Suomessa on valtavat määrät yksinäisiä miehiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä näteimpiä naisia ei riitä kaikille puolisoiksi, joten miesten pitäisi hyväksyä että jos haluaa seurustella, pitää alentaa kauneusvaatimuksia. 

Liian moni odottelee prinsessaa, jota ei koskaan tule. Joku arkisemman näköinen nainen voisi olla hyvä kumppani, jos uskaltaisi kokeilla vaan. 

Ja jos on arkisemman näköisen naisen kanssa, tälle naiselle ei kannata vihjailla kauniimmista naisista, silloin kusee omiin muroihinsa ja voi menettää tämän tavallisen naisen korskeudessaan ja alistamisen halussaan.

Kannattaa muistaa Mustafa ja 50 kg:n nainen reppuselassä. Ukkoparka oli punainen kasvoiltaan ponnistuksesta, mutta vitsaili silti 50 kg:stä kohteliaalla ja hauskalla tavalla. Se ei todellakaan ole mieheltä pois pitää naista kuin kukkaa kämmenellä, vaikka hän ei se kaunein kukkanen olisikaan. Hyvä kohtelu parantaa suhdetta (menee molempiin suuntiin).

If you cannot live alone, you were born a slave.

- (Fernando Pessoa, Portuguese poet & writer)

Tämä oli hyvä, se voisi olla oma tunnuslauseeni. Tosin olen nainen. Viimeisimmät miehet ovat vain olleet sellaisia, joille on ollut hyvin tärkeää osoittaa minulle puutteeni ulkonäössä ja heille epätoivotut luonteenpiirteeni. Eiköhän mulle jo riittänyt, paljon mukavampaa ja rauhallisempaa olla yksin. Myös itsetunto on parantunut mielenterveyden ohella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.

Tässä on vaan se mutta, että jotkut miehet ovat ihan todella sokeita sille, millainen nainen kannattaa ottaa kohteeksi kun menee tuttavuutta tekemään. Periaatehan harmittavan usein on että valitaan se kaikkein eniten omaa silmää miellyttävä (=kaunis, hoikka jne.) nainen, vaikka omat vahvuudet ovat jossain aivan muualla kuin ulkonäössä. Kuka tahansa ulkopuolinen heti näkee että miehellä ei ole mitään tsäänssiä.

Ja sitten itketään taas kun naiset eivät anna mahdollisuutta edes tutustua...

Toisaalta kannattaako ottaa nainen joka ei kiinnosta ulkonäöllisesti? Naisen kanssa eläminen on kuitenkin aika raskasta hommaa. Parempi varmaan olisi käyttää noita palveluntarjoajia ja katsastella josko sopivampi löytyisi ajan kanssa.

Vierestä

mies53v

Jos on miehenä sitä mieltä, että "naisen kanssa eläminen on kuitenkin aika raskasta hommaa", niin ehkäpä silloin onkin parasta olla yksin.

Aivan totta. Tietenkään asia ei tosielämässä ole noin yksinkertainen ja ei epäilystä siitäkään, etteikö samat tunteet olisi toisinaan vasta puolellakin.

mies53v

Niinhan tuo taitaapi olla. Sekä naiset että miehet ne näyttävät täällä palstallakin kaipailevan rinnalleen sopivaa puolisoa, jota heille ei syystä tai toisesta ole löytynyt, tai vaikka olisi joskus aiemmin löytynyt, niin elämänkumppania ei kuitenkaan ole juuri nyt tällä hetkellä. Yhteiselämä toisen ihmisen kanssa ei ole kenellekään ainaista ruusuilla tanssimista, ei naisille miesten kanssa eikä miehille naisten kanssa. Ei yhteinen elämä ole yhtä juhlaa edes niillekään, joiden puoliso on samaa sukupuolta. 

eri

Vierailija kirjoitti:

If you cannot live alone, you were born a slave.

- (Fernando Pessoa, Portuguese poet & writer)

Tämä oli hyvä, se voisi olla oma tunnuslauseeni. Tosin olen nainen. Viimeisimmät miehet ovat vain olleet sellaisia, joille on ollut hyvin tärkeää osoittaa minulle puutteeni ulkonäössä ja heille epätoivotut luonteenpiirteeni. Eiköhän mulle jo riittänyt, paljon mukavampaa ja rauhallisempaa olla yksin. Myös itsetunto on parantunut mielenterveyden ohella.

Itse olen kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa suhteessa, joten minulle miehen pituudella ja tulotasolla ei ole merkitystä vain sillä on, että minulla on miehen kanssa hyvä olla. Eli etsin tietyn luonteista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos valtaosa miehistä haluaa valita puolisoksi mieluiten itseään alemmin koulutetun naisen, koska eivät kestä naisen tasavertaisuutta eivätkä varsinkaan naisen paremmuutta, niin edellä mainittujen ryhmien edustajien keskenään pariutumisen kasvaessa häviäjiksi jäävät väistämättä korkeasti koulutetut naiset ja alemman koulutustason miehet.

Hetkinen, siis koulutus = paremmuuden merkki, täältäkö luin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että aina jaksetaan pelkästään sääliä yksinäisiä, niin olisi myös hyvä tarkastella kriittisesti yksinäisyyttä ja sen aiheuttajia. Varmasti iso osa yksinäisitä on yksinäisiä ihan vain puhtaasti, koska ovat puhtaasti mulkkuja. Vanhuksilla yksinäisyys johtuu taas lähinnä ympäriltä kuolevista ystävistä ja sukulaisten puutteesta. Jotkut ovat ansainneet yksinäisyytensä ihan omalla toiminnallaan ja toiset taas ovat yksinäisiä ehkä outouden vuoksi ja tulevat helposti väärinymmärretyksi. Toiset ovat raskaita tai huonoja sosiaalisilta taidoiltaan. Monilla myöskään ei nyky-yhteiskunnassa ole aikaa tai energiaa laajentaa sosiaalisia piirejään ja yksinäiset helposti pysyvät yksinäisinä, vaikkei heissä mitään vikaa olisikaan. Lumipalloefekti on valmis, kun sosiaaliset taidot kärsivät niiden käytön puutteesta yksinäisyydessä.

V*ttu mitä sontaa jotkut tänne suoltaa.

Moni kiusattu mies TAI nainen syrjäytyy = haha oma vika.

Olet joko mulkku, outo tai muuten vaan ansaitset yksinäisyytesi (mitäs tulit kiusatuksi).

Enhän minä väittänyt, että olisi vain tuon tyyppisiä yksinäisiä, vaan väitin, että iso osa yksinäisitä on yksinäisiä käytöksensä vuoksi. Vajavaiset sosiaaliset taidot eivät tietysti ole henkilön itsensä vika vaan seurausta puutteellisesta sosiaalisesta elämästä. En kuitenkaan usko, ettei yksikään yksinäinen olisi yksinäinen ilman syytä. On niitä, jotka ovat syrjäytyneet esimerkiksi vaihtaessaan paikkakuntaa ja ystävien hankkiminen on muodostunut mahdottomaksi sen jälkeen.

Yksinäisyys on yhteiskunnallinen ongelma joka tapauksessa ja syiden pohtiminen auttaa myös löytämään ratkaisun siihen. Ei se ratkaisu kosketa näitä sukupolvia, vaan tulevia. Opettamalla jälkikasvulle käytöstapoja, sosiaalistamalla ajoissa ja opettamalla empatiaa saadaan varmasti iso osa näistäkin ongelmista pois. Sosiaalisten taitojen puutteesta kärsivät yksinäiset voisivat taas kokeilla vertaistukea muiden samanlaisten kanssa ja lähteä kehittämään perustaitojaan heidän kanssaan ja sitten laajentaa sitä muualle. Mulkkuudelle taas ei mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos valtaosa miehistä haluaa valita puolisoksi mieluiten itseään alemmin koulutetun naisen, koska eivät kestä naisen tasavertaisuutta eivätkä varsinkaan naisen paremmuutta, niin edellä mainittujen ryhmien edustajien keskenään pariutumisen kasvaessa häviäjiksi jäävät väistämättä korkeasti koulutetut naiset ja alemman koulutustason miehet.

Hetkinen, siis koulutus = paremmuuden merkki, täältäkö luin?

Mutta toisaalta tuo ajattelutapa selittää nykynaisten ylimielisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä meitä yksinäisiä naisiakin on. Miehille ei vaan kelpaa, kun ei ole fitness-mallin näköinen. Enkä ole ylipainoinen enkä ruma, vaan tavallisen näköinen.

Kokemuksesta voin sanoa, että kun tulee riittävän monet pakit niin kyllä siinä mene itsetunto aika heikoille naisten suhteen. Itse olen vasta yli 50V alkanut tapailla naisia uudestaan ja he pitävät minua nykyään hyvänä jäbänä. Valitettavasti olen jo liian vanha perheenperustamiseen, joten näillä mennään. Perhehommat jäi väliin, mutta eipä tarvi köyhänä kitkutella, on ollut muuta elämän sisältöä, eikä meikäläistä varmaan tapaa sieltä poliisi TV:stä. Olen muuten akateemisesti koulutettu jos jotakuta kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

If you cannot live alone, you were born a slave.

- (Fernando Pessoa, Portuguese poet & writer)

Tämä oli hyvä, se voisi olla oma tunnuslauseeni. Tosin olen nainen. Viimeisimmät miehet ovat vain olleet sellaisia, joille on ollut hyvin tärkeää osoittaa minulle puutteeni ulkonäössä ja heille epätoivotut luonteenpiirteeni. Eiköhän mulle jo riittänyt, paljon mukavampaa ja rauhallisempaa olla yksin. Myös itsetunto on parantunut mielenterveyden ohella.

Itse olen kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa suhteessa, joten minulle miehen pituudella ja tulotasolla ei ole merkitystä vain sillä on, että minulla on miehen kanssa hyvä olla. Eli etsin tietyn luonteista miestä.

Mä en taida enää uskoa parisuhteeseen omalla kohdallani. Tarpeeksi ilkeästi ovat miehet sanoneet mulle eivätkä nämä miehet ole olleet mitään adoniksia. Lyhyitä, melko tavallisen näköisiä, joidenkin mielestä kaukana komeasta, mutta jostain syystä olen vetänyt tällaisia miehiä puoleeni. Olen ollut liian kiltti nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että aina jaksetaan pelkästään sääliä yksinäisiä, niin olisi myös hyvä tarkastella kriittisesti yksinäisyyttä ja sen aiheuttajia. Varmasti iso osa yksinäisitä on yksinäisiä ihan vain puhtaasti, koska ovat puhtaasti mulkkuja. Vanhuksilla yksinäisyys johtuu taas lähinnä ympäriltä kuolevista ystävistä ja sukulaisten puutteesta. Jotkut ovat ansainneet yksinäisyytensä ihan omalla toiminnallaan ja toiset taas ovat yksinäisiä ehkä outouden vuoksi ja tulevat helposti väärinymmärretyksi. Toiset ovat raskaita tai huonoja sosiaalisilta taidoiltaan. Monilla myöskään ei nyky-yhteiskunnassa ole aikaa tai energiaa laajentaa sosiaalisia piirejään ja yksinäiset helposti pysyvät yksinäisinä, vaikkei heissä mitään vikaa olisikaan. Lumipalloefekti on valmis, kun sosiaaliset taidot kärsivät niiden käytön puutteesta yksinäisyydessä.

V*ttu mitä sontaa jotkut tänne suoltaa.

Moni kiusattu mies TAI nainen syrjäytyy = haha oma vika.

Olet joko mulkku, outo tai muuten vaan ansaitset yksinäisyytesi (mitäs tulit kiusatuksi).

Enhän minä väittänyt, että olisi vain tuon tyyppisiä yksinäisiä, vaan väitin, että iso osa yksinäisitä on yksinäisiä käytöksensä vuoksi. Vajavaiset sosiaaliset taidot eivät tietysti ole henkilön itsensä vika vaan seurausta puutteellisesta sosiaalisesta elämästä. En kuitenkaan usko, ettei yksikään yksinäinen olisi yksinäinen ilman syytä. On niitä, jotka ovat syrjäytyneet esimerkiksi vaihtaessaan paikkakuntaa ja ystävien hankkiminen on muodostunut mahdottomaksi sen jälkeen.

Yksinäisyys on yhteiskunnallinen ongelma joka tapauksessa ja syiden pohtiminen auttaa myös löytämään ratkaisun siihen. Ei se ratkaisu kosketa näitä sukupolvia, vaan tulevia. Opettamalla jälkikasvulle käytöstapoja, sosiaalistamalla ajoissa ja opettamalla empatiaa saadaan varmasti iso osa näistäkin ongelmista pois. Sosiaalisten taitojen puutteesta kärsivät yksinäiset voisivat taas kokeilla vertaistukea muiden samanlaisten kanssa ja lähteä kehittämään perustaitojaan heidän kanssaan ja sitten laajentaa sitä muualle. Mulkkuudelle taas ei mitään voi.

Kuulut siihen koulukuntaan, jonka mielestä henkilön ensimmäiset 7 vuotta määrittelee koko loppuelämän tjsp? Pitäisikö sinut kenties ohjata hoitoon. Olet osa ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä näteimpiä naisia ei riitä kaikille puolisoiksi, joten miesten pitäisi hyväksyä että jos haluaa seurustella, pitää alentaa kauneusvaatimuksia. 

Liian moni odottelee prinsessaa, jota ei koskaan tule. Joku arkisemman näköinen nainen voisi olla hyvä kumppani, jos uskaltaisi kokeilla vaan. 

Ja jos on arkisemman näköisen naisen kanssa, tälle naiselle ei kannata vihjailla kauniimmista naisista, silloin kusee omiin muroihinsa ja voi menettää tämän tavallisen naisen korskeudessaan ja alistamisen halussaan.

Kannattaa muistaa Mustafa ja 50 kg:n nainen reppuselassä. Ukkoparka oli punainen kasvoiltaan ponnistuksesta, mutta vitsaili silti 50 kg:stä kohteliaalla ja hauskalla tavalla. Se ei todellakaan ole mieheltä pois pitää naista kuin kukkaa kämmenellä, vaikka hän ei se kaunein kukkanen olisikaan. Hyvä kohtelu parantaa suhdetta (menee molempiin suuntiin).

Mustafat ovat tunnettuja kuinka pitävät naista kuin kukkaa kämmenellä.

Tartu siihen vitsiosioon, siihen kuinka toista voi huomioida kivasti.

Eli tasa-arvoinen ja väkivallaton suhde, mutta kivoilla ja positiivisilla huomioilla varustettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.

Tässä on vaan se mutta, että jotkut miehet ovat ihan todella sokeita sille, millainen nainen kannattaa ottaa kohteeksi kun menee tuttavuutta tekemään. Periaatehan harmittavan usein on että valitaan se kaikkein eniten omaa silmää miellyttävä (=kaunis, hoikka jne.) nainen, vaikka omat vahvuudet ovat jossain aivan muualla kuin ulkonäössä. Kuka tahansa ulkopuolinen heti näkee että miehellä ei ole mitään tsäänssiä.

Ja sitten itketään taas kun naiset eivät anna mahdollisuutta edes tutustua...

Toisaalta kannattaako ottaa nainen joka ei kiinnosta ulkonäöllisesti? Naisen kanssa eläminen on kuitenkin aika raskasta hommaa. Parempi varmaan olisi käyttää noita palveluntarjoajia ja katsastella josko sopivampi löytyisi ajan kanssa.

Vierestä

mies53v

Jos kokee kumppanin puutteen ylitsepääsemättömän suureksi ongelmaksi ja kumppani pitäisi löytää heti niin sanoisin että kannattaa.

Tottakai, mutta kannattaako sen naisen jos vastapuoli ei ole oikeasti hänestä kiinnostunut? Selvempi homma olisi käyttää vaikka maksullisten palveluja, kuin tuottaa viattomalle naiselle kärsimystä feikkauksellaan.

mies53v

Nyt piirrän punaisen raksin seinään.

Mies 53v ajatteli empaattisesti naisen näkökulmasta!

Minkä ihmeen takia? En minä pidä naista minään lapsena, joka kaipaa empatiaa ja huomiota, vaan lähes tasa-arvoisena aikuisena ihmisenä

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Pariutumisikäisiä miehiä on kymmeniätuhansia enemmän kuin naisia, vaikka miehet muuten ovat vähemmistö. Ainoa ratkaisu on se, että miehet alkavat järjestelmällisesti suosia vanhempia naisia.

Miten tämä on tilastollisesti mahdollusta? Naisia ja miehiä on yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos valtaosa miehistä haluaa valita puolisoksi mieluiten itseään alemmin koulutetun naisen, koska eivät kestä naisen tasavertaisuutta eivätkä varsinkaan naisen paremmuutta, niin edellä mainittujen ryhmien edustajien keskenään pariutumisen kasvaessa häviäjiksi jäävät väistämättä korkeasti koulutetut naiset ja alemman koulutustason miehet.

Mutta eihän hyvätuloiset naisetkaan halua itseään pienempi tuloista miestä.

Olen eri kommentoija, mutta tässäpä juuri ongelma onkin. Korkeakoulutetuille hyvätuloisille naisille ei tahdo löytyä tasavertaista puolisoa, mikäli valtaosa heidän omalla koulutus- ja palkkatasolla olevista miehistä on mieluummin valinnut puolisoksi vähemmän koulutetun ja huonommin ansaitsevan naisen.

Miksi se pienempituloinen mies on naiselle ongelma jos se miehelle jollekin ei ole ongelma?

Ei ole ongelma kaikille naisille. Eikä myöskään miehen pituus. Suurin ongelma on miehen luonne.

Miksi suurin osa naisista tykkää ottaa mieheltään pataan? Vai onko kyseessä positiivinen luonteenpiirre?

Kuulostat agressiiviselta

Suomi on kakkonen Euroopan perheväkivalta tilastoissa. Älä minulle itke, ei ole minun ongelma.

Millä tavalla ei ole sinun ongelmasi?

Todella typerä kysymys ja alleviivaa miten vajaaälyinen ideologia feminismi on. En ole mitenkään kollektiivisesti vastuussa muiden miesten perseilyistä.

Olet osa yhteiskuntaa ja siten yhteiskunnan ongelmat ovat sinun ongelmiasi. Samoin empaattinen ja viisas ihminen kehittää yhteiskuntaa siihen suuntaan, että kaikilla on hyvä olla. Minä olen lapseton ja vihaan miehiä, mutta vastustan silti poikavauvojen silpomista. Ei tarvitse olla oma lapsi, jonka oikeutta puolustaa. Voi puolustaa kaikkien lasten oikeuksia ja koskemattomuutta, vaikka omaa lasta ei olisi. Ongelma on yhteiskunnallinen.

Miten voisit olla hyvä kumppani tai hyvä isä mikäli kumppanisi tai lastesi asiat eivät sinua kiinnostaisi? Et mitenkään.

(en ole tuo ap kanssakeskustelija).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun tulee näitä perinteisiä naisten "en ainakaan ikinä ottaisi miestä enää". 

OK, vaikka se olisikin totta, sinulla on kuitenin rutkasti kokemusta miehistä. Se on ihan eri asia kuin ne miehet joista tässä kai ensisijassa puhutaan, eli ne jotka eivät ole ikinä päässeet edes kokeilemaan suhdetta naisten kanssa. Tuskin nekään kaikki miehet parisuhdeihmisiksi paljastuisivat, mutta kun ei ole kokeillut, niin ei voi tietää. Siksi tilanne on heille niin sietämätön. 

Kokeilemaan suhdetta? Eli eivät koskaan ole rakastuneet ihmiseen, joka olisi rakastunut heihin. Siten meidän neurotyypillisten parisuhteet syntyvät. Eivät niin, että kokeilemme suhdetta.

Ja jotta löytyy ihminen, johon rakastua, pitää tavata ihmisiä. Nimenomaan niitä suunnilleen omanikäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia (jos heterosuhteista puhutaan)-

Nämä keskustelut vellovat aina samoissa iänikuisissa fraaseissa ja vastakkaisen sukupuolen panettelussa ja kuitenkin useimpien vasten tahtoaan sinkkuna olevien kohdalla kyse on siitä, että he eivät edes kohtaa niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia. "Töissä ja harrastuksissa on vain miehiä/naisia", "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Tinder tai nettideittailu ja se ei toimi" - kun tuo on kerran tiedossa, niin miksi jankuttaa samaa asiaa ja odottaa, että tekemällä samoin kuin ennenkin yhtäkkiä saisikin erilaisen tuloksen?

Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.

Ei suomalaiset tutustu toiseen ihmiseen tuosta vain, alkamalla juttelemaan. Siis selvin päin, ei baarissa.

En todellakaan keksi mitään paikkaa, missä minä, keski-ikäinen nainen voisin tutustua sinkkumieheen luonnollisesti. En juo enkä käy karaokessa tms, joten kaikki "perinteiset" iskupaikat jäävät pois. En myöskään etsi seksiseuraa.

Kesällä voi nähdä vaikka puistossa ja uimarannalla yksin istuvia miehiä, mutta ovatko he sinkkuja? Ja olisiko meillä mitään yhteistä, vaikka olisivatkin? Aikamoista hakuammuntaa. Naisen aloite on myös monelle miehelle joko kutsu seksiin tai ehdoton hälytysmerkki. Vielä vuonna 2021. 🙄

Koska sinä et juo etkä käy karaokessa tms, niin suomalaiset eivät tutustu toiseen ihmiseen tuosta vain? Jännä juttu, että itse olen tutustunut miehiin ihan livetilanteissa; Subwayn jonossa, hotellin aulabaarissa työmatkalla, bussimatkalla.. Eli jutellut niin, että on esittäydytty toisillemme. Koska olen parisuhteessa, niin juttelua pitemmälle en ole mennytkään, mutta jos olisin ollut sinkku niin tottakai olisin tunnustellut myös toisen osapuolen parisuhdetilannetta.

Ja koska _sinulle_ on ruvettu juttelemaan eikä vastapuoli ruvennut mykäksi tai lähtenyt menemään, niin tokihan muutkin suomalaiset tutustuvat näin kätevästi, erityisesti vastakkaiseen sukupuoleen. Myönnän, että minulla on jo tuo naisen ikärasite, joka ei koske miehiä. En ole kehdonryöstäjä.

Ihan samalla tavalla miehilläkin on ikärasite.

Ainoastaan itseään yli 10 vuotta nuoremmille naisille miehen ikä on rasite. Vastaavasti keski-ikäiselle naiselle ikä on rasite jo omanikäisten miesten suhteen. Tuossa on suuri ero, myös lukumääräinen ero, edes teoreettisen tarjonnan, s.o. vapaiden kumppaniehdokkaiden suhteen.

Millaisenkohan kompromissin sitä voisi tehdä? Jos vaikka joku tietty nainen ei yhtään halua olla jonkun tietyn miehen kanssa, niin mikä se kompromissi olisi? No ollaan nyt sitten vähän? Eli tehdään kompromissi ja käydään kahvilla? Tehdään kompromissi ja harrastetaan kerran seksiä? Tehdään kompromissi ja lupaudutaan naimisiin vuodeksi? Vai tehdään kompromissi ja ei välitetä siitä, ettei itse halua kyseistä miestä ja suostutaan vaan kaikkeen?

Vai mitä se kompromissi voisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.

Tässä on vaan se mutta, että jotkut miehet ovat ihan todella sokeita sille, millainen nainen kannattaa ottaa kohteeksi kun menee tuttavuutta tekemään. Periaatehan harmittavan usein on että valitaan se kaikkein eniten omaa silmää miellyttävä (=kaunis, hoikka jne.) nainen, vaikka omat vahvuudet ovat jossain aivan muualla kuin ulkonäössä. Kuka tahansa ulkopuolinen heti näkee että miehellä ei ole mitään tsäänssiä.

Ja sitten itketään taas kun naiset eivät anna mahdollisuutta edes tutustua...

Toisaalta kannattaako ottaa nainen joka ei kiinnosta ulkonäöllisesti? Naisen kanssa eläminen on kuitenkin aika raskasta hommaa. Parempi varmaan olisi käyttää noita palveluntarjoajia ja katsastella josko sopivampi löytyisi ajan kanssa.

Vierestä

mies53v

Jos kokee kumppanin puutteen ylitsepääsemättömän suureksi ongelmaksi ja kumppani pitäisi löytää heti niin sanoisin että kannattaa.

Tottakai, mutta kannattaako sen naisen jos vastapuoli ei ole oikeasti hänestä kiinnostunut? Selvempi homma olisi käyttää vaikka maksullisten palveluja, kuin tuottaa viattomalle naiselle kärsimystä feikkauksellaan.

mies53v

Nyt piirrän punaisen raksin seinään.

Mies 53v ajatteli empaattisesti naisen näkökulmasta!

Minkä ihmeen takia? En minä pidä naista minään lapsena, joka kaipaa empatiaa ja huomiota, vaan lähes tasa-arvoisena aikuisena ihmisenä

mies53v

No pitihän sinun mennä pilaamaan se ainoa hyvä kommentti, jonka ikänäsi sait av:llä aikaan. En tosin muta odottanutkaan.

Lähes....

Jokainen ihminen, lapsi, aikuinen ja vanhus tarvitsee joskus ja joissain asioissa empatiaa. Empatia on ihmisyyden mittari.

Vierailija kirjoitti:

Millaisenkohan kompromissin sitä voisi tehdä? Jos vaikka joku tietty nainen ei yhtään halua olla jonkun tietyn miehen kanssa, niin mikä se kompromissi olisi? No ollaan nyt sitten vähän? Eli tehdään kompromissi ja käydään kahvilla? Tehdään kompromissi ja harrastetaan kerran seksiä? Tehdään kompromissi ja lupaudutaan naimisiin vuodeksi? Vai tehdään kompromissi ja ei välitetä siitä, ettei itse halua kyseistä miestä ja suostutaan vaan kaikkeen?

Vai mitä se kompromissi voisi olla?

Siitä vaatimuslistasta pitäisi jotain omaisuuksia molempien jonkun verran karsia. Muuten ei koskaan löydy kumppania, joka sopisi molempien vaatimuslistalle.

Vierailija kirjoitti:

Millaisenkohan kompromissin sitä voisi tehdä? Jos vaikka joku tietty nainen ei yhtään halua olla jonkun tietyn miehen kanssa, niin mikä se kompromissi olisi? No ollaan nyt sitten vähän? Eli tehdään kompromissi ja käydään kahvilla? Tehdään kompromissi ja harrastetaan kerran seksiä? Tehdään kompromissi ja lupaudutaan naimisiin vuodeksi? Vai tehdään kompromissi ja ei välitetä siitä, ettei itse halua kyseistä miestä ja suostutaan vaan kaikkeen?

Vai mitä se kompromissi voisi olla?

Esimerkiksi sellainen, että olet ajatellut haluavasi bruneten, mutta otatkin blondin, koska ei se hiusten väri ole lopulta ratkaisevaa. Se, että suunnittelit kumppanisi painoksi 55,3 kg, mutta hän painaakin 52,5 tai 54,9 kg. Se, että suunnittelit kumppanisi harrastavan kukkakimppujen tekemistä, mutta hän harrastaakin sirkusta. Se, että luovut sellaisesta tietystä ulkonäkö- ja statusvisiosta kumppaniasi kohtaan ja katsot, että tärkeimmät yhteiset arvot natsaavat. Täydellistä kumppania harvoin on, vaan kaikissa on jotain sellaista mikä ei kohtaa unelmaamme.

Ja opettele mikä on kompromissi. Kompromissi on sitä, että molemmat tulevat vähän toisiaan vastaan, ei mitään älyttömyyksiä joia ehdotit. Jos haluatte matkalle, niin ette mene sellaiseen johon vain toinen haluaa, vaan sinne mihin molemmat voisivat ajatella menevänsä, joskaan ei ykkösvaihtoehtona.

Toki jotkut harrastavat esimerkiksi matkoissa vuorovuosia niin, että toinen lähtee inhopaikkaan vain toisen vuoksi, mutta se ei ole kompromissi, vaan muu päätös. Kompromissi on tilanne, joka tuottaa molemmille hyötyä ja mielihyvää, joka ei kuitenkaan ole optimaalinen ykkösvaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos valtaosa miehistä haluaa valita puolisoksi mieluiten itseään alemmin koulutetun naisen, koska eivät kestä naisen tasavertaisuutta eivätkä varsinkaan naisen paremmuutta, niin edellä mainittujen ryhmien edustajien keskenään pariutumisen kasvaessa häviäjiksi jäävät väistämättä korkeasti koulutetut naiset ja alemman koulutustason miehet.

Mutta eihän hyvätuloiset naisetkaan halua itseään pienempi tuloista miestä.

Olen eri kommentoija, mutta tässäpä juuri ongelma onkin. Korkeakoulutetuille hyvätuloisille naisille ei tahdo löytyä tasavertaista puolisoa, mikäli valtaosa heidän omalla koulutus- ja palkkatasolla olevista miehistä on mieluummin valinnut puolisoksi vähemmän koulutetun ja huonommin ansaitsevan naisen.

Miksi se pienempituloinen mies on naiselle ongelma jos se miehelle jollekin ei ole ongelma?

Ei ole ongelma kaikille naisille. Eikä myöskään miehen pituus. Suurin ongelma on miehen luonne.

Miksi suurin osa naisista tykkää ottaa mieheltään pataan? Vai onko kyseessä positiivinen luonteenpiirre?

Kuulostat agressiiviselta

Suomi on kakkonen Euroopan perheväkivalta tilastoissa. Älä minulle itke, ei ole minun ongelma.

Millä tavalla ei ole sinun ongelmasi?

Todella typerä kysymys ja alleviivaa miten vajaaälyinen ideologia feminismi on. En ole mitenkään kollektiivisesti vastuussa muiden miesten perseilyistä.

Olet osa yhteiskuntaa ja siten yhteiskunnan ongelmat ovat sinun ongelmiasi. Samoin empaattinen ja viisas ihminen kehittää yhteiskuntaa siihen suuntaan, että kaikilla on hyvä olla. Minä olen lapseton ja vihaan miehiä, mutta vastustan silti poikavauvojen silpomista. Ei tarvitse olla oma lapsi, jonka oikeutta puolustaa. Voi puolustaa kaikkien lasten oikeuksia ja koskemattomuutta, vaikka omaa lasta ei olisi. Ongelma on yhteiskunnallinen.

Miten voisit olla hyvä kumppani tai hyvä isä mikäli kumppanisi tai lastesi asiat eivät sinua kiinnostaisi? Et mitenkään.

(en ole tuo ap kanssakeskustelija).

Oman perheen asiat menisi kyllä etusijalle ja yhteiskunnalliset asiat voisi hoitaa mm. veroja maksamalla. Tässä on vaan pieni ongelma, että naiset ei halua perustaa perhettä. Perse edellä puuhun jne.. feministin kanssa on vaikea puhua mistään mikä sivuuttaa logiikkaa..