Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Itse olen valtavan onnellinen, kun ei tarvitse töissä käydä. En itke elämääni muille, vaan nautin kaikesta tästä, kun ei ole kiire mihinkään, ei tarvitse tehdä mitään, mitä ei halua. Nyt korona-aikanakin saa vain olla möllöttää, eikä eristyksissä ollessaan edes tarvitse tavata ketään. Harrastuksetkin ovat varsin lähellä.
Huvittaa kovin, kun täysin tuntemattomat ihmiset yrittävät keksi harrastuksia, kuten kuorolaulua. Ihan niinkuin kaikki kuusikymppiset ja yli tykkäisivät kuorolauluharrastuksesta ja teatterista. Itse ainakin otan ja lähden matkustelemaan kunhan aika sen sallii. Kiertelen syömässä ravintoloissa ystävien kanssa. Kylåilen ja teen luontoretkiä.
Aloituksessa pyydettiin ehdotuksia, mutta hyvä, kun huvittaa.
En asu Suomessa, ja jos kyllästyisin kotona olemiseen, niin hakisin töihin. Minulla on montakin paikkaa mielessä missä haluaisin työskennellä ja mitä haluaisin tehdä. Vaikka ikääkin on, niin pääsisin varmasti töihin heti.
Onlyfans sivulle profiili ja rupeaa myymään itseään. Tai siis itsestään sensuelleja kuvia. Joka päivälle tekemistä ja tekee vielä hyvän tilin perinnöksi 👍
Töitä tai harrastus. Paras olisi, kun keksisi jonkun harrastuksen joka oikeasti kiinnostaa ja jota tykkää tehdä, siitä saisi tekemistä koti-iltoihin ja myös sosiaalista toimintaa jos menee vaikka sen harrastuksen jollekin kansalaisopiston kurssille tms. Tai joku liikuntaharrastus? Oma varhaiseläkkeellä oleva isäni oli myös aiemmin yksinäinen ja nökötti aina kotona, mutta sai paljon uusia kavereita kun aloitti aikidon. Innostui siitä niin kovasti, että nyt käy monta kertaa viikossa tatamilla harjoittelemassa aikidokaverien kanssa ja opettaa itse lasten ryhmää nyt kun on useamman vuoden jo harrastanut, oli jopa yhdistyksen puheenjohtajanakin.
Joku samanlainen äidillesi? Ja jos siihen liittyisi joku tuollainen yhdistys vielä, niin saisi sitäkin kautta toimintaa jos tykkää olla mukana esim. järjestämässä leirejä tai tapahtumia...
Jos äitisi tykkää eläimistä, niin voisi ottaa lemmikin seuraksi ja alkaa halutessaan harrastaa myös jotain sen kanssa, esim. koiran kanssa aikidoa, näyttelyjä, jäljestämistä, tokoa... Tätini sai puolestaan tätä kautta sosiaalista toimintaa elämäänsä, kun alkoi kasvattaa eläkkeelle jäätyään pieniä spanieleita. Koiranäyttelyissä on tavannut paljon ihmisiä ja saanut ystäviä muista kasvattajista, myös pentujen ostajista ja sijoituskoirien omistajista tullut osasta läheisiä ja yhdessä paljon tapaavat ja harrastavat.
Vierailija kirjoitti:
Töitä tai harrastus. Paras olisi, kun keksisi jonkun harrastuksen joka oikeasti kiinnostaa ja jota tykkää tehdä, siitä saisi tekemistä koti-iltoihin ja myös sosiaalista toimintaa jos menee vaikka sen harrastuksen jollekin kansalaisopiston kurssille tms. Tai joku liikuntaharrastus? Oma varhaiseläkkeellä oleva isäni oli myös aiemmin yksinäinen ja nökötti aina kotona, mutta sai paljon uusia kavereita kun aloitti aikidon. Innostui siitä niin kovasti, että nyt käy monta kertaa viikossa tatamilla harjoittelemassa aikidokaverien kanssa ja opettaa itse lasten ryhmää nyt kun on useamman vuoden jo harrastanut, oli jopa yhdistyksen puheenjohtajanakin.
Joku samanlainen äidillesi? Ja jos siihen liittyisi joku tuollainen yhdistys vielä, niin saisi sitäkin kautta toimintaa jos tykkää olla mukana esim. järjestämässä leirejä tai tapahtumia...
Jos äitisi tykkää eläimistä, niin voisi ottaa lemmikin seuraksi ja alkaa halutessaan harrastaa myös jotain sen kanssa, esim. koiran kanssa aikidoa, näyttelyjä, jäljestämistä, tokoa... Tätini sai puolestaan tätä kautta sosiaalista toimintaa elämäänsä, kun alkoi kasvattaa eläkkeelle jäätyään pieniä spanieleita. Koiranäyttelyissä on tavannut paljon ihmisiä ja saanut ystäviä muista kasvattajista, myös pentujen ostajista ja sijoituskoirien omistajista tullut osasta läheisiä ja yhdessä paljon tapaavat ja harrastavat.
Apua, ei todellakaan ollut tarkoitus sanoa että "koiran kanssa aikidoa"... :'D Nyt meni jo ajatukset sekaisin kirjoittaessa näköjään, en tiedä mistä tuo aikido tuonnekin väliin tuli.
Olen lähellä tuota 60 ikää. Itse olen kyllä vastuussa omasta ajankulustani/yksinäisyydestäni. En ala sitä lapsille maisemaan. Ei ole heidän tehtyä keksiä minulle harrastuksia. Ihan osaan itsekin etsiä, jos tahdon.
Omalla äidilläni oli tapana noin 70-vuotiaana valittaa miten on yksinäinen. Hänellä oli masennus ja samaan aikaan monia terveysongelmia. Äiti ei käynyt kylässä tuttujen luona eikä omatoimisesti soittanut kenellekään huvikseen, vaikka aiemmin kyläili satunnaisesti ja osallistui erilaisiin aktiviteetteihin. Äiti jäi leskeksi vähän yli 60-vuotiaana, joten kotona oli yksin. Hänen isohko sukunsa asui lähekkäin ja vietti tiivistä yhteiselämää äidin sinkkuaikana. En tiedä kaipasiko äiti sitä elämää leskeksi jäätyään. Sisarukset olivat ehdottaneet muuttoa sukunsa luo, mutta äiti jäi mieluummin silloiseen kotiinsa. Toisaalta äiti kaipasi seuraa, muttei jaksanut varsinkaan vanhemmiten seurustella kuin lyhyen aikaa. Töiden löytäminen kuusikymppisenä ei ole helppoa, vaikka moni sitä ehdotti. Moniko työnantaja ottaa työntekijän, joka on lähellä eläkeikää? Korona rajoittaa vapaaehtoistoimintaa. Jokin ystävätoiminta voisi muuten olla hyvä.
Jos teitä on useampi sisarus sopikaa että käytte vuoroviikoin kylässä äidillä tai ulkoilette, teette retkiä ym. äidillekin sopivaa yhdessä.
Spr:n ystävätoimintaan lähteminen.
Uimahalli on täällä ollut auki koko ajan. Sinne vaan
Äitini rupesi kissoille ensikodiksi. Kesyttää populaatioista loukutettuja kissoja. Pennut välillä tekevät kämpässä tuhoa, mutta äitini kokee olevansa taas hyödyllinen. On paljon aikaa käytössä, joten saa kesytettyä lähes toivottomiakin tapauksia ja haastattelee sitten niille kotiehdokkaita kun ovat kelvollisia normaaliin kotiin. Voi suositella jos tykkää eläimistä, on toki hyvä jos on niistä paljon kokemusta.
Olisiko hän kiinnostunut jostain vapaaehtoistyöstä? Sillä saisi sisältöä päiviin. Entä lemmikin ottaminen? Se toisi paljon iloa hänelle.
Seurana-niminen firma värvää yli 55-vuotiaita pitämään seuraa yksinäisille vanhuksille, yleensä tätä tehdään muutama tunti viikossa. Ei toimi ihan joka tuppukylässä mutta monella suunnalla ympäri Suomea jo. En siis ehdota, että hommaat äidillesi seuraa vaan että hän pestautuisi tähän hommaan.
Toinen pointti, jos äidistäsi on tullut riippuvainen ja aloitekyvytön vasta viime aikoina, kannattaa varmistaa ettei hänellä ole alkava muistisairaus. Lähipiirissä oli yksi tällainen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiset ovat vielä täyttä päätä töissä ja nauttivat siitä täysin rinnoin.
Niin siis, ajattelitko ihan tosissasi, että elämänsä kotiäitinä ollut, menisi 60-vuotiaana töihin nautiskelemaan täysin rinnoin?
Jotain realismia nyt sentään. Ei 60-vuotiaat ole mitenkään haluttua työvoimaa, eivätkä varsinkaan ilman työkokemusta.
Hänhän on vielä työikäinen, jos nyt oli mikään oikeasti olemassa oleva tyyppi ensinkään. Ei mikään ikäloppu Madonnan kanssa samaa ikäluokkaa?!
Ilmeisesti tykkää lapsista. Moneen perheeseen kaivataan varamummua, kun omat isovanhemmat syystä tai toisesta ei osallistu.
Ilmoittakaa äiti tanssikurssille ja tinderiin (jos ei ole miestä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on terve, niin töihin vain. Esim. siivoushommiin voisi päästä kiinni kesälomien aikana. Ei aikuiset lapset pysty kuusikymppistä viihdyttämään lopun ikää.
Ei kuusikymppistä, pelkkänä kotiäitinä ollutta mihinkään oteta.
Edelleen kuulutan: mikä kotiäiti voi olla kuusikymppinen? Jos on saanut lapsen 45-vuotiaana, "lapsi" on jo 15 v. Herätkää unesta!
KUKAAN Suomessa ei voi olla kuusikymppiseksi kotiäiti, vaan rupeaa elämään työmarkkinatuella, jos ei mene töihin. Tervetuloa todellisuuteen, emme elä kotirouvakulttuurissa. Eikä kukaan äijä rupea elättämään jouten kotona olevaa naista.
Ns kotiäitinä voi olla esim jos on yhteinen maatila. Tilalta tulee jonkinlainen elanto kummallekin tai toinen voi käydä töissä kodin ulkopuolella. Ne työmahdollisuudet ovat usein tosi vähäiset, ja ne harvat työpaikat annetaan nuorille.
Niin, työtä ei ole, joten kuusikymppinen nainen elää työmarkkinatuella. Ei siis ole kotiäiti!
Nämä kommentit ovat taas aivan sairaita! Luuserit kirjoittelevat täysin asian vierestä kadehtiessaan jotain jonkun saamia muka etuja.
Kysymyksen kannalta on aivan se ja sama, mistä raha elämiseen tulee. Siitä tässä ei ole kysymys ja sitä kysyjä ei pyytänyt ketään pohtimaan!
Kyse on yksinkertaisesti siitä, mitä suhteellisen nuoret vanhemmat ihmiset voisivat tehdä ajan kulukseen.
Ulkoilu on jo tuossa mainittu, joten älkää nyt ruvetko tekoreippaasti kertoilemaan, miten mahdottoman erioomaisia "reippailijoita" muka olette.
Keksikää jotakin muuta.
Jos olet lukenut jotakin kiinnostavaa, voisitko yrittää myydä äidillesi ajatusta saman kirjan lukemisesta tai tutustuista äänikirjoihin? Jos käsityötaitoja on, miten olisi villasukista sopiminen tms. Ehkä voisi ilmoittautua asioilla (esim kaupassa) kävijäksi, jonkun vapaaehtoisjutun kautta, jos kerran liikkuu ja jos löytyisi mielenkiintoa auttamiseen. - Korona-aika on siitä huono, että kaikki kiva ryhmätoiminta on nyt jäähyllä. Ja ne ryhmät olisivat just parasta sosiaalisen yhdessä olon vuoksi. - Jos opiskelusta tykkää, niin miten olisi kileitaidon kohentaminen tai uuden kielen opiskeleminen? Ristisanat ym aivovirkistäjät?
Ap hävinnyt?
Äiti saattaa tarvita mt-palveluja. Masennus alentaa aloitekykyä roimasti.
Ohjaa äitisi tänne av-palstalle. Täällähän me muutkin no life -tyypit hengaamme.