Lue keskustelun säännöt.
Usein kuultu väite: "humanistinen tiede on huuhaata"
08.04.2021 |
Mutta esimerkiksi historia on humanistinen tiede, onko se teidän mielestänne siis huuhaata? Ettekö tosissanne piittaa historiasta pätkääkään?
Kommentit (172)
81/172
|
09.04.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistisella puolella on toki tarpeellisia aineita, kuten vaikkapa tuo historia tai oikeus"tiede" tai kieli"tiede", mutta sitten siellä on uskomattoman paljon turhaa höpöhöpöä johon ei pitäisi verorahoja käyttää. Jos joku haluaa niitä harrastella niin omakustanseisesti se on ihan ok. Ja kyllä luonnontieteet on sitä oikeaa tiedettä. Lääketiede ja tekniikka on taas soveltavaa, ei niinkään tiedettä.
Oikeustiede on oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Miksi muuten et maininnut, mitkä näitä uskomattoman turhia höpölöpötieteenaloja ovat?
Jouduin hieman mietiskelemään vastaustani, koska en halunnut siihen politiikkaa, feminismiä enkä sukupuolitutkimusta. Niistä jotkut vetävät välittömästi herneen nenäänsä ja keskustelua ajautuu sivureiteille. Päätin siis jättää kaikkein turhimmat listaamatta, ja vastasin vain suht suppeasti.
Mielestäni siis kaiken tieteen ja tutkimuksen tulisi vähintään välillisesti tuottaa jotain markkina-arvoa yhteiskunnallemme. Osaava henkilö tulee palkatuksi töihin, maksaa tuloistaan veroja, yritys palkaa lisää henkilöstöä, jne, jne. Aika usein nuo humanoidi opinnot eivät työllistä yhtään mihinkään, tai se palkan maksaa yhteiskunta, ja valtion elätettäviä meillä on jo muutenkin tarpeeksi. Joo, jonkun verran pitää olla opettajia, poliiseja, jne, mutta johonkin tulisi vetää raja valtion rahan käytössä. Mitä hyötyä yhteiskunnalle on esim. näistä tukirahoilla elävistä astraktin taiteen taiteilijoista? Kukaan ei osta heidän tuotoksiaan, ne eivät edes kiinnosta kuin hyvin pientä osaa kansasta, joten yhteiskunta vain maksaa heille puuhastelusta, ja siitä etteivät ole työttömyys tilastoissa.
Edelleen, voisitko mainita konkreettisesti niitä huuhaa-aloja?
Huuhaa-alojen listaaminenko on joku perustelu? Minä en arvosta aloja/ihmisiä, joiden tuotos ei jotenkin konkreettisesti hyödytä tätä yhteiskuntaa. Taiteilija on esimerkiksi hyödyllinen jos hänen tuotoksiaan ostetaan ja hän ei elä pelkillä taiteilija-apurahoilla. Ei minua kiinnosta onko se tuotos taulu, laulu, runo, kirja tai mikä tahansa, kunhan se tuottaa oikeita veroeuroja ja liikevaihtoa tähän yhteiskuntaan.
Ethän sinä tiedä ennakkoon kenen taiteilijan töistä tulee (sinun määritelmäsi mukaan) arvokkaita tai kenen ei. Ei taide ole sellaista, että päivästä yksi alkaen se tuottaa x määrän euroja. Olet aika lapsellinen ja yksioikoinen, jos ajattelet niin.
Jos joku sairaanhoitaja esim. jaksaa omassa työssään sen takia, että palkallaan pystyy ostamaan itselleen mieluisia asioita (vaikka ne sitten olisivat apurahalla tehtyjä grafiikan vedoksia), niin siinä on arvoa ihan tarpeeksi.
Sinä et selvästikään pysty näkemään kuinka ankea maailma olisi, jos taidetta ei olisi. Et tajua, että taidetta ja humanistien tekemää maailmaa on kaikkialla ympärilläsi, ja jos sitä ei olisi, sinunkin elämä olisi todella paljon köyhempää.
Ihmisillä tosiaan on nykyään aivan ääretön määrä kaikkea, silti vedetään ties mitä mielialalääkkeitä ja huumeita ja ollaan todella "köyhiä". Ei näytä nuo sinun juttusi ihan nyt pätevän kovin hyvin.
Sinäkin nyt kirjoittelet vuonna 2021 vauvapalstalla jotain liibalaabaa, todella rikasta wau yeah!
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, juurikin mainitsemasi historia on sinänsä huono esimerkki eksaktista tieteestä, että se on jo kirjoitettu ja varmasti tullaan vielä kirjoittamaan monta kertaa uudestaan.
Toisaalta todellisia esimerkkejä oikeasti eksakteista tieteistä ei juurikaan jonkun teoreettisen fysiikan ja matematiikan ulkopuolelta löydy, vaan kaikessa tulokseen vaikuttaa kysymyksen asettelu.
No, huuhaata varmasti on kaikissa tieteenaloissa, itse kummastelen useitakin teknisiä tutkimuksia, joilla pyritään todistamaan poliittisen ilmapiirin toiveet tieteellisiksi tosiasioiksi, siinä juurikaan onnistumatta.
Voisiko joku määritellä minulle huuhaa tieteen?
Anglosaksisissa maissa tiede, science, on omistettu luonnontieteille, koska ne ovat eksakteja tieteitä. Todellisuus on niiden kannalta verifioitavissa oleva, objektiivinen kokonaisuus, joka ei ole katsojasta kiinni.
Näinhän ei ole humanistisissa tieteissä. Se, joka väittää toista, ei tunne oman alansa metodologiaa. Ihmistieteissä "musta tuntuu", eli se kuuluisa mututuntuma, on ihan validia tavaraa. Asiat muuttuvat, miten ja kuka niitä katsoo ja millä tavalla.
Käsittääkseni liberal arts on pitkälti anglosaksissa maissa sitä, mitä täällä kutsutaan ihmistieteiksi. Siis samassa compartmentissa taiteiden kanssa. Eihän siitä niin kauaa ole, kun yliopisto-opinnot olivat kasa filosofiaa, teologiaa, latinaa, muinaiskreikkaa ja täydennettynä hiukan matematiikalla, siis lähinnä logiikalla ja aritmetiikalla. Klassinen sivistysideaali, sehän on humaniteettien takana.
Sitten tulivat luonnontieteet ja tieteellinen vallankumous, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Tällainen määritelmä muistaakseni joissain tietosanakirjoissa: humanistiset tieteet = salonkikelpoiseksi jalostettua mutua.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen määritelmä muistaakseni joissain tietosanakirjoissa: humanistiset tieteet = salonkikelpoiseksi jalostettua mutua.
By the way, tiedehän on epäonnistunut muutenkin, vai miks ihmeessä sitten vakava globaali ilmaston lämpeneminen, johon humanisteilla ei osaa eikä arpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen määritelmä muistaakseni joissain tietosanakirjoissa: humanistiset tieteet = salonkikelpoiseksi jalostettua mutua.
By the way, tiedehän on epäonnistunut muutenkin, vai miks ihmeessä sitten vakava globaali ilmaston lämpeneminen, johon humanisteilla ei osaa eikä arpaa.
Onko tämä nyt sitä kehityskritiikkiä, mitä niin moni vihreä on käynyt tutkailemassa Helsingin kampuksella? Kehityskritiikki, kehitysmaatutkimus ja naistutkimus. Siinä on kova kolmikko :D
Vierailija kirjoitti:
Tiivistettyä tähän asti: humanistisen tieteiden halveksujat eivät osaa mainita, mitkä tieteet ovat niitä huuhaatieteitä ja miksi, eivätkä osaa tuoda väitteidensä tueksi mitään muita kuin omia käsityksiään. Hienoa.
Itse olen opiskellut melko laajalti ja sanoisin, että kasvatustiede oli sellaista huttua, että en vieläkään käsitä mitä se teki yliopistossa. Olen opiskellut myös filologioita, journalistiikkaa, kv-politiikkaa, kansantaloustiedettä, filosofiaa ja teknisen viestinnän perusopinnot. Mikään noista ei yllä lähellekään kasvatustiedettä höpöhöpöarvoltaan. Ja tämä on aineenopettajien keskuudessa hyvin tavallinen näkemys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noin kommentoijat on yleensä tosiaan ignorantteja. Heiltä puuttuu kyky nähdä asioiden laajempi yhteiskunnallinen merkitys. En jaksa keskustella asiasta heidäm kanssaan, on epä.tod.näk että tajuavat
Humanistit ne vasta ovatkin pölvästejä keskustelukumppaneita. Harvalta löytyy kompetenssia keskustella mistään ihmisyyden negatiivisista puolista ja yksilön vastuista. Ihme marxisteja.
Tunnen aika paljon humanisteja, eikä heistä yksikään ole marxisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historia on sitä mitä menneestä kerrotaan tai halutaan kertoa. Hyvin pitkälle väritettyä ja vääristeltyä poliittisin yms perustein. Ei sillä ole tieteen kanssa muuta tekoa kuin se, että käyttävät tieteellisesti kehitettyjä työkaluja ja menetelmiä, esim radiohiiliajoitusta ja kerroskuvausta.
Tälläkin hetkellä esim länsimaiden historiaa kirjoitetaan uudelleen feministisestä näkökulmasta. Samalla vääristyy ja katoaa paljon tietoa.
Länsimaiden historian kirjoittaminen suurmiesten näkökulmasta on myös poliittisesti perusteltua ja vääristynyttä, ja paljon tietoa on kadonnut. Feministinen näkökulma tarkoittaa yleensä sitä, että otetaan toisetkin 50% ihmiskunnasta kuvaan mukaan. Ei siinä kadoteta mitään, vaan kerrytetään, eikä perinteinen historiankirjoitus ole katoamassa mihinkään.
Juuri niin kuin yllä kerroin, historia on pitkälle väritettyä ja vääristeltyä poliittisin yms perustein. Nyt lisätään vanhan vääristelyn päälle uutta twistiä ja saadaan entistä kauempana todellisuudesta olevaa tarinankerrontaa. Historia ei ole tiedettä vaan oppi ja propagandaa.
Historia on oppi, mutta propagandaa sen ei tarvitse olla. Propagandistit kyetään seulomaan joukosta noudattamalla esitarkastusten ja vertaisarviointien kaltaisia käytäntöjä.
Suurimmassa vaarassa ovat uudet oppialat, joille ei ole ehtinyt muodostua oppineistoa, joka suorittaisi mainitut tehtävät. Silloin voi kokonainen oppiala vinoutua ja tuottaa pelkästään huonoa mainetta, kuten ehkä sukupuolentutkimukselle on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anglosaksisissa maissa tiede, science, on omistettu luonnontieteille, koska ne ovat eksakteja tieteitä. Todellisuus on niiden kannalta verifioitavissa oleva, objektiivinen kokonaisuus, joka ei ole katsojasta kiinni.
Näinhän ei ole humanistisissa tieteissä. Se, joka väittää toista, ei tunne oman alansa metodologiaa. Ihmistieteissä "musta tuntuu", eli se kuuluisa mututuntuma, on ihan validia tavaraa. Asiat muuttuvat, miten ja kuka niitä katsoo ja millä tavalla.
Käsittääkseni liberal arts on pitkälti anglosaksissa maissa sitä, mitä täällä kutsutaan ihmistieteiksi. Siis samassa compartmentissa taiteiden kanssa. Eihän siitä niin kauaa ole, kun yliopisto-opinnot olivat kasa filosofiaa, teologiaa, latinaa, muinaiskreikkaa ja täydennettynä hiukan matematiikalla, siis lähinnä logiikalla ja aritmetiikalla. Klassinen sivistysideaali, sehän on humaniteettien takana.
Sitten tulivat luonnontieteet ja tieteellinen vallankumous, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Nykyajan humanismi on kaukana klassisesta sivistysideaalista. Yhteen oppialan kapeaan osa-alueeseen siellä perehdytään, kuten lapsen kielen tutkimukseen.
Humanistiset tieteet ovat ihmisen yritys ymmärtää itseään ja luomaansa yhteiskuntaa ja kulttuuria tieteen keinoin. Voidaan toki argumentoida, että ihminen ei tässä kovin hyvin onnistu. Kysyisin vastakysymyksen millaiset tieteenalat sitten ovat mielestänne arvokkaita? Onko esimerkiksi matematiikka, jos se ei tuota mitään taloudellisesti hyötyyn liittyviä sovelluksia vai ovatko tieteet ylipäätään mielestänne arvokkaita vain jos ne tuovat välitöntä taloudellista hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistettyä tähän asti: humanistisen tieteiden halveksujat eivät osaa mainita, mitkä tieteet ovat niitä huuhaatieteitä ja miksi, eivätkä osaa tuoda väitteidensä tueksi mitään muita kuin omia käsityksiään. Hienoa.
Itse olen opiskellut melko laajalti ja sanoisin, että kasvatustiede oli sellaista huttua, että en vieläkään käsitä mitä se teki yliopistossa. Olen opiskellut myös filologioita, journalistiikkaa, kv-politiikkaa, kansantaloustiedettä, filosofiaa ja teknisen viestinnän perusopinnot. Mikään noista ei yllä lähellekään kasvatustiedettä höpöhöpöarvoltaan. Ja tämä on aineenopettajien keskuudessa hyvin tavallinen näkemys.
Parhaita olivat ne didaktikot, jotka eivät olleet kovin syvällä kasvatustieteiden maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistisella puolella on toki tarpeellisia aineita, kuten vaikkapa tuo historia tai oikeus"tiede" tai kieli"tiede", mutta sitten siellä on uskomattoman paljon turhaa höpöhöpöä johon ei pitäisi verorahoja käyttää. Jos joku haluaa niitä harrastella niin omakustanseisesti se on ihan ok. Ja kyllä luonnontieteet on sitä oikeaa tiedettä. Lääketiede ja tekniikka on taas soveltavaa, ei niinkään tiedettä.
Oikeustiede on oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Miksi muuten et maininnut, mitkä näitä uskomattoman turhia höpölöpötieteenaloja ovat?
Jouduin hieman mietiskelemään vastaustani, koska en halunnut siihen politiikkaa, feminismiä enkä sukupuolitutkimusta. Niistä jotkut vetävät välittömästi herneen nenäänsä ja keskustelua ajautuu sivureiteille. Päätin siis jättää kaikkein turhimmat listaamatta, ja vastasin vain suht suppeasti.
Mielestäni siis kaiken tieteen ja tutkimuksen tulisi vähintään välillisesti tuottaa jotain markkina-arvoa yhteiskunnallemme. Osaava henkilö tulee palkatuksi töihin, maksaa tuloistaan veroja, yritys palkaa lisää henkilöstöä, jne, jne. Aika usein nuo humanoidi opinnot eivät työllistä yhtään mihinkään, tai se palkan maksaa yhteiskunta, ja valtion elätettäviä meillä on jo muutenkin tarpeeksi. Joo, jonkun verran pitää olla opettajia, poliiseja, jne, mutta johonkin tulisi vetää raja valtion rahan käytössä. Mitä hyötyä yhteiskunnalle on esim. näistä tukirahoilla elävistä astraktin taiteen taiteilijoista? Kukaan ei osta heidän tuotoksiaan, ne eivät edes kiinnosta kuin hyvin pientä osaa kansasta, joten yhteiskunta vain maksaa heille puuhastelusta, ja siitä etteivät ole työttömyys tilastoissa.
Edelleen, voisitko mainita konkreettisesti niitä huuhaa-aloja?
Huuhaa-alojen listaaminenko on joku perustelu? Minä en arvosta aloja/ihmisiä, joiden tuotos ei jotenkin konkreettisesti hyödytä tätä yhteiskuntaa. Taiteilija on esimerkiksi hyödyllinen jos hänen tuotoksiaan ostetaan ja hän ei elä pelkillä taiteilija-apurahoilla. Ei minua kiinnosta onko se tuotos taulu, laulu, runo, kirja tai mikä tahansa, kunhan se tuottaa oikeita veroeuroja ja liikevaihtoa tähän yhteiskuntaan.
Ethän sinä tiedä ennakkoon kenen taiteilijan töistä tulee (sinun määritelmäsi mukaan) arvokkaita tai kenen ei. Ei taide ole sellaista, että päivästä yksi alkaen se tuottaa x määrän euroja. Olet aika lapsellinen ja yksioikoinen, jos ajattelet niin.
Jos joku sairaanhoitaja esim. jaksaa omassa työssään sen takia, että palkallaan pystyy ostamaan itselleen mieluisia asioita (vaikka ne sitten olisivat apurahalla tehtyjä grafiikan vedoksia), niin siinä on arvoa ihan tarpeeksi.
Sinä et selvästikään pysty näkemään kuinka ankea maailma olisi, jos taidetta ei olisi. Et tajua, että taidetta ja humanistien tekemää maailmaa on kaikkialla ympärilläsi, ja jos sitä ei olisi, sinunkin elämä olisi todella paljon köyhempää.
Ihmisillä tosiaan on nykyään aivan ääretön määrä kaikkea, silti vedetään ties mitä mielialalääkkeitä ja huumeita ja ollaan todella "köyhiä". Ei näytä nuo sinun juttusi ihan nyt pätevän kovin hyvin.
Sinäkin nyt kirjoittelet vuonna 2021 vauvapalstalla jotain liibalaabaa, todella rikasta wau yeah!
ohis
Hyvä pointti. Itsekin olen humanisti ja sitä mieltä, että humanismi on todella hyvä tapa välttää monet mt-ongelmat. Kun viisaus ja ymmärrys kertyy, ihminen tajuaa materialismin tyhjyyden ja henkisemmät tavoitteet tavalla, joka ilmeisesti on ns. suurelle enemmistölle vaikeaa. Kun humanistille tulee haasteita ja ongelmia, hänellä on valtava tietomäärä juuri elämisen taidosta jo hankittuna. Ei masennu eikä ahdistu pikkuasioista, eikä materia ole keskeinen elämänarvo. Tämä on itse asiassa hyvin tärkeä asia yksilön onnellisuuden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Historiastakin on tullut kummallinen epätiede kun kuulema yhtäkkiä viikingitkin olivatkin jotain feministisiä tummaihoisia muslimeja, joiden joukossa oli huomattavan paljon naissotureja. Ja tämä oli vain yksi esimerkki nykyisen historian"tutkimuksen" revisionismista, jossa faktat tulkitaan vasemmistolaisaatteen muotin läpi katseltuna.
Ja sitten joku naistutkimus taas... pelkkää ideologista epätiedettä.
Missä näin on väitetty?
Vierailija kirjoitti:
Anglosaksisissa maissa tiede, science, on omistettu luonnontieteille, koska ne ovat eksakteja tieteitä. Todellisuus on niiden kannalta verifioitavissa oleva, objektiivinen kokonaisuus, joka ei ole katsojasta kiinni.
Näinhän ei ole humanistisissa tieteissä. Se, joka väittää toista, ei tunne oman alansa metodologiaa. Ihmistieteissä "musta tuntuu", eli se kuuluisa mututuntuma, on ihan validia tavaraa. Asiat muuttuvat, miten ja kuka niitä katsoo ja millä tavalla.
Käsittääkseni liberal arts on pitkälti anglosaksissa maissa sitä, mitä täällä kutsutaan ihmistieteiksi. Siis samassa compartmentissa taiteiden kanssa. Eihän siitä niin kauaa ole, kun yliopisto-opinnot olivat kasa filosofiaa, teologiaa, latinaa, muinaiskreikkaa ja täydennettynä hiukan matematiikalla, siis lähinnä logiikalla ja aritmetiikalla. Klassinen sivistysideaali, sehän on humaniteettien takana.
Sitten tulivat luonnontieteet ja tieteellinen vallankumous, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Toki humanistisissa tieteissä on paljon tulkintaa, mutta kyllä tieteellinen metodi on sama kaikissa tieteissä eli oma näkemyksensä pitää pystyä todistusaineiston nojalla perustelemaan ja omat metodit avaamaan. Muut voivat sitten arvioida miten meni. Eli mutu pitää pystyä tieteen keinoin perustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anglosaksisissa maissa tiede, science, on omistettu luonnontieteille, koska ne ovat eksakteja tieteitä. Todellisuus on niiden kannalta verifioitavissa oleva, objektiivinen kokonaisuus, joka ei ole katsojasta kiinni.
Näinhän ei ole humanistisissa tieteissä. Se, joka väittää toista, ei tunne oman alansa metodologiaa. Ihmistieteissä "musta tuntuu", eli se kuuluisa mututuntuma, on ihan validia tavaraa. Asiat muuttuvat, miten ja kuka niitä katsoo ja millä tavalla.
Käsittääkseni liberal arts on pitkälti anglosaksissa maissa sitä, mitä täällä kutsutaan ihmistieteiksi. Siis samassa compartmentissa taiteiden kanssa. Eihän siitä niin kauaa ole, kun yliopisto-opinnot olivat kasa filosofiaa, teologiaa, latinaa, muinaiskreikkaa ja täydennettynä hiukan matematiikalla, siis lähinnä logiikalla ja aritmetiikalla. Klassinen sivistysideaali, sehän on humaniteettien takana.
Sitten tulivat luonnontieteet ja tieteellinen vallankumous, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Nykyajan humanismi on kaukana klassisesta sivistysideaalista. Yhteen oppialan kapeaan osa-alueeseen siellä perehdytään, kuten lapsen kielen tutkimukseen.
Näin ehkä Suomessa, mutta aika moni tuntemani amerikkalainen on lukenut Aristoteleet ja tutustunut retoriikkaan, vain yhtenä esimerkkinä. Klassinen sivistys ja sen tuntemus on osa yliopisto-opiskelua.
Sinun esimerkkisi on valitettavasti Suomesta, ja meidän "akateemisuutemme" on vähän niin ja näin noin muutenkin. Meillähän tulee akateemista tutkimusta, joka luokiteltaisiin automaattisesti plagitariaatiksi.
Katsos, esim. suorat lainauset ovat kiellettyjä kokonaan anglosaksisessa maailmassa. Meillä täällä Suomessa jatko-opiskelijat joutuvat erikseen suorittamaan englanninkielen kursseja, joissa selitetään tarkemmin, miten kirjoitetaan alan lehtiin (englanniksi). Sinne ei oikein parane lähettää suomalaisella tavalla kirjoitettuja artikkeleita (plagitariaatteja). Menevät suoraan roskikseen.
Humanistiset eli ihmistieteet <3
Kielet, historia, filosofia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anglosaksisissa maissa tiede, science, on omistettu luonnontieteille, koska ne ovat eksakteja tieteitä. Todellisuus on niiden kannalta verifioitavissa oleva, objektiivinen kokonaisuus, joka ei ole katsojasta kiinni.
Näinhän ei ole humanistisissa tieteissä. Se, joka väittää toista, ei tunne oman alansa metodologiaa. Ihmistieteissä "musta tuntuu", eli se kuuluisa mututuntuma, on ihan validia tavaraa. Asiat muuttuvat, miten ja kuka niitä katsoo ja millä tavalla.
Käsittääkseni liberal arts on pitkälti anglosaksissa maissa sitä, mitä täällä kutsutaan ihmistieteiksi. Siis samassa compartmentissa taiteiden kanssa. Eihän siitä niin kauaa ole, kun yliopisto-opinnot olivat kasa filosofiaa, teologiaa, latinaa, muinaiskreikkaa ja täydennettynä hiukan matematiikalla, siis lähinnä logiikalla ja aritmetiikalla. Klassinen sivistysideaali, sehän on humaniteettien takana.
Sitten tulivat luonnontieteet ja tieteellinen vallankumous, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Toki humanistisissa tieteissä on paljon tulkintaa, mutta kyllä tieteellinen metodi on sama kaikissa tieteissä eli oma näkemyksensä pitää pystyä todistusaineiston nojalla perustelemaan ja omat metodit avaamaan. Muut voivat sitten arvioida miten meni. Eli mutu pitää pystyä tieteen keinoin perustelemaan.
Tieteellistä metodia ei sovelleta humanistisella puolella. Humanistisella puolella sen sijaan vilahtelee sellaisia sanoja, kuten fenomenologia, hermeneutiikka jne. Voit jopa valita näiden välillä. Fysiikassa et valitse. Mittaus on mittaus. Valittu metodologia myös mahdollistaa erilaiset tulkinnat.
Jokseenkin huvittavaa ja perin inhimillisesti ymmärrettävää, että eksaktien tieteiden tutkimustulokset ja käsitykset muuttuvat ajan myötä.
Tietia kertyy, ymmärrys laajenee ja syvenee. Lähestytään filosofiaa.