Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi pitää kysyä, miksi pidät itseäsi erityisherkkänä? Virallinen diagnoosi, vai onko joku jossain joskus laukonut jotain sopimatonta? Tai oletko kenties itse googlannut asiasta ja ajatellut, että joo tollanen mä varmaan olen?
Itselleni kävi niin, että mulle toitotettiin lapsena, että olen liian herkkä. Omat vanhemmat ja muut sukulaiset siis toitotti. Ja heitä uskoin. Mulla kesti melkein kolmekymppiseksi, ennen kuin tajusin, että mussa ei ole mitään vikaa, enkä ole millään tavalla omituinen, olin vaan erilainen kuin nämä mun vanhemmat yms ja itse asiassa, olen luultavasti "normaalimpi" kuin he, koska minä sentään osaan käsitellä tunteita / traumoja / pelkoja / mitä ikinä elämä eteen heittääkään, enkä patoa kaikkea piiloon. Ja kappas kappas, kun hyväksyin itseni, elämä muuttui paljon helpommaksi.
Joskus se, että tuntee itsensä omituiseksi, ei johdu siitä että oikeasti olisi omituinen, vaan siitä ympäristöstä, missä sillä hetkellä elää.
Olet ihan oikeassa kirjoitramassasi, mutta erityisherkkyys ei ole diagnoosi. Se on juurikin vain nimi tuolle asialle jota kuvasit:
Muut voivat pitää meitä "liian herkkinä", mutta oikeasti meissä ei ole mitään vikaa, olemme vain vähän erilaisia mutta ihan normaaleja.Ehkä erityisherkkyys on huono suomennos. Ehkä se olisi pitänyt alkujaan kääntää hyvin sensitiiviseksi (highly sensitive)
Tuo termi viittaisi enemmän siihen, että ihan Jokinen ihminen on sensitiivinen, toiset vähän enemmän kuin toiset.
Ihan totta että sanan suomennos on huono. Jo se sana ”erityis” saa monet hermostumaan, ja ajattelemaan että erityisherkät pitävät itseään jotenkin ”erityisinä” (=erityiskohtelua vaativina tai parempina kuin muut). Sen sanan pitäisi olla jotenkin neutraalimpi, jotta se ymmärreittäisiin oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse pakotin itseni toimimaan odotusten mukaisesti. Kärsin kaikenlaisista vaivoista alkaen paniikkihäiriöstä, jännittämisestä, unettomuudesta suolistotulehdukseen. Mutta näen että se oli mulle oikea reitti. Jos olisin alkanut karttaa kaikkea kuormittavaa, tuskin uskaltaisin enää poistua kotoa.
Olen pärjännyt elämässä ihan ok, lääkitys auttaa ja olen nyt 5-kymppisenä ihan onnellinen.
Sama. Ikävuodet 20-30 oli pahimmat. Itkin ja valvoin. Nyt olen 38v ja vuosi vuodelta helpottaa. Aloitan pian tojähtoriopinnot ja viime vuodet olen saanut hyvin töitä + itsetuntoa rakennettua.
Jos erityisherkkyys on sitä, että tunnistaa helposti tunnetiloja, pohtii asioita, ei pysty nukkumaan melussa ja valoisassa, kuormittuu stressistä, jännittää esiintymistä yms. niin silloin varmaan noin 95% kaikista ihmisistä on erityisherkkiä.
https://hsperson.com/test/highly-sensitive-test/
Jaahas. Tämän testin tekijöistä varmaan kaikki vastaa lähes kaikkiin kyllä. Minä ainakin, vaikka en kutsu itsäni ertyisherkäksi vaan ihan tavallisen herkäksi. Ja testissä riittää, että yksi kohta pitää todella hyvin paikkansa, niin voi jo kutsua itseään erityisherkäksi.
Täyttä puppua, sanon minä. Jos lähes kaikki ovat ” erityisen” herkkiä tai hyvin korkeasti sensitiivisiä, niin onko se silloin enää erityistä? Pitäisikö vain hyväksyä se, että kaikilla meillä on tunteet ja kuormittavia asioita. Joku pärjää vaan niiden hallinnan kanssa paremmin kuin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos erityisherkkyys on sitä, että tunnistaa helposti tunnetiloja, pohtii asioita, ei pysty nukkumaan melussa ja valoisassa, kuormittuu stressistä, jännittää esiintymistä yms. niin silloin varmaan noin 95% kaikista ihmisistä on erityisherkkiä.
Ei ole vain noita. Kannattaisi lukea noita kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla itseään erityisherkäksi kutsuvalla on ihan tavallinen ahdistuneisuushäiriö. Mutta erityisellä saa positiivisen huomion. Ei ahdistuneisuushäiriöllä
Nuo testit eivät minustakaan ole kovin hyviä. Aronin kirjoja vasta luettani sain syvällisemmän käsityksen erityisherkkyydestä itsekin. Kirjoissa on selitetty, miten erityisherkyys näkyy aivoalueilla, miten sensitiivisyys näkyy jo pikkuvauvoissa, ja kaikenlaisia esimerkkejä, joista kyllä tunnistin itseni heti. Sellasia jänniä pikkujuttuja oli sivutolkulla. Siis sellaisia, joista olin ajatellut, että vain minulla on.
Kyllä monet varmasti ovatkin herkkiä, mutta kyllähän herkkyydessä on aika suuria eroja ihmisten välillä. On eri asia jäädä pohtimaan toisen loukkaavia sanoja/ikävää pikkutapahtumaa vaikka vuodeksi kuin muutamaksi päiväksi, kuormittua juhlissa niin paljon ihmisistä (vaikka olis mukaviakin), valoista ja musiikista että ihan oikeasti pitää käydä kylppärissä yksin rauhoittumassa, versus se että vähemmän herkkä vois vaikka juhlien jälkeen nähdä kavereita kahvilassa tuntematta oloaan ollenkaan ylikierroksilla olevaksi. Itselläni nousee stressikerroin heti jos viikonloppuna vaikka kaksi sosiaalista menoa kun taas vähemmän herkkä kaverini juoksee monissa sosiaalisissa tapahtumissa useana päivänä viikossa (tai ei nyt korona-aikana).
Itse olen koko ikäni kuunnellut, että pohdin kaikkea liikaa, olen liian herkkä, murehdin liikaa, minun on vaikea suorittaa tehtävää, jos joku katsoo, näen helposti roolien läpi. Otan helposti mielessäni vastuun asioista. esim lukiossa surin aina miten vaihtarit viihtyvät koulussamme, ei kai heillä ole ulkopuolinen olo jne vaikka en edes tuntenut heitä. Riitti että he olivat samassa tilassa. Kannoin heistä huolta, vaikka kyse oli tuikituntenattomiata eikä heillä näyttänyt olevan hätää. Usein vaikka asiakaspalvelutilanteessa minua kohtaan olisi toimittu väärin, ja jos hän on ystävällinen, en koskaan suutu, koska tunnen niin paljon enpatiaa häntä kohtaan kun hän on tehnyt virheen jne. Näitä esimerkkejä olis vaikka kuinka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
''Olen erityisherkkä. Ilmenee aistiherkkyytenä ( en pidä/kestä kovaa ääntä ja silmät on arat valolle...), tunteikkuutena ja sinä, että aistin tosi herkästi tunnelatauksia yms. huoneissa ja ihmisissä.''
Tuossahan se kiteytettynä on.
Joskus ei oikein jaksaisi tiedostaa sitä, että on ihmisiä joilla on tarve pilkata sellaista henkilöä, jota tämä nykymaailma kerta kaikkiaan vain pommittaa liikaa.
Olisipa kiva joskus lukea ketju, jossa ei mainittaisi lainkaan näitä sanoja: narsisti, sosiopaatti, psykopaatti.
Eiköhän me ihan tavallisella arkipäivän sanastolla tässä pärjäillä. On kyse siitä, miten ihmisten kokemus maailmasta vaihtelee sen mukaan, millä volyymilla se aistien kautta aivoissa otetaan vastaan. Ja mitä se siellä aiheuttaa (stressi, väsymys, eristäytymisen tarve, joskus jopa paniikkireaktio jne).
Minun keinoni selviytyä: olen mahdollisimman paljon omissa oloissani. Asun lähellä luontoa, luonto on ystäväni. Hiljaisia paikkoja löytyy myös kaupunkien laitamilta, luontopoluilta, järvien rantakallioilta (entisenä tamperelaisena muistelen lämmöllä Näsijärven rantaa...)
Kyllä herkkyyteen saa helpotusta vuosien myötä, mutta alle 40-vuotiasta se ei varmasti lohduta. Silloin kun haluaisi luoda ja olla aktiivinen. Antaisin ohjeeksi, että opettele valikoimaan ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä. Itse olen ollut vuosikaudet ihmiskontakteissa, joissa liian kilttinä olin se jota hyväksikäytettiin niin taloudellisesti kuin tunnetasolla. Olen nainen. Juuri naistuttavissa oli jatkuvaa avuliaisuuteni ja kuuntelevan empaattisuuteni hyväksikäyttöä. Irtaantuminen on ollut erittöin raskasta ja ole valmis vihanpurkauksiin. Kun et ole enää käytettävissä, se herättää vihaa. Kestä se. Olen ollut paljon yksin kun jätin nämä suhteet. Silti voin nyt paremmin. Suojaa itseäsi. Ala ystävyyteen vain lempeän, teeskentelemättömän ihmisen kanssa. Havainnoi, millainen on olosi. Ei ole oikein, että voit huonosti. Kohtele itdeäsi hyvin, ravinto lepo ja liikkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä37729 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos erityisherkkyys on sitä, että tunnistaa helposti tunnetiloja, pohtii asioita, ei pysty nukkumaan melussa ja valoisassa, kuormittuu stressistä, jännittää esiintymistä yms. niin silloin varmaan noin 95% kaikista ihmisistä on erityisherkkiä.
Ei ole vain noita. Kannattaisi lukea noita kirjoja.
No ainakin se testin listaus ja ne asiat, mitä siinä on pätevät todella moneen ihmiseen, jotka ulospäin ainakin elävät ihan normaalia elämää.
Pitäisi puhua enemmän kaikkien ihmisten hyvästä kohtelusta ja jokaisen empaattisesta kohtaamisesta, eikä vain erityisherkkien huomioinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi puhua enemmän kaikkien ihmisten hyvästä kohtelusta ja jokaisen empaattisesta kohtaamisesta, eikä vain erityisherkkien huomioinnista.
Aidot erityisherkät nimenomaan liputtavat hyvän kohtelun, kunnioittavan kohtaamisen ja empatian puolesta ihan kaikkien ihmisten kohdalla. Jos olet lukenut tämän ketjun erityisherkkien vastauksia, niin moni on halunnut ylläpitää hyvää ilmapiiriä ja auttaa muita oman jaksamisensa uhallakin. Persoonaltaan häiriintyneet ja huomionhakuiset "erityisherkät", jotka vaativat empatiaa ja huomiota ainoastaan itselleen, eivät kuulu tähän keskusteluun ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi puhua enemmän kaikkien ihmisten hyvästä kohtelusta ja jokaisen empaattisesta kohtaamisesta, eikä vain erityisherkkien huomioinnista.
Aidot erityisherkät nimenomaan liputtavat hyvän kohtelun, kunnioittavan kohtaamisen ja empatian puolesta ihan kaikkien ihmisten kohdalla. Jos olet lukenut tämän ketjun erityisherkkien vastauksia, niin moni on halunnut ylläpitää hyvää ilmapiiriä ja auttaa muita oman jaksamisensa uhallakin. Persoonaltaan häiriintyneet ja huomionhakuiset "erityisherkät", jotka vaativat empatiaa ja huomiota ainoastaan itselleen, eivät kuulu tähän keskusteluun ollenkaan.
Nämä huomionhakuiset ovat kuitenkin korostetusti esillä erityisherkkinä - myös tässä ketjussa ja todellisessa elämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä herkkyyteen saa helpotusta vuosien myötä, mutta alle 40-vuotiasta se ei varmasti lohduta. Silloin kun haluaisi luoda ja olla aktiivinen. Antaisin ohjeeksi, että opettele valikoimaan ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä. Itse olen ollut vuosikaudet ihmiskontakteissa, joissa liian kilttinä olin se jota hyväksikäytettiin niin taloudellisesti kuin tunnetasolla. Olen nainen. Juuri naistuttavissa oli jatkuvaa avuliaisuuteni ja kuuntelevan empaattisuuteni hyväksikäyttöä. Irtaantuminen on ollut erittöin raskasta ja ole valmis vihanpurkauksiin. Kun et ole enää käytettävissä, se herättää vihaa. Kestä se. Olen ollut paljon yksin kun jätin nämä suhteet. Silti voin nyt paremmin. Suojaa itseäsi. Ala ystävyyteen vain lempeän, teeskentelemättömän ihmisen kanssa. Havainnoi, millainen on olosi. Ei ole oikein, että voit huonosti. Kohtele itdeäsi hyvin, ravinto lepo ja liikkuminen.
Hyviä huomioita. Tuota ihmisten valikoimisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Toki se on tärkeää yhtä lailla myös ei-eritysherkille, koska yksipuoliset ja myrkylliset ihmissuhteet ovat vahingollisia ihan kaikille meistä. Monta kertaa törmäsin itse omissa ystävyyssuhteissani siihen, että yhtäältä minua ihailtiin ja pidettiin suorastaan pyhimysmäisen hyvänä ihmisenä, toisaalta taas "vähän nolona" ja sellaisena, joka on "vähän tommonen outo". Ymmärsin, että minusta ei pidetty omana itsenäni vaan minut tarvittiin ainoastaan kuuntelijaksi, terapeutiksi, sparraajaksi ja neuvonantajaksi. Erityisherkkänä on joskus vaikeaa olla huomioimatta ihmisten murheita ja pahaa oloa mutta rajat on pakko vetää johonkin kohtaan. Ei kenenkään tarvitse tyytyä "ystävyyssuhteisiin", joissa oma rooli on olla vain sekä toisen tukikeppi että outo reppana, jonka rinnalla voi tuntea olevansa jännä ja hyvä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä herkkyyteen saa helpotusta vuosien myötä, mutta alle 40-vuotiasta se ei varmasti lohduta. Silloin kun haluaisi luoda ja olla aktiivinen. Antaisin ohjeeksi, että opettele valikoimaan ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä. Itse olen ollut vuosikaudet ihmiskontakteissa, joissa liian kilttinä olin se jota hyväksikäytettiin niin taloudellisesti kuin tunnetasolla. Olen nainen. Juuri naistuttavissa oli jatkuvaa avuliaisuuteni ja kuuntelevan empaattisuuteni hyväksikäyttöä. Irtaantuminen on ollut erittöin raskasta ja ole valmis vihanpurkauksiin. Kun et ole enää käytettävissä, se herättää vihaa. Kestä se. Olen ollut paljon yksin kun jätin nämä suhteet. Silti voin nyt paremmin. Suojaa itseäsi. Ala ystävyyteen vain lempeän, teeskentelemättömän ihmisen kanssa. Havainnoi, millainen on olosi. Ei ole oikein, että voit huonosti. Kohtele itdeäsi hyvin, ravinto lepo ja liikkuminen.
Hyviä huomioita. Tuota ihmisten valikoimisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Toki se on tärkeää yhtä lailla myös ei-eritysherkille, koska yksipuoliset ja myrkylliset ihmissuhteet ovat vahingollisia ihan kaikille meistä. Monta kertaa törmäsin itse omissa ystävyyssuhteissani siihen, että yhtäältä minua ihailtiin ja pidettiin suorastaan pyhimysmäisen hyvänä ihmisenä, toisaalta taas "vähän nolona" ja sellaisena, joka on "vähän tommonen outo". Ymmärsin, että minusta ei pidetty omana itsenäni vaan minut tarvittiin ainoastaan kuuntelijaksi, terapeutiksi, sparraajaksi ja neuvonantajaksi. Erityisherkkänä on joskus vaikeaa olla huomioimatta ihmisten murheita ja pahaa oloa mutta rajat on pakko vetää johonkin kohtaan. Ei kenenkään tarvitse tyytyä "ystävyyssuhteisiin", joissa oma rooli on olla vain sekä toisen tukikeppi että outo reppana, jonka rinnalla voi tuntea olevansa jännä ja hyvä tyyppi.
Ei muiden murheiden kuuntelijaksi joutuvan tarvitse edes olla erityisherkkä.
Tässä ketjussa ei edelleenkään ole tullut esiin mitään sellaista erityisherkän ominaisuutta, mikä voisi päteä myös keneen tahansa tavalliseen ihmiseen. Paitsi nuo aivan selkeästi persoonallisuus- tai ahdistuneisuushäiriöön tai traumaan liittyvät äärioireet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi puhua enemmän kaikkien ihmisten hyvästä kohtelusta ja jokaisen empaattisesta kohtaamisesta, eikä vain erityisherkkien huomioinnista.
Aidot erityisherkät nimenomaan liputtavat hyvän kohtelun, kunnioittavan kohtaamisen ja empatian puolesta ihan kaikkien ihmisten kohdalla. Jos olet lukenut tämän ketjun erityisherkkien vastauksia, niin moni on halunnut ylläpitää hyvää ilmapiiriä ja auttaa muita oman jaksamisensa uhallakin. Persoonaltaan häiriintyneet ja huomionhakuiset "erityisherkät", jotka vaativat empatiaa ja huomiota ainoastaan itselleen, eivät kuulu tähän keskusteluun ollenkaan.
Nämä huomionhakuiset ovat kuitenkin korostetusti esillä erityisherkkinä - myös tässä ketjussa ja todellisessa elämässäkin.
Mutta he eivät välttämättä edes ole erityisherkkiä. Tuntuu tympeältä, että juuri tämän porukan takia kaikki erityisherkät leimataan epävakaiksi ja itsekeskeisiksi draamanarkkareiksi. En tiedä, miksi se on juuri erityisherkkyys, mikä ärsyttää ja provosoi ihmisiä niin paljon, että aiheesta ei voi keskustella ilman jatkuvaa stereotypisointia, vähättelyä ja ivaamista. Enkä nyt viittaa siihen, että sinä teet niin - toteamuksesi on täysin asiallinen. Kunhan vein pohdintaa vähän pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa ei edelleenkään ole tullut esiin mitään sellaista erityisherkän ominaisuutta, mikä voisi päteä myös keneen tahansa tavalliseen ihmiseen. Paitsi nuo aivan selkeästi persoonallisuus- tai ahdistuneisuushäiriöön tai traumaan liittyvät äärioireet.
Siis mikä ei voisi päteä kehen hyvänsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä herkkyyteen saa helpotusta vuosien myötä, mutta alle 40-vuotiasta se ei varmasti lohduta. Silloin kun haluaisi luoda ja olla aktiivinen. Antaisin ohjeeksi, että opettele valikoimaan ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä. Itse olen ollut vuosikaudet ihmiskontakteissa, joissa liian kilttinä olin se jota hyväksikäytettiin niin taloudellisesti kuin tunnetasolla. Olen nainen. Juuri naistuttavissa oli jatkuvaa avuliaisuuteni ja kuuntelevan empaattisuuteni hyväksikäyttöä. Irtaantuminen on ollut erittöin raskasta ja ole valmis vihanpurkauksiin. Kun et ole enää käytettävissä, se herättää vihaa. Kestä se. Olen ollut paljon yksin kun jätin nämä suhteet. Silti voin nyt paremmin. Suojaa itseäsi. Ala ystävyyteen vain lempeän, teeskentelemättömän ihmisen kanssa. Havainnoi, millainen on olosi. Ei ole oikein, että voit huonosti. Kohtele itdeäsi hyvin, ravinto lepo ja liikkuminen.
Hyviä huomioita. Tuota ihmisten valikoimisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Toki se on tärkeää yhtä lailla myös ei-eritysherkille, koska yksipuoliset ja myrkylliset ihmissuhteet ovat vahingollisia ihan kaikille meistä. Monta kertaa törmäsin itse omissa ystävyyssuhteissani siihen, että yhtäältä minua ihailtiin ja pidettiin suorastaan pyhimysmäisen hyvänä ihmisenä, toisaalta taas "vähän nolona" ja sellaisena, joka on "vähän tommonen outo". Ymmärsin, että minusta ei pidetty omana itsenäni vaan minut tarvittiin ainoastaan kuuntelijaksi, terapeutiksi, sparraajaksi ja neuvonantajaksi. Erityisherkkänä on joskus vaikeaa olla huomioimatta ihmisten murheita ja pahaa oloa mutta rajat on pakko vetää johonkin kohtaan. Ei kenenkään tarvitse tyytyä "ystävyyssuhteisiin", joissa oma rooli on olla vain sekä toisen tukikeppi että outo reppana, jonka rinnalla voi tuntea olevansa jännä ja hyvä tyyppi.
Ei muiden murheiden kuuntelijaksi joutuvan tarvitse edes olla erityisherkkä.
Ei tarvitsekaan. Erityisherkkä voi vain olla "alttiimpi" tällaiseen rooliin joutumiselle, koska on tunnollinen, kantaa huolta ympäristön hyvinvoinnista ja aistii toisten tunnetiloja herkästi. En mielestäni väittänytkään, että vain erityisherkät joutuvat kuuntelemaan muiden murheita.
"saan sätkyjä"
miten sätkit? kiihottavasti vai herkästi?