Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein olla itse haluton ja kieltää halukkaalta partneriltakin seksi?
25.04.2021 |
Viimeisen 2 vuoden aikana seksiä 5 kertaa. Aina vain silloin, jos vaimo on ollut pienessä viinihiprakassa. Muuten vain torjuntaa ja olen lopettanut kokonaan ehdottamasta, koska vaimo aloittaa aina riidan täysin tyhjästä, jos näyttää siltä, että seksiin olisi mahdollisuus.
Sanoin, että en pysty elämään lopun elämääni kuin sisarukset, mutta vaimo suuttui ja sanoi, että vieraisiin ei mennä, asia nyt on kuten se on ja sillä selvä.
Kommentit (157)
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
palstahomo kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.
Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä.
Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin.
No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.
Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii?
Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu.
Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.
Niin, kenen halut on se mittari sitten.
Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?
Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.
Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.
Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.
Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.
Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?
Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän?
Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia. Eikä se ole väärin, tietenkään. [/
”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla. Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla.
No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.
Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
palstahomo kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.
Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä.
Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin.
No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.
Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii?
Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu.
Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.
Niin, kenen halut on se mittari sitten.
Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?
Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.
Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.
Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.
Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.
Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?
Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän?
Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia. Eikä se ole väärin, tietenkään. [/
”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla. Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla.
No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.
Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva.
Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.
Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.
Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.
Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys?
Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain.
Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.
Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu. Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta.
Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.
Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.
Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.
Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.
En tiedä muista, mutta itse haluan herättää ihmiset puhumaan tästä omissa parisuhteissaan järkevästi. Siten että kummankaan haluja ei lytätä ja että arvostuksen tunne säilyy.
Tietenkin kiinnostaa yleisessä mielessä se, että miksi seksin hakemista suhteen ulkopuolelta ei pidetä hyvänä, jos sitä ei suhteessa ole. Onko sillä merkitystä kuitenkin, jos joku haluaa siihen yksinoikeuden? Moni puhuu siitä että ystävyys ja välittäminen ovat tärkeämpiä. Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista?
”Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? ”
Jos et todella tiedä seksittömänkin parisuhteen eroa ystävyyssuhteesta, niin sinun ei ehkä kannata parisuhdetta yrittääkään. Partneriasihan voi kohdata vaikka neliraajahalvaus, joka veisi suhteesta niin tavanomaisen seksin kuin lähes kaikki muutkin yhteiset asiat. Silti sinun edellytetään olevan puolisosi läheisin ihminen ja pysyvän hänen rinnallaan aina maailman tappiin. Siihen verrattuna libidon katoaminen tai heikkeneminen on kuitenkin kevyttä keittoa.
Parisuhteeseen ryhtyessäsi otat itse asiassa pelottavan vastuun toisesta ihmisestä.
Sullahan on silloin syy, neliraajahalvaus.
Mutta kun ei ole syytä, eikä sitä halua edes hakea, se on ongelma. Se kertoo siitä ettei rakasta.
Mikset voi suhtautua tuntemattomasta syystä tapahtuvaan libidon katoamiseen kuin siihen neliraajahalvaukseen. Ja todellakin, jos keksit syyn erityisesti naisilla pitkissä liitoissa hyvin yleisesti tavattavaan seksuaaliseen kiihottumishäiriöön ja vielä konstin, millä se hoidetaan pois, niin olet iskenyt kultasuoneen.
No jos etiikasta puhutaan, niin mieluummin tietysti keksisi tavan korjata halvaantuneen elimistö entiselleen.
Mutta tosiaan, molempien olotilojen uhrit varmasti haluaisivat ratkaisun. Saa niitä ratkaisuja hakea haluttomatkin, tietenkin.
Tässä seksuaaliterveysklinikan verkkosivujen tieteen viimeinen sana: ”Haluttomuuden hoito on vaikeaa ja tulokset ovat ehkä huonompia kuin minkään muun seksuaalihäiriön hoidon tulokset. Syynä on oireen syyn monitahoisuus. Parhaiten hoito onnistuu motivoituneilla potilailla, joilla oireen taustalla ovat hormonaaliset syyt. Aina kun mahdollista on tietenkin hoidettava mahdollinen syy, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, prolaktiinin liikatuotanto, masennus tai huono diabeteksen hoitotasapaino. Samoin lääkitys on syytä tarkistaa (katso taulukko naisen seksuaalista halukkuutta vähentävistä lääkkeistä) ja tarvittaessa vaihtaa. Elämäntapoja on tarvittaessa muutettava (tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen), painonhallinta (minäkuva) ja unen parantaminen. Samanaikaisesti esiintyvät muut seksuaalihäiriöt (orgasmihäriöt, yhdyntäkivut) voivat ylläpitää haluttomuutta ja siten ne pitää pyrkiä hoitamaan.”
Eli jos noita lueteltuja selkeitä lääketieteellisiä syitä ei ole, niin konstit ovat kutakuinkin lopussa.
Hyvä ja pysäyttävä lista, kiitos. Tämä on ollut ainakin mielestäni parhainta keskustelua pitkään aikaan aiheesta.
On siis hyvin tutkittu juttu, että naisen halut vain hiipuvat ajan mittaan ilman mitään varsinaista syytä. Niin vain käy, vaikka kaikki olisikin hyvin.
Ei kaikille, ja osalla on ihan varmasti syy kumppanissa tai lääkkeissä tai jossain. Mutta yleistrendi on tuollainen. Tämä olisi hyvä muistaa täällä av:n normaalisti niin syyllisyyshakuisessa ilmapiirissä.
Kiitos kiitoksesta. Sitäkin on mukava vaihteeksi saada. Jatkan tätä tiedelinjaa ja suomennan osan ”The Journal of Sex Research” lehdessä juuri julkaistusta israelilaistutkimuksesta (Moor ym.). Tutkimuksen tiivistelmä kuuluu näin: ”Naisten seksuaalisen halun on osoitettu laskevan pitkäkestoisissa rakastavissa parisuhteissa. Kuitenkaan parisuhteessa olevien naisten omia kokemuksia tilanteesta on julkaistu vähän. Laajentaaksemme tämän alan tuntemusta olemme selvittäneet kulttuurien välisellä kvalitatiivisella tutkimuksella, miten israelilaisnaisiin vaikuttaa ja kuinka he näkevät ja kokevat seksuaalisen halunsa laskun luodaksemme kuvan tämän kokeneiden naisten kokemuksista. Tutkimuksessa haastateltiin 15 yli 25-vuotiasta naista, jotka elivät onnellisessa pitkäaikaisessa heteroseksuaalisessa parisuhteessa. He raportoivat jyrkän laskun seksuaalisessa halukkuudessa suhteen alkuvaiheeseen verrattuna ja olivat tästä hyvin hämmentyneitä, koska tunsivat samalla suurta rakkautta ja kiintymystä partnereihinsa”
Eli tämä naisten seksuaalisuus on usein aika komplisoitu juttu ja sen yhteys naisen rakkaudentunteisiin ei ole mitenkään suoraviivaista.
N30 kirjoitti:
Tutulta tuntuu. Meillä vaan toisinpäin. Tai en tiedä voiko sitä virallisesti haluttomuudeksi sanoa, mutta halut eivät kohtaa ollenkaan. Itse haluaisin vaikka kahdesti viikossa(enempikin maistuisi, mutta siihen olisin tyytyväinen) Seksiä
yritetään yleensä kerran viikossa, mutta enenevässä määrin on alkanut tuntua, että vain minun takiani, jotta lakkaisin sitä kinuamasta. Olen aina ollut seksuaalinen ja nauttinut paljosta ja monipuolisesta seksistä. Nykyisen 6vuotisen suhteen aikana en ole haluamani kaltaista estotonta seksiä saanut. Kommentit siitä, ettei puoliso tod.näk. tule muuttumaan, kuulostavat samaan aikaan kauhistuttavilta, ja pelottavan tosilta. Ajan kuluessa pelkään katkeroituvani.
Tulet katkeroitumaan. Lähde heti. Älk tehkö lapsia epätyydyttäviin suhteisiin tai luottako että asiat paranee. Huonommksi menee mitä varmemmaksi pihtari olonsa tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
Tutulta tuntuu. Meillä vaan toisinpäin. Tai en tiedä voiko sitä virallisesti haluttomuudeksi sanoa, mutta halut eivät kohtaa ollenkaan. Itse haluaisin vaikka kahdesti viikossa(enempikin maistuisi, mutta siihen olisin tyytyväinen) Seksiä
yritetään yleensä kerran viikossa, mutta enenevässä määrin on alkanut tuntua, että vain minun takiani, jotta lakkaisin sitä kinuamasta. Olen aina ollut seksuaalinen ja nauttinut paljosta ja monipuolisesta seksistä. Nykyisen 6vuotisen suhteen aikana en ole haluamani kaltaista estotonta seksiä saanut. Kommentit siitä, ettei puoliso tod.näk. tule muuttumaan, kuulostavat samaan aikaan kauhistuttavilta, ja pelottavan tosilta. Ajan kuluessa pelkään katkeroituvani.Tulet katkeroitumaan. Lähde heti. Älk tehkö lapsia epätyydyttäviin suhteisiin tai luottako että asiat paranee. Huonommksi menee mitä varmemmaksi pihtari olonsa tuntee.
Mun mielestäni toi riippuu ihan siitä miten asiaa voi käsitellä siinä suhteessa. Mutta eihän se silti haluja palauta, tilanteeseen tuskin tulee ratkaisua vaikka asiaa työstäisikin hyvässä hengessä jne yms.
Jos nyt pelottaa noin, niin ei oikein ole muuta kuin ero. Katkeroituneena eläminen ei onnistu. Mieluummin sitä vaikka katkeroituu ihan itse, omilla keinoillaan kuin toisen aiheuttamana. Se on tavallaan omien valintojen tulosta.
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
palstahomo kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.
Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä.
Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin.
No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.
Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii?
Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu.
Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.
Niin, kenen halut on se mittari sitten.
Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?
Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.
Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.
Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.
Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.
Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?
Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän?
Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia. Eikä se ole väärin, tietenkään. [/
”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla. Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla.
No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.
Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva.
Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.
Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."
Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."
Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."
Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia?
Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.
Se on just näin..mikään ei voita sitä kun halukas nainen ja halukas mies on toistensa kimpussa tuottamassa toisilleen nautinnon..siinä hetkessä täytyy molemmilla olla itsekkyys kaukana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.
Ei jumalauta. Tää taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.
Ei jumalauta. Tää taas.
Onko tämä sinusta taas vale?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.
Se on eri asia.
Jos haluttomuuteen on syy, niin sehän on selvä sitten. Mutta kun ongelmana usealla on ihan tutkitustikin se, että naisen haluttomuus vain laskee vaikka ei olisi mitään erityistä syytä.
Tuossa oli muutamia viittauksia siihen, että ilmiö on tutkittu ja valitettavan vaikea ratkaista.
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästähän se on. Toisaalta kannattaa keskustella vaimosi kanssa miksi se seksi ei huvita. Älä tyydy vain pelkkään "näin se vaan on" vastaukseen vaan sano että haluaisit kuulla miksi se ei häntä innosta. Kuivia kausia saattaa suhteessa tulla, mutta jos kumpikin on suhteeseen lähtenyt ja tietää että seksi toista kiinnostaa, on aika itsekästä ettei edes anna kunnon syytä miksi se ei innosta.
Jep, puhuminen on puoli voittoa. Ihmettelen että miksi haluton ei useinkaan halua edes puhua, onko se sitten niin että se on noloa myöntää? Tai että sen myöntämisellä joutuisi ottamaan itse vastuun asiasta, eikä syyttää toista.
Taas lähdet oletuksesta, että haluton tietää syyt tilanteeseensa eikä vaan nolouttaan tai ilkeyttään kerro. Yleinen kokemus lienee, ettei seksuaaliselle haluttomuudelle ole tiedostettua syytä. Sellaisen tiukkaaminen kuulustelusävyyn ei tilannetta paranna eivätkä myöskään kiristykset ja uhkailut erosta tai seksin hakemisesta muualta. Viisainta vain todeta tosiasia. Näin vain on ja suurella todennäköisyydellä pysyvästi. Ja sitten eletään eteenpäin näillä pelimerkeillä.
Haluatko sä ymmärtää sitä, miten suuresta asiasta tässä on sille toiselle kysymys?
Jos olet huonossa työpaikassa, josta saat ihan hyvää palkkaa ja työkaverit on sinällään mukavia, mutta työssä ei ole sisältöä, ei koskaan mitään mistä saisi mielihyvää. Niin sanot että viisainta todeta tosiasiat ja jatkaa vain.
Jos asut talossa ja se on muuten hyvä, paitsi että katto vuotaa, niin viisainta silloinkin on vain todeta tosiasiat ja jatkaa näillä korteilla. Katon korjaaminen ei ole viisautta, vaikka yläpohja pikkuhiljaa mätänee.
Jotenkin vaikea ymmärtää sitä tunnekylmyyden määrää joka joistain näistä kommenteista huokuu. Toisen halut ovat vain nyt ovat vääriä, ei saisi haluta.
Työpaikassa, vaikka siinä ei viihtyisikään, pitää laskea plussat ja miinukset. Jos lähden johonkin kivempaan, mutta pienempipalkkaiseen työhön, niin mitä se merkitsisi perheelleni, voisinko vastata lainoistani ja muista taloudellisista vastuistani jne. Sitten on tehtävä ratkaisu.
Vuotava katto on helpommin korjattavissa kuin puolison kadonnut libido. Vastaan tässäkin ison kattorempan tehneen kokemuksella. On korjattava ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Ne asiat, joita ei voi korjata taas vaativat eri ratkaisut.
Kun puhun ratkaisun tekemisestä, niin tarkoitan juuri sen asian punnitsemista, onko seksi minulle jotakin, mitä ilman en voi olla vai onko puolisoni ja rakennettu yhteinen elämä jotakin, mitä ilman en voi olla. Tilanne, kun suurella todennäköisyydellä ei muutu.
Tässäkin keskustelussa ikään kuin kerjätään jotain sääliä ja laajojen kansanjoukkojen tukea ja kehoitusta lähteä jo vihdoin etsimään sitä seksiä muualta. Vastuun päätöksestä voi sitten lykätä jollekin anonyymille kollektiiville.
En tiedä muista, mutta itse haluan herättää ihmiset puhumaan tästä omissa parisuhteissaan järkevästi. Siten että kummankaan haluja ei lytätä ja että arvostuksen tunne säilyy.
Tietenkin kiinnostaa yleisessä mielessä se, että miksi seksin hakemista suhteen ulkopuolelta ei pidetä hyvänä, jos sitä ei suhteessa ole. Onko sillä merkitystä kuitenkin, jos joku haluaa siihen yksinoikeuden? Moni puhuu siitä että ystävyys ja välittäminen ovat tärkeämpiä. Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista?
”Mikä tällaisen ihmisen mielestä tekee sitten sen parisuhteen, jos se ei eroa muista ystävyyssuhteista? ”
Jos et todella tiedä seksittömänkin parisuhteen eroa ystävyyssuhteesta, niin sinun ei ehkä kannata parisuhdetta yrittääkään. Partneriasihan voi kohdata vaikka neliraajahalvaus, joka veisi suhteesta niin tavanomaisen seksin kuin lähes kaikki muutkin yhteiset asiat. Silti sinun edellytetään olevan puolisosi läheisin ihminen ja pysyvän hänen rinnallaan aina maailman tappiin. Siihen verrattuna libidon katoaminen tai heikkeneminen on kuitenkin kevyttä keittoa.
Parisuhteeseen ryhtyessäsi otat itse asiassa pelottavan vastuun toisesta ihmisestä.
Sullahan on silloin syy, neliraajahalvaus.
Mutta kun ei ole syytä, eikä sitä halua edes hakea, se on ongelma. Se kertoo siitä ettei rakasta.
Mikset voi suhtautua tuntemattomasta syystä tapahtuvaan libidon katoamiseen kuin siihen neliraajahalvaukseen. Ja todellakin, jos keksit syyn erityisesti naisilla pitkissä liitoissa hyvin yleisesti tavattavaan seksuaaliseen kiihottumishäiriöön ja vielä konstin, millä se hoidetaan pois, niin olet iskenyt kultasuoneen.
No jos etiikasta puhutaan, niin mieluummin tietysti keksisi tavan korjata halvaantuneen elimistö entiselleen.
Mutta tosiaan, molempien olotilojen uhrit varmasti haluaisivat ratkaisun. Saa niitä ratkaisuja hakea haluttomatkin, tietenkin.
Tässä seksuaaliterveysklinikan verkkosivujen tieteen viimeinen sana: ”Haluttomuuden hoito on vaikeaa ja tulokset ovat ehkä huonompia kuin minkään muun seksuaalihäiriön hoidon tulokset. Syynä on oireen syyn monitahoisuus. Parhaiten hoito onnistuu motivoituneilla potilailla, joilla oireen taustalla ovat hormonaaliset syyt. Aina kun mahdollista on tietenkin hoidettava mahdollinen syy, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, prolaktiinin liikatuotanto, masennus tai huono diabeteksen hoitotasapaino. Samoin lääkitys on syytä tarkistaa (katso taulukko naisen seksuaalista halukkuutta vähentävistä lääkkeistä) ja tarvittaessa vaihtaa. Elämäntapoja on tarvittaessa muutettava (tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen), painonhallinta (minäkuva) ja unen parantaminen. Samanaikaisesti esiintyvät muut seksuaalihäiriöt (orgasmihäriöt, yhdyntäkivut) voivat ylläpitää haluttomuutta ja siten ne pitää pyrkiä hoitamaan.”
Eli jos noita lueteltuja selkeitä lääketieteellisiä syitä ei ole, niin konstit ovat kutakuinkin lopussa.
Hyvä ja pysäyttävä lista, kiitos. Tämä on ollut ainakin mielestäni parhainta keskustelua pitkään aikaan aiheesta.
On siis hyvin tutkittu juttu, että naisen halut vain hiipuvat ajan mittaan ilman mitään varsinaista syytä. Niin vain käy, vaikka kaikki olisikin hyvin.
Ei kaikille, ja osalla on ihan varmasti syy kumppanissa tai lääkkeissä tai jossain. Mutta yleistrendi on tuollainen. Tämä olisi hyvä muistaa täällä av:n normaalisti niin syyllisyyshakuisessa ilmapiirissä.
Kiitos kiitoksesta. Sitäkin on mukava vaihteeksi saada. Jatkan tätä tiedelinjaa ja suomennan osan ”The Journal of Sex Research” lehdessä juuri julkaistusta israelilaistutkimuksesta (Moor ym.). Tutkimuksen tiivistelmä kuuluu näin: ”Naisten seksuaalisen halun on osoitettu laskevan pitkäkestoisissa rakastavissa parisuhteissa. Kuitenkaan parisuhteessa olevien naisten omia kokemuksia tilanteesta on julkaistu vähän. Laajentaaksemme tämän alan tuntemusta olemme selvittäneet kulttuurien välisellä kvalitatiivisella tutkimuksella, miten israelilaisnaisiin vaikuttaa ja kuinka he näkevät ja kokevat seksuaalisen halunsa laskun luodaksemme kuvan tämän kokeneiden naisten kokemuksista. Tutkimuksessa haastateltiin 15 yli 25-vuotiasta naista, jotka elivät onnellisessa pitkäaikaisessa heteroseksuaalisessa parisuhteessa. He raportoivat jyrkän laskun seksuaalisessa halukkuudessa suhteen alkuvaiheeseen verrattuna ja olivat tästä hyvin hämmentyneitä, koska tunsivat samalla suurta rakkautta ja kiintymystä partnereihinsa”
Eli tämä naisten seksuaalisuus on usein aika komplisoitu juttu ja sen yhteys naisen rakkaudentunteisiin ei ole mitenkään suoraviivaista.
No kiitos kiitoksen kiitoksista. Minusta keskustelu on ollut asiallista, vaikka näkökannat eroavatkin. Tai ainakin eroa on siinä miten isona ongelman näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.
Se on eri asia.
Jos haluttomuuteen on syy, niin sehän on selvä sitten. Mutta kun ongelmana usealla on ihan tutkitustikin se, että naisen haluttomuus vain laskee vaikka ei olisi mitään erityistä syytä.
Tuossa oli muutamia viittauksia siihen, että ilmiö on tutkittu ja valitettavan vaikea ratkaista.
Kyllä, mutta vaikka nainen on toistuvasti näistä miehelleen sanonut, niin muutosa ei ole tapahtunut (useinkaan). Niin silloin sen miehen on turha valittaa. Silloin syy siis ON miehessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.
Se on just näin..mikään ei voita sitä kun halukas nainen ja halukas mies on toistensa kimpussa tuottamassa toisilleen nautinnon..siinä hetkessä täytyy molemmilla olla itsekkyys kaukana..
Täytyy lottovoitto osua kohdalle jos kaksi halukasta löytää toisensa
Vierailija kirjoitti:
Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.
Varmasti tuollainen miehen käytös vaikuttaa naisen halukkuuteen. Silti sopii epäillä onko se pääsyy tuohon monissa tutkimuksissa ja myös elävässä elämässä havaittuun naisen seksuaalisen halun hiipumiseen pitkäaikaisessa suhteessa. Sehän merkitsisi että noin kolmannes suomalaisista miehistä olisi itsekkäitä tumpeloita. Aiemmin siteeraamassani yli 2000 naisen aineistoon perustuvassa suomalaistutkimuksessa halukkuuden yleinen lasku ei esimerkiksi riippunut naisen kyvystä saada orgasmi - se pysyi suurin piirtein vakiona koko ajan.
Yleensä muuten toivoisin, että tällaiseen keskusteluun osallistuttaisiin enemmän fakta- kuin mutu-pohjalta. Eli siteerattaisiin tutkimuksia ja selvityksiä siitä, kuinka asiat ovat, enemminkin kuin toiveita tai haaveita siitä, kuinka niiden itsekunkin mielestä pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.
Se on just näin..mikään ei voita sitä kun halukas nainen ja halukas mies on toistensa kimpussa tuottamassa toisilleen nautinnon..siinä hetkessä täytyy molemmilla olla itsekkyys kaukana..
Mutta tilanteessa, jossa jompi kumpi suostuu seksiin vain toista miellyttääkseen, niin silloin kyllä vain toinen osapuoli on epäitsekäs ja se toinen äärimmäisen itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
palstahomo kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.
Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä.
Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin.
No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.
Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii?
Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu.
Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.
Niin, kenen halut on se mittari sitten.
Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?
Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.
Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.
Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.
Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.
Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?
Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän?
Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia. Eikä se ole väärin, tietenkään. [/
”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla. Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla.
No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.
Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva.
Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.
Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."
Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."
Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."
Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia?
Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä.
Samaa mieltä. Miksi oletetaan ja väitetään joidenkin Israililaisten naiten mukaan, että naisten halut automaattisesti vähenee iän mukana. Eihän tuo perustu mihinkään ja toisekseen uskonnollakin on paljon asian kanssa tekemistä. Jos on kuten lessuilla, että mies päättää ja määrää seksistä, niin ihan varmasti loppuu kiinnostus, jos nainen ei saa päättää omasta tyydytyksestä.
Miksi syyllistetään naisia??? Halut loppuu, jos mies ei tee mitään naisensa eteen. Toki aina osalta loppuu, mutta monelta loppuu alkuhuuman jälkeen, jos mies edelleen keskittyy vain itseensä ja omiin harrastuksiin. Mutta kummasti halut palaa, jos joku toinen mies arvostaa naista.
Näissä tutkimuksissa missä naisen halut on loppuneet, pitäisi ensimmäisenä kysyä onko nainen ollut tyytyväinen seksiin ja onko saanut seksistä tyydytyksen ja orgasmeja. Onko mies panostanut naisen orgasmeihin. Onko suhde ollut tasapainoinen ja ollut tarpeeksi läheisyyttä. Jos nämä on olleet kunnossa, niin sen jälkeen voi miettiä haluttomuuden syitä. Veikkaan, että enin osa haluttomuudesta johtuu siitä mitä jäänyt tekemättä. Jos toinen nauttii mutta toinen ei, niin varmasti halut loppuu siltä joka ei nauti.
Me ollaan nyt yli 60v ja vaimo halunnut seksiä koko ikänsä, saanut orgasmeja käytännössä joka kerta, eilen viimeksi. Olen panostanut vaimon orgasmeihin ekasta kerrasta lähtien, koska naisen saaminen on ihan yhtä itsestään selvää kuin omakin saaminen. Miksei olisi. Vaimo söi 60v asti hormonikorvaushoitoja, jotta elämänlaatu ja halut säilyisivät. Nyt ollut vähän opettelemista mutta kyllä se siitä suttaantuu.
Seksissä ja parisuhteessa pätee se, että niin makaa kuin petaa. Ei todellakaan kannata ottaa itsestään selvyytenä, että naisten halut hiipuu. Itsensä pettämistä. Ennemmin miettii, että mitä olisi voinut tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä ja kysymättä. Toisen haluamiseksi pitää tehdä töitä ja panostaa. Ei ne halut itsestään pysy saati syty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
palstahomo kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.
Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä.
Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin.
No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.
Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii?
Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu.
Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.
Niin, kenen halut on se mittari sitten.
Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?
Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.
Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.
Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.
Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.
Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?
Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän?
Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia. Eikä se ole väärin, tietenkään. [/
”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla. Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla.
No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.
Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva.
Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.
Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."
Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."
Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."
Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia?
Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä.
Samaa mieltä. Miksi oletetaan ja väitetään joidenkin Israililaisten naiten mukaan, että naisten halut automaattisesti vähenee iän mukana. Eihän tuo perustu mihinkään ja toisekseen uskonnollakin on paljon asian kanssa tekemistä. Jos on kuten lessuilla, että mies päättää ja määrää seksistä, niin ihan varmasti loppuu kiinnostus, jos nainen ei saa päättää omasta tyydytyksestä.
Miksi syyllistetään naisia??? Halut loppuu, jos mies ei tee mitään naisensa eteen. Toki aina osalta loppuu, mutta monelta loppuu alkuhuuman jälkeen, jos mies edelleen keskittyy vain itseensä ja omiin harrastuksiin. Mutta kummasti halut palaa, jos joku toinen mies arvostaa naista.
Näissä tutkimuksissa missä naisen halut on loppuneet, pitäisi ensimmäisenä kysyä onko nainen ollut tyytyväinen seksiin ja onko saanut seksistä tyydytyksen ja orgasmeja. Onko mies panostanut naisen orgasmeihin. Onko suhde ollut tasapainoinen ja ollut tarpeeksi läheisyyttä. Jos nämä on olleet kunnossa, niin sen jälkeen voi miettiä haluttomuuden syitä. Veikkaan, että enin osa haluttomuudesta johtuu siitä mitä jäänyt tekemättä. Jos toinen nauttii mutta toinen ei, niin varmasti halut loppuu siltä joka ei nauti.
Me ollaan nyt yli 60v ja vaimo halunnut seksiä koko ikänsä, saanut orgasmeja käytännössä joka kerta, eilen viimeksi. Olen panostanut vaimon orgasmeihin ekasta kerrasta lähtien, koska naisen saaminen on ihan yhtä itsestään selvää kuin omakin saaminen. Miksei olisi. Vaimo söi 60v asti hormonikorvaushoitoja, jotta elämänlaatu ja halut säilyisivät. Nyt ollut vähän opettelemista mutta kyllä se siitä suttaantuu.
Seksissä ja parisuhteessa pätee se, että niin makaa kuin petaa. Ei todellakaan kannata ottaa itsestään selvyytenä, että naisten halut hiipuu. Itsensä pettämistä. Ennemmin miettii, että mitä olisi voinut tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä ja kysymättä. Toisen haluamiseksi pitää tehdä töitä ja panostaa. Ei ne halut itsestään pysy saati syty.
Ja kun muistetaan, että kukaan ei ole ajatustenlukija, niin silloin puhuminen on kaiken a ja o.
Kuka voi tietää onko toinen tyytyväinen seksiin, jos se ei sitä sano? Jos seksi on tärkeää, niin siihen luulisi hakevan parannusta vaikka millä keinoilla. Vaikka sanomalla toiselle että tän on muututtava tai minä en voi hyvin.
Hyvä ja pysäyttävä lista, kiitos. Tämä on ollut ainakin mielestäni parhainta keskustelua pitkään aikaan aiheesta.
On siis hyvin tutkittu juttu, että naisen halut vain hiipuvat ajan mittaan ilman mitään varsinaista syytä. Niin vain käy, vaikka kaikki olisikin hyvin.
Ei kaikille, ja osalla on ihan varmasti syy kumppanissa tai lääkkeissä tai jossain. Mutta yleistrendi on tuollainen. Tämä olisi hyvä muistaa täällä av:n normaalisti niin syyllisyyshakuisessa ilmapiirissä.