Onko oikein olla itse haluton ja kieltää halukkaalta partneriltakin seksi?

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

Seksiä tässä keskustelussa enemmän kerjätään. Onhan maksulliset palvelut tosiaan olemassa ihan syystä ja juuri miehille. 

Tarpeet on vaan niin erilaisia sukupuolilla. Miksei molemmat voisi toteutua toimivassa yhteiskunnassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Vierailija kirjoitti:

Seksi on kyllä lähes kaikille samanlainen perustarve kun kusi-ja paskahätä..

Höpö höpö. Koeta olla viikko virtsaamatta ja viikko ilman seksiä, niin tiedät eron.

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

Kai sen pohdinnan voi tehdä yhdessä, avoimesti vaihtoehtoja miettien? Kukaan ei halua olla tuota tekemässä yksinään. Itselle tulee mieleen että se haluton puoliso on kauhean ehdoton aina. Ei voi tehdä itse mitään asialle, ota tai jätä.  Sopeudu ja tule onnelliseksi siten kuin minä haluan. Aika itsekästä. 

Kysymyshän on siitä, mikä on paras ratkaisu, jos halu on lopullisesti poissa. Tyytyykö se halukkaampi puoliso toiselta saatuun velvollisuusseksiin tietäen, ettei toinen tunne tästä suorituksesta mitään erityistä iloa tai hurmiota. Tai onko varmaa, ettei seksin ulkoistaminen luo tunne-elämän ongelmia tai vahingoita kolmatta osapuolta. Aiheuttaako ero suuremman tuhon kuin seksittömässä liitossa jatkaminen.

Ja jos sinulla on konsti, millä haluton voi saada libidonsa takaisin, niin kerro ihmeessä. Suuri joukko ihmisiä janoaa tätä tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

Seksiä tässä keskustelussa enemmän kerjätään. Onhan maksulliset palvelut tosiaan olemassa ihan syystä ja juuri miehille. 

Tarpeet on vaan niin erilaisia sukupuolilla. Miksei molemmat voisi toteutua toimivassa yhteiskunnassa? 

En hyväksy ehdotuksesi etiikkaa, mutta kiitän rehellisyydestäsi. Et sekoita tähän mitään tunteita, et puhu rakkaudesta tai hellyydestä, vaan seksistä puhtaasti suorituksena ja tunteista riisuttuna. Maksullisessa seksissä kun et todennäköisesti löydä hellyyttä, välittämistä yms. asioita (paitsi ehkä feikattuna). Siis periaatteessa odotat vaimoltasi samaa kuin prostituoidulta - ainakin noin minimisuorituksena.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi on kyllä lähes kaikille samanlainen perustarve kun kusi-ja paskahätä..

Höpö höpö. Koeta olla viikko virtsaamatta ja viikko ilman seksiä, niin tiedät eron.

Koko vauva palstan jäkätysten perusteella aika moni on ollut sen viikon ilman..ja ehkä kauemminkin..

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

En tiedä muista, mutta itse haluan herättää ihmiset puhumaan tästä omissa parisuhteissaan järkevästi.  Siten että kummankaan haluja ei lytätä ja että arvostuksen tunne säilyy. 

Tietenkin kiinnostaa yleisessä mielessä se, että miksi seksin hakemista suhteen ulkopuolelta ei pidetä hyvänä, jos sitä ei suhteessa ole. Onko sillä merkitystä kuitenkin, jos joku haluaa siihen yksinoikeuden? Moni puhuu siitä että ystävyys ja välittäminen ovat tärkeämpiä. Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? 

”Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? ”

Jos et todella tiedä seksittömänkin parisuhteen eroa ystävyyssuhteesta, niin sinun ei ehkä kannata parisuhdetta yrittääkään. Partneriasihan voi kohdata vaikka neliraajahalvaus, joka veisi suhteesta niin tavanomaisen seksin kuin lähes kaikki muutkin yhteiset asiat. Silti sinun edellytetään olevan puolisosi läheisin ihminen ja pysyvän hänen rinnallaan aina maailman tappiin. Siihen verrattuna libidon katoaminen tai heikkeneminen on kuitenkin kevyttä keittoa.

Parisuhteeseen ryhtyessäsi otat itse asiassa pelottavan vastuun toisesta ihmisestä.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

Seksiä tässä keskustelussa enemmän kerjätään. Onhan maksulliset palvelut tosiaan olemassa ihan syystä ja juuri miehille. 

Tarpeet on vaan niin erilaisia sukupuolilla. Miksei molemmat voisi toteutua toimivassa yhteiskunnassa? 

En hyväksy ehdotuksesi etiikkaa, mutta kiitän rehellisyydestäsi. Et sekoita tähän mitään tunteita, et puhu rakkaudesta tai hellyydestä, vaan seksistä puhtaasti suorituksena ja tunteista riisuttuna. Maksullisessa seksissä kun et todennäköisesti löydä hellyyttä, välittämistä yms. asioita (paitsi ehkä feikattuna). Siis periaatteessa odotat vaimoltasi samaa kuin prostituoidulta - ainakin noin minimisuorituksena.

Seksi on rakkautta ja hellyyttä.... herranjestas. Siitähän tässä on kysymys. 

Tiedätkö miksi maksulliset mainostavat näitä girlfriend experiencejä, tiedätkö sä omassa itseriittoisuudessasi että mitä ihminen oikeasti kaipaa? Tuollaisesta tulee kauhean kylmä kuva, ihan kuin seksi olisi vain joku tekeminen pyykkien viikkauksen ja auton katsastuksen rinnalla. 

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

En tiedä muista, mutta itse haluan herättää ihmiset puhumaan tästä omissa parisuhteissaan järkevästi.  Siten että kummankaan haluja ei lytätä ja että arvostuksen tunne säilyy. 

Tietenkin kiinnostaa yleisessä mielessä se, että miksi seksin hakemista suhteen ulkopuolelta ei pidetä hyvänä, jos sitä ei suhteessa ole. Onko sillä merkitystä kuitenkin, jos joku haluaa siihen yksinoikeuden? Moni puhuu siitä että ystävyys ja välittäminen ovat tärkeämpiä. Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? 

”Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? ”

Jos et todella tiedä seksittömänkin parisuhteen eroa ystävyyssuhteesta, niin sinun ei ehkä kannata parisuhdetta yrittääkään. Partneriasihan voi kohdata vaikka neliraajahalvaus, joka veisi suhteesta niin tavanomaisen seksin kuin lähes kaikki muutkin yhteiset asiat. Silti sinun edellytetään olevan puolisosi läheisin ihminen ja pysyvän hänen rinnallaan aina maailman tappiin. Siihen verrattuna libidon katoaminen tai heikkeneminen on kuitenkin kevyttä keittoa.

Parisuhteeseen ryhtyessäsi otat itse asiassa pelottavan vastuun toisesta ihmisestä.

Sullahan on silloin syy, neliraajahalvaus. 

Mutta kun ei ole syytä, eikä sitä halua edes hakea, se on ongelma. Se kertoo siitä ettei rakasta. 

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

Kai sen pohdinnan voi tehdä yhdessä, avoimesti vaihtoehtoja miettien? Kukaan ei halua olla tuota tekemässä yksinään. Itselle tulee mieleen että se haluton puoliso on kauhean ehdoton aina. Ei voi tehdä itse mitään asialle, ota tai jätä.  Sopeudu ja tule onnelliseksi siten kuin minä haluan. Aika itsekästä. 

Kysymyshän on siitä, mikä on paras ratkaisu, jos halu on lopullisesti poissa. Tyytyykö se halukkaampi puoliso toiselta saatuun velvollisuusseksiin tietäen, ettei toinen tunne tästä suorituksesta mitään erityistä iloa tai hurmiota. Tai onko varmaa, ettei seksin ulkoistaminen luo tunne-elämän ongelmia tai vahingoita kolmatta osapuolta. Aiheuttaako ero suuremman tuhon kuin seksittömässä liitossa jatkaminen.

Ja jos sinulla on konsti, millä haluton voi saada libidonsa takaisin, niin kerro ihmeessä. Suuri joukko ihmisiä janoaa tätä tietoa.

Haluttoman pitää ensin haluta muutosta, sama kuin alkoholistilla. 

Tai sitten tosiaan hyvin hyvin selvästi myöntää toiselle että tämä ei muutu. Ettei kukaan roiku löysässä hirressä. Kuka sellaista haluaa läheiselleen? 

Esimerkkinä se, että puhutaan siitä miten paljon muita tärkeitä asioita on parisuhteessa kuin seksi. Mutta kuten seksiäkään, ei niitäkään voi syöttää sille halukkaammalle valmiina pakettina. Korvaa typerä seksinhimosi aamukasteen ihastelulla, hae iloa liikunnasta. Ei sen tarvitse niitä haluta. 

Ainoa vastaus on tietysti se, että erotkaa sitten jos yhteiselo ei täytä perustarpeita. 

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

Seksiä tässä keskustelussa enemmän kerjätään. Onhan maksulliset palvelut tosiaan olemassa ihan syystä ja juuri miehille. 

Tarpeet on vaan niin erilaisia sukupuolilla. Miksei molemmat voisi toteutua toimivassa yhteiskunnassa? 

En hyväksy ehdotuksesi etiikkaa, mutta kiitän rehellisyydestäsi. Et sekoita tähän mitään tunteita, et puhu rakkaudesta tai hellyydestä, vaan seksistä puhtaasti suorituksena ja tunteista riisuttuna. Maksullisessa seksissä kun et todennäköisesti löydä hellyyttä, välittämistä yms. asioita (paitsi ehkä feikattuna). Siis periaatteessa odotat vaimoltasi samaa kuin prostituoidulta - ainakin noin minimisuorituksena.

Seksi on rakkautta ja hellyyttä.... herranjestas. Siitähän tässä on kysymys. 

Tiedätkö miksi maksulliset mainostavat näitä girlfriend experiencejä, tiedätkö sä omassa itseriittoisuudessasi että mitä ihminen oikeasti kaipaa? Tuollaisesta tulee kauhean kylmä kuva, ihan kuin seksi olisi vain joku tekeminen pyykkien viikkauksen ja auton katsastuksen rinnalla. 

Luuletko tosiaan, että se maksettu girlfriend experience on aito? Suurin osa rakkauden vähittäiskauppiaista suhtautunee näihin transaktioihin kylmänä liiketoimintana, jotka hoidetaan kalenterista alta pois ja mahdollisimman hyvään hintaan.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

Kai sen pohdinnan voi tehdä yhdessä, avoimesti vaihtoehtoja miettien? Kukaan ei halua olla tuota tekemässä yksinään. Itselle tulee mieleen että se haluton puoliso on kauhean ehdoton aina. Ei voi tehdä itse mitään asialle, ota tai jätä.  Sopeudu ja tule onnelliseksi siten kuin minä haluan. Aika itsekästä. 

Kysymyshän on siitä, mikä on paras ratkaisu, jos halu on lopullisesti poissa. Tyytyykö se halukkaampi puoliso toiselta saatuun velvollisuusseksiin tietäen, ettei toinen tunne tästä suorituksesta mitään erityistä iloa tai hurmiota. Tai onko varmaa, ettei seksin ulkoistaminen luo tunne-elämän ongelmia tai vahingoita kolmatta osapuolta. Aiheuttaako ero suuremman tuhon kuin seksittömässä liitossa jatkaminen.

Ja jos sinulla on konsti, millä haluton voi saada libidonsa takaisin, niin kerro ihmeessä. Suuri joukko ihmisiä janoaa tätä tietoa.

Millaisia juttuja te haluttomat olette muuten kokeilleet? Onko jotain aineyhdistelmiä jotka nostavat haluja, vai ovatko ne kaikki vain jotain perimätietoa. Kokemuksia kellään? 

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

En tiedä muista, mutta itse haluan herättää ihmiset puhumaan tästä omissa parisuhteissaan järkevästi.  Siten että kummankaan haluja ei lytätä ja että arvostuksen tunne säilyy. 

Tietenkin kiinnostaa yleisessä mielessä se, että miksi seksin hakemista suhteen ulkopuolelta ei pidetä hyvänä, jos sitä ei suhteessa ole. Onko sillä merkitystä kuitenkin, jos joku haluaa siihen yksinoikeuden? Moni puhuu siitä että ystävyys ja välittäminen ovat tärkeämpiä. Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? 

”Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? ”

Jos et todella tiedä seksittömänkin parisuhteen eroa ystävyyssuhteesta, niin sinun ei ehkä kannata parisuhdetta yrittääkään. Partneriasihan voi kohdata vaikka neliraajahalvaus, joka veisi suhteesta niin tavanomaisen seksin kuin lähes kaikki muutkin yhteiset asiat. Silti sinun edellytetään olevan puolisosi läheisin ihminen ja pysyvän hänen rinnallaan aina maailman tappiin. Siihen verrattuna libidon katoaminen tai heikkeneminen on kuitenkin kevyttä keittoa.

Parisuhteeseen ryhtyessäsi otat itse asiassa pelottavan vastuun toisesta ihmisestä.

Sullahan on silloin syy, neliraajahalvaus. 

Mutta kun ei ole syytä, eikä sitä halua edes hakea, se on ongelma. Se kertoo siitä ettei rakasta. 

Mikset voi suhtautua tuntemattomasta syystä tapahtuvaan libidon katoamiseen kuin siihen neliraajahalvaukseen. Ja todellakin, jos keksit syyn erityisesti naisilla pitkissä liitoissa hyvin yleisesti tavattavaan seksuaaliseen kiihottumishäiriöön ja vielä konstin, millä se hoidetaan pois, niin olet iskenyt kultasuoneen.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

Seksiä tässä keskustelussa enemmän kerjätään. Onhan maksulliset palvelut tosiaan olemassa ihan syystä ja juuri miehille. 

Tarpeet on vaan niin erilaisia sukupuolilla. Miksei molemmat voisi toteutua toimivassa yhteiskunnassa? 

En hyväksy ehdotuksesi etiikkaa, mutta kiitän rehellisyydestäsi. Et sekoita tähän mitään tunteita, et puhu rakkaudesta tai hellyydestä, vaan seksistä puhtaasti suorituksena ja tunteista riisuttuna. Maksullisessa seksissä kun et todennäköisesti löydä hellyyttä, välittämistä yms. asioita (paitsi ehkä feikattuna). Siis periaatteessa odotat vaimoltasi samaa kuin prostituoidulta - ainakin noin minimisuorituksena.

Seksi on rakkautta ja hellyyttä.... herranjestas. Siitähän tässä on kysymys. 

Tiedätkö miksi maksulliset mainostavat näitä girlfriend experiencejä, tiedätkö sä omassa itseriittoisuudessasi että mitä ihminen oikeasti kaipaa? Tuollaisesta tulee kauhean kylmä kuva, ihan kuin seksi olisi vain joku tekeminen pyykkien viikkauksen ja auton katsastuksen rinnalla. 

Luuletko tosiaan, että se maksettu girlfriend experience on aito? Suurin osa rakkauden vähittäiskauppiaista suhtautunee näihin transaktioihin kylmänä liiketoimintana, jotka hoidetaan kalenterista alta pois ja mahdollisimman hyvään hintaan.

No voisko se puoliso sitten hoitaa tollasta kuviota, joku voisi aatella että kuuluu parisuhteeseen? Halvempaakin.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

En tiedä muista, mutta itse haluan herättää ihmiset puhumaan tästä omissa parisuhteissaan järkevästi.  Siten että kummankaan haluja ei lytätä ja että arvostuksen tunne säilyy. 

Tietenkin kiinnostaa yleisessä mielessä se, että miksi seksin hakemista suhteen ulkopuolelta ei pidetä hyvänä, jos sitä ei suhteessa ole. Onko sillä merkitystä kuitenkin, jos joku haluaa siihen yksinoikeuden? Moni puhuu siitä että ystävyys ja välittäminen ovat tärkeämpiä. Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? 

”Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? ”

Jos et todella tiedä seksittömänkin parisuhteen eroa ystävyyssuhteesta, niin sinun ei ehkä kannata parisuhdetta yrittääkään. Partneriasihan voi kohdata vaikka neliraajahalvaus, joka veisi suhteesta niin tavanomaisen seksin kuin lähes kaikki muutkin yhteiset asiat. Silti sinun edellytetään olevan puolisosi läheisin ihminen ja pysyvän hänen rinnallaan aina maailman tappiin. Siihen verrattuna libidon katoaminen tai heikkeneminen on kuitenkin kevyttä keittoa.

Parisuhteeseen ryhtyessäsi otat itse asiassa pelottavan vastuun toisesta ihmisestä.

Sullahan on silloin syy, neliraajahalvaus. 

Mutta kun ei ole syytä, eikä sitä halua edes hakea, se on ongelma. Se kertoo siitä ettei rakasta. 

Mikset voi suhtautua tuntemattomasta syystä tapahtuvaan libidon katoamiseen kuin siihen neliraajahalvaukseen. Ja todellakin, jos keksit syyn erityisesti naisilla pitkissä liitoissa hyvin yleisesti tavattavaan seksuaaliseen kiihottumishäiriöön ja vielä konstin, millä se hoidetaan pois, niin olet iskenyt kultasuoneen.

No jos etiikasta puhutaan, niin mieluummin tietysti keksisi tavan korjata halvaantuneen elimistö entiselleen. 

Mutta tosiaan, molempien olotilojen uhrit varmasti haluaisivat ratkaisun. Saa niitä ratkaisuja hakea haluttomatkin, tietenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

Seksiä tässä keskustelussa enemmän kerjätään. Onhan maksulliset palvelut tosiaan olemassa ihan syystä ja juuri miehille. 

Tarpeet on vaan niin erilaisia sukupuolilla. Miksei molemmat voisi toteutua toimivassa yhteiskunnassa? 

En hyväksy ehdotuksesi etiikkaa, mutta kiitän rehellisyydestäsi. Et sekoita tähän mitään tunteita, et puhu rakkaudesta tai hellyydestä, vaan seksistä puhtaasti suorituksena ja tunteista riisuttuna. Maksullisessa seksissä kun et todennäköisesti löydä hellyyttä, välittämistä yms. asioita (paitsi ehkä feikattuna). Siis periaatteessa odotat vaimoltasi samaa kuin prostituoidulta - ainakin noin minimisuorituksena.

Seksi on rakkautta ja hellyyttä.... herranjestas. Siitähän tässä on kysymys. 

Tiedätkö miksi maksulliset mainostavat näitä girlfriend experiencejä, tiedätkö sä omassa itseriittoisuudessasi että mitä ihminen oikeasti kaipaa? Tuollaisesta tulee kauhean kylmä kuva, ihan kuin seksi olisi vain joku tekeminen pyykkien viikkauksen ja auton katsastuksen rinnalla. 

Luuletko tosiaan, että se maksettu girlfriend experience on aito? Suurin osa rakkauden vähittäiskauppiaista suhtautunee näihin transaktioihin kylmänä liiketoimintana, jotka hoidetaan kalenterista alta pois ja mahdollisimman hyvään hintaan.

No voisko se puoliso sitten hoitaa tollasta kuviota, joku voisi aatella että kuuluu parisuhteeseen? Halvempaakin.

Ja siihenkö tyytyisit?

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

Seksiä tässä keskustelussa enemmän kerjätään. Onhan maksulliset palvelut tosiaan olemassa ihan syystä ja juuri miehille. 

Tarpeet on vaan niin erilaisia sukupuolilla. Miksei molemmat voisi toteutua toimivassa yhteiskunnassa? 

En hyväksy ehdotuksesi etiikkaa, mutta kiitän rehellisyydestäsi. Et sekoita tähän mitään tunteita, et puhu rakkaudesta tai hellyydestä, vaan seksistä puhtaasti suorituksena ja tunteista riisuttuna. Maksullisessa seksissä kun et todennäköisesti löydä hellyyttä, välittämistä yms. asioita (paitsi ehkä feikattuna). Siis periaatteessa odotat vaimoltasi samaa kuin prostituoidulta - ainakin noin minimisuorituksena.

Seksi on rakkautta ja hellyyttä.... herranjestas. Siitähän tässä on kysymys. 

Tiedätkö miksi maksulliset mainostavat näitä girlfriend experiencejä, tiedätkö sä omassa itseriittoisuudessasi että mitä ihminen oikeasti kaipaa? Tuollaisesta tulee kauhean kylmä kuva, ihan kuin seksi olisi vain joku tekeminen pyykkien viikkauksen ja auton katsastuksen rinnalla. 

Luuletko tosiaan, että se maksettu girlfriend experience on aito? Suurin osa rakkauden vähittäiskauppiaista suhtautunee näihin transaktioihin kylmänä liiketoimintana, jotka hoidetaan kalenterista alta pois ja mahdollisimman hyvään hintaan.

No voisko se puoliso sitten hoitaa tollasta kuviota, joku voisi aatella että kuuluu parisuhteeseen? Halvempaakin.

Ja siihenkö tyytyisit?

Totta, en tyytyisi koska ei ole tunnetta mukana. 

Tälleen viiskymppisenä ei vielä halua jättää jotain itselle hyvin oleellista pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.

Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.

Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys? 

Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain. 

Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.

Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu.  Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta. 

Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.

Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.

Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.

Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.

En tiedä muista, mutta itse haluan herättää ihmiset puhumaan tästä omissa parisuhteissaan järkevästi.  Siten että kummankaan haluja ei lytätä ja että arvostuksen tunne säilyy. 

Tietenkin kiinnostaa yleisessä mielessä se, että miksi seksin hakemista suhteen ulkopuolelta ei pidetä hyvänä, jos sitä ei suhteessa ole. Onko sillä merkitystä kuitenkin, jos joku haluaa siihen yksinoikeuden? Moni puhuu siitä että ystävyys ja välittäminen ovat tärkeämpiä. Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? 

”Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? ”

Jos et todella tiedä seksittömänkin parisuhteen eroa ystävyyssuhteesta, niin sinun ei ehkä kannata parisuhdetta yrittääkään. Partneriasihan voi kohdata vaikka neliraajahalvaus, joka veisi suhteesta niin tavanomaisen seksin kuin lähes kaikki muutkin yhteiset asiat. Silti sinun edellytetään olevan puolisosi läheisin ihminen ja pysyvän hänen rinnallaan aina maailman tappiin. Siihen verrattuna libidon katoaminen tai heikkeneminen on kuitenkin kevyttä keittoa.

Parisuhteeseen ryhtyessäsi otat itse asiassa pelottavan vastuun toisesta ihmisestä.

Sullahan on silloin syy, neliraajahalvaus. 

Mutta kun ei ole syytä, eikä sitä halua edes hakea, se on ongelma. Se kertoo siitä ettei rakasta. 

Mikset voi suhtautua tuntemattomasta syystä tapahtuvaan libidon katoamiseen kuin siihen neliraajahalvaukseen. Ja todellakin, jos keksit syyn erityisesti naisilla pitkissä liitoissa hyvin yleisesti tavattavaan seksuaaliseen kiihottumishäiriöön ja vielä konstin, millä se hoidetaan pois, niin olet iskenyt kultasuoneen.

No jos etiikasta puhutaan, niin mieluummin tietysti keksisi tavan korjata halvaantuneen elimistö entiselleen. 

Mutta tosiaan, molempien olotilojen uhrit varmasti haluaisivat ratkaisun. Saa niitä ratkaisuja hakea haluttomatkin, tietenkin. 

Tässä seksuaaliterveysklinikan verkkosivujen tieteen viimeinen sana: ”Haluttomuuden hoito on vaikeaa ja tulokset ovat ehkä huonompia kuin minkään muun seksuaalihäiriön hoidon tulokset. Syynä on oireen syyn monitahoisuus. Parhaiten hoito onnistuu motivoituneilla potilailla, joilla oireen taustalla ovat hormonaaliset syyt. Aina kun mahdollista on tietenkin hoidettava mahdollinen syy, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, prolaktiinin liikatuotanto, masennus tai huono diabeteksen hoitotasapaino. Samoin lääkitys on syytä tarkistaa (katso taulukko naisen seksuaalista halukkuutta vähentävistä lääkkeistä) ja tarvittaessa vaihtaa. Elämäntapoja on tarvittaessa muutettava (tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen), painonhallinta (minäkuva) ja unen parantaminen. Samanaikaisesti esiintyvät muut seksuaalihäiriöt (orgasmihäriöt, yhdyntäkivut) voivat ylläpitää haluttomuutta ja siten ne pitää pyrkiä hoitamaan.”

Eli jos noita lueteltuja selkeitä lääketieteellisiä syitä ei ole, niin konstit ovat kutakuinkin lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.