Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Eikö kellään oo lastenlapsia? Sitähän on vaikka mitä tekemistä. Toki korona nyt rajoittaa. Onko äitisi masentunut? Käykö töissä??????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenlasten hoito esimerkiksi. Uuden kielen opettelu, sudokut, kuntosali, lemmikin esim. kissan hoito.
Olen kahta vuotta vaille kuusikymppinen. Kun hain uudet silmälasit, nuori optikko sanoi minulle, että "näillä näkee nyt hyvin tehdä ristisanatehtäviä". Olin ihan pöyristynyt. Tuli vaan tuosta sudokusta mieleen.
Luen kyllä paljon, lukeminen on aina hyvä harrastus. Tasokkaita elokuvia löytyy Kirjastokinosta ja Viddlasta, joskus myös Areenasta. Ja tietysti Netflixistä, jos on enemmän mainstreamin ystävä. Parhaillaan on käynnissä Cultureels-elokuvafestivaalit ja toukokuussa on Season Film Festival. Katsottavaa siis riittää.
Opiskelen erikoisammattitutkintoa kokopäivätyöni ohella ja lisäksi espanjan kieltä. Se liittyy haaveeseeni päästä koronan jälkeen, ehkä jo vuoden sisällä, matkalle Etelä-Amerikkaan. Muutenkin odotan pääseväni taas matkustamaan, ennen koronaa tein/teimme puolison kanssa 5-6 matkaa vuosittain.
Viimeisten parin vuoden aikana olen opetellut uudelleen ajamaan autolla. Kortti minulla on ollut 18-vuotiaasta saakka mutta kaupungissa asuvana en ole tarvinnut autoa. Nyt ajotaito on tarpeen. Minulla on myös skootteri, pienikuutioinen, jonka ehkä tänä keväänä vaihdan isompaan, kun nyt näyttää siltä, että kesä pitää viettää jälleen enimmäkseen kotimaassa.
Puutarhaan saisi kulumaan tähän aikaan vuodesta vaikka kaiken vapaa-aikansa, mutta vielä mieluummin lähden töiden jälkeen koiran kanssa rämpimään metsään. Jos ei ole omaa pihaa niin parvekkeeseenkin saa kyllä upotettua aikaa (ja rahaa), jos tykkää kasvattaa hyöty- ja koristekasveja.
Live-musiikkia ei juuri nyt pääse kuuntelemaan, mutta normaaliaikoina kaikissa isommissa kaupungeissa on sekä ilmaiskeikkoja, pubikeikkoja että konsertteja kulttuuritaloilla. Jonkin verran pystyy nykyisin osallistumaan verkon kautta, mutta sitä en itse ole tehnyt, koska tunnelma ei kuitenkaan ole sama.
Lemmikkiä en suosittele koskaan ottamaan ellei sitä itse aidosti halua. Kissa voi elää jopa 18 vuotta, koira 15.
Kuntosali on hyvä harrastus sellaiselle, joka tykkää, mutta jos ei halua lähteä salille koronan pelossa tai muuten, niin netin kauttakin voi osallistua. Kaikkien kansalaisopistojen verkkokurssit löytyvät netistä ja niille saa osallistua ihan asuinpaikasta riippumatta. Itse osallistuin tänä keväänä mindfulnessiin, keskivartalon jumppaan (eräänlainen core-jumppa) ja zumbaan. Lisäksi on tarjolla monenlaisia muita kiinnostavia luentoja ja kursseja, joista puolisoni kanssa olemme osallistuneet neljälle eri retkeilyyn liittyvälle kurssille. Kesällä jälleen patikoidaan ja telttaillaan.
Minun on siis tosi vaikea samaistua ikäiseeni ihmiseen, joka valittaa, ettei ole mitään tekemistä. Vaikka korona sulki monet paikat niin nyt on helpompaa kuin koskaan osallistua juuri erilaisille filkkareille ja kursseille ja vastaaville. Ja ulos mahtuu, voi lähteä retkeilemään, patikoimaan, lenkkeilemään, pyöräretkille tai hankkia skootterin tai vaikka aluksi moposkootterin.
Enkä tarkoita etteikö sudokutkin voisi olla hyvä harrastus, nuoren optikon ristisanatehtäväkommentti oli vain niin odottamaton, että minua huvittaa niiden (ja sudokun) tarjoaminen ikäiselleni ihmiselle.
Minä aloitin ristikoiden ratkomisen parikymppisenä , olen nyt kuusviis. Voit yllättyä mutta ristikoita ratkova ihminen käyttää aivojaan tosi paljon ja monipuolisemmin kuin ei ratkova. Sain puoli vuotta sitten sairaskohtauksen (aivoinfarkti) ja kun sanoin lääkärille että harrastan ristikoita hän oli kovin ilahtunut ja kehoitti jatkamaan että aivotoiminta pysyy vireänä. Että silleen , minä olen ylpeä harrastuksestani.
Vierailija kirjoitti:
Tilatkaa äidille joku maksullinen seuralainen. Eikös vanhuksille saa nykyään jotain kaveripalvelujakin ostettua.
Vieras ihminen ei ole sama kuin tuttu.Ei ole mikään ihme,jos kaipaa ihmisiä,joita on hoivannut vuosikausia ja joiden kanssa on asunut.Siksi olisi inhimillistä pitää yhtyttä mahdollisuuksien mukaan ja onhan tunne usein onneksi molemminpuolinen.
Vilkkaan seksielämän aloitttaminen
Yleensä tavataan puolin ja toisin äitiä ja päinvastoin ja ollaan mummina silloin tällöin ja soitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee. Toisilla nuoremmilla ei ole rahaa millä elää elämää, toisilla senioreilla on rahaa yllin kyllin muttei elämää siltikään. Työuran, oli se kotona, firmassa tai omassa yrityksessä, jälkeen moni huomaakin olevansa tyhjän päällä "kuin attendossa" liian nuorena kun mitään aktiviteettia kotona ei olekkaan.
Muutama tärppi: vapaaehtoistyöt, seurakunta, seurat, harrastus, koira.
Rahan kerääminen on siitä pirullinen asia että se ei lopu koskaan, ennen kuin kerääjä on mullan alla. Siellä sillä ei ole merkitystä. Kuitenkin suuressa kuvassa jos täällä kerää miljoona euroa rahaa ikäänsä, jollain oliargilla on saman verran päivässä liikevaihtoa. Niin se on suhteellista raha.
Spr:llä on sellasta ystävätoimintaa, sieltä voisi kysyä. Kouluissa on ainakin meidän kaupungissa lukumummoja ja pappoja. Vapaaehtoistöitä varten on koordinaattori, voisit selvittää kuka se on teidän kunnassa/seurakunnassa. Nyt kun on korona, niin voi olla kyllä tauolla tällaset toiminnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän voisi täyttää sudokuja.
Sudoku on aivojen aikidoa ja mukavaa ajanvietettä.
Seniori-ikäisen koiran tai kissan adoptointi jos rahaa riittää eläinlääkärikuluihin. Pääsisi hoivaamaan sitä eläintä, muttei olisi kuitenkaan liian pitkä sitoutuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tuon ikäinen ryhtyä vaikka perhepäivähoitajaksi tai tukiperheeksi tai joksikin lastenhoitajaksi?
Kuulostaa omalta äidiltäni ja tosiaan ihmettelen että mikä tuon ikäpolven ihmisiä oikein vaivaa kun ei aikuinen ihminen muka osaa itse ottaa vastuuta elämästään ja keksiä tekemistä vaikka kaikki on sinänsä hyvin. Sen sijaan pitää pilata oman lapsensa se ainut elämä ainaisella valituksella ja syyllistämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kellään oo lastenlapsia? Sitähän on vaikka mitä tekemistä. Toki korona nyt rajoittaa. Onko äitisi masentunut? Käykö töissä??????
Mun suvun valittajalla on lapsenlapsia, mutta lapsenlapset pitää tuoda hänen luokseen puunattuna, heidän pitää istua kädet sylissä ja puhuakaan ei oikein saisi. Nykylapset ovat niin kauhean äänekkäitä. Mummon mielestä lapsenlapset ovat rasittavia kun siellä ollaan, mutta valittaa kun ei olla.
Mummo ei käy meillä matkan takia, mutta olettaa että me ravaamme alituiseen siellä. Minä en jaksa. Olisi ihana sellainen mummo, joka joskus kävisi kylässä, ei tarvitsisi miettiä onko ikkunat pesty milloin kun mummo huomauttaa kuitenkin. Mitä lapsilla on päällä kun mennään sinne, jos on vähän repsottava paidanhelma tai pieneksi jäävä lempipaita 3-vuotiaalla, voi sitä kuittailun määrää miten en osaa lapsia edes vaatettaa.
Synnytyksen jälkeen olin konkreettisestikin ihan repaleina, esikoiset helmoissa roikkuen ja piti mummoa kestittää. Hän alkoi marista, että kahvinkeittimemme äänestä kuulee, että se pitäisi puhdistaa ja milloin viimeksi olen keittänyt etikat läpi. Meinasi mummo lentää ulos, jos olisi ollut voimia. Tätä taustaa varten ei jaksa oikein hänen yksinäisyysulinansa kiinnostaa.
Mikä tämä kotiäitijuttu oikein on... Olen 80-luvulla syntynyt, suurperheen kotiäiti kymmenen vuotta elämästäni. Siitä huolimatta maisteri ja töissä, plus intohimoiset harrastuksen kohteet. Eikö näillä oikeasti ole mitään omaa, ja miten se on mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan korona vähän helpottaa noissa vanhusten palvelutaloissa/kotihoidossa on paljon vanhuksia, ihania ihmisiä, jotka eivät pääse juuri ulkoilemaan. Ainakin näin huhti-syyskuun aikana on todella ihania päiviä, jolloin voisi ulkoilla vanhusten kanssa, jutustella. Pyörätuolissa istuvia voi viedä pitempiäkin lenkkejä. Omakin kunto kohenee siinä samalla. Kokemuksesta puhun.
Minkähän takia tänne ei julkaista kaikkia asiallisiakaan kirjoituksia.
Yritin eilen kirjoittaa ihan asiallisen kirjoituksen, tuli teksti, että hyväksynnän jälkeen julkaistaan. Ei julkaistu.
Sama tänään.
Miksi kaikki luulevat, että työ on joko auvo, mikä pelastaa ihmisen. Minun äitini vihoitteli ainakin , että kun ei jaksa töissä ja oli onnellinen jäätyäön kotiin. Ihan kuin ihminen ei keksi mitään muuta tekemustä kuin työ ja lapset. Miksi ei kokkaa uusia reseptejä, kudo, piirrä, maalaa, , ratsasta, jumppaa, ulkoile, . Työssä ollessaan ihminen kitisee kun ei ehdi ikinä ulos tai harrastaa mitään ja eläkkeellä kitistään, kun ei pääse töihin. Päättäkää jo.
Jos ei halua hakeutua työelämään eikä itse keksi itselleen mitään tekemistä tuon ikäisenä, niin saa syyttää vain itseään. Jotkut vain ovat ammattivalittajia ja vaikka tekemistä/harrastuksia löytysikin niin ne eivät valittajille kelpaa. On mukavampi vain syyllistää tilanteestaan läheisiään.
Mitä ihmettä nämä lapset täällä kirjoittelee?! Ovatko he kasvaneet tynnyrissä. 60-vuotiaat käyttävät suvereenisti tietokonetta ym. tekniset laitteet on paremmin hallussa kuin monella nuoremmalla.
Olen hoikka, itsestäni huolta pitävä äiti. Pukeudun nuorekkaasti jos löydän laadukkaan näköisiä vaatteita niistä rumista rievuista joihin nuoriso usein pukeutuu. Kuuntelen Trancea ja käyn klubeilla jos huvittaa.
60-vuotias on jo nähnyt ja kokenut niin paljon ettei kaipaa neuvoja.
Neuvoisin että nähkää elämää laajemmin, kuin niistä puhelimistanne oppeja hakien.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nämä lapset täällä kirjoittelee?! Ovatko he kasvaneet tynnyrissä. 60-vuotiaat käyttävät suvereenisti tietokonetta ym. tekniset laitteet on paremmin hallussa kuin monella nuoremmalla.
Olen hoikka, itsestäni huolta pitävä äiti. Pukeudun nuorekkaasti jos löydän laadukkaan näköisiä vaatteita niistä rumista rievuista joihin nuoriso usein pukeutuu. Kuuntelen Trancea ja käyn klubeilla jos huvittaa.
60-vuotias on jo nähnyt ja kokenut niin paljon ettei kaipaa neuvoja.
Neuvoisin että nähkää elämää laajemmin, kuin niistä puhelimistanne oppeja hakien.
...niin ja minulla on pitkät hiukset!
Harrastuksia? Voisko äitis liittyä johonkin kerhoon? Kaikenmaailman kerhoja on pilvin pimein olemassa. Sitten on hankalaa jos äitis valittaa että aika tulee pitkäksi ja JONKUN MUUN tehtävä on tuottaa hänelle mielihyvää ilman että äitis tekee asian suhteen mitään. Ikävä kyllä tiedän kotiäideissä tällaisia olevan , ovat niin jumittuneet sinne omaan maailmaansa ja usein kaikki pyörii oman navan ympärillä . Sitä hauskuutta elämään halutaan muttei olla valmiita tekemään itse asian suhteen paljon mitään.