Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en hahmota nyt tuota, että miten esimiehet "eivät ota kantaa"?

Kannattaa muutamaan otteeseen ilmoittaa asia selkeästi sähköpostilla. Kuvakaappaus kalenterista: täysin täynnä. Missä välissä teen työt?! Näin sulla on kättä pidempää, jos jälkikäteen väittävät, ettet ole infonnut ongelmista. 

Jos ei tähän reagoida, menet, ilmoitat suoraan, kuuluvalla äänellä, että kaikki työt eivät tule suoritetuksi tällä aikataulululla. Länttäät esimiehen pöydälle vaikka printit tehtävistä töistä ja sanot, että valitsee kahdesta pinkasta sen, minkä sinä teet ja toisen antaa jollekin muulle tehtäväksi. Sen jälkeen teet VAIN sen minkä ehdit. Mitä tapahtuu? 

Ehkä kauhea haloo, mutta ainakin joutuvat ottamaan kantaa. 

Ja ei ne sinua pois potki, sitten vasta kusessa olisivatkin! Tuollainen työntekijä joka tekee kolmen ihmisen työt yhden palkalla!

Ja jos potkisivatkin...oikeasti. Olisiko se, käsi sydämellä, elämäsi suurin menetys?

Just näin olisin itsekin kirjoittanut. Työnantajan velvollisuus on lainkin mukaan pitää työmäärä kohtuullisena. Itse olen tosi tyytyväinen esimiestyössäni, kun opin muutama vuosi sitten pitämään tarkan rajan siinä että otan vain sen verran töitä että ehdin tekemään työni hyvin normaalin työajan puitteissa, lakisääteisten taukojen kanssa.

Olen itse esihenkilö ja tismalleen samaa mieltä. Meidän esihenkilöiden velvollisuus on johtaa työtä ja työntekijöiden työhyvinvointia. Ei tuossa ole kahta kysymystä etteikö tämän tilanteen ratkaisu kuuluisi ap:n pomon hommiin. Tällaisten ongelmien ratkaiseminen on kohtuullisen helppoa verrattuna moneen muuhun tilanteeseen. Ymmärrän kyllä tilanteen vaikeuden jos ap:n pomo on itse ihan uupunut ja kierteillä. Silloin hänkin varmaan samaan tyyliin menee sumussa päivästä toiseen ja odottaa lomaa, jota asemansa puolesta ei voi täysin pitää, sillä puhelimet soi ja laskuja hyvksyttävä ja hr-asioita hoidettava. Ap, nyt sanot rehellisesti pomollesi että AUTA! Se on hänellekin palkitsevin homma mitä työkenttään kuuluu. Kellepä ei tulisi merkityksekkään duunin fiilis jos voi auttaa toista ihmistä parempaan elämään. Ehkä hän itsekin voimautuu tekemään saman omalle pomolleen. Tsemppiä ja rohkeutta tämän askeleen ottamiseen!

Entä jos syynä on resurssivaje ja esimies tietää tämän, mutta lisää työntekijöitä ei ole lupa palkata ja sitten syyttääkin työntekijää, kun ei muuta voi?

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen niin loppu, niin loppu. Kamalia muutoksia tullut ja on vielä tulossa. Olen 15 vuotta ollut samassa työssä, eikä se anna enää mitään, ainoastaan vie. Pitkäaikainen miesystäväni asuu eri kaupungissa, mietin vakavasti irtisanoutumista nykyisestä vakityöstäni ja miehen luo muuttamista. Tarkoitusena on jo tovin ollut aloittaa yhteinen elämä, yhteinen asunto ja jälkikasvua, kun ikääkin jo on. Pelottaa, että karenssi lätkähtää(kö), vaikka työmatka pitenisi yli 3h päivittäin ja välimatkaakin 150km suuntaansa. Uskon ja tiedän työllistyväni kyllä miehenkin paikkakunnalla. Pärjään rahallisesti karenssin yli, mutta eihän sellaista ole mukava saada.

Onko kellään kokemusta vastaavalaisesta, tuliko karenssi?

Kyllä vaan, muutto ei syynä kelpaa, vaan rapsahtaa 3 kk:n karenssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen niin loppu, niin loppu. Kamalia muutoksia tullut ja on vielä tulossa. Olen 15 vuotta ollut samassa työssä, eikä se anna enää mitään, ainoastaan vie. Pitkäaikainen miesystäväni asuu eri kaupungissa, mietin vakavasti irtisanoutumista nykyisestä vakityöstäni ja miehen luo muuttamista. Tarkoitusena on jo tovin ollut aloittaa yhteinen elämä, yhteinen asunto ja jälkikasvua, kun ikääkin jo on. Pelottaa, että karenssi lätkähtää(kö), vaikka työmatka pitenisi yli 3h päivittäin ja välimatkaakin 150km suuntaansa. Uskon ja tiedän työllistyväni kyllä miehenkin paikkakunnalla. Pärjään rahallisesti karenssin yli, mutta eihän sellaista ole mukava saada.

Onko kellään kokemusta vastaavalaisesta, tuliko karenssi?

Kyllä vaan, muutto ei syynä kelpaa, vaan rapsahtaa 3 kk:n karenssi.

Vakuutusoikeuden päätös taas kertoo muuta : https://www.vakuutusoikeus.fi/fi/index/ratkaisuja/1375171571535.html

"A vetosi työ- ja elinkeinotoimistosta saamiinsa tietoihin työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan hänen tilannettaan vastaavissa tapauksissa antamista ratkaisuista. Kyseisissä ratkaisuissa oli pätevänä syynä työstä irtisanoutumiselle pidetty muuttoa toiselle paikkakunnalle, jossa tulevalla avopuolisolla oli ollut vakituinen työpaikka."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen niin loppu, niin loppu. Kamalia muutoksia tullut ja on vielä tulossa. Olen 15 vuotta ollut samassa työssä, eikä se anna enää mitään, ainoastaan vie. Pitkäaikainen miesystäväni asuu eri kaupungissa, mietin vakavasti irtisanoutumista nykyisestä vakityöstäni ja miehen luo muuttamista. Tarkoitusena on jo tovin ollut aloittaa yhteinen elämä, yhteinen asunto ja jälkikasvua, kun ikääkin jo on. Pelottaa, että karenssi lätkähtää(kö), vaikka työmatka pitenisi yli 3h päivittäin ja välimatkaakin 150km suuntaansa. Uskon ja tiedän työllistyväni kyllä miehenkin paikkakunnalla. Pärjään rahallisesti karenssin yli, mutta eihän sellaista ole mukava saada.

Onko kellään kokemusta vastaavalaisesta, tuliko karenssi?

Kyllä vaan, muutto ei syynä kelpaa, vaan rapsahtaa 3 kk:n karenssi.

Vakuutusoikeuden päätös taas kertoo muuta : https://www.vakuutusoikeus.fi/fi/index/ratkaisuja/1375171571535.html

"A vetosi työ- ja elinkeinotoimistosta saamiinsa tietoihin työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan hänen tilannettaan vastaavissa tapauksissa antamista ratkaisuista. Kyseisissä ratkaisuissa oli pätevänä syynä työstä irtisanoutumiselle pidetty muuttoa toiselle paikkakunnalle, jossa tulevalla avopuolisolla oli ollut vakituinen työpaikka."

"Vakiintuneessa oikeuskäytännössä, esimerkiksi vakuutusoikeuden 16.11.2006 antamassa ratkaisussa (6567:2004), on katsottu pätevän syyn työstä eroamiseen muuttamisen perusteella voivan olla olemassa silloin, kun kyseessä on avoliiton aloittaminen toisella paikkakunnalla asuvan eri sukupuolta olevan henkilön kanssa. Ratkaisussa pidettiin työstä eroamista perheen perustamisen tarkoituksessa hyväksyttävänä siitä huolimatta, että arvioinnissa kiinnitettiin huomiota myös julkiselle vallalle asetettuun työllisyyden edistämistä koskevaan velvoitteeseen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen niin loppu, niin loppu. Kamalia muutoksia tullut ja on vielä tulossa. Olen 15 vuotta ollut samassa työssä, eikä se anna enää mitään, ainoastaan vie. Pitkäaikainen miesystäväni asuu eri kaupungissa, mietin vakavasti irtisanoutumista nykyisestä vakityöstäni ja miehen luo muuttamista. Tarkoitusena on jo tovin ollut aloittaa yhteinen elämä, yhteinen asunto ja jälkikasvua, kun ikääkin jo on. Pelottaa, että karenssi lätkähtää(kö), vaikka työmatka pitenisi yli 3h päivittäin ja välimatkaakin 150km suuntaansa. Uskon ja tiedän työllistyväni kyllä miehenkin paikkakunnalla. Pärjään rahallisesti karenssin yli, mutta eihän sellaista ole mukava saada.

Onko kellään kokemusta vastaavalaisesta, tuliko karenssi?

Kyllä vaan, muutto ei syynä kelpaa, vaan rapsahtaa 3 kk:n karenssi.

Jos pystyt työllistymään suoraan irtisanomisajan jälkeen uuteen paikkaan eli ettei jää työttömiä päiviä väliin, niin silloinhan ei karenssia paukahtele. Tiedän, että paikkakuntavaihdoksen myötä on karensseja tullut, mutta taitanee vähän olla työkkäristä riippuvainen antavatko 30, 60 vai 90 päivää jos vetoaa perhesyihin.

John Burke: Taivaan rajalla.

Antaa hiukkasen perspektiiviä ja oma pieni kupla puhkeaa. Suosittelen kaikille joilla on silmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen niin loppu, niin loppu. Kamalia muutoksia tullut ja on vielä tulossa. Olen 15 vuotta ollut samassa työssä, eikä se anna enää mitään, ainoastaan vie. Pitkäaikainen miesystäväni asuu eri kaupungissa, mietin vakavasti irtisanoutumista nykyisestä vakityöstäni ja miehen luo muuttamista. Tarkoitusena on jo tovin ollut aloittaa yhteinen elämä, yhteinen asunto ja jälkikasvua, kun ikääkin jo on. Pelottaa, että karenssi lätkähtää(kö), vaikka työmatka pitenisi yli 3h päivittäin ja välimatkaakin 150km suuntaansa. Uskon ja tiedän työllistyväni kyllä miehenkin paikkakunnalla. Pärjään rahallisesti karenssin yli, mutta eihän sellaista ole mukava saada.

Onko kellään kokemusta vastaavalaisesta, tuliko karenssi?

Kyllä vaan, muutto ei syynä kelpaa, vaan rapsahtaa 3 kk:n karenssi.

Ei rapsahda, jos irtisanoutuu juuri ennen muuttoa eikä tyyliin kuukautta ennen,

t ex työkkärin täti

En jaksa lukea koko ketjua, mutta laita kalenteriin varattua työaikoja, jolloin teet "oikeita töitä". Tämä palaverirumba on kyllä räjähtänyt käsiin nyt korona-aikana ja on pakko buukata sitä työaikaa kalenterista itselle. Omalla ajalla en ala meilejä lukemaan ja esityksiä ym. luomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen niin loppu, niin loppu. Kamalia muutoksia tullut ja on vielä tulossa. Olen 15 vuotta ollut samassa työssä, eikä se anna enää mitään, ainoastaan vie. Pitkäaikainen miesystäväni asuu eri kaupungissa, mietin vakavasti irtisanoutumista nykyisestä vakityöstäni ja miehen luo muuttamista. Tarkoitusena on jo tovin ollut aloittaa yhteinen elämä, yhteinen asunto ja jälkikasvua, kun ikääkin jo on. Pelottaa, että karenssi lätkähtää(kö), vaikka työmatka pitenisi yli 3h päivittäin ja välimatkaakin 150km suuntaansa. Uskon ja tiedän työllistyväni kyllä miehenkin paikkakunnalla. Pärjään rahallisesti karenssin yli, mutta eihän sellaista ole mukava saada.

Onko kellään kokemusta vastaavalaisesta, tuliko karenssi?

Kyllä vaan, muutto ei syynä kelpaa, vaan rapsahtaa 3 kk:n karenssi.

Ei rapsahda, jos irtisanoutuu juuri ennen muuttoa eikä tyyliin kuukautta ennen,

t ex työkkärin täti

Ai, eli jos irtisanomisaika 1kk, irtisanon vaikka tänään tseni ja muutan maanantaina, jolloin käyn irtisanomisajan vielä uudesta osoitteesta vanhassa työssäni? Vai että irtisanon ja muutan juuri ennen kuin viimeinen työpäivä on takana?

Palaverit pitäisi lailla kieltää ja palavereita suunnittelevat oikeisiin töihin. S-postilla nekin asiat hoituu sinne vaan jonon jatkoksi tai sitten palkatkaa lisää työvoimaa, montakos työtöntä olikaan Suomessa...? Kouluta, opeta ja palkkaa, niin saadaan suomi nousuun ja lisää veron nettomaksajia.

Vierailija kirjoitti:

Sama.

Ymmärrän ja allekirjoitan.

Kaikki yritykset hallita omaa työaikaansa torpedoi pomo, joka lupailee "jeesiä" siinä, tässä ja tuossa kaikille, jotka hänelle soittavat sen jälkeen, kun olen sanonut, että aikaa on seuraavan kerran x viikon päästä. Näin työskentelyyn ja taukoihin varatut kalenteriajat valuvat noihin "jeeseihin".

Meillä suurin ongelma on se, että kukaan ei tunnu suunnittelevan työtään, joten minun pöydälleni asiat päätyvät vasta, kun "on kiire" ja pakkohan ne asiat on sitten hoitaa eteenpäin.

Ensi viikolla haen saikun ja saikun aikana haen uuden työn.

Tämä! On ihan sama miten hyvin hallitsee omaa ajankäyttöään kun kukaan muu ei välitä hallita mitään, vaan antaa kaiken luisua kiireelliseksi viime hetken hommaksi. Sitten ne super-hyper kiireelliset tehtävät pamahtamat meikäläisen inboksiin kuin atomipommi ja kaikki hienot ajanhallintasuunnitelmat ovat sen tuhannen päreinä taas kerran.  Useimmiten en ole vielä edes toipunut edellisestäkään pommista.

Kukaan ei toki kyseenalaista niitten talon sisäisten asiakkaiden ajanhallintaongelmia ja suunnittelun puutetta. Mutta jos minä en saa tehtyä viime  hetkellä delegoitua hommaa valmiiksi niin auta armias.... Pomo vaan lässyttää joustavuuudesta ja palvelualttiudesta kun sille yrittää selittää miten tuo sama kuvio toistuu ja toistuu ja että jotain olisi muutettava siellä  toisessa päässä ketjua. Voitte kuvitella mitä mielessäni mietin  kun vedän taas itseäni piippuun jonkun toisen ihmisen tai osaston leväperäisyyden takia. 

Niin kauan kuin työt tulevat tehdyiksi, ei johdolla ole intressiä muuttaa toimintatapojaan. Tulee halvemmaksi maksella työntekijän työterveyshuoltokuluja kuin palkata uusi työntekijä. Jää sairauslomalle ainakin sen verran kuin sinulle myönnetään ja palaessasi kysyt esimieheltä mitä töitä priorisoidaan nyt. Jos esimies ei halua sanoa, ehdotat jospa kysytään hänen esimieheltään. Näin et saa syytteitä siitä, että priorisoit väärin tai toimit ohjeiden vastaisesti. Jos esimies vastustaa, sanot suoraan, että haluat konkreettisia neuvoja.

Itse uuvuin loputtomasta joustamisesta ja kiitokseksi sain syytökset, etten osaa tehdä työtäni, vaikka olin se tehokkain ja pätevin. Työmääräni oli 2,5-kertaisesti suurempi kuin kollegoillani, mutta tämä ei näkynyt myöskään palkassa. Esimerkiksi muilta ei vaadittu jäämään yöksi töihin viimeistelemään projektia tai vastaamaan työpuheluihin jo aamukuudelta, vaikka on normaali toimistoaika 9-17 käytössä. Tämä oli kyllä juurisyy, miksi työt kasaantuivat juuri minulle, kun joustin liian kiltisti. Toisaalta tehokas työote (eli sairas työtahti) antoi väärän kuvan siitä, että minulta luonnistuu kaikki parissa sekunnissa. Nyt viisaampana teen sen verran mitä normaalissa tahdissa pystyn, kun ei ylitöistä makseta, eikä saldoja voi pitää pois silloin, kun haluaa. Ei toimi yksipuolinen joustaminen. Olen joutunut kohtaamaan raivokohtauksia, mutta hankalimmatkin tyypit ovat pikku hiljaa oppineet tekemään töitä minun ehdoilla ja oppineet esittämään työpyyntönsä riittävän ajoissa. Olen selittänyt miten paljon aikaa mihinkin menee ja millainen jono on. En voi pettää muille antamiani lupauksia ja sama koskee myös hankalaa tyyppiä, kun otan hänen työnsä käsittelyyn se valmistuu myös luvatusti.

Naulan kantaan! Ikävä kyllä - asiakaspalvelijat ja kaupan alan työntekijät ovat ilkeiden ja töykeiden  asiakkaitten mielestä ala-arvoisempia ihmisiä kuin kaupan asiakkaat. Jos asiakas haukkuu jossain muussa ympäristössä - esimerkiksi poliisin lupapalvelutoimistosssa - naispuolista työntekijää hu#raksi tai miespuolista työntekijää h#moksi, niin haukkujalle rapsahtaisi vähintään kunnianloukkausyyte tai sakot!

Vierailija kirjoitti:

Teen asiakaspalvelutyötä kaupassa. Työ ei ole fyysisesti kuormittavaa. Sen sijaan työn henkinen kuormitus, yksitoikkoisuus, haasteettomuus ja työn merkityksettömyys tekevät työstä ajoittain raskasta.

Suurin osa asiakkaista on positiivisia, ystävällisiä ja kohteliaita. Ehdottomasti pahinta kaupan työssä ovat epäystävälliset, epäkohteliaat, aina negatiiviset, hyökkäävät ja töykeät asiakkaat. Kaupan alalla työntekijät joutuvat kuulemaan ja kuuntelemaan ilkeää, töykeää ja epäystävällistä puhetta, kiroilua, haistattelua ja jopa sanallista ja fyysistä uhkailua, ryöstön uhkaa ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Työntekijöitten arvostelu, mitätöinti, haukkuminen ja kiusaaminen jatkuu 24/7 kaupan asiakaspalautekanavilla. Henkilökuntaa voi arvostella, haukkua, mitätöidä ja kiusata palautelapuilla, internetissä, sähköpostiviesteissä, Facebookissa, keskustelupalstoilla ja lehtien mielipidesivuilla. Asiakkaitten kirjoittelu ja viestit palautekanavilla ylittävät usein jopa kunnianloukkauksen rajat.

Mikä näitä aggressiivisia, aina negatiivisia, hyökkääviä ja vihaisia ihmisiä ja kauppojen asiakkaita oikein vaivaa? Miksi ihminen ei voi käyttäytyä ystävällisesti ja hyvien tapojen mukaisesti käydessään kaupassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen niin loppu, niin loppu. Kamalia muutoksia tullut ja on vielä tulossa. Olen 15 vuotta ollut samassa työssä, eikä se anna enää mitään, ainoastaan vie. Pitkäaikainen miesystäväni asuu eri kaupungissa, mietin vakavasti irtisanoutumista nykyisestä vakityöstäni ja miehen luo muuttamista. Tarkoitusena on jo tovin ollut aloittaa yhteinen elämä, yhteinen asunto ja jälkikasvua, kun ikääkin jo on. Pelottaa, että karenssi lätkähtää(kö), vaikka työmatka pitenisi yli 3h päivittäin ja välimatkaakin 150km suuntaansa. Uskon ja tiedän työllistyväni kyllä miehenkin paikkakunnalla. Pärjään rahallisesti karenssin yli, mutta eihän sellaista ole mukava saada.

Onko kellään kokemusta vastaavalaisesta, tuliko karenssi?

Kyllä vaan, muutto ei syynä kelpaa, vaan

rapsahtaa 3 kk:n karenssi.

Muutto syynä kelpaa, jos miehellä vakituinen työ uudessa kaupungissa.

up

Tämä johtamiskulttuuri on muuttunut. Jos alemmalla tasolla voisi päättää kuten ennen kännykkä ja sähköpostiinsa, asiat menisivät sujuvammin eteenpäin ja ratkaisut olisivat parempia, koska niistä päättää ne jotka tietävät tilanteesta ja asioista eniten. Nyt kaikki pitää viedä aina johtajille päätettäväksi, "voinko tilata uuden tuolin kun vanhasta katkesi jalka". Jotta oikein työllistetään organisaatiota, tuosta on tehtävä investointihakemus...

Sitten palaverikulttuuri, jossa jaetaan niitä tehtäviä, joita ei ehdi tehdä. Kuorma kasvaa kokoajan.

Irtisanoin itseni asiantuntijatyöstä. En vain jaksanut tätä hullunmyllyä. Teen 80% turhaa työtä, joka ei kuulu erikoisosaamisalueeseen. Yritys saisi minusta enemmän irti, jos saisin tehdä niitä oikeita töitä ja yritys tekisi myös parempaa tulosta. Mutta jotenkin pomot ei näe muuta kuin heidän omien pomojensa antamat tehtävät. Samaa tapahtuu nyt joka puolella niin yrityksissä kuin oppilaitoksissa:

KAIKKI VOI TEHDÄ KAIKKEA, ERIKOISOSAAMINEN ON UNOHDETTU.

Tämä ei tee hyvää Suomen kilpailukyvylle pitkässä juoksussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...

Tämän kun kaikki ylityöllistetyt ottaisivat käyttöön, niin eiköhän pomot alkaisi tajuamaan että lisää työvoimaa todella tarvitaan.

Jos työhyvinvointi hiipuu niin sen sijaan että pomot rekrytoisivat lisää tekijöitä, he mielellään käyttävät parin henkilötyövuoden palkkakustannusten verran konsuttipalveluihin ja koko henkilökunnalle pakollisiin työhyvinvointiseminaaripäiviin joissa konsulttien johdolla piirrellään pilviä ja leikitään pupuja.

Kuin omasta näppäimistöstäni: Ensinnäkin työn alkukuvaus, ja "Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, --"

Sillä erolla, että iste alan siten iltapäivästä tekemään niitä varsinaisia työtehtäviäni, joita ei päivällä sirpaleisen palsuajan vuoksi kyennyt tekemään. Eihän tämä ole inhimillistä.

Heitin sentään tyttöystävän pellolle, että saan loppupäivän nykyään olla rauhassa. Osaisipa nauttia mistään. Olisipa harrastus, ja jotain palauttavaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...

Tämän kun kaikki ylityöllistetyt ottaisivat käyttöön, niin eiköhän pomot alkaisi tajuamaan että lisää työvoimaa todella tarvitaan.

Jos työhyvinvointi hiipuu niin sen sijaan että pomot rekrytoisivat lisää tekijöitä, he mielellään käyttävät parin henkilötyövuoden palkkakustannusten verran konsuttipalveluihin ja koko henkilökunnalle pakollisiin työhyvinvointiseminaaripäiviin joissa konsulttien johdolla piirrellään pilviä ja leikitään pupuja.

Meillä ei ole edes niitä työhyvinvointiseminaareja. Joskus olisi kyllä kiva, jos pomo oikeasti olisi kiinnostunut ja kysyisi mitä kuuluu ja myös reagoisi liialliseen työkuormaan, josta on kyllä tietoinen. Ainoat yhteydenotot on niitä, kun on joku työhön liittyvä ongelma/kysymys, ja niitäkin tulee ehkä max kerran tai kaksi kuussa.

Kemikaaliali kirjoitti:

Tämä johtamiskulttuuri on muuttunut. Jos alemmalla tasolla voisi päättää kuten ennen kännykkä ja sähköpostiinsa, asiat menisivät sujuvammin eteenpäin ja ratkaisut olisivat parempia, koska niistä päättää ne jotka tietävät tilanteesta ja asioista eniten. Nyt kaikki pitää viedä aina johtajille päätettäväksi, "voinko tilata uuden tuolin kun vanhasta katkesi jalka". Jotta oikein työllistetään organisaatiota, tuosta on tehtävä investointihakemus...

Sitten palaverikulttuuri, jossa jaetaan niitä tehtäviä, joita ei ehdi tehdä. Kuorma kasvaa kokoajan.

Irtisanoin itseni asiantuntijatyöstä. En vain jaksanut tätä hullunmyllyä. Teen 80% turhaa työtä, joka ei kuulu erikoisosaamisalueeseen. Yritys saisi minusta enemmän irti, jos saisin tehdä niitä oikeita töitä ja yritys tekisi myös parempaa tulosta. Mutta jotenkin pomot ei näe muuta kuin heidän omien pomojensa antamat tehtävät. Samaa tapahtuu nyt joka puolella niin yrityksissä kuin oppilaitoksissa:

KAIKKI VOI TEHDÄ KAIKKEA, ERIKOISOSAAMINEN ON UNOHDETTU.

Tämä ei tee hyvää Suomen kilpailukyvylle pitkässä juoksussa.

Samaa mieltä. Suurin osa erityisasiantuntijoista tekee meilläkin paljon sihteeritason tehtäviä, jolloin varsinaisiin työtehtäviin jää liian vähän aikaa. Tätä on tullut viime aikoina paljon lisää ja kaikki on ihan kypsiä. Saimme myös uuden asiakkuudenhallintasoftan, johon tulee kirjata jokainen pienikin asia. Ei sitten tietysti otettu resurssoinnissa lainkaan huomioon, että tämä läpinäkyvyyttä ja yhteistyötä jne. lisäävä ohjelmisto lisää myös työkuormaa, koska kaikkea kirjataan ja on paljon asioita sen käyttöön liittyen, jotka pitää vaan muistaa ulkoa ja koko ajan tulee uusia ohjeita käyttöön liittyen. Jos tulee virheitä, kuten jotain kenttää ei täytetty tai valintaa tehty alasvetovalikosta jne jne, niistä valitetaan. Aina valivali, ihan sama vaikka päälläsi seisot. Ei ole aikaa kaikkeen!!