Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Varmaan asuinpaikallakin on merkitystä, miten ja missä voi tutustua, kansalaisopiston kursseja on kyllä pienilläkin paikkakunnilla, sitten on tietysti se, että jos pitäis lähtee kauemmas harrastamaan eikä ole autoa tai julkista liikennettä eikä ketään joka kuskais...Kaikki 60v ei viihdy pubeissa tai klubeissa, minä en itse pidä pahana mitään vaihtoehtoja, enkä näe pahana sitäkään jos tapaa lapsiaan (vaikka ovatkin jo aikuisia) säännöllisesti, jos vaan kaikki osapuolet ovat samoilla linjoilla. Joskus pienillä paikkakunnilla on pienet piirit joihin vaikea päästä sisään,jos et ole alkuperäisiä, eipä siitä sen enempää, vähän kokemusta kyllä on, tsemppiä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nämä lapset täällä kirjoittelee?! Ovatko he kasvaneet tynnyrissä. 60-vuotiaat käyttävät suvereenisti tietokonetta ym. tekniset laitteet on paremmin hallussa kuin monella nuoremmalla.
Olen hoikka, itsestäni huolta pitävä äiti. Pukeudun nuorekkaasti jos löydän laadukkaan näköisiä vaatteita niistä rumista rievuista joihin nuoriso usein pukeutuu. Kuuntelen Trancea ja käyn klubeilla jos huvittaa.
60-vuotias on jo nähnyt ja kokenut niin paljon ettei kaipaa neuvoja.
Neuvoisin että nähkää elämää laajemmin, kuin niistä puhelimistanne oppeja hakien.
Ihmiset ovat erilaisia, myös me 6-kymppiset.
Ei pidä tuomita, jos joku ei pukeudu nuorekkaasti tai käy klubeilla, eikä myöskään sitä, joka käy.
Ei ole uhtä muottia, johon kaikki voisi sulloa.
Eikös tuo yksinäinen 60-v. kotiäiti, joka varmasti osaa laittaa ruokaa, voisi kutsua ihmisiä syömään tai kahville/korvapuusteille? Siitä se lähtee, kun itse rohkaistuu osoittamaan mielenkiintoa muita ihmisiä kohtaan, ja näkemään hieman vaivaa ihmissuhteidensa hyväksi .
Aikuisella ihmisellä pitää olla muutakin seuraa kuin omat lapset, tai elämä käy kapeaksi.
Kyllä se aika vaikea on ketään ulkopuolisen ryhtyä sisällöntuottajaksi elämän ihmiselle, joka ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut mistään muusta kuin lapsistaan.
Liikunta on hyväksi kaiken ikäisille. Kyllä 60 v täytyy jo tietää mitä haluaa. Onko masennus ja mennä lääkärille ja ohjaus eteenpäin.
No eiköhän se elämä ala olla tuossa vaiheessa jo eletty. Faktahan se on että edessä on rutkasti vähemmän vuosia kuin takana. Liian vanha töihin olisi muutenkaan eikä varmaan enää löydä parisuhdettakaan, liian vanha kenellekään miehelle kun 80-vuotiaat papatkin tahtoo alle 40-vuotiaan puolison, ei niille mikään kuuskymppinen kurppa enää kelpaa.
Tuollaista se elämä tulee monella olemaan, kun on yksinäinen ja työtön. Eikä aikuisten lasten enää kuulu siitä vastuuta kantaa. Siihen pitää vaan tottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun kuusikymppinen äitini (töiden lisäksi): mökkeilee ja remontoi mökkiään, käy pari kertaa viikossa jumpassa, hiihtää, tanssii, laulaa kuorossa. Käy patikoimassa erilaisilla porukoilla, nyt oli vasta Lapissa hiihtämässä sukulaisten kanssa. Kyläilee oman äitinsä ja siskonsa luona toisella puolella Suomea. Ennen koronaa matkusteli paljon. Käy museoissa, taidenäyttelyissä ja teatterissa. Tekee käsitöitä ja lukee kirjoja, katsoo sarjoja ja elokuvia. Hän asuu myöskin yksin, tapaili aika pitkään yhtä miestä mutta jätti tämän viime kesänä. Tekemistä kyllä riittää, on myös tutustunut uusiin ihmisiin viime aikoina ja saanut seuraa esim patikointireissuilleen. Mutta kaikki nämä on hänestä itsestään lähteviä asioita, ei kukaan voi toisen puolesta keksiä tekemistä jos ei vaan kiinnosta.
Korona aikaa v 20 keväällä tähän päivään ja ylikin. Rajoitettua nyt eläminen. Täytyy keksiä uusia juttuja. Nythän kai rokotetaan jo yli 60 vee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nämä lapset täällä kirjoittelee?! Ovatko he kasvaneet tynnyrissä. 60-vuotiaat käyttävät suvereenisti tietokonetta ym. tekniset laitteet on paremmin hallussa kuin monella nuoremmalla.
Olen hoikka, itsestäni huolta pitävä äiti. Pukeudun nuorekkaasti jos löydän laadukkaan näköisiä vaatteita niistä rumista rievuista joihin nuoriso usein pukeutuu. Kuuntelen Trancea ja käyn klubeilla jos huvittaa.
60-vuotias on jo nähnyt ja kokenut niin paljon ettei kaipaa neuvoja.
Neuvoisin että nähkää elämää laajemmin, kuin niistä puhelimistanne oppeja hakien.
Ihmiset ovat erilaisia, myös me 6-kymppiset.
Ei pidä tuomita, jos joku ei pukeudu nuorekkaasti tai käy klubeilla, eikä myöskään sitä, joka käy.
Ei ole uhtä muottia, johon kaikki voisi sulloa.
Eikös tuo yksinäinen 60-v. kotiäiti, joka varmasti osaa laittaa ruokaa, voisi kutsua ihmisiä syömään tai kahville/korvapuusteille? Siitä se lähtee, kun itse rohkaistuu osoittamaan mielenkiintoa muita ihmisiä kohtaan, ja näkemään hieman vaivaa ihmissuhteidensa hyväksi .
Aikuisella ihmisellä pitää olla muutakin seuraa kuin omat lapset, tai elämä käy kapeaksi.
Nyt on ikäihmisiltä kaikki kontaktia suositeltu kiellettäväksi. Ei ole suositeltavaa kutsua vieraita kotiinsa koronan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä löydy sympatiaa, jos on ollut koko ikänsä kotiäitinä.
Eikö? Miksei?
Hän on itse vuoteensa pedannut. Jos olisi työ, hän olisi siellä ja nauttisi elämästään. Sen sijaan hän on ollut koko elämänsä kotiäitinä ja vieläpä yrittää elää lastensa kautta edelleen.
Vielä surullisempaa, että joku elää työn kautta. Siis oikeasti käsittämätöntä.
Ap:lle vastatakseni, minusta tuntuu että äitisi haluaa sinulta huomiota ja sääliä. Ei halua eikä aio muuttaa mitään. Haluasitko äitisi teille hetkeksi kylään? Eikö ne tiet ja junat kulje samalla tavalla kuitenkin molempiin suuntiin. Jos haluat ottaa etäisyyttä sen sijaan niin voit olla myötätuntoinen, mutta älä ota hänen murheitaan kantaaksesi. Sanot että tosi harmillista kuulla että hänellä on tylsää ja yksinäistä, mutta et oikeastaan voi häntä auttaa.
Äitisi voisi ruveta kerrostalokyttääjäksi. Kaikki ainekset olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kuusikymppinen täti, hei. Kirjoitan tätä etäkoulutuksen kahvitauolla. En ollenkaan tajua tuota ” elämä takana, toinen jalka haudassa” - mentalitettia. Kuollahan voi koska vain, ei sitä erikseen tarvitse ruveta odottamaan. Aloittajan äidin ongelma on tuo kotiäitiys, johon nuorena lankesi. Naiset, hankkikaa hyvä ammatti,jolla voitte elättää itsenne ja tarvittaessa lapsennekin. Työ tuo elämään mielekkyyttä, vapautta, kavereita ja rahaa.
Nyt pitää jatkaa koulutusta, moi.
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se elämä ala olla tuossa vaiheessa jo eletty. Faktahan se on että edessä on rutkasti vähemmän vuosia kuin takana. Liian vanha töihin olisi muutenkaan eikä varmaan enää löydä parisuhdettakaan, liian vanha kenellekään miehelle kun 80-vuotiaat papatkin tahtoo alle 40-vuotiaan puolison, ei niille mikään kuuskymppinen kurppa enää kelpaa.
Tuollaista se elämä tulee monella olemaan, kun on yksinäinen ja työtön. Eikä aikuisten lasten enää kuulu siitä vastuuta kantaa. Siihen pitää vaan tottua.
Surullinen vanhuus sinulla tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähestyn muutaman vuoden kuluttua kohti 60v. ja täytyy sanoa että olen onnellinen ja stressin sietokyky on parempi kuin nuoruudessa. Toisinaan ajattelen kuin hyvä on elää tämän ikäisenä, kuin että olisi vielä 20-30v.
Nuori ajattelee nuoren lailla mutta jokainen ikävaihe on rikasta aikaa jos oikein oivaltaa ja on kasvattanut niitä henkisiä muskeleita, ihan joka myrsky ei kaada minua.
Sitten kun tämä Korona-pirulainen nujertuu , niin luterilaisen seurakunnan sanan ja rukouksen illat , naisten piiri ja varmasti voisi olla avuksi kirkon diakoniatyön kautta niille, joilla on avun tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geokätköily, virkkuu/neulomisjutut, jonkun urheilun seuraamiseen hurahtaminen, kirpputoreilla myyminen, naisten lukupiiri..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kellään oo lastenlapsia? Sitähän on vaikka mitä tekemistä. Toki korona nyt rajoittaa. Onko äitisi masentunut? Käykö töissä??????
Mun suvun valittajalla on lapsenlapsia, mutta lapsenlapset pitää tuoda hänen luokseen puunattuna, heidän pitää istua kädet sylissä ja puhuakaan ei oikein saisi. Nykylapset ovat niin kauhean äänekkäitä. Mummon mielestä lapsenlapset ovat rasittavia kun siellä ollaan, mutta valittaa kun ei olla.
Mummo ei käy meillä matkan takia, mutta olettaa että me ravaamme alituiseen siellä. Minä en jaksa. Olisi ihana sellainen mummo, joka joskus kävisi kylässä, ei tarvitsisi miettiä onko ikkunat pesty milloin kun mummo huomauttaa kuitenkin. Mitä lapsilla on päällä kun mennään sinne, jos on vähän repsottava paidanhelma tai pieneksi jäävä lempipaita 3-vuotiaalla, voi sitä kuittailun määrää miten en osaa lapsia edes vaatettaa.
Synnytyksen jälkeen olin konkreettisestikin ihan repaleina, esikoiset helmoissa roikkuen ja piti mummoa kestittää. Hän alkoi marista, että kahvinkeittimemme äänestä kuulee, että se pitäisi puhdistaa ja milloin viimeksi olen keittänyt etikat läpi. Meinasi mummo lentää ulos, jos olisi ollut voimia. Tätä taustaa varten ei jaksa oikein hänen yksinäisyysulinansa kiinnostaa.
Minullekkin on siunaantunut tuollaisia neuvojia ja tuomareita elämään. Olen ollut aina liian kiltti mutta nyt olen alkanut sanomaan että turha neuvoa jos ei auta myös jotenkin konkreettisesti, eli mummo vain putsaamaan saman tien kahvinkeitintä jne. loppuu marinat ja jos suuttuu niin palaa takaisin jos kiinnostaa.
Kuusikymppisiä löytyy joka lähtöön, ihan samalla tavalla kuin kolmekymppisiä. Äitisi elämän sisältö on ollut koti ja lapset. Masennus passivoittaa ihmisen, elämä tuntuu raskaalta.
Mitä jos sopisit tietyt päivät, jolloin tapaatte ja äitisi saa puhua pulputtaa, älä ota hänen murheitaan itsellesi, mutta kuuntele edes. Joskus sekin helpottaa, kun toinen vain kuuntelee, eikä tarjoa ratkaisuja. Ehkäpä äitisi kaipaa empatiaa ja välittämistä.
Seurakunnistakin voisi löytyä myös sopivaa toimintaa, tosin nyt korona-aikana kaikki ryhmätoiminta taitaa olla katkolla.
Ymmärrän sen, että kun ikää tulee ja sairauksia, niin elämän rajallisuus tulee hyvin konkreettisesti vastaan. Vanhana jäljelle jäävät ne pienet arjen asiat, joista saa iloa. Äitisi saattaa tarvita myös lisävitamiineja esim D-vitamiinia ja B:tä joka vaikuttaa muistiin yms, ehkäpä käynti lääkärin tai psykologin juttusilla voisi myös tuoda esille jotain tärkeää äitisi terveydentilasta.
Lastenlapset hänelle yökylään joka viikko.
Ottaa koiran tai kissan.
Alkaa myydä tavaraa kirppiksellä.
Vapaaehtoistyö.
Eikö mikään opiskelu kiinnosta vaikka työväenopistossa?
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se elämä ala olla tuossa vaiheessa jo eletty. Faktahan se on että edessä on rutkasti vähemmän vuosia kuin takana. Liian vanha töihin olisi muutenkaan eikä varmaan enää löydä parisuhdettakaan, liian vanha kenellekään miehelle kun 80-vuotiaat papatkin tahtoo alle 40-vuotiaan puolison, ei niille mikään kuuskymppinen kurppa enää kelpaa.
Tuollaista se elämä tulee monella olemaan, kun on yksinäinen ja työtön. Eikä aikuisten lasten enää kuulu siitä vastuuta kantaa. Siihen pitää vaan tottua.
Sivusta
Laitat hänelle kuulokkeet päähän ja soitat jotain mielimusiikkia mistä hän pitää. Vaikka Rammstein tai jotain virsiä. Annat peliohjaimen käteen ja ehdotat, kysyt haluaisiko pelata jotain? Osta hänelle värejä ja pensselit pyydät maalaamaan tauluja. Anna kasa kirjoja mistä hän pitää. Varaa hänelle aika tuulitunneliin, mene tietty mukana tarvitset sitä itsekin näköjään. Käske hänen unohtaa (olen nähnyt todella pysäkillä olevia 30-40vuotiaita) ikänsä ja tehdä mitä päähän pälkähtää. Ei kuitenkaan mitään rikollista. Mietin onko todellakin olemassa ihmisiä jotka eivät tiedä mitä tekisivät? Voisi kuvitella että ap on trolli.
Äitisi kannattaisi liittyä Joel Hallikainen fan clubin jäseneksi tai tulla uskoon ja kääntyä Jehovan todistajaksi.
Ehkä ihmiset , jotka syntyneet 80-luvulla eivät ymmärrä, että 50-luvulla syntyneiden aika oli toinen. Kyllä tänä päivänä ihminen voi tehdä töissä vaikka mitä ja kehittää itseään sinne ja tänne ja osallistua vaikka mihin projektiin ja seminaariin ja teamsiin ja viimsiin. Mutta vanhempi sukupolvi , ei niillä ollut tällaista , se oli se liukuhihnatyö tai suorittava työ, tuskin niissä kehitettiin itseään samanlailla kuin nyt , haluttiin vain päästä kotiin perheen kanssa ja siksi se perhe oli tärkeä.
Eli kun mietitte, miksi jollain ei ollut jotain intohimon kohdetta, niin ei varmaan ollut aikaa, se aika meni töihin ja ruuan laittoon ja siivoukseen. Ja nykyihminen selaa pinterestia ja instaa ja inspiroituu siellä vaikuttajien voimaannuttavista mielipiteistä
ja osaa etsiä tietoa tekemisen kohteista netistä itsenäisesti, kun se 50-luvulla syntynyt odottaa yhä tuttavia kylään.
Katsokaa joskus toisen näkökulmasta eikä aina omasta, että kun itse keksii, niin miksi toinen ei keksi tekemistä.