Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Totta kai on ulospääsy, jopa suhteellisen helppo ja yleisesti käytetty. Menet nyt ensin työterveyteen ja kerrot siellä saman, minkä kerroit täällä. Saat sairauslomaa todennäköisesti ensin pariksi viikoksi, siitä sitten aina jatkoa. Pääset varmaan juttelemaan myös psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Esimiehesi kanssa ruvetaan selvittämään työkuormaasi.
Tuossa tilanteessa et voi ajatella vain itseäsi, vaan myös muuta työporukkaa. Jos tosiaan vihaat työtäsi ja olet noin stressaantunut, aivan äärirajoilla, kanssasi on kauhea tehtä töitä ja ilmapiiri leviää kohta koko yksikköön. Pilaat hyvin todennäköisesti monen muunkin ihmisen työpäivän omasi lisäksi. Senkin takia sinun täytyy hakea nyt apua ja jäädä pois työstä.
On kyllä raskaita kokemuksia sinulla. Ei ole samanlaisia mutta voin hyvin kuvitella mitä olet joutunut kohtaamaan ja ymmärrän että nyt alat niitä käsitellä. Toivon kanssakirjoittajilta hienotunteisuutta auttaa tätä hienoa lähimmäistä.
Mikään noista ei ole sinusta johtuvia asioita ainakaan, sen verran voin sanoa. Elämä on niin kummallista joskus että toisille tyrkätään ihan mahdottomia settejä eteen.
Koska tämä kaikki ei ole sinun syytäsi niin yritä kuitenkin ajatella että sinun elämäsi on eteenpäin menoa ja saat saada HYVIÄ asioita itsellesi ja vieläpä tuosta syystä, Yritä kohdella itseäsi hyvin. Ja älä anna kenenkään kohdella sinua huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Nyyh nyyh. Ota loparit, niin tilallesi saadaan joku motivoitunut.
Virvelöi sinä ittes puuhun.
Vaihtoehdot:
1) Jatkat samaan malliin ja sairastut loppuunpalamiseen.
2) Irtisanoudut.
3) Jätät osa töistä tekemättä tai siirrät ne joko ihmisille tai eteempäin ajassa. Tästä seuraa se, että asiakkaat tai työtoverit saattavat ilmoittaa esimiehelle. Entä sitten? Pahinta, mitä esimies voi tehdä, on irtisanoa.
Vaihtoehto 1 ei kannata, terveyttään ei pidä urhata. Vaihtoehdot 2 ja 3 johtavat samaan lopputulokseen, eli työttömyyteen, mutta kolmosessa saat työttämyyskorvausta ilman karenssia, joka taas uhkaa vaihtoehdossa 2. Valitse siis vaihtoehto 3.
Hyökkäys on myös paras puolutus. Kirjoita vaikka perjantaina lista asioista, jotka ehdit ja aiot tehdä ensi viikolla ja pistä se näkyviin. Ehkä myös lähetät pomollesi. Mainintana, että kaikki listalla olematon jää tekemättä. Teet siis itse ilmottamiasi asioita, etkä säntäile muiden vaatimuksien perässä.
Mä en hahmota nyt tuota, että miten esimiehet "eivät ota kantaa"?
Kannattaa muutamaan otteeseen ilmoittaa asia selkeästi sähköpostilla. Kuvakaappaus kalenterista: täysin täynnä. Missä välissä teen työt?! Näin sulla on kättä pidempää, jos jälkikäteen väittävät, ettet ole infonnut ongelmista.
Jos ei tähän reagoida, menet, ilmoitat suoraan, kuuluvalla äänellä, että kaikki työt eivät tule suoritetuksi tällä aikataulululla. Länttäät esimiehen pöydälle vaikka printit tehtävistä töistä ja sanot, että valitsee kahdesta pinkasta sen, minkä sinä teet ja toisen antaa jollekin muulle tehtäväksi. Sen jälkeen teet VAIN sen minkä ehdit. Mitä tapahtuu?
Ehkä kauhea haloo, mutta ainakin joutuvat ottamaan kantaa.
Ja ei ne sinua pois potki, sitten vasta kusessa olisivatkin! Tuollainen työntekijä joka tekee kolmen ihmisen työt yhden palkalla!
Ja jos potkisivatkin...oikeasti. Olisiko se, käsi sydämellä, elämäsi suurin menetys?
Tuo neuvo ryhtyä yrittäjäksi on oikeasti huono. Yrittäjillä ei ole Suomessa sosiaaliturvaa, eli en todellakaan suosittele!
Vierailija kirjoitti:
Tuo neuvo ryhtyä yrittäjäksi on oikeasti huono. Yrittäjillä ei ole Suomessa sosiaaliturvaa, eli en todellakaan suosittele!
Yrittäjällä voi olla puoliso , jopa perhe, pankki ja työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Työ kaupan kassallakin tuntuisi mielenkiintoisemmalta
Ihan vakavissani sanon, että kannattaa sitten valita iso kauppa jossa voit vaan olla kassalla eikä mitään pientä kauppias vetoista, sillä sellaisessa ollaan usein yksin töissä ja siellä tehdään todellakin kaikki itse ja yksin siinä tapauksessa. Ette arvaakaan miten paljon siellä on sitä hommaa.
Joo. Ei ehdi edes tekeen kaikkia hommia, kun pittää syyvä kaikki ne ruuat jotka menee yli päiväyksen.
Teen asiakaspalvelutyötä kaupassa. Työ ei ole fyysisesti kuormittavaa. Sen sijaan työn henkinen kuormitus, yksitoikkoisuus, haasteettomuus ja työn merkityksettömyys tekevät työstä ajoittain raskasta.
Suurin osa asiakkaista on positiivisia, ystävällisiä ja kohteliaita. Ehdottomasti pahinta kaupan työssä ovat epäystävälliset, epäkohteliaat, aina negatiiviset, hyökkäävät ja töykeät asiakkaat. Kaupan alalla työntekijät joutuvat kuulemaan ja kuuntelemaan ilkeää, töykeää ja epäystävällistä puhetta, kiroilua, haistattelua ja jopa sanallista ja fyysistä uhkailua, ryöstön uhkaa ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Työntekijöitten arvostelu, mitätöinti, haukkuminen ja kiusaaminen jatkuu 24/7 kaupan asiakaspalautekanavilla. Henkilökuntaa voi arvostella, haukkua, mitätöidä ja kiusata palautelapuilla, internetissä, sähköpostiviesteissä, Facebookissa, keskustelupalstoilla ja lehtien mielipidesivuilla. Asiakkaitten kirjoittelu ja viestit palautekanavilla ylittävät usein jopa kunnianloukkauksen rajat.
Mikä näitä aggressiivisia, aina negatiivisia, hyökkääviä ja vihaisia ihmisiä ja kauppojen asiakkaita oikein vaivaa? Miksi ihminen ei voi käyttäytyä ystävällisesti ja hyvien tapojen mukaisesti käydessään kaupassa?
Laitat kunnon avautumismeilin isolla jakelulla, jossa ovat mukana kaikki joiden kanssa olet tekemisissä, niin asiakkaan edustajat kuin sisäiset kontaktit. Avaudu suoraan mikä hommassa mättää. Sitten kun asialla on seurauksensa, niin kerrot että olet niin sekaisin työnteosta että se toinen minä otti vallan ja laittoi meilin.
Pääset pitkälle levolle.
Ollut tuossa tilanteessa ja tehnyt 2-3 ihmisen hommat. Lähdin vuorotteluvapaalle.
Mistä sulle tulee noita palavereja noin paljon? Palaveri on muuten sivumennen aika hirveä sana, mistähän sekin on tullut. Onko työpaikalla vaan sellanen kulttuuri, että istutaan palaverissa? Jos on, voisitko ottaa puheeksi että onko ne kaikki tosiaan tarpeellisia? Jos on vaikka sellaisia palavereja, joissa tuodaan asia tiedoksi, niin senhän vois vain laittaa kahvihuoneen ilmoitustaululle. Tai jos palavereissa istuu joitakin omaa ääntään rakastavia tyhjän höpöttäjiä, nii sitten vaan valitaan puheenjohtaja, joka jakaa 2 min. puheenvuorot, joissa pitää saada asiansa sanottua.
Oma valinta.
Laita rahaa säästöön ja rupea elämään low-life-elämää. Työelämä on keskimäärin hukkaan heitettyä elämää, mikäli sinulla ei ole siellä hyvä olla.
Kukaan ei ole katunut kuolinvuoteellaan, että voi kun olisin tehnyt enemmän töitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en hahmota nyt tuota, että miten esimiehet "eivät ota kantaa"?
Kannattaa muutamaan otteeseen ilmoittaa asia selkeästi sähköpostilla. Kuvakaappaus kalenterista: täysin täynnä. Missä välissä teen työt?! Näin sulla on kättä pidempää, jos jälkikäteen väittävät, ettet ole infonnut ongelmista.
Jos ei tähän reagoida, menet, ilmoitat suoraan, kuuluvalla äänellä, että kaikki työt eivät tule suoritetuksi tällä aikataulululla. Länttäät esimiehen pöydälle vaikka printit tehtävistä töistä ja sanot, että valitsee kahdesta pinkasta sen, minkä sinä teet ja toisen antaa jollekin muulle tehtäväksi. Sen jälkeen teet VAIN sen minkä ehdit. Mitä tapahtuu?
Ehkä kauhea haloo, mutta ainakin joutuvat ottamaan kantaa.
Ja ei ne sinua pois potki, sitten vasta kusessa olisivatkin! Tuollainen työntekijä joka tekee kolmen ihmisen työt yhden palkalla!
Ja jos potkisivatkin...oikeasti. Olisiko se, käsi sydämellä, elämäsi suurin menetys?
Joo, tuossa on hyvät eväät asian korjaamiseksi.
Esimiehen pitää tehdä esimiehen työtä, eli päättää resurssipulatilanteissa mitä tehdään eka. Lyhytaikaisesti voi venyä joo, mutta ei jatkuvasti.
Ja sitten palavereihin ihan sellanen sääntö, että jos joku tekee tuplabookkauksia, niin sitten sanot niistäkin että miten hoidetaan, kumpaan menen?
Todennäköisesti aletaan peräänkuuluttamaan sulta sitä, että "sun pitää pystyä johtamaan itse itseäsi".
Mutta tähän pitää olla vastaus valmiina vaan, pyydä kirjallisena luvan että sinä saat valita mitkä työt teet missäkin järjestyksessä.
Nyt otat ensiksi saikkua ja olet poissa monta kuukautta, joku muu hoitakoon hommat. Toinen vaihtoehto on ottaa vuorotteluvapaata. Tsemppiä!
Jestas, en jaksaisi tuollaista. Onneksi olen yhtä aikaa tehokas ja mukavuudenhaluinen, eli olen onnistunut typistämään oman 8-16 etäpäiväni 12-16 mittaiseksi, mutta saan silti tehtyä ihan saman määrän töitä, ellen enemmänkin.
Aamulla heräilen 10 maissa (valvon yleensä johonkin klo 2 saakka lukien sängyssä) ja nousen levänneenä. Tarkistan sähköpostit ja hoidan aamutoimet kaikessa rauhassa. Sit tosiaan puolenpäivän maissa viimeistään ryhdyn töihin. Tänään tosin ”jo” klo 11.
Työaika on tehokas vaikka lyhyempi, eikä itellä tunnu siltä että koko päivä menee töissä, vaikka kotona olenkin. Enkä ole iltaisin niin väsynyt ja jaksan paremmin. Hyvin harvoin jos koskaan aikaisin aamulla on jotain mihin on pakko osallistua (Teamseja siis tms).
Asiantuntija olen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Jestas, en jaksaisi tuollaista. Onneksi olen yhtä aikaa tehokas ja mukavuudenhaluinen, eli olen onnistunut typistämään oman 8-16 etäpäiväni 12-16 mittaiseksi, mutta saan silti tehtyä ihan saman määrän töitä, ellen enemmänkin.
Aamulla heräilen 10 maissa (valvon yleensä johonkin klo 2 saakka lukien sängyssä) ja nousen levänneenä. Tarkistan sähköpostit ja hoidan aamutoimet kaikessa rauhassa. Sit tosiaan puolenpäivän maissa viimeistään ryhdyn töihin. Tänään tosin ”jo” klo 11.
Työaika on tehokas vaikka lyhyempi, eikä itellä tunnu siltä että koko päivä menee töissä, vaikka kotona olenkin. Enkä ole iltaisin niin väsynyt ja jaksan paremmin. Hyvin harvoin jos koskaan aikaisin aamulla on jotain mihin on pakko osallistua (Teamseja siis tms).
Asiantuntija olen itsekin.
Siis mitä te asiantuntijat käytännössä teette? Istutte palavereissa luurit päässä vai teette oikeasti jotain merkityksellistä, jossa myös tapahtuu? En siis halua vähätellä, en vain ymmärrä näitä töitä, jotka on mahdollisuus tehdä muutamassa tunnissa niin, että jotain saadaan aikaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jestas, en jaksaisi tuollaista. Onneksi olen yhtä aikaa tehokas ja mukavuudenhaluinen, eli olen onnistunut typistämään oman 8-16 etäpäiväni 12-16 mittaiseksi, mutta saan silti tehtyä ihan saman määrän töitä, ellen enemmänkin.
Aamulla heräilen 10 maissa (valvon yleensä johonkin klo 2 saakka lukien sängyssä) ja nousen levänneenä. Tarkistan sähköpostit ja hoidan aamutoimet kaikessa rauhassa. Sit tosiaan puolenpäivän maissa viimeistään ryhdyn töihin. Tänään tosin ”jo” klo 11.
Työaika on tehokas vaikka lyhyempi, eikä itellä tunnu siltä että koko päivä menee töissä, vaikka kotona olenkin. Enkä ole iltaisin niin väsynyt ja jaksan paremmin. Hyvin harvoin jos koskaan aikaisin aamulla on jotain mihin on pakko osallistua (Teamseja siis tms).
Asiantuntija olen itsekin.
Siis mitä te asiantuntijat käytännössä teette? Istutte palavereissa luurit päässä vai teette oikeasti jotain merkityksellistä, jossa myös tapahtuu? En siis halua vähätellä, en vain ymmärrä näitä töitä, jotka on mahdollisuus tehdä muutamassa tunnissa niin, että jotain saadaan aikaankin.
Suurinpiirtein näin. Lisäksi olen yhteydessä asiakkaisiin spostilla ja puhelimitse, teen pyydettyjä selvitystöitä jne. Ihan oikeasti 4-5 tunnissa saa tehtyä ihan samat hommat kuin 8 tunnin aikana toimistossa, paitsi että kotona olen tehokkaampi enkä vahdi koko ajan koska pääsee kahvitauolle tai lounaalle. Usein painan duunia koko sen 4-5 tuntia ilman taukoja, enkä silti ole yhtä poikki kuin aikoinaan toimistopäivän päätteeksi. Kun piti olla toimistossa klo 8, oli herätys jo kuudelta (aamusuihkut ja laittautumiset, julkisilla töihin). Töiden jälkeen oli aina kotona vasta viiden maissa ja ihan puhki. Nyt voin olla periaattessa pyjamassa koko päivän, ellei ole teamseja 😄 Ja aamu-unisena voin nukkua sinne 9-10 asti ilman että työ tai mikään kärsii.
Kyllä etätyö on maailman paras keksintö! Just yks kaveri nauroi, että kukaan ei tiedä teamsissakaan, jos on kauluspaita ja kravatti, että jalassa ei ole kuin kalsarit.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
No oho, mulla käteen 1600e. Tosin päivätyö mutta kuitenkin. T.sairaanhoitaja
Ap:een ongelma ja liika työmäärä ei ole muuten ratkaistavissa, kuin että hän jää ensin lyhyelle ja siitä jatkaa pidemmälle siraslomalle.
MUTTA , hänhän ei voi tehdä sitä koska luulee olevansa KORVAAMATON. Varmaan sittenkin ,kun joku päässä naksahtaa tai vaikka vammautuu onnettomuudessa.
Yritä ymmärtää ap, että hautuumaat on täynnä teitä korvaamattomia.