Onko oikein olla itse haluton ja kieltää halukkaalta partneriltakin seksi?

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Mitä pitäisi sanoa, no olla rehellinen toiselle. Se on jo iso juttu, ja veikkaan että suurin osa näistä ongelmista pahenee sillä että haluton ei tunnusta edes itselleen että on haluton. 

Saati että sanoisi sen toiselle, että en halua seksiä. Helpompaa olla vain vaitelias aiheesta, vältellä seksiä jne. 

Hyvässä parisuhteessa tollasta silminnähtävää ongelmaa ei väistellä. 

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

No ei se kyllä oikein ole. Tiedän yhdenkin pariskunnan, jolle on ero tulossa, kun vaimo pihtaa. Vaimolle ei käy, että seksi ulkoistettaisiin, mutta ei suostu avioliitossaan antamaankaan. Mies on siis kaverini. :/

Omaa kokemusta haluttomista kumppaneista ei oikeastaan ole, joten en osaa tämän fiksummin vastata.

Näitä surullisia tarinoita on kuultu. Pitäisi ymmärtää, ettei toista voi omistaa ja käskeä. Pitää tehdä ja saada toinen olemaan vierellä vapaaehtoisesti. Pitää saada toinen myös haluamaan seksiä, ei voi pakottaa. Jos ei onnistu, niin parisuhde on ohi.  Pitäisi olla molemmille selvää, ettei parisuhteessa voi lopettaa seksiä yksimielisesti omalla päätöksellä. Jos päättää kantaa siitä myös vastuun ja ottaa riskin, että puoliso haluaa jotain toista.. Puolisolla on vapaa oikeus päättää miten toimii jatkossa. 

Niinpä... En näe tuohon oikein muuta vaihtoehtoa, kuin että mies lähtee käymään salaa vieraissa tai sitten pariskunta eroaa, jos ei vaimo kertakaikkiaan suostu jalkojaan levittämään eikä liiton ulkopuolinen seksisuhde käy.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Mistä sinä päättelet, että kun entinen halukas muuttuu haluttomaksi, että tilanne on lopullinen, eikä halut voi enää palautua.  Missä sanottu, ett muuttuu lopullisesti haluttomaksi.  Onko kaikki keinot käytetty, haluaako haluton enää edes omaa puolisoaan missään muodossa ja ajatteleeko toisen parasta.  Jos ei niin rakkaus on kuollut ja parisuhdetta on ihan turha näivettää pystyyn.  Vanhainkodit ovat äksyjä miehiä täynnä, ihan syystäkin.  Rakastan sinua, mutta vedä vaan itseksesi käteen?? Niin varmaan.  Sanoisin, että onnea valitsemallesi tielle ja voimia jatkossa, soon moro.

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Mistä sinä päättelet, että kun entinen halukas muuttuu haluttomaksi, että tilanne on lopullinen, eikä halut voi enää palautua.  Missä sanottu, ett muuttuu lopullisesti haluttomaksi.  Onko kaikki keinot käytetty, haluaako haluton enää edes omaa puolisoaan missään muodossa ja ajatteleeko toisen parasta.  Jos ei niin rakkaus on kuollut ja parisuhdetta on ihan turha näivettää pystyyn.  Vanhainkodit ovat äksyjä miehiä täynnä, ihan syystäkin.  Rakastan sinua, mutta vedä vaan itseksesi käteen?? Niin varmaan.  Sanoisin, että onnea valitsemallesi tielle ja voimia jatkossa, soon moro.

Vanhainkodit ovat ensinnäkin täynnä dementoituvia mummoja, pappoja - äksyjä tai hilpeitä - on aika harvassa. Toiseksi, miesten haluttomuuteen joskus tehoaa testosteroni, mutta jos naisten seksuaaliseen haluttomuuteen tai kadonneen libidon palauttamiseen olisi jokin yksinkertainen tehoava terapia, fyysinen harjoitus tai lääke, niin varmaan olisimme moisista kuulleet. Kysyntää ainakin tunnetusti olisi. (Tosin hormonaalisesta ehkäisystä luopuminen tai hormonivalmisteen vaihtaminen saattaa ehkä joissakin tapauksissa auttaa).

Vanha sanonta siitä, että on oltava kykyä muuttaa ne asiat, jotka voi, kykyä hyväksyä ne asiat, joille ei mahda mitään, ja viisautta erottaa nämä toisistaan, pätee tässäkin.

Olipa kerran nuoripari jotka tapasivat. Ihan vain sillai vanhakantaisesti poika ja tyttö.

He rakastivat lettuja. Yhdessä he paistoivat niitä. Aamulla ja illalla. Päivällä ja toki myös yöllä. Pikkuhiljaa tyttö kasvoi naiseksi eikä hän yllättäen enää pitänytkään letuista. Pikkuhiljaa hän alkoi vältellä letunpaistamista vaikka välillä hänen vanha intohimonsa lettuihin palasikin. Hän tunsi suurta epätietoisuuttaan siitä miten hänen tulisi lettuihin suhtautua.

Kunnes eräänä päivänä nainen totesi. Minä en halua enää koskaan syödä lettuja. Mutta minä inhoan nykyisin niin paljon lettuja että vaikka aiemmin niitä rakastan, sinä mieheksi kasvanut poika et myöskään saa niitä syödä. Et saa syödä niitä yksin ja varsinkaan et saa syödä ja tehdä niitä kenenkään muun kanssa, riippumatta siitä kuinka paljon lettuja rakastat.

Niin he elivät, television katseluun ja fiktiivisiin tarinoihin muutenkin keskittyvän elämänsä, hyvin onnellisena ja hyvin onnettomana loppuun saakka. Kaikkien näiden vuosien ajan mies unelmoi letuista, katseli niiden kuvia ja muisteli sitä kuinka nuorena he olivat tehneet omia letunpaistovideoitaan. Nyt mies kutistui henkisesti ja fyysisesti, mutta nainen kukoisti sosiaalisien suhteidensa takia. Katkaravun pituinen se.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran nuoripari jotka tapasivat. Ihan vain sillai vanhakantaisesti poika ja tyttö.

He rakastivat lettuja. Yhdessä he paistoivat niitä. Aamulla ja illalla. Päivällä ja toki myös yöllä. Pikkuhiljaa tyttö kasvoi naiseksi eikä hän yllättäen enää pitänytkään letuista. Pikkuhiljaa hän alkoi vältellä letunpaistamista vaikka välillä hänen vanha intohimonsa lettuihin palasikin. Hän tunsi suurta epätietoisuuttaan siitä miten hänen tulisi lettuihin suhtautua.

Kunnes eräänä päivänä nainen totesi. Minä en halua enää koskaan syödä lettuja. Mutta minä inhoan nykyisin niin paljon lettuja että vaikka aiemmin niitä rakastan, sinä mieheksi kasvanut poika et myöskään saa niitä syödä. Et saa syödä niitä yksin ja varsinkaan et saa syödä ja tehdä niitä kenenkään muun kanssa, riippumatta siitä kuinka paljon lettuja rakastat.

Niin he elivät, television katseluun ja fiktiivisiin tarinoihin muutenkin keskittyvän elämänsä, hyvin onnellisena ja hyvin onnettomana loppuun saakka. Kaikkien näiden vuosien ajan mies unelmoi letuista, katseli niiden kuvia ja muisteli sitä kuinka nuorena he olivat tehneet omia letunpaistovideoitaan. Nyt mies kutistui henkisesti ja fyysisesti, mutta nainen kukoisti sosiaalisien suhteidensa takia. Katkaravun pituinen se.

Ai niin, unohdin mainita. Pariskunnan nainen kävi panemassa naapurin sinkkumiestä. Kun siellä oli sopivan kokoinen mela. Seksistä nainen nautti, mutta miehensä ei saanut syödä lettuja. Miehensä seksuaalista suuntausta nainen ei edes tiennyt.

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Nyt lähdet olettamuksesta, että haluttomampi osapuoli tietää sen syyn. Uskon, ettei useimmissa tapauksissa tiedä. Nimittäin jos tietäisi, niin hän olisi pystynyt asialle jotakin tekemään. Seksuaaliterapeutitkaan eivät osaa selittää etenkään naisen seksuaalisen kiihottumishäiriön syntyä. Tämä johtanee siihen yleiseen ja valitettavaan väärinkäsitykseen, jossa esimerkiksi ruuhkavuosien arkea (joka sinänsä usein on stressaava ja väsyttävä) pidetään syynä naisen haluttomuuteen. Tämän nainen voi itsekin uskoa, kun tivattaessa pitää joku syy sanoa. Mies sitten panostaa siivoukseen, tiskeihin yms. kotitöihin, lasten harrastuksiin, korjauksiin ja remppoihin, järjestää vaimolle vapaa-aikaa, vie ulos rentoutumaan ja järjestää romanttisia, kahdenkeskisiä viikonloppuja jne. ja odottaa palkintoseksiä - ja pettyy vaimonsa haluttomuuteen. Vaino taas ahdistuu nähdessään miehensä satsauksen ja tuntee velvollisuutta ”antaa”, mutta ei vain hituistakaan tee mieli. Ja katkeruus ja paha mieli kummallakin vain yltyy.

Tutulta tuntuu. Meillä vaan toisinpäin. Tai en tiedä voiko sitä virallisesti haluttomuudeksi sanoa, mutta halut eivät kohtaa ollenkaan. Itse haluaisin vaikka kahdesti viikossa(enempikin maistuisi, mutta siihen olisin tyytyväinen) Seksiä yritetään yleensä kerran viikossa, mutta enenevässä määrin on alkanut tuntua, että vain minun takiani, jotta lakkaisin sitä kinuamasta. Olen aina ollut seksuaalinen ja nauttinut paljosta ja monipuolisesta seksistä. Nykyisen 6vuotisen suhteen aikana en ole haluamani kaltaista estotonta seksiä saanut. Kommentit siitä, ettei puoliso tod.näk. tule muuttumaan, kuulostavat samaan aikaan kauhistuttavilta, ja pelottavan tosilta. Ajan kuluessa pelkään katkeroituvani.

N30 kirjoitti:

Tutulta tuntuu. Meillä vaan toisinpäin. Tai en tiedä voiko sitä virallisesti haluttomuudeksi sanoa, mutta halut eivät kohtaa ollenkaan. Itse haluaisin vaikka kahdesti viikossa(enempikin maistuisi, mutta siihen olisin tyytyväinen) Seksiä yritetään yleensä kerran viikossa, mutta enenevässä määrin on alkanut tuntua, että vain minun takiani, jotta lakkaisin sitä kinuamasta. Olen aina ollut seksuaalinen ja nauttinut paljosta ja monipuolisesta seksistä. Nykyisen 6vuotisen suhteen aikana en ole haluamani kaltaista estotonta seksiä saanut. Kommentit siitä, ettei puoliso tod.näk. tule muuttumaan, kuulostavat samaan aikaan kauhistuttavilta, ja pelottavan tosilta. Ajan kuluessa pelkään katkeroituvani.

Tsemppiä sinulle. Koeta olla katkeroitumatta. <3 <3 <3

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Nyt lähdet olettamuksesta, että haluttomampi osapuoli tietää sen syyn. Uskon, ettei useimmissa tapauksissa tiedä. Nimittäin jos tietäisi, niin hän olisi pystynyt asialle jotakin tekemään. Seksuaaliterapeutitkaan eivät osaa selittää etenkään naisen seksuaalisen kiihottumishäiriön syntyä. Tämä johtanee siihen yleiseen ja valitettavaan väärinkäsitykseen, jossa esimerkiksi ruuhkavuosien arkea (joka sinänsä usein on stressaava ja väsyttävä) pidetään syynä naisen haluttomuuteen. Tämän nainen voi itsekin uskoa, kun tivattaessa pitää joku syy sanoa. Mies sitten panostaa siivoukseen, tiskeihin yms. kotitöihin, lasten harrastuksiin, korjauksiin ja remppoihin, järjestää vaimolle vapaa-aikaa, vie ulos rentoutumaan ja järjestää romanttisia, kahdenkeskisiä viikonloppuja jne. ja odottaa palkintoseksiä - ja pettyy vaimonsa haluttomuuteen. Vaino taas ahdistuu nähdessään miehensä satsauksen ja tuntee velvollisuutta ”antaa”, mutta ei vain hituistakaan tee mieli. Ja katkeruus ja paha mieli kummallakin vain yltyy.

Jospa se sitten pitää paikkansa osaksi ainakin, että syy on evoluutiossa. Seksi on kuitenkin vain ollut suvunjatkamista varten, ja muu on koristetta. Osa pitää seksistä sen itsensä vuoksi, osa ei. Osalla ikä alkaa vaikuttamaan, ja tehtävä maailmassa on levittää viisautta jälkipolville yms. 

Ehkä kulttuurissa on joku vika myös, nainen ei saisi nauttia mukamas. Melkosen tyhmää jos tuo vaikuttaa yksittäisiin ihmisiin, se mitä muut ajattelevat asiasta joka ei ole mitenkään julkinen.

Jos ajattelisi seksin vain seksinä, auttaisiko se? Ollaanko me niin evoluution uhreja, että seksuaalisuus näkyy vain ihastumisvaiheen aikana, ja kun jälkeläiset on tehty (tai sille on ollut aikaa) ei kannata enää jatkaa sellaista mikä voi aiheuttaa terveysriskin. 

Seksuaalisesti aktiivisimmat ovat suuremmalla todennäköisyydellä olleet enemmän aikaa raskaana, ja synnytykset ovat olleet riski. Jos naaras on kuollut synnytykseen, ei sen jälkeläisistä ole huolehdittu, eivätkä ne ole levittäneet aktiivisuusgeeniä. Populaatiossa on käytännössä yleistynyt hillitympi seksuaalinen käytös. 

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Nyt lähdet olettamuksesta, että haluttomampi osapuoli tietää sen syyn. Uskon, ettei useimmissa tapauksissa tiedä. Nimittäin jos tietäisi, niin hän olisi pystynyt asialle jotakin tekemään. Seksuaaliterapeutitkaan eivät osaa selittää etenkään naisen seksuaalisen kiihottumishäiriön syntyä. Tämä johtanee siihen yleiseen ja valitettavaan väärinkäsitykseen, jossa esimerkiksi ruuhkavuosien arkea (joka sinänsä usein on stressaava ja väsyttävä) pidetään syynä naisen haluttomuuteen. Tämän nainen voi itsekin uskoa, kun tivattaessa pitää joku syy sanoa. Mies sitten panostaa siivoukseen, tiskeihin yms. kotitöihin, lasten harrastuksiin, korjauksiin ja remppoihin, järjestää vaimolle vapaa-aikaa, vie ulos rentoutumaan ja järjestää romanttisia, kahdenkeskisiä viikonloppuja jne. ja odottaa palkintoseksiä - ja pettyy vaimonsa haluttomuuteen. Vaino taas ahdistuu nähdessään miehensä satsauksen ja tuntee velvollisuutta ”antaa”, mutta ei vain hituistakaan tee mieli. Ja katkeruus ja paha mieli kummallakin vain yltyy.

Jospa se sitten pitää paikkansa osaksi ainakin, että syy on evoluutiossa. Seksi on kuitenkin vain ollut suvunjatkamista varten, ja muu on koristetta. Osa pitää seksistä sen itsensä vuoksi, osa ei. Osalla ikä alkaa vaikuttamaan, ja tehtävä maailmassa on levittää viisautta jälkipolville yms. 

Ehkä kulttuurissa on joku vika myös, nainen ei saisi nauttia mukamas. Melkosen tyhmää jos tuo vaikuttaa yksittäisiin ihmisiin, se mitä muut ajattelevat asiasta joka ei ole mitenkään julkinen.

Jos ajattelisi seksin vain seksinä, auttaisiko se? Ollaanko me niin evoluution uhreja, että seksuaalisuus näkyy vain ihastumisvaiheen aikana, ja kun jälkeläiset on tehty (tai sille on ollut aikaa) ei kannata enää jatkaa sellaista mikä voi aiheuttaa terveysriskin. 

Seksuaalisesti aktiivisimmat ovat suuremmalla todennäköisyydellä olleet enemmän aikaa raskaana, ja synnytykset ovat olleet riski. Jos naaras on kuollut synnytykseen, ei sen jälkeläisistä ole huolehdittu, eivätkä ne ole levittäneet aktiivisuusgeeniä. Populaatiossa on käytännössä yleistynyt hillitympi seksuaalinen käytös. 

Nuo viimeisen kappaleen asiat ei kyllä ole noin yksinkertaisia.. Ihmiset ovat sosiaalisia laumaeläimiä , eli jos ihmisnaaras on kuollut synnytykseen, muu yhteisö on huolehtinut hänen jälkeläisistään. Ei ole olemassa yksittäistä aktiivisuusgeeniä, vaan yksilön seksuaalinen aktiivisuus on sekä geneettisten että ympäristötekijöiden tulos. Aktiivisuus ei periydy vain äidiltä, vaan myös isältä, joka on voinut tehdä lapsia useamman muunkin naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.

Nyt lähdet olettamuksesta, että haluttomampi osapuoli tietää sen syyn. Uskon, ettei useimmissa tapauksissa tiedä. Nimittäin jos tietäisi, niin hän olisi pystynyt asialle jotakin tekemään. Seksuaaliterapeutitkaan eivät osaa selittää etenkään naisen seksuaalisen kiihottumishäiriön syntyä. Tämä johtanee siihen yleiseen ja valitettavaan väärinkäsitykseen, jossa esimerkiksi ruuhkavuosien arkea (joka sinänsä usein on stressaava ja väsyttävä) pidetään syynä naisen haluttomuuteen. Tämän nainen voi itsekin uskoa, kun tivattaessa pitää joku syy sanoa. Mies sitten panostaa siivoukseen, tiskeihin yms. kotitöihin, lasten harrastuksiin, korjauksiin ja remppoihin, järjestää vaimolle vapaa-aikaa, vie ulos rentoutumaan ja järjestää romanttisia, kahdenkeskisiä viikonloppuja jne. ja odottaa palkintoseksiä - ja pettyy vaimonsa haluttomuuteen. Vaino taas ahdistuu nähdessään miehensä satsauksen ja tuntee velvollisuutta ”antaa”, mutta ei vain hituistakaan tee mieli. Ja katkeruus ja paha mieli kummallakin vain yltyy.

Jospa se sitten pitää paikkansa osaksi ainakin, että syy on evoluutiossa. Seksi on kuitenkin vain ollut suvunjatkamista varten, ja muu on koristetta. Osa pitää seksistä sen itsensä vuoksi, osa ei. Osalla ikä alkaa vaikuttamaan, ja tehtävä maailmassa on levittää viisautta jälkipolville yms. 

Ehkä kulttuurissa on joku vika myös, nainen ei saisi nauttia mukamas. Melkosen tyhmää jos tuo vaikuttaa yksittäisiin ihmisiin, se mitä muut ajattelevat asiasta joka ei ole mitenkään julkinen.

Jos ajattelisi seksin vain seksinä, auttaisiko se? Ollaanko me niin evoluution uhreja, että seksuaalisuus näkyy vain ihastumisvaiheen aikana, ja kun jälkeläiset on tehty (tai sille on ollut aikaa) ei kannata enää jatkaa sellaista mikä voi aiheuttaa terveysriskin. 

Seksuaalisesti aktiivisimmat ovat suuremmalla todennäköisyydellä olleet enemmän aikaa raskaana, ja synnytykset ovat olleet riski. Jos naaras on kuollut synnytykseen, ei sen jälkeläisistä ole huolehdittu, eivätkä ne ole levittäneet aktiivisuusgeeniä. Populaatiossa on käytännössä yleistynyt hillitympi seksuaalinen käytös. 

Nuo viimeisen kappaleen asiat ei kyllä ole noin yksinkertaisia.. Ihmiset ovat sosiaalisia laumaeläimiä , eli jos ihmisnaaras on kuollut synnytykseen, muu yhteisö on huolehtinut hänen jälkeläisistään. Ei ole olemassa yksittäistä aktiivisuusgeeniä, vaan yksilön seksuaalinen aktiivisuus on sekä geneettisten että ympäristötekijöiden tulos. Aktiivisuus ei periydy vain äidiltä, vaan myös isältä, joka on voinut tehdä lapsia useamman muunkin naisen kanssa.

Hei, kiitos kun valotit asiaa, totta kyllä kaikki mitä sanoit. Itsekin olen sitä mieltä että liiallinen yksinkertaistaminen ei toimi, koska asiat eivät ole niin simppeleitä.

No ehkä syy ei onneksi ole evoluutiossa.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran nuoripari jotka tapasivat. Ihan vain sillai vanhakantaisesti poika ja tyttö.

He rakastivat lettuja. Yhdessä he paistoivat niitä. Aamulla ja illalla. Päivällä ja toki myös yöllä. Pikkuhiljaa tyttö kasvoi naiseksi eikä hän yllättäen enää pitänytkään letuista. Pikkuhiljaa hän alkoi vältellä letunpaistamista vaikka välillä hänen vanha intohimonsa lettuihin palasikin. Hän tunsi suurta epätietoisuuttaan siitä miten hänen tulisi lettuihin suhtautua.

Kunnes eräänä päivänä nainen totesi. Minä en halua enää koskaan syödä lettuja. Mutta minä inhoan nykyisin niin paljon lettuja että vaikka aiemmin niitä rakastan, sinä mieheksi kasvanut poika et myöskään saa niitä syödä. Et saa syödä niitä yksin ja varsinkaan et saa syödä ja tehdä niitä kenenkään muun kanssa, riippumatta siitä kuinka paljon lettuja rakastat.

Niin he elivät, television katseluun ja fiktiivisiin tarinoihin muutenkin keskittyvän elämänsä, hyvin onnellisena ja hyvin onnettomana loppuun saakka. Kaikkien näiden vuosien ajan mies unelmoi letuista, katseli niiden kuvia ja muisteli sitä kuinka nuorena he olivat tehneet omia letunpaistovideoitaan. Nyt mies kutistui henkisesti ja fyysisesti, mutta nainen kukoisti sosiaalisien suhteidensa takia. Katkaravun pituinen se.

Tämä kuulostaa aika samalta kuin meilläkin. Seksiä kyllä on vielä mutta kovin tylsää sellaista velvollisuusseksiä. Rouvan puolesta nimittäin. Toistaa aina samaa kaavaa ja sitä rataa. Ehkä hyvällä tuurilla kerran vuoteen voi saada eri asennosta.

Moni asia mitä ennen tehtiin yhdessä on muuttunut inhotuksi. Yhteiset suihkut oli ennen sääntö kuin poikkeus. Nyt jos erehdyt samaan aikaan menemään niin tiuskintaa on tarjolla.

Samoin lupaukset seksistä on tehty rikottaviksi. Nostatat tunnelmaa vaikkapa useamman päivän ja sitten kun grande finalen olisi tarkoitus tapahtua, iskee väsy/päänsärky/tai muu vastaava syy.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Ei tulisi mieleenkään pakottaa puolisoa selibaattiin jos ei minua itseäni haluttaisi.

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran nuoripari jotka tapasivat. Ihan vain sillai vanhakantaisesti poika ja tyttö.

He rakastivat lettuja. Yhdessä he paistoivat niitä. Aamulla ja illalla. Päivällä ja toki myös yöllä. Pikkuhiljaa tyttö kasvoi naiseksi eikä hän yllättäen enää pitänytkään letuista. Pikkuhiljaa hän alkoi vältellä letunpaistamista vaikka välillä hänen vanha intohimonsa lettuihin palasikin. Hän tunsi suurta epätietoisuuttaan siitä miten hänen tulisi lettuihin suhtautua.

Kunnes eräänä päivänä nainen totesi. Minä en halua enää koskaan syödä lettuja. Mutta minä inhoan nykyisin niin paljon lettuja että vaikka aiemmin niitä rakastan, sinä mieheksi kasvanut poika et myöskään saa niitä syödä. Et saa syödä niitä yksin ja varsinkaan et saa syödä ja tehdä niitä kenenkään muun kanssa, riippumatta siitä kuinka paljon lettuja rakastat.

Niin he elivät, television katseluun ja fiktiivisiin tarinoihin muutenkin keskittyvän elämänsä, hyvin onnellisena ja hyvin onnettomana loppuun saakka. Kaikkien näiden vuosien ajan mies unelmoi letuista, katseli niiden kuvia ja muisteli sitä kuinka nuorena he olivat tehneet omia letunpaistovideoitaan. Nyt mies kutistui henkisesti ja fyysisesti, mutta nainen kukoisti sosiaalisien suhteidensa takia. Katkaravun pituinen se.

Tämä kuulostaa aika samalta kuin meilläkin. Seksiä kyllä on vielä mutta kovin tylsää sellaista velvollisuusseksiä. Rouvan puolesta nimittäin. Toistaa aina samaa kaavaa ja sitä rataa. Ehkä hyvällä tuurilla kerran vuoteen voi saada eri asennosta.

Moni asia mitä ennen tehtiin yhdessä on muuttunut inhotuksi. Yhteiset suihkut oli ennen sääntö kuin poikkeus. Nyt jos erehdyt samaan aikaan menemään niin tiuskintaa on tarjolla.

Samoin lupaukset seksistä on tehty rikottaviksi. Nostatat tunnelmaa vaikkapa useamman päivän ja sitten kun grande finalen olisi tarkoitus tapahtua, iskee väsy/päänsärky/tai muu vastaava syy.

Sama meillä. Vaimo sanoo vaikka tiistaina pilke silmäkulmassa, että lauantaina olisi kiva vähän pelehtiä. Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina teet hymy huulilla kaikkea mahdollista, lauantaina olet sitten ihan täpinöissä ja kun saunan jälkeen kiiruhdat sängylle vaimon viereen niin kommenttina on, että "mitä sä nyt siinä oikein yrität? Mua väsyttää, mene sä vaikka pelaamaan.”