Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei töissä ole pakko olla! Eroilmoitusta vaan esimiehelle ja niin pääset vihaamastasi puuhasta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Ei töissä ole pakko olla! Eroilmoitusta vaan esimiehelle ja niin pääset vihaamastasi puuhasta eroon.
Näin juuri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän se sitten tarkoittaa, että "ei ulospääsyä"? Kyllä sinä voit työpaikkaa vaihtaa, lopettaa työt ja ryhtyä kotiäidiksi, lähteä opiskelemaan toista alaa tai vaikka sopia lyhemmistä työpäivistä.
Tuntuu, että moni leipääntyy työhönsä liikaa, eikä katso ikinä sen karsinansa ulkopuolelle, olisiko siellä kuitenkin ruoho vihreämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se sitten tarkoittaa, että "ei ulospääsyä"? Kyllä sinä voit työpaikkaa vaihtaa, lopettaa työt ja ryhtyä kotiäidiksi, lähteä opiskelemaan toista alaa tai vaikka sopia lyhemmistä työpäivistä.
Tuntuu, että moni leipääntyy työhönsä liikaa, eikä katso ikinä sen karsinansa ulkopuolelle, olisiko siellä kuitenkin ruoho vihreämpää.
Ei kai se nyt ihan noin yksinkertaista ole... Karenssitkin on olemassa ja jos terveys on mennyt, on työuupumusta, on kiusattu, itsetunto heikko jne., niin ei se työpaikan vaihtaminenkaan mikään ratkaisu ole, menee vaan huonompaan kuntoon, tosin niin menee siinäkin työpaikassa, missä on. Mutta ehkä kaikille ei sitten vain ole onnellisia loppuja.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
Mulla, korkeakoulutetulla, sama netto. T:N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etätyö on tarkoittanut sitä, että kun siirtymisiä ei ole, niin päivät bookataan palavereilla. Ihan loppu siihen, että aikaisempaa et ehdi lopettaa, niin jo seuraava alkaa. Varmaan myyntityössä hyvä kun jatkuvasti voi olla selittämässä lätinöitään, mutta meille muille se on tuskaa. Ja ne asiat jotka nopeasti ohi mennen juteltiin, niille varataan nyt tunnin sloti. Ihan sieltä ja syvältä!!
Olen uupunut ja vihaan nykyistä työtäni. Pitkään jaksoin olla optimisti mutta kuluttavat vuodet ja työnantajan valheet veivät uupumukseen.
Tänään on jatkohaastattelu uuteen työhön.
Pitäkää peukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin vihaan minäkin. Jos ei olisi pakko, niin en menisi paikalle ollenkaan. Liian kauan liian samanlaista pskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
13-vuotiaana olin pari viikkoa työharjoittelussa "dementiaosastolla". Syötin, puin, pesin, vaihdoin petivaatteita, vaatteita, annoin jopa lääkkeitä (enää ei ikimaailmassa onnistuisi) jne eli todella samoja tehtäviä kuin hoitajatkin tosin en tiedustellut potilaiden terveystetoja sen enempää. Ei tuntunut raskaalta verrattuna toimistotyöhön, jossa pahimmillaan oli joka päivä 6-8 palaveria putkeen päivässä ja päivittäin (missä vaiheessa sitä ehti käydä vessassa, syömässä tms?). Opin tekemään ruokailulle oman varauksen kalenteriin ja pitämään omista rajoista puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullaki paskat olot ja hirveä työkuorma. Viimeinen viikko nykyisessä työssä on aivan tuskaa jota tekee pelkästään palkan takia. Olin alussa hirmu reipas ja motivoitunut pitkäänkin. Nyt vaan jo väsynyt ja leipiinnyttää koko työ. Todella kurja työ ja ilmapiirissä ollut vaihtelevuutta.
Kaikkia se että lopetat koska haluat tehdä muuta ja kyllästyit nykyiseen ei miellytä. On semmosia jotka loukkaantuu toisen asenteesta työtä kohtaan tietämättä toisen taustoista mitään oikeastaan.. Itse olen täysin väärissä työtehtävissä.
Mutta rahan motivoimana olen jaksanut vielä tänäkin vuonna jatkaa työtä.
Kamelin selkä katkesi ja rupesin olemaan avoimesti peittelemättä mikä olen.
Tiedän että tilalleni löytyy motivoituneempiakin aivan varmasti. 👍🏻 Myönnän sen itse. Ei ongelmaa. Ei minussa mitään vikaa ole ihmisenä ja parhaassa tapauksessa osaan kyllä kaivaa asennetta peliin. Vaan ny on asennevarasto käytetty loppuun oman jaksamisen kustannuksella.
Olen työssäni, tässä tyhmän ihmisen tylsässä hommassa hyvä.
Jotta pääsen eteenpäin, on alettava inhoamaan omaa työtään. Minulla on ollut ollut tapana jäädä jumittamaan. Joten inhoan ja näin on helpoin siirtyä itseä miellyttäviin tehtäviin. Työhyvinvointi on todella tärkeää muunkin hyvinvoinnin takia. Työn ei kuulu imeä kaikkea sinusta. 🤔
On kurja herätä aina seuraavaan työpäivään. Kauan olen väännellyt mutta kiertää kehää vaan.
Tuttu tarina, ihan kun olisin sen itse kirjoittanut. Tuohon päälle vielä lty:n oman alueen tulosvastuu ja siitä aiheutuva jatkuva paine ja todella toksinen naisjohtaja esihenkilönä.
Joka viikko saa pelätä mistä tulee sanomista kun ei millään ehdi eikä jaksa joka vit...n pikkuasiaa huolehtiä ja omissa alaisissa on liian heikolla osaamisella olevia henkilöitä vastuullisessa roolissa.
Miten hitolla joku yritys tai esihenkilö voi kuvitella että kukaan ihminen kestää sitä että päiväsdä voi olla esim 5 tai 6 eri palaveria joihin vaihdetaan lennossa. Aina ei edes ehdi syömään välillä vaikka laitan 1/2 h kokoustauon kalenteriin. Kun esim 7h olet istunut kokouksissa, aloitat sen päälle vielä ainakin 2-3 h s postien purun ja seuraavan päivän valmistelut ja vk loppuna ainakin toisena päivänä teet niitä töitä mitä noista palavereista koitui.
Ihan sairasta.
Mielestäni 2 ihan max 3 palaveria a 1h saisi olla/päivä. Tai 1 pidempi. Päivässä tai viikossa pitäisi olla vähintn 1/2 aikaa asioiden työstölle ja ajattelulle /suunnittelulle.
Ei kenenkään aivot kestä loputtomiin tommosta painetta ja työmäärää.
Minunkin unelmatyöstä tuli 2 vuodessa painajainen ja olin vähällä työuupua, stressi taso nousi liikaa liian pitkän ajan. Tykkäsin ennen työstäni, se ert umpihullu akka tuhosi työmotivaationi.
Lähdin..... vaikka harmitti ja pelotti, mutta itsetunto ja järki säilyi.
Olen ajautunut tietyistä syistä firmaan jonka tuottama työ / palvelu asiakasyrityksille ei kiinnosta oikeastaan pätkääkään, ei ole koskaan kiinnostanut. Hain vain rahan takia ja kun sain paikan en kehdannut kieltäytyä. Tarvitsen elääkseni tämän kohtuu hyvän liksan.
Firman imago ja puheet positiivisesta ilmapiirista jossa kaikkien pitää tulla kuulluksi, autetaan, tuetaan ja kannatellaan haasteellisessa tilanteessa toisia osoittautui ihan pas...apuheeksi.
Esihenkilöstäni kuoriutui todella outo persoona jaepäammattimaisia piirteitä parin viikon sisällä. Johtaminen on poukkoilevaa, yhtenä päivänä linjaa asian tiukasti näin ja muutaman viikon päästä kun joku muu on kuulemassa, asia onkin ihan toisin. Kaikki muut on ollu min 10v talossa ja moni samassa tehtävässä, ovat olleet myös samalla toimialalla koko ikänsä, ei ole muusta mitään ymmärrystä. Ja sen huomaa.
Hemmetin vanhanaikaista käskyttävää ja tärkeilevää johtamista ja auta armias jos jostain kuuluu soraääniä ja kaikki ei ole täysellistä niin heti olet "puhuttelussa"....mihis se tukeminen ja auttaminen nyt häipy.
Monet puhuu pas..aa seläntakana toisistaan ja jos sanomiseni ei jotain miellytä niin kipitetään nillittämään heti johtajalle ja vieläpä vääristellään sanomisia. Ihan ku jossain ylä asteella.
Johtaja on hyviä kapeakatseinen ja ymmärtämätön toisten näkökulmille, -90 luvulla johdettiin tällä tavalla, eli johtaja sanelee ja alaiset kuuntelee hiljaa ja toteuttaa. Minua ja kollegoitani kohdellaan hyvin eriarvoisesti, minulta edellytetään selaista mitä muut ei edes osaa eivätkä tee tai se ei edes kuulu meidän tason työtehtäviin. Työpaikkahaastattelussa tuo poukkoilevasti johtava pomoni antoi erilaisen kuvan työn sisällöstä ja vastuista, sekä siitä että millainen tukiorganisaatio on ja mitä he tekee. 1 luvattu asia katosi 1.5 kk jälkeen ja loputkin 5 kk jälkeen.
Tykkään työnteosta yleensä mutta en viihdy yhtään nykyisessä duunissa, hirveää tällainen pakkopulla. Joka aamu oksettaa.
Voi kumpa sais vielä sellasen työn ja työpaikan mistä tulisi intohimo. Tai edes se fiilis että on kiva mennä aamulla työpaikalle ja mielenkiintoiset työt odottaa.
Sitä odotellessa.
Katselen usein kelloa puhelimesta töissä ja odotan vain työajan loppua. teen laiskasti työt. Olen ehkä masentunut mutta en osaa hakea apua.
Niin vihaan minäkin. Ja karenssin takia ei voi, kuin yrittää saada uutta työtä. Tuntuu vain etten saa tehtyä enää edes työhakemuksia kunnolla, koska olen niin loppu ja lannistunut.
Psyykkaa itsesäsi sillä ajatuksella, että olet Asiantuntija. Sentään Asiantuntija, vähän enemmän ja parempaa kuin joku suorittaja. Keulit sillä ajatukslla henkisesti hiljaa sisäänpäin ja tarvittaessa myös ulospäin. Se saattaisi voimaannuttaa.
Hyvä kirjoitus ja hieno onnistumistarina! Tämä kolahti erityisesti: ”Niin kauan kuin työt tulevat tehdyiksi, ei johdolla ole intressiä muuttaa toimintatapojaan. Tulee halvemmaksi maksella työntekijän työterveyshuoltokuluja kuin palkata uusi työntekijä. Jää sairauslomalle ainakin sen verran kuin sinulle myönnetään ja palaessasi kysyt esimieheltä mitä töitä priorisoidaan nyt.”
Juuri näin! Meilläkään esimies ei ota mitään vastuuta töiden sujuvuudesta ja resurssoinnista jne., vaikka se paperilla onkin hänen työnsä. Hän on tottunut ihmisten itseohjautuvuuteen ja töiden organisointiin täysin itsenäisesti. Se on täysin ok, mutta vain niin kauan, kun työmäärä on joissakin järjellisissä rajoissa. Kun on kiire ja jos esimies otetaankin mukaan siihen käytännön työhön priorisoinnin tuen muodossa ihan päivittäin, työkuorma ja haasteet tulevat esimiestasollekin näkyvämmäksi. Lisäksi on tällöin paljon vaikeampaa syyttää työntekijää huonosta priorisoinnista. Täytyy ottaa kokeiluun!
Tunnistin myös itseni kirjoituksesta -olen myös yleensä työssäni liian nopea/tehokas ja se on varmasti antanut firmalle aivan väärän kuvan ajasta, joka tehtäviin on inhimillistä odottaa kuluvan. Luultavasti tahti kiihtyy aina kun ylivirityn -kun työn ruuhkautuvat ja yritän epätoivoissani saada naputettua töitä pois seuraavien alta. On tämä kyllä surullista, ei voi muuta sanoa.