Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on valtavat määrät yksinäisiä miehiä
18.04.2021 |
Poliisit-sarjassa eräs poliisi totesi, että kyllä Suomessa on valtavasti yksinäisiä miehiä. Miten saisi miehet ja naiset pariutumaan paremmin keskenään? Ovatko odotukset liian suuret ja kompromisseja ei pystytä tekemään ollenkaan?
Kommentit (810)
Minä sain pakit juuri tälläiseltä ikisinkku mieheltä koska olen liian ruma. Joten nirsoudesta se vaan johtuu, ne haluaa nätin kauniin nainsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valtaosa miehistä haluaa valita puolisoksi mieluiten itseään alemmin koulutetun naisen, koska eivät kestä naisen tasavertaisuutta eivätkä varsinkaan naisen paremmuutta, niin edellä mainittujen ryhmien edustajien keskenään pariutumisen kasvaessa häviäjiksi jäävät väistämättä korkeasti koulutetut naiset ja alemman koulutustason miehet.
Hetkinen, siis koulutus = paremmuuden merkki, täältäkö luin?
Mutta toisaalta tuo ajattelutapa selittää nykynaisten ylimielisyyttä.
No aattelepa ite. Olet hyväpalkkainen, maailmalla suhaava (post/pre corona) erikoisasiantuntija, ja sinulle tarjotaan kumppaniksi hikistä putkimiestä.
Joo, palkkataso voi olla sama, mutta mistäs nämä keskustelisivat?
Ai, ettei parisuhteissa enää keskustella kuherteluvaiheen jälkeen; pelkästään mitä tuodaan kaupasta ja kuka hakee lapsen harrastuksesta?
Joo ei, mulle ainakaan. Pitää olla muutakin yhteistä kosketuspintaa kuin toisen hikinen kylki parisängyssä.
Vierailija kirjoitti:
On myös huomattavasti mukavampaa, kun lapset ovat jo aikuisia silloin kun itse olet reilut 40v. Kyllä silloinkin voi vielä elää sitä "omaa elämää".
Miksi se on mukavampaa? Eivätkös vanhemmat yleensä jää kaipailemaan lapsia, kun lapset muuttavat pois? Eikö 60v+ voi enää elää omaa elämää, silloinko elää jonkun muun elämää?
En halua olla kenenkään kiintiönainen. Viihdyn sinkkuna. Minun velvollisuuteni on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjuun tulee näitä perinteisiä naisten "en ainakaan ikinä ottaisi miestä enää".
OK, vaikka se olisikin totta, sinulla on kuitenin rutkasti kokemusta miehistä. Se on ihan eri asia kuin ne miehet joista tässä kai ensisijassa puhutaan, eli ne jotka eivät ole ikinä päässeet edes kokeilemaan suhdetta naisten kanssa. Tuskin nekään kaikki miehet parisuhdeihmisiksi paljastuisivat, mutta kun ei ole kokeillut, niin ei voi tietää. Siksi tilanne on heille niin sietämätön.
Kokeilemaan suhdetta? Eli eivät koskaan ole rakastuneet ihmiseen, joka olisi rakastunut heihin. Siten meidän neurotyypillisten parisuhteet syntyvät. Eivät niin, että kokeilemme suhdetta.
Ja jotta löytyy ihminen, johon rakastua, pitää tavata ihmisiä. Nimenomaan niitä suunnilleen omanikäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia (jos heterosuhteista puhutaan)-
Nämä keskustelut vellovat aina samoissa iänikuisissa fraaseissa ja vastakkaisen sukupuolen panettelussa ja kuitenkin useimpien vasten tahtoaan sinkkuna olevien kohdalla kyse on siitä, että he eivät edes kohtaa niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia. "Töissä ja harrastuksissa on vain miehiä/naisia", "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Tinder tai nettideittailu ja se ei toimi" - kun tuo on kerran tiedossa, niin miksi jankuttaa samaa asiaa ja odottaa, että tekemällä samoin kuin ennenkin yhtäkkiä saisikin erilaisen tuloksen?
Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.
Ei suomalaiset tutustu toiseen ihmiseen tuosta vain, alkamalla juttelemaan. Siis selvin päin, ei baarissa.
En todellakaan keksi mitään paikkaa, missä minä, keski-ikäinen nainen voisin tutustua sinkkumieheen luonnollisesti. En juo enkä käy karaokessa tms, joten kaikki "perinteiset" iskupaikat jäävät pois. En myöskään etsi seksiseuraa.
Kesällä voi nähdä vaikka puistossa ja uimarannalla yksin istuvia miehiä, mutta ovatko he sinkkuja? Ja olisiko meillä mitään yhteistä, vaikka olisivatkin? Aikamoista hakuammuntaa. Naisen aloite on myös monelle miehelle joko kutsu seksiin tai ehdoton hälytysmerkki. Vielä vuonna 2021. 🙄
Minä, keski-ikäinen nainen, olen tutustunut ihmisiin (miehiin myös) työn ja harrastusten parissa, tuttavien kautta - sekä deittisivustoilla. Jotkut tutut ovat tutustuneet naapuruston ihmisiin ja löytäneet sieltä kumppanin. Nämähän niitä perinteisiä tapoja oikeastaan ovat. Eivät kaikki etsi tai löydä ketään baarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni meistä yksinäisistä asuu vaimonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valtaosa miehistä haluaa valita puolisoksi mieluiten itseään alemmin koulutetun naisen, koska eivät kestä naisen tasavertaisuutta eivätkä varsinkaan naisen paremmuutta, niin edellä mainittujen ryhmien edustajien keskenään pariutumisen kasvaessa häviäjiksi jäävät väistämättä korkeasti koulutetut naiset ja alemman koulutustason miehet.
Mutta eihän hyvätuloiset naisetkaan halua itseään pienempi tuloista miestä.
Olen eri kommentoija, mutta tässäpä juuri ongelma onkin. Korkeakoulutetuille hyvätuloisille naisille ei tahdo löytyä tasavertaista puolisoa, mikäli valtaosa heidän omalla koulutus- ja palkkatasolla olevista miehistä on mieluummin valinnut puolisoksi vähemmän koulutetun ja huonommin ansaitsevan naisen.
Miksi se pienempituloinen mies on naiselle ongelma jos se miehelle jollekin ei ole ongelma?
Ei ole ongelma kaikille naisille. Eikä myöskään miehen pituus. Suurin ongelma on miehen luonne.
Miksi suurin osa naisista tykkää ottaa mieheltään pataan? Vai onko kyseessä positiivinen luonteenpiirre?
Kuulostat agressiiviselta
Suomi on kakkonen Euroopan perheväkivalta tilastoissa. Älä minulle itke, ei ole minun ongelma.
Millä tavalla ei ole sinun ongelmasi?
Todella typerä kysymys ja alleviivaa miten vajaaälyinen ideologia feminismi on. En ole mitenkään kollektiivisesti vastuussa muiden miesten perseilyistä.
Olet osa yhteiskuntaa ja siten yhteiskunnan ongelmat ovat sinun ongelmiasi. Samoin empaattinen ja viisas ihminen kehittää yhteiskuntaa siihen suuntaan, että kaikilla on hyvä olla. Minä olen lapseton ja vihaan miehiä, mutta vastustan silti poikavauvojen silpomista. Ei tarvitse olla oma lapsi, jonka oikeutta puolustaa. Voi puolustaa kaikkien lasten oikeuksia ja koskemattomuutta, vaikka omaa lasta ei olisi. Ongelma on yhteiskunnallinen.
Miten voisit olla hyvä kumppani tai hyvä isä mikäli kumppanisi tai lastesi asiat eivät sinua kiinnostaisi? Et mitenkään.
(en ole tuo ap kanssakeskustelija).
Oman perheen asiat menisi kyllä etusijalle ja yhteiskunnalliset asiat voisi hoitaa mm. veroja maksamalla. Tässä on vaan pieni ongelma, että naiset ei halua perustaa perhettä. Perse edellä puuhun jne.. feministin kanssa on vaikea puhua mistään mikä sivuuttaa logiikkaa..
Ei, et sinä voi hoitaa yhteiskunnallisia asioita veroja maksamalla. Meillä ei olisi nyt ongelmaa nimeltä poikavauvojen silpominen mikäli veronmaksamisella asia voitaisiin hoitaa. Yhteiskunnallinen asia on esimerkiksi koulukiusaaminen, joka voi kolahtaa juuri sinun lapseesi. Siitäkään et selviä veroja maksamalla. Tai työpaikkakiusaaminen kumppanisi työpaikalla, joka kolahtaa juuri teidän perheeseenne. Eivät ne ongelmat poistu veroja maksamalla, vaan tekemällä paljon työtä sekä yhteiskunnallisella tasolla, että perhetasolla. Ei tosiaan haluta perustaa perhettä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä, että kaikki on yhteydessä kaikkeen. Kaikki yksilöt ja perheet ovat osa yhteiskuntaa ja ongelmat ovat yhteisiä. Mitä jos perheväkivalta kohdistuisi sinun omaan tyttäreesi teini-iässä ja aikuisena? Mitä jos oma poikasi olisi tekijä omaa kumppaniaan kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on tarjolla paljon sinkkuja ja nättejä suomalaisia naisia, jos miehet ei asettais niin isoja kriteerei naisille.
Moni nainen kattoo myös, että jos mies on joku hissukka esimerkiksi, niin ei kiinnosta, koska halutaan että se toinenkin osapuoli tekee suhteen eteen jotain. Ei me naiset pelkästään olla kriteerien kanssa tarkkoja, ja tuntuu tietyissä asioissa, että muutamat miehet ovat itseasiassa niitä pahempia kriteerien suhteen. Sitten ihmetellään kun pysytään joko ikuisesti sinkkuina, tai etsitään mukamas "parempia" naisia ulkomailta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisenkohan kompromissin sitä voisi tehdä? Jos vaikka joku tietty nainen ei yhtään halua olla jonkun tietyn miehen kanssa, niin mikä se kompromissi olisi? No ollaan nyt sitten vähän? Eli tehdään kompromissi ja käydään kahvilla? Tehdään kompromissi ja harrastetaan kerran seksiä? Tehdään kompromissi ja lupaudutaan naimisiin vuodeksi? Vai tehdään kompromissi ja ei välitetä siitä, ettei itse halua kyseistä miestä ja suostutaan vaan kaikkeen?
Vai mitä se kompromissi voisi olla?
Esimerkiksi sellainen, että olet ajatellut haluavasi bruneten, mutta otatkin blondin, koska ei se hiusten väri ole lopulta ratkaisevaa. Se, että suunnittelit kumppanisi painoksi 55,3 kg, mutta hän painaakin 52,5 tai 54,9 kg. Se, että suunnittelit kumppanisi harrastavan kukkakimppujen tekemistä, mutta hän harrastaakin sirkusta. Se, että luovut sellaisesta tietystä ulkonäkö- ja statusvisiosta kumppaniasi kohtaan ja katsot, että tärkeimmät yhteiset arvot natsaavat. Täydellistä kumppania harvoin on, vaan kaikissa on jotain sellaista mikä ei kohtaa unelmaamme.
Ja opettele mikä on kompromissi. Kompromissi on sitä, että molemmat tulevat vähän toisiaan vastaan, ei mitään älyttömyyksiä joia ehdotit. Jos haluatte matkalle, niin ette mene sellaiseen johon vain toinen haluaa, vaan sinne mihin molemmat voisivat ajatella menevänsä, joskaan ei ykkösvaihtoehtona.
Toki jotkut harrastavat esimerkiksi matkoissa vuorovuosia niin, että toinen lähtee inhopaikkaan vain toisen vuoksi, mutta se ei ole kompromissi, vaan muu päätös. Kompromissi on tilanne, joka tuottaa molemmille hyötyä ja mielihyvää, joka ei kuitenkaan ole optimaalinen ykkösvaihtoehto.
Sori, mutta unohdat tästä kompromissi-sopimusasiasta sellaisen pikku jutun kuin vetovoima, ihastuminen ja halu olla toisen lähellä. Jos nämä puuttuvat, ei siinä kauheasti auta vaikka kuinka selittäisi itselleen, että "on meidän arvomaailma sama".
Aika harvalla aikuisella varmaan ne kriteerit kumppanille ovat tuota luokkaa (pitää olla brunetta, painon pitää olla tarkalleen 53 kg, harrastukseksi käy vain kukat), vaan pikemminkin ne kriteerit ovat hiukan laveammat tyyliin "omaan silmään kivannäköinen, molemminpuolista vetovoimaa, samantyyppinen huumorintaju, jotain samoja harrastuksia ja/tai kiinnostuksenkohteita, samantyyppinen arvomaailma". Toki monella voi olla ihanteena se brunette, eli tietää vaan itse, että sellainen miellyttää enemmän kuin joku vetyperoksidiblondi. Voihan sitä ajatella, että mikä vaan hiusväri käy - mutta silti voi olla, ettei sen vetyperoksidiblondin tyyli vaan yhtään miellytä eikä pysty tuntemaan vetoa ihmistä kohtaan, vaikka kuinka yrittäisi. Ja pelkät yhteiset arvot ei vielä riitä suhteen perustaksi - eiväthän pelkästään yhteiset arvot riitä edes ystävyyteen! Ihmissuhteet ovat paljon, paljon enemmän kuin vain pelkkä sama arvomaailma, ja parisuhde vielä muitakin ihmissuhteita enemmän, koska siihen kuuluu seksuaalinenkin puoli.
Matkakohteiden suhtee on helpompi tehdä kompromisseja kuin sen suhteen, tunteeko toista kohtaan vetoa vai ei, ja synkkaako toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariutumisikäisiä miehiä on kymmeniätuhansia enemmän kuin naisia, vaikka miehet muuten ovat vähemmistö. Ainoa ratkaisu on se, että miehet alkavat järjestelmällisesti suosia vanhempia naisia.
Tämä käy kunhan naiset alkavat suosia työttömiä miehiä. Toimettoman miehen ja vanhan naisen markkina-arvo on sama.
Ei haittaa miehen työttömyys kunhan pärjäät omilla rahoillasi, tänne vaan. t. hyvinsäilynyt keski-ikäinen täti
Vierailija kirjoitti:
Minä sain pakit juuri tälläiseltä ikisinkku mieheltä koska olen liian ruma. Joten nirsoudesta se vaan johtuu, ne haluaa nätin kauniin nainsen
Sanoiko mies niin, vai mistä tiedät?
Jospa et muuten vain ollut hänen mielestään kiinnostava?
Ikisinkkuhan voi olla ikisinkku juuri siksi, että hän on hyvin kriittinen (myös) muiden ominaisuuksien suhteen. Hänelle pitäisi sattua eteen se Nti Täydellisyys (ei vain ulkonäkö), että herää ruususunestaan. Muutoin viihtyy (tai "viihtyy") sinkkuna mieluummin.
Toisekseen pitkään sinkkuna ollut mies voi kokea pakokauhua, kun nainen lähestyy. Minulle on käynyt näin. Mies katosi, mutta ilmestyi kuukauden päästä takaisin. Sanoi, että tarvi ajan asian miettimiseen ja sulatteluun. Oli pähkäillyt eri vaihtoehtoja: loppuelämä yksin vs. parisuhteessa, edes jonkinlaisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen töistä ja luokkakavereina useita ikisinkkumiehiä. Perusongelmana näillä on "äijäily" ja naisille v*ttuilu. Joku on tunnustanutkin että väärään asiaan (harrastukset, työ) keskittyminen on ollut huono juttu. Näille on yhteistä se, että äijäporukassa viihdytään hyvin, mutta naisten kanssa ei osata edes keskustella. Kahvitauolla kaksimielisiä vitsejä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valtaosa miehistä haluaa valita puolisoksi mieluiten itseään alemmin koulutetun naisen, koska eivät kestä naisen tasavertaisuutta eivätkä varsinkaan naisen paremmuutta, niin edellä mainittujen ryhmien edustajien keskenään pariutumisen kasvaessa häviäjiksi jäävät väistämättä korkeasti koulutetut naiset ja alemman koulutustason miehet.
Mutta eihän hyvätuloiset naisetkaan halua itseään pienempi tuloista miestä.
Olen eri kommentoija, mutta tässäpä juuri ongelma onkin. Korkeakoulutetuille hyvätuloisille naisille ei tahdo löytyä tasavertaista puolisoa, mikäli valtaosa heidän omalla koulutus- ja palkkatasolla olevista miehistä on mieluummin valinnut puolisoksi vähemmän koulutetun ja huonommin ansaitsevan naisen.
Miksi se pienempituloinen mies on naiselle ongelma jos se miehelle jollekin ei ole ongelma?
Ei ole ongelma kaikille naisille. Eikä myöskään miehen pituus. Suurin ongelma on miehen luonne.
Miksi suurin osa naisista tykkää ottaa mieheltään pataan? Vai onko kyseessä positiivinen luonteenpiirre?
Kuulostat agressiiviselta
Suomi on kakkonen Euroopan perheväkivalta tilastoissa. Älä minulle itke, ei ole minun ongelma.
Millä tavalla ei ole sinun ongelmasi?
Todella typerä kysymys ja alleviivaa miten vajaaälyinen ideologia feminismi on. En ole mitenkään kollektiivisesti vastuussa muiden miesten perseilyistä.
Olet osa yhteiskuntaa ja siten yhteiskunnan ongelmat ovat sinun ongelmiasi. Samoin empaattinen ja viisas ihminen kehittää yhteiskuntaa siihen suuntaan, että kaikilla on hyvä olla. Minä olen lapseton ja vihaan miehiä, mutta vastustan silti poikavauvojen silpomista. Ei tarvitse olla oma lapsi, jonka oikeutta puolustaa. Voi puolustaa kaikkien lasten oikeuksia ja koskemattomuutta, vaikka omaa lasta ei olisi. Ongelma on yhteiskunnallinen.
Miten voisit olla hyvä kumppani tai hyvä isä mikäli kumppanisi tai lastesi asiat eivät sinua kiinnostaisi? Et mitenkään.
(en ole tuo ap kanssakeskustelija).
Oman perheen asiat menisi kyllä etusijalle ja yhteiskunnalliset asiat voisi hoitaa mm. veroja maksamalla. Tässä on vaan pieni ongelma, että naiset ei halua perustaa perhettä. Perse edellä puuhun jne.. feministin kanssa on vaikea puhua mistään mikä sivuuttaa logiikkaa..
Ei, et sinä voi hoitaa yhteiskunnallisia asioita veroja maksamalla. Meillä ei olisi nyt ongelmaa nimeltä poikavauvojen silpominen mikäli veronmaksamisella asia voitaisiin hoitaa. Yhteiskunnallinen asia on esimerkiksi koulukiusaaminen, joka voi kolahtaa juuri sinun lapseesi. Siitäkään et selviä veroja maksamalla. Tai työpaikkakiusaaminen kumppanisi työpaikalla, joka kolahtaa juuri teidän perheeseenne. Eivät ne ongelmat poistu veroja maksamalla, vaan tekemällä paljon työtä sekä yhteiskunnallisella tasolla, että perhetasolla. Ei tosiaan haluta perustaa perhettä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä, että kaikki on yhteydessä kaikkeen. Kaikki yksilöt ja perheet ovat osa yhteiskuntaa ja ongelmat ovat yhteisiä. Mitä jos perheväkivalta kohdistuisi sinun omaan tyttäreesi teini-iässä ja aikuisena? Mitä jos oma poikasi olisi tekijä omaa kumppaniaan kohtaan?
Olet siitä poikkeuksellinen jankkaaja, että osaat perustella näkökantasi hyvin.. Olen silti sitä mieltä, että oma perhe on aina ensimmäinen prioriteetti. Ei se estä ottamasta kantaa yhteiskunnallisin asioihin, jos sille jää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariutumisikäisiä miehiä on kymmeniätuhansia enemmän kuin naisia, vaikka miehet muuten ovat vähemmistö. Ainoa ratkaisu on se, että miehet alkavat järjestelmällisesti suosia vanhempia naisia.
Tämä käy kunhan naiset alkavat suosia työttömiä miehiä. Toimettoman miehen ja vanhan naisen markkina-arvo on sama.
Ei haittaa miehen työttömyys kunhan pärjäät omilla rahoillasi, tänne vaan. t. hyvinsäilynyt keski-ikäinen täti
Eiku mulle!! Kuha et ole reppana, joka säälii itseään.
T. hoikka, sivistynyt kuuskybäneN 😜
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjuun tulee näitä perinteisiä naisten "en ainakaan ikinä ottaisi miestä enää".
OK, vaikka se olisikin totta, sinulla on kuitenin rutkasti kokemusta miehistä. Se on ihan eri asia kuin ne miehet joista tässä kai ensisijassa puhutaan, eli ne jotka eivät ole ikinä päässeet edes kokeilemaan suhdetta naisten kanssa. Tuskin nekään kaikki miehet parisuhdeihmisiksi paljastuisivat, mutta kun ei ole kokeillut, niin ei voi tietää. Siksi tilanne on heille niin sietämätön.
Kokeilemaan suhdetta? Eli eivät koskaan ole rakastuneet ihmiseen, joka olisi rakastunut heihin. Siten meidän neurotyypillisten parisuhteet syntyvät. Eivät niin, että kokeilemme suhdetta.
Ja jotta löytyy ihminen, johon rakastua, pitää tavata ihmisiä. Nimenomaan niitä suunnilleen omanikäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia (jos heterosuhteista puhutaan)-
Nämä keskustelut vellovat aina samoissa iänikuisissa fraaseissa ja vastakkaisen sukupuolen panettelussa ja kuitenkin useimpien vasten tahtoaan sinkkuna olevien kohdalla kyse on siitä, että he eivät edes kohtaa niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia. "Töissä ja harrastuksissa on vain miehiä/naisia", "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Tinder tai nettideittailu ja se ei toimi" - kun tuo on kerran tiedossa, niin miksi jankuttaa samaa asiaa ja odottaa, että tekemällä samoin kuin ennenkin yhtäkkiä saisikin erilaisen tuloksen?
Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.
Ei suomalaiset tutustu toiseen ihmiseen tuosta vain, alkamalla juttelemaan. Siis selvin päin, ei baarissa.
En todellakaan keksi mitään paikkaa, missä minä, keski-ikäinen nainen voisin tutustua sinkkumieheen luonnollisesti. En juo enkä käy karaokessa tms, joten kaikki "perinteiset" iskupaikat jäävät pois. En myöskään etsi seksiseuraa.
Kesällä voi nähdä vaikka puistossa ja uimarannalla yksin istuvia miehiä, mutta ovatko he sinkkuja? Ja olisiko meillä mitään yhteistä, vaikka olisivatkin? Aikamoista hakuammuntaa. Naisen aloite on myös monelle miehelle joko kutsu seksiin tai ehdoton hälytysmerkki. Vielä vuonna 2021. 🙄Koska sinä et juo etkä käy karaokessa tms, niin suomalaiset eivät tutustu toiseen ihmiseen tuosta vain? Jännä juttu, että itse olen tutustunut miehiin ihan livetilanteissa; Subwayn jonossa, hotellin aulabaarissa työmatkalla, bussimatkalla.. Eli jutellut niin, että on esittäydytty toisillemme. Koska olen parisuhteessa, niin juttelua pitemmälle en ole mennytkään, mutta jos olisin ollut sinkku niin tottakai olisin tunnustellut myös toisen osapuolen parisuhdetilannetta.
Ja koska _sinulle_ on ruvettu juttelemaan eikä vastapuoli ruvennut mykäksi tai lähtenyt menemään, niin tokihan muutkin suomalaiset tutustuvat näin kätevästi, erityisesti vastakkaiseen sukupuoleen. Myönnän, että minulla on jo tuo naisen ikärasite, joka ei koske miehiä. En ole kehdonryöstäjä.
Ihan samalla tavalla miehilläkin on ikärasite.
Ainoastaan itseään yli 10 vuotta nuoremmille naisille miehen ikä on rasite. Vastaavasti keski-ikäiselle naiselle ikä on rasite jo omanikäisten miesten suhteen. Tuossa on suuri ero, myös lukumääräinen ero, edes teoreettisen tarjonnan, s.o. vapaiden kumppaniehdokkaiden suhteen.
Mikä hitto on itseään 10 vuotta nuorempi nainen? Kuulostaa luonnontieteelliseltä mahdottomuudelta vai onko fysiikan lainalaisuuksista löytynyt uutta tietoa?
Siis onko keski-ikäiselle naiselle miehen ikä rasite vai miehelle naisen? Käsitin, että naiselle? Miehet ovat järkyttäviä ikärasisteja iässä kuin iässä mutta ilokseni olen huomannut että naiset alkavat jossain vaiheessa pistää kampoihin tälle.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä pysty muuttamaan, koska Suomen aktiivi-ikäisissä on paljon enemmän miehiä kuin naisia.
Vaikka jokainen nainen ottaisi miehen, jäisi silti 50 000 miestä ilman naista. Se on iso määrä näin pienessä väestössä.
Ainoa keino korjata tilanne olisi saada maahan jostakin keskikokoisen suomalaisen kaupungin verran naisia. Se taas ei ole realistista oikein mitenkään. Miksi kaupungillinen naisia muuttaisi Suomeen ja jos nyt jostain ilmestyisikin, miten niin isolle määrälle keksittäisiin jotakin järkevää tekemistä työttömyyden riivaamassa maassa.
Vaikka olen itse ns. suvispuolueiden äänestäjä ja liberaali nainen niin mielestäni myös maah anm uutossa pitäisi kiinnittää huomiota tulijoiden sukupuoli- ja ikäjakaumaan. Nyt se on vääristynyt ja aiheuttaa joissain katkeruutta, kun komeat suklaasilmät kilpailevat samoista naisista. Auttaa voi muuallakin kuin Suomessa. Ymmärrän siis periaattessa nuoria miehiä jotka äänestävät persuja tämän syyn takia. Tämä on oikeasti iso kysymys, suvunjatkaminen ja kumppanin löytäminen. Mennään syvimpien biologisten asioiden äärelle, ja ne herättävät isoja tunteita joita ei pidä vähätellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä näteimpiä naisia ei riitä kaikille puolisoiksi, joten miesten pitäisi hyväksyä että jos haluaa seurustella, pitää alentaa kauneusvaatimuksia.
Liian moni odottelee prinsessaa, jota ei koskaan tule. Joku arkisemman näköinen nainen voisi olla hyvä kumppani, jos uskaltaisi kokeilla vaan.
miehillä on oikeus asettaa kriteerejä naiselle. miksi tyytyä naiseen, joka ei viehätä? ei naisetkaa tyydy tavalliseen mieheen. joten painuppa siitä muualle u l i s e m a a n miesten "liian korkeista" kriteereistä.
Jokainen suomalainen nainen on siis naimisissa kuuluisan näyttelijän tai laulajan kanssa?
Mietis uudelleen ja mars Prismaan :)
-eri
Prismassa et näe muuta kuin evidenssin kollektiivisesta tyytymisestä siihen mitä saa, sen sijaan mitä haluaisi.
Ne on kaikki tavanneet toisensa 40kg ja vähintään 15 vuotta sitten. Ei kukaan niihin tylleröihin koskisikaan jos deittimarkkoille uudestaan vapautuisi. Ja nyt kun tämän kirjoitin tajusin että minä olen ollut juuri tuollainen prismaperheen edustaja ja ei muuten flaksi käynyt kun tämä kokoa 50-52 pullero vapautui markkinoille. Suhteeseen oli menty aikoinaan painoindeksissä 20. Oltiin nuoria ja hoikkia kumpikin. Suhteesta vyöryttiin ulos kuin keilapallot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain pakit juuri tälläiseltä ikisinkku mieheltä koska olen liian ruma. Joten nirsoudesta se vaan johtuu, ne haluaa nätin kauniin nainsen
Sanoiko mies niin, vai mistä tiedät?
Jospa et muuten vain ollut hänen mielestään kiinnostava?
Ikisinkkuhan voi olla ikisinkku juuri siksi, että hän on hyvin kriittinen (myös) muiden ominaisuuksien suhteen. Hänelle pitäisi sattua eteen se Nti Täydellisyys (ei vain ulkonäkö), että herää ruususunestaan. Muutoin viihtyy (tai "viihtyy") sinkkuna mieluummin.
Toisekseen pitkään sinkkuna ollut mies voi kokea pakokauhua, kun nainen lähestyy. Minulle on käynyt näin. Mies katosi, mutta ilmestyi kuukauden päästä takaisin. Sanoi, että tarvi ajan asian miettimiseen ja sulatteluun. Oli pähkäillyt eri vaihtoehtoja: loppuelämä yksin vs. parisuhteessa, edes jonkinlaisessa.
joo, mies sanoi etten "miellytä hänen silmää" sanoi känniss......ei ollut koskaan seurustellut, yli 35v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjuun tulee näitä perinteisiä naisten "en ainakaan ikinä ottaisi miestä enää".
OK, vaikka se olisikin totta, sinulla on kuitenin rutkasti kokemusta miehistä. Se on ihan eri asia kuin ne miehet joista tässä kai ensisijassa puhutaan, eli ne jotka eivät ole ikinä päässeet edes kokeilemaan suhdetta naisten kanssa. Tuskin nekään kaikki miehet parisuhdeihmisiksi paljastuisivat, mutta kun ei ole kokeillut, niin ei voi tietää. Siksi tilanne on heille niin sietämätön.
Kokeilemaan suhdetta? Eli eivät koskaan ole rakastuneet ihmiseen, joka olisi rakastunut heihin. Siten meidän neurotyypillisten parisuhteet syntyvät. Eivät niin, että kokeilemme suhdetta.
Ja jotta löytyy ihminen, johon rakastua, pitää tavata ihmisiä. Nimenomaan niitä suunnilleen omanikäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia (jos heterosuhteista puhutaan)-
Nämä keskustelut vellovat aina samoissa iänikuisissa fraaseissa ja vastakkaisen sukupuolen panettelussa ja kuitenkin useimpien vasten tahtoaan sinkkuna olevien kohdalla kyse on siitä, että he eivät edes kohtaa niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia. "Töissä ja harrastuksissa on vain miehiä/naisia", "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Tinder tai nettideittailu ja se ei toimi" - kun tuo on kerran tiedossa, niin miksi jankuttaa samaa asiaa ja odottaa, että tekemällä samoin kuin ennenkin yhtäkkiä saisikin erilaisen tuloksen?
Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.
Ei suomalaiset tutustu toiseen ihmiseen tuosta vain, alkamalla juttelemaan. Siis selvin päin, ei baarissa.
En todellakaan keksi mitään paikkaa, missä minä, keski-ikäinen nainen voisin tutustua sinkkumieheen luonnollisesti. En juo enkä käy karaokessa tms, joten kaikki "perinteiset" iskupaikat jäävät pois. En myöskään etsi seksiseuraa.
Kesällä voi nähdä vaikka puistossa ja uimarannalla yksin istuvia miehiä, mutta ovatko he sinkkuja? Ja olisiko meillä mitään yhteistä, vaikka olisivatkin? Aikamoista hakuammuntaa. Naisen aloite on myös monelle miehelle joko kutsu seksiin tai ehdoton hälytysmerkki. Vielä vuonna 2021. 🙄Koska sinä et juo etkä käy karaokessa tms, niin suomalaiset eivät tutustu toiseen ihmiseen tuosta vain? Jännä juttu, että itse olen tutustunut miehiin ihan livetilanteissa; Subwayn jonossa, hotellin aulabaarissa työmatkalla, bussimatkalla.. Eli jutellut niin, että on esittäydytty toisillemme. Koska olen parisuhteessa, niin juttelua pitemmälle en ole mennytkään, mutta jos olisin ollut sinkku niin tottakai olisin tunnustellut myös toisen osapuolen parisuhdetilannetta.
Ja koska _sinulle_ on ruvettu juttelemaan eikä vastapuoli ruvennut mykäksi tai lähtenyt menemään, niin tokihan muutkin suomalaiset tutustuvat näin kätevästi, erityisesti vastakkaiseen sukupuoleen. Myönnän, että minulla on jo tuo naisen ikärasite, joka ei koske miehiä. En ole kehdonryöstäjä.
Ihan samalla tavalla miehilläkin on ikärasite.
Ainoastaan itseään yli 10 vuotta nuoremmille naisille miehen ikä on rasite. Vastaavasti keski-ikäiselle naiselle ikä on rasite jo omanikäisten miesten suhteen. Tuossa on suuri ero, myös lukumääräinen ero, edes teoreettisen tarjonnan, s.o. vapaiden kumppaniehdokkaiden suhteen.
Mikä hitto on itseään 10 vuotta nuorempi nainen? Kuulostaa luonnontieteelliseltä mahdottomuudelta vai onko fysiikan lainalaisuuksista löytynyt uutta tietoa?
Siis onko keski-ikäiselle naiselle miehen ikä rasite vai miehelle naisen? Käsitin, että naiselle? Miehet ovat järkyttäviä ikärasisteja iässä kuin iässä mutta ilokseni olen huomannut että naiset alkavat jossain vaiheessa pistää kampoihin tälle.
Enpä viitsi vääntää rautalangasta, kun uskon jopa sinun ymmärtäneen pointtini. Joka muuten on ihan yleisesti todettu realistiseksi.
Ot: en voi ymmärtää tämmöisiä kommentteja, joissa riekutaan jonkun epäolennaisuuden ympärillä, itse asian sijaan. Kehnoa keskustelutaitoa.
Ehkä näin, jos molemmat kokevat yksinäisyyden ongelmaksi ja välttämättä kumppanin haluavat. Sen sijaan jos ihminen on itse ihan ok oman tilanteensa kanssa, mitään karsintaa ei tarvitse muiden hyväksi alkaa tekemään.