Etätyö ei ole kaikille mieletön mahdollisuus vaan ainoastaan kamalaa

Itselleni oman työni pakollinen etätyöaika oli henkisesti raskaampaa ja tylsää, koska yksinäisenä ja lähes ystävättömänä en tavannut ketään ihmisiä etätyön aikana eikä tullut juteltua kenenkään kanssa (jos kaupan kassaa ym. ei lasketa.) Myös kommunikointi oli hankalampaa, sillä välittömiä vastauksia ei saanut, emme ole työssä, jota voisi tehdä täysin itsenäisesti, vaan aina porukalla, ja paljon sitä hiljaista tietoa juurikin hukkui matkalla. 

Menin itse erittäin mielelläni takaisin toimistolle kesällä, kun siihen oli mahdollisuus. Oma pieni vuokrayksiö ei myöskään ollut kovin ihanteellinen työskentelyyn. Tulihan siinä puuhasteltua hiljaisina hetkinä kaikenlaista kotona työn ohessa, mutta koen kuitenkin mielekkäämmäksi, että työ ja koti ovat ympäristönä "irrallaan" ja olo on itselläni virkeämpi, kun menee fyysisesti töihin eikä ole koko päivää kotona.

Mutta tämä on vain oma näkemykseni. Ymmärrän hyvin niitä, joilla on iso talo / paljon tilaa tehdä mieleinen etätyöpiste, jotta saa myös ergonomisesti hyvän työasennon. Itse en viitsinyt ostaa kalliita uusia pöytiä ja tuoleja, kun niille ei kuitenkaan kotona ollut tilaa. Huomasi siinä myös ihmisten erilaisen aseman; ei kaikilla ole kivaa asuntoa tai kesämökkiä, jonne mennä tekemään töitä. Olisi minustakin mahtavaa, jos voisi hoitaa hommat jostain Saimaan rannalta, mutta itselläni ei sellaista mahdollisuutta ollut ja se oma 30 neliön kämppä alkoi ahdistaa pitemmän ajan jälkeen.

Tämä juuri, että usein valitetaan, että on "pakko" jutella työkavereiden kanssa ja ihan kuin heidän kanssaan juttelu olisi joku hirveän ikävä vaiva tai ponnistelu.. Mutta on myös ihmisiä, joille ne kollegat voivat olla ainoa ihmiskontakti. Pistää miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ihmettelen näitä, joille töissäkäynti on tärkeää sen sosiaalisen vuorovaikutuksen takia.

Tai pikemminkin en enää ihmettele, miksi ulospäinsuuntautuneet tuntuvat saavan niin tavattoman vähän aikaan työpäivänsä aikana. Selvähän se, että jos töissä ollaan sossimassa eikä tekemässä työtä, ei tule valmistakaan.

Etätyö on varmasti saanut monen työnantajan huomaamaan, kuka ne työt firmassa oikeasti tekee, ja kuka vaan puhuu itsestään suuria ja on tekevinään.

Sosiaalinen vuorovaikutus on myös sitä, että niistä työasioista keskustellaan naamatusten.

Olen introvertti ja ajattelin koronan aikana etätöihin jäädessäni, että tämähän on huippujuttu; ei enää häiriötä. Mutta huomasin parin viikon jälkeen, että jotain puuttuu ja se on nimenomaan se työkavereiden seura. Työasioista ja ongelmista keskusteleminen on matalamman kynnyksen takana ja ajatustenvaihto helpompaa naamatusten.

Eli ei kannata aliarvioida sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikutusta ihmisten työmotivaatioon ja työssäjaksamiseen, vaikka se juuri sinulle ei ole niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, joten rakastan etätyötä.

Minäkin introverttina pidin aluksi etätyöstä. Meillä se oli jaksottaista niin, että oltiin työpaikalla 2vko ja taas 2vko kotona. Ekat 2vko oli taivaallista. Jee, sain nukkua pidempään ja tehdä päivästä minkälaisen  halusin. Tosi rentoa ja helppoa jne...  2vko töissä, ihan jees, näki työkavereita, mutta vähän alkoi rassaamaan niiden seura ja työmatkat pitkä miinus.

Seuraavat 2vko kotona oli jo vaikeampaa, kun työ oli tavallaan koko ajan läsnä, vaikka kuinka yritti laittaa illalla läppärin ja puhelimen pois näkyviltä (jouduin tekemään etätyöt keittokomeron pöydän ääressä, koska pienessä asunnossani ei ollut tilaa muualla), niin silti tuli vaivihkaa seurattua puhelimesta onko soittoja tai viestejä tullut - työ oli mielessä jopa nukkumaan mennessä. Sitten alkoi jo kaipaamaan puheseuraa, koska omassa elämässäni minulla ei ole ystäviä joiden kanssa jutella ja sukulaistenkin kanssa tulee juteltua vain noin kerran kaksi kuukaudessa.

Onneksi sain palata takaisin työpaikalle kolmen kuukauden etätyöjaksojen jälkeen. Nyt on selkeä ero töiden ja vapaa-ajan välillä. Työpuhelin ja läppäri jää töihin, minä saan juteltua päivän aikana tarpeeksi työkavereiden kanssa ja vapaa-ajan saan olla omassa rauhassa ja täyttää voimavaroja.

Etätöissä voi olla - varsinkin alussa - vaikeaa erottaa työ- ja vapaa-aikaa toisistaan. Mulla aikoinaan asiaa auttoi erillinen työhuone. En käynyt työhuoneessa kuin työaikana plus viikonloppuina tietty imuroin ja siivosin myös sen huoneen. Eli kun työpäivä päättyi, suljin tietokoneen, sammutin työhuoneesta valot ja suljin oven perässäni. 

Hieno juttu sulle. Mutta mulla ei ole varaa isompaan asuntoon näin yksineläjänä, kun palkkakaan ei ole suuren suuri. Nyt jo menee palkasta puolet asumiskuluihin, vaikka en asu missään keskustoissa tai hienossa kaksiossa (en luovuta makuuhuonetta työhuoneeksi). Pk-seudulla asun, mutta syrjässä kaikesta - vuokra on kuitenkin nousussa joka vuosi. Kun kokoaikaiseen etäytöhön ei ole mahdolisuutta, niin ei kannata lähteä hakemaan asuntoa kaukaa työpaikasta - ajokorttia ei ole, joten pakko käyttää julkisia. Kaupungin asuntoa en ole koskaan yrityksistä huolimatta saanut, niin on ollut pakko tyytyä siihen mitä saa.

No onnekseni siis asia ratkesi kannaltani suotuisasti, eli ei tarvitse etätöitä tehdä.

*se jolle vastasit*

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän sama kysymys, että saatko liikaa palkkaa, suurin osa vastaa, että ei. Sama etätyöskentelyn osalla, harva sanoo olevansa tehottomampi, mutta se ei tarkoita, että subjektiivinen näkemys on totta. Työnantajan kannalta kumpaankin voi olla eri näkemys. 

Olen joustavuuden kannalla ja itsekin olen vuosia nauttinut etätyömahdollisuudesta ja ehkä siksi osaan nähdä hyvät ja huonot puolet ja liputan kultaisen keskitien puolesta. Epäilen varsinkin aggressiivisesti täyttä etätyötä vaativat ovat ihan niin tehokkaita kuin mitä väittävät. Eikä sen työnantajan palveluksessa ole pakko olla, usein näkee lähes vihamielisiä kirjoituksia työnantajasta ja työtiloista ihan kun eläisimme jossain suunnitelmataloudessa eikä työpaikkaa voi itse valita. Jos osaaminen on niin heikoissa kantimissa, ettei voi, niin sitten lauletaan sen lauluja, sillä luultavasti on täysin korvattavissa yksilöllä, joka ei ole yhtä nihkeä. Niputan samaan pinoon kuin hysteerisesti kyttäävät esimiehet. 

Oma työni on kansainvälistä, joten varsinaista läsnäoloani toimistolla tarvitaan aika vähän, mutta olen huomannut, kuinka paljon tietoa, yhteistyötä ja nopeita oikaisuja ja ratkaisuja menee ohi, kun organisaatio ei koskaan ole yhdessä, niiden epäsuorienkin kontaktien kanssa on tärkeä nähdä ja käydä keskusteluja ja ratkaista asioita paikan päällä. Ja tietyt suunnittelupalaverit sujuvat vain paremmin kun kaikki ovat paikalla, kun vertaa etäkokouksia ja toimistolla pidettyjä. 

Ideointipalaverit on parempi tehdä face-to-face, mutta suurin osa työstä on kuitenkin muuta kuin ideointia. Etätyöt pistävät esimiehet haastavaan rooliin kun työtä pitääkin johtaa ja seurata valmistumisen kautta, eikä istumisen. Tehokkuuteen ja ihmisten motivaatioon vaikuttaa tavoiteasetanta ja seuranta enemmän kuin sijainti. Konttorilla tulee helposti paljon häiriöitä, kun toiset ratkovat omia ongelmiaan työkavereita kuormittamalla. Etätöissä tälläinen ei ole enää niin huomaamatonta ja kontaktoinnista on myös mahdollisuus kieltäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ihmettelen näitä, joille töissäkäynti on tärkeää sen sosiaalisen vuorovaikutuksen takia.

Tai pikemminkin en enää ihmettele, miksi ulospäinsuuntautuneet tuntuvat saavan niin tavattoman vähän aikaan työpäivänsä aikana. Selvähän se, että jos töissä ollaan sossimassa eikä tekemässä työtä, ei tule valmistakaan.

Etätyö on varmasti saanut monen työnantajan huomaamaan, kuka ne työt firmassa oikeasti tekee, ja kuka vaan puhuu itsestään suuria ja on tekevinään.

Sosiaalinen vuorovaikutus on myös sitä, että niistä työasioista keskustellaan naamatusten.

Olen introvertti ja ajattelin koronan aikana etätöihin jäädessäni, että tämähän on huippujuttu; ei enää häiriötä. Mutta huomasin parin viikon jälkeen, että jotain puuttuu ja se on nimenomaan se työkavereiden seura. Työasioista ja ongelmista keskusteleminen on matalamman kynnyksen takana ja ajatustenvaihto helpompaa naamatusten.

Eli ei kannata aliarvioida sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikutusta ihmisten työmotivaatioon ja työssäjaksamiseen, vaikka se juuri sinulle ei ole niin tärkeää.

Mulle taas ei ole mitään tarvetta olla fyysisesti samassa tilassa työkavereideni kanssa voidakseni puhua heille. En kuitenkaan halailisi tai muutenkaan koskettelisi heitä, vaikka olisimmekin toimistolla. Etätyössä "naamatusten" keskustelu onnistuu mulla ihan hyvin Teamsin kauttakin. Webbikamerat vaan päälle, jos syystä tai toisesta haluaa nähdä toisen ilmeetkin. Tämä on varmaan luonne- ja tottumiskysymys. Työkaveri, jonka kanssa on eniten tällaiselle keskustelulle tarvetta, asuu talvet Espanjassa ja ihan samalla tavalla ottaisimme etäpalaverin, vaikka minä menisinkin toimistolle. 

Itse olen ollut iloinen nyt korona-aikana, kun suurin osa työkavereista on ollut jo vuoden etänä ja toimistolla on hiljaista ja rauhallista. Onneksi työnantaja ei ole voinut kieltää työskentelyä toimistolla. 

Tosin olen itsekin toki tehnyt välillä myös etäpäiviä ja monet palaverit sujuu ihan yhtä hyvin kotoa käsin etän kuin toimistollakin, mutta varsinaista työntekoa varten tarvitsen toimistolla olevia papereita sekä tulostinta ja skanneria, joita en kotiin halua itse ostaa. 

Vaikka itse tulen jatkossakin tekemään työni pääasiassa toimistolla, olen iloinen, että korona-aika on pakottanut työnantajat muuttamaan suhtautumistaan etätöihin. Omassa työpaikassani suhtauduttiin ennen koronaa aika nihkeästi etätöihin, vaikka monet olisivat silloinkin halunneet ja pystyneet tekemään työnsä etänäkin. Ei se ole minulta pois, jos joku muu "saa" tehdä työnsä tehokkaasti kotoa tai kesämökiltä tai jostain muualta. Ja onhan se lisääntynyt joustavuus etu myös meille, jotka haluamme tehdä työmme konttorilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, joten rakastan etätyötä.

Minäkin introverttina pidin aluksi etätyöstä. Meillä se oli jaksottaista niin, että oltiin työpaikalla 2vko ja taas 2vko kotona. Ekat 2vko oli taivaallista. Jee, sain nukkua pidempään ja tehdä päivästä minkälaisen  halusin. Tosi rentoa ja helppoa jne...  2vko töissä, ihan jees, näki työkavereita, mutta vähän alkoi rassaamaan niiden seura ja työmatkat pitkä miinus.

Seuraavat 2vko kotona oli jo vaikeampaa, kun työ oli tavallaan koko ajan läsnä, vaikka kuinka yritti laittaa illalla läppärin ja puhelimen pois näkyviltä (jouduin tekemään etätyöt keittokomeron pöydän ääressä, koska pienessä asunnossani ei ollut tilaa muualla), niin silti tuli vaivihkaa seurattua puhelimesta onko soittoja tai viestejä tullut - työ oli mielessä jopa nukkumaan mennessä. Sitten alkoi jo kaipaamaan puheseuraa, koska omassa elämässäni minulla ei ole ystäviä joiden kanssa jutella ja sukulaistenkin kanssa tulee juteltua vain noin kerran kaksi kuukaudessa.

Onneksi sain palata takaisin työpaikalle kolmen kuukauden etätyöjaksojen jälkeen. Nyt on selkeä ero töiden ja vapaa-ajan välillä. Työpuhelin ja läppäri jää töihin, minä saan juteltua päivän aikana tarpeeksi työkavereiden kanssa ja vapaa-ajan saan olla omassa rauhassa ja täyttää voimavaroja.

Etätöissä voi olla - varsinkin alussa - vaikeaa erottaa työ- ja vapaa-aikaa toisistaan. Mulla aikoinaan asiaa auttoi erillinen työhuone. En käynyt työhuoneessa kuin työaikana plus viikonloppuina tietty imuroin ja siivosin myös sen huoneen. Eli kun työpäivä päättyi, suljin tietokoneen, sammutin työhuoneesta valot ja suljin oven perässäni. 

Hieno juttu sulle. Mutta mulla ei ole varaa isompaan asuntoon näin yksineläjänä, kun palkkakaan ei ole suuren suuri. Nyt jo menee palkasta puolet asumiskuluihin, vaikka en asu missään keskustoissa tai hienossa kaksiossa (en luovuta makuuhuonetta työhuoneeksi). Pk-seudulla asun, mutta syrjässä kaikesta - vuokra on kuitenkin nousussa joka vuosi. Kun kokoaikaiseen etäytöhön ei ole mahdolisuutta, niin ei kannata lähteä hakemaan asuntoa kaukaa työpaikasta - ajokorttia ei ole, joten pakko käyttää julkisia. Kaupungin asuntoa en ole koskaan yrityksistä huolimatta saanut, niin on ollut pakko tyytyä siihen mitä saa.

No onnekseni siis asia ratkesi kannaltani suotuisasti, eli ei tarvitse etätöitä tehdä.

*se jolle vastasit*

Ymmärrän hyvin, että jos joutuisi hankkimaan isomman asunnon etätöiden vuoksi, lähityö on mielekkäämpää. Mä aikoinaan hetken aikaa harkitsin muuttamista pienempään asuntoon, kun lapset muuttivat omilleen. Mutta en viitsinyt ruveta asunnon myyntirumbaan pintaremontteineen ja asunnon stailauksineen sekä esittelyineen, joten päätin jäädä tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Eli nyt ihmisen pitää olla tuplatehokas. Ennen riitti että tekee 8 tunnin edestä töitä. Nyt pitää tehdä 8 tunnin työt ja niiden lomassa vielä pyykätä ja laittaa ruoka alulle ja auttaa lapsia???

TÄMÄ. Työnantaja olettaa että teet töitä yhtä paljon kuin toimistollakin ja siinä sivussa pitäisi hoitaa näppärästi kotihommia.

Etätyövalittajat, antakaa pestinne työttömille

Vierailija kirjoitti:

Etätyövalittajat, antakaa pestinne työttömille

Oletko tosissasi? Oman alani työllisyysprosentti on lähemmäs 100. Kaikkia ei voi korvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on riistäjillä löysät housuissa, kun pitää ketjuun näitä tekosyitä etätyötä vastaan keksiä koko ajan. Totuus on, että noin 3/4 on etätöiden kannalla (ja lopuistakin suurin osa olisi myös, jos se olisi työn luonteen ja ilman työnantajapelotta mahdollista).

Se, että enemmistä on etätyön kannalla ei tarkoita, että se on yhtiön tuloksenteon kannalta oikea ratkaisu. Omat fiilikset eivät ole sama kuin firma tuottavuus. Ja siitä tuloksesta maksetaan palkat. 

Jossei se tulos muuten tule, niin saa koko paska mennäkin konkurssiin. Riistäjälafka!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on riistäjillä löysät housuissa, kun pitää ketjuun näitä tekosyitä etätyötä vastaan keksiä koko ajan. Totuus on, että noin 3/4 on etätöiden kannalla (ja lopuistakin suurin osa olisi myös, jos se olisi työn luonteen ja ilman työnantajapelotta mahdollista).

Ja sitten hiukan dataa väitteesi tueksi, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ihmettelen näitä, joille töissäkäynti on tärkeää sen sosiaalisen vuorovaikutuksen takia.

Tai pikemminkin en enää ihmettele, miksi ulospäinsuuntautuneet tuntuvat saavan niin tavattoman vähän aikaan työpäivänsä aikana. Selvähän se, että jos töissä ollaan sossimassa eikä tekemässä työtä, ei tule valmistakaan.

Etätyö on varmasti saanut monen työnantajan huomaamaan, kuka ne työt firmassa oikeasti tekee, ja kuka vaan puhuu itsestään suuria ja on tekevinään.

Itse ainakin koen, että yksin kotona puurtamalla jää saamatta paljon "hiljaista tietoa", mitä muuten poimisi työpaikan keskusteluista ohimennen. Pieniä asioita joista herää keskusteluita kun ollaan samassa paikassa, mutta joista ei yksin ollessa hoksaa/kehtaa soittaa kollegalle tai pomolle, kun asia kuitenkin tuntuu aika pieneltä. Kun tätä jatkuu pitkään, sillä on oikeasti vaikutusta.

Ei se sosiaalisuus työpaikalla automaattisesti tarkoita sitä, että aika kuluu johokin muuhun kuin työhön. Ainakin omassa työssäni mitään työtehtävää ei tehdä kokonaan yksin ja työn laatu paranee, mitä enemmän porukka kommunikoi pitkin prosessia. 

Meillä etätyöläinen ottaa kyllä aika matalalla kynnyksellä yhteyttä työkavereihinsa työpäivän aikana, ja samaa tekevät hänen työkaverinsa. Yhteyttä otetaan joko puhelimella tai Teamsilla. Joskus puhuvat hetken puhelimessa, mutta menevät sitten Teamsiin, jos keskustelun tueksi tarvitaan jotain kuvia tms. Myös yhteistyökumppanin tai asiakkaan kanssa voi puhelu vaihtua Teams -palaveriksi.

 

Näin toki pyrin itsekin tekemään, ja onneksi näitä työkaluja on. Mutta ihmisiä ei aina saa kiinni hetki kun pitäisi, ja sitten pitää päättää, onko asia niin tärkeä, että jää odottamaan toista mielipidettä. Moni asia olisi helppo ja nopea kysäistä naapuripöydästä, mutta ei välttämättä ole aikaa alkaa sitä selvittämään meilillä tai teams-viesteillä, jos toinen on puhelimessa kiinni. Kun oltaisiin kaikki toimistolla, näkisi helposti milloin toinen on vapaa ja milloin ei. 

Töissä myös kuulee usein sivusta hyödyllistä tietoa, kun joku muu hoksaa kysyä asiaa joka koskee myös itseä. 

Ettekö te osaa käyttää Teamsissa eri tiloja? Siis niitä "tavoitettavissa" , "varattu", "älä häiritse" jne? Siitähän sen näkee helposti ja nopeasti, onko toinen vastaamassa kysymykseen vai kenties palaverissa, puhelimessa tms. Meillä käytetään em tiloja, mutta ollaankin tehty etätöitä jo vuosia. Lisäksi meillä on Teamsissa yksi ryhmä, jossa voi kysellä päivän aikana muilta sellaisia asioita, joista muillekin voi olla hyötyä. Lisäksi muutama sellainen ryhmä, jossa käsitellyt asiat eivät koske kaikkia työntekijöitä, mutta tuo yksi on kaikille. 

On sitä yritetty opetella, mutta kun työ on tosi nopeatempoista ja tulee paljon ennakoimattomia puheluita, ei sitä aina muista klikkailla puolen minuutin puhelun ajaksi varattu-tilaa päälle ja taas pois, sitten taas parin minsan ajaksi päälle ja taas pois... Työn luonteen vuoksi enemmän perinteinen puhelin käytössä. Teams ei tavallisesti ole meillä ollut tavallinen yhteydenpitoväylä joten sekin varmasti vaikuttaa, ettei ole rutiinia sen käyttöön ennestään.

Vierailija kirjoitti:

Eli nyt ihmisen pitää olla tuplatehokas. Ennen riitti että tekee 8 tunnin edestä töitä. Nyt pitää tehdä 8 tunnin työt ja niiden lomassa vielä pyykätä ja laittaa ruoka alulle ja auttaa lapsia???

Samat hommathan sitä joutuu tekemään muutenkin, nyt vaan etänä pystyy tekemään ne joustavammin. Etätöissä minä voin valita, laitanko pyykit aamulla ennen töiden aloittamista pyörimään, jolloin voin ripustaa ne kahvitauolla, vai jätänkö homman iltaan tai viikonloppuun. Toimistopäivinä pyykinpesu oli pakko jättää iltaan tai viikonloppuun.

Minulle jää etätöissä joka viikko yli 10 tuntia enemmän vapaa-aikaa ja sitä ei korvaa yhdenkään työkaverin näkeminen livenä.

Mä olen niitä, joille etätyö on onni ja autuus. Olin sitä mieltä että työni on ihan paskaa ja mietin pari vuotta työpaikan vaihtoa (nyt tulee 8. vuosi täyteen). Tein kyllä ennenkin etätöitä mutta ehkä kaksi kertaa kuussa, vaikka lupaus oli kerran viikossa. Aina joku lykkäsi etäpäivälle palaverin, ”jossa olisi hyvä olla paikalla fyysisesti”.

Mutta kun reilu vuosi sitten siirryttiin etätöihin, tajusin puolen vuoden jälkeen että mähän oikeasti tykkään mun työstä ja sitä on kiva tehdä. Löysin kaksi syytä muutokselle.

Toinen on se, että työmatka on tunti suuntaansa. Eli saan nukkua aamulla pidempään ja 10 tuntia enemmän vapaa-aikaa todellakin tuntuu, vaikka ne viisi niistä sitten nukkuisi. Ja kumma kyllä, mä irtautunut huomattavasti paremmin töistä ilman työmatkaa. Töistä piti yleensä lähteä kelloa katsomalla ettei juutu ruuhkaa, aika usein työt jäi jotenkin kesken. Työmatkalla sitä sitten vatvoi kaikkea kesken jäänyttä ja kotiin päästessä oli ihan poikki. Nyt voin lopettaa sopivaan kohtaa ja unohdan samantien työjutut.

Toinen on työpaikan ilmapiiri. Toimistolla riitti näitä hapannaamoja, jotka haukkuivat aina kaiken. Kytättiin toisten tekemisiä ja juoruttiin seläntakana. Negatiivisuus tarttui ja olin usein itsekin selittämättömän ärtynyt.

Se mitä lähityöstä kaipaan on kunnon lounaat. Oli kiva mennä lounasravintolaan, ihan yksinkin mutta varsinkin parin kivan työkaverin kanssa ja syödä monipuolista hyvää ruokaa. Vielä kun lounasravintolan olivat auki, niin saatoin kerran viikossa käydä ihan yksinäni syömässä. Mä en ole mikään hyvä kokki, joten lounas on yleensä jotain tosi tylsää ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli nyt ihmisen pitää olla tuplatehokas. Ennen riitti että tekee 8 tunnin edestä töitä. Nyt pitää tehdä 8 tunnin työt ja niiden lomassa vielä pyykätä ja laittaa ruoka alulle ja auttaa lapsia???

TÄMÄ. Työnantaja olettaa että teet töitä yhtä paljon kuin toimistollakin ja siinä sivussa pitäisi hoitaa näppärästi kotihommia.

Onpa hassusti ajateltu. Eikö se nyt ole itsestään selvää, että töitä tehdään sen verran kuin toimistollakin tehtäisiin? Kukaan, varsinkaan työnantaja, ei vaadi että teet työpäivän aikana kotihommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ihmettelen näitä, joille töissäkäynti on tärkeää sen sosiaalisen vuorovaikutuksen takia.

Tai pikemminkin en enää ihmettele, miksi ulospäinsuuntautuneet tuntuvat saavan niin tavattoman vähän aikaan työpäivänsä aikana. Selvähän se, että jos töissä ollaan sossimassa eikä tekemässä työtä, ei tule valmistakaan.

Etätyö on varmasti saanut monen työnantajan huomaamaan, kuka ne työt firmassa oikeasti tekee, ja kuka vaan puhuu itsestään suuria ja on tekevinään.

Itse ainakin koen, että yksin kotona puurtamalla jää saamatta paljon "hiljaista tietoa", mitä muuten poimisi työpaikan keskusteluista ohimennen. Pieniä asioita joista herää keskusteluita kun ollaan samassa paikassa, mutta joista ei yksin ollessa hoksaa/kehtaa soittaa kollegalle tai pomolle, kun asia kuitenkin tuntuu aika pieneltä. Kun tätä jatkuu pitkään, sillä on oikeasti vaikutusta.

Ei se sosiaalisuus työpaikalla automaattisesti tarkoita sitä, että aika kuluu johokin muuhun kuin työhön. Ainakin omassa työssäni mitään työtehtävää ei tehdä kokonaan yksin ja työn laatu paranee, mitä enemmän porukka kommunikoi pitkin prosessia. 

Meillä etätyöläinen ottaa kyllä aika matalalla kynnyksellä yhteyttä työkavereihinsa työpäivän aikana, ja samaa tekevät hänen työkaverinsa. Yhteyttä otetaan joko puhelimella tai Teamsilla. Joskus puhuvat hetken puhelimessa, mutta menevät sitten Teamsiin, jos keskustelun tueksi tarvitaan jotain kuvia tms. Myös yhteistyökumppanin tai asiakkaan kanssa voi puhelu vaihtua Teams -palaveriksi.

 

Näin toki pyrin itsekin tekemään, ja onneksi näitä työkaluja on. Mutta ihmisiä ei aina saa kiinni hetki kun pitäisi, ja sitten pitää päättää, onko asia niin tärkeä, että jää odottamaan toista mielipidettä. Moni asia olisi helppo ja nopea kysäistä naapuripöydästä, mutta ei välttämättä ole aikaa alkaa sitä selvittämään meilillä tai teams-viesteillä, jos toinen on puhelimessa kiinni. Kun oltaisiin kaikki toimistolla, näkisi helposti milloin toinen on vapaa ja milloin ei. 

Töissä myös kuulee usein sivusta hyödyllistä tietoa, kun joku muu hoksaa kysyä asiaa joka koskee myös itseä. 

Ettekö te osaa käyttää Teamsissa eri tiloja? Siis niitä "tavoitettavissa" , "varattu", "älä häiritse" jne? Siitähän sen näkee helposti ja nopeasti, onko toinen vastaamassa kysymykseen vai kenties palaverissa, puhelimessa tms. Meillä käytetään em tiloja, mutta ollaankin tehty etätöitä jo vuosia. Lisäksi meillä on Teamsissa yksi ryhmä, jossa voi kysellä päivän aikana muilta sellaisia asioita, joista muillekin voi olla hyötyä. Lisäksi muutama sellainen ryhmä, jossa käsitellyt asiat eivät koske kaikkia työntekijöitä, mutta tuo yksi on kaikille. 

On sitä yritetty opetella, mutta kun työ on tosi nopeatempoista ja tulee paljon ennakoimattomia puheluita, ei sitä aina muista klikkailla puolen minuutin puhelun ajaksi varattu-tilaa päälle ja taas pois, sitten taas parin minsan ajaksi päälle ja taas pois... Työn luonteen vuoksi enemmän perinteinen puhelin käytössä. Teams ei tavallisesti ole meillä ollut tavallinen yhteydenpitoväylä joten sekin varmasti vaikuttaa, ettei ole rutiinia sen käyttöön ennestään.

 

Jatkan vielä tähän, että tietenkin kysymyksiin saa vastaukset ja asiat saa selvitettyä etänäkin. Tarkoitin alun perin enempi sellaisia spontaanimpia hetkiä, kun sattumalta nousee joku keskustelunaihe esiin ja huomaa että hei tämähän olikin hyvä ja tärkeä juttu. Etäillessä ei tällaista tapahdu kun otetaan yhteyttä just vain silloin kun on joku tietty asia.

Kuka oikeasti haluaa lähteä kotoa aamupimeässä ja viettää aamun ensimmäiset 45 minuuttia täpötäydessä ruuhkabussissa? Ja sama illalla toiseen suuntaan. Minä ainakin nautin nyt täysillä. Enkä kaipaa työpaikan juorukerhojakaan enkä väkisin väännettyjä näennäiskivoja toimintapäiviäkään. Minulle riittää mainiosti, että näen kollegoita vain tietokoneen ruudulla muutaman kerran viikossa.

https://www.yrittajat.fi/uutiset/642794-tutkimus-yli-70-prosenttia-halua...

https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2020/12/etatoissa-ollaan-tuo...

Tuore tutkimus: Yli puolet haikailee etätöiden jatkamisesta koronapandemian jälkeen: https://yle.fi/uutiset/3-11877319

Tutkimus: Etätyöskentely voi auttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa – ilmastopaneelin puheenjohtaja pitää päästöjen mahdollista vähenemistä merkittävänä: https://yle.fi/uutiset/3-11851201