Huostaanotetun Leon äiti: Yksi turvallinen aikuinen ei riitä lapselle

Vierailija kirjoitti:

Suhtautukaa näihin tarinoihin erittäin suurella varovaisuudessa. Myöhemmässä elämässä tietämilläni huostaanotetuilla lapsilla ei ole yhdelläkään oikeasti hyvää kotia.

Et ole itse ollut huostassa ja silti puhut meidän huostaanoton kokeneiden puolesta. Shut the yap! Olet sosiaalialalla ja valmis uhraamaan meidät systeemille.

Et sinäkään voi kaikkien suulla puhua.

- sivusta saapunut, huostaanotettu

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli myös juttua Iltalehdessä pari päivää sitten. Alla lainaus artikkelista ja linkki.

Yleisesti kyse on monesti siitä, että useampi läsnä oleva, rakastava ja tasapainoinen aikuinen pystyvät tarjoamaan lapsen kehitykselle paremman tuen kuin yksi vanhempi varsinkin, jos lapsen suhde toiseen vanhempaan on etäinen ja siihen liittyy paljon täyttymättä jääneitä toiveita.

– Sitoutunut isä vähentää lapsen häiriökäyttäytymistä ja tunne-elämän ongelmia. Minulle on jäänyt erityisesti mieleen keskustelu erään poliisin kanssa. Hän sanoi, että nuoria rikoksentekijöitä yhdistää kolme asiaa: kesken jäänyt koulu, päihdeongelma ja se, että perheestä puuttuu isä, Tikka kertoo.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3c879d70-60ca-483e-b277-e808…

Häneltä on ilmiesesti jäänyt se tieto pimentoon, että suurimmalla osalla rikollisista on ad/hd.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yh-äidin kasvattama enkä jaa näkemystä. Ihmisillä vaan on tarve keksiä asioille selityksiä.

Luulen myös että äidillä on muitakin ongelmia ollut kasvatuksessa kuin puolison puute. 

Vieläkö joku kuvittelee että on ongelmia kasvatuksessa jos lapsella on adhd? 

Oma lapseni oli aurinkoinen lapsi, mutta teini-iässä meni kaikki penkin alle. Impulssikontrolli katosi tyystin eikä ollut moneen vuoteen mitään muuta kuin ongelmia. Nyt hän on 23v, opiskelee, ja käy töissä, eikä ole enää sellainen kuin oli teininä. Ei siinä ollut mitään kasvatusongelmaa, vaan adhd-ongelma, ja tilanne parani kun teiniydestä päästiin. Veikkaan että Leollakin saattaisi löytyä adhd, jutusta ei käynyt selväksi MITEN sitä oli tutkittu. Huomautan että omalta lapselatni adhd löytyi mustetahratestistä. Niin vaikea hänen oli dg saada. Harmi että Suomessa ollaan eriarvoisia hoidon suhteen. 

Mitä tarkoitat mustetahratestillä? En siis missään nimessä halua vähätellä kokemaasi, mutta adhd ei ole sellainen ominaisuus, että se tulee vasta teini-iässä ja sitten lähtee pois. On totta, että ahdh on alidiagnosoitu etenkin tyttöjen osalta ja perhe voi tukea nepsyä niin, että hän pärjää paremmin plus vielä teini-ikä saa oireet kärjistymään, mutta tietyt ominaispiirteet ovat pysyviä ja näkyvät jo pikkulapsena.

Tarkoitan mustetahratestillä tietenkin mustetahratestiä. Jos et ole koskaan kuullut, voit googlettaa. Osoitatko kohdan jossa sanoin että lapsellani ei ollut adhdta lapsena, vaan se puhkesi teininä ja meni sitten pois? Adhdn paheneminen teininä ja helpottaminen aikuisena ei mitenkään sulje pois sitä etteikö hän olisi voinut olla lapsena aurinkoinen. Tiedoksesi että lapseni on myös hyvin älykäs, vaikka hänellä on adhd. Tämäkin on mahdollista. 

Kysyin siksi, että tavallisesti adhd:ta ei seulota mustetahratestillä, ellet sitten tarkoittanut sillä psykologisia testejä yleisesti. Adhd ei tietenkään sulje pois aurinkoisuutta, mutta adhd ei myöskään toimi niin, että lapsi on pienenä pelkkää aurinkoa, teini-iässä vaikea ja sitten oireet lievenevät. Lievässä adhd:ssa toki ongelmat voivat olla pienempiä ja esimerkiksi ylivilkkaus vähenee usein iän myötä, mutta yleisesti ottaen adhd:ssa on usein monia hankaluuksia. Eihän sitä muuten tutkittaisi ja lääkittäisi. Tiedän myös sen, että adhd voi olla älykäs. Onhan minullakin itsellänikin diagnoosi :)

Todellakin toimii myös noin, koska ihmiset ovat yksilöitä. Osoitatko kohdan jossa lukee että PELKKÄÄ aurinkoa? En nimittäin viitsi "keskustella" tyypin kansa joka mielikuvittelee ja keksii toisille sanomisia mitä ei missään vaiheessa ole sanottu. Siinä ei ole mitään järkeä, koska vastapuolen tarkoitus lienee vain trollata. 

  Taidat vain kuvitella olevasi älykäs, kun et ymmärrä edes sitä että ihmiset ovat erilaisia keskenään, jopa saman diagnoosin sisällä ;)

En ehkä hirveästi puuttuisi toisen luetunymmärtämiseen, jos omanikin tökkii. Missä kohtaa sanoin, että juuri minä olen älykäs? Sanoin, että tiedän, että adhd voi olla älykäs. Itse asiassa etenkin tytöt kompensoivat oireitaan älykkyydellä, jonka vuoksi heitä myös alidiagnosoidaan. Tiedän tämän, koska minulla on adhd ja olen tutustunut aiheeseen. Omasta älykkyydestäni en puhunut mitään. Tottakai adhd:n sisällä on eroavaisuuksia. Kyseessä on kuitenkin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka tarkoittaa sitä, että tietyt, samat kriteerit tulee täyttyä, jotta diagnoosi tulee. Siksi pelkät teini-iän hankaluudet eivät riitä diagnoosiin vaan oirekuva on oltava nähtävillä ihan lapsuudesta saakka.

"Oma lapseni oli aurinkoinen lapsi, mutta teini-iässä meni kaikki penkin alle. Impulssikontrolli katosi tyystin eikä ollut moneen vuoteen mitään muuta kuin ongelmia. Nyt hän on 23v, opiskelee, ja käy töissä, eikä ole enää sellainen kuin oli teininä" Tartuin tähän kohtaan, koska tästä saa sen kuvan, että ikään kuin ongelmia ei olisi ollut, sitten ne tuli ja taas lähtivät pois. Voin tietenkin olla väärässä. Sinähän lapsesi parhaiten tunnet, mutta en nyt oikein ymmärrä, että miksi loukkaannuit näin kovin? Fakta on nimittäin myös se, että alidiagnoinnin lisäksi diagnooseja annetaan liian helposti yksityisellä puolella. Ja ei, tämä ei tarkoita, että sinun lapsellesi olisi annettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli myös juttua Iltalehdessä pari päivää sitten. Alla lainaus artikkelista ja linkki.

Yleisesti kyse on monesti siitä, että useampi läsnä oleva, rakastava ja tasapainoinen aikuinen pystyvät tarjoamaan lapsen kehitykselle paremman tuen kuin yksi vanhempi varsinkin, jos lapsen suhde toiseen vanhempaan on etäinen ja siihen liittyy paljon täyttymättä jääneitä toiveita.

– Sitoutunut isä vähentää lapsen häiriökäyttäytymistä ja tunne-elämän ongelmia. Minulle on jäänyt erityisesti mieleen keskustelu erään poliisin kanssa. Hän sanoi, että nuoria rikoksentekijöitä yhdistää kolme asiaa: kesken jäänyt koulu, päihdeongelma ja se, että perheestä puuttuu isä, Tikka kertoo.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3c879d70-60ca-483e-b277-e808…

Häneltä on ilmiesesti jäänyt se tieto pimentoon, että suurimmalla osalla rikollisista on ad/hd.

Nyt kyllä joku haluaa tehdä nepsystä liian deterministisen. On totta, että rikollisten ja päihdeongelmaisten piirissä neurologiset erityisyydet yleisiä. Mutta myös totta, että alkuaan nepsy-diagnooseja on tehty vain voimakkaimmin oireileville. Nykyään tunnistetaan pienemmät poikkeavuudet ja osataan auttaa neurologisia diagnooseja saaneita huomattavasti paremmin. Yhtä vähän kuin yksinhuoltajien lapsista tulee sijoitettuja tarvitsee ajatella, että adhd johtaisi sijoitukseen ja rikollisuuteen. t yhden akateemisen addn äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yh-äidin kasvattama enkä jaa näkemystä. Ihmisillä vaan on tarve keksiä asioille selityksiä.

Luulen myös että äidillä on muitakin ongelmia ollut kasvatuksessa kuin puolison puute. 

Vieläkö joku kuvittelee että on ongelmia kasvatuksessa jos lapsella on adhd? 

Oma lapseni oli aurinkoinen lapsi, mutta teini-iässä meni kaikki penkin alle. Impulssikontrolli katosi tyystin eikä ollut moneen vuoteen mitään muuta kuin ongelmia. Nyt hän on 23v, opiskelee, ja käy töissä, eikä ole enää sellainen kuin oli teininä. Ei siinä ollut mitään kasvatusongelmaa, vaan adhd-ongelma, ja tilanne parani kun teiniydestä päästiin. Veikkaan että Leollakin saattaisi löytyä adhd, jutusta ei käynyt selväksi MITEN sitä oli tutkittu. Huomautan että omalta lapselatni adhd löytyi mustetahratestistä. Niin vaikea hänen oli dg saada. Harmi että Suomessa ollaan eriarvoisia hoidon suhteen. 

Mitä tarkoitat mustetahratestillä? En siis missään nimessä halua vähätellä kokemaasi, mutta adhd ei ole sellainen ominaisuus, että se tulee vasta teini-iässä ja sitten lähtee pois. On totta, että ahdh on alidiagnosoitu etenkin tyttöjen osalta ja perhe voi tukea nepsyä niin, että hän pärjää paremmin plus vielä teini-ikä saa oireet kärjistymään, mutta tietyt ominaispiirteet ovat pysyviä ja näkyvät jo pikkulapsena.

Tarkoitan mustetahratestillä tietenkin mustetahratestiä. Jos et ole koskaan kuullut, voit googlettaa. Osoitatko kohdan jossa sanoin että lapsellani ei ollut adhdta lapsena, vaan se puhkesi teininä ja meni sitten pois? Adhdn paheneminen teininä ja helpottaminen aikuisena ei mitenkään sulje pois sitä etteikö hän olisi voinut olla lapsena aurinkoinen. Tiedoksesi että lapseni on myös hyvin älykäs, vaikka hänellä on adhd. Tämäkin on mahdollista. 

Kysyin siksi, että tavallisesti adhd:ta ei seulota mustetahratestillä, ellet sitten tarkoittanut sillä psykologisia testejä yleisesti. Adhd ei tietenkään sulje pois aurinkoisuutta, mutta adhd ei myöskään toimi niin, että lapsi on pienenä pelkkää aurinkoa, teini-iässä vaikea ja sitten oireet lievenevät. Lievässä adhd:ssa toki ongelmat voivat olla pienempiä ja esimerkiksi ylivilkkaus vähenee usein iän myötä, mutta yleisesti ottaen adhd:ssa on usein monia hankaluuksia. Eihän sitä muuten tutkittaisi ja lääkittäisi. Tiedän myös sen, että adhd voi olla älykäs. Onhan minullakin itsellänikin diagnoosi :)

Todellakin toimii myös noin, koska ihmiset ovat yksilöitä. Osoitatko kohdan jossa lukee että PELKKÄÄ aurinkoa? En nimittäin viitsi "keskustella" tyypin kansa joka mielikuvittelee ja keksii toisille sanomisia mitä ei missään vaiheessa ole sanottu. Siinä ei ole mitään järkeä, koska vastapuolen tarkoitus lienee vain trollata. 

  Taidat vain kuvitella olevasi älykäs, kun et ymmärrä edes sitä että ihmiset ovat erilaisia keskenään, jopa saman diagnoosin sisällä ;)

En ehkä hirveästi puuttuisi toisen luetunymmärtämiseen, jos omanikin tökkii. Missä kohtaa sanoin, että juuri minä olen älykäs? Sanoin, että tiedän, että adhd voi olla älykäs. Itse asiassa etenkin tytöt kompensoivat oireitaan älykkyydellä, jonka vuoksi heitä myös alidiagnosoidaan. Tiedän tämän, koska minulla on adhd ja olen tutustunut aiheeseen. Omasta älykkyydestäni en puhunut mitään. Tottakai adhd:n sisällä on eroavaisuuksia. Kyseessä on kuitenkin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka tarkoittaa sitä, että tietyt, samat kriteerit tulee täyttyä, jotta diagnoosi tulee. Siksi pelkät teini-iän hankaluudet eivät riitä diagnoosiin vaan oirekuva on oltava nähtävillä ihan lapsuudesta saakka.

"Oma lapseni oli aurinkoinen lapsi, mutta teini-iässä meni kaikki penkin alle. Impulssikontrolli katosi tyystin eikä ollut moneen vuoteen mitään muuta kuin ongelmia. Nyt hän on 23v, opiskelee, ja käy töissä, eikä ole enää sellainen kuin oli teininä" Tartuin tähän kohtaan, koska tästä saa sen kuvan, että ikään kuin ongelmia ei olisi ollut, sitten ne tuli ja taas lähtivät pois. Voin tietenkin olla väärässä. Sinähän lapsesi parhaiten tunnet, mutta en nyt oikein ymmärrä, että miksi loukkaannuit näin kovin? Fakta on nimittäin myös se, että alidiagnoinnin lisäksi diagnooseja annetaan liian helposti yksityisellä puolella. Ja ei, tämä ei tarkoita, että sinun lapsellesi olisi annettu. 

Tässä kohdassa: "Tiedän myös sen, että adhd voi olla älykäs. Onhan minullakin itsellänikin diagnoosi"

Voit tietenkin nyt alkaa perumaan että enhän minä tarkoittanut sitä mitä sanoin. Teksteistäsi on jo tullut selväksi oma agendasi kirjoittamiseen, joten sillä nyt ei niin väliä ole, kun juttu muuttuu matkalla jatkuvasti. Kanssasi ei kyllä pysty keskustelemaan, koska et ymmärrä mitä kirjoitetaan.

Kirjoitin sanasta sanaan näin: 

"Oma lapseni oli aurinkoinen lapsi, mutta teini-iässä meni kaikki penkin alle. Impulssikontrolli katosi tyystin eikä ollut moneen vuoteen mitään muuta kuin ongelmia. Nyt hän on 23v, opiskelee, ja käy töissä, eikä ole enää sellainen kuin oli teininä. Ei siinä ollut mitään kasvatusongelmaa, vaan adhd-ongelma, ja tilanne parani kun teiniydestä päästiin"

Lapsen aurinkoisuus ei sulje pois adhd:ta, eikä tekstissä ole eritelty oireita. Diagnoosia ei saa ilman oireistoa, joka ei sulje pois aurinkoisuutta lapsena.

Missään ei lue ettei ongelmia olisi ollut lapsena missään toiminnassa, eikä että ongelmia ei enää olisi. Tekstissä lukee ainoastaan että lapsi ei ole enää sellainen kuin teininä. Keksit omasta päästäsi asioita toisten kirjoituksiin. Se että näihin keksimiisi asioihin puututaan ei tarkoita että oltaisiin loukkaannuttu. 

Olett aika paljon ainoastaan itsestäsi käsin. Ei taida olla pelkkä adhd sinulla diagnoosina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli myös juttua Iltalehdessä pari päivää sitten. Alla lainaus artikkelista ja linkki.

Yleisesti kyse on monesti siitä, että useampi läsnä oleva, rakastava ja tasapainoinen aikuinen pystyvät tarjoamaan lapsen kehitykselle paremman tuen kuin yksi vanhempi varsinkin, jos lapsen suhde toiseen vanhempaan on etäinen ja siihen liittyy paljon täyttymättä jääneitä toiveita.

– Sitoutunut isä vähentää lapsen häiriökäyttäytymistä ja tunne-elämän ongelmia. Minulle on jäänyt erityisesti mieleen keskustelu erään poliisin kanssa. Hän sanoi, että nuoria rikoksentekijöitä yhdistää kolme asiaa: kesken jäänyt koulu, päihdeongelma ja se, että perheestä puuttuu isä, Tikka kertoo.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3c879d70-60ca-483e-b277-e808…

Häneltä on ilmiesesti jäänyt se tieto pimentoon, että suurimmalla osalla rikollisista on ad/hd.

Nyt kyllä joku haluaa tehdä nepsystä liian deterministisen. On totta, että rikollisten ja päihdeongelmaisten piirissä neurologiset erityisyydet yleisiä. Mutta myös totta, että alkuaan nepsy-diagnooseja on tehty vain voimakkaimmin oireileville. Nykyään tunnistetaan pienemmät poikkeavuudet ja osataan auttaa neurologisia diagnooseja saaneita huomattavasti paremmin. Yhtä vähän kuin yksinhuoltajien lapsista tulee sijoitettuja tarvitsee ajatella, että adhd johtaisi sijoitukseen ja rikollisuuteen. t yhden akateemisen addn äiti

Aika höpsö on päätelmäsi. Vähän kuin se että jäätelön syöminen aiheuttaa hukkumisia, koska kesällä syödään jäätelöä eniten, ja hukutaan eniten. Kaikki hu*rat eivät ole partureita, mutta kaikki parturit ovat hu*ria ;)

Vierailija kirjoitti:

Tässä kohdassa: "Tiedän myös sen, että adhd voi olla älykäs. Onhan minullakin itsellänikin diagnoosi"

Voit tietenkin nyt alkaa perumaan että enhän minä tarkoittanut sitä mitä sanoin. Teksteistäsi on jo tullut selväksi oma agendasi kirjoittamiseen, joten sillä nyt ei niin väliä ole, kun juttu muuttuu matkalla jatkuvasti. Kanssasi ei kyllä pysty keskustelemaan, koska et ymmärrä mitä kirjoitetaan.

Kirjoitin sanasta sanaan näin: 

"Oma lapseni oli aurinkoinen lapsi, mutta teini-iässä meni kaikki penkin alle. Impulssikontrolli katosi tyystin eikä ollut moneen vuoteen mitään muuta kuin ongelmia. Nyt hän on 23v, opiskelee, ja käy töissä, eikä ole enää sellainen kuin oli teininä. Ei siinä ollut mitään kasvatusongelmaa, vaan adhd-ongelma, ja tilanne parani kun teiniydestä päästiin"

Lapsen aurinkoisuus ei sulje pois adhd:ta, eikä tekstissä ole eritelty oireita. Diagnoosia ei saa ilman oireistoa, joka ei sulje pois aurinkoisuutta lapsena.

Missään ei lue ettei ongelmia olisi ollut lapsena missään toiminnassa, eikä että ongelmia ei enää olisi. Tekstissä lukee ainoastaan että lapsi ei ole enää sellainen kuin teininä. Keksit omasta päästäsi asioita toisten kirjoituksiin. Se että näihin keksimiisi asioihin puututaan ei tarkoita että oltaisiin loukkaannuttu. 

Olett aika paljon ainoastaan itsestäsi käsin. Ei taida olla pelkkä adhd sinulla diagnoosina. 

Sinä siis tosissasi väität, ettei minun kanssa pysty keskustelemaan, keksin asioita päästäni ja "olett" ainoastaan itsestäsi käsin. En tiedä, että oletko oikeasti noin sokea omille kirjoituksillesi, mutta syytät minua siitä mitä itse teet.

" Voit tietenkin nyt alkaa perumaan että enhän minä tarkoittanut sitä mitä sanoin" En minä mitään peru, koska lähtökohtaisesti sinä ymmärsit väärin. Kuten sanoin, tiedän, että adhd on alidiagnosoitu ja etenkin tytöt kompensoivat sitä älykkyydellä. Enhän minä ole edes kertonut, että olenko mies vai nainen! Kuten jo aiemmin sanoin, voin olla väärässä ja sinähän lapsesi parhaiten tunnet. Sinä sen näköjään et ole voi olla väärässä vaan kerrot omia totuuksiasi siitä miten minä olen asiat tarkoittanut ja kuinka puhun itsestäni, vaikka olet siinä täysin väärässä. Kerro nyt vielä se agendani.  Olisit jo alun perin voinut sanoa, että tämä oli vain lyhyt kuvaus ja ongelmia kyllä oli tms. En kertakaikkisesti ymmärrä ihmisiä, jotka eivät voi myöntää a)kirjoittaneensa hassusti, b)ymmärtäneensä väärin. Fanaattinen tarve olla oikeassa on kummallista. En myöskään missään vaiheessa sanonut, etteikö adhd voisi olla aurinkoinen. Adhd voi olla montaa asiaa, niin positiivista kuin negatiivista. Kirsikkana kakun päällä heitit vielä henkilökohtaisista diagnooseistani tuonne loppuun. Mielenkiintoinen yksityiskohta huomioiden juurikin sen, että yritin puhua adhd:sta yleisellä tasolla. Ja kyllä, minulla on ollut aiemmin masennus ja vielä ahdistuneisuushäiriö. Ne kun ovat osa monen nepsyn oirekuvaa, etenkin jos diagnoosin saanti viivästyy. Kilpirauhasen vajaatoimintakin löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sen miten yrittää kääntää, niin kyllä se että toinen vanhempi hylkää varhaisella iällä, jättää jäljen ja voi haitata persoonallisuuden kehittymistä.

Puhutaan että sikiöllä on oikeus elää  mutta pitäisi olla oikeus myös  kunnon elämään vanhempineen / huoltajineen niin ettei lapsen tarvitse miettiä minkä takia on hylätty tms.  Suomi on korttien maa joten vanhemmuuskorttia voisi kokeilla .

Tarkoittaa mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kohdassa: "Tiedän myös sen, että adhd voi olla älykäs. Onhan minullakin itsellänikin diagnoosi"

Voit tietenkin nyt alkaa perumaan että enhän minä tarkoittanut sitä mitä sanoin. Teksteistäsi on jo tullut selväksi oma agendasi kirjoittamiseen, joten sillä nyt ei niin väliä ole, kun juttu muuttuu matkalla jatkuvasti. Kanssasi ei kyllä pysty keskustelemaan, koska et ymmärrä mitä kirjoitetaan.

Kirjoitin sanasta sanaan näin: 

"Oma lapseni oli aurinkoinen lapsi, mutta teini-iässä meni kaikki penkin alle. Impulssikontrolli katosi tyystin eikä ollut moneen vuoteen mitään muuta kuin ongelmia. Nyt hän on 23v, opiskelee, ja käy töissä, eikä ole enää sellainen kuin oli teininä. Ei siinä ollut mitään kasvatusongelmaa, vaan adhd-ongelma, ja tilanne parani kun teiniydestä päästiin"

Lapsen aurinkoisuus ei sulje pois adhd:ta, eikä tekstissä ole eritelty oireita. Diagnoosia ei saa ilman oireistoa, joka ei sulje pois aurinkoisuutta lapsena.

Missään ei lue ettei ongelmia olisi ollut lapsena missään toiminnassa, eikä että ongelmia ei enää olisi. Tekstissä lukee ainoastaan että lapsi ei ole enää sellainen kuin teininä. Keksit omasta päästäsi asioita toisten kirjoituksiin. Se että näihin keksimiisi asioihin puututaan ei tarkoita että oltaisiin loukkaannuttu. 

Olett aika paljon ainoastaan itsestäsi käsin. Ei taida olla pelkkä adhd sinulla diagnoosina. 

Sinä siis tosissasi väität, ettei minun kanssa pysty keskustelemaan, keksin asioita päästäni ja "olett" ainoastaan itsestäsi käsin. En tiedä, että oletko oikeasti noin sokea omille kirjoituksillesi, mutta syytät minua siitä mitä itse teet.

" Voit tietenkin nyt alkaa perumaan että enhän minä tarkoittanut sitä mitä sanoin" En minä mitään peru, koska lähtökohtaisesti sinä ymmärsit väärin. Kuten sanoin, tiedän, että adhd on alidiagnosoitu ja etenkin tytöt kompensoivat sitä älykkyydellä. Enhän minä ole edes kertonut, että olenko mies vai nainen! Kuten jo aiemmin sanoin, voin olla väärässä ja sinähän lapsesi parhaiten tunnet. Sinä sen näköjään et ole voi olla väärässä vaan kerrot omia totuuksiasi siitä miten minä olen asiat tarkoittanut ja kuinka puhun itsestäni, vaikka olet siinä täysin väärässä. Kerro nyt vielä se agendani.  Olisit jo alun perin voinut sanoa, että tämä oli vain lyhyt kuvaus ja ongelmia kyllä oli tms. En kertakaikkisesti ymmärrä ihmisiä, jotka eivät voi myöntää a)kirjoittaneensa hassusti, b)ymmärtäneensä väärin. Fanaattinen tarve olla oikeassa on kummallista. En myöskään missään vaiheessa sanonut, etteikö adhd voisi olla aurinkoinen. Adhd voi olla montaa asiaa, niin positiivista kuin negatiivista. Kirsikkana kakun päällä heitit vielä henkilökohtaisista diagnooseistani tuonne loppuun. Mielenkiintoinen yksityiskohta huomioiden juurikin sen, että yritin puhua adhd:sta yleisellä tasolla. Ja kyllä, minulla on ollut aiemmin masennus ja vielä ahdistuneisuushäiriö. Ne kun ovat osa monen nepsyn oirekuvaa, etenkin jos diagnoosin saanti viivästyy. Kilpirauhasen vajaatoimintakin löytyy. 

Joo tekstissäni oli virhe, piti olla OLETAT. Tuon enempää en viestiäsi lukenut, koska ei se liity enää aiheeseen kuitenkaan enkä jaksa alkaa tuhlaamaan aikaani ihmiseen joka keksii omiaan, ja muuttelee sekä omia että muiden kirjoituksia mieleisekseen. Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kohdassa: "Tiedän myös sen, että adhd voi olla älykäs. Onhan minullakin itsellänikin diagnoosi"

Voit tietenkin nyt alkaa perumaan että enhän minä tarkoittanut sitä mitä sanoin. Teksteistäsi on jo tullut selväksi oma agendasi kirjoittamiseen, joten sillä nyt ei niin väliä ole, kun juttu muuttuu matkalla jatkuvasti. Kanssasi ei kyllä pysty keskustelemaan, koska et ymmärrä mitä kirjoitetaan.

Kirjoitin sanasta sanaan näin: 

"Oma lapseni oli aurinkoinen lapsi, mutta teini-iässä meni kaikki penkin alle. Impulssikontrolli katosi tyystin eikä ollut moneen vuoteen mitään muuta kuin ongelmia. Nyt hän on 23v, opiskelee, ja käy töissä, eikä ole enää sellainen kuin oli teininä. Ei siinä ollut mitään kasvatusongelmaa, vaan adhd-ongelma, ja tilanne parani kun teiniydestä päästiin"

Lapsen aurinkoisuus ei sulje pois adhd:ta, eikä tekstissä ole eritelty oireita. Diagnoosia ei saa ilman oireistoa, joka ei sulje pois aurinkoisuutta lapsena.

Missään ei lue ettei ongelmia olisi ollut lapsena missään toiminnassa, eikä että ongelmia ei enää olisi. Tekstissä lukee ainoastaan että lapsi ei ole enää sellainen kuin teininä. Keksit omasta päästäsi asioita toisten kirjoituksiin. Se että näihin keksimiisi asioihin puututaan ei tarkoita että oltaisiin loukkaannuttu. 

Olett aika paljon ainoastaan itsestäsi käsin. Ei taida olla pelkkä adhd sinulla diagnoosina. 

Sinä siis tosissasi väität, ettei minun kanssa pysty keskustelemaan, keksin asioita päästäni ja "olett" ainoastaan itsestäsi käsin. En tiedä, että oletko oikeasti noin sokea omille kirjoituksillesi, mutta syytät minua siitä mitä itse teet.

" Voit tietenkin nyt alkaa perumaan että enhän minä tarkoittanut sitä mitä sanoin" En minä mitään peru, koska lähtökohtaisesti sinä ymmärsit väärin. Kuten sanoin, tiedän, että adhd on alidiagnosoitu ja etenkin tytöt kompensoivat sitä älykkyydellä. Enhän minä ole edes kertonut, että olenko mies vai nainen! Kuten jo aiemmin sanoin, voin olla väärässä ja sinähän lapsesi parhaiten tunnet. Sinä sen näköjään et ole voi olla väärässä vaan kerrot omia totuuksiasi siitä miten minä olen asiat tarkoittanut ja kuinka puhun itsestäni, vaikka olet siinä täysin väärässä. Kerro nyt vielä se agendani.  Olisit jo alun perin voinut sanoa, että tämä oli vain lyhyt kuvaus ja ongelmia kyllä oli tms. En kertakaikkisesti ymmärrä ihmisiä, jotka eivät voi myöntää a)kirjoittaneensa hassusti, b)ymmärtäneensä väärin. Fanaattinen tarve olla oikeassa on kummallista. En myöskään missään vaiheessa sanonut, etteikö adhd voisi olla aurinkoinen. Adhd voi olla montaa asiaa, niin positiivista kuin negatiivista. Kirsikkana kakun päällä heitit vielä henkilökohtaisista diagnooseistani tuonne loppuun. Mielenkiintoinen yksityiskohta huomioiden juurikin sen, että yritin puhua adhd:sta yleisellä tasolla. Ja kyllä, minulla on ollut aiemmin masennus ja vielä ahdistuneisuushäiriö. Ne kun ovat osa monen nepsyn oirekuvaa, etenkin jos diagnoosin saanti viivästyy. Kilpirauhasen vajaatoimintakin löytyy. 

Joo tekstissäni oli virhe, piti olla OLETAT. Tuon enempää en viestiäsi lukenut, koska ei se liity enää aiheeseen kuitenkaan enkä jaksa alkaa tuhlaamaan aikaani ihmiseen joka keksii omiaan, ja muuttelee sekä omia että muiden kirjoituksia mieleisekseen. Sori siitä.

Näinhän se menee, kun perustelut loppuu. Hyvää kevään jatkoa kaikesta huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesari joskus voisi tehdä jutun niistä neuvolaterkkareista, päiväkodin hoitajista, opettajista, lastensuojelusossuista, laitosten pätkätyöllistetyistä hoitajista ym. joiden elämää tämä jatkuvasti kasvava ”Leojen” joukko kuormittaa. Puhumattakaan muista lapsista samassa hoitoryhmässä tai koululuokassa tällaisen väkivaltaisen persoonallisuushäiriöisen uhrina päivästä toiseen. Näitä ”Leoja” saattaa olla siellä samassa luokassa useampikin. Kaikkien muiden pitää vaan sietää ja joustaa loputtomiin, ja kiitokseksi Leon mamma on sitä mieltä, että kaikista erityisluokkapaikoista, erityissairaanhoidosta ja laitospaikoista huolimatta ”kukaan ei tehnyt mitään”, sillä Leosta ei tullut normaalia. Ei juu kukaan pysty tekemään tällaisestä tyypistä normaalia, miksi sen sanominen ääneen on tabu?

Tabu on myös myöntää, että on heikkolahjaisia ihmisiä, jotka eivät opi, vaikka heille palkattaisiin oma erityisope jokaiselle. Tai että on kulttuureja, joista tulleet ihmiset eivät ikinä sopeudu suomalaiseen yhteiskuntaan, sillä he haluavat pitää kiinni omasta keskiaikaisesta kulttuuristaan, mitä he pitävät parempana ja oikeana. Me ollaan menossa sellaista vauhtia kohti hyvinvointivaltion tuhoa, että harva sen tajuaa. Kuka halua olla töissä päiväkodissa, lastenkodissa tai koulussa? Entä terveysasemalla, poliisissa tai Kelassa? Aivan, eipä juuri kukaan.

t. Väsynyt ope

Jos lapsi onnistuu pääsemään noin laaja-alaisen tuen pariin, on hän todella onnekkaassa asemassa! Tiedät opettajana varmasti, että näin ei läheskään aina ole. Lasta ja perhettä pompotellaan paikasta toiseen. Ylipäänsä ajan saaminen voi kestää puoli vuotta, nyt koronan aikaan jopa enemmän. Jopa kouluterkkari voi olla niin työllistetty, ettei sinnekään pääse matalalla kynnyksellä. Ongelmat ehtivät kasautua. Lopulta kukaan ei enää tiedä, että miten hoitaa lasta, jos esimerkiksi kunnollista tutkimuksia ei ole tehty. Sen sijaan, että syyllistäisi lasta tai suoraan vanhempiakaan, pitäisi katsoa rakenteellisia ongelma. Jos lapsi on noinkin laajan avun piirissä niin silloin vanhemmat lienevät hakeneet apua? Suurempi ongelma on lapsijoukko, josta ei vanhemmat, koulu tai kukaan ota oppia. Yksi iso ongelma on myös esimerkiksi nepsyhaasteet. Niiden asioiden tietotaito on ihan retuperällä. Yleisesti ottaen esimerkiksi opettajilla ei ole mitään tietoa aiheesta elleivät ole jostain syystä itse opiskelleet aiheesta. Kyllä, tämä ON huolestuttavaa, mutta tuskinpa kaikki "Leot" on persoonallisuushäiriöisiä sekopäitä, joiden eteen ei voi tehdä mitään.

Pointti onkin siinä, että näitä syystä tai toisesta erityisiä palveluja läpi elämän tarvitsevia ihmisiä on niin valtavan suuri ja koko ajan kasvava joukko, että meillä ei yhteiskuntana ole varaa eikä mitään mahdollisuuksia hankkia jokaiselle omaa koutsia elämässä pärjäämiseen. Me juuri ja juuri pystymme toistaiseksi elättämään tämän porukan.

Itselläni ei ole mitään aikomusta opiskella omalla ajallani ja omalla kustannuksellani nepsyoppilaiden opettajaksi, sillä olen jo täystyöllistetty ja korkeakoulutettu aineenopettaja. Minun työni on opettaa sitä biologiaa ja maantietietoa 250 teinille viikossa. Tapaan näitä oppilaita 25 oppilaan ryhminä kaksi kertaa viikossa 45 minuutin ajan. Joukossa on kaikenlaista persoonaa, oiretta ja käytöshäiriötä. Ajatus siitä, että miettisin jokaiselle erityisesti juuri hänen yksilöllisille taipumuksilleen sopivia ratkaisuja on täysin mahdoton ja absurdi.

Mutta minä olenkin jo miettimässä muita töitä, niin kuin aika mini kollegakin.

t. Väsynyt ope

Nyt alkoi kiinnostaa mitä sinun mielestäsi sitten näille ihmisille tulisi tehdä jotka tarvitsevat jatkuvaa koutsaamista läpi elämänsä, ja johon nyt ei mielestäsi ole enää varaa? Poistetaanko heidät tästä  maailmasta? Tiedätkö että näiden ihmisten asema on huonontunut sinunlaistesi ihmisten takia? Ennen oli levottomillakin lapsilla paikkansa, he olivat niitä jotka lähtivät kotoa merille, kun veri ei antanut pysyä paikoillaan. Ei ennen edhd haitannut mitään, päinvastoin, oli monesti hyödyksi, ja hyödytti myös niitä käsien päällä istujia. Nykyään näitä piirteitä ei yhteiskunnassa enää arvosteta, vaan heistä on tehty ongelma. Ei adhd ole ongelma henkilölle itselleen, se on teidän muiden ihmisten ongelma. 

Millähän ajatuskuviolla "opettaja" on päätynyt siihen lopputulpokseen että adhd(ja muut neuronkirjon"häiriöt") ovat niitä jotka tässä apua vailla ovat, ja jatkuvaa koutsaamista, eikä niin päin että te olette tehneet koulunkäynnistä niin persehommaa, ja vaaditte aivan typeriä juttuja lapsilta, ja ne jotka eivät siihen muottiin mene ovat hylkiöitä ja typeriä jotka tarvitsevat hoitoa ja mikään raha ei riitä heidän yhteiskuntakelpoisiksi tekemiseen? Näinkö päin siksi kun et itse edes kouluja käyneenä ymmärrä miten viturallaan koko kuvio on?

Kuulepa, en ole ainoa opettaja, joka on ihan s**tanan väsynyt näihin erityistarpeisiin yksilöihin, jotka terrorisoivat käytöksellään satojen oppilaiden kouluyhteisöä ja ajavat koulun henkilökunnan burnoutiin. Ei vaan voi tämä touhu jatkua, että yhden käytöshäiriöisen yksilön oikeus tuntea itsensä normaaliksi ( mitä hän ei ole eikä tule ) ajaa ohi 24 normaalin lapsen oikeudesta oppimiseen ja turvalliseen kouluympäristöön.

Omia kouluja ja luokkia vaan niille, jotka eivät pysty mitenkään ihmisiksi elämään. Entiset apukoulut ja tarkkikset toimivat oikein hyvin. Niin kaikki järkevät yhteisöt toimivat eivätkä vaaranna koko koulujärjestelmää ja kansakunnan osaamistasoa. Sitähän Suomi nyt tekee.

Sanoisin vielä, että meillä on vanhasta sivistyksestä perintönä korkeakoulutetut aineenopettajat 7.luokasta eteenpäin. Oletuksena on, että porukka osaa siihen mennessä istua paikallaan ja pitää päänsä kiinni oppituntien ajan.

Olen ollut opena 20 vuotta yläkoulussa, ja viimeisen 5 vuoden aikana homma on mennyt niin metsään että pahaa tekee tulevien sukupolvien puolesta.