Etätyö ei ole kaikille mieletön mahdollisuus vaan ainoastaan kamalaa

Vierailija kirjoitti:

Et voi olla tosissasi. On työnantajan tehtävä hoitaa työntekijöille työtilat. Ja se, missä työpiste sijaitsee, on useimmilla työsopimuksessa.

Työsopimuksessa? Ei kai sentään? Kun entinen työpaikkani siirsi konttorinsa Helsingistä Vantaalle, kellekään ei tietääkseni kirjoitettu uutta työsopimusta, jossa firman osoite vaihtui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi olla tosissasi. On työnantajan tehtävä hoitaa työntekijöille työtilat. Ja se, missä työpiste sijaitsee, on useimmilla työsopimuksessa.

Työsopimuksessa? Ei kai sentään? Kun entinen työpaikkani siirsi konttorinsa Helsingistä Vantaalle, kellekään ei tietääkseni kirjoitettu uutta työsopimusta, jossa firman osoite vaihtui. 

Yleensä suorituspaikkana lukee firman nimi. Kotia ei ainakaan minulla siinä lue, joten firman tilojen pitää olla käytettävissäni.

Vierailija kirjoitti:

Minä en saisi etätöinä tehtyä yhtään mitään, kotona on aina jotain mielekkäämpää tekemistä kuin työ ja en sais mitään työhön liittyvää tehtyä.

Kaikilla ei onneksi ole tuollaisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä yhteydessä ei painoteta ilmastoa? Minulla oli ennen koronaa 1-3 matkapäivää viikossa. Nämä ovat poistuneet ja tuskin palaavat kun ihmiset ovat oppineet käyttämään virtuaalikokouksia.

Aivan mahtavaa. Koronan jälkeen voin käydä toimistolla esim. kerran viikossa.

Meillä on tehty etätöitä jo kauan ennen pandemiaakin. Joskus vuosia sitten asiakkaat aina halusivat, että tulemme paikan päälle palavereihin. Kunnes oivalsivat, miten kalliiksi se heille tulee. Me kun laskutimme tunnin palaverista myös lentolippujen hinnan sekä matkaan kuluneen ajan. Lisäksi kaksi eri paikkakunnilla olevaa asiakasta ei voinut saada palaveria samalle päivälle, mutta etäpalavereiden ansiosta voi olla monta palaveria samana päivänä. 

Kohta te ostatte tietokoneet ja muut tarvikkeetkin itse, kun kerran toimiston pitäminen on noin mukava asia kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi olla tosissasi. On työnantajan tehtävä hoitaa työntekijöille työtilat. Ja se, missä työpiste sijaitsee, on useimmilla työsopimuksessa.

Työsopimuksessa? Ei kai sentään? Kun entinen työpaikkani siirsi konttorinsa Helsingistä Vantaalle, kellekään ei tietääkseni kirjoitettu uutta työsopimusta, jossa firman osoite vaihtui. 

Mun työsopparissa on määritelty työhönottopaikaksi pk-seutu. Silloin työnantaja saa ihan vapaasti siirtää konttoriaan pk-seudulla niin monta kertaa kuin haluaa. Sen sijaan minua ei saa ilman yt-neuvotteluja siirtää mielivaltaisesti firman toimipisteelle, joka sijaitsee pk-seudun ulkopuolella. 

Sopparissa voisi lukea myös vaikka Tampere tai Pirkanmaa tai joku muu alue, jonka sisällä työpaikka sijaitsee. Jos työpaikka muuttaa tuon määritellyn alueen ulkopuolelle, pitää tehdä uudet työsopimukset kaikille työntekijöille. 

Pitäisi muistaa, että harvassa asiassa on "one size fits all"-ratkaisua. Toiset tykkää etätyöstä, toiset ei tykkää, toiset haluaa päivän etänä, toiset päivän toimistolla ja kaikkea siitä välistä. Haaste onkin se, miten saadaan nämä erilaiset mieltymykset huomioitua. Miten luodaan oikeasti joustava työelämä, jossa ne, jotka haluavat (ja työnsä luonteen vuoksi pystyvät) voivat tehdä etänä vaikka 100% ja sitten taas ne, jotka haluavat olla toimistolla, voivat olla vaikka 100% toimistolla. Teemme todella helposti oletuksia oman mieltymystemme mukaan. Meilläkin töissä tosi moni sanoo usein kaipaavansa toimistolle. Tuntuu että ne, jotka ei kaipaa, ei uskalla sanoa sitä ääneen, mutta käytöksestä sen huomaa etteivät sinne kaipaa: eivät käy toimistolla ollenkaan, vaikka meillä saa kyllä käydä tietyn varausjärjestelmän perusteella.

Itse tosiaan toivon, että tulevaisuuden työelämä joustaa. En itse voisi kuvitellakaan enää meneväni toimistolle säännöllisesti 5 päivänä viikossa. Vaikeaa tulee olemaan totuttelu pariin-muutamaan päiväänkin, jos sellaiseen joudun ja pelkään pahoin, että joudun. Mielestäni jokaisen, jolla työ sen sallii, pitäisi saada itse päättää mistä työtään tekee. Alkaa olla jo vanhanaikaista ajattelu, että työnantaja voisi sanella missä työ tehdään, jos sillä ei todellisuudessa ole mitään väliä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö toimistolle meneminen olisi ihan yhtä oikein, kuin etänä tekeminen. Jos ei halua etänä tehdä, ei sen normaalitilanteessa pitäisi olla millään tavalla pakko. Kyllä työnantajan pitää tarjota tilat ja puitteet sen työn tekoon silloin, kun työntekijä sitä haluaa.

Mulla on etätöissä parempi ergonomia ja työrauha. Konttorilla oli avokonttori, jossa ei ole työpisteitä. Aina sai etsiskellä mistä löytyy tilaa, ja paikan vaihtamiseen meni aikaa. Osa työpisteistä oli laadukkaita, mutta ne yleensä aina varattuina ja loput ergonomialtaan heikkoja. Hälyä, keskeytyksiä ja ohi kulkevia ihmisiä. Ja vaikka olisi saanut sen hyvän työpisteen, sekin piti aina säätää omille asetuksille, välillä näyttöjen liitännät eivät toimineet ja niitä sai selvitellä.

Kotona on säädettävä sähköpöytä, kolme näyttöä, jotka aina säädettynä just kuten itse haluan. Muistilaput voi jättää pöydälle. Rauhallisempaa tehdä töitä kuin konttorilla, joten työteho parempi. Ja tämä siitä huolimatta, että mulla on lapsia, mutta he keskeyttävät vähemmän kuin työkaverit. Oppivat keväällä nopeasti, että kun teen töitä, silloin ei voi koko aikaa ravata keskeyttämässä tai odottavat hetken, että on sopiva hetki vastata. (Hassua sinänsä, että samat lapset keskeyttävät muuten jatkuvasti, eivätkä osaa odottaa vuoroaan, mutta kun olen työpöydän ääressä, silloin oppivat kuin itsekseen hiipimään viereen odottamaan, koska saa kysyä.)

Vierailija kirjoitti:

Siskollani on nyt korona-aikaan ollut hyvä mahdollisuus - hän tekee pari työpäivää viikossa kotona ja loput työpaikalla. Tämä on mielestäni paras malli ja jos valita saisin niin tämän valitsisin myös itselleni.

Sama täällä. Ja se mahdollisti sen, että muutin omakotitaloon, josta menee hiukan alle tunti työpaikalleni. Viitenä päivänä viikossa se olisi liian rankkaa, mutta 3 ok. Rakastan tilaa ja omaa rauhaa.

Työ on keino päästä pois kotoa ei pää kestäisi olla kotona 24/7.

Kyllä nyt on riistäjillä löysät housuissa, kun pitää ketjuun näitä tekosyitä etätyötä vastaan keksiä koko ajan. Totuus on, että noin 3/4 on etätöiden kannalla (ja lopuistakin suurin osa olisi myös, jos se olisi työn luonteen ja ilman työnantajapelotta mahdollista).

Olen tehnyt etätöitä 6 vuotta ja en vaihtaisi muuhun. Muustakin on kokemusta. Olen kotona tehokkaampi ja saan luovia päiväni aikataulut vapaasti, kunhan deadlinet saavutetaan. Työkaverit saa äkkiä kiinni Teamsista.

Minä nautin etätöistä. Olen saanut työ- ja yksityiselämän tasapainoon. Olen virkeämpi, koska voin nukkua seitsemään aamu viiden herätyksen sijaan. Pyykki ei enää kasaannu, koska voin aamulla heittää koneen päälle ja käydä laittamassa narulle palaverien välissä. Palaverin aikana on mahdollista laittaa samalla ruokaa?  Entiseen ei ole paluuta.

Tämä on vähän sama kysymys, että saatko liikaa palkkaa, suurin osa vastaa, että ei. Sama etätyöskentelyn osalla, harva sanoo olevansa tehottomampi, mutta se ei tarkoita, että subjektiivinen näkemys on totta. Työnantajan kannalta kumpaankin voi olla eri näkemys. 

Olen joustavuuden kannalla ja itsekin olen vuosia nauttinut etätyömahdollisuudesta ja ehkä siksi osaan nähdä hyvät ja huonot puolet ja liputan kultaisen keskitien puolesta. Epäilen varsinkin aggressiivisesti täyttä etätyötä vaativat ovat ihan niin tehokkaita kuin mitä väittävät. Eikä sen työnantajan palveluksessa ole pakko olla, usein näkee lähes vihamielisiä kirjoituksia työnantajasta ja työtiloista ihan kun eläisimme jossain suunnitelmataloudessa eikä työpaikkaa voi itse valita. Jos osaaminen on niin heikoissa kantimissa, ettei voi, niin sitten lauletaan sen lauluja, sillä luultavasti on täysin korvattavissa yksilöllä, joka ei ole yhtä nihkeä. Niputan samaan pinoon kuin hysteerisesti kyttäävät esimiehet. 

Oma työni on kansainvälistä, joten varsinaista läsnäoloani toimistolla tarvitaan aika vähän, mutta olen huomannut, kuinka paljon tietoa, yhteistyötä ja nopeita oikaisuja ja ratkaisuja menee ohi, kun organisaatio ei koskaan ole yhdessä, niiden epäsuorienkin kontaktien kanssa on tärkeä nähdä ja käydä keskusteluja ja ratkaista asioita paikan päällä. Ja tietyt suunnittelupalaverit sujuvat vain paremmin kun kaikki ovat paikalla, kun vertaa etäkokouksia ja toimistolla pidettyjä. 

Eli nyt ihmisen pitää olla tuplatehokas. Ennen riitti että tekee 8 tunnin edestä töitä. Nyt pitää tehdä 8 tunnin työt ja niiden lomassa vielä pyykätä ja laittaa ruoka alulle ja auttaa lapsia???

Vierailija kirjoitti:

Mulla on etätöissä parempi ergonomia ja työrauha. Konttorilla oli avokonttori, jossa ei ole työpisteitä. Aina sai etsiskellä mistä löytyy tilaa, ja paikan vaihtamiseen meni aikaa. Osa työpisteistä oli laadukkaita, mutta ne yleensä aina varattuina ja loput ergonomialtaan heikkoja. Hälyä, keskeytyksiä ja ohi kulkevia ihmisiä. Ja vaikka olisi saanut sen hyvän työpisteen, sekin piti aina säätää omille asetuksille, välillä näyttöjen liitännät eivät toimineet ja niitä sai selvitellä.

Kotona on säädettävä sähköpöytä, kolme näyttöä, jotka aina säädettynä just kuten itse haluan. Muistilaput voi jättää pöydälle. Rauhallisempaa tehdä töitä kuin konttorilla, joten työteho parempi. Ja tämä siitä huolimatta, että mulla on lapsia, mutta he keskeyttävät vähemmän kuin työkaverit. Oppivat keväällä nopeasti, että kun teen töitä, silloin ei voi koko aikaa ravata keskeyttämässä tai odottavat hetken, että on sopiva hetki vastata. (Hassua sinänsä, että samat lapset keskeyttävät muuten jatkuvasti, eivätkä osaa odottaa vuoroaan, mutta kun olen työpöydän ääressä, silloin oppivat kuin itsekseen hiipimään viereen odottamaan, koska saa kysyä.)

Käsittämätöntä että joku työnantaja järjestää tuollaisen tuolileikin henkilökunnalle! Johtoportaalla on varmaan kiinteät työpisteet. Sama pätee avokonttorissa. Sitä kannattaa aina eniten ne, joilla on omat huoneet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on riistäjillä löysät housuissa, kun pitää ketjuun näitä tekosyitä etätyötä vastaan keksiä koko ajan. Totuus on, että noin 3/4 on etätöiden kannalla (ja lopuistakin suurin osa olisi myös, jos se olisi työn luonteen ja ilman työnantajapelotta mahdollista).

Se, että enemmistä on etätyön kannalla ei tarkoita, että se on yhtiön tuloksenteon kannalta oikea ratkaisu. Omat fiilikset eivät ole sama kuin firma tuottavuus. Ja siitä tuloksesta maksetaan palkat. 

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, joten rakastan etätyötä.

Minäkin introverttina pidin aluksi etätyöstä. Meillä se oli jaksottaista niin, että oltiin työpaikalla 2vko ja taas 2vko kotona. Ekat 2vko oli taivaallista. Jee, sain nukkua pidempään ja tehdä päivästä minkälaisen  halusin. Tosi rentoa ja helppoa jne...  2vko töissä, ihan jees, näki työkavereita, mutta vähän alkoi rassaamaan niiden seura ja työmatkat pitkä miinus.

Seuraavat 2vko kotona oli jo vaikeampaa, kun työ oli tavallaan koko ajan läsnä, vaikka kuinka yritti laittaa illalla läppärin ja puhelimen pois näkyviltä (jouduin tekemään etätyöt keittokomeron pöydän ääressä, koska pienessä asunnossani ei ollut tilaa muualla), niin silti tuli vaivihkaa seurattua puhelimesta onko soittoja tai viestejä tullut - työ oli mielessä jopa nukkumaan mennessä. Sitten alkoi jo kaipaamaan puheseuraa, koska omassa elämässäni minulla ei ole ystäviä joiden kanssa jutella ja sukulaistenkin kanssa tulee juteltua vain noin kerran kaksi kuukaudessa.

Onneksi sain palata takaisin työpaikalle kolmen kuukauden etätyöjaksojen jälkeen. Nyt on selkeä ero töiden ja vapaa-ajan välillä. Työpuhelin ja läppäri jää töihin, minä saan juteltua päivän aikana tarpeeksi työkavereiden kanssa ja vapaa-ajan saan olla omassa rauhassa ja täyttää voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, joten rakastan etätyötä.

Minäkin introverttina pidin aluksi etätyöstä. Meillä se oli jaksottaista niin, että oltiin työpaikalla 2vko ja taas 2vko kotona. Ekat 2vko oli taivaallista. Jee, sain nukkua pidempään ja tehdä päivästä minkälaisen  halusin. Tosi rentoa ja helppoa jne...  2vko töissä, ihan jees, näki työkavereita, mutta vähän alkoi rassaamaan niiden seura ja työmatkat pitkä miinus.

Seuraavat 2vko kotona oli jo vaikeampaa, kun työ oli tavallaan koko ajan läsnä, vaikka kuinka yritti laittaa illalla läppärin ja puhelimen pois näkyviltä (jouduin tekemään etätyöt keittokomeron pöydän ääressä, koska pienessä asunnossani ei ollut tilaa muualla), niin silti tuli vaivihkaa seurattua puhelimesta onko soittoja tai viestejä tullut - työ oli mielessä jopa nukkumaan mennessä. Sitten alkoi jo kaipaamaan puheseuraa, koska omassa elämässäni minulla ei ole ystäviä joiden kanssa jutella ja sukulaistenkin kanssa tulee juteltua vain noin kerran kaksi kuukaudessa.

Onneksi sain palata takaisin työpaikalle kolmen kuukauden etätyöjaksojen jälkeen. Nyt on selkeä ero töiden ja vapaa-ajan välillä. Työpuhelin ja läppäri jää töihin, minä saan juteltua päivän aikana tarpeeksi työkavereiden kanssa ja vapaa-ajan saan olla omassa rauhassa ja täyttää voimavaroja.

Etätöissä voi olla - varsinkin alussa - vaikeaa erottaa työ- ja vapaa-aikaa toisistaan. Mulla aikoinaan asiaa auttoi erillinen työhuone. En käynyt työhuoneessa kuin työaikana plus viikonloppuina tietty imuroin ja siivosin myös sen huoneen. Eli kun työpäivä päättyi, suljin tietokoneen, sammutin työhuoneesta valot ja suljin oven perässäni. 

Vierailija kirjoitti:

Etätyö  on just mahtavaa, ei tarvitse nähdä ketään.

Tämä, oon kade. Eikä tarvii altistaa itteensä päivittäin ja saa rytmittää itse päivän. Voi treenata vaikka lounastauolla.

T. Vaatemyyjä