Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä tuota 60 ikää. Itse olen kyllä vastuussa omasta ajankulustani/yksinäisyydestäni. En ala sitä lapsille maisemaan. Ei ole heidän tehtyä keksiä minulle harrastuksia. Ihan osaan itsekin etsiä, jos tahdon.

Mutta nyt ei ole kyse sinusta.  Koeta kestää, vaikket olekaan huomion keskipisteenä.   Tällä kertaa puhutaan muista ihmisistä.

Jos sinä et tee jotakin, se ei tarkoita, etteivätkö muut saisi tehdä jotakin.   Tämän ketjun aihe on erittäin hyvä.

Kaltaisiasi minä-minä-minä-ja minun erinomaisuuteni-tyyppejä ei nyt kaivata.

Itse viittä vaille 60-v mut töitä teen. Jollei mulla olis duunia niin tekisin vapaaehtoistöitä, saa uusia tuttavuuksia, tarkoitusta elämään ja positiivisuutta olla hyötynä ja apuna.

Toisaalta, jos mulla ois hyvin fyrkkaa säästössä nii lähtisin vuodeksi kiertämään maailmaa, reppureissaaja tyyliin.

Jollei henkilö ole niin oma-aloitteinen niin jos vaikka liittyisi johonkin Suomen latu tai lintubongari ryhmään ja ottaisi osaa järjestettyyn toimintaan. Eläkeläisryhmissä tehdään retkiä, teatterikäyntejä yms.

Jos äiti on saamaton niin anna hänelle joku jäsenyys lahjaksi ja valita, valita, valita jollei käytä maksettua jäsenyyttään.

Mä olen ruvennut matkailemaan. Olen tosin vaan osa-eläkkeellä, eli välillä töissä. Mutta matkustan. Myös korona-aikana, vaikka onhan tää vähän hankalaa. Monet turistipaikat ovat oudolla tavalla mielenkiintoisia, kun ne ovat lähes tyhjillään.

Aika järkkyä. Olen 53, valmistun uuteen ammattiin jota teen nykyisen työni ohella. Kotona on teinit. Kuusikymppinen ei todellakaan ole mikään vanhus jonka pitäisi itkeä kun ei lapset käy eikä aika kulu.

Naiset, pitäkää elämästänne kiinni, oli lapsia tai ei.

Toivottavasti äitisi löytää mielekästä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin 60 kirjoitti:

Ei tarvitse kuulla tuollaista valitusta, laiskuutta se vaan on jos on terveys ja talous kunnossa.

Voi opiskella, ryhtyä tukihenkilöksi jollekin, tehdä vapaaehtoistyötä jossain järjestössä, mennä vanhuksille seuraksi tai lukemaan heille, ja jos tykkää eläimistä voi ottaa hoitoon tai ulkoiluttaa jonkun koiraa, ja jos rahasta on tiukkaa niin sitten johonkin työhön muutamaksi tunniksi päivässä (lastenhoitoa, kauppaan tms.)

Vanhus lukee vanhukselle? Mitä hittoa just luin? :D

Ei 60 v ole vielä vanhus. Ja miksei vanhus voisi lukea vanhukselle? Minun mummoni 80 v lukee joka päivä kirjaa ukilleni, joka ei pysty enää lukemaan huonontuneen näön vuoksi. Mistä hitosta näitä kommentteja tulee?

Jos 60v ei ole vanhus, niin mikä hitto se on, keski-ikänen? :D vanhus se 60v on, toinen jalka haudassa

Vaikka vain provoiletkin, niin vähänpä sinä elämästä tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Provo mikä provo - kuka nyt kuusikymppiseksi olisi kotiäiti???

Nämä feministiset teoreettiset aloitukset on niin TYLSIÄ!

Äitini oli, kunnes kuoli yli 70-vuotiaana. Oli hän ammatin itselleen ehtinyt ennen kotiin jäämistä hommata ja olla työelämässäkin hetken ennen syntymääni. Viimeisinä vuosina harjoitteli kotona koodaamista, huvikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenlasten hoito esimerkiksi. Uuden kielen opettelu, sudokut, kuntosali, lemmikin esim. kissan hoito.

Olen kahta vuotta vaille kuusikymppinen. Kun hain uudet silmälasit, nuori optikko sanoi minulle, että "näillä näkee nyt hyvin tehdä ristisanatehtäviä". Olin ihan pöyristynyt. Tuli vaan tuosta sudokusta mieleen.

Luen kyllä paljon, lukeminen on aina hyvä harrastus. Tasokkaita elokuvia löytyy Kirjastokinosta ja Viddlasta, joskus myös Areenasta. Ja tietysti Netflixistä, jos on enemmän mainstreamin ystävä. Parhaillaan on käynnissä Cultureels-elokuvafestivaalit ja toukokuussa on Season Film Festival. Katsottavaa siis riittää.

Opiskelen erikoisammattitutkintoa kokopäivätyöni ohella ja lisäksi espanjan kieltä. Se liittyy haaveeseeni päästä koronan jälkeen, ehkä jo vuoden sisällä, matkalle Etelä-Amerikkaan. Muutenkin odotan pääseväni taas matkustamaan, ennen koronaa tein/teimme puolison kanssa 5-6 matkaa vuosittain.

Viimeisten parin vuoden aikana olen opetellut uudelleen ajamaan autolla. Kortti minulla on ollut 18-vuotiaasta saakka mutta kaupungissa asuvana en ole tarvinnut autoa. Nyt ajotaito on tarpeen. Minulla on myös skootteri, pienikuutioinen, jonka ehkä tänä keväänä vaihdan isompaan, kun nyt näyttää siltä, että kesä pitää viettää jälleen enimmäkseen kotimaassa.

Puutarhaan saisi kulumaan tähän aikaan vuodesta vaikka kaiken vapaa-aikansa, mutta vielä mieluummin lähden töiden jälkeen koiran kanssa rämpimään metsään. Jos ei ole omaa pihaa niin parvekkeeseenkin saa kyllä upotettua aikaa (ja rahaa), jos tykkää kasvattaa hyöty- ja koristekasveja.

Live-musiikkia ei juuri nyt pääse kuuntelemaan, mutta normaaliaikoina kaikissa isommissa kaupungeissa on sekä ilmaiskeikkoja, pubikeikkoja että konsertteja kulttuuritaloilla. Jonkin verran pystyy nykyisin osallistumaan verkon kautta, mutta sitä en itse ole tehnyt, koska tunnelma ei kuitenkaan ole sama.

Lemmikkiä en suosittele koskaan ottamaan ellei sitä itse aidosti halua. Kissa voi elää jopa 18 vuotta, koira 15.

Kuntosali on hyvä harrastus sellaiselle, joka tykkää, mutta jos ei halua lähteä salille koronan pelossa tai muuten, niin netin kauttakin voi osallistua. Kaikkien kansalaisopistojen verkkokurssit löytyvät netistä ja niille saa osallistua ihan asuinpaikasta riippumatta. Itse osallistuin tänä keväänä mindfulnessiin, keskivartalon jumppaan (eräänlainen core-jumppa) ja zumbaan. Lisäksi on tarjolla monenlaisia muita kiinnostavia luentoja ja kursseja, joista puolisoni kanssa olemme osallistuneet neljälle eri retkeilyyn liittyvälle kurssille. Kesällä jälleen patikoidaan ja telttaillaan.

Minun on siis tosi vaikea samaistua ikäiseeni ihmiseen, joka valittaa, ettei ole mitään tekemistä. Vaikka korona sulki monet paikat niin nyt on helpompaa kuin koskaan osallistua juuri erilaisille filkkareille ja kursseille ja vastaaville. Ja ulos mahtuu, voi lähteä retkeilemään, patikoimaan, lenkkeilemään, pyöräretkille tai hankkia skootterin tai vaikka aluksi moposkootterin.

Enkä tarkoita etteikö sudokutkin voisi olla hyvä harrastus, nuoren optikon ristisanatehtäväkommentti oli vain niin odottamaton, että minua huvittaa niiden (ja sudokun) tarjoaminen ikäiselleni ihmiselle.

Mitä väliä kun olet miehille ilmaa? Mullan alle vaan kaikki yli 40v akat

Kiitos illan nauruista.

Surrealistinen ajatus, että tyytyväisyys omaan elämään olis jotenkin siitä kiinni, mitä miehet musta ajattelevat. 😂

Ohis

No mulle se on tärkein asia, lasten jälkeen. Mutta en aiokaan elää yli 40 vuotiaaksi, ettei tarvitse surra sitä, kun on vastenmielinen ja näkymätön yhtä aikaa.

N36

Voi reppanaa. Sääliksi käy lapsesi.

Koira. Ulkoilua, aktiviteettia, iloa, voi hoivata, ja auttaa tutustumaan ihmisiin. Tuo rytmiä päivään. Lapsenlapset (oliko niitä jo) tykkää myös.

Mietitte v vaan sopivan rodun tarkkaan.

Minun kuusikymppinen äitini (töiden lisäksi): mökkeilee ja remontoi mökkiään, käy pari kertaa viikossa jumpassa, hiihtää, tanssii, laulaa kuorossa. Käy patikoimassa erilaisilla porukoilla, nyt oli vasta Lapissa hiihtämässä sukulaisten kanssa. Kyläilee oman äitinsä ja siskonsa luona toisella puolella Suomea. Ennen koronaa matkusteli paljon. Käy museoissa, taidenäyttelyissä ja teatterissa. Tekee käsitöitä ja lukee kirjoja, katsoo sarjoja ja elokuvia. Hän asuu myöskin yksin, tapaili aika pitkään yhtä miestä mutta jätti tämän viime kesänä. Tekemistä kyllä riittää, on myös tutustunut uusiin ihmisiin viime aikoina ja saanut seuraa esim patikointireissuilleen. Mutta kaikki nämä on hänestä itsestään lähteviä asioita, ei kukaan voi toisen puolesta keksiä tekemistä jos ei vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on terve, niin töihin vain. Esim. siivoushommiin voisi päästä kiinni kesälomien aikana. Ei aikuiset lapset pysty kuusikymppistä viihdyttämään lopun ikää.

Ei kuusikymppistä, pelkkänä kotiäitinä ollutta mihinkään oteta.

Edelleen kuulutan: mikä kotiäiti voi olla kuusikymppinen? Jos on saanut lapsen 45-vuotiaana, "lapsi" on jo 15 v. Herätkää unesta!

KUKAAN Suomessa ei voi olla kuusikymppiseksi kotiäiti,  vaan rupeaa elämään työmarkkinatuella, jos ei mene töihin. Tervetuloa todellisuuteen, emme elä kotirouvakulttuurissa. Eikä kukaan äijä rupea elättämään jouten kotona olevaa naista.

Ehkä mikään äijä ei rupea, mutta sen sijaan oma rakas herrasmieheni on niin tehnyt. Joskus, kun olin menossa takaisin töihin, oli hänen kommenttinsa: ei kannata, minun palkkani riittää molemmille ja meillä on hyvä näin. Ja niin on ollutkin. Olen äärettömän onnellinen, kun hän spontaanisti tässä jokin aika sitten saunassa sanoi: rakastan sinua syvästi.

Äitisi on ehkä masentunut.

Minun yli seitsemänkymppinen äitini matkustelee miesystävänsä kanssa, tykkää pelata lastenlasten kanssa, käy sauvakävelemässä, käy tanssikursseilla ja tanssimassa, käy atk-kerhossa, käy eläkeläisten retkillä, käy korttipeliryhmässä, on harrastanut vatsatanssia, hoitaa puutarhaa ja kasvattaa siellä kaikkea hyvää syötävää, käy marjastamassa, remontoi kotiaan (maalaa, tapetoi, laatoittaa), leipoo, lukee, täyttää ristikoita, surffailee netissä.

Äiti on niin kiireinen, että on vaikeaa välillä löytää kyläilyaikoja.

Siis tä? Itse opiskelin yli 50 vuotiaana opettajapätevyyden ja viimeistelin maisteriopinnot valmiiksi. Jotta löysin uuden työn.  Ja näytin muille ja itselleni että vielä pystyy oppimaan. Kyllä 60 v on ihan iskussa vielä ellei ole sitten jotenkin kulahtanut tai vaivoja. Tietenkää kaikki ei ole samanlaisia mutta tuossa iässä olettavasti vielä min 20 vuotta elämää jäljellä - kannattaa hyödyntää. Ei näet tule toista kertaa yhtähyvää tarjousta, vaikka jotkut niin kuvittelee.

55v. Ensihoitajaksi valmistuin. Neljäs ammattini. Työtä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.

Itse olen valtavan onnellinen, kun ei tarvitse töissä käydä. En itke elämääni muille, vaan nautin kaikesta tästä, kun ei ole kiire mihinkään, ei tarvitse tehdä mitään, mitä ei halua. Nyt korona-aikanakin saa vain olla möllöttää, eikä eristyksissä ollessaan edes tarvitse tavata ketään. Harrastuksetkin ovat varsin lähellä.

Huvittaa kovin, kun täysin tuntemattomat ihmiset yrittävät keksi harrastuksia, kuten kuorolaulua. Ihan niinkuin kaikki kuusikymppiset ja yli tykkäisivät kuorolauluharrastuksesta ja teatterista. Itse ainakin otan ja lähden matkustelemaan kunhan aika sen sallii. Kiertelen syömässä ravintoloissa ystävien kanssa. Kylåilen ja teen luontoretkiä.

Minä en ymmärrä mitä huvittavaa on tulla tarjoamaan ideoita ketjuun jossa niitä varta vasten pyydetään? Toki mummu voi olla erikoisempi tapaus ja tykätä vanhuudenpäivillä tutustua vaikkapa tankotanssiin, koiratrimmaukseen tai peliohjelmointiin, mutta jos ihan katsotaan tilastoja niin tuo kuorolaulu on paljon tavallisempi harrastus 60v naiselle. Mikäli hänellä ei edes oikein ole ystäväpiiriä, voisi kuvitella että viihtyisi porukassa missä on muitakin lajitovereita.

Pyydettiin, mutta edes se äiti itse ei ole näitä ideoita pyytänyt, vaan hänen lapsensa. Tässä keksitään toisen käden ihmiselle tekemisideoita, vaikka emme eds tiedä, haluaako hän niitä todella itse.

Äitisi pitää nyt vain itsenäistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä löydy sympatiaa, jos on ollut koko ikänsä kotiäitinä.

Eikö? Miksei?

Hän on itse vuoteensa pedannut. Jos olisi työ, hän olisi siellä ja nauttisi elämästään. Sen sijaan hän on ollut koko elämänsä kotiäitinä ja vieläpä yrittää elää lastensa kautta edelleen.

Tuo on persoonakysymys. Toinen voi jäädä eläkkeelle työstä ja sen takia tippuu pohja pois elämältä, jollakulla taas lasten lähdön takia. Itse vihaan töitäni ja nautin aina kun pääsee hetkeksi pois.

Täällä itekseen mie vaan runkkailen........

https://www.is.fi/viihde/art-2000005794644.html

https://www.iltalehti.fi/musiikki/a/180e21b9-4519-4d10-9996-4bdcd1864bd…

Hommaa ajokortti jos ei ole ja katsele uusia paikkoja. Tukihenkilö ikäihmisille ja lapsiperheille. Koira ja käsityöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo mikä provo - kuka nyt kuusikymppiseksi olisi kotiäiti???

Nämä feministiset teoreettiset aloitukset on niin TYLSIÄ!

Äitini oli, kunnes kuoli yli 70-vuotiaana. Oli hän ammatin itselleen ehtinyt ennen kotiin jäämistä hommata ja olla työelämässäkin hetken ennen syntymääni. Viimeisinä vuosina harjoitteli kotona koodaamista, huvikseen.

Missä ammatissa isäsi oli?