Muistan kun vanhemmat saarnasivat vaikuttaa eläkkeeseen ja näin ei saa tehdä. Sisko selitti tämä on heidän perheen etu.

Kun lapset olivat vanhempia, sisko alkoi lisäopinnot ja on nyt päiväkodin johtaja. Sanoo palkka ok, työ ei. Mutta on yksityisessä ja heillä on kriteerit keitä huolii. Kunnalliseen ei menisi tänä päivänä ikinä

Kauheeta, pahoittelut kaikille teille jotka olette lapsina joutuneet kärsimään. Mun äidin isä oli just tuommonen että ei saanut vapaalla nukkua aamulla pitkään vaan aikaisin ylös ym. Meillä omassa kotona ei tuommosta tehty. Saatiin nukkua pitkään, eikä ollut mitään työleiriä missään. Saatiin olla lapsia ja tehdä mitä haluttiin: leikkiä kavereiden kanssa pihalla, lukea ja katsoa telkkaria.

Olen itse syntynyt -89. Meillä ei ollut tuollaista sadistista kasvatuskulttuuria, mutta vanhempani olivat paljon poissa. Kun sitten joskus olivat kotona touhusivat koko ajan jotain. Koskaan ei voinut rentoutua vaikka kirjan tai ristisanatehtävän ääressä, vaan koko ajan piti touhottaa jotakin. Siitä tuli lapsena todella levoton olo.

Meillä kans, koko ajan piti tehdä jotain. Samoin kaverilla, menin sinne kylään niin isä laittoi kitkemään rikkaruohoja. 

Ei saanut nukkua pitkään. Näistä johtuen sellainen olo keski-iässä että edelleen koko ajan pitäisi tehdä jotain. Ei saa vaan olla, vaan pitäisi olla menossa jossakin tai tehdä tekemättämiä asioita. Yritän opetella tästä tavasta pois. Olisi ihana vaan lojua ilman syyllisyyttä. 

Palstamammat varmaan hirmustuu tästä kun joku maksattaa 6-vuotiaalla tyttärellä vuokraa ja hän ansaitsee rahat siihen tekemällä erinäisiä töitä talossa, nyt taisi vaan vuokra jäädä maksamatta ja häädöstä puhutaan tässä lyhytvideossa...

https://youtube.com/shorts/6_IO0Fmzckw?si=TMw-06Yg2iXE-16i

Melkein samanlaista pskaa meillä oli. Lukea sentään sai, yöllä. Läksyjen tekoon kyllä kannustettiin, tai oikeastaan kytättiin, että ne on varmasti tehty ja jos niissä ei mennyt kauaa, epäiltiin, että on jätetty tekemättä. Veetutti teininä jo ihan huolella se vahtiminen, kun tunnollisena nuorena osasin ihan itse ja hätyyttämättä tehdä läksyt (ja pestä hampaat ja monta muuta asiaa, joista, piti joka päivä nalkuttaa). 

Mutta se, että olisi ihan vaan ollut joskus tekemättä mitään, ei todellakaan käynyt päinsä. Jotain oli pakko koko ajan tehdä, mielellään tietysti jotain kotitöitä, pihatöitä jne. mutta sai meillä sentään välillä piirtää ja tehdä käsitöitä. Kävin usein pitkillä metsälenkeillä koiran kanssa, että sain olla edes sen pari tuntia rauhassa. 

En edelleenkään osaa rauhoittua vain olemaan tai minkään oman tekemisen pariin muuten kuin silloin, kun olen yksin. Ja sekin on pitänyt opetella, että osaa edes niinä hetkinä olla vaan ihan laiskana. 

Meillä ei ollut tuota ongelmaa.

Kasvoin maatilalla joten luonnollisesti oli kaikenlaista tekemistä. Niistä kyllä maksettiin ja hyvin maksettiinkin. Sen muistan, että yli yhdeksään ei saanut nukkua lomillakaan. Kotitehtävissä ei autettu tarpeeksi kuten nykypäivänä tehdään, mutta eivät ehkä olisi osanneetkaan. 

Nyt kun asutaan kaupungissa ja kerrostalossa, huomaa miten rento elämä omilla lapsilla on. Ainoa tehtävä on tehdä läksyt hyvin, lukea kirjaa joka päivä ja käydä useamman kerran viikossa liikuntaharrastuksissa. En aio edes pakottaa lapsia siivoamaan tai tekemään ruokaa. Oppivat kyllä vanhempanakin ja tavoitteena on muutenkin sellainen ura, että jää rahaa palkata siivooja.

Joo kokoajan piti olla jotain tekemässä varsinkin viikonloppuna, ei saanut nukkua kuin max 7.00 asti vapaa aikoina muuten isä laittoi television lujalle ja huutopuhui äitille tms. Ikinä ei saatu viikko rahaa tai saatiin aniharvoin muutama penni (markka aikaan) 

Tekemistä oli ulkona, kitkemistä, puiden lajittelua (isä sahas käsin tai sirkkelillä) ja puita piti olla latoomassa tietyllä tavalla. 

Ei siinä mitään mut silti se haukkui meitä laiskoiksi pskoiksi yms. 

Kaikki muu ketjussa on kuultu ennenkin, mutta en ole tiennyt että näin monessa perheessä on kielletty lukeminen! Ei siis vain niin, että vanhempia ei kiinnosta lukea vaan että se on kiellettyä lapsiltakin.

Meillä ysärillä oletettiin automaattisesti että me tytöt hoidetaan kaikki kotityöt, äiti kyl hoiti mutta oli masentunut isän mielivallan alla että piti välillä auttaa, rauhassa ei mekään saatu olla loma aikana varsinkaan, isä sai lähes raivareita ja paiskoi tavaroita, kerrankin lähdin karkuun kun alkoi paiskomaan tavaroita ja olin ulkona monta tuntia, tulin takaisin ja kauhea kaaos joka paikassa ja äiti (taas) vaan siivoili rikkinäisiä tavaroita, papereita lattialta yms   isä oli joko murjottamassa telkkarin edessä tai lähtenyt autolla jonnekin. 

Ei siitä psyko narsistista ollut isäksi, jos olisi hyviä hetkiä niin oli aina kuitenkin "tuntosarvet" pystyssä että millon se taas kilahtaa. Oon myös ollut liian kiltti ja alistuva kun muutkin opiskelujen perässä peruskoulun jälkeen niin piti tulla tai oikeastaan vaadittiin että joka viikonloppu piti vanhemmille mennä. 

Mulla on ollut myöhemmin vaikeita ihmissuhteita en ole seurustellut kuin yhden ainoan kerran ja sekin suhde kesti about 2 vuotta, lapsia ei ole eikä tule en halua että omat pelkotilat ja traumat periytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muu ketjussa on kuultu ennenkin, mutta en ole tiennyt että näin monessa perheessä on kielletty lukeminen! Ei siis vain niin, että vanhempia ei kiinnosta lukea vaan että se on kiellettyä lapsiltakin.

Moni vanhan polven ihminen piti lukemista laiskotteluna, joka piti kitkeä lapsesta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan tuolla tavoin, mutta lukemista pidettiin meilläkin "hömpötyksenä" Sitä piti hävetä ja lukea salaa. Kun sain kirjastokortin ja äiti löysi sen, sain tukkapöllyä ja kotiarestia, etten menisi kirjastoon. Myös polkupyöräni takavarikoitiin sillä kirjastoon oli 8km matkaa ja se olisi ollut lapselle melko työlästä kävellä edestakaisin. Ihan järjetöntä touhua. Emmekä edes kuuluneet mihinkään ääripään uskontolahkoihin.

Tämä kumpuaa työväenluokkaisesta asenteesta. Vanhemmat on itse olleet täysin aivopestyjä ja siirtäneet ne samat kieroutuneet asenteet lapsilleen. 

 

Mistähän muusta muka johtuisi se, että tänäkin päivänä Suomessa saa toisen asteen ammattikouluihin eli amiksiin aina uudet opintolainat ja opintotuet jokaikiseen uuteen tutkintoon? 

 

Mistä muusta se johtuu, kuin siitä, että tämä aivopesty duunarikansa on halunnut lapsistaan duunareita! 

 

Mistä se johtuu, että korkeakouluun ja yliopistoon saa vain yhteen tutkintoon riittävän opintotuen ja lainan? 

Jos et sillä tutkinnolla työllisty, niin uutta yritystä et saa. Et saa edes opintotukea, että voisit täydentää opintojasi yliopistossa osatutkinnolla joka tukisi työllistymistä. 

Voitonriemuisena sanotaan, että mitäs opiskelit väärin! Mikä oikein luulet olevasi? 

 

Sitten etsitään huippuosaajia ja korkeakouluihin opiskelijoita ulkomailta, kun ei haluta, omien kansalaisten uudelleenkouluttautuvan korkea-asteella ja opiskelevan lisää mitään "hömpötyksiä" ja "herrojen juttuja". 

 

Korkean koulutuksen aloilla, kuten erikoissairaanhoidossa, psykiatriassa ja teknologia-aloilla on pulaa tekijöistä. Amiksissa opiskelleista on vakava ylitarjonta useimmilla aloilla.

Tuo kaikki johtuu oikeistohallituksesta, joka haluaisi tehdä korkeakoulutuksen mahdolliseksi vain varakkaille.