Onko oikein olla itse haluton ja kieltää halukkaalta partneriltakin seksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.

Se on eri asia. 

Jos haluttomuuteen on syy, niin sehän on selvä sitten. Mutta kun ongelmana usealla on ihan tutkitustikin se, että naisen haluttomuus vain laskee vaikka ei olisi mitään erityistä syytä. 

Tuossa oli muutamia viittauksia siihen, että ilmiö on tutkittu ja valitettavan vaikea ratkaista. 

Kyllä, mutta vaikka nainen on toistuvasti näistä miehelleen sanonut, niin muutosa ei ole tapahtunut (useinkaan). Niin silloin sen miehen on turha valittaa. Silloin syy siis ON miehessä.

On otettava vastuu omasta seksuaalisuudestaan, ja sitten lopetettava suhde.

En tajua, jos haluaa hyvää seksiä eikä sitä saa, eikä muutosta ole tulossa, niin miksi siinä suhteessa kannattaa olla? Ethän sä jätä kiveä kenkään vaikka se hiertäisi vain vähäisen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.

Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva. 

Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.

Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."

Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."

Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."

Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia? 

Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä. 

Samaa mieltä. Miksi oletetaan ja väitetään joidenkin Israililaisten naiten mukaan, että naisten halut automaattisesti vähenee iän mukana. Eihän tuo perustu mihinkään ja toisekseen uskonnollakin on paljon asian kanssa tekemistä.  Jos on kuten lessuilla, että mies päättää ja määrää seksistä, niin ihan varmasti loppuu kiinnostus, jos nainen ei saa päättää omasta tyydytyksestä. 

Miksi syyllistetään naisia???  Halut loppuu, jos mies ei tee mitään naisensa eteen. Toki aina osalta loppuu, mutta monelta loppuu alkuhuuman jälkeen, jos mies edelleen keskittyy vain itseensä ja omiin harrastuksiin.  Mutta kummasti halut palaa, jos joku toinen mies arvostaa naista. 

Näissä tutkimuksissa missä naisen halut on loppuneet, pitäisi ensimmäisenä kysyä onko nainen ollut tyytyväinen seksiin ja onko saanut seksistä tyydytyksen ja orgasmeja. Onko mies panostanut naisen orgasmeihin.  Onko suhde ollut tasapainoinen ja ollut tarpeeksi läheisyyttä. Jos nämä on olleet kunnossa, niin sen jälkeen voi miettiä haluttomuuden syitä.  Veikkaan, että enin osa haluttomuudesta johtuu siitä mitä jäänyt tekemättä. Jos toinen nauttii mutta toinen ei, niin varmasti halut loppuu siltä joka ei nauti. 

Me ollaan nyt yli 60v ja vaimo halunnut seksiä koko ikänsä, saanut orgasmeja käytännössä joka kerta, eilen viimeksi. Olen panostanut vaimon orgasmeihin ekasta kerrasta lähtien, koska naisen saaminen on ihan yhtä itsestään selvää kuin omakin saaminen.  Miksei olisi.  Vaimo söi 60v asti hormonikorvaushoitoja, jotta elämänlaatu ja halut säilyisivät.  Nyt ollut vähän opettelemista mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Seksissä ja parisuhteessa pätee se, että niin makaa kuin petaa. Ei todellakaan kannata ottaa itsestään selvyytenä, että naisten halut hiipuu. Itsensä pettämistä. Ennemmin miettii, että mitä olisi voinut tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä ja kysymättä. Toisen haluamiseksi pitää tehdä töitä ja panostaa. Ei ne halut itsestään pysy saati syty. 

Ja kun muistetaan, että kukaan ei ole ajatustenlukija, niin silloin puhuminen on kaiken a ja o. 

Kuka voi tietää onko toinen tyytyväinen seksiin, jos se ei sitä sano? Jos seksi on tärkeää, niin siihen luulisi hakevan parannusta vaikka millä keinoilla. Vaikka sanomalla toiselle että tän on muututtava tai minä en voi hyvin. 

 No kyllä täältä saanut lukea monet monet jutut, joissa nainen kertonut ja ihan näyttänytkin mitä haluaa, mutta ei vaan tapahdu. Surkeeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.

Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva. 

Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.

Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."

Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."

Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."

Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia? 

Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä. 

Samaa mieltä. Miksi oletetaan ja väitetään joidenkin Israililaisten naiten mukaan, että naisten halut automaattisesti vähenee iän mukana. Eihän tuo perustu mihinkään ja toisekseen uskonnollakin on paljon asian kanssa tekemistä.  Jos on kuten lessuilla, että mies päättää ja määrää seksistä, niin ihan varmasti loppuu kiinnostus, jos nainen ei saa päättää omasta tyydytyksestä. 

Miksi syyllistetään naisia???  Halut loppuu, jos mies ei tee mitään naisensa eteen. Toki aina osalta loppuu, mutta monelta loppuu alkuhuuman jälkeen, jos mies edelleen keskittyy vain itseensä ja omiin harrastuksiin.  Mutta kummasti halut palaa, jos joku toinen mies arvostaa naista. 

Näissä tutkimuksissa missä naisen halut on loppuneet, pitäisi ensimmäisenä kysyä onko nainen ollut tyytyväinen seksiin ja onko saanut seksistä tyydytyksen ja orgasmeja. Onko mies panostanut naisen orgasmeihin.  Onko suhde ollut tasapainoinen ja ollut tarpeeksi läheisyyttä. Jos nämä on olleet kunnossa, niin sen jälkeen voi miettiä haluttomuuden syitä.  Veikkaan, että enin osa haluttomuudesta johtuu siitä mitä jäänyt tekemättä. Jos toinen nauttii mutta toinen ei, niin varmasti halut loppuu siltä joka ei nauti. 

Me ollaan nyt yli 60v ja vaimo halunnut seksiä koko ikänsä, saanut orgasmeja käytännössä joka kerta, eilen viimeksi. Olen panostanut vaimon orgasmeihin ekasta kerrasta lähtien, koska naisen saaminen on ihan yhtä itsestään selvää kuin omakin saaminen.  Miksei olisi.  Vaimo söi 60v asti hormonikorvaushoitoja, jotta elämänlaatu ja halut säilyisivät.  Nyt ollut vähän opettelemista mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Seksissä ja parisuhteessa pätee se, että niin makaa kuin petaa. Ei todellakaan kannata ottaa itsestään selvyytenä, että naisten halut hiipuu. Itsensä pettämistä. Ennemmin miettii, että mitä olisi voinut tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä ja kysymättä. Toisen haluamiseksi pitää tehdä töitä ja panostaa. Ei ne halut itsestään pysy saati syty. 

Ja kun muistetaan, että kukaan ei ole ajatustenlukija, niin silloin puhuminen on kaiken a ja o. 

Kuka voi tietää onko toinen tyytyväinen seksiin, jos se ei sitä sano? Jos seksi on tärkeää, niin siihen luulisi hakevan parannusta vaikka millä keinoilla. Vaikka sanomalla toiselle että tän on muututtava tai minä en voi hyvin. 

 No kyllä täältä saanut lukea monet monet jutut, joissa nainen kertonut ja ihan näyttänytkin mitä haluaa, mutta ei vaan tapahdu. Surkeeta.

Kuinka tyhmä pitää olla, että vielä jää tollaseen tilaan kärvistelemään ja valittamaan? 

Se taitaa olla niin ettei tuollanen asioihin tyytyvä ihminen seksiään oikeasti edes halua parantaa, ei ole niin tärkeä juttu sitten kuitenkaan että tekisi jotain. 

Nykynaisille ei riitä mikään, jäkätystä tulee vaikka miten yrität miellyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.

Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva. 

Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.

Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."

Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."

Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."

Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia? 

Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä. 

Samaa mieltä. Miksi oletetaan ja väitetään joidenkin Israililaisten naiten mukaan, että naisten halut automaattisesti vähenee iän mukana. Eihän tuo perustu mihinkään ja toisekseen uskonnollakin on paljon asian kanssa tekemistä.  Jos on kuten lessuilla, että mies päättää ja määrää seksistä, niin ihan varmasti loppuu kiinnostus, jos nainen ei saa päättää omasta tyydytyksestä. 

Miksi syyllistetään naisia???  Halut loppuu, jos mies ei tee mitään naisensa eteen. Toki aina osalta loppuu, mutta monelta loppuu alkuhuuman jälkeen, jos mies edelleen keskittyy vain itseensä ja omiin harrastuksiin.  Mutta kummasti halut palaa, jos joku toinen mies arvostaa naista. 

Näissä tutkimuksissa missä naisen halut on loppuneet, pitäisi ensimmäisenä kysyä onko nainen ollut tyytyväinen seksiin ja onko saanut seksistä tyydytyksen ja orgasmeja. Onko mies panostanut naisen orgasmeihin.  Onko suhde ollut tasapainoinen ja ollut tarpeeksi läheisyyttä. Jos nämä on olleet kunnossa, niin sen jälkeen voi miettiä haluttomuuden syitä.  Veikkaan, että enin osa haluttomuudesta johtuu siitä mitä jäänyt tekemättä. Jos toinen nauttii mutta toinen ei, niin varmasti halut loppuu siltä joka ei nauti. 

Me ollaan nyt yli 60v ja vaimo halunnut seksiä koko ikänsä, saanut orgasmeja käytännössä joka kerta, eilen viimeksi. Olen panostanut vaimon orgasmeihin ekasta kerrasta lähtien, koska naisen saaminen on ihan yhtä itsestään selvää kuin omakin saaminen.  Miksei olisi.  Vaimo söi 60v asti hormonikorvaushoitoja, jotta elämänlaatu ja halut säilyisivät.  Nyt ollut vähän opettelemista mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Seksissä ja parisuhteessa pätee se, että niin makaa kuin petaa. Ei todellakaan kannata ottaa itsestään selvyytenä, että naisten halut hiipuu. Itsensä pettämistä. Ennemmin miettii, että mitä olisi voinut tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä ja kysymättä. Toisen haluamiseksi pitää tehdä töitä ja panostaa. Ei ne halut itsestään pysy saati syty. 

Ja kun muistetaan, että kukaan ei ole ajatustenlukija, niin silloin puhuminen on kaiken a ja o. 

Kuka voi tietää onko toinen tyytyväinen seksiin, jos se ei sitä sano? Jos seksi on tärkeää, niin siihen luulisi hakevan parannusta vaikka millä keinoilla. Vaikka sanomalla toiselle että tän on muututtava tai minä en voi hyvin. 

 No kyllä täältä saanut lukea monet monet jutut, joissa nainen kertonut ja ihan näyttänytkin mitä haluaa, mutta ei vaan tapahdu. Surkeeta.

Kuinka tyhmä pitää olla, että vielä jää tollaseen tilaan kärvistelemään ja valittamaan? 

Se taitaa olla niin ettei tuollanen asioihin tyytyvä ihminen seksiään oikeasti edes halua parantaa, ei ole niin tärkeä juttu sitten kuitenkaan että tekisi jotain. 

Siellä toinen tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.

Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva. 

Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.

Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."

Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."

Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."

Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia? 

Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä. 

Kumpi lienee kuullut enemmän autenttisia ihmiskohtaloita ja joutunut pariskuntien suhteita setvimään? Sinä vai tuo terapeutti? Mitä hänen ikäänsä tulee, niin hänhän on iässä, jolloin naisen seksuaalisuus on usein lähellä huippuaan (se aktiivisuuden toinen nousu ennen vaihdevuosia).

Ja totta kai saat nauttia - jos pystyt. Seksuaalista tyydytystä vain kukaan ei pysty takaamaan. Toisilla rajoittaa ulkonäkö, toisilla sosiaaliset taidot. Partneri, jota kovasti haluaisit, ei ehkä haluakaan sinua, ja päinvastoin. Ja tuo halujen epäsuhta ja niiden hiipuminen aikaa myöten ovat myös elämän tosiasioita. Monien tutkimusten vahvistama juttu.

Itsekukin voisi haluta monenlaista. Itse olen epätoivoisesti halunnut olla parempi laulaja, joskus toivonut ansaitsevani enemmän tai asuvani hieman korkeatasoisemmin. Nämä haluni eivät tarkoita sitä, että minulla olisi jokin automaattinen oikeus näihin halujeni kohteisiin, korkeintaan oikeus niitä lain puitteissa tavoitella.

Ja jos parisuhdeodotukset laatii niin jo lähtökohtaisesti vaikeasti saavutettavan ideaalin varaan kuin täydellinen seksuaalinen harmonia, niin katkeroituminen olisi useimmilla edessä (tutkimusten mukaan noin puolella suomalaisita miehistä ja neljäsosalla naisista). Suurin osa kuitenkin sopeutuu tähänkin. Etenkin kun vaihtaminen ei alkuhuuman jälkeen välttämättä sen parempaan johda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.

Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva. 

Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.

Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."

Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."

Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."

Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia? 

Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä. 

Samaa mieltä. Miksi oletetaan ja väitetään joidenkin Israililaisten naiten mukaan, että naisten halut automaattisesti vähenee iän mukana. Eihän tuo perustu mihinkään ja toisekseen uskonnollakin on paljon asian kanssa tekemistä.  Jos on kuten lessuilla, että mies päättää ja määrää seksistä, niin ihan varmasti loppuu kiinnostus, jos nainen ei saa päättää omasta tyydytyksestä. 

Miksi syyllistetään naisia???  Halut loppuu, jos mies ei tee mitään naisensa eteen. Toki aina osalta loppuu, mutta monelta loppuu alkuhuuman jälkeen, jos mies edelleen keskittyy vain itseensä ja omiin harrastuksiin.  Mutta kummasti halut palaa, jos joku toinen mies arvostaa naista. 

Näissä tutkimuksissa missä naisen halut on loppuneet, pitäisi ensimmäisenä kysyä onko nainen ollut tyytyväinen seksiin ja onko saanut seksistä tyydytyksen ja orgasmeja. Onko mies panostanut naisen orgasmeihin.  Onko suhde ollut tasapainoinen ja ollut tarpeeksi läheisyyttä. Jos nämä on olleet kunnossa, niin sen jälkeen voi miettiä haluttomuuden syitä.  Veikkaan, että enin osa haluttomuudesta johtuu siitä mitä jäänyt tekemättä. Jos toinen nauttii mutta toinen ei, niin varmasti halut loppuu siltä joka ei nauti. 

Me ollaan nyt yli 60v ja vaimo halunnut seksiä koko ikänsä, saanut orgasmeja käytännössä joka kerta, eilen viimeksi. Olen panostanut vaimon orgasmeihin ekasta kerrasta lähtien, koska naisen saaminen on ihan yhtä itsestään selvää kuin omakin saaminen.  Miksei olisi.  Vaimo söi 60v asti hormonikorvaushoitoja, jotta elämänlaatu ja halut säilyisivät.  Nyt ollut vähän opettelemista mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Seksissä ja parisuhteessa pätee se, että niin makaa kuin petaa. Ei todellakaan kannata ottaa itsestään selvyytenä, että naisten halut hiipuu. Itsensä pettämistä. Ennemmin miettii, että mitä olisi voinut tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä ja kysymättä. Toisen haluamiseksi pitää tehdä töitä ja panostaa. Ei ne halut itsestään pysy saati syty. 

Ja kun muistetaan, että kukaan ei ole ajatustenlukija, niin silloin puhuminen on kaiken a ja o. 

Kuka voi tietää onko toinen tyytyväinen seksiin, jos se ei sitä sano? Jos seksi on tärkeää, niin siihen luulisi hakevan parannusta vaikka millä keinoilla. Vaikka sanomalla toiselle että tän on muututtava tai minä en voi hyvin. 

 No kyllä täältä saanut lukea monet monet jutut, joissa nainen kertonut ja ihan näyttänytkin mitä haluaa, mutta ei vaan tapahdu. Surkeeta.

Kuinka tyhmä pitää olla, että vielä jää tollaseen tilaan kärvistelemään ja valittamaan? 

Se taitaa olla niin ettei tuollanen asioihin tyytyvä ihminen seksiään oikeasti edes halua parantaa, ei ole niin tärkeä juttu sitten kuitenkaan että tekisi jotain. 

Siellä toinen tyhmä.

Sun kannattaa puhua miehesi kanssa, menkää vaikka yhdessä terapeutille. Tuollaisen ongelman voi ratkaista, mutta ei ne täällä ratkea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.

Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva. 

Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.

Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."

Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."

Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."

Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia? 

Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä. 

Samaa mieltä. Miksi oletetaan ja väitetään joidenkin Israililaisten naiten mukaan, että naisten halut automaattisesti vähenee iän mukana. Eihän tuo perustu mihinkään ja toisekseen uskonnollakin on paljon asian kanssa tekemistä.  Jos on kuten lessuilla, että mies päättää ja määrää seksistä, niin ihan varmasti loppuu kiinnostus, jos nainen ei saa päättää omasta tyydytyksestä. 

Miksi syyllistetään naisia???  Halut loppuu, jos mies ei tee mitään naisensa eteen. Toki aina osalta loppuu, mutta monelta loppuu alkuhuuman jälkeen, jos mies edelleen keskittyy vain itseensä ja omiin harrastuksiin.  Mutta kummasti halut palaa, jos joku toinen mies arvostaa naista. 

Näissä tutkimuksissa missä naisen halut on loppuneet, pitäisi ensimmäisenä kysyä onko nainen ollut tyytyväinen seksiin ja onko saanut seksistä tyydytyksen ja orgasmeja. Onko mies panostanut naisen orgasmeihin.  Onko suhde ollut tasapainoinen ja ollut tarpeeksi läheisyyttä. Jos nämä on olleet kunnossa, niin sen jälkeen voi miettiä haluttomuuden syitä.  Veikkaan, että enin osa haluttomuudesta johtuu siitä mitä jäänyt tekemättä. Jos toinen nauttii mutta toinen ei, niin varmasti halut loppuu siltä joka ei nauti. 

Me ollaan nyt yli 60v ja vaimo halunnut seksiä koko ikänsä, saanut orgasmeja käytännössä joka kerta, eilen viimeksi. Olen panostanut vaimon orgasmeihin ekasta kerrasta lähtien, koska naisen saaminen on ihan yhtä itsestään selvää kuin omakin saaminen.  Miksei olisi.  Vaimo söi 60v asti hormonikorvaushoitoja, jotta elämänlaatu ja halut säilyisivät.  Nyt ollut vähän opettelemista mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Seksissä ja parisuhteessa pätee se, että niin makaa kuin petaa. Ei todellakaan kannata ottaa itsestään selvyytenä, että naisten halut hiipuu. Itsensä pettämistä. Ennemmin miettii, että mitä olisi voinut tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä ja kysymättä. Toisen haluamiseksi pitää tehdä töitä ja panostaa. Ei ne halut itsestään pysy saati syty. 

Älä ragea äläkä yleistä. Ole onnellinen onnestasi, mutta tutkimusten mukaan monen pariskunnan kokemukset ovat toiset. Jos sinua ärsytti tuo äskeinen israelilaistutkimus (Israel on muuten suurimmaksi osaksi ihan sekulaari valtio), niin olen jo siteerannut yli 2000 naisen otokseen perustuvaa suomalaistutkimusta, jossa vastaava halujen väheneminen todettiin ja sen ei havaittu riippuvan naisen orgasmikokemuksesta. Eikä tämä ole mitään naisten syyllistämistä. Entä jos kysymyksessä on vain ns. elämän tosiasia. Like death and taxes.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.

Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva. 

Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.

Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."

Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."

Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."

Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia? 

Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä. 

Samaa mieltä. Miksi oletetaan ja väitetään joidenkin Israililaisten naiten mukaan, että naisten halut automaattisesti vähenee iän mukana. Eihän tuo perustu mihinkään ja toisekseen uskonnollakin on paljon asian kanssa tekemistä.  Jos on kuten lessuilla, että mies päättää ja määrää seksistä, niin ihan varmasti loppuu kiinnostus, jos nainen ei saa päättää omasta tyydytyksestä. 

Miksi syyllistetään naisia???  Halut loppuu, jos mies ei tee mitään naisensa eteen. Toki aina osalta loppuu, mutta monelta loppuu alkuhuuman jälkeen, jos mies edelleen keskittyy vain itseensä ja omiin harrastuksiin.  Mutta kummasti halut palaa, jos joku toinen mies arvostaa naista. 

Näissä tutkimuksissa missä naisen halut on loppuneet, pitäisi ensimmäisenä kysyä onko nainen ollut tyytyväinen seksiin ja onko saanut seksistä tyydytyksen ja orgasmeja. Onko mies panostanut naisen orgasmeihin.  Onko suhde ollut tasapainoinen ja ollut tarpeeksi läheisyyttä. Jos nämä on olleet kunnossa, niin sen jälkeen voi miettiä haluttomuuden syitä.  Veikkaan, että enin osa haluttomuudesta johtuu siitä mitä jäänyt tekemättä. Jos toinen nauttii mutta toinen ei, niin varmasti halut loppuu siltä joka ei nauti. 

Me ollaan nyt yli 60v ja vaimo halunnut seksiä koko ikänsä, saanut orgasmeja käytännössä joka kerta, eilen viimeksi. Olen panostanut vaimon orgasmeihin ekasta kerrasta lähtien, koska naisen saaminen on ihan yhtä itsestään selvää kuin omakin saaminen.  Miksei olisi.  Vaimo söi 60v asti hormonikorvaushoitoja, jotta elämänlaatu ja halut säilyisivät.  Nyt ollut vähän opettelemista mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Seksissä ja parisuhteessa pätee se, että niin makaa kuin petaa. Ei todellakaan kannata ottaa itsestään selvyytenä, että naisten halut hiipuu. Itsensä pettämistä. Ennemmin miettii, että mitä olisi voinut tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä ja kysymättä. Toisen haluamiseksi pitää tehdä töitä ja panostaa. Ei ne halut itsestään pysy saati syty. 

Älä ragea äläkä yleistä. Ole onnellinen onnestasi, mutta tutkimusten mukaan monen pariskunnan kokemukset ovat toiset. Jos sinua ärsytti tuo äskeinen israelilaistutkimus (Israel on muuten suurimmaksi osaksi ihan sekulaari valtio), niin olen jo siteerannut yli 2000 naisen otokseen perustuvaa suomalaistutkimusta, jossa vastaava halujen väheneminen todettiin ja sen ei havaittu riippuvan naisen orgasmikokemuksesta. Eikä tämä ole mitään naisten syyllistämistä. Entä jos kysymyksessä on vain ns. elämän tosiasia. Like death and taxes.

Jep, kiitokset Vanhalle Jäärälle ainakin omasta puolestani - osasit muotoilla asian hyvin selkeästi. 

Tuntuu että monelle keskustelu omaa itseä koskettavista aiheista on vaikeaa, koska tunteet. Ratkaisuja vaan yleensä löytyy paremmin, jos osaa tarkastella asiaa kiihkottomasti. 

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.

Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva. 

Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.

Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."

Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."

Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."

Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia? 

Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä. 

Samaa mieltä. Miksi oletetaan ja väitetään joidenkin Israililaisten naiten mukaan, että naisten halut automaattisesti vähenee iän mukana. Eihän tuo perustu mihinkään ja toisekseen uskonnollakin on paljon asian kanssa tekemistä.  Jos on kuten lessuilla, että mies päättää ja määrää seksistä, niin ihan varmasti loppuu kiinnostus, jos nainen ei saa päättää omasta tyydytyksestä. 

Miksi syyllistetään naisia???  Halut loppuu, jos mies ei tee mitään naisensa eteen. Toki aina osalta loppuu, mutta monelta loppuu alkuhuuman jälkeen, jos mies edelleen keskittyy vain itseensä ja omiin harrastuksiin.  Mutta kummasti halut palaa, jos joku toinen mies arvostaa naista. 

Näissä tutkimuksissa missä naisen halut on loppuneet, pitäisi ensimmäisenä kysyä onko nainen ollut tyytyväinen seksiin ja onko saanut seksistä tyydytyksen ja orgasmeja. Onko mies panostanut naisen orgasmeihin.  Onko suhde ollut tasapainoinen ja ollut tarpeeksi läheisyyttä. Jos nämä on olleet kunnossa, niin sen jälkeen voi miettiä haluttomuuden syitä.  Veikkaan, että enin osa haluttomuudesta johtuu siitä mitä jäänyt tekemättä. Jos toinen nauttii mutta toinen ei, niin varmasti halut loppuu siltä joka ei nauti. 

Me ollaan nyt yli 60v ja vaimo halunnut seksiä koko ikänsä, saanut orgasmeja käytännössä joka kerta, eilen viimeksi. Olen panostanut vaimon orgasmeihin ekasta kerrasta lähtien, koska naisen saaminen on ihan yhtä itsestään selvää kuin omakin saaminen.  Miksei olisi.  Vaimo söi 60v asti hormonikorvaushoitoja, jotta elämänlaatu ja halut säilyisivät.  Nyt ollut vähän opettelemista mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Seksissä ja parisuhteessa pätee se, että niin makaa kuin petaa. Ei todellakaan kannata ottaa itsestään selvyytenä, että naisten halut hiipuu. Itsensä pettämistä. Ennemmin miettii, että mitä olisi voinut tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä ja kysymättä. Toisen haluamiseksi pitää tehdä töitä ja panostaa. Ei ne halut itsestään pysy saati syty. 

Älä ragea äläkä yleistä. Ole onnellinen onnestasi, mutta tutkimusten mukaan monen pariskunnan kokemukset ovat toiset. Jos sinua ärsytti tuo äskeinen israelilaistutkimus (Israel on muuten suurimmaksi osaksi ihan sekulaari valtio), niin olen jo siteerannut yli 2000 naisen otokseen perustuvaa suomalaistutkimusta, jossa vastaava halujen väheneminen todettiin ja sen ei havaittu riippuvan naisen orgasmikokemuksesta. Eikä tämä ole mitään naisten syyllistämistä. Entä jos kysymyksessä on vain ns. elämän tosiasia. Like death and taxes.

Tärkeää parisuhteessa on myös empatia toista kohtaan. Jos vain toinen kärvistelee, eikä toinen pidä esim vähäistä seksin määrää ongelmana. Ja näiden lainausten valossa tilanne voi helposti olla tuollainen, kun ei haluta ei vain haluta. Ja eihän se silloin välttämättä edes haittaa, jos elämä on muuten tasapainossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

palstahomo kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aina paras vaihtoehto, kun elämä on muutakin kuin seksiä, vaikka se vaikkuttaa kaikkeen. Elämäilman erottista jännitettä olisi turhaa/tylsää.

Eroamisen tossa tilanteessa voi välttää vain puhumalla siitä miksei ole seksiä. 

Jos toinen vain on haluton, tietää että toinen kärsii mutta ei sano asiasta mitään suhteen jatkamiselle ei ole ihan kauheasti syitä. Eihän se haluton välitä yhtään. Ei rakasta. Ei halua että toisella on asiat yhtään hyvin. 

No, mitä sen haluttoman pitäisi sanoa. Feikatako että haluttaa ja suostua nylkytettäväksi/nylkyttämään, vaikka ei huvita. Tai sanoa suoraan, että mieli ei tee yhtään, mutta puren hammasta ja saat tehdä tahtos jälkeen kerran viikossa. Miehenä olen kokenut, että naisen haluttomuus on kuin miehen fyysinen impotenssi. Vaikka kuinka tahtoisi haluta ja tuoda suhteeseen himoa, niin se ei onnistu. Aivan kuten mikään fyysinen, visuaalinen tai mentaalinen stimulaatio ei saa impotentin penistä erektioon. Ja kummassakin tapauksessa kyse ei ole puolisoon kohdistuvasta loukkauksesta. Haluton ei lämpene kenellekään miehelle eikä kukaan nainen saa impotentin viisaria värähtämään. Pariskunnan on kummassakin tilanteessa tunnustettava tosiasiat ja lähdettävä siitä, että toinen tuskin muuttuu. Tilanteeseen tyytymättömän on sitten puntaroitava ne syyt, jotka puoltavat parisuhdetta ja ovatko ne painavampia kuin seksuaalisen turhautumisen aiheuttama harmitus.

Ja haluton on siis ihan fine, vaikka toinen kärsii? 

Uskomaton ajattelumalli. Ei ihme että ihmiset katkeroituu. 

Haluton tuskin pystyy muuttumaan. Varsinkin naisten seksuaalinen haluttomuus on parisuhdeterapeuttienkin mielestä erittäin haastava hoidettava eikä mitään tehoavaksi todettua suosuteltavaa terapiaa ole, kun puhtaasti fyysiset syyt on poissujlettu. Haluton ei myöskään ole ilkeä eikä kiusaa tahallaan. Sen halukkaan on ajan mittaan helpompi sopeutua - jos nimittäin katsoo parisuhteen muuten sen arvoiseksi.

Niin, kenen halut on se mittari sitten.

Mutta jos tuosta ei puhuta avoimesti, ei yhdessä pohdita vaihtoehtoja ei se ole parisuhde. Vaan toinen kärvistelee yksin, koska mä väittäisin ettei halukkaan ole sen helpompi sopeutua. Miten se muka helppoa olisi?

Vastaan vain omasta kokemuksesta. Kun puolison halut hiipuivat ja loppuivat, niin kyllä asiasta keskusteltiin. Minua auttoi suuresti, kun vakuutuin ettei kyse ole erityisesti minuun kohdistuvasta vastenmielisyydestä, vaan seksuaalisten halujen loppumisesta. Ainoa syy, minkä vaimoni saattoi antaa oli, että hän oli aina halukkaimmillaan ja kiihkeimmillään lasta hankittaessa (sen olin kyllä itsekin huomannut) ja lapsiluvun tullessa täyteen ja kasvaimen vuoksi tehdyn kohdunpoiston viedessä jopa teoreettisenkin raskauden mahdollisuuden hänelle tuli ”what is the point?” fiilis. En tosin tiedä oliko tämäkään se pohjimmainen syy. Joka tapauksessa puoliso ei tunne mitään halua kehenkään mieheen tai naiseen, ei masturboi ja lähinnä kiusaantuu vaikkapa eroottisesta viihteestä.

Kun tämä tuli selväksi, niin päätin seksin sitten olevan minunkin osalta loppu. Tämä on tahdosta kiinni toisin kuin seksuaalinen halu tai kyky. Ratkaisuani helpotti, etten liittoon mennessäni itsekään pitänyt seksuaalista tyydytystä itsestään selvyytenä saati oikeutena enkä myöskään päämotivaationa pariutumiselle. Jotenkin vain tunsin tuolloin, että tuon naisen kanssa on elämä elettävä, seksiä tai ei, ja että loppuikäni katuisin, jos en tätä askelta ottaisi. Melkein väittäisin, että ellei ole valmis seksittömänkin liiton mahdollisuuteen, ei kenekään tulisi sitoutuakaan. Minähän sitoudun avioituessani myös toisen mahdolliseen sairauteen, taloudelliseen epäonnistumiseen, mielenterveyden järkkymiseen jne.

Tässäkin ketjussa olen lähinnä ihmetellyt tätä puutteenalaisten miesten vänisemistä. Missä on miehekäs stoalaisuus ja elämän- ja tunteidenhallinta. Elämässä kun on niin paljon upeaa ja ihmeellistä ja nautittavaa. Parisuhteessakin. Nyt isovanhempana nähdessäni lasteni perheonnen ja sylitellessäni rakkaan ukin luokse kirmailevia lapsenlapsia tunnen tehneeni pohjimmiltaan oikeat ratkaisut.

Jos seksitön loppuelämä käy sinulle niin se on ok. Ihmiset on vaan erilaisia ja joillekin se seksi on niin tärkeää, että vaikka eroavat sen takia.

Mutta kuinka elämä voi oikeasti olla muuten niin elämys- ja nautintoköyhää, että seksi voisi olla niin tärkeää?

Itse mietin toisin päin, miten nautintoköyhää se seksi sitten on jos esim sosiaaliset kontaktit antavat enemmän? 

Mikä voi tuoda enemmän nautintoa seksi ja orgasmit? Tämän kun joku selittäisi, muut asiathan ovat ihan eri tasoisia asioita. Sosiaaliset suhteet, musiikki, muiden elämä, lasten kanssa tekeminen, hyvä kirja.... nuo ovat niin eri juttuja, ei niitä voi verrata seksuaaliseen nautintoon. Molempia pitää olla, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole itselle ensisijaisia.  Eikä se ole väärin, tietenkään. [/

”Mikä voi tuoda enemmän nautintoa kuin seksi ja orgasmit? ” Niin moni asia. Jos sinun pitäisi valita, kumpaa olisit ilman loppuikäsi seksiä vai esimerkiksi kauniita, linnunlaulua raikuvia kesäaamuja, harrastusta, joka sinua todella kiinnostaa, musiikkia, jota kuunnellessa liu’ut jonnekin ajan, paikan ja kuolonkin taakse, jne. Kukin voi täydentää listaa mieltymystensä mukaan. Nämä ovat asioita, jotka ainakin minulle tuottavat äärettömän intensiivistä nautintoa, johon seksiä ei todellakaan voi verrata. Jos tuo seksi olisi niin ylivertaisen nautinnoliista, niin miksi sitten niin moni voi olla sitä ilman - kuten tässäkin ketjussa on voivoteltu.

Me siis pidämme erilaisista asioista. Mielenkiintoista jos musiikki vaikuttaa sulla kuten seksi mulla.  Arvostan linnunlaulua ja kauniita kesäaamuja, mutta ne ovat vaa'alla aika kevyitä jos seksuaalisuuteen vertaan. Mitataankin ihan eri vaa'alla. 

No, minä rinnastan orgasmin johonkin suklaapatukan tai jäätelöannoksen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään. Ei mitään niitä vastaankaan, mutta en aikuisena itsenäni todellakaan stressaannu, vaikka jäisin niistä iäksi paitsi. Lapsena ehkä tietty eri juttu. Enemmän kuin orgasmista nautin aikoinani seksissä lähinnä läheisyydentunteesta. Mutta läheisyyttä voi ilmentää niin monin muinkin tavoin.

Ihmiset ovat mielenkiintoisia, sama asia mikä yhdelle on parasta maailmassa, on toiselle sellainen ihan kiva. 

Ehkäpä tälle palstalle kirjoittavat ovat enimmäkseen henkilöitä, joille seksi on keskimääräisesti tärkeämpää kuin muille. Niin jotenkin hämmentäviä nämä jotkut mielipiteet ovat. Oma motivaationi kirjoittaa on tuoda jotakin tolkkua tai toinen näkökulma asioihin - edes pohdittavaksi.

Hesarissa oli juttua (valitettavasti maksumuurin takana) jostain seksuaaliterapeutista. "Tällä hetkellä isoin teema, jota Syld auttaa asiakkaitaan työstämään, on haluttomuus."

Itselle hämmentävintä olivat ne seksuaalikielteiset kommentit. "Sehän on itsestäänselvää, että aktiivinen seksi hiljenee aivan luonnostaan, joten mitä siitä tuon enempää jauhamaan. Läheisyys on parasta siinä vaiheessa ja se riittää."

Toinen yksittäinen kommentti "Parisuhde on paljon vahvemmalla pohjalla, kun on yhteisesti päätetty ettei seksi (ja ulkonäkö) ole tärkeää."

Ja tuota 43-vuotiasta terapeuttia haukutaan nuoreksi! Joo, hän on nuori verrattuna kuuskymppiseen. Mutta oikeasti, pitäisikö ihmisen seksuaalisuus mitoittaa jonkun haluttoman eläkeläisen elämäntavan mukaan? Mitä helkkaria, miksi mä en saisi nauttia? 

Mun mielestäni hyvin suomalaista tuollainen "ei seksi kuulu ihmisen elämään, lapset kun tehdään niin sitten ollaan vain hissuksiin" Ihme körttiläisyyden ylistystä. 

Samaa mieltä. Miksi oletetaan ja väitetään joidenkin Israililaisten naiten mukaan, että naisten halut automaattisesti vähenee iän mukana. Eihän tuo perustu mihinkään ja toisekseen uskonnollakin on paljon asian kanssa tekemistä.  Jos on kuten lessuilla, että mies päättää ja määrää seksistä, niin ihan varmasti loppuu kiinnostus, jos nainen ei saa päättää omasta tyydytyksestä. 

Miksi syyllistetään naisia???  Halut loppuu, jos mies ei tee mitään naisensa eteen. Toki aina osalta loppuu, mutta monelta loppuu alkuhuuman jälkeen, jos mies edelleen keskittyy vain itseensä ja omiin harrastuksiin.  Mutta kummasti halut palaa, jos joku toinen mies arvostaa naista. 

Näissä tutkimuksissa missä naisen halut on loppuneet, pitäisi ensimmäisenä kysyä onko nainen ollut tyytyväinen seksiin ja onko saanut seksistä tyydytyksen ja orgasmeja. Onko mies panostanut naisen orgasmeihin.  Onko suhde ollut tasapainoinen ja ollut tarpeeksi läheisyyttä. Jos nämä on olleet kunnossa, niin sen jälkeen voi miettiä haluttomuuden syitä.  Veikkaan, että enin osa haluttomuudesta johtuu siitä mitä jäänyt tekemättä. Jos toinen nauttii mutta toinen ei, niin varmasti halut loppuu siltä joka ei nauti. 

Me ollaan nyt yli 60v ja vaimo halunnut seksiä koko ikänsä, saanut orgasmeja käytännössä joka kerta, eilen viimeksi. Olen panostanut vaimon orgasmeihin ekasta kerrasta lähtien, koska naisen saaminen on ihan yhtä itsestään selvää kuin omakin saaminen.  Miksei olisi.  Vaimo söi 60v asti hormonikorvaushoitoja, jotta elämänlaatu ja halut säilyisivät.  Nyt ollut vähän opettelemista mutta kyllä se siitä suttaantuu.

Seksissä ja parisuhteessa pätee se, että niin makaa kuin petaa. Ei todellakaan kannata ottaa itsestään selvyytenä, että naisten halut hiipuu. Itsensä pettämistä. Ennemmin miettii, että mitä olisi voinut tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä ja kysymättä. Toisen haluamiseksi pitää tehdä töitä ja panostaa. Ei ne halut itsestään pysy saati syty. 

Ja kun muistetaan, että kukaan ei ole ajatustenlukija, niin silloin puhuminen on kaiken a ja o. 

Kuka voi tietää onko toinen tyytyväinen seksiin, jos se ei sitä sano? Jos seksi on tärkeää, niin siihen luulisi hakevan parannusta vaikka millä keinoilla. Vaikka sanomalla toiselle että tän on muututtava tai minä en voi hyvin. 

 No kyllä täältä saanut lukea monet monet jutut, joissa nainen kertonut ja ihan näyttänytkin mitä haluaa, mutta ei vaan tapahdu. Surkeeta.

Kuinka tyhmä pitää olla, että vielä jää tollaseen tilaan kärvistelemään ja valittamaan? 

Se taitaa olla niin ettei tuollanen asioihin tyytyvä ihminen seksiään oikeasti edes halua parantaa, ei ole niin tärkeä juttu sitten kuitenkaan että tekisi jotain. 

 No jos se nainen on tehnyt kaikkensa, että se mies ajattelisi sitä naistaankin seksissä, selittänyt ja näyttänyt yms, ja mies ei vaan muuta tee kuin jyystää kylmiltään, on siinä vitsit vähissä.Jos vielä lapsia ja rakkauttakin, niin paha on tilanne. Mies varmaan jättäskin perheensä seksin takia, ei se äideille niin helppoa ola kyllä. Että helppo huudella puskista.

Vierailija kirjoitti:

Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.

Tämä on aivan varmasti täysin totta! Monilla täällä kirjoiituksissa omakohtaisia kokemuksia asiasta, eikä niitä sovi toisen vähätellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten haluttomuuteen kyllä varmasti vaikuttaa se seksin laatu; kun lueskelee näitä naisten kirjoituksia, ei ihmetytä etteivät halua seksiä jota saavat vain silloin kun mies sitä haluaa, mies saa orgasminsa ja siihen loppuu seksi, eikä nainen saa mitää, mitään muuta nainen ei saa kuin jyystöä, pelkkää sitä ja sitäkin ilman mitään lämmittelyjä. Tätä ei täällä oikein kukaan sano ääneen.

Tämä on aivan varmasti täysin totta! Monilla täällä kirjoiituksissa omakohtaisia kokemuksia asiasta, eikä niitä sovi toisen vähätellä.

Ei mitään kokemuksia pidä vähätellä. 

Haluttomuus in a nutshell, tai yleisesti: 

- naisen haluttomuus johtuu stressistä (mies ei tee esim omaa osaansa töistä)

- naisen haluttomuus johtuu siitä että mies on huono seksissä

- naisen haluttomuus johtuu siitä että ei vaan haluta, vaikka missään ei silleen olekaan vikaa

Yksinkertaistettu asia, mut jos on näin niin kuinkahan iso osa haluttomuudesta johtuu mistäkin syystä? 

En tiedä! Meilä ei olla haluttomia, eikä seksittömiä. Seksiä on jokapaäivä ja rakkauttakin piisaa ja himoa. Kaikki ok tällä planeetalla. Voitte haukkua naisia kuinka haluatte, jos se teitä helpottaa. Mutta miesten elo on paljon helpompaa, muistakaa se. Saatte aina kunhan aikanne panette; ette synnytä, ett kärsi kuukautisista, etikä teitä tapeta tai pahoinpidellä. Euro on euro ei 80 centtiä ym ym.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä! Meilä ei olla haluttomia, eikä seksittömiä. Seksiä on jokapaäivä ja rakkauttakin piisaa ja himoa. Kaikki ok tällä planeetalla. Voitte haukkua naisia kuinka haluatte, jos se teitä helpottaa. Mutta miesten elo on paljon helpompaa, muistakaa se. Saatte aina kunhan aikanne panette; ette synnytä, ett kärsi kuukautisista, etikä teitä tapeta tai pahoinpidellä. Euro on euro ei 80 centtiä ym ym.

Kauhean vähän on haukkumista ollut tässä ketjussa kyllä. Eihän se mitään auta. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä! Meilä ei olla haluttomia, eikä seksittömiä. Seksiä on jokapaäivä ja rakkauttakin piisaa ja himoa. Kaikki ok tällä planeetalla. Voitte haukkua naisia kuinka haluatte, jos se teitä helpottaa. Mutta miesten elo on paljon helpompaa, muistakaa se. Saatte aina kunhan aikanne panette; ette synnytä, ett kärsi kuukautisista, etikä teitä tapeta tai pahoinpidellä. Euro on euro ei 80 centtiä ym ym.

En muista, että kukaan tässä ketjussa olisi naisia haukkunut tai syyllistänyt. Sen tosiseikan toteaminen, että monilta naisilta seksuaaliset halut pitkässä parisuhteessa heikkenevät tai katoavat, ei ole syyttämistä. Ehkä joissakin kannanotoissa on oletettu miehen tai naisen haluttomuuden olevan ilmaus itsekkyydestä tai puolisoon kohdistuvan rakkauden loppumisesta, mutta ainakin minä olen noita käsityksiä vastustanut ja torjunut.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä! Meilä ei olla haluttomia, eikä seksittömiä. Seksiä on jokapaäivä ja rakkauttakin piisaa ja himoa. Kaikki ok tällä planeetalla. Voitte haukkua naisia kuinka haluatte, jos se teitä helpottaa. Mutta miesten elo on paljon helpompaa, muistakaa se. Saatte aina kunhan aikanne panette; ette synnytä, ett kärsi kuukautisista, etikä teitä tapeta tai pahoinpidellä. Euro on euro ei 80 centtiä ym ym.

En muista, että kukaan tässä ketjussa olisi naisia haukkunut tai syyllistänyt. Sen tosiseikan toteaminen, että monilta naisilta seksuaaliset halut pitkässä parisuhteessa heikkenevät tai katoavat, ei ole syyttämistä. Ehkä joissakin kannanotoissa on oletettu miehen tai naisen haluttomuuden olevan ilmaus itsekkyydestä tai puolisoon kohdistuvan rakkauden loppumisesta, mutta ainakin minä olen noita käsityksiä vastustanut ja torjunut.

 Vähintäänkin alapeukkujen muodossa!

Onpa asiallinen ketju. Kiitos siitä.

Laitanpa minäkin lusikkani soppaan. Itselleni seksi on ollut aina tärkeää. Tarvitsen sitä jotta voin kokea eläväni romanttisessa parisuhteessa. Kultani ei ole sitä kokenut tarvitsevansa ja vältteli sitä suhteen ensimmäiset 12 vuotta, jolloin tein yksipuolisen päätöksen lakata vonkaamasta. Seksi loppuikin 11 vuodeksi. Niin loppui romanttiset tunteetkin ainakin minun suunnastani. Koin eläväni kaverin kanssa. En puolison. Tunsin katkeruutta. Lapset, omaisuus, arki ym. oli kai asiat jotka piti liitossa. Ja totuuden nimissä, oma munattomuus(ei kirjamellisesti :) ). Pikkuhiljaa munat kasvoi minullekin, ja päätin ottaa vastuun omasta onnestani. Kerroin päätöksestäni vaimolle ja vaihtoehdot oli saada tämä juttu toimimaan tai sitten erotaan. Hän ei halunnut eroa, en itsekään lähinnä siihen liittyvien asioiden omaisuuden jako lapset ja vaimon suvusta pidän myös. Vaikka en uskonut asiaan, päätin yrittää. Otin ajan pariterapiaan ja nyt vuotta myöhemmin olemme yhdessä ja seksiä on ja möys sitä romantiikkaa.

Olisi pitänyt aiemmin ottaa vastuu omasta onnestaan, eikä vain kärvistellä. Tai sitten kaikki menikin juuri niin kuin pitikin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Rakastakaa ja huomioikaa miehet naisianne. Oma ajatukseni on, että vaimon orgasmi on tärkeämpi kuin minun. Pussit saa tyhjäksin yksinkin, mutta seksissä pääsen lähelle jotain selittämätöntä yhteyttä. Vaimolle taas orgasmi on se paras juttu.

Ja ei! Tämä oli minun tarinani, eikä välttämättä päde kehenkään muuhun.

Näin me vaan ollaan kaikki erilaisia.

M45v kirjoitti:

Onpa asiallinen ketju. Kiitos siitä.

Laitanpa minäkin lusikkani soppaan. Itselleni seksi on ollut aina tärkeää. Tarvitsen sitä jotta voin kokea eläväni romanttisessa parisuhteessa. Kultani ei ole sitä kokenut tarvitsevansa ja vältteli sitä suhteen ensimmäiset 12 vuotta, jolloin tein yksipuolisen päätöksen lakata vonkaamasta. Seksi loppuikin 11 vuodeksi. Niin loppui romanttiset tunteetkin ainakin minun suunnastani. Koin eläväni kaverin kanssa. En puolison. Tunsin katkeruutta. Lapset, omaisuus, arki ym. oli kai asiat jotka piti liitossa. Ja totuuden nimissä, oma munattomuus(ei kirjamellisesti :) ). Pikkuhiljaa munat kasvoi minullekin, ja päätin ottaa vastuun omasta onnestani. Kerroin päätöksestäni vaimolle ja vaihtoehdot oli saada tämä juttu toimimaan tai sitten erotaan. Hän ei halunnut eroa, en itsekään lähinnä siihen liittyvien asioiden omaisuuden jako lapset ja vaimon suvusta pidän myös. Vaikka en uskonut asiaan, päätin yrittää. Otin ajan pariterapiaan ja nyt vuotta myöhemmin olemme yhdessä ja seksiä on ja möys sitä romantiikkaa.

Olisi pitänyt aiemmin ottaa vastuu omasta onnestaan, eikä vain kärvistellä. Tai sitten kaikki menikin juuri niin kuin pitikin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Rakastakaa ja huomioikaa miehet naisianne. Oma ajatukseni on, että vaimon orgasmi on tärkeämpi kuin minun. Pussit saa tyhjäksin yksinkin, mutta seksissä pääsen lähelle jotain selittämätöntä yhteyttä. Vaimolle taas orgasmi on se paras juttu.

Ja ei! Tämä oli minun tarinani, eikä välttämättä päde kehenkään muuhun.

Näin me vaan ollaan kaikki erilaisia.

Kiitos tästä kokemuksesta! Oma mieheni ei suostu pariterapiaan ja tuntuu, että jumitetaan tässä samassa suossa sitten loppuelämä.

Vierailija kirjoitti:

M45v kirjoitti:

Onpa asiallinen ketju. Kiitos siitä.

Laitanpa minäkin lusikkani soppaan. Itselleni seksi on ollut aina tärkeää. Tarvitsen sitä jotta voin kokea eläväni romanttisessa parisuhteessa. Kultani ei ole sitä kokenut tarvitsevansa ja vältteli sitä suhteen ensimmäiset 12 vuotta, jolloin tein yksipuolisen päätöksen lakata vonkaamasta. Seksi loppuikin 11 vuodeksi. Niin loppui romanttiset tunteetkin ainakin minun suunnastani. Koin eläväni kaverin kanssa. En puolison. Tunsin katkeruutta. Lapset, omaisuus, arki ym. oli kai asiat jotka piti liitossa. Ja totuuden nimissä, oma munattomuus(ei kirjamellisesti :) ). Pikkuhiljaa munat kasvoi minullekin, ja päätin ottaa vastuun omasta onnestani. Kerroin päätöksestäni vaimolle ja vaihtoehdot oli saada tämä juttu toimimaan tai sitten erotaan. Hän ei halunnut eroa, en itsekään lähinnä siihen liittyvien asioiden omaisuuden jako lapset ja vaimon suvusta pidän myös. Vaikka en uskonut asiaan, päätin yrittää. Otin ajan pariterapiaan ja nyt vuotta myöhemmin olemme yhdessä ja seksiä on ja möys sitä romantiikkaa.

Olisi pitänyt aiemmin ottaa vastuu omasta onnestaan, eikä vain kärvistellä. Tai sitten kaikki menikin juuri niin kuin pitikin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Rakastakaa ja huomioikaa miehet naisianne. Oma ajatukseni on, että vaimon orgasmi on tärkeämpi kuin minun. Pussit saa tyhjäksin yksinkin, mutta seksissä pääsen lähelle jotain selittämätöntä yhteyttä. Vaimolle taas orgasmi on se paras juttu.

Ja ei! Tämä oli minun tarinani, eikä välttämättä päde kehenkään muuhun.

Näin me vaan ollaan kaikki erilaisia.

Kiitos tästä kokemuksesta! Oma mieheni ei suostu pariterapiaan ja tuntuu, että jumitetaan tässä samassa suossa sitten loppuelämä.

Onko sinun miehesi haluton? Tee sinäkin kuten edellä mies!