Moni naiseton mies haluaisi saada parisuhteen, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että lähtisivät sieltä pikkupitäjästä kaupunkiin.
Tässä yksi syy, etten enää deittaile maalaisten kanssa.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä tullut yhä vahvemmin siihen tulokseen, että eiköhän unohdeta nää suominaiset kokonaan, jos heillä ei ole mitään muuta kuin valittamista. Löytyy niitä naisia muualtakin ja sellaisia, jotka ymmärtävät kuinka hyvin meillä täällä on asiat.
Juuri näin. Tarvitaan kehirysmaaoloista tuleva nainen, jotta tyytyy siihen elämään , jota suomalaisen maalaismiehen kanssa on tarjolla. Hyvä kommentti, joka osoittaa oikeiksi sen, että maalaismiehissä on paljon takapajuisuutta.
Miksi maalaismiesten ja muidenkin miesten pitäisi kuunnella tuota jatkuvaa solvaamista ja valittamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen perässä maalle. Ennen työmatkaan meni aamuin illoin 45 min, nyt enää 30 min, etätyöaikana ei sitäkään. Työpaikka tosin vaihtui, mutta Helsingin ulkopuolella on yhtä helppo löytää asiantuntijatason töitä kuin pääkaupungissa. Talo on iso, omalle työhuoneelle on hyvin tilaa. On piha ja erikseen puutarha. On laatua elämään. Piti vain uskaltaa.
Ai niin, lasten koululle on matkaa 7 km, taksi hakee pihasta.
Tekeekö miehesi sisätöitä? Omistatko puolet talosta? Onko miehellä tasa-arvoinen suhtautuminen naiseen kumppanina?
Jos vastasit kyllä, hienoa. Keskiverto maslaismiehen kanssa nuo eivät toteudu.
Mies ei tee sisätöitä, pääosin on töissä ulkona tai tavallaanhan sitä on traktorissa sisällä, jos niin haluaa ajatella. Kirjanpidon tms. tekee sisätöinä.
En omista puolta talosta, mutta eipä mieskään omista puolta sijoitusasunnoistani tai kesämökistä, autonikin on omani.
Miehellä ei ole tasa-arvoista suhtautumista kumppaniin, minut on nostettu jalustalle eli ylistämällä alistettu, jos niin haluaa ajatella. Mies haluaa auttaa, hän arvostaa ja kunnioittaa. Pappi sanoi aikoinaan, että kilvoitelkaa toistenne palvelemisessa ja sitä tässä on toteutettu.
Eli mies tekee oman tilansa töitä ulkona ja sä piian työt sisällä. Nice.
Itse olen tasa-arvoa kannattava (totta kai!) maalta aikanaan kaupunkiin muuttanut naimisissa oleva mies. Minulle tasa-arvo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puolisoiden töitä pitäisi vertailla tärkeämpiin ja vähemmän tärkeisiin tai jakaa jotenkin 50-50, vaan perhe on yhteinen "firma" ja on tärkeää, että tehdään yhteisen eteen toinen toistamme auttaen, työmääriä sen kummemmin laskematta. Se jolla on enemmän virtaa, kai mielellään auttaa väsyneempää rakastaan, eikö? Todellakin ihmettelen noita piika-puheita. Ovatko esim. keittiötyöt jotenkin alempiarvoisia piian töitä, jos niitä tekee tasa-arvoisessa liitossa elävä vaimo vapaaehtoisesti? Mekin olemme yrittäjiä, ja yrityksiin liittyvät asiat työllistävät minua enemmän, ja kyllä, vaimoni laittaa ruoat enimmäkseen. Hän on hyvin kiinnostunut oppimaan lisää siitä, miten valmistaa erilaisia maistuvia mutta terveellisiä ruokia. Ei hän kuitenkaan mikä piika ole, enkä minä hänen renkinsä, vaikka vastaankin esim. hänen yritystoimintaansa liittyvistä paperitöistä.
Mikäs siinä, jos nainen mielellään kokkaa ja huushollaa. Suhteellisen suuri osa naisista ei. Mullekin olisi ihan ok hoitaa vaikka maatilan kirjanpitoa. Mutta en halua yksin vastata kokkaamisesta enkä varsinkaan siivoamisesta tai pyykkihuollosta. Ongelma on siis se, jos miehellä on oletus, että nainen sukupuolensa takia tekee ja tykkää tehdä nuo. Jotkut tykkää, mutta läheskään kaikki ei. Ja ennen nekin teki, jotka eivät halunneet.
Olet siis laiska ja epänaisellinen porsas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hulluja saa ehdotella. Mutta kaikkeen hullutuksiin ei kannata suostua.
Nainen joka odottaa miehen eläneen vain heidän ensikohtaamistaan odotellen, odottaa miehen muuttavan naisen luo, hylkäävän kaiken mitä taakse jää uhrauksena naisen kanssa yhteen pääsemiseksi.
Ja vastineeksi? Saa kuulla omaa riittämättömyyttään maalaisena. Saa kuulla miten hänen tulee tottua kaupungin kotkotuksiin ja kiireen hälinään. On astunut suuren askeleen elämässään komromissina, jottei naisen vain tarvitsisi muuttaa mitään omassa elämässään.
Tällainen sävyhän näistä ketjun kommenteista kajastaa läpi. Ja sitten luetaan ketjuja kun miehellä ei ole mitää omaa tekemistä vaan se on ns. perässävedettävä. No ei olekaan, koska ne kaikki piti jättää taakseen. Talo, autot, moottoripyörä, kaverit ja hyväpalkkainen vakinainen työ.
Mies on syyllinen teki tai jätti tekemättä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen perässä maalle. Ennen työmatkaan meni aamuin illoin 45 min, nyt enää 30 min, etätyöaikana ei sitäkään. Työpaikka tosin vaihtui, mutta Helsingin ulkopuolella on yhtä helppo löytää asiantuntijatason töitä kuin pääkaupungissa. Talo on iso, omalle työhuoneelle on hyvin tilaa. On piha ja erikseen puutarha. On laatua elämään. Piti vain uskaltaa.
Ai niin, lasten koululle on matkaa 7 km, taksi hakee pihasta.
Tekeekö miehesi sisätöitä? Omistatko puolet talosta? Onko miehellä tasa-arvoinen suhtautuminen naiseen kumppanina?
Jos vastasit kyllä, hienoa. Keskiverto maslaismiehen kanssa nuo eivät toteudu.
Mies ei tee sisätöitä, pääosin on töissä ulkona tai tavallaanhan sitä on traktorissa sisällä, jos niin haluaa ajatella. Kirjanpidon tms. tekee sisätöinä.
En omista puolta talosta, mutta eipä mieskään omista puolta sijoitusasunnoistani tai kesämökistä, autonikin on omani.
Miehellä ei ole tasa-arvoista suhtautumista kumppaniin, minut on nostettu jalustalle eli ylistämällä alistettu, jos niin haluaa ajatella. Mies haluaa auttaa, hän arvostaa ja kunnioittaa. Pappi sanoi aikoinaan, että kilvoitelkaa toistenne palvelemisessa ja sitä tässä on toteutettu.
Eli mies tekee oman tilansa töitä ulkona ja sä piian työt sisällä. Nice.
Itse olen tasa-arvoa kannattava (totta kai!) maalta aikanaan kaupunkiin muuttanut naimisissa oleva mies. Minulle tasa-arvo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puolisoiden töitä pitäisi vertailla tärkeämpiin ja vähemmän tärkeisiin tai jakaa jotenkin 50-50, vaan perhe on yhteinen "firma" ja on tärkeää, että tehdään yhteisen eteen toinen toistamme auttaen, työmääriä sen kummemmin laskematta. Se jolla on enemmän virtaa, kai mielellään auttaa väsyneempää rakastaan, eikö? Todellakin ihmettelen noita piika-puheita. Ovatko esim. keittiötyöt jotenkin alempiarvoisia piian töitä, jos niitä tekee tasa-arvoisessa liitossa elävä vaimo vapaaehtoisesti? Mekin olemme yrittäjiä, ja yrityksiin liittyvät asiat työllistävät minua enemmän, ja kyllä, vaimoni laittaa ruoat enimmäkseen. Hän on hyvin kiinnostunut oppimaan lisää siitä, miten valmistaa erilaisia maistuvia mutta terveellisiä ruokia. Ei hän kuitenkaan mikä piika ole, enkä minä hänen renkinsä, vaikka vastaankin esim. hänen yritystoimintaansa liittyvistä paperitöistä.
Mikäs siinä, jos nainen mielellään kokkaa ja huushollaa. Suhteellisen suuri osa naisista ei. Mullekin olisi ihan ok hoitaa vaikka maatilan kirjanpitoa. Mutta en halua yksin vastata kokkaamisesta enkä varsinkaan siivoamisesta tai pyykkihuollosta. Ongelma on siis se, jos miehellä on oletus, että nainen sukupuolensa takia tekee ja tykkää tehdä nuo. Jotkut tykkää, mutta läheskään kaikki ei. Ja ennen nekin teki, jotka eivät halunneet.
Olet siis laiska ja epänaisellinen porsas.
Ai sinä kuvittelet, että naisellisuus on siis sitä että nauttii siivoamisesta ja kokkaamisesta? No nyt sä kyllä osut aika vahvasti siihen "sovinistinen, naisista mitään ymmärtämätön punaniska-juntti" -stereotypiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Jos "maalla" tarkoittaa sitä, että talvella pitää ensin aurata traktorilla muutaman kilometrin mittainen tienpätkä ennen kuin pääsee valtatielle, joka on tai ei ole ehditty aurata ennen töihinmenoa, niin ihan sama vaikka talo olisi 300 neliöinen. Itse en muutenkaan halua asua omakotitalossa, pihatyöt ei kiinnosta yhtään, kun sain lapsena niistä tarpeekseni. Suomessa on kaupunkeja valittavaksi asti, joten mihinkään koirankoppiin ei tarvitse muuttaa.
Suomessa on länsimaiden pienimmät asunnot ja kaupungeissa kaikista pienimmät.
Kyllä minusta pariskunnalla pitää olla vähintään neljä huonetta ja keittiö. Kunnon neliömäärällä. Sekä oma sauna.
Makuuhuone pitää olla erikseen. Olohuone erikseen. Sekä kummallakin pitää olla oma huone missä saa tehdä töitä, opiskella tai mitä vaan. Sekä kunnon keittiö.
Tuo on sinun henkilökohtainen mielipide eikä kaikki ole samaa mieltä. Asu ihan rauhassa isossa talossasi maaseudun rauhassa, minua se ei kiinnosta tippaakaan.
Jos lapsia meinaa tehdä niin iso asunto on välttämätön.
Lapset pitäisi huostaanottaa vanhemmilta jotka kasvattavat lapsen asunnossa jossa lapsella ei ole omaa huonetta. Itse elin sellaisessa perheessä on ja oli karmeaa. Koskaan ei ollut omaa rauhaa eikä tilaa. Lapsen ei pidä joutua myöskään jakamaan huonettaan muiden sisarusten kanssa. Lapsella on oikeus rauhaan ja omaan tilaan.
Ihan hyvin omat lapset viihtyivät vaikka saman huoneen jakoivatkin. Lapset saivat itse päättää siinä teini-iän kynnyksellä vaihdetaanko isompaan asuntoon vai tehdäänkö rahoilla jotain muuta. Pysyttiin sitten tässä. Hauskoja muistoja meille tulikin.
Toi oli lasten kiristystä. Lapsella pitää olla oma huone ja sen pitää saada samat asiat kuin ilman sitä.
Nyt kiristit lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hulluja saa ehdotella. Mutta kaikkeen hullutuksiin ei kannata suostua.
Nainen joka odottaa miehen eläneen vain heidän ensikohtaamistaan odotellen, odottaa miehen muuttavan naisen luo, hylkäävän kaiken mitä taakse jää uhrauksena naisen kanssa yhteen pääsemiseksi.
Ja vastineeksi? Saa kuulla omaa riittämättömyyttään maalaisena. Saa kuulla miten hänen tulee tottua kaupungin kotkotuksiin ja kiireen hälinään. On astunut suuren askeleen elämässään komromissina, jottei naisen vain tarvitsisi muuttaa mitään omassa elämässään.
Tällainen sävyhän näistä ketjun kommenteista kajastaa läpi. Ja sitten luetaan ketjuja kun miehellä ei ole mitää omaa tekemistä vaan se on ns. perässävedettävä. No ei olekaan, koska ne kaikki piti jättää taakseen. Talo, autot, moottoripyörä, kaverit ja hyväpalkkainen vakinainen työ.
Kai nyt aikuinen mies osaa itse päättää mitä elämällään tekee. Jos haluaa pysyä siellä missä on, niin sitten pysyy. Sitä vaan en ymmärrä, että miksi miehen pitää jättää auto ja moottoripyörä pois muuttokuormasta?
Koska kaupungissa ei ole niihin varaa. Rahat menee asuntoon eikä niille ole tallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Jos "maalla" tarkoittaa sitä, että talvella pitää ensin aurata traktorilla muutaman kilometrin mittainen tienpätkä ennen kuin pääsee valtatielle, joka on tai ei ole ehditty aurata ennen töihinmenoa, niin ihan sama vaikka talo olisi 300 neliöinen. Itse en muutenkaan halua asua omakotitalossa, pihatyöt ei kiinnosta yhtään, kun sain lapsena niistä tarpeekseni. Suomessa on kaupunkeja valittavaksi asti, joten mihinkään koirankoppiin ei tarvitse muuttaa.
Suomessa on länsimaiden pienimmät asunnot ja kaupungeissa kaikista pienimmät.
Kyllä minusta pariskunnalla pitää olla vähintään neljä huonetta ja keittiö. Kunnon neliömäärällä. Sekä oma sauna.
Makuuhuone pitää olla erikseen. Olohuone erikseen. Sekä kummallakin pitää olla oma huone missä saa tehdä töitä, opiskella tai mitä vaan. Sekä kunnon keittiö.
Tuo on sinun henkilökohtainen mielipide eikä kaikki ole samaa mieltä. Asu ihan rauhassa isossa talossasi maaseudun rauhassa, minua se ei kiinnosta tippaakaan.
Jos lapsia meinaa tehdä niin iso asunto on välttämätön.
Lapset pitäisi huostaanottaa vanhemmilta jotka kasvattavat lapsen asunnossa jossa lapsella ei ole omaa huonetta. Itse elin sellaisessa perheessä on ja oli karmeaa. Koskaan ei ollut omaa rauhaa eikä tilaa. Lapsen ei pidä joutua myöskään jakamaan huonettaan muiden sisarusten kanssa. Lapsella on oikeus rauhaan ja omaan tilaan.
Ihan hyvin omat lapset viihtyivät vaikka saman huoneen jakoivatkin. Lapset saivat itse päättää siinä teini-iän kynnyksellä vaihdetaanko isompaan asuntoon vai tehdäänkö rahoilla jotain muuta. Pysyttiin sitten tässä. Hauskoja muistoja meille tulikin.
Toi oli lasten kiristystä. Lapsella pitää olla oma huone ja sen pitää saada samat asiat kuin ilman sitä.
Nyt kiristit lapsiasi.
Eikä pidä. Elämä on valintoja ja se on kasvattajan tehtävä opettaa tämä lapselleen ennen kuin lapsi lähtee maailmalle. Sinun kaltaisesi vanhemmayt ovat ilmeisesti syypäitä siihen, että nykyajan nuorilla maksuhäiriömerkinnät ovat radikaalisti nousseet. Ei mikään ihme, että nuorilla on rahankäyttötaidot hukassa, jos heille ei ole opetettu sitä, että kaikkea ei voi saada kun resurssit on rajalliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Pystyt harrastamaan asunnossasi?
Voit ruveta vaikka maalaamaan taulua ilman että työtila vie tilaa muulta välttämättömältä tilalta?
Voit urheilla kotonasi? Vaikka hankkia kuntopyörän ja juoksumaton, ehkä painot ja tangon?
Voit hoitaa kaiken viihdykkeesi kotona(vaikka nyt Korona aikana tai vaikka kanateenissa)?
No en ole koskaan ajatellut harrastaa maalaamista. Jos alkaisin harrastamaan, menisin varmaan jonnekin taidekursille, missä olisi telineet, maalit ja kankaat valmiisti. En koe, että harrastamiseni kärsisi tilanpuutteesta. Urheilua en harrastaisi kotona sisällä muutenkaan. Miksi ihmeessä haluaisin hankkia jonkun juoksumaton (levytangosta puhumattakaan) nurkkaan? Juoksen ulkona ja käyn salilla ja uimassa. Sali, uimahalli ja lenkkipolut lähellä, ei tarvi pyyhkiä pölyjä kuntopyörästä tai juoksumatosta kun salilla on siihen henkilökuntaa. Salimaksun maksan helposti sähkölaskun säästöillä ja saan paljon paremmat laitteet käyttööni. Korona-ajan voin kyllä katsella youtubesta jumppavideoita ja raivata telkkarin eteen tilaa.
150 m2 okt:ssä harrastamiseni kärsisi kaikesta siitä lumenpukkaamisesta, puusavotasta, siivoamisesta ja nurmikonleikkuusta ja pikku remppahommista, jotka veisivät ison osan vapaa-ajastani ja energiastani. Jos olisin joskus vanhempieni kanssa vielä asuessani ehdottanut juoksumaton hankkimista, vanhempani olisivat räjähtäneet nauramaan ja käskeneet ulos pukkaamaan nurmikkoa. "Siinä on sinulle juoksemista tarpeeksi. Vai että juoksumatto, anna mun kaikki kestää. Onhan tuolla metsää niin pitkälle kun jaksaa juosta".
Sali ja uimahalli eivät ole mitään vaihtoehtoja. Siellä ei saa olla rauhassa ja varsinin uimahalliin ei edes pääse koska haluaan. Lisäksi sinne pitää aina erikseen lähteä. Johon menee turhaan aikaan.
Kaupungeissa ei ole paikkoja missä lenkkeillä rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkilaistunut nainen, mitä oikeasti osaat tehdä, jos asut kerrostalossa? Eihän siellä tarvi tehdä mitään muuta kuin mitättömiä kotitaloustöitä, jotka hoituvat kaiken muun ohessa vasemmalla kädellä. Tuommoisessa ympäristössä oikea mies turhautuu toimettomuuteen.
"Mitä oikeasti osaat tehdä", no tässä se nähdään että maalaiset oikeasti ajattelevat niin kuin osa täällä väittää. Eli naisesta haetaan ensisijaisesti emäntää, ei modernia naista jolla on oma ura ja harrastukset ja kaverit. Pitäisi muuttaa jonnekin perähikiälle kuuraamaan lattioita ja laittamaan miehelle ruokaa, kun se tulee ulkotöistä.
Mitä yhteistä voi olla "oikealla miehellä" ja modernilla naisella, tuossa yhtälössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Jos "maalla" tarkoittaa sitä, että talvella pitää ensin aurata traktorilla muutaman kilometrin mittainen tienpätkä ennen kuin pääsee valtatielle, joka on tai ei ole ehditty aurata ennen töihinmenoa, niin ihan sama vaikka talo olisi 300 neliöinen. Itse en muutenkaan halua asua omakotitalossa, pihatyöt ei kiinnosta yhtään, kun sain lapsena niistä tarpeekseni. Suomessa on kaupunkeja valittavaksi asti, joten mihinkään koirankoppiin ei tarvitse muuttaa.
Suomessa on länsimaiden pienimmät asunnot ja kaupungeissa kaikista pienimmät.
Kyllä minusta pariskunnalla pitää olla vähintään neljä huonetta ja keittiö. Kunnon neliömäärällä. Sekä oma sauna.
Makuuhuone pitää olla erikseen. Olohuone erikseen. Sekä kummallakin pitää olla oma huone missä saa tehdä töitä, opiskella tai mitä vaan. Sekä kunnon keittiö.
Tuo on sinun henkilökohtainen mielipide eikä kaikki ole samaa mieltä. Asu ihan rauhassa isossa talossasi maaseudun rauhassa, minua se ei kiinnosta tippaakaan.
Jos lapsia meinaa tehdä niin iso asunto on välttämätön.
Lapset pitäisi huostaanottaa vanhemmilta jotka kasvattavat lapsen asunnossa jossa lapsella ei ole omaa huonetta. Itse elin sellaisessa perheessä on ja oli karmeaa. Koskaan ei ollut omaa rauhaa eikä tilaa. Lapsen ei pidä joutua myöskään jakamaan huonettaan muiden sisarusten kanssa. Lapsella on oikeus rauhaan ja omaan tilaan.
Ihan hyvin omat lapset viihtyivät vaikka saman huoneen jakoivatkin. Lapset saivat itse päättää siinä teini-iän kynnyksellä vaihdetaanko isompaan asuntoon vai tehdäänkö rahoilla jotain muuta. Pysyttiin sitten tässä. Hauskoja muistoja meille tulikin.
Toi oli lasten kiristystä. Lapsella pitää olla oma huone ja sen pitää saada samat asiat kuin ilman sitä.
Nyt kiristit lapsiasi.
Eikä pidä. Elämä on valintoja ja se on kasvattajan tehtävä opettaa tämä lapselleen ennen kuin lapsi lähtee maailmalle. Sinun kaltaisesi vanhemmayt ovat ilmeisesti syypäitä siihen, että nykyajan nuorilla maksuhäiriömerkinnät ovat radikaalisti nousseet. Ei mikään ihme, että nuorilla on rahankäyttötaidot hukassa, jos heille ei ole opetettu sitä, että kaikkea ei voi saada kun resurssit on rajalliset.
Vanhempien pitää tienata tarpeeksi. Lapsella on oikeus omaan tilaan, mutta samalla hänellä pitää olla oikeus harrastaa ja osallistua samoihin asioihin kuin kavereilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä tullut yhä vahvemmin siihen tulokseen, että eiköhän unohdeta nää suominaiset kokonaan, jos heillä ei ole mitään muuta kuin valittamista. Löytyy niitä naisia muualtakin ja sellaisia, jotka ymmärtävät kuinka hyvin meillä täällä on asiat.
Juuri näin. Tarvitaan kehirysmaaoloista tuleva nainen, jotta tyytyy siihen elämään , jota suomalaisen maalaismiehen kanssa on tarjolla. Hyvä kommentti, joka osoittaa oikeiksi sen, että maalaismiehissä on paljon takapajuisuutta.
Miksi maalaismiesten ja muidenkin miesten pitäisi kuunnella tuota jatkuvaa solvaamista ja valittamista?
Jouduitko toteamaan olevasi juuri sellainen mies jota kuvattiin? Mies joka jakaa työt miesten ja naisten hommiin ja keskittyy itse vain omaan napaansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hulluja saa ehdotella. Mutta kaikkeen hullutuksiin ei kannata suostua.
Nainen joka odottaa miehen eläneen vain heidän ensikohtaamistaan odotellen, odottaa miehen muuttavan naisen luo, hylkäävän kaiken mitä taakse jää uhrauksena naisen kanssa yhteen pääsemiseksi.
Ja vastineeksi? Saa kuulla omaa riittämättömyyttään maalaisena. Saa kuulla miten hänen tulee tottua kaupungin kotkotuksiin ja kiireen hälinään. On astunut suuren askeleen elämässään komromissina, jottei naisen vain tarvitsisi muuttaa mitään omassa elämässään.
Tällainen sävyhän näistä ketjun kommenteista kajastaa läpi. Ja sitten luetaan ketjuja kun miehellä ei ole mitää omaa tekemistä vaan se on ns. perässävedettävä. No ei olekaan, koska ne kaikki piti jättää taakseen. Talo, autot, moottoripyörä, kaverit ja hyväpalkkainen vakinainen työ.
Kai nyt aikuinen mies osaa itse päättää mitä elämällään tekee. Jos haluaa pysyä siellä missä on, niin sitten pysyy. Sitä vaan en ymmärrä, että miksi miehen pitää jättää auto ja moottoripyörä pois muuttokuormasta?
Koska kaupungissa ei ole niihin varaa. Rahat menee asuntoon eikä niille ole tallia.
Ei tietenkään ole varaa jos on pieni palkka ja huono ammatti. Täällä onneksi uskaltaa maksaa vähän isompaakin lainaa jos sellaisen saa, sillä asunnon (ja etenkin auton tallipaikan) saa helposti myytyä voitolla myös muutaman vuosikymmenen päästä (toisin kuin Tohmajärvellä). Lapsetkin tykkäävät kun perintö ei ole mikään lahoava, arvoton tönö jota ei saa myytyä ja josta pitää kuitenkin maksaa perintövero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä tullut yhä vahvemmin siihen tulokseen, että eiköhän unohdeta nää suominaiset kokonaan, jos heillä ei ole mitään muuta kuin valittamista. Löytyy niitä naisia muualtakin ja sellaisia, jotka ymmärtävät kuinka hyvin meillä täällä on asiat.
Ei tosiaan kannata panostaa suomalaisiin naisiin. Eivät osaa muuta kuin vaatia ja valittaa. Lisäksi rumia ja lihavia lähes kaikki.
Ja miehistä suurin osa on tietysti komeita ja lihaksikkaita.
Älkää sitten valittako yksinäisyyttänne, jos asenne naisiin on tuollainen. Tavallinen moderni nainen ei kelpaa, pitäisi olla vanhanajan maatalon emäntä essussaan, mutta hoikka ja nuoren näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen perässä maalle. Ennen työmatkaan meni aamuin illoin 45 min, nyt enää 30 min, etätyöaikana ei sitäkään. Työpaikka tosin vaihtui, mutta Helsingin ulkopuolella on yhtä helppo löytää asiantuntijatason töitä kuin pääkaupungissa. Talo on iso, omalle työhuoneelle on hyvin tilaa. On piha ja erikseen puutarha. On laatua elämään. Piti vain uskaltaa.
Ai niin, lasten koululle on matkaa 7 km, taksi hakee pihasta.
Tekeekö miehesi sisätöitä? Omistatko puolet talosta? Onko miehellä tasa-arvoinen suhtautuminen naiseen kumppanina?
Jos vastasit kyllä, hienoa. Keskiverto maslaismiehen kanssa nuo eivät toteudu.
Mies ei tee sisätöitä, pääosin on töissä ulkona tai tavallaanhan sitä on traktorissa sisällä, jos niin haluaa ajatella. Kirjanpidon tms. tekee sisätöinä.
En omista puolta talosta, mutta eipä mieskään omista puolta sijoitusasunnoistani tai kesämökistä, autonikin on omani.
Miehellä ei ole tasa-arvoista suhtautumista kumppaniin, minut on nostettu jalustalle eli ylistämällä alistettu, jos niin haluaa ajatella. Mies haluaa auttaa, hän arvostaa ja kunnioittaa. Pappi sanoi aikoinaan, että kilvoitelkaa toistenne palvelemisessa ja sitä tässä on toteutettu.
Eli mies tekee oman tilansa töitä ulkona ja sä piian työt sisällä. Nice.
Itse olen tasa-arvoa kannattava (totta kai!) maalta aikanaan kaupunkiin muuttanut naimisissa oleva mies. Minulle tasa-arvo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puolisoiden töitä pitäisi vertailla tärkeämpiin ja vähemmän tärkeisiin tai jakaa jotenkin 50-50, vaan perhe on yhteinen "firma" ja on tärkeää, että tehdään yhteisen eteen toinen toistamme auttaen, työmääriä sen kummemmin laskematta. Se jolla on enemmän virtaa, kai mielellään auttaa väsyneempää rakastaan, eikö? Todellakin ihmettelen noita piika-puheita. Ovatko esim. keittiötyöt jotenkin alempiarvoisia piian töitä, jos niitä tekee tasa-arvoisessa liitossa elävä vaimo vapaaehtoisesti? Mekin olemme yrittäjiä, ja yrityksiin liittyvät asiat työllistävät minua enemmän, ja kyllä, vaimoni laittaa ruoat enimmäkseen. Hän on hyvin kiinnostunut oppimaan lisää siitä, miten valmistaa erilaisia maistuvia mutta terveellisiä ruokia. Ei hän kuitenkaan mikä piika ole, enkä minä hänen renkinsä, vaikka vastaankin esim. hänen yritystoimintaansa liittyvistä paperitöistä.
Mikäs siinä, jos nainen mielellään kokkaa ja huushollaa. Suhteellisen suuri osa naisista ei. Mullekin olisi ihan ok hoitaa vaikka maatilan kirjanpitoa. Mutta en halua yksin vastata kokkaamisesta enkä varsinkaan siivoamisesta tai pyykkihuollosta. Ongelma on siis se, jos miehellä on oletus, että nainen sukupuolensa takia tekee ja tykkää tehdä nuo. Jotkut tykkää, mutta läheskään kaikki ei. Ja ennen nekin teki, jotka eivät halunneet.
Olet siis laiska ja epänaisellinen porsas.
Juuri niin, kuten suuri osa naisista nykyään, kun saa valita. Kivempi porsaan kuin porsaanhoitajana. Vai luulitko sitä naisten kutsumusammatiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Pystyt harrastamaan asunnossasi?
Voit ruveta vaikka maalaamaan taulua ilman että työtila vie tilaa muulta välttämättömältä tilalta?
Voit urheilla kotonasi? Vaikka hankkia kuntopyörän ja juoksumaton, ehkä painot ja tangon?
Voit hoitaa kaiken viihdykkeesi kotona(vaikka nyt Korona aikana tai vaikka kanateenissa)?
No en ole koskaan ajatellut harrastaa maalaamista. Jos alkaisin harrastamaan, menisin varmaan jonnekin taidekursille, missä olisi telineet, maalit ja kankaat valmiisti. En koe, että harrastamiseni kärsisi tilanpuutteesta. Urheilua en harrastaisi kotona sisällä muutenkaan. Miksi ihmeessä haluaisin hankkia jonkun juoksumaton (levytangosta puhumattakaan) nurkkaan? Juoksen ulkona ja käyn salilla ja uimassa. Sali, uimahalli ja lenkkipolut lähellä, ei tarvi pyyhkiä pölyjä kuntopyörästä tai juoksumatosta kun salilla on siihen henkilökuntaa. Salimaksun maksan helposti sähkölaskun säästöillä ja saan paljon paremmat laitteet käyttööni. Korona-ajan voin kyllä katsella youtubesta jumppavideoita ja raivata telkkarin eteen tilaa.
150 m2 okt:ssä harrastamiseni kärsisi kaikesta siitä lumenpukkaamisesta, puusavotasta, siivoamisesta ja nurmikonleikkuusta ja pikku remppahommista, jotka veisivät ison osan vapaa-ajastani ja energiastani. Jos olisin joskus vanhempieni kanssa vielä asuessani ehdottanut juoksumaton hankkimista, vanhempani olisivat räjähtäneet nauramaan ja käskeneet ulos pukkaamaan nurmikkoa. "Siinä on sinulle juoksemista tarpeeksi. Vai että juoksumatto, anna mun kaikki kestää. Onhan tuolla metsää niin pitkälle kun jaksaa juosta".
Sali ja uimahalli eivät ole mitään vaihtoehtoja. Siellä ei saa olla rauhassa ja varsinin uimahalliin ei edes pääse koska haluaan. Lisäksi sinne pitää aina erikseen lähteä. Johon menee turhaan aikaan.
Kaupungeissa ei ole paikkoja missä lenkkeillä rauhassa.
Tässä on varmaan kulttuuriero kaupunkilaisten ja maalaisten välillä. Minusta on kivaa mennä puistoon kävelemään, vaikka siellä kesällä onkin paljon väkeä. Mieluummin kävelen siellä kun jossain umpimetsässä tai pelloilla, missä joutuu rämpimään saappaissa risukkoa pitkin.
Uimahalli on auki talvellakin, jos oikeasti tykkää uimisesta. Järvessä voi uida vain kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä tullut yhä vahvemmin siihen tulokseen, että eiköhän unohdeta nää suominaiset kokonaan, jos heillä ei ole mitään muuta kuin valittamista. Löytyy niitä naisia muualtakin ja sellaisia, jotka ymmärtävät kuinka hyvin meillä täällä on asiat.
Ei tosiaan kannata panostaa suomalaisiin naisiin. Eivät osaa muuta kuin vaatia ja valittaa. Lisäksi rumia ja lihavia lähes kaikki.
Paskasaappaissaan löntystelevät maalaismiehethän ovatkin komeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Pystyt harrastamaan asunnossasi?
Voit ruveta vaikka maalaamaan taulua ilman että työtila vie tilaa muulta välttämättömältä tilalta?
Voit urheilla kotonasi? Vaikka hankkia kuntopyörän ja juoksumaton, ehkä painot ja tangon?
Voit hoitaa kaiken viihdykkeesi kotona(vaikka nyt Korona aikana tai vaikka kanateenissa)?
No en ole koskaan ajatellut harrastaa maalaamista. Jos alkaisin harrastamaan, menisin varmaan jonnekin taidekursille, missä olisi telineet, maalit ja kankaat valmiisti. En koe, että harrastamiseni kärsisi tilanpuutteesta. Urheilua en harrastaisi kotona sisällä muutenkaan. Miksi ihmeessä haluaisin hankkia jonkun juoksumaton (levytangosta puhumattakaan) nurkkaan? Juoksen ulkona ja käyn salilla ja uimassa. Sali, uimahalli ja lenkkipolut lähellä, ei tarvi pyyhkiä pölyjä kuntopyörästä tai juoksumatosta kun salilla on siihen henkilökuntaa. Salimaksun maksan helposti sähkölaskun säästöillä ja saan paljon paremmat laitteet käyttööni. Korona-ajan voin kyllä katsella youtubesta jumppavideoita ja raivata telkkarin eteen tilaa.
150 m2 okt:ssä harrastamiseni kärsisi kaikesta siitä lumenpukkaamisesta, puusavotasta, siivoamisesta ja nurmikonleikkuusta ja pikku remppahommista, jotka veisivät ison osan vapaa-ajastani ja energiastani. Jos olisin joskus vanhempieni kanssa vielä asuessani ehdottanut juoksumaton hankkimista, vanhempani olisivat räjähtäneet nauramaan ja käskeneet ulos pukkaamaan nurmikkoa. "Siinä on sinulle juoksemista tarpeeksi. Vai että juoksumatto, anna mun kaikki kestää. Onhan tuolla metsää niin pitkälle kun jaksaa juosta".
Sali ja uimahalli eivät ole mitään vaihtoehtoja. Siellä ei saa olla rauhassa ja varsinin uimahalliin ei edes pääse koska haluaan. Lisäksi sinne pitää aina erikseen lähteä. Johon menee turhaan aikaan.
Kaupungeissa ei ole paikkoja missä lenkkeillä rauhassa.
Mulla on 10min kävely uimahalliin. Se on auki aamukuudesta iltayhdeksään. En ole kokenut, että haluaisin öisin uida. Lenkkeilen mielelläni kaupungissa. Reittejä voi varioidan loputtomasti. Helsingissä voin lähteä vaikka Kaivariin meren rannalle tai keskuspuistoon metsään. Mukavaa lenkkialuetta on myös vaikkapa Puu-Käpylässä.
Miksette maalaismiehet palkkaa itsellenne kodinhoitajaa, jos elämänne on vain sitä vailla? Hankkikaa lisäksi joku seksityöntekijä sitä varten, kun panettaa.
Saatte pitää järvenne ja metsänne, moottoripyörät ja muut pelit, ei tartte muuttaa naisen perässä. Kodinhoitaja käy siivoamassa ja laittamassa parin päivän ruoat, eikä tarvitse katsella "rumaa ja laiskaa" kaupunkilaisnaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Jos "maalla" tarkoittaa sitä, että talvella pitää ensin aurata traktorilla muutaman kilometrin mittainen tienpätkä ennen kuin pääsee valtatielle, joka on tai ei ole ehditty aurata ennen töihinmenoa, niin ihan sama vaikka talo olisi 300 neliöinen. Itse en muutenkaan halua asua omakotitalossa, pihatyöt ei kiinnosta yhtään, kun sain lapsena niistä tarpeekseni. Suomessa on kaupunkeja valittavaksi asti, joten mihinkään koirankoppiin ei tarvitse muuttaa.
Suomessa on länsimaiden pienimmät asunnot ja kaupungeissa kaikista pienimmät.
Kyllä minusta pariskunnalla pitää olla vähintään neljä huonetta ja keittiö. Kunnon neliömäärällä. Sekä oma sauna.
Makuuhuone pitää olla erikseen. Olohuone erikseen. Sekä kummallakin pitää olla oma huone missä saa tehdä töitä, opiskella tai mitä vaan. Sekä kunnon keittiö.
Höpönlöpö, Keski-Euroopan vanhat kaupungit ovat täynnä pienenpieniä asuntoja joissa ei ole edes omaa kylpyhuonetta tai keittiötä.
Suomessa on iahn tilastojen mukaan pienimmät kaupungit. Se että jossakin kaupungissa on liian pienet ei tarkoita että täälläkin pitäisi olla.
Nyt koronan aikana valitetaan kun parisuhteet voi huonosti kun joutuu olemaan koko ajan kotona ja lapset voi huonosti kun pitää olla kotona.
Ne voi huonosti koska asunnot on niin pieniä että siellä ei ole omaa rauhaa ja tilaa.
Olisi ihan hyvä että korona jatkuisi ainakin pari vuotta vielä pahempana. Näkisi miten se vaikuttaisi ihmisten asumiseen.
Niin minunkin tuntemat käyvät töissä ja sen päälle passaavat vmiehensä. Aivan liian paljon tekevät suhteessa siihen, millaisia miehensä ovat. Mutta eiköhän näistä parisuhteista syntyvät tytöt jo pääse tasa-arvon makuun ja tajua, että elämä voi naisellekin olla parempaa.