Lue keskustelun säännöt.
Leski ei peri?!
09.04.2021 |
Leski ei peri. Leskellä on se asumisoikeus, mutta onko hänellä oikeus/osuus myös vainajan henkilökohtaiseeen omaisuuteen? Voiko hän esim. yksin päättää sen myynnistä? Onko hänellä siihen edes mitään oikeutta?
Kommentit (70)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on simppeli asia kun vaan oivaltaa. Aviopuolison omaisuus - jos ei ole avioehtoa - on yhteistä. Olipa se kumman nimissä tahansa. Ajattele aviopuolisoiden omaisuutta vaikka A4-papereina. Miehen nimissä olevat parit ovat vihreitä, naisen nimissä olevat paperit on keltaisia. Tämä nippu kootaan osituksessa yhteen ja jaetaan kahteen täsmälleen yhtä korkeaan nippuun. Toinen nippu kuuluu leskelle, toinen kuolinpesään - aivan riippumatta siitä, mikä on vihreitten ja keltaisten paperien osuus.
MUTTA tasinkoa ei tarvitse antaa kuolinpesälle. Jos vaimon keltaisia papereita on nipussa enemmän, hän voi ottaa kaikki ne keltaiset paperit - siis sen puolikkaan plus kaikki loputkin keltaiset paperit toisesta pinosta niin halutessaan. Yhtään vihreää paperia ei hänelle tällöin siirry. Jos taas vaimon keltaisia papereita on vain kaksi, ja loput niitä vihreitä, niin luonnollisesti siinä vaimon nipussa on sitten hurja määrä sitä vihreää, omien kahden keltaisen lisäksi.
Näin on tehty ositus ja mahdollinen tasinko jaettu. Leski pitää pinonsa. Toinen pino menee rintaperillisille.
Ja tähän perusmalliin on sitten paljon poikkeuksia. Kuollut puoliso on voinut saada perintöä, jonka yhteydessä on määrätty, että se ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Ajatellaan, että nämä paperit ovat ruskeita, ja ne laitetaan omaan erilliseen pinoon ja ne siirtyvät suoraan perillisille käymättä minkään muun pinon kauttaa.
Kuollut puoliso on voinut myös testamentata keskinäisellä testamentilla koko omaisuutensa vaimolleen, jolloin ne kaksi puolikasta alkuperäistä pinoa siirtyvät leskelle. Mutta tällöin voivat rintaperilliset moittia testamenttia ja vaatia omaa lakiosaansa. Lakiosa on puolet perintöosasta. Siis siitä puolikkaasta paperipinosta, jonka toinen puoli meni jo leskelle. Perillisten paperinivaska jaetaan vielä kertaaalleen kahtia, ja puolikas annetaan perillisille, puolikas leskelle.
Testamentilla voi myös tehdä paljon muita säädöksiä, mutta alussa kerrottu ositus ja tasinko tehdään aina ennen perinönnönjakoa.
Suomeksi sanottuna jos leskellä on nimissään enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta kuin vainajalla, leski ei saa osituksessa latin latia. Toisaalta jotkut ihan tarkoituksella siirtävät omaisuutta sen puolison nimiin, jonka oletetaan elävän pidempään, jolloin leskelle jää enemmän hänen omana omaisuutenaan, ja perillisille jää vähemmän.
Miksi joku alapeukuttaa tätä faktaa?
Vierailija kirjoitti:
Leski ei peri.
Oletetaan, että Hannu ja Merja ovat menneet 30-vuotiaina naimisiin. Ei avioehtoa. Hannulla on siihen mennessä karttunut omaisuutta yhden yksiön verran. Avioliiton aikana Hannu ja Merja hankkivat yhteisen asunnon molempien nimiin, ja heidän yksikseen omistamat yksiöt laitetaan vuokralle. Myöhemmin he ostavat mökin molempien nimiin. Hannu on säästänyt omalle henkilökohtaiselle osakesäästötililleen rahaa, jota on hänen kuolleessaaaan 60 000 €. Merjalla ei ole mitään tällaista henkilökohtaista omaisuutta. Hannun isän kuollessa (äiti on kuollut jo aiemmin) Hannu saa testamentissa määrättynä perintönä isän vanhan rintamamiestalon. Testamentissa on ehto, että se ei tule kuulumaan avio-oikeuden piiriin perinnön saajalla.
Hannu kuolee. Hänen kaikki omaisuutensa on siis kuolinpesässä:
– ennen avioliittoa hankittu yksiö, arvo 50 000€
– 50% avioparin yhteinen asunnosta, jonka arvo on 400 000 €, joten kuolinpesä osuus 200 000€
– 50 % yhteisestä kesämökistä, arvo 40 000€, joten kuolinpesän osuus 20 000€
– osakesäästötilin 60 000€
– isältä peritty vanha talo, arvo 5000€.
YHT: 335 000€
Merjalla on avio-oikeus omaisuuteen tietyin ehdoin. Ensin katsotaan, mitkä Hannun omaisuudesta EIVÄT kuulu avio-oikeuteen: ennen avioliittoa hankittu yksiö sekä isältä peritty kotitalo, jonka testamentissa on avio-oikeudesta erikseen säädetty.
Avio-oikeuden piiriin kuuluu siis 50 % yhteisestä asunnosta ja yhteisestä mökistä ja 60 000€.
Sitten katsotaaan Merjan avio-oikeuden alle kuuluva omaisuus. Merja omistaa 50% yhteisestä asunnosta ja mökistä. Hannu on 60 000 € rikkaampi. Niinpä - kun avioehtoa ei kerran ole - leskelle siirretään kuolinpesästä TASINKONA 30 000€. Nyt on kuolinpesän ja Merjan varallisuus samat. Ja kuolinpesään jää varsinaiseksi perintöosaksi 335 000 € - merjan tasinko = 305 000€
Mutta sekä asunnosta että kesämökistä puolet menevät rintaperillisille normaalin perintökaaren mukaisesti. Hannu ja Merja ovat kuitenkin tehneet keskinäisen testamentin, jossa Hannu määrää, että hänen osuutensa yhteisestä asunnosta ja yhteisestä mökistä menee Merjalle.
Hannulla ja Merjalla ei ole yhteisiä lapsia mutta Hannulla on yksi lapsi Pertti edellisestä liitosta, joka on ainoa rintaperillinen ja jolle siis menee suoraan Hannun yksiö (arvoksi arvioitu 50 000 €) ja Hannun perimä vanha talo (arvo 5000€) sekä 30 000 € osakesäästöjä. Siis yhteensä 85 000€.
Kuitenkin KOKO PERINTÖOSAN arvo on 305 000€. Pertti ei halua tyytyä vain tuohon 85 000€ vaan päättää vaatia perintöosastaan koko lakiosaansa, joka on PUOLET perintöosasta: 152 500€. Siis 67 500€ enemmän kuin alun perin saisi. Koska omaisuus on kiinni kiinteistöissä, Merja ehdottaa Pertti, että tämä saisi koko kesämökin, siis Merjan itsensäkin osuuden. Tällä kuitataan 20 000€. Merja ei halua lähteä myymään kotiaan, joten hän joutuu sitten siirtämään Pertille tasinkona saamansa 30 000€. Yhä edelleen puuttuu 17 500€ Pertiltä, joten Merja ottaa sen verran lainaa saadakseen maksettua Pertille.
Merjan ei tarvitse maksaa Pertille voidakseen asua kotonaan, koska hänellä on asumisoikeus yhteisessä kodissa
https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on simppeli asia kun vaan oivaltaa. Aviopuolison omaisuus - jos ei ole avioehtoa - on yhteistä. Olipa se kumman nimissä tahansa. Ajattele aviopuolisoiden omaisuutta vaikka A4-papereina. Miehen nimissä olevat parit ovat vihreitä, naisen nimissä olevat paperit on keltaisia. Tämä nippu kootaan osituksessa yhteen ja jaetaan kahteen täsmälleen yhtä korkeaan nippuun. Toinen nippu kuuluu leskelle, toinen kuolinpesään - aivan riippumatta siitä, mikä on vihreitten ja keltaisten paperien osuus.
MUTTA tasinkoa ei tarvitse antaa kuolinpesälle. Jos vaimon keltaisia papereita on nipussa enemmän, hän voi ottaa kaikki ne keltaiset paperit - siis sen puolikkaan plus kaikki loputkin keltaiset paperit toisesta pinosta niin halutessaan. Yhtään vihreää paperia ei hänelle tällöin siirry. Jos taas vaimon keltaisia papereita on vain kaksi, ja loput niitä vihreitä, niin luonnollisesti siinä vaimon nipussa on sitten hurja määrä sitä vihreää, omien kahden keltaisen lisäksi.
Näin on tehty ositus ja mahdollinen tasinko jaettu. Leski pitää pinonsa. Toinen pino menee rintaperillisille.
Ja tähän perusmalliin on sitten paljon poikkeuksia. Kuollut puoliso on voinut saada perintöä, jonka yhteydessä on määrätty, että se ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Ajatellaan, että nämä paperit ovat ruskeita, ja ne laitetaan omaan erilliseen pinoon ja ne siirtyvät suoraan perillisille käymättä minkään muun pinon kauttaa.
Kuollut puoliso on voinut myös testamentata keskinäisellä testamentilla koko omaisuutensa vaimolleen, jolloin ne kaksi puolikasta alkuperäistä pinoa siirtyvät leskelle. Mutta tällöin voivat rintaperilliset moittia testamenttia ja vaatia omaa lakiosaansa. Lakiosa on puolet perintöosasta. Siis siitä puolikkaasta paperipinosta, jonka toinen puoli meni jo leskelle. Perillisten paperinivaska jaetaan vielä kertaaalleen kahtia, ja puolikas annetaan perillisille, puolikas leskelle.
Testamentilla voi myös tehdä paljon muita säädöksiä, mutta alussa kerrottu ositus ja tasinko tehdään aina ennen perinönnönjakoa.
Suomeksi sanottuna jos leskellä on nimissään enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta kuin vainajalla, leski ei saa osituksessa latin latia. Toisaalta jotkut ihan tarkoituksella siirtävät omaisuutta sen puolison nimiin, jonka oletetaan elävän pidempään, jolloin leskelle jää enemmän hänen omana omaisuutenaan, ja perillisille jää vähemmän.
Miksi joku alapeukuttaa tätä faktaa?
En ole koskaan lukenut noin sekavaa vertausta.
Velka ei periydy, jollet sitten mene myymään vainajan omaisutta ja jätä velkoja maksamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on simppeli asia kun vaan oivaltaa. Aviopuolison omaisuus - jos ei ole avioehtoa - on yhteistä. Olipa se kumman nimissä tahansa. Ajattele aviopuolisoiden omaisuutta vaikka A4-papereina. Miehen nimissä olevat parit ovat vihreitä, naisen nimissä olevat paperit on keltaisia. Tämä nippu kootaan osituksessa yhteen ja jaetaan kahteen täsmälleen yhtä korkeaan nippuun. Toinen nippu kuuluu leskelle, toinen kuolinpesään - aivan riippumatta siitä, mikä on vihreitten ja keltaisten paperien osuus.
MUTTA tasinkoa ei tarvitse antaa kuolinpesälle. Jos vaimon keltaisia papereita on nipussa enemmän, hän voi ottaa kaikki ne keltaiset paperit - siis sen puolikkaan plus kaikki loputkin keltaiset paperit toisesta pinosta niin halutessaan. Yhtään vihreää paperia ei hänelle tällöin siirry. Jos taas vaimon keltaisia papereita on vain kaksi, ja loput niitä vihreitä, niin luonnollisesti siinä vaimon nipussa on sitten hurja määrä sitä vihreää, omien kahden keltaisen lisäksi.
Näin on tehty ositus ja mahdollinen tasinko jaettu. Leski pitää pinonsa. Toinen pino menee rintaperillisille.
Ja tähän perusmalliin on sitten paljon poikkeuksia. Kuollut puoliso on voinut saada perintöä, jonka yhteydessä on määrätty, että se ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Ajatellaan, että nämä paperit ovat ruskeita, ja ne laitetaan omaan erilliseen pinoon ja ne siirtyvät suoraan perillisille käymättä minkään muun pinon kauttaa.
Kuollut puoliso on voinut myös testamentata keskinäisellä testamentilla koko omaisuutensa vaimolleen, jolloin ne kaksi puolikasta alkuperäistä pinoa siirtyvät leskelle. Mutta tällöin voivat rintaperilliset moittia testamenttia ja vaatia omaa lakiosaansa. Lakiosa on puolet perintöosasta. Siis siitä puolikkaasta paperipinosta, jonka toinen puoli meni jo leskelle. Perillisten paperinivaska jaetaan vielä kertaaalleen kahtia, ja puolikas annetaan perillisille, puolikas leskelle.
Testamentilla voi myös tehdä paljon muita säädöksiä, mutta alussa kerrottu ositus ja tasinko tehdään aina ennen perinönnönjakoa.
Suomeksi sanottuna jos leskellä on nimissään enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta kuin vainajalla, leski ei saa osituksessa latin latia. Toisaalta jotkut ihan tarkoituksella siirtävät omaisuutta sen puolison nimiin, jonka oletetaan elävän pidempään, jolloin leskelle jää enemmän hänen omana omaisuutenaan, ja perillisille jää vähemmän.
Miksi joku alapeukuttaa tätä faktaa?
En ole koskaan lukenut noin sekavaa vertausta.
Jaa, minun mielestä tuo oli hyvin selkeä esitys.
Voihan olla että kommentoija on hiukkase hidasjärkinen.
- ohis-
Ettekö te ole koulussa kuulleet jo tästä kaikesta? Opetetaan ysillä yhteiskuntaopissa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on simppeli asia kun vaan oivaltaa. Aviopuolison omaisuus - jos ei ole avioehtoa - on yhteistä. Olipa se kumman nimissä tahansa. Ajattele aviopuolisoiden omaisuutta vaikka A4-papereina. Miehen nimissä olevat parit ovat vihreitä, naisen nimissä olevat paperit on keltaisia. Tämä nippu kootaan osituksessa yhteen ja jaetaan kahteen täsmälleen yhtä korkeaan nippuun. Toinen nippu kuuluu leskelle, toinen kuolinpesään - aivan riippumatta siitä, mikä on vihreitten ja keltaisten paperien osuus.
MUTTA tasinkoa ei tarvitse antaa kuolinpesälle. Jos vaimon keltaisia papereita on nipussa enemmän, hän voi ottaa kaikki ne keltaiset paperit - siis sen puolikkaan plus kaikki loputkin keltaiset paperit toisesta pinosta niin halutessaan. Yhtään vihreää paperia ei hänelle tällöin siirry. Jos taas vaimon keltaisia papereita on vain kaksi, ja loput niitä vihreitä, niin luonnollisesti siinä vaimon nipussa on sitten hurja määrä sitä vihreää, omien kahden keltaisen lisäksi.
Näin on tehty ositus ja mahdollinen tasinko jaettu. Leski pitää pinonsa. Toinen pino menee rintaperillisille.
Ja tähän perusmalliin on sitten paljon poikkeuksia. Kuollut puoliso on voinut saada perintöä, jonka yhteydessä on määrätty, että se ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Ajatellaan, että nämä paperit ovat ruskeita, ja ne laitetaan omaan erilliseen pinoon ja ne siirtyvät suoraan perillisille käymättä minkään muun pinon kauttaa.
Kuollut puoliso on voinut myös testamentata keskinäisellä testamentilla koko omaisuutensa vaimolleen, jolloin ne kaksi puolikasta alkuperäistä pinoa siirtyvät leskelle. Mutta tällöin voivat rintaperilliset moittia testamenttia ja vaatia omaa lakiosaansa. Lakiosa on puolet perintöosasta. Siis siitä puolikkaasta paperipinosta, jonka toinen puoli meni jo leskelle. Perillisten paperinivaska jaetaan vielä kertaaalleen kahtia, ja puolikas annetaan perillisille, puolikas leskelle.
Testamentilla voi myös tehdä paljon muita säädöksiä, mutta alussa kerrottu ositus ja tasinko tehdään aina ennen perinönnönjakoa.
Suomeksi sanottuna jos leskellä on nimissään enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta kuin vainajalla, leski ei saa osituksessa latin latia. Toisaalta jotkut ihan tarkoituksella siirtävät omaisuutta sen puolison nimiin, jonka oletetaan elävän pidempään, jolloin leskelle jää enemmän hänen omana omaisuutenaan, ja perillisille jää vähemmän.
Miksi joku alapeukuttaa tätä faktaa?
En ole koskaan lukenut noin sekavaa vertausta.
Jaa, minun mielestä tuo oli hyvin selkeä esitys.
Voihan olla että kommentoija on hiukkase hidasjärkinen.
- ohis-
No ehkä leskeksi jääminen 39-vuotiaana ja siitä selviäminen vähän hidasti mutta sitä perunkirjoitusta tai perinnönjakoa ja omaisuuden ositusta ei tehty eri värisillä lapuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on simppeli asia kun vaan oivaltaa. Aviopuolison omaisuus - jos ei ole avioehtoa - on yhteistä. Olipa se kumman nimissä tahansa. Ajattele aviopuolisoiden omaisuutta vaikka A4-papereina. Miehen nimissä olevat parit ovat vihreitä, naisen nimissä olevat paperit on keltaisia. Tämä nippu kootaan osituksessa yhteen ja jaetaan kahteen täsmälleen yhtä korkeaan nippuun. Toinen nippu kuuluu leskelle, toinen kuolinpesään - aivan riippumatta siitä, mikä on vihreitten ja keltaisten paperien osuus.
MUTTA tasinkoa ei tarvitse antaa kuolinpesälle. Jos vaimon keltaisia papereita on nipussa enemmän, hän voi ottaa kaikki ne keltaiset paperit - siis sen puolikkaan plus kaikki loputkin keltaiset paperit toisesta pinosta niin halutessaan. Yhtään vihreää paperia ei hänelle tällöin siirry. Jos taas vaimon keltaisia papereita on vain kaksi, ja loput niitä vihreitä, niin luonnollisesti siinä vaimon nipussa on sitten hurja määrä sitä vihreää, omien kahden keltaisen lisäksi.
Näin on tehty ositus ja mahdollinen tasinko jaettu. Leski pitää pinonsa. Toinen pino menee rintaperillisille.
Ja tähän perusmalliin on sitten paljon poikkeuksia. Kuollut puoliso on voinut saada perintöä, jonka yhteydessä on määrätty, että se ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Ajatellaan, että nämä paperit ovat ruskeita, ja ne laitetaan omaan erilliseen pinoon ja ne siirtyvät suoraan perillisille käymättä minkään muun pinon kauttaa.
Kuollut puoliso on voinut myös testamentata keskinäisellä testamentilla koko omaisuutensa vaimolleen, jolloin ne kaksi puolikasta alkuperäistä pinoa siirtyvät leskelle. Mutta tällöin voivat rintaperilliset moittia testamenttia ja vaatia omaa lakiosaansa. Lakiosa on puolet perintöosasta. Siis siitä puolikkaasta paperipinosta, jonka toinen puoli meni jo leskelle. Perillisten paperinivaska jaetaan vielä kertaaalleen kahtia, ja puolikas annetaan perillisille, puolikas leskelle.
Testamentilla voi myös tehdä paljon muita säädöksiä, mutta alussa kerrottu ositus ja tasinko tehdään aina ennen perinönnönjakoa.
Suomeksi sanottuna jos leskellä on nimissään enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta kuin vainajalla, leski ei saa osituksessa latin latia. Toisaalta jotkut ihan tarkoituksella siirtävät omaisuutta sen puolison nimiin, jonka oletetaan elävän pidempään, jolloin leskelle jää enemmän hänen omana omaisuutenaan, ja perillisille jää vähemmän.
Miksi joku alapeukuttaa tätä faktaa?
Siksi, että heti ensimmäinen virke on väärin. Aviopuolisoiden omaisuus ei ole yhteistä, jos se on vain toisen nimissä.
Tää on simppeli asia kun vaan oivaltaa. Aviopuolison omaisuus - jos ei ole avioehtoa - on yhteistä. Olipa se kumman nimissä tahansa. Ajattele aviopuolisoiden omaisuutta vaikka A4-papereina. Miehen nimissä olevat parit ovat vihreitä, naisen nimissä olevat paperit on keltaisia. Tämä nippu kootaan osituksessa yhteen ja jaetaan kahteen täsmälleen yhtä korkeaan nippuun. Toinen nippu kuuluu leskelle, toinen kuolinpesään - aivan riippumatta siitä, mikä on vihreitten ja keltaisten paperien osuus.
MUTTA tasinkoa ei tarvitse antaa kuolinpesälle. Jos vaimon keltaisia papereita on nipussa enemmän, hän voi ottaa kaikki ne keltaiset paperit - siis sen puolikkaan plus kaikki loputkin keltaiset paperit toisesta pinosta niin halutessaan. Yhtään vihreää paperia ei hänelle tällöin siirry. Jos taas vaimon keltaisia papereita on vain kaksi, ja loput niitä vihreitä, niin luonnollisesti siinä vaimon nipussa on sitten hurja määrä sitä vihreää, omien kahden keltaisen lisäksi.
Näin on tehty ositus ja mahdollinen tasinko jaettu. Leski pitää pinonsa. Toinen pino menee rintaperillisille.
Ja tähän perusmalliin on sitten paljon poikkeuksia. Kuollut puoliso on voinut saada perintöä, jonka yhteydessä on määrätty, että se ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Ajatellaan, että nämä paperit ovat ruskeita, ja ne laitetaan omaan erilliseen pinoon ja ne siirtyvät suoraan perillisille käymättä minkään muun pinon kauttaa.
Kuollut puoliso on voinut myös testamentata keskinäisellä testamentilla koko omaisuutensa vaimolleen, jolloin ne kaksi puolikasta alkuperäistä pinoa siirtyvät leskelle. Mutta tällöin voivat rintaperilliset moittia testamenttia ja vaatia omaa lakiosaansa. Lakiosa on puolet perintöosasta. Siis siitä puolikkaasta paperipinosta, jonka toinen puoli meni jo leskelle. Perillisten paperinivaska jaetaan vielä kertaaalleen kahtia, ja puolikas annetaan perillisille, puolikas leskelle.
Testamentilla voi myös tehdä paljon muita säädöksiä, mutta alussa kerrottu ositus ja tasinko tehdään aina ennen perinönnönjakoa.
Suomeksi sanottuna jos leskellä on nimissään enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta kuin vainajalla, leski ei saa osituksessa latin latia. Toisaalta jotkut ihan tarkoituksella siirtävät omaisuutta sen puolison nimiin, jonka oletetaan elävän pidempään, jolloin leskelle jää enemmän hänen omana omaisuutenaan, ja perillisille jää vähemmän.