Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?

Käyttäjä37729 kirjoitti:

Nuo testit eivät minustakaan ole kovin hyviä. Aronin kirjoja vasta luettani sain syvällisemmän käsityksen erityisherkkyydestä itsekin. Kirjoissa on selitetty, miten erityisherkyys näkyy aivoalueilla, miten sensitiivisyys näkyy jo pikkuvauvoissa, ja kaikenlaisia esimerkkejä, joista kyllä tunnistin itseni heti. Sellasia jänniä pikkujuttuja oli sivutolkulla. Siis sellaisia, joista olin ajatellut, että vain minulla on.

Kyllä monet varmasti ovatkin herkkiä, mutta kyllähän herkkyydessä on aika suuria eroja ihmisten välillä. On eri asia jäädä pohtimaan toisen loukkaavia sanoja/ikävää pikkutapahtumaa vaikka vuodeksi kuin muutamaksi päiväksi, kuormittua juhlissa niin paljon ihmisistä (vaikka olis mukaviakin), valoista ja musiikista että ihan oikeasti pitää käydä kylppärissä yksin rauhoittumassa, versus se että vähemmän herkkä vois vaikka juhlien jälkeen nähdä kavereita kahvilassa tuntematta oloaan ollenkaan ylikierroksilla olevaksi. Itselläni nousee stressikerroin heti jos viikonloppuna vaikka kaksi sosiaalista menoa kun taas vähemmän herkkä kaverini juoksee monissa sosiaalisissa tapahtumissa useana päivänä viikossa (tai ei nyt korona-aikana).

Itse olen koko ikäni kuunnellut, että pohdin kaikkea liikaa, olen liian herkkä, murehdin liikaa, minun on vaikea suorittaa tehtävää, jos joku katsoo, näen helposti roolien läpi. Otan helposti mielessäni vastuun asioista. esim lukiossa surin aina miten vaihtarit viihtyvät koulussamme, ei kai heillä ole ulkopuolinen olo jne vaikka en edes tuntenut heitä. Riitti että he olivat samassa tilassa. Kannoin heistä huolta, vaikka kyse oli tuikituntenattomiata eikä heillä näyttänyt olevan hätää. Usein vaikka asiakaspalvelutilanteessa minua kohtaan olisi toimittu väärin, ja jos hän on ystävällinen, en koskaan suutu, koska tunnen niin paljon enpatiaa häntä kohtaan kun hän on tehnyt virheen jne. Näitä esimerkkejä olis vaikka kuinka.

Tuo kritisoimasi testi oli juuri sen Elaine Aaronin testi joka perustuu hänen kirjaansa. Huomasitko sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä herkkyyteen saa helpotusta vuosien myötä, mutta alle 40-vuotiasta se ei varmasti lohduta. Silloin kun haluaisi luoda ja olla aktiivinen. Antaisin ohjeeksi, että opettele valikoimaan ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä. Itse olen ollut vuosikaudet ihmiskontakteissa, joissa liian kilttinä olin se jota hyväksikäytettiin niin taloudellisesti kuin tunnetasolla. Olen nainen. Juuri naistuttavissa oli jatkuvaa avuliaisuuteni ja kuuntelevan empaattisuuteni hyväksikäyttöä. Irtaantuminen on ollut erittöin raskasta ja ole valmis vihanpurkauksiin. Kun et ole enää käytettävissä, se herättää vihaa. Kestä se. Olen ollut paljon yksin kun jätin nämä suhteet. Silti voin nyt paremmin. Suojaa itseäsi. Ala ystävyyteen vain lempeän, teeskentelemättömän ihmisen kanssa. Havainnoi, millainen on olosi. Ei ole oikein, että voit huonosti. Kohtele itdeäsi hyvin, ravinto lepo ja liikkuminen.

Hyviä huomioita. Tuota ihmisten valikoimisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Toki se on tärkeää yhtä lailla myös ei-eritysherkille, koska yksipuoliset ja myrkylliset ihmissuhteet ovat vahingollisia ihan kaikille meistä. Monta kertaa törmäsin itse omissa ystävyyssuhteissani siihen, että yhtäältä minua ihailtiin ja pidettiin suorastaan pyhimysmäisen hyvänä ihmisenä, toisaalta taas "vähän nolona" ja sellaisena, joka on "vähän tommonen outo". Ymmärsin, että minusta ei pidetty omana itsenäni vaan minut tarvittiin ainoastaan kuuntelijaksi, terapeutiksi, sparraajaksi ja neuvonantajaksi. Erityisherkkänä on joskus vaikeaa olla huomioimatta ihmisten murheita ja pahaa oloa mutta rajat on pakko vetää johonkin kohtaan. Ei kenenkään tarvitse tyytyä "ystävyyssuhteisiin", joissa oma rooli on olla vain sekä toisen tukikeppi että outo reppana, jonka rinnalla voi tuntea olevansa jännä ja hyvä tyyppi.

Ei muiden murheiden kuuntelijaksi joutuvan tarvitse edes olla erityisherkkä.

Ei tarvitsekaan. Erityisherkkä voi vain olla "alttiimpi" tällaiseen rooliin joutumiselle, koska on tunnollinen, kantaa huolta ympäristön hyvinvoinnista ja aistii toisten tunnetiloja herkästi. En mielestäni väittänytkään, että vain erityisherkät joutuvat kuuntelemaan muiden murheita.

Moni muukin ominaisuus kuin herkkyys voi ”altistaa” ihmisen tällaiseen rooliin joutumiseen. En niele väitettäsi, että erityisherkkä erityisesti joutuu tähän rooliin. Moni täälläkin on tuonut ilmi, että välttelee ihmisten seuraa - miten hän sitten jatkuvasti joutuisi tykemaan kaikkia, kun nyhjää neljän seinän sisällä yksin eikä edes tunne ketään?

Erityisherkkyyden tajusin omalla kohdallani noin parikymppisenä ja se kyllä helpotti tietyllä tavalla ymmärtämään paremmin itseäni. Itse koen että herkkyys on vaikuttanut elämässäni ihan kaikkeen, en esim. Nuorena voinut lähteä vaikkapa ison porukan kanssa reissuun, koska tiesin etten nukkuisi hetkeäkään niin hälyisessä ja levottomassa ympäristössä. Korvatulppia olen käyttänyt noin puolet elämästäni, en pysty nukahtamaan jos kuulen pienenkin äänen, lisäksi keskushermosto ylivirityyy todella helposti, jos puhun vaikka illalla puhelimessa, saatan valvoa koko yön. Lapsen saaminen laittoi minut täysin sekaisin muutamaksi vuodeksi, liikaa aistiräsykkeitä ja liian vähän lepoa. Erikin tuli koska en kestänyt sitä jatkuvaa toisen tunnetilojen analysointia ja liian kovaa puhetta ym. Voin sanoa että tuntuu pahalta jos joku vähättelee tätä ominaisuutta, koska itse en koe aina tätä muuksi kuin riesaksi, vaikkakin paljon myös hyvääkin tästä voi löytää. Olen alalla jossa on hyötyä siitä, että pystyy helposti aistimaan toisen tunteet ja olemaan täysin läsnä hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi puhua enemmän kaikkien ihmisten hyvästä kohtelusta ja jokaisen empaattisesta kohtaamisesta, eikä vain erityisherkkien huomioinnista.

Aidot erityisherkät nimenomaan liputtavat hyvän kohtelun, kunnioittavan kohtaamisen ja empatian puolesta ihan kaikkien ihmisten kohdalla. Jos olet lukenut tämän ketjun erityisherkkien vastauksia, niin moni on halunnut ylläpitää hyvää ilmapiiriä ja auttaa muita oman jaksamisensa uhallakin. Persoonaltaan häiriintyneet ja huomionhakuiset "erityisherkät", jotka vaativat empatiaa ja huomiota ainoastaan itselleen, eivät kuulu tähän keskusteluun ollenkaan.

Nämä huomionhakuiset ovat kuitenkin korostetusti esillä erityisherkkinä - myös tässä ketjussa ja todellisessa elämässäkin.

Mutta he eivät välttämättä edes ole erityisherkkiä. Tuntuu tympeältä, että juuri tämän porukan takia kaikki erityisherkät leimataan epävakaiksi ja itsekeskeisiksi draamanarkkareiksi. En tiedä, miksi se on juuri erityisherkkyys, mikä ärsyttää ja provosoi ihmisiä niin paljon, että aiheesta ei voi keskustella ilman jatkuvaa stereotypisointia, vähättelyä ja ivaamista. Enkä nyt viittaa siihen, että sinä teet niin - toteamuksesi on täysin asiallinen. Kunhan vein pohdintaa vähän pidemmälle.

Jos he kokevat olevansa ? Siis, voitko sinä väittää että itse voit määritellä itsesi erityisherkäksi, mutta toinen, mielestäsi vääränlainen, ei saa määritellä itseään sellaiseksi. Etenkin, kun itse Aaroninkin määritelmä on hyvin epätarkka, eikä hänen tukimuksensa edes täytä mitään tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkkejä, vaan häilyy neurologian, käyttäytymistieteen, psykologian ym. välillä ilman mitään tieteellistä näyttöä.

Erityisherkkyys ja siitä johtuva kuormittuminen ei ole minulla helpottanut iän myötä. Elämä on välillä tod raskasta mutta on vaan jaksettava päivästä toiseen. Olen aikuisopiskelija, valmistun nyt keväällä 2021,opintoja sekä sivussa työpätkiä täkana 3 vuotta. . 2 teiniä kotona 24/7 mutta jaksettava vaan on kun ei ole tukiverkkoja. Aikanaan olisin voinut valita jäänkö masentumaan ja hengaa kotiin mutta tiesin että se olisi vienyt liian alas. Omaa aikaa on yöllä nukkuessa sekä lenkkeillessä, tilanne helpottanee kun jään yksin asumaan aikanaan, siihen asti show must go on. Päivä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä herkkyyteen saa helpotusta vuosien myötä, mutta alle 40-vuotiasta se ei varmasti lohduta. Silloin kun haluaisi luoda ja olla aktiivinen. Antaisin ohjeeksi, että opettele valikoimaan ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä. Itse olen ollut vuosikaudet ihmiskontakteissa, joissa liian kilttinä olin se jota hyväksikäytettiin niin taloudellisesti kuin tunnetasolla. Olen nainen. Juuri naistuttavissa oli jatkuvaa avuliaisuuteni ja kuuntelevan empaattisuuteni hyväksikäyttöä. Irtaantuminen on ollut erittöin raskasta ja ole valmis vihanpurkauksiin. Kun et ole enää käytettävissä, se herättää vihaa. Kestä se. Olen ollut paljon yksin kun jätin nämä suhteet. Silti voin nyt paremmin. Suojaa itseäsi. Ala ystävyyteen vain lempeän, teeskentelemättömän ihmisen kanssa. Havainnoi, millainen on olosi. Ei ole oikein, että voit huonosti. Kohtele itdeäsi hyvin, ravinto lepo ja liikkuminen.

Hyviä huomioita. Tuota ihmisten valikoimisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Toki se on tärkeää yhtä lailla myös ei-eritysherkille, koska yksipuoliset ja myrkylliset ihmissuhteet ovat vahingollisia ihan kaikille meistä. Monta kertaa törmäsin itse omissa ystävyyssuhteissani siihen, että yhtäältä minua ihailtiin ja pidettiin suorastaan pyhimysmäisen hyvänä ihmisenä, toisaalta taas "vähän nolona" ja sellaisena, joka on "vähän tommonen outo". Ymmärsin, että minusta ei pidetty omana itsenäni vaan minut tarvittiin ainoastaan kuuntelijaksi, terapeutiksi, sparraajaksi ja neuvonantajaksi. Erityisherkkänä on joskus vaikeaa olla huomioimatta ihmisten murheita ja pahaa oloa mutta rajat on pakko vetää johonkin kohtaan. Ei kenenkään tarvitse tyytyä "ystävyyssuhteisiin", joissa oma rooli on olla vain sekä toisen tukikeppi että outo reppana, jonka rinnalla voi tuntea olevansa jännä ja hyvä tyyppi.

Ei muiden murheiden kuuntelijaksi joutuvan tarvitse edes olla erityisherkkä.

Ei tarvitsekaan. Erityisherkkä voi vain olla "alttiimpi" tällaiseen rooliin joutumiselle, koska on tunnollinen, kantaa huolta ympäristön hyvinvoinnista ja aistii toisten tunnetiloja herkästi. En mielestäni väittänytkään, että vain erityisherkät joutuvat kuuntelemaan muiden murheita.

Sosiaalinen ekstrovertti, joka ei ole erityisherkkä ja on paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, voi olla todella tarkka tunnetilojen aistimisessa, nonverbaalisen viestinnän lukemisessa, ihmistuntemuksessa ja käytöksensä sovittamisessa toisen mukaan. Se ei ole mikään korostuneen erityisesti ”erityisherkkien” ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä herkkyyteen saa helpotusta vuosien myötä, mutta alle 40-vuotiasta se ei varmasti lohduta. Silloin kun haluaisi luoda ja olla aktiivinen. Antaisin ohjeeksi, että opettele valikoimaan ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä. Itse olen ollut vuosikaudet ihmiskontakteissa, joissa liian kilttinä olin se jota hyväksikäytettiin niin taloudellisesti kuin tunnetasolla. Olen nainen. Juuri naistuttavissa oli jatkuvaa avuliaisuuteni ja kuuntelevan empaattisuuteni hyväksikäyttöä. Irtaantuminen on ollut erittöin raskasta ja ole valmis vihanpurkauksiin. Kun et ole enää käytettävissä, se herättää vihaa. Kestä se. Olen ollut paljon yksin kun jätin nämä suhteet. Silti voin nyt paremmin. Suojaa itseäsi. Ala ystävyyteen vain lempeän, teeskentelemättömän ihmisen kanssa. Havainnoi, millainen on olosi. Ei ole oikein, että voit huonosti. Kohtele itdeäsi hyvin, ravinto lepo ja liikkuminen.

Hyviä huomioita. Tuota ihmisten valikoimisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Toki se on tärkeää yhtä lailla myös ei-eritysherkille, koska yksipuoliset ja myrkylliset ihmissuhteet ovat vahingollisia ihan kaikille meistä. Monta kertaa törmäsin itse omissa ystävyyssuhteissani siihen, että yhtäältä minua ihailtiin ja pidettiin suorastaan pyhimysmäisen hyvänä ihmisenä, toisaalta taas "vähän nolona" ja sellaisena, joka on "vähän tommonen outo". Ymmärsin, että minusta ei pidetty omana itsenäni vaan minut tarvittiin ainoastaan kuuntelijaksi, terapeutiksi, sparraajaksi ja neuvonantajaksi. Erityisherkkänä on joskus vaikeaa olla huomioimatta ihmisten murheita ja pahaa oloa mutta rajat on pakko vetää johonkin kohtaan. Ei kenenkään tarvitse tyytyä "ystävyyssuhteisiin", joissa oma rooli on olla vain sekä toisen tukikeppi että outo reppana, jonka rinnalla voi tuntea olevansa jännä ja hyvä tyyppi.

Ei muiden murheiden kuuntelijaksi joutuvan tarvitse edes olla erityisherkkä.

Ei tarvitsekaan. Erityisherkkä voi vain olla "alttiimpi" tällaiseen rooliin joutumiselle, koska on tunnollinen, kantaa huolta ympäristön hyvinvoinnista ja aistii toisten tunnetiloja herkästi. En mielestäni väittänytkään, että vain erityisherkät joutuvat kuuntelemaan muiden murheita.

Sosiaalinen ekstrovertti, joka ei ole erityisherkkä ja on paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, voi olla todella tarkka tunnetilojen aistimisessa, nonverbaalisen viestinnän lukemisessa, ihmistuntemuksessa ja käytöksensä sovittamisessa toisen mukaan. Se ei ole mikään korostuneen erityisesti ”erityisherkkien” ominaisuus.

Onko joku väittänyt, että näin olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyyteen kuuluu monenlaista, mutta kirjoittamasi perusteella tuntuu, että sinulla voisi olla taustalla muutakin. Erityisesti tuo ajantajuun liittyvä haaste ja sosiaalisten suhteiden luomisen hankaluudet viittaavat kyllä ehkä johonkin muuhunkin. Onko sinulla kontaktia (nuorten) psykiatriaan? Monenlaiset haasteet ovat ratkaistavissa, mutta ensin pitää tietää, mitkä ne haasteet ovat.

Kontakti ollut psykiatriaan jostain 12-vuotiaasta alkaen, olen ollut osastohoidossa ja terapiassa ym., mutta ainoa mitä neuropsykologi ja psykiatri ovat maininneet on vaikea masennus ja sensitiivisyys.

Viimeisimmissä tutkimuspapereissa lukee ”huomattavaa sensitiivisyyttä”.

Vakava masennus on erittäin, ERITTÄIN vaikea tila. Been there! Siitä voi kuitenkin PARANTUA TÄYSIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä herkkyyteen saa helpotusta vuosien myötä, mutta alle 40-vuotiasta se ei varmasti lohduta. Silloin kun haluaisi luoda ja olla aktiivinen. Antaisin ohjeeksi, että opettele valikoimaan ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä. Itse olen ollut vuosikaudet ihmiskontakteissa, joissa liian kilttinä olin se jota hyväksikäytettiin niin taloudellisesti kuin tunnetasolla. Olen nainen. Juuri naistuttavissa oli jatkuvaa avuliaisuuteni ja kuuntelevan empaattisuuteni hyväksikäyttöä. Irtaantuminen on ollut erittöin raskasta ja ole valmis vihanpurkauksiin. Kun et ole enää käytettävissä, se herättää vihaa. Kestä se. Olen ollut paljon yksin kun jätin nämä suhteet. Silti voin nyt paremmin. Suojaa itseäsi. Ala ystävyyteen vain lempeän, teeskentelemättömän ihmisen kanssa. Havainnoi, millainen on olosi. Ei ole oikein, että voit huonosti. Kohtele itdeäsi hyvin, ravinto lepo ja liikkuminen.

Hyviä huomioita. Tuota ihmisten valikoimisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Toki se on tärkeää yhtä lailla myös ei-eritysherkille, koska yksipuoliset ja myrkylliset ihmissuhteet ovat vahingollisia ihan kaikille meistä. Monta kertaa törmäsin itse omissa ystävyyssuhteissani siihen, että yhtäältä minua ihailtiin ja pidettiin suorastaan pyhimysmäisen hyvänä ihmisenä, toisaalta taas "vähän nolona" ja sellaisena, joka on "vähän tommonen outo". Ymmärsin, että minusta ei pidetty omana itsenäni vaan minut tarvittiin ainoastaan kuuntelijaksi, terapeutiksi, sparraajaksi ja neuvonantajaksi. Erityisherkkänä on joskus vaikeaa olla huomioimatta ihmisten murheita ja pahaa oloa mutta rajat on pakko vetää johonkin kohtaan. Ei kenenkään tarvitse tyytyä "ystävyyssuhteisiin", joissa oma rooli on olla vain sekä toisen tukikeppi että outo reppana, jonka rinnalla voi tuntea olevansa jännä ja hyvä tyyppi.

Ei muiden murheiden kuuntelijaksi joutuvan tarvitse edes olla erityisherkkä.

Ei tarvitsekaan. Erityisherkkä voi vain olla "alttiimpi" tällaiseen rooliin joutumiselle, koska on tunnollinen, kantaa huolta ympäristön hyvinvoinnista ja aistii toisten tunnetiloja herkästi. En mielestäni väittänytkään, että vain erityisherkät joutuvat kuuntelemaan muiden murheita.

Sosiaalinen ekstrovertti, joka ei ole erityisherkkä ja on paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, voi olla todella tarkka tunnetilojen aistimisessa, nonverbaalisen viestinnän lukemisessa, ihmistuntemuksessa ja käytöksensä sovittamisessa toisen mukaan. Se ei ole mikään korostuneen erityisesti ”erityisherkkien” ominaisuus.

Onko joku väittänyt, että näin olisi?

No mikä sitten on? Eikös tätä ole täälläkin monessa viestissä toitotettu, että nimenomaan erityisherkän vahvuus olisi tunteiden lukeminen. Ja nyt se onkin vain ominaisuus, jota voi olla erityisherkällä ja ihan kenellä vain muullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä herkkyyteen saa helpotusta vuosien myötä, mutta alle 40-vuotiasta se ei varmasti lohduta. Silloin kun haluaisi luoda ja olla aktiivinen. Antaisin ohjeeksi, että opettele valikoimaan ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä. Itse olen ollut vuosikaudet ihmiskontakteissa, joissa liian kilttinä olin se jota hyväksikäytettiin niin taloudellisesti kuin tunnetasolla. Olen nainen. Juuri naistuttavissa oli jatkuvaa avuliaisuuteni ja kuuntelevan empaattisuuteni hyväksikäyttöä. Irtaantuminen on ollut erittöin raskasta ja ole valmis vihanpurkauksiin. Kun et ole enää käytettävissä, se herättää vihaa. Kestä se. Olen ollut paljon yksin kun jätin nämä suhteet. Silti voin nyt paremmin. Suojaa itseäsi. Ala ystävyyteen vain lempeän, teeskentelemättömän ihmisen kanssa. Havainnoi, millainen on olosi. Ei ole oikein, että voit huonosti. Kohtele itdeäsi hyvin, ravinto lepo ja liikkuminen.

Hyviä huomioita. Tuota ihmisten valikoimisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Toki se on tärkeää yhtä lailla myös ei-eritysherkille, koska yksipuoliset ja myrkylliset ihmissuhteet ovat vahingollisia ihan kaikille meistä. Monta kertaa törmäsin itse omissa ystävyyssuhteissani siihen, että yhtäältä minua ihailtiin ja pidettiin suorastaan pyhimysmäisen hyvänä ihmisenä, toisaalta taas "vähän nolona" ja sellaisena, joka on "vähän tommonen outo". Ymmärsin, että minusta ei pidetty omana itsenäni vaan minut tarvittiin ainoastaan kuuntelijaksi, terapeutiksi, sparraajaksi ja neuvonantajaksi. Erityisherkkänä on joskus vaikeaa olla huomioimatta ihmisten murheita ja pahaa oloa mutta rajat on pakko vetää johonkin kohtaan. Ei kenenkään tarvitse tyytyä "ystävyyssuhteisiin", joissa oma rooli on olla vain sekä toisen tukikeppi että outo reppana, jonka rinnalla voi tuntea olevansa jännä ja hyvä tyyppi.

Ei muiden murheiden kuuntelijaksi joutuvan tarvitse edes olla erityisherkkä.

Ei tarvitsekaan. Erityisherkkä voi vain olla "alttiimpi" tällaiseen rooliin joutumiselle, koska on tunnollinen, kantaa huolta ympäristön hyvinvoinnista ja aistii toisten tunnetiloja herkästi. En mielestäni väittänytkään, että vain erityisherkät joutuvat kuuntelemaan muiden murheita.

Sosiaalinen ekstrovertti, joka ei ole erityisherkkä ja on paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, voi olla todella tarkka tunnetilojen aistimisessa, nonverbaalisen viestinnän lukemisessa, ihmistuntemuksessa ja käytöksensä sovittamisessa toisen mukaan. Se ei ole mikään korostuneen erityisesti ”erityisherkkien” ominaisuus.

Onko joku väittänyt, että näin olisi?

No mikä sitten on? Eikös tätä ole täälläkin monessa viestissä toitotettu, että nimenomaan erityisherkän vahvuus olisi tunteiden lukeminen. Ja nyt se onkin vain ominaisuus, jota voi olla erityisherkällä ja ihan kenellä vain muullakin.

Tunteiden lukeminen on eriasia kuin tunteiden aistiminen vahvasti ja kokeminen. Esim. Jos joku on todella vihainen tai surullinen, voi erityisherkkä tuntea nämä tunteet niin vahvasti että alkaa itse kokemaan jopa fyysisiä tuntemuksia ja oireita. Tunnetila voi myös jäädä tunneiksi tai päiviksi ns päälle eli täten se kuormittaa todella paljon tälläistä vahvasti herkkää ihmistä. Jopa toimintakyky voi mennä täysin toisten tunnetaakkojen kantamisen vuoksi. Tämä ei myöskään ole asia, jonka voi itse valita, vaan kuormitus tapahtuu halusi tai ei. Toki voi oppia paremmin käsittelemään tunteita.

Miten voi olla näin paljon erityisherkkiä? Mitä saatte siitä, että kutsutte itseänne erityisherkäksi? Kysyn tämän siksi, että olen lukenut kyllä aiheesta ja voisin hyvinkin kutsua itseäni erityisherkäksi ominaisuuksieni perusteella, mutta en todellakaan sitä tee. Minä olen minä ja olen omanlaiseni, mutta en halua mihinkään kategoriaan. Olen sitä mieltä, että koko eritysherkkyyttä ei ole edes olemassa. Keksitty ”diagnoosi”.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla näin paljon erityisherkkiä? Mitä saatte siitä, että kutsutte itseänne erityisherkäksi? Kysyn tämän siksi, että olen lukenut kyllä aiheesta ja voisin hyvinkin kutsua itseäni erityisherkäksi ominaisuuksieni perusteella, mutta en todellakaan sitä tee. Minä olen minä ja olen omanlaiseni, mutta en halua mihinkään kategoriaan. Olen sitä mieltä, että koko eritysherkkyyttä ei ole edes olemassa. Keksitty ”diagnoosi”.

Eiköhän tässä taustalla ole halu ymmärtää paremmin itseään, jotta olisi helpompi sopeutua elämään täällä maailmassa, jossa kuitenkin valtaosa ihmisistä on enemmän tai vähemmän sosiaalisia ja myös saavat voimaa toisten ihmisten seurasta ja pystyvät toimimaan joka päivä esim töissä ihmisten kanssa kuormittumatta ja menettämättä yöunia sen vuoksi. Mielestäni erityisherkkyydessä ei ole mitään vikaa, vaan se on vain yksi sana kuvaamaan hyvin herkän ihmisen mielenmaailmaa ja lisäämään muiden ymmärrystä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla näin paljon erityisherkkiä? Mitä saatte siitä, että kutsutte itseänne erityisherkäksi? Kysyn tämän siksi, että olen lukenut kyllä aiheesta ja voisin hyvinkin kutsua itseäni erityisherkäksi ominaisuuksieni perusteella, mutta en todellakaan sitä tee. Minä olen minä ja olen omanlaiseni, mutta en halua mihinkään kategoriaan. Olen sitä mieltä, että koko eritysherkkyyttä ei ole edes olemassa. Keksitty ”diagnoosi”.

Eiköhän tässä taustalla ole halu ymmärtää paremmin itseään, jotta olisi helpompi sopeutua elämään täällä maailmassa, jossa kuitenkin valtaosa ihmisistä on enemmän tai vähemmän sosiaalisia ja myös saavat voimaa toisten ihmisten seurasta ja pystyvät toimimaan joka päivä esim töissä ihmisten kanssa kuormittumatta ja menettämättä yöunia sen vuoksi. Mielestäni erityisherkkyydessä ei ole mitään vikaa, vaan se on vain yksi sana kuvaamaan hyvin herkän ihmisen mielenmaailmaa ja lisäämään muiden ymmärrystä asiasta.

Se ei todellakaan lisää muiden ymmärrystä. Päinvastoin, sitä alkaa nähdä helpommin ihmisen ”erityisherkkyyden” määritelmänä, eikä yksilönä omine ominaisuuksineen. Sitten sitä alkaa ihmettelemään, että eikös tällä eh:lla nyt olekaan tätä ja tätä ominaisuutta, kun se nyt on sellainen herkkä, jonka pitäisi olla tietynlainen. Huono ja tarpeeton ihmisten kategorisointiyritys kaiken kaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä herkkyyteen saa helpotusta vuosien myötä, mutta alle 40-vuotiasta se ei varmasti lohduta. Silloin kun haluaisi luoda ja olla aktiivinen. Antaisin ohjeeksi, että opettele valikoimaan ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä. Itse olen ollut vuosikaudet ihmiskontakteissa, joissa liian kilttinä olin se jota hyväksikäytettiin niin taloudellisesti kuin tunnetasolla. Olen nainen. Juuri naistuttavissa oli jatkuvaa avuliaisuuteni ja kuuntelevan empaattisuuteni hyväksikäyttöä. Irtaantuminen on ollut erittöin raskasta ja ole valmis vihanpurkauksiin. Kun et ole enää käytettävissä, se herättää vihaa. Kestä se. Olen ollut paljon yksin kun jätin nämä suhteet. Silti voin nyt paremmin. Suojaa itseäsi. Ala ystävyyteen vain lempeän, teeskentelemättömän ihmisen kanssa. Havainnoi, millainen on olosi. Ei ole oikein, että voit huonosti. Kohtele itdeäsi hyvin, ravinto lepo ja liikkuminen.

Hyviä huomioita. Tuota ihmisten valikoimisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Toki se on tärkeää yhtä lailla myös ei-eritysherkille, koska yksipuoliset ja myrkylliset ihmissuhteet ovat vahingollisia ihan kaikille meistä. Monta kertaa törmäsin itse omissa ystävyyssuhteissani siihen, että yhtäältä minua ihailtiin ja pidettiin suorastaan pyhimysmäisen hyvänä ihmisenä, toisaalta taas "vähän nolona" ja sellaisena, joka on "vähän tommonen outo". Ymmärsin, että minusta ei pidetty omana itsenäni vaan minut tarvittiin ainoastaan kuuntelijaksi, terapeutiksi, sparraajaksi ja neuvonantajaksi. Erityisherkkänä on joskus vaikeaa olla huomioimatta ihmisten murheita ja pahaa oloa mutta rajat on pakko vetää johonkin kohtaan. Ei kenenkään tarvitse tyytyä "ystävyyssuhteisiin", joissa oma rooli on olla vain sekä toisen tukikeppi että outo reppana, jonka rinnalla voi tuntea olevansa jännä ja hyvä tyyppi.

Ei muiden murheiden kuuntelijaksi joutuvan tarvitse edes olla erityisherkkä.

Ei tarvitsekaan. Erityisherkkä voi vain olla "alttiimpi" tällaiseen rooliin joutumiselle, koska on tunnollinen, kantaa huolta ympäristön hyvinvoinnista ja aistii toisten tunnetiloja herkästi. En mielestäni väittänytkään, että vain erityisherkät joutuvat kuuntelemaan muiden murheita.

Sosiaalinen ekstrovertti, joka ei ole erityisherkkä ja on paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, voi olla todella tarkka tunnetilojen aistimisessa, nonverbaalisen viestinnän lukemisessa, ihmistuntemuksessa ja käytöksensä sovittamisessa toisen mukaan. Se ei ole mikään korostuneen erityisesti ”erityisherkkien” ominaisuus.

Onko joku väittänyt, että näin olisi?

No mikä sitten on? Eikös tätä ole täälläkin monessa viestissä toitotettu, että nimenomaan erityisherkän vahvuus olisi tunteiden lukeminen. Ja nyt se onkin vain ominaisuus, jota voi olla erityisherkällä ja ihan kenellä vain muullakin.

Tunteiden lukeminen on eriasia kuin tunteiden aistiminen vahvasti ja kokeminen. Esim. Jos joku on todella vihainen tai surullinen, voi erityisherkkä tuntea nämä tunteet niin vahvasti että alkaa itse kokemaan jopa fyysisiä tuntemuksia ja oireita. Tunnetila voi myös jäädä tunneiksi tai päiviksi ns päälle eli täten se kuormittaa todella paljon tälläistä vahvasti herkkää ihmistä. Jopa toimintakyky voi mennä täysin toisten tunnetaakkojen kantamisen vuoksi. Tämä ei myöskään ole asia, jonka voi itse valita, vaan kuormitus tapahtuu halusi tai ei. Toki voi oppia paremmin käsittelemään tunteita.

Kyllä toisen negatiivinen tunne kuormittaa ketä tahansa. Moni ei vaan tee siitä numeroa, vaan on opetellut käsittelemään asian.

Ei sitä aina oikein kestäkkään. Sitten voi vaikka juoda tms, kunnes on siedettävän soseessa suoriutuakseen arjesta joka näin koronan aikaan on kätevästi vielä etänä eikä kukaan edes huomaa jos olet humalassa.

Muista neurodiversiteetti jne. Se minkä näet itsessäsi heikkoutena voi vielä osoittautua vahvuudeksi kunhan ympäristö on kohdillaan, eikä koskaan voi tietää mitä meiltä vaaditaan vaikka 5v kuluttua mitä työelämään tulee. Mielestäni kaikki merkit viittaavat pikemminkin siihen että tulevaisuudessa ns. erityisherkkyys on geneettisesti haluttu ominaisuus ja hyvin, hyvin hyödyllinen piirre niin voit koittaa sitten vaikka iskurepliikkinä jossain missä lie, sen perus "käytsä usein tääl missä lie?" lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla näin paljon erityisherkkiä? Mitä saatte siitä, että kutsutte itseänne erityisherkäksi? Kysyn tämän siksi, että olen lukenut kyllä aiheesta ja voisin hyvinkin kutsua itseäni erityisherkäksi ominaisuuksieni perusteella, mutta en todellakaan sitä tee. Minä olen minä ja olen omanlaiseni, mutta en halua mihinkään kategoriaan. Olen sitä mieltä, että koko eritysherkkyyttä ei ole edes olemassa. Keksitty ”diagnoosi”.

Eiköhän tässä taustalla ole halu ymmärtää paremmin itseään, jotta olisi helpompi sopeutua elämään täällä maailmassa, jossa kuitenkin valtaosa ihmisistä on enemmän tai vähemmän sosiaalisia ja myös saavat voimaa toisten ihmisten seurasta ja pystyvät toimimaan joka päivä esim töissä ihmisten kanssa kuormittumatta ja menettämättä yöunia sen vuoksi. Mielestäni erityisherkkyydessä ei ole mitään vikaa, vaan se on vain yksi sana kuvaamaan hyvin herkän ihmisen mielenmaailmaa ja lisäämään muiden ymmärrystä asiasta.

Itseään voi tutkiskella ja oppia tuntemaan ilmankin, että ripustautuu tuollaiseen epäselvään mukatieteelliseen kategorisointiin itsestään. Vähän tarpeetonta yrittää etsiä tuollaista pönkitystä omille persoonallisille ominaisuuksilleen, ja antaa ikään kuin luvan käpertyä itseensä ja nostaa itsensä jalustalle, kun on nyt niin hurjan herkkä.

KYSYMYS ERITYISHERKILLE JA MUILLEKIN:

Mikä on se ns. normaali/keskiverto, johon erityisherkkyyttä verrataan? Miten sellainen keskiverto ihminen toimii verrattuna erityisherkkään?

Entä mikä on erityisherkän vastakohta? Miteen sellainen toimii?

En ole lukenut koko ketjua mutta näyttää siltä, että osa kommentoijista sekoittaa herkkyyden erilaisiin oireisiin, joita liittyy mm. autismiin. Erityisherkkyys on vain ominaisuus, joka on isolla osalla ihmisistä, noin joka viidennellä. Ap kokee erityisherkkyyden ongelmaksi, mutta se ei ole aina kaikille herkille ongelma. Tietysti jos on haasteita elämässä, ne voivat korostua herkkyyden takia ja jos ympärillä on ainoastaan toisentyyppisiä henkilöitä, erityisherkkä saattaa kokea itsensä friikiksi. Herkkyys itsessään ei ole kuitenkaan "vaiva" vaan suuren vähemmistön luonteenpiirre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla näin paljon erityisherkkiä? Mitä saatte siitä, että kutsutte itseänne erityisherkäksi? Kysyn tämän siksi, että olen lukenut kyllä aiheesta ja voisin hyvinkin kutsua itseäni erityisherkäksi ominaisuuksieni perusteella, mutta en todellakaan sitä tee. Minä olen minä ja olen omanlaiseni, mutta en halua mihinkään kategoriaan. Olen sitä mieltä, että koko eritysherkkyyttä ei ole edes olemassa. Keksitty ”diagnoosi”.

Eiköhän tässä taustalla ole halu ymmärtää paremmin itseään, jotta olisi helpompi sopeutua elämään täällä maailmassa, jossa kuitenkin valtaosa ihmisistä on enemmän tai vähemmän sosiaalisia ja myös saavat voimaa toisten ihmisten seurasta ja pystyvät toimimaan joka päivä esim töissä ihmisten kanssa kuormittumatta ja menettämättä yöunia sen vuoksi. Mielestäni erityisherkkyydessä ei ole mitään vikaa, vaan se on vain yksi sana kuvaamaan hyvin herkän ihmisen mielenmaailmaa ja lisäämään muiden ymmärrystä asiasta.

Itseään voi tutkiskella ja oppia tuntemaan ilmankin, että ripustautuu tuollaiseen epäselvään mukatieteelliseen kategorisointiin itsestään. Vähän tarpeetonta yrittää etsiä tuollaista pönkitystä omille persoonallisille ominaisuuksilleen, ja antaa ikään kuin luvan käpertyä itseensä ja nostaa itsensä jalustalle, kun on nyt niin hurjan herkkä.

Joo toki voi tutkiskella itseään muutenkin. En vain oikein ymmärtänyt, että millä tavalla itseään erityisherkäksi kutsuva pönkittää itseään? Mielestäni erityisherkällä ei ole oikeutta vaatia erityiskohtelua tms. Vaan nimenomaan oppia itse elämään ja sopeutumaan ja tekemään elämästään sellaista, ettei kuormitu liikaa. Onhan se nyt ihan selvästi pystytty todistamaan, että ihmisten esim hermosto reagoi eri tavalla erilaisiin ärsykkeisiin. Toisilla herkemmin ja saa esim sydämen sykkeen pomppaamaan korkealle todella pienestä ärsykkeestä. Mikä siinä on niin ärsyttävää että toiset on herkempiä kuin toiset?

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua mutta näyttää siltä, että osa kommentoijista sekoittaa herkkyyden erilaisiin oireisiin, joita liittyy mm. autismiin. Erityisherkkyys on vain ominaisuus, joka on isolla osalla ihmisistä, noin joka viidennellä. Ap kokee erityisherkkyyden ongelmaksi, mutta se ei ole aina kaikille herkille ongelma. Tietysti jos on haasteita elämässä, ne voivat korostua herkkyyden takia ja jos ympärillä on ainoastaan toisentyyppisiä henkilöitä, erityisherkkä saattaa kokea itsensä friikiksi. Herkkyys itsessään ei ole kuitenkaan "vaiva" vaan suuren vähemmistön luonteenpiirre.

No miten se on sitten ”erityistä” tai ”korkeaa” sensitiivisyyttä, jos se on keskimääräisesti noin useilla ihmisillä. Eikö se ole silloin normaalia sensitiivisyyttä?